V U O S I   2 0 1 0 

14.12.2010 Palautetta lukijoilta - J Lehtinen Lempäälä, Pirkko Karrento Parainen
31.10.2010 Elja Seppälä - Muistikuvia Kariniemestä
21.09.2010 Lasse Harju, Väinö Hannukkala, Iines Autti - kolme työtoveriani ESS:ssa 1966-1989
02.08.2010 50-luvun kariniemeläisiä ESS:n kuolinilmoituksissa heinäkuussa 2010
02.07.2010 "Alma ystävämme", kirjoittanut Lumi Kaarna, 8-v.
25.06.2010 Käänsin äsken thainkielisen webbisivun kökkösuomeksi, 
vaikka en ole koskaan sanaakaan kieltä opiskellut, Sinäkin voit tehdä samoin vaikka heti!
13.06.2010 60-luvun työnsankareita 5 - Field Erector Ed Anzackin tulkkina ESS:ssa 1967
17.05.2010 Etelä-Suomen Sanomat - juhlaliite 18.4.2010
30.04.2010 Suruviestejä - ystäviä, tuttavia, työkavereita
03.01.2010 Etelä-Suomen Sanomat julkaisi ison jutun, Signal ilmestynyt 50 vuotta

Klikkaa kuvat suureksi ja näet, että valorenkaat eivät tulleet mukaan kaikkiin kuviin, mutta katso tarkasti ensimmäistä kuvaa vasemmalla, suurenna se tietokoneesi selaimella vielä isommaksi...

Kuvan tähdet (???) näkyvät vain tässä ensimmäisessa otoksessa, muista kuvista ne ovat häipyneet. Oudointa on se, että korpun ollessa digikamerassani tähdet ovat eri värisiä, kuun alapuoliset vasemmalta oikealle sininen, punainen, vihreä, punainen ja vihreä, kuun yläpuolella oleva tähti näkyy sinisenä.
Mustat juovat kuun pinnalla ovet puun oksastoa, jonka läpi jouduin kuvaamaan. Kaikki kuvat otin 2-3 minuutin sisällä.

Viesti : Ex-lahtelainen (s. 1969) ja -lyseolainen (1985-88) vain käväisi vanhan kotikaupunkinsa historiaa ammentamassa työnsä lomassa... Jatka ihmeessä tuon lahtelaista.net-sivun päivittämistä - erittäin mielenkiintoista luettavaa.
Terveisin,
Reipas- (Revon Make oli kova luu puolustuksessa) ja Pelicans-fani Lempäälästä

Hei "kollega"!
Tietokoneeni kotiutui eilen huollosta, ja tarkastelin sen terveyttä. Niinpä pistin isäni hakuun, vaikken enää olettanut sieltä mitään löytäväni. Kas kummaa, olihan siellä komea kuva Lahden Lyseon opettajakunnasta ja siellähän isäni, Kustaa Roine seisoi. Muistan edelleen suuren osan opettajista, vaikka itse tyttönä kävinkin muuta koulua. Veljeni Antti lienee lähes luokkatoverisi.

Opettajakuvauksesi olivat osuvia enkä lainkaan pannut pahakseni lausumaasi isästäni.

Se että kutsun itseäni kollegaksesi johtuu siitä että näin eläkkeellä olevana ja Paraisilla asuvana ja Pargas svenska pensionär- yhdistyksen matkanjohtajana sekä Parentesen-lehdykän luojana ja ainoana reportterina (+apu-tuula) kirjottelen meitä kiinnostavista ja kiinnostamattomista asioista kerran kuukaudessa.

Kiitos menneisyyden muisteloista

Pirkko Karrento (s. Roine)

Vastaukseni Pirkolle:
Kiitti Pirkko kommenteistasi;

Olihan se mukava nähdä, että joku toinenkin saa iloa vanhoista muisteluistani. Isästäsi voit olla ylpeä, hän oli "persoona" ja pidetty opettaja !

Toinen mieleenpainunut Kustaan oppitunti oli ranskantunti ja taas olin lukemassa ääneen, tällä kertaa piti samantien kääntää teksti. "Les enfants sont..." luin ja käänsin nopeasti ja sujuvasti elefantit ovat, Kustaa keskeytti, hämmästelin mikä hätänä. Luin uudestaan "les enfants sont..." ja käänsin toistamiseen pikavauhdilla elefantit ovat ja taas Kustaa keskeytti: Kaarna ! Vielä kerran luin lauseen ja käänsin kuten aiemmillakin kerroilla, taas Kustaa keskeytti: Kaarna, mitä les enfants on suomeksi ??? Vasta silloin tajusin, miksi nämä 'turhat' keskeytykset, lapset ovat...

Koska veljesi kävi poikakoulua, taisit Sinä käydä tyttökoulua, tipalaa ? Muutenhan olisitte olleet samassa koulussa. Vilkaisin lyseon 50-vuotishistoriikkia ja näin, että kaksi Roine-nimistä poikaa kirjoitti samana vuonna kuin minäkin, eli 1964. Molemmat -45 syntyneitä, siis veljesi Antti Kustaa sekä Pekka Roine. Pekka taisi olla luokallani, veljesi Antti Kustaa - muistaakseni nappisilmät ja silmälasit, tummahka iho, lyhyt mutta kiharainen tukka - oli kait rinnakkaisluokalla, mutta samana vuonna kirjoitettiin. Itse olin kielilinjalla, pitkä englanti, veljesi ehkä saksanlukijoita ja/tai matikkalinjalla ?

Keskikoulussa oli samat luokkakaverit viisi vuotta, VI:lla luokalla uusia yli puolet, seuraavan vuoden olin työelämässä vanhempieni omakotitaloprojektin takia ja kun palasin VII:lle taas vaihtuivat kaikki luokkakaverit. Sain VII:llä ruotsin ehdot ja poissaolovuotta korvatakseni en yrittänytkään niitä suorittaa eli kävin luokan kahteen kertaan ja taas kaikki luokkakaverit vaihtuivat muutamaa tuplannutta lukuunottamatta. Vihdoin VII ja VIII sujuivat samojen kavereiden kanssa, neljä ceetä, kauppaopisto, armeija, ESS (22 vuotta), naimisiin 1966, lapsi, toinenkin tyttö... Omat tyttäreni nyt 40 ja 43, ainoa lapsenlapseni 8 vuotta, erosin 90-luvun alussa, eläkkeelle 2006.

Roineen perhehän taisi olla suomenkielinen, rakkaus ja työkö ne veivät Paraisille "bättre folketin" pariin ? Anteeksi uteliaisuuteni... Seurasitteko te lapset isänne jalanjälkiä, siis kieltenopettajia molemmat vai ??? Vilkaisin Parentesen-sivustoanne, yritän lueskella vähän tarkemmin piakkoin vaikka en ole ruotsinkieltä juuri harrastanut lyseonaikojen jälkeen, toki joitain kirjeitä olen lueskellut ja muutaman lehden läpiselaillut också på svenska.

Hyviä eläkepäiviä ja hauskoja matkoja maailmalle ja kotimaahan !

Raimo Kaarna - koko ikäni Lahdessa asunut, nyt samassa omakotitalossa kuin Kustaan oppilaana 1 9 5 9 - 6 4

Olen saanut joiltain lahtelaista.net -sivuston lukijoilta palautettakin, kiitos siitä ! Asuin itse Kariniemenkadulla pitkässä talossa 1947-59 eli 4-vuotiaasta 16-vuotiaaksi... Ihanaa aikaa, paljon hyviä kavereita, rakkaita ja lämpimiä muistoja vaikka muille jakaa. Elja Seppälä Vääksynkadulta näyttää olevan samaa mieltä, jaetaan hänenkin muistonsa meille kaikille.
- Raimo Kaarna, julkaisija

Elja Seppälä 31.10.2010
Muistikuvia Kariniemestä

Kiitokset mukavista Signal-sivuista, tulee tosi nostalginen olo niitä lukiessa!

Olen Elja Seppälä, s. 1934, kariniemeläinen 1939-1958. Ilmeisesti osa sielusta on jäänyt sinne, vaikka maailma onkin heittänyt Helsingin kautta Espooseen. Leipä on tullut pankkihommista, jotka alkoivat Lahden Yhdyspankista 1955 ja jatkuivat sitten Helsingissä.

Ensimmäinen muistikuvani Kariniemestä on vuodelta 1939, asuimme Kariniemenkatu 23:ssa, vastakkaisella puolella Wahlroosin Henrik ja Lennart, isä lasitehtaan pomo. Pudotin riidan jälkeen ison kiven Henrikin varpaalle, josta lähti kynsi. Se sovitettiin tietysti kunnon selkäsaunalla.

Talvisodan ensimmäisen ilmahälytyksen ajaksi äitimme vei meidät (Markun ja minut) Kariniemen mäen alarinteessä olevan ison kiven suojaan. Vuonna 1941 muutimme Vääksynkadulle (nyt Kolkankatu) valmistuneeseen taloon.

Palstallasi oli tieto Raimo Sipon kuolemasta. Se laittoi muistelemaan senaikaisia kavereita Kariniemessä. Raimo ja Pekka asuivat Kolkankatu 14:ssa, siinä kulmatalossa. Alakerrassa asui Salmisen Erkki, jonka äidin munkit muistan vieläkin, yläkerrassa Kautot, mutta heillä oli vain tyttöjä.

Viereisestä talosta kuului joukkoomme kolme kaveria, Koiviston Pentti ja alakerrassa Mälkiän Pertti ja Oksasen Esko. Koiviston Pentti, sittemmin sähköliikkeen tj., muutti kai tutuista viimeisenä pois Kariniemestä.

Sitten oli meidän talomme (nro 10), olimme Tora ja Sulo Turennon vuokralaisina. Meitä oli yhteensä neljä veljestä, minä, Markku, Vesa ja Ilkka, nyt kaikki eläkkeellä. Markusta tuli Naistenklinikan professorin lisäksi merkittävä kansainvälinen tutkija ja Maailman Gynekologiliiton puheenjohtaja. Markku viettää nyt talvet Espanjassa ja kesät mökillä Taipalsaaressa. Vesa (nyt Järvenpää) oli Kauppakorkeakoulun lehtori ja Ilkka (nyt Kuopio) oli lääkäri Helsingissä.

Meistä seuraavassa talossa(8) asustivat mm. Suomiset, Arvo, suomen kielen opettaja ja poika Panu sekä yläkerrassa Rilangon Arto. Panu ja Arto eivät osallistuneet pallopeleihimme. Lähinnä Kisapuistoa olevaan taloon muutti Tapanisen Jaakko, tuli kai Viipurista.

Kolkankadun toista puolta alettiin rakentaa sodan jälkeen. Muistan katselleeni pohjan kaivuutyötä, miehet kaivoivat lapioilla vesisateessa liejuista savimaata, läpimärkinä. Ajattelin silloin, että rakennusmieheksi minusta ei varmasti olisi. Nyt elämänkokemuksen kartuttua olen oppinut arvostamaan suomalaisen rakentajan taitoa ja työn tuloksia hyvin korkealle.

Kolkankadun päässä nro 11 asusti jonkin aikaa harmonikkamestari Taito Vainio ja joku Teppo-niminen poika. Seuraavasta taas löytyi tuttuja jalkapallon parista: Tuomikosken veljekset Seppo, Antti ja Eero. Seppo oli vanhempaa ikäluokkaa, hän oli LPM:n riveissä ollut Suomen A-juniorien mitalijoukkueessa. Antista tuli lääkäri ja Eerosta, joka oli kynämies, kirjoittaja ja elokuvantekijä. Eero kirjoitti minulle kerran kotiaineen pienestä korvauksesta, mutta ei sekään minua auttanut siinä suhteessa.

Leiskalliot rakensivat talonsa lähes viimeisinä sillä kadulla. Lähempänä kisapuistoa olevasta talosta haettiin joskus Paavo Pärniä jääpalloon.

Pallopelimme Kariniemen alueen tyhjillä tonteilla alkoivat oikeastaan pesäpallosta, olihan Lahden Maila-Veikot silloin merkittävä tekijä ja matkimme Tolppa Kokkosta, Pepe Hannulaa, Kola Semeriä Juppa Bromania ja muita. Jalkapallosta emme tienneet vielä mitään, pallot olivat kalliita, jos niitä vielä lainkaan oli kaupoissa. Kun niitä tuli, ja joulupukkikin muisti sellaisella, niin tasoitimme lapioilla tyhjän tontin kentäksi ja pesäpallo jäi. Porukkaan liittyivät Vaaniankadulta Seppo Salonen ja Lahdenkatu 14:ssa asuvat Antti Ahonen, Rauno Uronen ja Olli Hirvikallio. Ollilla oli, paitsi jalkapallon tekniikkaa, myös hyvä lauluääni, aina silloin tällöin hän kajautti Valkovuokot meidän iloksemme, suruksemme taas sai nenämme verisiksi nyrkkeilyhanskoillaan.

Taisi pelimme ja sen meteli häiritä yhtä naapuria, sillä hän kutsui poliisit meitä häätämään. Eivät poliisit siihen tarkastusta enempää puuttuneet. Kostimme kuitenkin pirunviululla illalla.

Pelasimme myös jääpalloa. Kariniemenkadun Pertti Kallioinen oli siinä varsin hyvä. Osa meistä kuului LPM:n jääpallojoukkueeseen, mikä oli aika kovaa piirisarjatason joukkueelle, kun vastassa oli SM-sarjan Reipas. Kyllä pelotti kulmurissa, kun lyömään asettuivat maineikkaat maajoukkue-miehet Pentti Vuorelma ja Tinna Inkinen, pallo oli kova ja suojukset omatekoiset ja vähäiset.

Oma jalkapallourani loppui jo 1953, kun sairastin reumakuumeen. Sen jälkeen oli enää harrastusluontoista työpaikkasarjan jalkapalloa Helsingissä. Kipinä ei kuitenkaan koskaan sammunut, nyt olen istunut FC Espoon ja Hongan katsomoissa. Suurin potutus ei tänä vuonna kuitenkaan ollut Hongan putoaminen mitaleilta, vaan FC Lahden äärimmäisen niukka putoaminen SM-liigasta.

Myöhemmällä iällä tuli kuvioihin tennis, vähemmän kentällä kuin seura- ja liittotason järjestelytehtävissä. Ne antavat mieluisan mahdollisuuden käydä kerran vuodessa Kariniemessä kokouksessa Tennis- ja Squashkeskuksessa, paikalla, jossa joskus oli kaupungin puutarha. Seppo Nurmi on Lahdessa hyvä yhteistyökumppani seniorien tennisasioissa. Jutussasi mainittu Heikki Miestamo oli myös tuttu ja Pekan kanssa ollaan nykyisin saman seuran miehiä.

Mutta nuoruus Kariniemessä, en tiedä, olisiko se voinut missään muualla parempaa olla.

terveisin
Elja
elja.seppala=AT=saunalahti.fi

Vastaukseni Elja Seppälälle:
Kiitti palautteestasi, Elja Seppälä;

Laitoin Kariniemi-muistelusi lahtelaista-sivustolleni, sehän sisälsi paljon kiinnostavaa asiaa ja tuttuja nimiäkin. Kait annat luvan tähän ?

Olen Sinua lähes 10 vuotta nuorempi, mutta mainitsemissasi kavereissa oli silti runsaasti tuttuja. Wahlrooseilla oli 50-luvun alussa vieraana ihana kikkurapäinen ruskeasilmäinen "bara svenska talande" tyttö, johon olin sydänjuuriani myöten rakastunut alle kouluikäisenä, leikimme Kariniemenkadulla useina päivinä vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan, svenska konsulat-vaakunan kohdalla.

- Kallioisten tyttö, Marja-Liisa tai -Leena, oli luokallani Kivimaalla. Myös Salmisten tyttö, Eeva-Maija, oli luokkakavereitani, Erkin nuorempi veli Seppo oli Etelä-Suomen Sanomiem latomossa työnjohtajana, itse olin ilmoitustoimittajana 1966-89. Koiviston Pentin kanssa asioin työasioissa ESS:n aikoina, hän oli Lahden Sähkö ja Koneen johtajana Vesijärvenkadulla. Turennon tytöistä jompikumpi taisi olla ex-vaimoni luokkakavereita Kannaksessa, ja vaimoni Tuula o.s. Tammisto asui lapsena Vääksynkatu 7 tai 9:ssä, Leiskallion viereisessä talossa. Hannulan Pepen tyttö Vaaniankadun ja Tarinakadun kulmatalosta pelasi lapsena ja nuorena tennistä, kuten ex-vaimonikin, samoin Kisapuiston vahtimestari Pirskasen tytöt ja Mannelinin Anita Vääksynkadulta, kaikki yhteiskoulun voimistelunopettaja Kukkolan Tuulikin ja verkkopalloseuran tai tenniskerhon kasvatteja.

- Mainitsemasi jääpalloilija Vuorelman Pentti törmäsi aikoinaan Kisapuiston pesäpallokentällä jääpalloharjoituksissa päälleni, kaatua kopsahdin jäähän ja pyörryin. Heräsin, kun Vuorelma hieroi naamaani lumella ja ympärillä oli kymmeniä katselijoita. Kotiin pariksi päiväksi yrjöämään ja lepäilemään, lääkäreita ei vaivattu... Tennis- ja Squashkeskus on tuttu vaikka en itse mitään pelailekaan. Ex-vaimoni Tuula Kaarna ja Pylkkäsen Anita (o.s.Mannelin) pitivät kahviota ja varustemyymälää itsenäisinä yrittäjinä parisenkymmentä vuotta ja hoitivat hallin aikavaraukset yhtiön lukuun, molemmat nyt eläkkeellä - molemmat siis vanhan Vääksynkadun kasvatteja. - Myös Miestamon Pekka oli luokkakaverini lyseon lukiossa, kuten Heikkikin, tämän mahdollisti se, että olin 1960-61 työelämässä ja lyseoon 7:lle palattuani tuplasin sen. Terveisiä Pekalle, jos satut näkemään.

Varmista Elja vielä, että saan pitää kirjoitelmasi lahtelaista-sivustolla, autenttista aineistoa nyt kun vielä jotain muistamme... Kiitos etukäteen, ja terveyttä

Raimo Kaarna, julkaisija - www.lahtelaista.net

Sain Pisaratartunnan Rautatienkadun vanhassa Kuvapalatsissa viime viikolla
- kävin siis Femman kirppiksellä ja ostin Erkka Lehtolan kirjan Pisaratartunta - Arkipäivän journalismia, lukunautinto maksoi 1,50 euroa. Kirjansa Lehtola oli kirjoittanut 1987, samoihin aikoihin kun jo itse harkitsin Esasta lähtemistä yli 20 työvuoden jälkeen... Monet kirjassa esitetyt ajatukset sanomalehdistön tulevasta kehityksestä osuivat yksiin Esan henkilökunta-lehden pakinoissani esittämieni ajatusten kanssa.

Erkka Lehtola oli erittäin arvostettu sanomalehtitoimittaja, tamperelaisen Aamulehden kulttuuritoimituksen esimies. Ylioppilaaksi hän tuli Lahden Yhteiskoulusta ja asui 50-luvulla osoitteessa Kariniemenkatu 35 A, pari kerrosta oman kotini alapuolella. Ovikyltissä oli nimi Simula, vanhemmat olivat muistaakseni opettajia, lapsia perheessä oli 4 tai 5. Muistan käyntini Simuloilla, lapset istuivat molemmin puolin pitkää ruokapöytää ja hakkasivat rytmikkäästi pöytää lusikoillaan huutaen samalla kuorossa ruo-kaa-ruo-kaa-ruo-kaa... Samassa A-porrakäytävässä toisessa kerroksessa asui myös Etelä-Suomen Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja Frans Keränen. Alakerrassakin asui kirjapainoalan ammattilainen, faktori nimeltään Airo.

Lehtolan kirjan nimi, Pisaratartunta, tullee rotaatiopainokoneissa käytettävästä nestemäisestä painomusteesta, joka tarttuu pisaroina painopelleille muodostaen tekstit ja kuvat lehtiemme sivuille huimaavalla 40.000 kappaleen tuntivauhdilla. Kierrätin itsekin kymmeniä ilmoitusasiakasryhmiä 1966-89 rotaatiossa tätä ihmettä katsomassa.

Lehtolan kirjan ydin on pelko journalismin muuttumisesta viihdyttämiseksi, tyhjänpäiväistyminen, asiapitoisuuden katoaminen, kaupallistuminen, lehdistön tulevaisuuden ennusmerkkien tulkinta. Elin itse tässä prosessissa mukana neljän eri päätoimittajan aikakaudella - Olli Järvinen, Tauno Lahtinen, Eeva Rissanen ja Kauko Mäenpää. En toimituksessa mutta ilmoitustoimittajana, siis miltei "vastapuolella", ilmoittajien etäispäätteenä toimituksen suuntaan. Silti sukset menivät ristiin vain yhden toimittajan, Pesa Vuorion kanssa, kiistaa syntyi ilmoitusten taitosta "toimituksen" sivuille... Yhteistyö muiden toimittajien, työkavereiden ja ilmoitusasiakkaiden kanssa sujui hyvin 22 vuoden ajan.

Suositan Erkka Lehtolan Pisaratartuntaa kaikille sanomalehdistä ja journalismista kiinnostuneille lukijoille. Oikeastaan kirjan pitäisi olla oppikirjana alan ammattikoulutuksessa ja jopa Lehtolan pojan Jyrkin, pirullinen pakinoitsija, kannattaisia paneutua isänsä teksteihin uudelleen. Kyynisyyden ja mustan huumorin välinen ero saattaisi avautua hänellekin...

Pisaratartunnasta löysin muutamia vanhoja työtovereitani, urheilutoimittaja Ensio Eskolan, ulkomaantoimittaja Matti Paasilehton - Mapa oli hänkin Kariniemen kasvatteja vanhasta Starkista Lahdenkadun varrelta, päätoimittaja Kauko Mäenpään. Vapaa toimittaja, runoilija ja purjelentäjä Arto Kytöhonka opetti minullekin tietokoneiden käyttöä kirjoitustöissä Harjukadun nuorisotilan kursseilla. Kytöhonka kirjoitteli 80-luvulla paljon juttuja Ilta-Sanomiin ja Hesariin henkilökohtaisista tietokoneista ja poikkesi kotonani myymässä jenkeistä tuomansa Osborne I cp/m-tietokoneen sukulaismiehelleni. Ostin häneltä omaan koneeseeni satakunta lerppua täynnä erilaisia tekstinkäsittely- ym ohjelmia.

Yrjö Länsipuro ja Leif Salmen - tunnettuja ja arvostettuja tv-toimittajia molemmat 80-luvuilla
Arvaa mitä maksoin tästä hienosta alkuperäisestä akvarellista pari päivää sitten paikallisella kirppiksellä Lahdessa ! Taiteilijan nimikirjaimet ehkä BE, ja vuosi 1987, joku Ylen lavastajista ?
Kuva lienee piirretty toimittajien työhuoneessa Pasilassa?

Arvostan suuresti molempien toimittajien elämäntyötä, Salmenin partaveitsen terävää älyä, vasemmistolaista ehdottomuutta. Länsipuro teki aikoinaan loistavia ja analyyttisiä ajankohtais-ohjelmia, rauhallisella ja tasaisella tyylillään, puoluekanta ei niin vahvasti esillä. Molemmat Hesarin kimpussa aamutuimaan, juttuaiheita etsiskelemässä...

Lasse Harju, Väinö Hannukkala, Iines Autti...
Kolme työtoveriani Etelä-Suomen Sanomien ajoilta 1966-1989 poistui joukostamme alkusyksystä 2010.

Toimin jonkun aikaa o.t.o. Esan Kirjapainon sisäisenä tiedotussihteerinä, yritysdemokratiasäännöksistä johtuen sain osallistua kerran jopa firman hallituksen tiloissa pidettyyn kokoukseen ja pidin sihteerinä pöytäkirjaa. Puhetta johti pääjohtaja Lasse Harju, paikalla ainakin toimitusjohtaja Jaakko Ukkonen, tekninen johtaja Järvisen Jallu, joku toimituksen edustaja, pääluottamusmies Mäkisen Antti latomosta jne. Vaikka minulla ei ollut puheoikeutta vein kokoukseen mukanani New York Timesin paksun sunnuntainumeron, jonka olin saanut kirjeystävältäni. Tämä parinkolmen kilon painoinen sanomalehti sisälsi yli 500 sivua, useita erilaisia ja erikokoisia erikseen painettuja liitteitä - matkailu, kirjallisuus, tv, kiinteistömyynti jne. Esassa oli tuolloin ajankohtaista harkita sisäänpistolaitteiden hankintaa, New York Times esimerkkinä niiden käytöstä...

Asioita oli käsiteltävänä paljonkin, mutta yksi jäi erityisesti mieleen, puhuttiin lehdessä käytettävistä leipätekstityypeistä. Karkeasti ottaen kaikki Suomen sanomalehdet käyttivät 80-luvulla miltei pelkästään erilaisia antikva-tekstejä. Paikallaan polkeneen keskustelun jälkeen Harju osoitti kysymyksensä minulle "Miltä tuntuisi kokeilla helveticaa leipätekstinä, Kaarna". Vastaukseni oli jotenkin "Eipähän taida Suomessa olla yhtään sanomalehteä, joka käyttää helveticaa leipätekstinä, olisihan se vähän erikoista". Samassa Harju kopautti puheenjohtajan nuijansa pöytään ja sillä kopautuksella Etelä-Suomen Sanomien ulkoasu vaihtui täysin, leipätekstiksi otettiin helvetica. Siis kaikki lehden uutisotsikot ja ingressit ja pikkutekstit olivat tasapaksua päätteetöntä helveticaa. - - - Muutaman kuukauden jälkeen palattiin "normaaliin" eli tekstityyppi vaihdettiin takaisin päätteelliseen antikvaan, se on kaikkien tutkimustenkin mukaan selkeämpää, elävämpää ja helppolukuisampaa - jokaisessa kirjaimessa on paksumpia ja ohuempia kohtia.

Hankintajohtaja Väinö "Haka" Hannukkala oli intohimoinen kuntoilija ilmoituspäällikkö Olavi Kukkeenmäen tapaan. Haka kävi talvisin miltei päivittäin Olavin luona keskustelemassa hiihtokeleistä, voiteluiden onnistumisista, taaksejätetyistä hiihtokilometreistä. Olavin ja minun huoneiden välinen ovi oli useimmiten auki ja pysyin kuntoiluasioissa ajan tasalla vaikka en itse kuntoillutkaan. Haka oli kiharatukkainen charmantti herrasmies, "seurustelu-upseeri" joka tanssitti firman juhlissa kaikki talon naiset, jutunjuurta riitti kaikissa tilaisuuksissa, olipa kuuntelijana millainen herra tahansa. Haka toimi myös tuomarin yksityisautonkuljettajana ja seuralaisena Laanilan majan reissuilla, ja tuomarin sitikoilla ajeltiin kaasujouset yläasennossa eli maavara korkeimmillaan pitkin Lapin jänkääkin...

Kirjanpitopäällikkö Iines Autin iloinen olemus tuli tutuksi lähinnä Ilmarisentien kahvipöydissä, istahdimme Olavin kanssa useinkin kirjanpito-osaston naisten seuraan kuulumisia vaihtamaan. Kauppisen Aino ja Nevalan Anita ja edesmennyt konttoripäällikkö Koskisen Joukokin istuivat usein tässä seurassa.

Lumi Kaarna, 8 vuotta,
toiseksi päätoimittajaksi
lahtelaista-sivustolle

Lumi on 'vanha tekijä' tietokoneiden kanssa. Kotonaan hän on äitinsä - graafinen suunnittelija - Macilla tehnyt jo muutaman elokuvankin kaverinsa Lisan kanssa. Tytöt laulavat ja tanssivat yhdessä, tietokoneen oma kiinteä kamera on tallentanut esiintymiset suoraan koneen kovalevylle. Esitykset kävisivät sellaisenaan vaikka tv-ohjelmien välikuulutusten täytteeksi.

Äsken Lumi sai tämän sivuston päätoimittajalta ikioman minitietokoneenkin, huutonetistä löytyneen Webbookin... Silläkin on kirjoitettu jo useita juttuja, "Ilonan salaklubi" jne.

Kieltenopetustakin voisi updatetata...
Tässä yksi "mielipide" lukijansanaan, lähettäjä Raimo Kaarna, Purokatu 18, 15200 Lahti, 044 271 4064

Käänsin äsken thainkielisen webbisivun kökkösuomeksi, vaikka en ole koskaan sanaakaan kieltä opiskellut, Sinäkin voit tehdä samoin vaikka heti!

Nyt kuka tahansa voi tietokoneellaan kääntää kirjoitettua tekstiä nappia painamalla noin 50 eri kieltä ristiin rastiin, siis kökkökäännöksiä eli sanakirjakäännöksiä. Käännöksiä lukemalla saat hyvät naurut ilmaiseksi, mutta ymmärrät mistä on kysymys.

Testaa homma itse, avaa automaattisia käännössivuja kokeeksi näissä osoitteissa:
- http://www.google.fi/language_tools?hl=fi
- http://www.microsofttranslator.com/?ref=MSTWidget
- http://www.online-translator.com/Default.aspx/Site
Kirjoita jotain suomeksi ja käännä napinpainalluksella tekstisi pakkoruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, venäjäksi, hindiksi, thaiksi, kiinaksi. Tai Sinä maahanmuuttaja, kirjoita omalla kielelläsi ja anna koneen kääntää viestisi suomeksi ! Kirjoita New York Timesin webbiosoite ja valitse kieleksi suomi ja saat luettavaksesi tämän päivän uutiset kökkösuomennettuna, ymmärrät asian ja saat nauraakin vahingoniloisena, webistä löytyy tuhansittain sanoma- ja aikakauslehtiä, miljoonia blogeja, wikejä, kirjoja, asiaa ja roskaa käännettäväksi ja katsottavaksi... ILMAISEKSI !

Koko kieltenopetussysteemi pitäisi pistää ajantasalle (update). Ennen piti opiskella alkeet, muutaman tuhannen sanan perussanasto, kielioppi, nyt opettajien pitäisi kertoa mistä löytyy se webbiosoite, missä helpoiten ja nopeimmin voi kääntää tekstiä kieleltä toiselle. Siis ymmärrettäviä käännöksiä jokapäiväisiin arjen tarpeisiin. Simultaanitulkit ja kaunokirjallisuuden kääntäjät varmasti edelleenkin menevät vuosikausiksi yliopistoihin kehittämään itseään ja kielitaitoaan, mutta me tavalliset pulliaiset haluamme joten kuten tulla toimeen vajavaisella kielitaidollamme maailmalla, tai haluamme opastaa tietä kysyvää turistia Lahden torillakin.

Suuret maailmankielet kääntyvät kirjoitettuna jo melko hyvin keskenään, tekeillä on jo jokamiehen puhuvia kääntäjiäkin, automaattisia käännösrobotteja ja translatoreita, yms. Periaatteessahan miltei kaikki kassakoneet ovat tietokoneita, webbiin yhdistettynä asiakas voi kirjoittaa toiveensa esimerkiksi venäjäksi ja kone kääntää sen suomeksi, myyjä kirjoittaa vastauksen suomeksi ja kassakone kääntää asiakkaalle sen venäjäksi. Halvatkin taskutietokoneet ja kannettavat sekä kalliimmat kännykät toimivat kaikki tulkkeina, kunhan opettajat suostuvat tarpeeksi niiden käyttöä opettamaan lapsille ja aikuisillekin.

Puhutun kielen opiskelu onkin jo toinen asia, vaikka ääntämistä voi harjoitella teeveen saippuasarjoja seuraamallakin. Jotain väkisinkin tarttuu korvienväliin, mutta toki opettajia silti aina tarvitaan, useathan meistä haluavat oppia vähän enemmän kuin muut. Ja kouluissa voitaisiin opiskella näiden kökkökielisten käännösten ymmärtämistä ja kääntämistä paremmalle kielelle, selkosuomeksi, opettajien johdolla ?

Raimo Kaarna, 67-v.
lyseolainen 1954-64

60-luvun työnsankareita, osa 5 - Gossin tehtaan
Field Erector Ed Anzackin tulkkina ESS:ssa 1967

You cocksucker, you motherfucker, you dirty bastard... Käytännön kieli oli runsasta ja rikastuttavaa, opin paljon uusia sanoja ja sanontoja, joita voin hyödyntää omassa lehdentekoharrastuksessani ja perhe-elämässäni.
Ed oli kuitenkin iloinen ja elämänhaluinen velikulta, ja hän halusi myös osoittaa miehuutensa Seurahuoneella asennuksen ajan asuessaan. Jostain piti hänelle löytää vakituista naisseuraakin, siinäpä oli pulmaa ratkaistavaksi.

Chicagolaisella oli oma aamuateriareseptinsä, jota hän noudatti säntillisesti ennen varsinaiseen rotaationasennushommaan ryhtymistään. Pöytään ensin korkea juomalasi, pohjalle rikottiin 1-2 raakaa kananmunaa, päälle viitisen senttiä Four Roses-bourbonia ja lopuksi lasi täyteen olutta ja koko lasillinen kulautettiin kurkusta alas yhdellä kertaa, päälle kunnon ähkäisy ja sitten haalarit päälle ja työmaalle asentajia ohjaamaan. Asentajina aluksi vain Esan omat rotaatiotyöntekijät.

Pyhäpäivinä Ed halusi tutustua Suomeen ja suomalaisiin ja henkilökohtainen tulkkihan oli toki mukana, kun kävimme Vääksyyn, Pulkkilanharjuun ja Kalkkisten kanavaan tutustumassa. Esan autoa ajoi tietenkin kuljetus- ja huoltopäällikkö Reijo Halonen, matkaseurana myös rotaatiomestari Lauri Karelli ja minä. Myöhemmillä reissuilla Edillä oli mieleistään henkilökohtaista naisseuraa eikä tulkkia enää tarvittu.

Etelä-Suomen Sanomat - juhlaliite 18.4.2010

Olin Esan palkkalistoilla reilut 22 vuotta, koko ajan yksin omassa työhuoneessani, jopa liikennevalojen takana, aloitin 1966 Hämeenkadulla, lopetin 1989 Hämeenkadulla, suurin osa kuitenkin Ilmarisentiellä uusissa tiloissa. Työni ilmoitustoimittajana oli erittäin itsenäistä, tein leiskoja ja kirjoittelin tekstejä ilmoituksiin, suunnittelin asiakkaille ilmoituksia ja ilmoituskampanjoita. Ja paljon muutakin... x)

18.4.2010 ilmestyneestä 110-vuotisjuhlaliitteestä löysin parikin tekemääni ilmoitusta, 1980-luvun etusivulla oli Kausi-asun 4x125 pmm puseroilmoitus, ja 1990-luvun lehdessä 2x250 pmm poplari-ilmoitus, minkä tein jo itsenäisenä yrittäjänä (Tmi Moniposti) kotonani omilla tietokoneillani.

Kausi-asu oli aikoinaan Lahden suurimpia muotitaloja, Martta ja Matti Koski olivat omistajia, myöhemmin nuori polvi otti asiat haltuunsa. Johtaja Matti Koski oli insinööri, herrasmies kiireestä kantapäähän, asiakassuhteemme oli erittäin hyvä ja luottamuksellinen. Kävimme ilmoituspäällikkö Olavi Kukkeenmäen kanssa joulun alla useamman kerran Kosken perheen kanssa jouluaterialla Seurahuoneella, Matin kutsusta. Alasenjärven huvilalla kävimme saunomassa ja rupattelemmassa ilmoitusasioista pariinkin otteeseen, myös Kosken kotona Rautatienkadulla kahvittelimme joitain kertoja. Asiakasristeilyllämme Tukholmaan Matti Koski oli varannut itselleen sviitin Viking-linelta ja pyysi minut majoittumaan kanssaan. Aterioimme laivan päällystön ruokailutiloissa, aulaemäntä huolehti hyvinvoinnistamme.

Matti Koski oli ensimmäisiä asiakkaitani Etelä-Suomen Sanomien palveluksessa 1966, hän tarvitsi ilmoituskuvaksi piirroksen miestenpaidan kauluksesta ja sen rakenteesta, niinpä hain kassalta ostolapun ja painuin paikalliseen kirjakauppaan tussiteriä ja tussipulloa, lyijykyniä, kumeja, papereita y.m. piirustusvälineitä hankkimaan. Piirros julkaistiin ja asiakassuhteemme kehittyi vuosi vuodelta paremmaksi. Parina vuonna kävin lauantaisin työnantajani luvalla Kausi-asun konttorissakin ilmoituksia tekemässä, omaan laskuuni. Vielä Esasta lähtemiseni jälkeenkin tein kaikki Kausi-asun ilmoitukset vuosina 1989-1993, itsenäisenä yrittäjänä.

Aiemmin olen kirjoitellut juttusarjaa "60-luvun työnsankareita" näille lahtelaista-sivuilleni. Tarkoitukseni on jatkaa muisteloita x) Esan ajoilta, 1966-1989, nyt kun vielä jotain oikeasti saatan muistaa. Innoituksen hommaan sain 110-vuotisjuhlajulkaisusta ja lehdentekijöiden esittelyistä ESS:n sivuilla, yli 20 kiinnostavaa kirjoitusta nykypäivästä, paljon oli yhteistä ja paljon erilaista, mutta siitä lisää myöhemmin.

China Pictorial aikauslehti 60-luvulta tuli mieleeni, kun luin Perinteet velvoittavat-juttua juhlaliitteen takasivulta. Kiinalaislehti retusoi poliittisten johtajien valokuvista epäsuosioon joutuneet entiset vallanpitäjät, heitä ei kuvissa näkynyt vaikka olivat mukana orginaalikuvissa. Vaikka jutun tarkoitus olikin esitellä vain lehdenteossa nyt aktiivisesti mukana olijat, tuntui vähän oudolta, että Roope Kivekkään kohdalla ei mainittu Penttiä tai Otto Väänäsen kohdalla Pippa tai Matti Mesiäistä, kaikki olivat sentään vuosikausia Esassa töissäkin.

Sain 70-luvulla lottovoiton, vain yksi numero oli väärin kupongissani. Ostin rahoilla mm. venäläisen 7-vaihteisen kilpapyörän, minkä kävin ruokatunnilla hakemassa rautatieaseman rahtitoimistosta työmaani eli Hämeenkatu 5:n pihamaalle. Pena - siis Pentti Kivekäs - oli pihalla, tutki tarkkaan pyörääni, taisi istuakin ja kokeilla vaihteet ja jarrut, ja antoi sitten yksiselitteisen arvionsa venäläisestä työnlaadusta: "Rami perkele, sun pyörässäshän on satulakin PÄIN PERSETTÄ !"

Viime sunnuntain Etelä-Suomen Sanomissa oli lyseolaisen luokkakaverini (1954-59) Pentti Sydänmäen kuolinilmoitus; edellisen sunnuntain lehdessä Miestamon Heikin kuolinilmoitus, hänkin lyseolainen 1954-62 ja kauppaopistossakin rinnakkaisluokalla 1964-65. Heikki oli aktiivinen tennispelaaja, äkilliseen sairastumiseensa asti.
Anttilan Pekan kuolemasta on jo muutama vuosi, kansakoulussa olimme neljä vuotta luokkakavereita. Heikki hoiteli aikoinaan avioeroni paperisodan, Pekka perintöasiat ja testamentit.

Parisen vuotta sitten kävin saattamassa viimeiselle matkalleen itseäni nuoremman Solajan Juhon, nuoruuden parhaita ystäviäni, perhetuttava, kummipoikani isä, lyseolainen. Korjautin äsken vanhaa Opeliani Sirenin Mikolla, hänen isoveljensä Matti Siren oli lyseossa keskikoulussa luokallani, Matti poistui joukostamme muutama vuosi sitten.

Nuorasen Liisa, o.s. Hukki, oli lapsuuden tuttujani Kariniemen ajoilta 1947-59, kauppaopiston englanninkielen opettaja, lyseolaisen luokkakaverini jalkapalloilija Semi Nuorasen vaimo. Liisa siirtyi ajasta ikuisuuteen vajaa vuosi sitten, kiveriöläisessä ruokakaupassa rupattelimme ja muistelimme nuoruuttamme.

ESS:n kuolinilmoitusten joukossa olen toki nähnyt muitakin tuttuja nimiä, viimeksi ilmoituspäällikkö Olavi Kukkeenmäki, hän oli läheisin työtoverini Etelä-Suomen Sanomissa 1966-89. Pääsin itsekin muistelemaan Olavia hänen nekrologissaan 23.1.2010. Esan 100-vuotishistoriikin väliin olen leikannut muutama vuosi sitten entisten työkavereiden muistokirjoituksia, Kari Multanen, Sakari Vuoristo, Petteri Väisänen, Mauri Nordberg...

Viime vuoden puolella ESS:ssa kerrotiin myös Seppo Salomaan kuolemasta ja elämästä. Hän oli Omalähiö-lehden perustaja ja päätoimittaja, ja Salomaan Kirjapaino painoi julkaisemani Signal-lehden 1961-64 ja uudestaan vuosina 1991-93.

Vanhuuden merkki taitaa olla tämä menneen elämän ja menneiden ystävien ja tuttavien muisteleminen. Olen itse jo 67-vuotias, loppusuorallako ? EI TOKI, porskutetaan vanhaan malliin, loppuun asti ja sehän häämöttää vasta kaukaisessa tulevaisuudessa...

Etelä-Suomen Sanomat, paikallinen sanomalehtemme ja entinen työnantajani vuosilta 1966-1989, julkaisi tänään ison jutun Signalista sivuillaan, haastattelija ja jutun kirjoittaja oli kylätoimittaja Ann Rose.

Signal on ilmestynyt jo 50 vuotta, perustin sen yhdessä lyseolaisen luokkakaverini Hannu Massisen kanssa tammikuussa 1960, olimme silloin 16-vuotiaita, vuodesta 1961 alkaen olen tehnyt lehteä yksin.

Posti on tuonut Signalille yli 150.000 kirjettä 50 vuodessa, yhteensä olen painattanut ja postittanut 382.000 Signalia ympäri maailmaa, pelkkiin postimerkkeihin on mennyt hyvän omakotitalon hinta ! Nykyään Signal leviää netin kautta, 3200 sivua ja 50.000 ulkomaista kirjeystäväilmoitusta, vilkaise osoitteessa www.signalpenpals.net, google kääntää Signalin 50 eri kielelle !

signalpenpals.net - 50.000 friends free
worldsignals.net - ads by countries
globalcollectors.net - swap anything
penpalclubs.net - penpal papers
penpalmagazine.net - more friends
lahtelaista.net - in Finnish only

Sivun aukeamisen nopeuttamiseksi olen pistänyt kunakin vuonna kirjoitetut jutut omalle sivulleen. Klikkaa linkkejä ja vilkaise muistelut:
SISÄLTÖ - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 - 2005 - 2004 - 2003 - 2002