Lahti 21.5.2008

Olen viime päivinä käynyt läpi Signal-lehteni vanhoja arkistoja ja löysin sieltä vuoden 1987 tammikuun Hymy-lehden. Tämä aikoinaan Suomen suurin tilattava aikakauslehti julkaisi kokonaisen kolmen sivun jutun Signalista. Vilkaise, klikkaa sivujen kuvia ja ne suurenevat luettaviksesi.

Lahti 19.5.2008

Äitienpäivä on ohi, isänpäivä puolen vuoden kuluttua...
Vuonna 1993 - 15 vuotta sitten - vanhempi tyttäreni Kirsi, nykyinen graafinen suunnittelija, muisti minua seuraavalla kuvittamallaan runolla:

Kiitos Kirsi, ja kiitos Katikin, rakastan teitä molempia. Ja Lumia myös...

Lahti 11.12.2007 ME VAADIMME ! ! ! ! ! ! Vuorikadun koulu pitää säilyttää kaikkien lahtelaisten yhteiskäytössä, sitä EI SAA MYYDÄ YKSITYISELLE ! 700.000 euroa on nappisumma historian tuhoamisesta, kaikkia arvoja ei saa tosiaankaan hävittää ! Lahdessa on jäljellä enää vain muutamia kauniita ja historiallisesti arvokkaita rakennuksia - yhteiskoulu, kartano, Esan toimitalo (ensimmäinen ja viimeinen työpaikkani), kansanopisto, Vuorikadun koulu, kaupungintalo... Rahanahneet pitäkööt näppinsä irti näistä lahtelaisuuden symbooleista !
Lue Antti Holopaisen kirjoitus ESS 11.12.2007 Mielipide-sivulla (s.12).
KUVASSA ukki 64-v., Lahdessa syntynyt ja koko ikäni asunut; ja lahtelaiset tyttärentyttäreni Lumi 6-v.; kuvan otti tyttäreni Kirsi, 40-v.

Lahti 16.7.2007

60-luvun työnsankareita, osa 4

Meitä työntekijoitä oli vain kaksi, minä koulupoika ja vanhempi noin viisikymppinen tumma pitkä mieshenkilö. Työkaluina vain rautalapio ja harava, tehtävä oli erittäin vaativa, "tasatkaa piha, ahkeroikaa, poikkean lähipäivinä katsomaan", sanoi mestari.

Oli intiaanikesä, kerrankin mukava työmaa, ei pomoja, oma työtahti, selkeästi määritelty homma, ei raskasta, eikä liian vaativaa. Paita pois, lapio käteen, harava mukaan, ja töihin. Aurinko porotti kuumasti, hikeä pukkasi, mutta kasoja piti tasata. Multa oli vielä kokkareista, mutta lapioimme ja rikoimme isoimmat paakut lapioilla pienemmiksi, sitten haravalla hienommiksi ja tasaus päälle. Seassa oli isoja jäätyneitäkin paakkuja, selviä paskakikkareita, mistähän nekin olivat peräisin ? Ehkä joiltain hevostalleilta...

Poltin nahkani näissä hellesäissä, ikinä aiemmin ei selkäni kärventynyt vaikka kuljin ilman paitaa ja olin musta kuin papu. Mutta eihän sitä hommaa vaatteet päällä voinut ajatellakaan, paitsi tuo vanhempi työkaverini, hän oli paita päällä ja pitkissä housuissa helteelläkin. Aamupäivä oli hikisen kuuma, ruokatunti pukkasi päälle, omia eväitä syötiin pihanperällä lautakasan päällä istuskellen. Ruoan päälle päätimme vähän levähtää, oikaista makuuasentoon. Kumppanini vetäisi housujenlahkeen ylös, availi nahkaremmit ja 'katkaisi jalkansa' polven alapuolelta, hän heitti jalkaproteesinsa vierelleen lautapinon päälle. En ollut huomannut proteesia vaikka teimme yhdessä lapiohommia muutaman viikon. Jännä ratkaisu Peltosen Palilta, panna jalkapuoli lapiohommiin moneksi viikoksi. No, itsenäinen työ, ei valvontaa...

Makasimme lautapinon päällä, silmät lumpsahtivat kiinni, väsymys ja helle tekivät tehtävänsä, nukahdimme molemmat. Sopenkorven monet tehtaanpillit soivat korvissa tasan kello 12, hälyttivät väen takaisin työhön. Minä käänsin kylkeä, korjasin asentoa, vanhemmankin rakennusmiehen proteesi näytti vielä lepäilevän lautakasan päällä...

Äkkiä makkaratehtaan pihanpuoleinen ikkuna kolahti selälleen, kauppaneuvos Paavo Heinonen työnsi päänsä ikkunasta pihalle ja karjui kurkku suorana ja ärrät sorahtaen "Äkkiä töihin sieltä laiskurrrrit, mitä siellä työmaalla makaillaan, minä otan yhteyttä Talorrrraan ja Peltoseen!!!!". Me hyppäsimme pystyyn, proteesi jalkaan, haravat ja lapiot käteen ja ahertamaan !

Lahti 16.7.2007

60-luvun työnsankareita, osa 3

Hommat vaihtelivat meillä apupojilla, tänään soranlapiointia, eilen lautojenkantamista, huomenna tavaraa kerroksiin rakennushissillä, laastia betonikärryillä, milloin mitäkin ammattimiesten apurina...

Nyt kannettiin kiintokalusteita kerroksiin, keittiökaapit ja muut komerot tulivat kokoonpantuina aaltopahvisissa pakkauksissaan työmaalle. Minä ja toinen kaveri kannoimme kaappeja selkä vääränä portaita pitkin kadunpuolelta kerroksiin, jaoimme ne huoneisiin ohjeiden mukaan. Hikistä hommaa kesäkuumalla, oli pakko lepäillä välillä ja pyyhkiä suolaista vettä silmistään, pirullista puuhaa ! "Jaaha, pojilla taitaa olla lämmin?" sanoi rakennusmestari Pauli Peltonen, Lahden Pallomiesten etevä jalkapallomaalivahti... LPM oli Kuuysin edeltäjä, FC Lahden esi-isä. "Haluatteko pojat lähteä raikkaaseen ulkoilmaan ? Tulkaa alas, betonimyllyn vierelle." jatkoi Pali.

"Heitelkää pojat tyhjät betonisäkit traktorin peräkärryn kyytiin, ja kiivetkää lavalle, saatte lisäohjeet myöhemmin". Seisoimme lavalla, pidimme reunoista kiinni ja traktori ajoi Vesijärvenkatua pohjoiseen, mäkeä ylös Kivistönmäelle, koulun ohi, kohti Holman risteystä, vanhaa Heinolantietä muutama kilometri ja sitten koukkaus oikealle, rakenteilla olevan uuden Kauppakunnan myymälän pihaan. Traktori peruutti erillään olevan ulkorakennuksen viereen, kuski hyppäsi pihalle ja antoi ohjeet: "Nyt pojat alas, huusin alta täydet paska- ja kusitynnyrinpuolikkaat sementtisäkkien päälle lavalle ja sitten nokka kohti Kolavaa. Varokaa ettette läikytä päällenne tynnyreita nostaessanne, en halua että lavanpohja paskaantuu..."

Kiitti 'raikkaasta ulkoilmasta' Peltosen Pali, hyvä maalivahti mutta veemäisen pirullinen rakennusmestari !

16.7.2007

60-luvun työnsankareita, osa 2

Aluksi tein kaikkea mahdollista, kantelin lautoja ja lankkuja, poistin nauloja käytetyistä, lapioin hiekkaa lähemmäksi pölyävää betonimyllyä, sementtisäkkejä pinoon... Jonkun ajan päästä pääsin kuitenkin vakinaiseen hommaan, muurarinapulaiseksi talon pohjakerrokseen, minne oli määrä pystyttää seinät käytävän varrelle tuleviin 1,5x1,5 m koppeihin. Tehtävänäni oli kantaa tiiliä herra muurarin ulottuville, hakea pihamaalta kahdella ämpärillä laastia muuraukseen. Käteni venyivät puoli metriä, kun tasapainoilin raskaat ämpärit kourissa betonimyllyltä seinänvierusroilon ylitse notkuvaa lankkua pitkin talon kellarikerrokseen. Sekoittelin betonilapiolla laastit, kasasin tiilet pinoihin työmaan viereen. Valkohaalarinen herra sai kopin molemmat seinät pystyyn, päivä oli päättymässä, minä pesin ämpärit ja laastilapion vedellä ja isolla pyöreällä pensselillä, valmistauduimme kotiin lähtöön ja huomenna jatkettaisiin...

Aamulla klo 7 palasin pirteänä työmaalle, muurari odotteli jo kellarikerroksen hämärässä, roikka valaisi himmeästi, herra poltteli rauhallisesti tupakkiaan. Seisoimme käytävällä ja odottelimme. Oli kahvitauon aika, tuli ruokatunti, oli iltapäiväkahvitauon aika, istuskelin ämpärinreunalla ja odottelin... Kello tuli neljä ja päivä oli kulunut peukaloita pyöritellessä ja rakennusmiesten juttuja kuunnellessa, mitään emme tehneet koko päivänä. "Jatketaan huomenna" sanoi muurari valkeissa haalareissaan, sen hetkinen 'pomoni'.

Uusi aamu, entinen työmaa. Seisoimme taas valmiiksi muuratun 'seinän' vierellä työkaluinemme, ja odotimme. Tuli kahvitauon aika, tupakkitaukoja oli jo runsaasti takana, kahvin jälkeen palasimme 'työmaalle' jatkamaan odottelua. Kului taas muutama tunti lepäillessä, joskus iltapäivällä mestari saapui paikalle kellarikerrokseenkin. "Jaha, valmista on. Tehdään tähän viereen seuraava seinä."

Muurari komensi minua, "Tiilet ja laastiämpärit tähän viereen ja jatketaan...". Kun hämmästelin parin viimepäivän 'kiivasta' työtahtia muurarille, vastasi herrani "Olen jo kerran töitä tältä työmaalta kysellyt, en kysele toista kertaa. Teen vain sen mitä käsketään !"

26.6.2007

60-luvun työnsankareita, osa 1

Puolisen vuosisataa sitten mäkimontussa järjestettiin kesäisin maatalousnäyttelyitä - porsaita, sikoja, lehmiä, lampaita, hevosia, traktoreita, työnäytöksiä, kilpailuja jne.

Kerran puutavara pääsi loppumaan eikä uutta lastia ollut näkyvillä. Silloin kirvesmies keksi itselleen ja lautapojalle muuta puuhaa, kiivetään odotellessa hyppyrimäen huipulle maisemaa ihailemaan ! Nousu oli melkoinen, ensin alustan viertä hyppyrin alle, sieltä kettingein suljetun verkkoportin yli vauhtimäen alla kulkeville portaille, ja sitten peräkanaa kapeata portaikkoa ylös porras kerrallaan kuin mäenlaskijat konsanaan... Portaikko narisi ja huojui, koko mäki tuntui liikkuvan. Meikäläistä tuppaa korkeilla paikoilla huippaamaan, mutta urheasti piti vaan painella kirvesmiehen perässä kohti huippua. Portaita oli satamäärin, taskuun varattu kivi putosi kauan ennen kuin se äänekkäästi napsahti maahan.

Kun viimein pääsimme ylös, oli vastassa korkea seinä ja lukittu ovi, emme siis päässeet lainkaan mäkimiesten lähtöpaikoille, vaan ainostaaan portaikon yläpäähän. Sieltä korkeuksista ihailimme Vesijärven maisemia, Lahden kaupunkia, Launetta, huikeaa näkymää. Ja pitihän sitä tehdä elämässään yksi suurtekokin, uusi ennätys, pituuspissaamisessa... Ikinä tämän uroteon jälkeen en ole niin pitkälle ruiskaissutkaan, 50-100 metrin päähän !

Portaiden nouseminen ja laskeutuminen veivät runsaasti aikaa, kaiteita piti puristaa molempiin suuntiin rystyset valkeina, joka askelmaa tarkkailtava. Kun vihdoin palasimme mäkimonttuun karsinatyömaalle, siellä meitä odotti naama punoittaen mestari Pesonen ja räyhäsi maatalousnäyttelyn kiireisestä aikataulusta ! Kirvesmies, jonka nimeä en enää muista, selitteli outoon aikaan vietetyn ruokatunnin vähän venähtäneen, mutta sillä ei olisi vaikutusta karsinoiden valmistumisajankohtaan, koska puutavara oli päässyt loppumaan. Pesonen lupasi heti hoitaa homman, häipyi vihaisena, ja pian totta tosiaan kuorma-auto toi lastin raakalautoja ja kakkoskakkosta ja kakkosnelosta pylväiksi. Pääsimme taas normaaliin aikatauluun, työn touhuun.

Raimo Kaarna, paljasjalkainen lahtelainen ja vuonna 1958 lyseolainen

21.9.2006

Eilen ilmestyneessä Uusi Lahti-lehdessä kyseltiin katugallupissa lahtelaisilta mielipiteitä
"parhaasta televisiokanavasta".
Toimittaja haastatteli minuakin,
UL julkaisi digikuvan ja muutaman tekstirivinkin. Monille lukijoille on saattanut vastauksessani jäädä epäselväksi se, mitä tarkoittaa "internetin kautta television seuraaminen". Klikkaa seuraavaa linkkiä, ja tiedät mistä puhuin.

20.9.2006

Lähetin tämän jutun Etelä-Suomen Sanomiin 4.9., mutta se ei tuntunut ylittävän julkaisukynnystä. Meillähän on kuitenkin mielipiteen ja sananvapaus, joten julkaistaan näillä ikiomilla
" l a h t e l a i s t a " -webbisivuilla !

Ohessa NIMIMERKKI-kirjoitukseni lukijansanaan, lähettäjä Raimo Kaarna, Purokatu 18, 15200 Lahti, p.7330095.

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Kun viimeksi kävin 50-luvun puolivälin tienoilla Vesijärven ratapenkalla "F1"-moottorivenekilpailuja katsomassa - niitä kutsuttiin silloin pikavenekilpailuksi ja veneitä pikasliippareiksi - se oli meille pikkupojille ja muillekin lahtelaisille suuri kansanjuhla. Ilmassa oli pakokaasujen katkua, vähän palanutta perunaa muistuttava imelä haju, samanlainen kuin Kärpäsen koulun urheilukentän speedway-ajoissa - polttoaineessa oli kait risiiniöljyä vauhtia antamassa ? Ja meteli oli "helvetinmoinen", siis huumaavan kimeää pärinää, kun reilut kymmenkunta "F1"-venettä kiisi vesisuihkut peräänsä jättäen pitkin järven pintaa. Ratapenkka ja raiteet, puulaiturit, Kariniemen metsänreuna pullistelivat meistä katsojista ja kaikki elivät ikimuistoisia hetkiä, osa vielä näin puolen vuosisadan jälkeenkin ! Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimitus voisi etsiä arkistoistaan selostuksen ja ilmoitukset tästä venekilpailusta ja julkaista ne uudelleen näköispainoksena kaikkien lukijoiden tarkasteltaviksi.

Kehitys kehittyy, mutta miksi kaikki kansanhuvi ja muut mukavat asiat pitäisi kieltää? Ennen käytiin siirtomaatavarakaupassa ostoksilla, syötiin hyvällä omallatunnolla neekerinpusuja ja Fazerin lakritsapötköjä, joiden paperissa koreili käkkäräpäinen neekeripoika, ensin käytiin kansakoulua ja sitten oppikoulua lyseossa, joka oli poikakoulu. Jalkapallo-ottelut pelattiin Kisapuiston nurmella ja pesäpallo-ottelut punaisella tiilimurskakentällä, yleisurheilukisat Radiomäellä, kesäteatteri oli Aino-puistossa, pääskyspatsaat torialtaassa, veneet Pikku-Vesijärvessä, muutama talokin rantaan rakennettuna osittain veden päällä, Suomi- ja Jyväskylä-höyrylaivat ja sahan hinaajat olivat laitureissaan, höyryveturi puhisi kiskoja pitkin lasitehtaalle, tukkilautat kelluivat Niemen sahan vesialueella... Tulipalot sammutti palokunta eikä pelastuslaitos, sairaita tutkittiin sairaaloissa eikä terveyskeskuksissa, alkoholistit olivat puliukkoja ja juoppoja. Sanoja vaihtamalla ei maailma parane, tarvitaan tekoja kieltojen ja mielenosoitusten sijaan.

Poliittisten irtopisteiden keruu ei saisi aiheuttaa "traumoja" meille toisinajattelijoille, meilläkin on oikeutemme, mielipiteen- ja sananvapaushan koskee kaikkia. Leipää ja sirkushuveja, niitä me vaadimme - F1-venekisat taas Veskulle ! Muutama tunti "tuskaa" tekee hyvää viherpipertäjillekin, kerran puolessa vuosisadassa...

pablocee
- paljasjalkainen lahtelainen vm 1943, kariniemeläinen vv.1947-1959

3.2.2006
NETTIYHTEYDET ANAN PUBISSA, ikiomassa kantakapakassani ! Kiitokset loistavasta palvelusta, Jokke ja Terppa...

Enää eivät jää visailukysymykset avoimiksi, tarkistetaan asiat webistä; hoidellaan puhelinlaskut ja sähkölaskut, ostetaan webistä lämmitysöljyt omakotitönöön. Ja kaikki hoituu mukavasti omassa pubissa, säästetään bussilippumaksut keskustaan ja takaisin, ei tarvitse pankkitiskillä vuoronumeroiden kanssa hermoilla. Säästyneillä rahoillahan saa huurteisen tai pari, ja iltapäivälehdet vielä kaupanpäälle !!!
Jokohan pitäsi omista ADSL-yhteyksistä luopua ?

1.1.2006

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2006
kaikille lukijoille, ystäville ja tuttaville!

Raimo Kaarna,
julkaisija

9.9.2005
SANOMALEHTIKATSAUS 13.12.1953

Ostin Hollolan kirppikselta paikallisen sanomalehden, ilmestymispäivä sunnuntai joulukuun 13. 1953 !!!! Mutta yllätys, yllätys - nimi EI ole Etelä-Suomen Sanomat vaan
L A H T I, 48. vuosikerta, päätoimittaja A. V. Mattila, kahdeksan sivua, kohopaino...

Tein elämäntyöni ESS:n palveluksessa, olin ilmoitustoimittaja 1966-1989, nyt jo vanhuuseläkkeellä. Siksi olen erittäin kiinnostunut lehtientekemisestä, omaa Signal-kirjeystävälehteäni olen julkaissut vuodesta 1960 alkaen. Mutta asiaan, siis sanomalehtikatsaukseen 13.12.1953 !!!!

Etusivun uutisia LAHTI-lehdessä olivat mm. Koreansodan neuvottelut katkesivat; Itä-Saksasta "puskurialue"; Ranskaan etsitään uutta presidenttiä Vincent Auriolin seuraajaksi; Lahdessa Mytäjäisten sillan rakennusssuunnitelmat; Launeen kirkko vihitään; Maidon hinta pidetään ennallaan.
Etusivun ilmoituksetkin tuttuja: Turkkeja Tuominen Oy, Vekkulit lelut pukinkonttiin - Kauppakunta (nyt Hämeenmaa), Säästöpankit avoinna 9-17, lauantaisin ja pyhäaattoina suljetaan klo 12 - Hollolan Säästöpankki ja Lahden Säästöpankki (molemmat kuopattu); Oululainen tiedottaa - jälkiuunileipää; Oksaselta Onnen Kihlat Aleksanterinkatu 7 (logo muistuttaa Rajasen logoa).

Kakkossivulla olivat mm. elokuvateattereiden ilmoitukset. Häme toimi Aleksi 13:ssa nykyisen kaupungin matkailutoimiston tiloissa, ulos tultiin Pankinportin pihanperän kautta. Nonstopeissa sai istuskella vaikka pari näytäntöä peräkkain ja tulla milloin lystäsi, filmi alkoi uudestaan tasatunnein. Ilves, Juko (nyt teatterina) ja Kinema (Rautatieaseman luona, nyt kokoustilana) olivat suosittuja, Kino lienee nykyinen Kuvapalatsi, en muista - olin vain 10-vuotias...

Kakkossivun ilmoittajista tunnistan Jalosen Aleksi 13, toisen kerroksen äänilevyosastolla sai luurit päässä kuunnella levyt ennen ostamista; Starckjohann oli avattu hiljattain ja mainosti leluosastoaan; Valokuvausliike Erkki Halmeen osoite oli Rautatienkatu 1; Oy Foto Ab sijaitsi Lasipalatsissa (nykyisen Mascotin paikalla); J. V. Soisalo Oy:n ilmoituksessa ei kerrota mitä myydään - vain "paljon joulupukille sopivaa" - eikä mainita edes myymälän osoitettakaan ! Muistaakseni tämä kangaskauppa tai lyhyttavaraliike oli joko Vapaudenkadun ja Mariankadun kulmassa torin reunassa tai Pankinportin peräosassa ? Soisalon Juhasta tuli taidemaalari, hänen tyttärestään Saarasta laulajatar...
Pikku-uutisen otsikko "510 työtöntä Lahdessa kortistossa - näistä varatyötä vailla 143". Samat ongelmat nykyään, määrät vain moninkertaiset !

3. sivu: Almanakka, henkilötietoja, syntymäpäiviä, Harjulan vapaaopisto, ESA pakinoi... Ilmoituksissä taas tuttuja: Kestilä - ei osoitetta (Aleksi 11, Hakkapeliitta-patsaan vieressä) - itse ostin aikoinaan housuja ja pikkutakkeja Kestilästä, Pyörä ja Kone Rautatienkatu 14 myi Hoover- ja UPO-pesukoneita 28.500:- alkaen, Kello-Kari Aleksi 15, Oy Tulo Aleksanterinkatu 10 ja Vapaudentie 8.

4. sivu: Joulukiireet lahtelaisissa liikkeissä alkaneet - haastatteluissa "rouva kauppias kangasalan liikkeessä", "eloisa liikkeenomistaja" valmisvaateliikkeessä, "herra liikkeenomistaja", "ystävällinen naisääni kemikalio-liikkeessä", "herra johtaja" kenkäkaupassa, toinen urheiluliikkeessä, kolmas "siirtomaatavaraliikkeessä".
50-luvulla ei puffia harrastettu tässä kokoomuksen äänenkannattajassa, Lahti-lehdessä. Toinen uutinen "Huovilan tila Kärkölässä muodostetaan kansanpuistoksi", iso 2-palstainen juttu. Kävin itse katsomassa tämän samaisen Huovilan tilan ensi kertaa vasta tänä kesänä, 2005. Nätti paikka !

Ilmoituspuolella Sihvolan Baarit Vesijärvenkatu 32 ja Pankinportti, molemmissa tuli 10-vuotiaana jätskit syötyä, pitkän baaripöydän ääressä korkeilla pyöreillä jakkaroilla istuen. Helmi Vuorelma OY:n ilmoitusotsikko "Antakaa lahjaksi pellavaa", 1 x 100 pmm. Lahden Osuuskauppa r.l. ilmoitti "Hintoja alennettu", venhäjauhot, voi, juustot... Lahden Osuuskauppa oli perheessämme merkittävä tekijä, vanhempi veljeni Pertti oli polkupyörälähettinä Sopenkorven varastolla, nuorempi veljeni Ahti oli vuosikausia somistajana Hämeenkadun somistamossa Miikkulaisen Antin, Messon Eerikin ja Dysterin Raijan kanssa, äitinikin jouluapulaisena Rautatienkadun tavaratalon lelu- ja taloustavaraosastolla.
Asuimme 1947-59 Kariniemenkatu 35:ssä ja ruoka ostettiin joka päivä alakerran osuuskaupasta !

5. sivu: Taide ja kirjallisuus, Parrasvaloissa, Taiteilijakerhon Joulunäyttely - Anita Snellman, Jorma Karden, Olavi Ryyppö, Pentti Papinaho... Muutama valokuva Helsingin Taidehallin näyttelystä, kirjallisuutta jne.

6. ja 7. sivu: Nauru pidentää ikää - Lahti-lehden Kaskukilpailu, palkintoina pöytäkello, sälesukset siteineen, sukset, termospullo ja y-siteet. Viikkohoroskooppi, Shakki-palsta, Säästötoiminta kasvanut, 35 vuotta kokoomuspuolueen perustamisesta. Joulukahvitilanne turvattu, Pekka Tiilikainen pakinoi: Lumen ja jään urheilijat pulassa, urheilun pikku-uutisia, veikkausvihjeet, radio-ohjelma.

8. sivu eli takasivu: Ilmoituksia ja sarjakuvat - tuttuja molemmissa - Ferdinand ja Phantom tutumpia, Ben Bolt oudompi.
Ilmoituksissa entisiä omia asiakkaitani ESS:n ajoilta, mm. Pukija Oy Vesijärvenkatu 19 (lopettaneen kuntosalin paikalla), Hämeen Turkis Rautatienkatu 17 (Tuiskulan Torsti ja hänen isänsä), Lahden Säästöpankki Rautatienkatu 20 (lopettanut), Lahden Auto-Opisto Oy Vuorikatu 5 (omistajan poika Aaltosen Jaska lyseossa luokkakaverini, nykyään palopäällikkö jossain, varmaankin jo eläkkeellä). Turkis-Waldén Asematori ja Tapionkatu 2 (myöhemmin Sibeliuksenkatu), Lahden Sähkö ja Kone Hevosmiehenkatu 3 (nykyinen Hollolankatu), ostin tästä myymälästä 12-levyn vaihtajalla varustetun singlelevysoittimen, myyjä oli lyseolaisen luokkakaverini Maunulan Ilkan isä. Nyt LSK:n osoite on Vesijärvenkatu 38 ja teimme Lempisen Ossin kanssa vuosikausia heille ilmoituksia Etelä-Suomen Sanomiin.

Tämä "sanomalehtikatsaus" saattoi ikävystyttää teistä useimpia, mutta minulle se oli henki ja elämä...
Tuurasin Hilkka-tätiäni koulupoikana, jaoin Kariniemen piiriin molempia päivälehtiä kesälomien aikaan 50-luvulla. Piiriin kuului suuri osa Vesijärvenkatua, Kariniemen pientalot ja kerrostalot, nykyinen sataman alue ja rautatieläisten pientalot, varsinainen riesa lehdenjakajan kannalta oli Pirskasen huusholli Kisapuistossa, Vesijärven asema ja Kariniemen ravintola mäen päällä... Yksi vaivainen lehti kuhunkin paikkaan, pyörän polkemista hankaliin paikkoihin "turhan" takia !!!! Jako tapahtui aamuyöllä klo 03 ja 06 välillä.

Lahti-lehden päätoimittaja A. V. Mattila lienee samainen maisteri Ahti Mattila, joka oli Etelä-Suomen Sanomien maatalousosaston päällikkönä. Teimme vv. 1966-89 muutaman kerran vuodessa yhteistyössä "erikoisnumerot", joihin Mattilan poppoo hoiti juttupuolen ja minä myin ilmoitukset - pistin 150-250 kirjettä postiin, ilmoituksen omaan lehteen ja soittelin perään sekä paikallisille että valtakunnallisille mainostajille !

9.8.2005

Tämä kuva on otettu 13.6.1953 eli se on jo 52 vuotta vanha !
Se on otettu osoitteessa Kariniemenkatu 35 B, Kukkosilla. Etelä-Suomen Sanomissa oli nyt kesällä -05 puolen sivun juttu, jossa haastateltiin nykyään Villähteellä asuvaa eläkkeellä olevaa merikapteenia, jutun kuvissa hän oli punaisen omakotitalon parvekkeella koppalakki päässä ja piti laivanruorista kiinni.
Sama merikapteeni on tässä syntymäpäiväkuvassa vasemmalla, Matti Nykänen, hänen isänsä oli Mankolla työnjohtajana ja äiti kotiompelija; toinen vasemmalta olen minä, Raimo Kaarna; keskellä itse päivänsankari Esko Kukkonen; sitten Antero Nykänen, Matin pikkuveli, laivaston miehiä hänkin; ja viimeisenä eli oikealla pikkuveljeni Ahti Kaarna...

Nykäsen poikia tai Kukkosen Eskoa en ole tavannut sitten kouluaikojen, olisihan se jännä nähdä teitäkin näin puolen vuosisadan jälkeen ja muistella vanhoja aikoja, yhteistä lapsuutta ! Oikealla oleva nuorimies otatti omilla synttäreillään kuvan itsestään,
16 vuotta tuli täyteen helmikuussa 1959.
Ja sehän on itse allekirjoittanut, nykyinen eläkeläinen. Kait se on vanhuuutta, kun pitää omaa lapsuuttaan muistella ja jollain tavalla jälkipolvillekin ikuistaa !

20.7.2005

Löysin äsken jo 16 vuotta sitten Nykylahti-lehdessä julkaistun valokuvan entisistä Lahden Lyseon opettajista 1953-54. Lehtileikkeessä pyydettiin nimeämään tuttuja kasvoja. Kirjoitin maaliskuussa 1991 omat muistikuvani talteen ja pistin kirjeen postitse lehtykäiseen. Valitettavasti kirjeeni oli myöhässä eikä se ehtinyt seuraavaan Nykylahti-lehteen.

Julkaisen sekä opettajien valokuvan että muistikuvani heistä nyt 16 vuoden viiveellä, omana sivunaan - klikkaa luettavaksesi !
Jos muistin joitain väärin, pistä oikaisusi sähköpostina tai kirjeenä ja korjataan asia !