Tällä sivulla pidän päiväkirjaa, esitän omia mielipiteitäni rakkaasta kotikaupungistani Lahdesta, ajankohtaisista asioista ja tapahtumista, muistelen menneitä vuosikymmeniä...
Välillä napsin digillä valokuvia, haastattelen tuttujani, rupatellaan, otetaan kantaa ja parannetaan maailmaa !!!

Sisällysluettelo 2019-2002


* Sivuston tekijä * Kotikaupunkini
* Kalamarkkinat * Laituritanssit
* Taidetta, autoja * Hollolan kirkolla
* Suomen ja * Maailman sanomalehdet
* Vilkaise pääsivustoni - signalpenpals.net
* Oletko keräilijä - globalcollectors.net
* Kirjeystäviä 1960-2018 - penpalclubs.net
* Kommentit tänne ! / Lue kommentit...
SIGNAL 60 VUOTTA TAMMIKUUSSA 2020, LEHTIJUTUT 1974-1995 SUOMEN LEHDISSÄ
Sivun aukeamisen nopeuttamiseksi olen pistänyt kunakin vuonna kirjoitetut jutut omalle sivulleen. Klikkaa linkkejä ja vilkaise muistelut.
2019 - 2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 - 2005 - 2004 - 2003 - 2002


Sunnuntaina lokakuun 6. päivänä 2019

www.signalpenpals.net
- 102 lukijaa päivässä

Klikkaa sinistä tekstiä ja saat tämän lahtelaisen sivuston luettavaksesi. Vuonna 2014 huhtikuussa oli lukijoita 102 yhdessä päivässä, paljon tänään? Signal on ilmestynyt vuodesta 1960 alkaen, nyt vain internetissä. Ja sieltä löytyvät KAIKKI 60 VUODEN SIGNALit, yli 100 numeroa ja 50.000 kirjeystäväilmoitusta ympäri maailmaan !!!


Sunnuntaina syyskuun 22. päivänä 2019

LISÄÄ LAHTELAISMUUSIKOITA

Aarno Raninen (1944-2014) - lyseolainen 1955-59.
- Kapellimestari, säveltäjä, sovittaja, laulaja ja kosketinsoittaja, suomalaisen viihteen ja iskelmämusiikin tärkeä vaikuttaja. Raninen esiintyi jo pikkupoikana mm. lahtelaisissa työväen vappujuhlissa, lyseota kävimme samaan aikaan.



Kalevi Nyman
(oik. Veikko Torvinen) on suomalainen laulaja, jonka ensisingle julkaistiin vuonna 1967. Vuonna 1968 Nyman lauloi Unto Monosen tekemän kappaleen Haave kaukomaasta.

- Torvinen oli siviiliammatiltaan autoliikkeen myyntijohtaja, myöhemmin yrittäjäkin. Teimme hänen kanssaan vuosikausia kaikki autoliikkeen ilmoitukset ESS:iin 1980-luvulla.


Sunnuntaina syyskuun 22. päivänä 2019

Eilen lueskelin Etlarista jutun taiteilija Timo Jakolasta, hienoja pastellitöitä lahtelaisista kaupunkinäkymistä. Tulipa mieleen parin vuosikymmenen takainen istuskelu Fellmannin ulkoilmaravintolassa nykyisen Kauppakadun varrella. Lahden katukuvaan kuuluva taiteilijakaksikko, kitaristi ja kuvataiteilija, nautiskeli olusistaan viereisessä pöydässä ja laati suunnitelmaa loppuillan viettotavoista, valtion yrityksessä pitäisi poiketa nesteytystä hankkimassa. Siellä minäkin poikkesin ostoksilla ennen vanhaan, omenaviiniä, kahvilikööriä, koskisen korvalääkettä, ja hyvältä maistuivat.
- Ruoka Fellmannissa oli maukasta, sekä yläkerran sisätiloissa että ulkoilmassa herkuteltuna. Tuli useamminkin poikettua.

ESS 8.3.2005 - VESA LATTUNEN KUOLLUT


Maanantaina syyskuun 16. päivänä 2019

MITÄ MIETIN TÄNÄÄN? MITEN PÄIVÄ MENI? 'DEMENTIASTA' HUOLIMATTA JOTAIN MUISTANKIN... ELÄMÄ ON VÄRIKÄSTÄ, LANTTILASTA LÖYTYI PATA PÄÄHÄN 1 EURO, KASSI BRASILIASTA 2 EUROA PIHATIELLÄNI TUTUT KAVERIT, KÄVIVÄT 'OMENASSSA', HAUSKAA SEURAILTAVAA KYLMÄ LONKERO SAUNAN JÄLKEEN PIHAKEINUSSA, ELÄMÄÄ. OMENAPUUN KUKAT, KAUNEUTTA. HAMSTERILLE EI MIKÄÄN RIITÄ, YLI 50 TIETOKONETTA, PIAN SAAN 27 TUUMAISEN IMACINKIN. TYÖASEMANI, 27 TUUMAINEN HP Z1 - WINDOWS 10 JA 24 TUUMAN IMAC, TUSINA MUITA, TYÖTUOLI. OSA ARKISTOINTIJÄRJESTELMÄÄ - TAI JÄRJESTELEMÄTTÖMYYTTÄ, MITEN VAIN... SOFTAA. SIGNALILLE ON TULLUT YLI 150.000 KIRJETTÄ 60 VUODESSA, NYT SATAKUNTA VUODESSA. TOIN 1980-LUVULLA MAAHAN USASTA TUHANSITTAIN ÄLPPÄREITÄ, MYIN POSTITSE JA TUKUTTAINKIN. LAPSENLAPSEN HAUVELI KÄY VÄLILLÄ VANHUSTA VIIHDYTTÄMÄSSÄ. HAU HAU... NÄHDÄÄN TAAS.


Lauantaina syyskuun 14. päivänä 2019

Sotaa, sotaa, sotaa... 24.2.1943

Sellaista oli elämä syntymäni päivänä talvella 1943. Ilmoituksissa tuttujakin yrityksiä, Osuuskauppa, Kauppakunta, Kallioisen hautaustoimisto, Mäkelän Sähkö. Pakinoissa mainitaan Yrjö Kaloniemi, opettajani lyseossa 1960-luvulla, lehdentekijöissä päätoimittaja Keränen asui Kariniemenkadulla samassa talossa 1950-luvulla, Olli Järvisestä oli tullut päätoimittaja, kun aloitin työt ESS:ssa 1966. Katso myös radio-ohjelmat, kiinnostavaa sisältöä. - Klikkaa sivunpuolikkaitten kuvat suureksi ja lue...


Tiistaina syyskuun 3. päivänä 2019

KLIKKAA KUVA ISOMMAKSI, VILKAISE 'LAHTI KUVIN ENNEN JA NYT' SIVUSTOAKIN, LIITY !


Tiistaina elokuun 27. päivänä 2019

KORTIT NETISTÄ, KARTTA 1954 KANSAN KUVALEHTI


Sunnuntaina elokuun 25. päivänä 2019

TALVISOTA 1939 - 1940

Pertti Kaarna 30.11.2014

Sukumme Viipuriin syyskuussa l936 Nuijamaalta asettuneen haaran lähtö tapahtui kiireenvilkkaan kun kuljetus oli saatu isämme Taunon ja eräiden hänen upseeriesimiestensä toimin järjestetyksi. Viipurin Neitsytniemen, noin kaksi kilometriä keskustasta, Mikonkatu 7:n puutalon pihamaalta lähti illansuussa kuorma-auto - kuljettajana isämme veli Eino - ja autoon tulivat äitimme Aune (1917-2004), ainoa lapsi Pertti (s. 24.12.37 Viipurissa) sekä äitimme sisaret Hilja (Hilkka) (1912-2004) ja Henni (s. 1914); kaikki mainitut naiset olivat syntyneet Nuijamaan Pällilän kylässä ("Pälli").

Autoon lastattiiin hieman irtaimistoa: heteka-sänky, senkki, noin kolmen vuoden vanhoja, kuten arvokas "Hornyphon" -radio. Pakomatkan päämääränä oli sisarusten lapsuudenkoti Pällillä noin 25 km:n päässä Saimaan kanavan tuntumassa.

Hilkka ja Henni olivat olleet Valiolla (?) työssä ja asuivat usean kilometrin päässä kaupungin itäisessä kaupunginosassa. Isä Tauno oli jo vähän aiemmin määrätty armeijan tehtäviin omasta kuorma-autoilijan ammatista.

Muutaman sadan metrin päästä auton lavalle otettiiin useita, noin kuusi henkilöä sängylle istumaan; pakolaisia vähäisine nyytteineen oli "Nälkälinnaksi" kutsutun aliupseereiden kolmikerroksisen talon luona tunnetussa nimeä kantavassa risteyksessä.

- Aune, Pertti Kaarna sekä Hilkka ja Henni Backlund jäivät Edvard ja Selma Aropaasin (nimi 6.4.35) mökille; ainakin Aune poikineen noin 5:ksi päiväksi.

Pakomatka jatkui. Lappeenrannasta lähti juna länteen, siinä oli paljon Viipurin pakolaisia. Aune-äidin käly Meeri tuli mukaan. Viranomaisten määräämä sijoituskunta oli Janakkala Hämeenlinnan lähellä.

- Matkalla jouduttiin yöpymään Kouvolan rautatieasemalla, oletettavin syy ratojen suuri liikenne mm. sotilaskuljetusten vuoksi. Janakkalassa Kuurilan kylässä samannimisen pysäkin lähettyvillä oli määrättynä sijoituspaikkana kauppias Rannikon talo ja sen toisen kerroksen ehkä kahden huoneen kokoinen asunto Aunelle, Pertille ja Meeriille. Meerillä ei aivan tuoreena rouvana ollut vielä lasta. Työvelvollisena ja mielellään hän otti kauppiaan tarjoaman myyjättären tehtävän. Meerin. Veikko ja Aunen mies olivat armeijassa.

- Tässä vielä: Evakkoon lähtöä nopeutti Viipurin pommitukset 30.11. alkaen n. klo 8.45, samoin aikoihin Helsinkiin ja muualle.

- Sota päättyi. Kolme Kuurilan pakolaista eli "evakkooa" kuten termi kuului, matkasi huhti-toukokuun vaihteessa Meerin kotikaupunkiin Lappeenrantaan, jonne myös sukupiiriä tuli pohtimaan miten elämis- ja asumisasioita oli järjestettävä. Meerin mies Veikko ja Aunen mies Tauno olivat päässeet armeijasta. Toukokuun puolivälin vaiheilla Tauno ja Aune matkasivat junalla länteen Tampereelle - ja kutsusta yöpyivät Rannikon talossa paluumatkalla. Asiana oli tiedustella Tampereella mahdollisuuksia jatkaa kuorma-autoilijan ammattia. Poliisilaitos ei heti luvannut liikennelupaa kuorma-autolle. Paluumatkalla kohti Lappeenrantaa tehtiin sama tiedustelu Lahdessa. Lupa myönnettin heti. Helsinkikin oli yhtenä vaihtoehtona. Pariskunta päätti junassa Tampereelta tullessaan ennen Riihimäkeä, että mennään mieluimmin Karjalan suuntaan kuin pääkaupunkiin.

- Isä - Tauno matkusti vielä Lahteen Lappeenrannasta Veikon ja Meerin kotoa, Lahden kaupunkiin järjestelemään lupa-asiaa ja asuntoasiaa asuen parisen päivää keskustan matkustajakodissa. Lehdessä olleen ilmoituksen ilmoituksen - hänen tai vuokraisännän - perusteella löytyikin Viipurin asunnon kaltainen kaksio Lahden Launeen kaupunginosasta noin 700 metrin päässä etelään rajutatieasemasta. Siellä perhe asui n. 1.6.1940 - 30.6.1947 ja laajeni 1943 ja 1945 viisihenkiseksi. Osoite oli Launeenkatu 50. Karjala-evakkoja oli Lahdessa v. 1947 noin 10000, 80 % Viipurista.


12.12.2014 19:51
Tervehdys Kinaborgista !
Tämän raportin kirjoitti Albert KÅCKI [ a f ) CARNA
(Aiempi salanimi on vuodelta 1973 - 74: Kalervo Kokki)
Raimo Kaarna tiedusteli, että saako evakkotarinan liittää hänen "Lahtelaista" -palstalleen, jossa hän on omintakeisella tavalla tarinoinut Lahden historiasta ja etenkin hänelle läheisestä 1950-luvusta siellä. Myönnän täten luvan, voipa olla että joitakin muita evakkotien kulkeneita ja Lahteen asettuneita (n. 8000 Viipurin evakkoa laskettiin 1947 Lahteen tulleiksi ja jääneiksi; siellä perheet lisääntyivät ja lukema kohosi!) saattaa kiinnostaa tuon yhden pienen perheen - silloin 2 + 1 henkeä - monivaiheinen kaupunkiin asettuminen. Rami Kaarna voi halutessaan tiedottaa esim. sähköpostitse palstansa osoitteen tässä meilissä oleville neljälle henkilölle, joista miltei kaikilla on jonkinasteinen side Lahteen.


Perjantaina elokuun 23. päivänä 2019

Tämä juttu on saksittu vuonna 1935 ilmestyneestä sanomalehdestä. Jos haluat ottaa parempia kuvia, klikkaa vinkit suureksi uuteen ikkunaan...


Perjantaina elokuun 16. päivänä 2019

Tänään oli leivontapäivä, kohta vielä iltakahvit... Aitoa voita ja keitetty kananmuna? Hiljattain olen sivistänyt itseäni lukemalla kolme kirjaa, halvalla kirppiksiltä tietenkin. Kaikki lahtelaiset tuntevat Jyrki Joensuun, lääkärin, hänen sarkastiset kirjoittelunsa ESS:n lukijalta-sivuilla. Pitää piakkoin lukea 680 sivua lisää Joensuuta, 1,3 kg !
- Staffan Bruun on svenska-talande-bättre-folkettia, lehtimies, aikoinaan usein tv:n ajankohtaisohjelmissakin. - Keri Smith on lapsellinen anarkisti, hän tekee vallankumousta kirjan muodossa. Yllätyt !


Perjantaina heinäkuun 26. päivänä 2019

Ja kuvilla on ikää jo kaksikymmentä vuotta... Hauskaa lomaa silti teille kaikille, ainakin säät hienot !


Torstaina heinäkuun 25. päivänä 2019

Enonkärki sa kaunoinen
24072019 Tapio Strandberg

Uno Alanco Sinut suunnitteli jollekin, jolla oli varallisuutta. Vuosi lie 1914. Mistä sen tietäisin. Suurin piirtein Lahden merkittävien rakennusten kuvateoksesta, ja luulona, kun salin kakluunissa oli kiväärin luodin aiheuttama vamma, ns. kapinan ajoilta 1918. Sanovat luodin saapuneen Vesijärven jäältä, 150m päästä.

Niinpä, saa Enonkärki-huvila iloita kauneudestaan. Ei ole joutunut heitteille kuten huvila Tuulensuu, siitä saarta kiertäen pohjoiseen ja lounaaseen. Se raukka on ollut vaikka missä hallinnassa, ja tuli myydyksi 2018, hintaan 60.000 € yksityiselle - joillakin museoviraston määräyksillä.

Enonkärki-huvilan loisto jatkuu. Sen lunasti lie 1943 Lahden Rautateollisuus Oy virkailijain kesäpaikaksi. Sitten astui esiin suuri lama, 1990. Sen seurauksena konepajan ulkomaanvienti todella romahti 90%. Niinpä alettiin karsia liikoja lonkeroita kuormittamasta yhtiötä.

Olipa juuri hankittu myös uusi 12-metrinen, kaksikajuuttainen moottorivene kuljettamaan asiakasryhmiä huvilalle. Oli tehty muutos huvilan käyttötarkoitukseen. Oli yhtiön edustusauton kuljettaja Väisänen saavuttanut rannikkolaivurin paperit ja oli nyt myös aluksen kippari.

Niinpä pois meni Enonkärki. Pois meni Porvoon veistämöltä ostettu komia vene. Sen osti pankin toimihenkilö, jolla pitkä meripelastustausta menneisyydessä. Tuttu mies.

Ja, sitten kaksi vuotta vanha netistä saatu valokuva Enonkärjestä kertoi: uimakoppi olikin maissa...

Voi kauheaa: laituri täydelleen uusittu. Mik... mik... oli syy? Aivan näinä päivinä sain päähäni: Josko se oli vain kunnostuksen ajan maissa, ja kenties nyt sillä komialla julkipaikallaan.

Minäpä asiaa tiedustelen Diana-ystävältä. Hän tietää nämä asiat.


Torstaina heinäkuun 25. päivänä 2019

Wikipedia: BAROKKI - Fredrik II Suuri soittaa huilua basso continuo -ryhmän säestyksellä. Adolph von Menzelin maalaus Huilukonsertto Sanssoucissa (1852).

Enonkärki ja barokkimusiikki
05072016 Tapio Strandberg

Jokin tekijä pakottaa Tapiota askartelemaan Enonkärjen kokemusten eheyttämisessä. Mieleni on aina vastaan, olla toisten nurkissa. Aina sidottu ja alistettu.

Siinä yksi puute, ihanan Enonkärjen hierarkiassa. Toisen oma. Toisia tulee tilaustensa mukaan. Jaa, palvelu sinänsä verissä, mutta että Enonkärjessä pitää siihen alistua. Piti.

Toki, aikoja, ettei ketään missään. Emäntä toki tiloissaan, ei muita - vaan, toisen oma, ja kaikki sittenkin ehdollista. Toki oman käden jälki moniaalla koko tontilla. Vuosien saatossa uudistusta kaikkeen. Olihan komento ollut vanhemmilla täti-ihmisillä, ja nyt saapui uusi aika. Tapio yhtenä airueena. Myös huonekaluja, verhoja, patjat uusittu, maalattu kaikkea. Keittiön varustetaso nykylinjoille. Jopa sain aikaan ullakon merelle antavan pyöreän ikkunan uusittua, vaikka oli neuvoteltava. Se piti valmistaa varsinaisten töiden ohessa. Kaadettiin isoja puita. Raivattiin kaikki rantalepikko pois. Saatiin kaksi uutta soutuvenettä. Saunaan uusi iso kiuas. Saatiin uusi apurakennus, puusee ja halko- ja tarvikevarasto. Saatiin sulkapallokenttä. Saatiin onkia. Hävitettiin parikeinu, laho aivan. Uutta ei meille suotu. Paljon paljon kaikkea uutta. Olihan alkamassa uusi nousu teollisuudessa, ja rahaa saattoi saada viihtymiseenkin.

Kaikessa tässä temmelsin pitkään, ja kuitenkin armoitettuna ja vuosi kerrallaan, josko valitaan tai ei. No, tulin valituksi, kunnes itse astuin siitä maailmanpyörästä ulos.

Nyt alkoi soida barokki.

Aivan mielikuvituksen kooste. Nyt, sisään vedetyllä parvekkeella soi barokki. Saan istua aivan itsekseni. Joku muusikko, aivan lähellä, soittaa selloa. Ja, sävelmät loihtivat huvilan siihen eloon, mikä sille olisi aina kuulunut. Huvilan sisällä on joitakin ihmisiä kuulemassa samaa ohjelmaa. On tiedossa musiikkia lisääkin. On oboe odottamassa, viulukin. Olemme ajattomia. Ei aikataulua. Musiikki soi. Rauha mielessä. Lauha tuuli liikauttaa villiviinejä.

Olemme aikeissa jatkaa soittoa salissakin. Siellä jo kynttilät loistavat, joku jo on sielläkin hiljaa tunnelmoimassa. Siirrymme myöhemmin seuraavaan tunnelmaan, menemme aurinkohuoneeseen, jonka laajoista ikkunoista katselemme merelle, ja jos nyt on kuun aika, se alkaa loistella tuolta kaakon puolelta juuri sopivaan aikaan. Muusikot nyt ylimmän kerroksen tasanteella kynttiläpylvään valaistessa nuotteja.

Nyt on Enonkärki löytynyt.

Meitä muutama musiikintuntija paikalla. Vaatimattomat muusikot suovat meille juuri oikeanlaisen tunnelman.

Olemme poissa tästä maailmasta.


Keskiviikkona heinäkuun 24. päivänä 2019

Harvemmin nähty muki, konserttitalomme...


Ehkä taiteiltu tämän vanhan valokuvan perusteella?


Maanantaina heinäkuun 22. päivänä 2019

Taideteoksia kaupungintalostamme

Savilautanen, käsinmaalattu, kirppislöytö - T. S:nen 1950-luvulta ?

Olavi Ryypön grafiikkaa vuodelta 1957, ostokseni Hesasta netin kautta.

Taitekortti ja kirjekuori, vuosi 1958, harvinainen väripainatus

Lasinen vanha tuhkakuppi, löytö huuto.netistä

Tuhkakuppi, valkeata posliinia, oli myytävänä tori.fi:ssa

Erilaisia postikortteja kaupungintalostamme löytyy kymmenittäin, mv ja väri, vanhoja ja uusia. Googlaa tori.fi tai huuto.net / keräily / hakusanaksi Lahti ja kuvia tulvii ruudun täydeltä.


Maanantaina heinäkuun 22. päivänä 2019

Lahden kaupunkia ja tuttuja rakennuksia vuonna 1926, klikkaa näkymä suuremmaksi.

Samoja seutuja parisenkymmentä vuotta myöhemmin, 1940-luvulla

...ja aiemmin, jo vuosisadan alkupuolella 1908


Sunnuntaina heinäkuun 21. päivänä 2019

Kauppa käy Lahden tai Viipurin torilta v. 1914... Taiteilijan signeeraus "-mari 14".
Pienikokoinen piirrosalbumi vuodelta 1914 löytyi kirppikseltä ja se sisältää 36 hienoa orginaalitaideteosta - akvarelleja, tussi- ja lyijykynäpiirroksia. Useimmat kortit huuto.netistä - osasto keräily, hakusana lahti ja hiiren klikkaus. Kauppiaita Torikadun puolella, taustalla Suomen Pankin ja KOPin talot. Tämä kortti oli postitttu vuonna 1957, markkinat vai tavallinen toripäivä ? Suurmarkkinat ja vilkasta on, väkeä ja kauppiaita kuin merenmutaa... Naivistinen teos vuodelta 1988, lahtelainen Thelma Salo. Muistaakseni hän kävi ESS:ssa työhuoneessani yhdessä Alica Kairan ja Rafael Wardin kanssa näyttelyilmoitusta tuomassa vuosikymmeniä sitten. Myös taidemaalari Jorma Karden oli asiakkaitani, hänen jättikoisia maalauksiaan oli näytteilla Yhdyspankin konttorissa Aleksi 17.


Lauantaina heinäkuun 20. päivänä 2019

Vuoden 1968 messujen käsiohjelman ostin kirppikseltä, kolme euroa. 168 sivua tietoa messuista, tekijät, osallistujat, palvelut, ilmoittajat - hienoa ajankuvaa. Mallasjuoma mainostaa, kaupunki kertoo palveluistaan, messuohjelman sisältö... Pekka Nurmikallion Microvox-studio on äänittänyt messulevyn : Lahti-fanfaari, messujohtajan kiitokset, Messuauringolle - Voitto Talonen oli laulumiehiä Etelä-Suomen Sanomien ilmoitustoimittajana markkinoin ilmoitustilaa kaikille messujen näytteillepanijoille, hankin osallistujaluettelot, kirjoitin myyntikirjeet, painatin ja postitin ne, ja vielä puhelinsoitto perään. Sama myyntityörutiini toistui kaikkien messujen, maatalousnäyttelyiden, hiihtokisojen ja suurtapahtumien aikana 22 vuoden ajan - yli 20.000 kirjettä ilmoittajille, tuhansia puhelinsoittoja, tekstien kirjoittamista, ilmoitusten leiskaamista... 1966-1989 ESS:ssa minulla oli koko ajan oma työhuone asiakaspalvelua varten, kuva Hämeenkadulta 1989.


Perjantaina heinäkuun 19. päivänä 2019

Harrasta tunnelmaa...

Kauneus on katsojan silmässä


Sunnuntaina heinäkuun 14. päivänä 2019

Perhe on pahin...


Ei vaineskaa... Perhe on parasta mitä ihmisellä voi olla. Tässä koko katras koolla ja juhlamielellä heinäkuussa 2019. Kolme sukupolvea ja päivänsankari. Onnea !


Torstaina heinäkuun 11. päivänä 2019

SIGNAL TOIMITTAJAN PALSTALTA 1971:

- Saapuneiden kirjeiden määrä - 1960 350 kpl - 1962 1064 kpl - 1966 2002 kpl -
1969 3569 kpl - 1970 4048 kpl - arvio 1971 yli 5000 kpl.
- Joulukuussa 1970 painatin Esan Kirjapainon rotaatiokoneilla punamustan tabloidlehden, leikkasin sen paperinleikkurillani 240.000 mainoslappuseksi ja niitä postittelin maailmalle muutaman seuraavan vuoden. Ja kirjeitä tuli...
- Signalin liikevaihto oli 3.000,00 USAn dollaria vuonna 1970.

- Kuvassa 4475 kappaletta Signal-lehtiä lähdössä 49 asiamieslevittäjälle 17 eri maahan. Itse olin jo postittanut noin 4000 lehteä ja loput vajaa pari tuhatta postittaisin lähikuukausina. Signalin painos oli 1970-80-luvuilla yleensä 5.000 tai 10.000 kpl/numero.

VOIT NYT LUKEA KAIKKI PAPERILLE PAINETUT
SIGNALIT 1960-2000 NETISSÄ NÄKÖISLEHTINÄ
yli 100 numeroa ja 50.000 kirjeystävää 100 eri maasta

1960-1969 = 6.500 ystävää +++ 1970-1979 = 10.850 ystävää +++
1980-1989 = 16.700 ystävää +++ 1990-1999 = 18.400 ystävää
SIGNALPENPALS.NET 1997-2019 - NETISSÄKIN JO 20 VUOTTA...
1997 | 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 |


Tiistaina kesäkuun 25. päivänä 2019

Kuvaus
Veli Viljami: Tuhlattuja hetkiä
[Kansikuvan tekijän nimeä ei ole ilmoitettu
= Aarne Nopsanen]
Helsinki: Mantere, 1948 (Esan kirjapaino Oy, Lahti), [2], 143 s., nid.
[1. ja ainoa painos]

Löysin tämän kirjan huuto.netistä, ihastuin kansikuvaan!

Aion painattaa itselleni tämän kirjankannen t-paitaan, olinhan lähes neljännesvuosisadan töissä Esan kirjapainossa eli Etelä-Suomen Sanomissa ilmoitustoimittajana...

Ihmettelinkin jo, mikä minua tässä
kirjankannessa oikein viehättää...

Jotain tutunnäköistähän tuossa naishahmossa on, mutta mitä? Taiteilijan malli on ollut kaunotar minun makuuni, sopusuhtaiset rauhalliset kasvot, suuret siilmät, tumma tukka, kuitenkin luonnonlapsi.

Nyt sen keksin, sehän on oma äitini
noin 16-vuotiaana...


Sunnuntaina kesäkuun 23. päivänä 2019

Kaksoissateenkaari, oman kotitalon kulmaa ja pihassa parikymppinen Opel-kaunotar...

Mitä vielä elämältä voisi odottaa, sateenkaarenpäästähän senkin pitäisi selvitä !


Torstaina kesäkuun 20. päivänä 2019

Hämeenkadulla herkuteltiin
1980-luvulla arkisin klo 12-13

Esasta oli lyhyt matka bulgarialaisravintolaan Rautsikan ja Veskun välillä ja ruoka oli todella maukasta. Puolenpäivän tietämissä koolla oli usein samaa asiakaskuntaa asianajotoimistoista ja pankeista, mainostoimistosta, musiikkiopiston väkeä, taidegraafikko... Ruokalista oli bulgarialainen, samoin kokkipariskunta, tarjoilusta ja asiakaspalvelusta vastasi Serdikan yrittäjä, herttainen 'Kyki'-rouva.

Kyki järjesti ravintolan tiloissa muutamia 'kulttuuri-iltoja' kanta-asiakkaille, kutsuttuja oli paikalla reilu tusina, ohjelmassa taidegraafikon työskentelytapojen esittely, musiikkiopistolaisten ohjelmaa, ja tietenkin hyvää ruokaa ja harvinaisempia juomia. Kiitos vielä siitä, että sain olla mukana porukassa, Kyki.


Perjantai toukokuun 31. päivänä 2019

Tänään on Worldwide Vegan Chalking Day eli kansainvälinen vegaaniaiheinen katuliitupäivä, ja minäkin halusin osallistua. Tein sen itse, Päijänteenkadulle.
Onko hieno?


- Lumi Kaarna


Maanantai toukokuun 27. päivänä 2019

Ilotulitus Salpausselän taivaalla ?

Me kaikki lahtelaiset ja kisavieraammekin olemme nähneet näitä valojuovia kotikaupungissamme Salpausselän kisojen lauantai-illan huipentumana vuosikymmenten ajan. Jokainen armeijan käynyt suomalainen on kuullut puhuttavan valojuovaluodeista asevelvollisuusaikanaan. Suomalaiset soturit ovat puolustaneet isänmaataan valojuovaluotien viuhuessa ja paukkuessa pimeydessä taistelurintamilla...

MUTTA OLETKO KOSKAAN KUULLUT 'VALOJUOVA'-AIKAUSLEHDESTÄ?
Ei ole kovin moni muukaan, 15.12.1944 ilmestynyt näytenumero löytyi kirppiksiltä ja on varmasti hyvin harvinainen. Klikkaile sivuja ja ne aukeavat uuteen ikkunaan luettavaan kokoon. Lue LUKIJALLE-kirjoitus ja näet millaisia suunnitelmia lehdentekijöillä oli mielessään. Muista artikkeleista ja kuvista näet miten sota vaikuttaa suomalaisen elämään tulevien vuosikymmenten ajan.

Työskentelin 1966-89 Etelä-Suomen Sanomissa, henkilöstölehti ESAn toimittajana 1988 ennustelin Suomen lehdistön tulevaisuutta, omaa Signal-lehteäni olen julkaissut pian 60 vuoden ajan, siksi kaikki 'lehtijutut' kiinnostavat. Nyt kustannusalalla tapahtuu, lehtiä lakkautetaan, yhdistetään, myydään ja siirrytään internettiin, huomenna kaikki voi jo olla toisin. Elämme mielenkiintoista murrosaikaa...


Tiistai toukokuun 21. päivänä 2019

Lapsuuteni maisemaa...

Täällä käytiin äidin ja isän kanssa hiihtoretkillä 1950-luvun alussa, keskisuuren viereltä laskettiin pitkä liuku takaisin hiihtostadionille, joskus päästiin pystyssä koko jyrkkä matka. Ja tänne hiihdeltiin Kivimaaltakin, ja aina lyseosta talven liikuntatunneilla, hiihtomajalla käytiin kuumalla kaakaolla. Isä käpristi katkaistuista aikuisten suksista kärjet kippuraan ämpärin-ympäri-narulla-sidottuna-vedessä ammeessamme, myöhemmin ostettiin oikeat Järviset ja Voitto-siteet, joskus Rotanloukku-siteet...


Torstai toukokuun 16. päivänä 2019

Ostaisitko 45 vuotta vanhan postikortin?

Kortti löytyi USAn Ebayn huutokappaluettelosta, etsiskelyyn oli käytetty Amazonin hakulaitetta... Hintapyynti näyttää olevan 6,00 USAn taalaa, toimituskulut 2,50 taalaa lisää, ja voit korottaa tarjousta. Myyjä helsinkiläinen 'finn-coin', siis 'Suomi-kolikko'.

Olen saanut ulkomailta lähes 200.000 kirjettä ja korttia, tämä kortti on varmastikin kulkeutunut myyjälle, kun hankin itselleni 1970-luvun lopussa tummansinisen kupla-Vokkarin ja 'maksoin' sen rahan sijaan kymmenillätuhansilla ulkomaisilla kirjekuorilla ja korteilla...


Sunnuntai toukokuun 12. päivänä 2019

Elämän tarkoitus ?
Näin ajattelin lyseolaisena 1963...

1963 kirjoittelin lyseon VIII luokalla elämän tarkoituksesta... Jostain syystä suomenkielen opettajani FM Helena Koivisto ei antanut minkäänlaista arvosanaa aineestani, pelkkä tarkastusmerkki riittäköön. Silti Koivisto oli mielestäni erittäin pätevä ja kiinnostava opettaja.

Oman elämäntarkoitukseni löysin 1989, erosin Etelä-Suomen Sanomien palveluksesta 22 esalaisvuoden jälkeen ja olen viimeiset 30 vuotta harrastellut päätoimisesti omien paperille painettujen lehtien ja kuuden webbisivuston julkaisemista, kirppisten kiertelyä ja tarpeettoman tavaran hamstraamista ja kaikenlaista keräilyä...

Elämän tarkoitus vai asenne elämään ? Lapset, lastenlapsi, neljännesvuosisadan kestänyt perhe-elämä, oman kodin rakentaminen, rakkaus - toki ne ovat aina olleet ja ovat nytkin kaikkein tärkeimpiä!

Tehdastöiden ihanuuteen tutustuin pari vuotta ennen tämän aineen kirjoittamista, Lyseon VI luokan jälkeen pidin välivuoden koulusta. V. 1960-61 työskentelin Vesijärven kadulla Luhtasen tehtaalla ikkunattomassa kangasvarastossa asfalttipihan alla, sekundakankaiden tarkastamista valotaulua vasten, kangasrullien kärräämistä tavarahissillä leikkaamon naisille. - Lahden Puunjalostuksessa keräilin Oiva-kirjahyllyjen jalkoja, hyllyjä, baarikaappeja, ylä- ja alakaappeja, heloja yms. lähettämön naisille aaltopahveihin pakattaviksi. Mielekkäämpää hommaa ja yläkerroksen ikkunoista näkyi maailmallekin.


Sunnuntai toukokuun 12. päivänä 2019

ESS 12.5.2019

Työskentelin Etelä-Suomen Sanomissa ilmoitustoimittajana 1966-1989 ja näiden vuosien aikana Lahdessa järjestettiin useita maatalousnäyttelyitä. Yhdessä Eero Hämäläisen kanssa suunnittelimme lehti-ilmoituskampanjoita pienessä työhuoneessani Hämeenkatu 5:ssä ja myöhemmin Ilmarisentien hienommissa tiloissa. Hämäläinen kertoi paljon mainosbudjetissa oli rahaa käytettävissä, minä laadin toiveitten mukaisen lehtilistan, kirjoitin tekstit ja leiskasin ilmoitukset, osastomme tytöt hoitivat ilmoitusmateriaalien postitukset. Yhteistyömme sujui aina hyvin.
- Itä-Hämeen Maanviljelysseura oli ensimmäinen työpaikkani, olin lyseolaisena kirvesmiehen lautapoikana karsinoita rakentamassa porsaille ja lampaille, maatalousnäyttely järjestettiin Salpauselän kisa-alueella 1950-luvun lopulla.


Tiistai toukokuun 7. päivänä 2019

Kirppiksiltähän tämä 180-sivuinen messuopaste löytyi... Kiertelin kaikki osastot kaikissa rakennuksissa, kaksikymppisen kunto kesti hyvin! Ja mitä siellä messuilla näin? Messualueen esittelysivuja on neljä, aakkostetussa yritysluettelossa osallistujista yli 50 sivua...


Torstai toukokuun 2. päivänä 2019

Lapsenlapseni Lumi Kaarnan aiemmat kirjoitukset ovat olleet suomenkielisiä.
Tämä tarina on kirjoitettu vegaanin silmin. Lue myös aiempia juttuja, ne löytyvät sisällysluettelosta...

- - -

Life seen through the eyes of a pig

Horror stories are not meant for children. I'm sure that you know that kids shouldn't be allowed to read them - and especially not to be pushed in them. If you're a parent you've maybe even discussed this theme before. Think about a three-year-old child. Think about a little boy or girl who loves life and doesn't know about anything bad - hopefully. Could you kill them?

Here I stand, in a big truck, with hundreds of others. I'm on my way to a slaughterhouse, and I'm not lucky. I'm sure that if you had an opportunity, you wouldn't exchange your life with mine, but do you know what? I wouldn't choose your life either. Maybe we pigs don't have any kind of rights. Maybe we're not appreciated in this society, and maybe we have only one price - the price of our meat - and yet it's a hundred times better than to be a human who puts traditions over compassion and taste over life.

Your three-year-old is sitting at the dining table. It's Christmas Eve, and you put a ham in the middle of the table. You take a knife and cut a piece off. You're making your child a murderer. Have you ever heard that we pigs are as smart as kids aged three? It means that when you teach your daughters and sons to eat us, it's the same if you taught them to eat their nursery friends. Yes, it may sound cruel - but so is life. "Life."

Horror stories are not meant for children, but a cold fact is that the worst horror stories can be found everywhere. They live in your fridges and belong to your daily life, and all of you are a part of it. Mothers, fathers, teachers - no one is innocent. Now I'm running out of time. Soon my blood will flush the floor, but before that there is still one thing I want to tell you. Think about the word "pig". Why do you humans take it as an insult? We pigs are smart, kind individuals, so the next time, think before you call your complaining wife or irritating husband a pig. Think if they have really deserved it.


Keskiviikko toukokuun 1. päivänä 2019

Lahtelaista värikästä kirjapainotaitoa 1945

Ja osoitteenhan me kaikki vanhat lahtelaiset muistamme. Vai muistatko Sinä ? Rautatienkadun ja Vapaudenkadun kulmatalo, oikealla mäessä kohti Kirkkokatua... Tämän useita Päivö Suomelan mustavalkeita piirroksia sisältävän 32-sivuisen vihkosen löysin kirppikseltä, muutama euro meni taiteen alttarille.
Muistaakseni kariniemeläisen lapsuudenkaverini Kari Heikkilän isä työskenteli faktorina Kanervan kirjapainossa 1950-luvulla.


Keskiviikko toukokuun 1. päivänä 2019

Vapunpäivän aamukahvit nautiskelin äsken Arabian vanhoista Kesäkukka-kahvikupeista. Edesmenneet äitini ja isäni saivat astiaston häälahjaksi vuonna 1936 Viipurissa, mistä he muuttivat Lahteen evakkoina 1940. Asun edelleen vanhassa kotitalossamme, jota olin itsekin rakentamassa 1959 ja 1960-luvun alussa tänne Kiveriöön...


Lauantaina huhtikuun 20. päivänä 2019

190 sivua asiatietoa Suomesta ja maailmasta löysin tietenkin kirppikseltä,
en siis Eklundin kirjakaupasta Torikatu ykkösessä... 1943 on oma syntymävuoteni.

Sotavuosien aikainen omistaja oli varmaankin 'tipalan tyttöjä', abiturientti, luokkakavereitten nimistä ja osoitteista päätellen. Löytyykö tuttuja ?

25.000 työvelvollisuusiässä olevaa koululaista on ollut erilaisissa töissä??? Mitä?
Onko koululaisilla ollut joskus velvollisuuksiakin, nykyään vain vapauksia...

Eklundin kirjakauppa ei ole kustantanut tätä muistikirjaa, oli vain jälleenmyyjä. Kustantaja WSOY, Werner Söderström Osakeyhtiö, toimittaja Yrjö Karilas.

Oi kallis Suomenmaa... Joskus liiankin kallis, mutta lue silti sanat ajatuksella !


Maanantaina huhtikuun 1. päivänä 2019

Saunojat, 1950, Tea Korpinen, akvarelli
- kirpputorilöytö


Maanantaina maaliskuun 25. päivänä 2019

Vanhoja juttujani vuodelta 1988

Silloin korvienvälissä oli vielä havaittavissa elämää ja jonkunmoista aivotoimintaakin. Kaikki päähänpälkähtäneet kuningasajatukset piti heti saada paperille ja julkisuuteen. Monet ideoistani ovat tänään jo toteutuneetkin... Eivät kaikki kuitenkaan ?

Ajatuksiani lehdistön tulevaisuudesta
30 vuotta sitten


Maanantaina maaliskuun 18. päivänä 2019

Varhaisnuoreksi uudelleen,
vaikka ikää on jo 76 vuotta

Muistuivat mieleen tänään 'eideettiset jälkikuvat', niistä lueskeltiin 1960-luvun alussa Lahden Lyseon sielutieteen eli filosofian tunneilla. Ensin opettaja oli Matti Huttunen, myöhemmin 'Lemppa' eli Elli Widell.

Syy näihin pohdiskeluihin on harhaa, näköharhaa jota olen kokenut muutamaan kertaan viime aikoina. Kylpyhuoneeni lattiamaton tekstit ovat karkailleet silmissäni, muuttuneet valkoisista mustiksi, hypänneet valkoisten tekstien taustalle, liikkuneet ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle...

Verenkiertohäiriöt aivoissa ja pumppulääkitykseni lienevät 'luonnollinen' syy näihin näkyihin, mutta palautuivatpa mieleen psykologiantuntien 'eideettiset jälkikuvatkin'. Selviä yhteneväisyyksia koettuun, siksi googlasin termin ja löysin Juho Aukusti Hollon tekstejä v. 1918-19.

Minustahan on jo toista kertaa tulemassa varhaisnuori! Hienoa, kiinnostavaa...

LATTIAMATTONI OIKEA VÄRITYS, VALKEAT TEKSTIT, MUSTA TAUSTA

Tämä sitaatti on kappale Juho Aukusti (August) Hollon v. 1918-19 ilmestyneestä kasvatusopillisesta suurtyöstä "Mielikuvitus ja sen kasvattaminen". Poiminta on kaksiosaisen yhteensä noin viisi ja puoli sataa sivua käsittävän filosofis-kasvatusteoreettisen tutkielman ensimmäisen osan neljännestä luvusta.
Monia kokonaisia kirjoja voitaisiin korvata tämän "Mielikuvat" -kappaleen sisältämällä tiedolla. Monia myös voitaisiin kirjoittaa tämän kappaleen pohjalta. 1900-luvun alun ajankuvassa Hollon kokonaisvaltainen tutkijanote asettuu luontevasti rakentamaan siltoja ja kattamaan toisistaan eriytyviä filosofiaa, kasvatustiedettä ja psykologiaa. Hollon peruskäsitys ihmisestä on kehitysajattelun läpäisemä:


NÄMÄ MUSTAT TEKSTIRIVIT SEIKKAILIVAT VALKEIDEN TEKSTIEN TAUSTALLA VILKKAASTI


Keskiviikkona 13. maaliskuuta 2019

Tässä lista koelmani
Lahti-aiheisista kirjoista

Muutaman viime päivän olen käyttänyt tämän Libib database-ohjelman lomakkeiden täyttöön. Ilmaisversio, kohtuullisen kätevä, aakkostaa automaattisesti, lisätiedot linkkien takana = kirjoittajat, sisällön kuvaus, kustantaja, ilmestymisvuosi, sivumäärä.


Keskiviikkona 6. maaliskuuta 2019

Onks tietoo ???
Ei oo, mutta hankitaa...




Kirppiksiä kiertelevä ikuinen keräilijä ja hamsteriluonne löytää aina uutta roinaa loputtomiin kokoelmiinsa.

Tunnustan, kirjapinoja on kaikissa huoneissa, tietokoneita lattiat ja pöydät täynnä, kellarissa 100.000 ulkomailta tullutta kirjekuorta, postimerkkejä ja kansioita, etikettejä, kameroita, puhelimia, levysoittimia, stereoita, printtereitä, skannereita, roinaa, roinaa, roinaa...

- Pitäisi kai kohta lähteä jollekin kirppikselle etsiskelemään jotain uutta 'kokoelmiin' !!!!





Tiistaina 5. maaliskuuta 2019

ILMOITUSS VUODEN 1933 LAHTI OPAS-VIHKOSESTA

Atlas asu

26022019 Tapio Strandberg

Palkkataso teollisuudessa alkoi hiljalleen kohota 1970-luvulla. Niinpä, Lahteen rantautui myös Atlas asu... Siinä, nykyisellä Rautsikan kävelyosuudella hallitsi. Valoa runsaasti näyteikkunoissa aina. Asetelmat asuissa todella ennen näkemättömiä. Tuntui, silloin nuorempana, ettäkö meikäläisetkin joskus saattoivat ostaa juhlavan asun, tai edes, juhlapaidan tai pari.

Niin siinä kävi. Sijoitin kahteen paitaan ja solmioon. En semmoista puuvillaa ollut ennen kohdannut. Todella sopiva jykevyys, tärkkäämättä, teki pukeutumisesta juhlaa. Edellinen investointi oli teetetty juhlapuku. Oli aika sellainen, ettei mitoillani ollut tarjolla lainkaan pukuja. Tämä kaksi metriä vielä silloin jotain, teollisuutta kiinnostamatonta.

Mutta, Atlas-valot loisti. Kuinka ollakaan. Työmatkani kulki aina ohitse Atlas-liikkeen… Eipä sinne sisälle tainnut toista matkaa tullakkaan. Varakkaan näköistä väkeä liikehti ovien kohdalla, kun aamiaistunnillakin siitä ohitse kiirehdin.

Että, minnekkä kiire. Kaksi vaihtoehtoa pääosin: Musiikki Westerlund, tai sitten kirjasto, joka oli vielä Konserttitalon kellareissa. Mitä menestystä näissä kahdessa kohteessa oli? Joskus sain lunastettua lipun konserttiin, ja se riippui konsertin maineesta. Jos aivan suurenmoista olisi tarjolla, ei aamiaiskiire tuottanut tulosta. Kaikki paikat varattu tai myyty... Joillain aina parempaa aikaa, kun me muut ahkeroimme työpaikalla.

Entäpä, kirjasto. Uutuushyllyt tietysti, jotain kirjoista mukaan. Sitten, alakertaan suorittamaan miltei pyhää velvoitetta. Musiikkihyllyn LP:t selasin oitis. Luja tarkoitukseni oli sivistää musiikillista itseäni. Vihdoin olin saanut ostetuksi kunnon stereot hifi-tasolla.

Voi sitä levyjen määrää, mitä rahtasin kotiin. Kotiin tuli myös afrikkalaisia heimotansseja, siitä sitten Intiaan ja muualle. Eipä ne tulleet monistukseen. Olinhan Lahden konserteissa opettanut korvani vaativiksi rytmille ja konserttimusiikin nykytrendille. Sitä maailmaa hallitsi Herbert Karajan täydelleen. Muutkin saivat johtaa, vain Herbert teki mitä tahtoi. Levyjen lainaus lie ollut aivan mahdotonta. Siitäpä syystä tulin kutsutuksi kirjaston pikkuillanviettoon yhtenä lahtelaisena. Olin jonain vuonna ollut Lahden eniten levyjä lainannut.

Niin, meidän Atlas asu. Lie nähnyt tuottoisempaa kaupantekoa muualla, ja hylkäsi Lahden.

Saimme pikkuajaksi toisenlaisen pääkaupunkiseudun herkkuasian päivittäiseen makuumme. Se oli Seeck. Lihakauppa aivan kuin muista maailmoista. Ei meidän kauppahallin kapeissa pöydissä moista lihan loistoa oltu nähty. Palvelutaito lie löydetty Euroopan kohteista. Niin täydelleen hoidettua asiakaspalvelua ei oltu edes uneksittu. Palattiin Kestilä-tasolle, ja se meille riitti oikein hyvin.

Sivu skannattu kirjasta 'ETURIVI, Päijät-Hämeen yritystoiminnan historia ja hakuteos', 1986

KOMMENTOI TÄTÄ JUTTUA! - - VILKAISE MUITA KOMMENTTEJA...


Maanantaina 4. maaliskuuta 2019

Kesällä laivamatkalle Päijänteelle!

Kuvien höyrylaivat s/s sadan vuoden takaa, tekstit ja aikataulut 1930-luvun Lahti Oppaasta, öljyvärimaisema satamasta tältä vuosisadalta, Tehi-viiri 1960-luvulta...
Lahden satama tärkeä osa elämääni, lapsuus 1947-59 Kariniemessä, ongella käytiin ratapenkalla mutta myös proomujen ja hinaajien kannella.


Sunnuntaina 3. maaliskuuta 2019

Lahden Kirjakauppa 1920- ja 1950-luvuilla


1920 - Lahden Kirjakaupan henkilökuntaa, kuva Anita Juden

1950 - Rautatienkadun myymälä


Jo aiemmin julkaistua tietoa lahtelaisista kirjakaupoista


Keskiviikkona 13. maaliskuuta 2013 - omia muisteluitani

Kansalliskirjakauppa O.Y. Lahti. Puh. 268 ??? Werner Söderström on tuttu kustannusyhtiö, mutta tätä kirjakauppaa en muista. Puhelinnumerossa on vain kolme numeroa, eli ilmoitus on ehkä 1910-20-luvuilta ?

Lyseolaisena 1954-64 käytiin ostamassa kirjat, vihot ja koepaperit Lahden Kirjakaupan Rauhankadun myymälästä, toinen oli Rautatienkadulla Kuvapalatsia vastapäätä, kolmas Rautatienkadun alkupäässä, neljäs Möysän katsastuskonttorin talossa ja viides muistaakseni Maakunta-ravintolan vierellä Mariankadulla. En ole varma, kuvan osoiteriveistä en saa selvää. Muita lahtelaisia kirjakauppoja olivat Eklundin Kirjakauppa hallin vierellä, Karihovin kirjakauppa Lahdenkadulla...


From: Heikki Kivistö
Sent: Wednesday, March 20, 2013 8:54 PM

Kansalliskirjakaupa O.Y.?
Tämä kirjakauppa löytyy vuosien 1932-1939 puhelinluetteloissa osoitteessa Rautatienkatu 18. Sen jälkeen sitä ei enää esiinny.

Lahden kirjakauppa Oy?
Vuosien 1913 ja 1918 puhelinluetteloissa kirjakaupalla on vain puhelinnumero 420, osoitetietoja ei ole. Vuosien 1932-1939 puhelinluetteloissa kirjakauppa on osoitteessa Rautatienkatu 20. Vuoden 1940 puhelinluettelossa se on siirtynyt osoitteeseen Rautatienkatu 18 eli Kansalliskirjakaupan paikalle. Onkohan tällöin tapahtunut yrityskauppoja? Sivuliikkeitä Lahden kirjakaupalla oli useita. 1941 täydennyspuhelinluettelossa, jossa on 1940 tehdyt puhelinliittymät, sivuliikkeitä on Rauhankatu 18:ssa ja Kauppakatu 2:ssa. Rauhankatu 18:n myymälä on siirtynyt vuoden 1958 luettelossa osoitteeseen Rauhankatu 20 ja Kauppakatu 2:n myymälä on poistunut. Vuoden 1944 luettelossa on myymälä osoitteessa Tornator ja vuoden 1945 luettelossa osoite tarkentuu Rykmentinkatu 13:ksi. Vuoden 1953 luettelossa Rykmentinkadun myymälää ei enää ole, vaan tilalle on tullut Launeenkatu 61, joka osoite ei enää ole vuoden 1955-1956 luettelossa. Silloin ilmestyy myymälä Paasikivenkatu 1:een. Vuoden 1958 puhelinluettelossa uusi myymälä on tullut Aleksanterinkatu 37:ään (Oikoportti). Vuonna 1962 tulee yksi myymälä lisää Aleksanterinkatu 27:ään. Vuoden 1965 puhelinluettelossa päämyymälä on siirtynyt Rautatienkatu 11:een ja vuoden 1966 luettelossa ei enää esiinny Aleksanterinkatu 37:n myymälää. Näin mennään aina vuoteen 1972 asti. Vuoden 1973 luettelossa ei Lahden kirjakauppaa enää ole. Parhaimmillaan Lahden kirjakaupalla oli viisi myymälää.

Möysän Kirja- ja Paperikauppa Oy ?
Tämä liike esiintyy puhelinluetteloissa vuodesta 1951 alkaen ensin osoitteessa Kauppakatu 12, nykyisen Karjalankadun ja Kannaksenkadun kulmahuoneistossa. Puhelinluetteloissa vuodesta 1958 vuoteen 1976 tämä kirjakauppa on osoitteessa Karjalankatu 34. Sen jälkeen tätä kirjakauppaa ei enää luetteloissa ole. Tässäkin talossa Karjalankatu 34 toimi katsastuskonttori, jota voidaan kutsua Möysän katsastuskonttoriksi. Kirjakauppa ei kuitenkaan ollut Lahden kirjakauppa, vaan siis Möysän Kirja- ja Paperikauppa.

Terveisin
Heikki

Kiitokset tutkimustyöstäsi, Heikki ! Faktoihin perustuvaa tietoa, ei 'hitaasti dementoituvan' muistikuvia... Rami


Lisää tietoja Lahden Kirjakaupasta

Lähettäjä Helinä Järvinen
Päiväys 28.6.2016 klo 22:10

Moi !

Kivat sivut. Osui tuolta juttua Lahden Kirjakauppa Oy:stä. Menin töihin Lahden Kirjakauppaan Rautatienkatu 11 noin v. -69. Kirjakaupan johtaja oli iäkäs rouva Itti Sjöblom. Sivuliikkeet olivat Rauhankatu 19. Pellonkulma Paasikivenkatu 1 ja Pohjantornissa Aleksanterinkatu 27. Mariankadulla.


Muita kirjakauppoja mitä muistan Torkkelin paperi Aleksanterinkadulla
Eklundin kirjakauppa Kauppahallin vieressä.
Salpauselän kirja- ja paperikauppa Rautatienkadulla.
Möysän kirja ja paperi? Karjalankatu.

70-luvun alussa kirjakauppa myytiin Stockmannille ja nimeksi tuli Lahden Akateeminen kirjakauppa. Johtajana Erkki Sabel. Myöhemmin yhdistyi myös Salpauselän kirjakauppa ja Akateeminen kirjakauppa. Salpauselän kauppa lopetettiin.

Aikaisempaa historiaa en tiedä

-helinä


Tiistaina 28. kesäkuuta 2016

Sain kiinnostavan kommentin vuoden 2013 muisteluihin lahtelaisista kirjakaupoista... Etsiskelin lisätietoa lahtelaisista hakuteoksista - LAHTI KÄSIKIRJA kertoo että ensimmäinen kirjakauppa Lahdessa oli vuonna 1880 perustettu Eklundin Kirjakauppa, Olga Eklund. Eklundin Kirjakauppa oli lapsuudessani torin reunassa hallin portaan vieressä. Kivistön Heikki on tehnyt arvokasta tutkimustyötä vanhoista puhelinluetteloista ja löytänyt tarkkoja osoitetietoja kaikille Lahden Kirjakaupan myymälöille, itse olen aiemmin muistellut kirjakauppareissuja lyseolaisena 1954-64.
- 50-luvulla Rautatienkadun Lahden Kirjakaupan yläparvella kävin selailemassa isoilla pöydillä erilaisia postimerkkikansioita ja luetteloita, ja muistaakseni siellä oli myynnissä myös erilaisia postimerkkilajitelmia.


Lisää tietoa 29.6.2016, 10:13, Helinä Järvinen kirjoitti:

Lahden kirjakaupan Pellonkulman myymälässä 1969,
minä vasemmalla 17-vuotiaana myyjäharjoittelijana

Okei. Katsoin tuolta: lakanneet yritykset niin viralliset nimet Salpausselän Kirja Oy. Möysän Kirja- ja paperikauppa. Eklundin kirjakauppaa en löytänyt sillä nimellä - olisiko sitten edessä ollut jotkut etukirjaimet tms? Mutta sellainen muistini mukaan oli siinä kauppahallin vieressä, missä on kahvila tai sitten toisellapuolen rappua??? Jos muistan oikein Mariankadun liike oli jossain siinä Sinuhen kohdilla ja se lopetettiin ja sen tilalle kait tuli tuo Pohjantornin myymälä.



Sunnuntaina 3. maaliskuuta 2019

Visiitti Pekka Nurmikallion Microvox-studiolla 1968

Asuin 1967-68 Vesijärvenkatu 34:ssä, ja Pekka Nurmikallio oli omaa ikäluokkaani. Moikattiin nähdessä, joskus vaihdettiin muutama sana yöllä Kansantalon ovella, Teivaalassa, Urkillakin. Kerran Pekka oli menossa kotiinsa Vesijärvenkatu 36:een, tapasimme siinä porraskäytävien edustalla. Hän kysyi haluaisinko nähdä hänen äänitysstudionsa talon alakerrassa, ja tietenkin se kiinnosti. Tila oli erittäin matala, selkä kyyryssä ja kumarassa piti minunkin kulkea etten löisi päätäni studion kattoon. En ole muusikko, mutta silti Pekka esitteli laitteitaan, kertoi niiden tekniikasta ja tehdyistä äänityksistäkin. Kiinnostavaa tarinaa, vaikka osa jutuista meni yli ymmärryksen.

Äsken löysin netistä jutun Microvoxista ja hain kuviakin Pekasta ja Microvoxista.
Microvoxissa äänitettyjä levyjä...

Kiinnostavaa tekstiä ja hienoja kuvia, tutustukaa lahtelaiseen musiikkimaailmaan !



Perjantaina maaliskuun 1. päivänä 2019

Rakennus sammuu valon kanssa

28022019 Tapio Strandberg WLL

Katson, Kariniemen kahvion rakennusta, keväisten lumitornien ja jäätiköiden keskellä. Räntääkin tihuuttaa. Niin pitkän historian omaavan rakennuksen piti tänäkin iltana suostua vaipumaan hämärään, ja sitten aivan pimeään. Aivan kaikki kauniit rakennuksen yksityiskohdat, värikkäine maalauksineen vaan laitetaan unille koko yöksi.

On toivo huomenna. Luvassa hiukan pakkasta, ja se usein tarkoittaa aurinkoakin. Tällä, Vesijärven asemaksi nimetyllä alueella on kovin merkittävä historia. Tulipa Venäjänvallan aikaan rautatie Pietarista Suomen puolelle. Valmistui ennätysajassa. Alle kahdessa vuodessa. Tosin, koko radan varsi on täynnä hautausmaita. Kaukaa saapuneet nälkäiset rakentajat saivat tauteja ja tuhansin heitä haudattiin Hki - Viipuri välille. Jopa alkoi tohina, kun Vääksyn kanavakin valmistui. Saatettiin tulla laivoilla Jyväskylästä alkaen, vallan Lahteen saakka, kun, miltei sivutöinään, valmistui myös raide Vesijärven rantaan.

Nousipa asema kaunoinen... Tavan mukaan, tarvetta kuunnellen, ensin sen nykyinen keskiosa, ja sitten pääty ja toinenkin. Saatettiin sitten tähän koreaan kuntoon, jossa hän nyt jälleen nukkuu yötään.

Kaikki tämä merkitsi suuria. Aina, sulan veden aikaan, tehtiin kuormausta kahdessa tuurissa, proomuista rautatievaunuun ja ihmisiä laivoihin, mennäkseen 120 km matkalla oleviin kylien laitureihin. Jos, viljaa ja muuta elintarviketta oli virrannut Lahteen päin, meni pohjoisen suuntaan sitä kaikkea muuta, mitä ei omavaraistalous, tuolla vesistön laidoilla kyennyt itselleen tuottamaan.

Satamaan virisi kioskitoimintaa. Saatiin kaksi kauppaakin. Virkamies asuntoja joitakin. Yksityisiä mökkejä rinteet täysi. Pikku Vesku oli pienveneiden suojasatama. Sinne, aallopin aukosta paettiin, kun Veskulla myrskysi. Yhtä lailla, kurkittiin, kannattaako lainkaan lähteä. Jos pohjoinen puhui useita päiviä, ei juuri ollut asiaa lähtöön. Siinä radanalitus aallopissa kun näkyi välillä pohja, ja seuraava aalto ylti kiskoille saakka.

Jo, aivan alusta alkaen satamaan saapui myös tukkilauttoja, olihan perustettu sahalaitos jo kapteeni Fellmannin toimesta. Nousi myös tulitikkutehdas. Aikaa kun annatte, niin nousi myös lasitehdas, ja siitäkin lisää toimialoja.

Mutta ja mutta. Vesijärven satama niin perin kaukana Lahden kaupungista muka. Piti sataman matkustavaisille vossikkakyyti. Jos elettiin syksyn sateista aikaa eipä aina ollut suostuvaisia vossikoita tarjolla. Tie satamaan meni aivan kelvottomaan kuntoon. Ei riittänyt sekään, että hevonen kömpi vatsaansa myöten, ja kärryjen akseli sukelsi mudassa. Ei, sinne voi lainkaan mennä. Kuinka satamaan sitten matkattiin. Kohtaamani tiedostot eivät asiaa kertoneet. Pakkanen saapui. Laivathan kulkivat todella niin kauan kuin kykenivät jäätä särkemään. Niinpä, matkalaisten kiinnostus satamaan laantui vasta, kun Vesijärven jää kasvoi yli 20 cm. Senkin murtamiseen kykeni vain yksi höyrylaivoista... ja tietysti... heikompia matkasi vanavedessä.

No, Vääksyn kanava lopetti sulutuksen, kun Vesijärven liikenne loppu siltä kaudelta. Päijänne jäätyi hitaammin, ja laivaliikenne sieltä kohti Jyväskylää usein jatkui, joskus, läpi talven. Vesijärven asemalla nukkuu nyt asemarakennus, ja se punainen, saman ikäinen talo etelän puolella. Sen omistaa nyt Auer-suku. Sitä omistetaan ylpeydellä.

Paljon on aseman seutu nähnyt. Myös junan, johon oli lastattu 1918 teollisuuden koneita, jotka aijottiin ottaa mukaan, kun lähdettäisiin Venäjän uuteen valtakuntaan. Niin vain kävi. Se juna ei koskaan lähtenytkään. Nähtiin myös soutuveneitä, joissa oli pieni höyrykone. Se otti tilaa sen verran, ettei mukaan mahtunut kuin perään masinisti ja vaimonsa keulaan sukkaa kutomaan. Niitä oli todella joitakuita. Vain pientä suhahdusta, ja tussahduksia saattoi kuulla, jos olis kyllin lähellä venettä sen lipuessa huviajeluaan.

Ratapenger, joka satamaan johti, oli aikalaisilleen komea näky, kun ainakin viidesti lähti ja saapui höyryjuna Lahdesta. Matkustajavaunuja ja tavaraa. Olihan kesäiseen aikaan aikataulut sovitettu niin, että Helsingistä saapuva juna osui kohdalle, kun juna satamaan oli aikeissa lähteä. Sikäli nyky ihmiselle erikoista. Se, paluujuna satamasta kuljetti aina halkovaunuja. Sillä, Helsinki paljolti lämmitti Päijänteen rantojen koivikoilla.


Torstaina helmikuun 28. päivänä 2019

LAHTELAISTA - TOTTAKAI...

Ylin kuva Lahden ensimmäisiltä messuilta vuonna 1934 Lahden Lyseossa.
Erikoisolut III-mainos Lahti Opas-vihkosesta vuodelta 1933, limuetiketit portteri, vissy ja cola lienee samoilta ajoilta...
Lasituhkakupissa Mallasjuoma parhaina vuosinaan keskustassa.


Sunnuntaina helmikuun 24. päivänä 2019

Voi sitä aikaa

15022019 Tapio Strandberg WLL

Oli puurakenteisessa kaupungissa kesä, ja Vinsent-harakka, joka osasi puhua ihmiselle. Erityiseen pikkumies Vinskille. Kaupunginosassa, taloissa korkeat puuaidat katujen puolelle, ja niissä korkeat portit. Ja, tietysti, hiekkapintaiset kadut. Lasten oli niin somaa kuljeskella toistensa luo, niin luonnonmukaisessa omassa kotikaupungissa.

Siellä sivummalla, toki heinikoissa polkuja, jotka johtivat jonnekin. Ne pysyivät käveltävinä, kun niitä kulkivat aikuiset asioilleen ja veneilleen, kalaan mennessä ja tietysti ison saaliin kanssa kotiin takaisin. Niinpä kesä eteni. Vinsent-harakka, jota ei saanut harakaksi kutsua, tutustui Vinskin perheeseen ja sai aamuisen puurokupin, kuten kaikki perheenjäsenet. Kesä jatkui ja Vinsentin seikkailuita olisi pitkästi.

Jospa, aivan kesken kaiken, palaan omaan lapsuuteen, silloiseen kotiin, joka oli suvun omistama iso punahirsinen talo. Toista puoliskoa siitä asui mummoni ja yksi sedistäni. John-sedällä oli moninaisesti lämmin suhde eläimiin. Ei hänellä ollut luontoa surmata mitään eläintä. Niinpä se jäi surmaamisen osalta isälleni, kun jokin kodin elikko oli ruuaksi määrätty. Mutta, asiaan. John-setäni lukuisina vuosina nouti metsästä siihen harakan pesintäaikaan poikasia 2-3 kappaletta. Niitä hoidettiin sedän liiterissä, kunnes alkoivat olla riittävän suuria etsimään ruokansa komposteista ja muualta. Joka kesä yksi kasvateista jäi meidän pihapiirin lemmikiksi. Kilpaa me lapset herkkuja sille meille jääneelle etsittiin. Oli todella suloista mennä rapulle huutelemaan: Paavooo, Paavooo, niin, oitis saapui Paavo ja sai taas herkkuja. Kaikki varikset joka kesä olivat aina Paavoja.

Isällä ja äidillä oli oma puutarhapalsta suvun maita lännempänä, tosin aivan kiinni olivat tontit. Jokapäiväistä kulkua oli mennä omaankin puutarhaan ankariin puutarhavelvoitteisiin. Sinne tuli mennä säällä kuin säällä, sillä tehtäviä ei puuttunut, isä kun viljeli kaikkea, pavuista kessuun ja muuta. Oli sitten pyhäpäiväkin. Oli saatu serkkuja kylään. Niin kuljimme perunapeltojen viertä kaikki meidän puutarhaamme. Isällä tietysti kamera ja jalusta. Aiottiin ottaa oikein sukukuva. Aloin huudella Paavoa. Ja, Paavo saapui. Tulla tupsahti olkapäälleni. Siinä nuokkui. Herätti varsin huomioita. Isä puuhaa kameransa kanssa. Paavo häiriintyi. Nyökkäsi ja lähti, ennen kameran sulkimen räpsähdystä. Mutta, jälki jäi. Tapion uudessa viininpunaisessa, ja äidin kutomassa sliparissa oli olkapäällä valkoinen mälli, Paavon ponkaisun tulosta.

On toinenkin kuvamuisto. Isä Ryti kohtaa kylämme ainoan taxin oman portin kohdalla. Kuinkas muutenkaan. Kamera jalkoineen taas käsillä. Komia taxi seisoo n:o 5 portilla. Omistaja shafööri virkapuvussa komeine lakkeineen. Isä on pyhäputsissaan, ja taas on kutsuttu Paavoa. Ja, Paavo toki saapui. Taxin omistajan käsikupissa Paavo katsoo kameraa ylpeänä. Pääsi kaiketi ensikuvaan, meidän Paavo.


Sunnuntaina helmikuun 24. päivänä 2019

KUVA - WWW.PORVOONMUSEORAUTATIE.FI

Lättähattu

19022019 Tapio Strandberg WLL

Tämä, kansan kuljettaja kiskoilla. Sinikaksi nimeltään aiottu, vaan nuorten miesten se 'Lättähattu'-muoti lainasi nimensä myös kiskoajoneuvolle.

Olisko muistoja matkustamisesta Tapiolla. No, hiukan vain. Toki, asuttuani aivan ratavallin vieressä ikäni, niin ikuisesti Lättähattuja siinä kiskotuksella kolisteli ja vislaili. Oli meillä vielä miltei kohdalla 1960 ja eteenpäin oma Hennalan seisakekin, jossa Lättä toi Hennalan sotilaat lomiltaan varuskuntaan.

Niinpä omalla kohdalla joitakin matkoja tein mm. 1962, kun saatoin saada varuskunnasta lomaa Riihimäeltä. Niinpä sitä köröttelin kotiin Lahteen, tai, aluksi vain Hennalan pysäkille.

Oli se Lättähattu melkoinen kolistin. Liekkö sen huollot jo silloin 1962 alettu lyödä laimin. Heiluu ja keinuu, ja moottori ryskää.

Tulin juuri katsoneeksi pikkufilmin: Egeland ja siellä rautatieharrastajat ajavat kesäaikaan linjaa Suolahdessa. Lättähatun menneisyys kauniisti kerrottu… Myös se, kun oli loppu aika Lätällä, niin henkilökunta koki ajoneuvonsa todella melkein jo loppuun ajetuiksi.

Olipa kodin onnea sekin. Lättää ajoi perhetuttu Martti Uuttu, ja hän noudatti tarkasti veturinkuljettajien perinteitä. Vanhaan aikaan tiesi jokainen kuljettaja, missä virkaveli asusti, ja aina radan varressa. Niinpä, vielä Lättä-aikaan, Martin ohittaessa kotiamme, saimme iloisen KUKKO KIEKUU-vihellyksen. Se niin tuttu. Niin pillipiiparoi isämmekin, joka myös ajoi ohitse höyryvetureilla.

Porvoo. Sieltä, silloin, ennen vanhaan, ajoi höyryjuna jonkin matkan länteen päin viihdyttäen kanssa. Näin jatkui todella kauan. Kunnes, aivan viime vuosina, kaikki alkoi olla toisin. Veturit myytiin. Talli vain jäi. Asemarakennus myytiin ja tiemmä nyt asuntoina. Kenties Lättä vielä kesällä tuo kansaa Porvoon ihmeeseen...

Asemalla toimi vuosia Porvoon Wanha rautakauppa. Niin vain joutui pakenemaan keskelle Porvoota. Grynderit pois jahtasivat. Kaikki romantiikka vaan kuolee. Missä kesäkansa, missä höyry ja makasiinien tarjonta lähituotteille, missä se perusturva???


Keskiviikkona helmikuun 20. päivänä 2019

Nämä tulitikkuetiketit haimme Nokelaisen Heikin kanssa suoraan tehtaalta vuonna 1952

Heikki oli luokkakaverini Kivimaan kansakoulussa ja kävimme Vesijärvenkadun lopussa sijaitsevan Lahden tulitikkutehtaan ikkunan takana etikettejä pyytämässä. Heikin isä sieppasi kourallisen ihka uusia liimaamattomia etikettejä ja ojensi ne avoimen ikkunan kautta meille, isoja arabiankielisiä vientietikettejä Jeddahiin Saudi-Arabiaan, kotimaisia SOK:n myymälöihin Sammatissa, Teutjärvellä, Sulkavalla, Taivasssalossa och Bärosundsissa. Omat etikettini olen hamsteriluonteena tallettanut 'arkistoihini' ja kävin viime yönä ne sieltä kuvattavaksi ja skannattavaksi hakemassa. 'Heikistä aika jätti jo yhdeksän vuotta sitten' kirjoitti hänen siskonsa Irja Koivunen nähtyään toisen luokan luokkakuvamme 'Lahti kuvin ennen ja nyt'-sivustolla eilen.

Tämä teksti ja kuva on lainattu Lahden Kaupunginmuseon sivuilta. Nykyään tiloissa toimii Pro Puu -yhdistyksen toimintakeskus. Pro Puu -galleria on katutasossa sijaitseva kaunis ja ilmava tila, jossa voi järjestetään erilaisia tilaisuuksia - näyttelyitä, konsertteja, juhlia ja seminaareja ym.


    Tulitikkutehdas satamassa

    25022019 Tapio Strandberg WLL

    Ensitietoa asiasta sain aivan lapsena. Kylästämme kulki sinne töihin naisia. Siispä, keli kuin keli, kolmisen kilometriä, ensin Vesijärven rantaan, ja siellä sitten rantarataa pitkin Vesijärven asemalle. Siellä se sittemmin Tikkulaksi ristitty punatiilirakennus seisoo. Lapsuusaikainen muistelo on vain kylän lapsen, Armaksen kertomus, kun hän sotaorpona sain kerran kuussa noutaa pienen eläkkeen kassalta. Äitinsä Katri Toivonen oli siellä töissä.

    Silloisessa lapsuudessa, oli kohde minulle jossakin käsittämättömän kaukana. Sittemmin, aikuisuuden lähestyessä, punatiilirakennus alkoi herättää arvostustani, mitä kaikkea siellä onkaan tehty. Samoihin aikoihin työ yhteisössäni kävi päiväkahvilla, Rautessa palveleva insi nööri Kangfelt tarinoilla. Sivuttiin hänenkin mennyttä elämäänsä. Olipa ollut tikkutehtaan johtajana jossakin Suomessa. Nyt eriytyneenä ja aloitteli uutta insinöörielämää. Koki kuitenkin Rauten insinöörin elämän kovin sidotuksi. Saapui työhuoneeseeni etsimään raikkautta arkeensa. Hauskaa meillä oli aina, ja Kangfelt ei sitä vähentänyt, pois lensi ja vapautui insinööri. Minne joutuikaan.

    Johdattauduin lukemaan tulitikun valmistuksen historiaa. Ehdottomasti se liittyi aina haapapuuhun. Se oli tikun raaka-aine. Isoja haapioita ei ollut kuin määräaloin. Niiden tuli myös sijaita vesistön varrella uittojen mahdollistamiseksi. Suunnilleen samaan henkeen, kun rullateollisuus alkoi levitä maakuntiin. Koivua rullatehtaalle, ja vesistön uiton mahdollistama apu välttämätön.

    Niinpä, on hajatietoina tipahtanut pikku tulitikkutehtaista tietoja. Mm. Orimattilassa sellainen oli ja Myrskylässä. Sopii otaksua niitä ilmaantuneen hyvinkin tiheään Etelä-Suomessa.

    Alkuun jokaisella tehtaalla oli pulmana materian rakenne ja sen käyttöturvallisuus. Eipä alkavalla tehtaalla asialle paljon voitu. Tikkuaski saattoi syttyä kokonaan taskussa, kun tikut olivat jossakin puristuksessa. Ajat muuttuivat. Tuli pahvirunkoisia tikkuja, pikku pahvipakkauksessa. Tehän tiedätte. Ei niistä mihinkään ollut. Erilaiset sytyttimet heivasivat tehtaat ja askit historiaan.

    Joillakin oli sitä näyttämishalua. Minulle on Ronson-sytytin…. Lieki on tarpeen, vaikka tupakanpoltto vähenee huolestuttavasti.


Tiistaina helmikuun 19. päivänä 2019

Kuva: Lahti kuvin, ennen ja nyt - Jukka Pätynen

Punatiilitoimisto

19022019 Tapio Strandberg WLL

Sain kannustusta kirjoitukseen kauppaneuvos Saariselta. Aloin jälleen kaivata punatiilitoimistoa. Toki olen siitä jo kirjoittanut, ja useimmin se sijaitsee entisessä Raute-korttelissa. Niin kovin on kenkäni kiinni siinä miljöössä, että irti en pääse.

Nyt kelpaisi aijempaa aikomusta pienempi toimisto. Vaikka miltei siihen osaan jossa se oli kerran, ja ikkunasta näki koko teollisuuspihan kuin myös Lahden Vaaka-rakennuksen, varastojakin. Nyt ei trukit jyrrää, ei työväki kampeudu töihinsä. Piha nähteni aina miltei tyhjä. Jokin henkilö ylittää laajan pihan ja katoaa S-Markettiin, tai pois sieltä. Aurinko paistaa, niin kuin ennenkin. Ehkä en nyt pyytäisi sihteeriäkään. Vain yksi huone modernissa kunnossa ja sen ikivanhan punatiilen harmonia.

Olen kokenut sen korttelin sitoneen minut. Olen palvellut siellä Mustakallion sukua kaiken työikäni. Tavannut tuhansia ihmisiä. Jotenkin omistan rahtusen sen korttelin oikeuksista. Todella paljon ihmiskohtaloita oli edessäni ja kaikki silloisen metalliteollisuuden työsuhdeongelmat ja onnikin. Minun perheeni oli tavallaan ne ihmiset, joiden kanssa sain tehdä työni. Tehtävieni levittäydyttyä koko kortteliin, aloin myös omistaa sitä. Ei montaa ihmistä ole, jolla on ollut samat oikeudet liikkua aivan kaikissa rakennusten osissa.

Kuljetan sen paikan henkiä muassani. Jopa kummeksun, kun joskus saan aterioida Wanhassa Valimossa, ja sen henkilökunta ei lainkaan näe, missä joukossa olen saapunut ravintolasaliin. Kenties jotakin siitä asiasta tuli julki, kun jouduin videokuvaan, alasaleissa ja sitten, yläkerran kabineteissä, kun n. 1,5 vuotta sitten tehtiin filmiä: Lemmen Latu. Jokin osa minua on siihen pantu julki... Kansalaiset sanoivat sattumoisin kohdatessaan: Mitäs filmitähti. No, ottoja oli kaikkiaan 5. Mitkä niistä on nyt julki. Filmi pyörii vielä määräajoin Kansantalolla. Tapio suuttui sen tekijöihin, eikä ole mennyt katsomaan.

Miten olisi jatkossa. Ilmainen lounas joka päivä, Raute-korttelissa, joko Wanhassa Valimossa, tai Lahden Vaakan entisessä koneistamossa, jossa aloitin konepajaelämäni. Ja, sitten pihan ylitse taas kirjoittamaan omaan toimistoon. On saatu aikaan myös mahdolliselle vieraalleni parkkiruutu aivan lähelle toimistoni ovea. Näin elämä voisi kukkia.

KOMMENTOI TÄTÄ JUTTUA!


Lauantaina helmikuun 9. päivänä 2019

Pari päivää sitten sain postitse Anita Judenilta erittäin kiinnostavan kirjelähetyksen, sisältö pääasiassa 1900-luvun alkuvuosilta. Kolme valokuvaa -

Kantolan sanomalehtitoimisto

Lahden kirjakauppa, työtodistus vuodelta 1923, jne. Kun menin 1966 töihin Etelä-Suomen Sanomiin, Kantola toimi ESS:n asioimistona, välitti lehtitilauksia ja ilmoituksia myymälänsä kautta. Yhteistoiminta oli alkanut jo aiemmin, sillä vuonna 1910 Kantola näyttää omistaneen Hämeenkatu 5 kiinteistönkin.

Viime vuosisadan alkupuolella muovia ei vielä oltu keksittykään, kaikki pikkutilpehöörit pakattiin erikokoisiin pahvi- ja paperikoteloihin ja Kantolan luettelossa onkin kahdeksan sivua. Myynnissä oli jopa "akkunaverhoja paperista, pakkausaskia ja osoitelippuja". Klikkaa hinnaston sivuja ja saat pakkausten koot ja muut tiedot luettavaan kokoon. Kantolan sanomalehtitoimisto on myös julkaissut hienoja postikortteja Lahdesta lähes 100 vuotta sitten.

Etelä-Suomen Sanomien 100-vuotishistoriikissa olen itse päässyt aakkosellisessa henkilöhakemistossa samalle sivulle Kantoloiden kanssa.


    Kantolan Paperi

    25022019 Tapio Strandberg WLL

    Tuo Raimo Kaarna laati melko laajan artikkelin Kantolan Paperin vaiheista. Lie se kaikkiaan ollut näyttävää aikaa firmassa.

    Omakohtainen suhde lämpeni Kantolan Paperiin 1968, kun sain määräyksen aloittaa johtamaan Neuvostoliiton vientipapereiden hoitamista ja pakkaustoimintaa. Saapui, mies, Kantolan Paperi-yhtiöstä. Runsaslihainen ja toimelias. Aivan oitis saatiin sovittua melko laajasta asiapaperikoteloiden toimituksesta ja niiden laadusta. Niistähän sitten täyttyi koko iso seinä. Koko asiapaperihomman yhtenä asiana oli: Stämppel joka paperiin allekirjoituksin. Tytöt leimasivat nimeäni erinäisiin tuhansiin A4-arkkeihin, ja taas, saimme yhden lähetyksen paperit laskutuskuntoon. Raute Oy organisaatio sai ne muuttumaan Suomen Pankissa oitis seteleiksi, kun juna oli hyväksyttävästi ylittänyt maiden rajan.

    Tilaisuuden salliessa, tai muuten pikkuasialle, kävelin Kantolan Paperin liikkeeseen Rautatienkadun alkuun. Siellä kohtaan tehtailijan siskon. Aina hyväntuulisen ja järjestelykykyisen naisen. Saan tehtyä pienemmät ostokset suoraan tiskiltä, olihan tarjolla monipuolisesti konttorialan tarviketta.

    Sain kuulla Aseman takana sijaitsevan yrityksen todellisen päämajan. Sen pahvikeitaan. Vapaa-ajalla liikuskelin rakennuksen ympärillä. Sen historia mitä monisyisin. Siis, salaperäinen. Jotakin siitä huokui seinienkin lävitse, ja ihmiset kertoilivat Kantolan sisarusten elämästä laajasti. Hyvin myönteinen ilmapiiri heistä aina huokui.

KOMMENTOI TÄTÄ JUTTUA!


Lauantaina 26. tammikuuta 2019

Kikkara antoi laulusta viivan ( - )
lyseon ekalla luokalla 65 vuotta sitten...

Muille annettiin arvosana laulusta, minun todistuksestani sana laulu yliviivattiin oikein kahteen kertaan !!!! Nöyryyttävää !!!! Sen jälkeen olenkin keskittynyt laulujen kuuntelemiseen. Niin ja tietysti kirjoittamiseen ja piirtämiseen, minulle helpompaa ja mieluisampaa puuhaa... - Kuvassa osa noin tuhannen älppärin koelmastani.

Kaikki alla olevat levyt ovat lahtelaisia tai lahtelaisten tekemiä... Rajuilma, vähän harvinaisempaa, 'Piiskaa' ja muuta mukavaa... Power Records Ltd Ristin kirkon urkuria haastateltiin päivän etlarissa, heiluu ja huojuu liikaa ? Aimo Känkänen toi Urkuviikkojen ilmoitukset monena vuonna huoneeseeni... Moritz eli ESS:n toimituspäällikkö Mauri Nordberg oli työkavereitani 1960-luvulla Raulilta ostin sarjakuvia Signaliin, Mannelinin isosisko ex-vaimoni yhtiökumppani 1970-luvulla asuin perheineni Tiirismaan koulun vierellä Yrjönkadulla Lapsenlapsi aloitteli koulutiensä Lotilassa ja Tiirismaan musiikkiluokilla Lahden musiikkiluokat julkaisivat joululevynsä matkakassaa kartuttaakseen Esiintymisiä muilla paikkakunnillakin, kustannuksia syntyy, rahaa tarvitaan Ostin tätä älppäriä 50 tai 100 kappaletta ESS:n ilmoitusasiakkaille lahjukseksi Kerran kävin konserttitalolla kuoroa kuuntelemassakin... Kyllä Lahdesta laulajia löytyy, ja kuorojakin joka musiikkimakuun... Kamarikuoro esittää kamarimusiikkia, klassillista kauneutta, uutta ja vanhaa Itsenäinen Suomi, kiitos teille sotien veteraanit, muistoja rintamilta Harrasta tunnelmaa, armollisuutta mielettömään maailmaan, unohtumattomia hetkiä Taitavaa musisointia, sulosäveliä ja reippaitakin rytmejä iloisin ilmein Muistoja ja kokemuksia rajan toiseltakin puolelta, matkan pää häämöttää... Uuudempaa lahtelaista musiikkia vanhasta Lahdesta, historian havinaa Uutta tekniikka tarvitaan, tarinat ja esitykset tallennettu cd-levylle... Nastola on nykyään osa Lahden kaupunkia, harmonikat edustavat lahtelaisia Ikivihreitä säveliä ja iloista tunnelmaa, nyt suupielet ylöspäin... Heinolassa jyrää, silti Heinolakin tulevaisuudessa osa Lahtea, mutta milloin ? Kaunista ja tunnelmallista, kuorolaulua ja isänmaata, musiikkia moneen makuun Vakavampaa ja hengellistä, mutta ex-lahtelaisen johtamien lapsilaulajien esittämänä Ritva Mustonen, Liisa-Maija Laaksonen Kannaksen konvassa 1960-luvulla Kaikenlaista lahtelaista musiikkia sitä omista levykokoelmista löytyykin !!!


Torstaina 24. tammikuuta 2019

Kausi-asu Pankinportissa oli aikoinaan
yksi Lahden suurimmista muotitaloista ja
alan ilmoittajista Etelä-Suomen Sanomissa

Johtaja Kosken toimeksiannosta leiskasin liikkeen ilmoitukset vuosikymmenten ajan, ensin paperilla ja kynällä, myöhemmin tietokoneella.
- Kuva ja yrityshistoria kirjasta 'Yrittävä Päijät-Häme', 1976.


Sunnuntaina 13. tammikuuta 2019


Walleniuksen Pelle ja Lasse Lyttinen Sinuhessa 29. tammikuuta 2019, kuvaaja Raimo Kaarna

Sinuhe-kahvila Lahdessa

18122018 - Tapio Strandberg WLL

Niinpä niin. Valitettavasti mennyt on mennyttä. Oli aika sekin, kun Mariankadulle avautui Sinuhe-kahvila. Sen suurenmoinen kiehtovuus otti vastaan kaikki ikäluokat. Ajatella. Lahdessa on aivan oma ja maailman ainut Sinuhe-kahvila. Sen kiehtova modernius otti avosylin vastaan lahtelaiset. Niinpä erityiseen nuoriso valloitti uuden kohteen oitis. Ei ollut elämää, jos ei joka ilta päässyt piipahtamaan Sinuhessa. Toki tärkeää oli kulkea Aleksia ja Rautsikkaa, muita nuoria tähyillen.

Toki. Jos, rahaa oli, niin, elokuvateatteri Häme otti valoisaan nieluunsa oikein mielellään. Jopa piipahdus aulassa oli jo kulttuuriteko. Niin vuodet vieri. Kansalainen kasvoi aikuisuuteen. Vaan, ei Sinuhe otettaan hellitä. Uudistumisestaan huolimatta, Sinuhe kiehtoo. Se suorastaan riistää ihmisen kadulta hoivaansa. Vaan, olipa aika kultainen. 1960-luvulla, kun Sinuhe hehkui nuoruuttaan, sen keskellä salia olevaan pylvääseen ilmaantui ihailijapostilaatikko. Sinne jokainen halutessaan sujautti kirjeen kohteelleen, nimimerkillä tai oikein nimellään. Iltaisin alkoi suuri jännitys, kun joukolla kokoonnuttiin selaamaan kelle on postia ja keneltä.

Niinpä, suuri Dannykin vieraili tässä kuulussa paikassa. Nuorena pojanhuiskilona nautti aivan suunnatonta mainetta nuorten keskuudessa. Siitä, rakkaana muistona siskoni Tuulakin sai Dannyn valokuvan allekirjoituksella. Se muisto on siskoni muistolaatikossa edelleen. Montako Dannyn valokuvaa saattaisi vielä löytyä Lahdesta, iloisilta ja valoisilta 1960-luvun Sinuhe-päiviltä.

Eipä tiedä Sinuhen sorjat tytöt tätäkään historian havinaa, jota me vanhat käymme katsomassa. Siinä se pylväs seisoi viime viikollakin. Ei ollut ihailijapostilaatikkoa. Ei ole ollut kymmeniin vuosiin. Vieläkö Waltari-suku itse muistaa menneen ajan??

ESS 18.4.2006 - Leipomoliike Sinuhen juuret ovat vanhassa Torikulman kahvilassa - Kalle Kivekäs Lahti


Torstaina 10. tammikuuta 2019

Olen julkaissut tällä sivustollani aiemmin useitakin taideteosten kuvia kotikaupunkimme Lahden näkymistä, grafiikkaa Vapaudenkadulta ja Rautatienkadulta, akvarellit Hämeenkadulta ja Esan toimitalosta, öljyvärimaalaukset Lyseosta, Vesijärven sataman proomuista. Hiljattain pääsin kuvaamaan toisenkin öljyvärimaalauksen Lahden satamasta...
Ystävämme Risto Ryynäsen taidenäyttely Taarastissa vuonna 2003
-
Lahden Satama, vuodelta 2010, klikkaa kuva suuremmaksi


Tiistaina 8. tammikuuta 2019

ILTALEHTI TÄNÄÄN 8.1.2019

LAHTELAISTA.NET 4.2.2011, kahdeksan (8) vuotta sitten

Mistään en mitään tiedä, mutta joskus korvienvälissä pyörii hienojakin ajatuksia?



HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2019

LAHTELAISTA.NET-SIVUSTON JULKAISIJA RAIMO KAARNA UUDEN VUODEN JUHLA-ATERIALLA



Sivun aukeamisen nopeuttamiseksi olen pistänyt kunakin vuonna kirjoitetut jutut omalle sivulleen. Klikkaa linkkejä ja vilkaise muistelut: - KAIKKI JUTUT 2018 - 2002
2019 - 2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 - 2005 - 2004 - 2003 - 2002

Käväisepä muillakin websivustoillani !

signalpenpals.net - 50.000 friends free
worldsignals.net - ads by countries
globalcollectors.net - swap anything
penpalclubs.net - penpal papers
penpalmagazine.net - more friends
lahtelaista.net - in Finnish only

VALO-CD

lahtelaista-blogi 2002-2012 - kommentoi nyt uusia sivuja !