V U O S I   2 0 1 2 

17.12.2012 Muisteluita 1943-2012, isovanhemmat, isän autot, veljet, lapsuuden kodit 
25.11.2012 ESS:n tutkivaa journalismia ja Heinolan va. kaupunginjohtaja
13.11.2012 Orava villapaidan kimpussa, suruperhonen puutarhassa
27.10.2012 Kariniemen kuvia 50-luvun perhealbumista, veneitä Pikku-Vesijärvellä
21.10.2012 Lahti in timelapse, Seppo Pessa, videokuvia kotikaupungistamme
20.10.2012 Takaisin printtimedian kuluttajaksi, Helsingin Sanomien tabloid 8.1.2013
06.10.2012 Tulevan kirjailijan kuulumisia, tyttärentyttäreni Lumi Kaarna, 11 v.
02.10.2012 Lahden kauppaopiston luokkakaverieni kuvat vuodelta 1965
28.09.2012 Äänestä kunnallisvaaleissa, mainos v. 1936, luovutettua Suomea kartalla 
17.09.2012 Kutsumattomia vieraita autossani yöllä, 'kirjahyllyn katsojia' ovella päivällä
07.09.2012 Vanha puukirjasto 1928-67, vanha Sarjakuvalehti 1958, vanha Ajan Sävel 1958 
02.09.2012 Rautakauppa Alsta 60-v. vuonna 1959, Aleksin ja Rautsikan kulmassa puutalossa
02.09.2012 Etelä-Suomen Sanomien toimittajat vuonna 1964, ESS 50-vuotishistoriikki
02.09.2012 Ex-painonnostaja Juhani Salakka, olympiaedustajamme, kariniemeläinen 1959
30.08.2012 Möysänmäki ja muita runoja 1990, Mauri Einari Vuori, sodanjälkeistä tuotantoa 
18.08.2012 Kirjoja sanomalehtimaailmasta vuosilta 1955 ja 1942
06.08.2012 Seitsemänkymppisen sarjakuvat, Vihtori ja Klaara, Rymy-Eetu jne
14.07.2012 Tapaamisia - tänään vuodelta 1947, eilen vuodelta 1956
08.07.2012 Lahenlehden päätoimittaja Sauli Hirvonen visiitillä Kiveriössä
07.07.2012 Videoita Lahdesta, radio- ja tvmuseo, Yli-Marolan kotieläinpiha
06.06.2012 Lahenlehti ja Lahti-seura r.y. ja Hollolan-Lahti-lehti
05.06.2012 Inga Achté, lahtelainen kirjailija ja kieltenopettaja, muistokirjoitus
05.06.2012 Hyvinkään ampumiset ja Viikko-sanomat 17.6.1966
07.05.2012 Lahden Yhteiskoulun 50-vuotishistoriikki vuodelta 1946
05.05.2012 Facebook-sivustoja lahtelaisista: 50-60-luvulla syntyneet lahtelaiset  
16.04.2012 Yhteiskoulu 1946, Maatalousnäyttely 1951, Lahti ennen meitä-kirja 1965
26.03.2012 Lyseolaisten "facebook" 1959-60, muisteluita luokkakavereista
21.03.2012 Vespalla Vesivehmaalle vuonna 1961, tyttö takaistuimella
05.03.2012 ESS Itellan kilpailijaksi, sanomalehtien tulevaisuusennusteitani v. 1988
01.03.2012 Etelä-Suomen Sanomien ilmoituspoppoo vuonna 1977
12.02.2012 Yli 100 vuotta vanhoja lahtelaisia tulitikkuetikettejä, mm. Kauppahotelli

Muisteluita elämän varrelta - pian 70 vuotta takana, isovanhemmista, isästä ja äidistä, isän autoista, lapsuuden ja nuoruuden kodeista, ikiomaan kotiin muuttamisesta, veljistä ja heidän perheistään ja ystävistään...

Vanhempani, Nuijamaalta kotoisin oleva Tauno Kaarna (1911-1989) ja Aune, o.s. Backlund/Aropaasi (1917-2004) Saimaan kanavan varrelta Pälliltä, avioituivat 1936 ja perustivat yhteisen kotinsa Viipuriin. Vanhempi veljeni Pertti syntyi Viipurissa jouluaattona 1937. Isäni ja hänen Eino-veljensä hankkivat kuorma-auton ja ryhtyivät autoilijoiksi. Vanhempani tulivat evakkona Lahteen ja ensimmäinen koti sijaitsi Launeella kuvan talossa osoitteessa Launeenkatu 50.

Joulunviettoa vuonna 1946 kotimme olohuoneessa, vasemmalla pikkuveljeni Ahti, keskellä minä ja oikealla vanhempi veljeni Pertti.

Isäni jatkoi kuorma-autolijan ammattiaan täällä Lahdessa, kuvassa ensimmäinen auto II Kittelänlinjalle pysäköitynä. Poliisi oli huomauttanut auton kaventavan tietä liikaa, siksi naapureilta piti hankkia todistus pysäköintitavasta valokuvan taakse.

Isäni käsiala oli selkeää ja kaunista, kuten kuvasta näkyy.

Hienot lastenrattaat, pikkuveljeni Ahti alle 2-vuotiaana ja minä 4-vuotiaana pyhävaatteissamme seisoskelemassa kotimme läheisellä pellolla Launeenkadun toisella puolella. Kotitalo näkyy kuvan yläreunassa keskellä.

Kuorma-autolla ajettiin Taipalsaarelle isovanhempia tapaamaan, kuvassa vasemmalta mummoni, Riitta-serkkuni Lappeenrannasta, vaija, Raija-serkkuni, minä ja Ritva-serkkuni. Polttopuut oli halottu siisteihin pinoihin pihalle.

Tästä kuvasta karkasin juuri ennen sen ottamista, miksi olisin serkkutyttöjeni Ritvan ja Raijan väliin mennyt ? Nyt ikä- ja pituusjärjestys rikkoutui tuittupäisyyteni takia. Vasemmassa reunassa Lahdessa asuva serkkuni Esko Nikkanen, sitten Riitta Aropaasi, veljeni Ahti Kaarna, Raija ja Ritva Aropaasi sekä veljeni Pertti Kaarna.

Launeelta muutimme Kariniemenkadulle 1947, tämä kuva lienee vuodelta 1951. Vasemmalla pikkuveljeni Ahti, sitten Esko Kukkonen pitkäntalon B-portaasta, ja Brunilan Jorma Kariniemenkatu 33:n pientalosta.

Isän uudempi Chevrolet-kuorma-auto oli pysäköity Johannakodin paikalla olevalle tyhjälle tontille, viereinen talo on Kariniemenkatu 24. Veljeni Ahti ja minä seisomme ylpeinä auton edessä kumisaappaissamme ja golfhousuissa.

Isäni sisko Vilma-täti Helsingistä kyläili usein kotonamme 50-luvulla ja kävi aina Salpausselän kisoissakin. Kyllähän siellä kisoissa käytiin koko perhe, ja joskus isä ja äitikin joutivat hiihtolenkille meidän poikien kanssa, kuten parvekkeella olevat sukset todistavat.

Olen kuvassa saanut päähäni Vilman aurinkolasit, ylellisyyttä tuohon aikaan, ja Ahtilla on sylissään kovia kokenut lempinallensa, äiti ja isä takanamme.

Koulukaverukset Teppo Metsiö ja Ahti Kaarna palaamassa kotiin Kivimaalta Asikkalan Suurtietä pitkin vuonna 1952, Kutomon ja Neulomon kohdalla, Niemenkatu on jo ohitettu ja pian tullaan Reinin parturin kohdalle.

Teppo asui rautelaisten talossa eli Kariniemenkatu 37:ssä, kuvassa taidetaan viettää syntymäpäiviä, Ahti vasemmalla ja Teppo toinen oikealta.

Tämäkin kuva on otettu parvekkeellamme, vasemmalla minä Raimo ja oikealla pikkuveljeni Ahti. Molemmilla hienot uudet sliparit ja housuissakin terävät prässit paikallaan.

Housut oli teetetty vaatturi Nikkasella eli äitini siskon aviomiehellä, kävimme usein sovituksessa Hämeenportissa, missä Topi-setä istui jalat ristissä pöydällä olohuoneen kirkkaan kattovalon alla.

Isä lopetti kuorma-autohommat ja rakensimme vuonna 1959 pienen pihamökin, 40 neliötä, tänne Kiveriöön. Tontti oli alunperin rintamamiestontteja, mutta isäni osti sen suoraan yksityiseltä omistajalta.

Mökki sijaitsi tontin perällä keskellä metsää. Vanhempi veljeni kyllästyi ahtauteen ja muutti Helsinkiin, me muut ihastuimme metsänreunassa asumiseen ja laajensimme mökin varsinaiseksi omakotitaloksi vuonna 1961. Täällä asun tänäänkin...

Ahti-veljeni lopetti lyseon keskikouluun, kävi armeijan ja meni osuuskaupan somistamoon töihin, muutama vuotta myöhemmin Ahtikin hakeutui Helsinkiin copywriteriksi Suomen suurimpiin mainostoimistoihin. Kultajyvää ja Cannesin matkaa, Taucher, SEK, jne jne jne.

Oma koti kullan kallis, oma kulta ja ikioma koti vieläkin kalliimpi. Vuonna 1966 muutimme ex-vaimoni Tuulan kanssa Launeen perukoille, Kuovinkujalle omakotitalon yläkertaan parihuoneisiin. Vasemmalla vanhemman veljeni Pertin ex-vaimo Lea, oikealla Ahti. Alakuvassa oikealla vanhempi tyttäreni Kirsi vuoden parin ikäisenä, vasemmalla Pertin ja Lean tytär Päivi.

"...valppaana ja ajankohtaisena seuraa, selostaa ja ohjaa saatavissa olevien, parhaitten toimittajavoimien avulla alueellaan kaikkea..." "...ettei hän tölväise toisia..."

Puolueettoman ja asiallisen journalismin periaatteet ovat loistaneet poissaolollaan jo parissa aiemmassa kirjoituksessa samasta aiheesta, mutta olemmehan saaneet tärkeätä tietoa naapurikaupungin polttavimmista ongelmista - muutama virkanainen on loukkaantunut siitä, että kaupunginjohtaja oli löytänyt kärpäsenkakkaa ikkunanpokien välistä, hänen tietokoneensa näppäimistö oli jätetty likaiseksi, hän ei suostunut antamaan sähköpostinsa salasanaa vaikka oli pyydetty !!!

Jossain työyhteisössä "ongelma" olisi ratkaistu helposti, ikkunanpoka auki ja kärpäsenpaskat pyyhkäisty pois, tietokoneen näppäimistöön suihkaus puhdistusainetta ja pyyhkäisy pehmeällä räsyllä, ja sähköpostin salasanaa ei edes pyydettäisi, sehän on salainen ja meillähän on kirjesalaisuuskin. Arvovaltasyistä varsinaiset 'työt' olisi tietysti pitänyt teettää siivoojalla tai asiatytöllä.

ESS:n tutkiva journalisti on paneutunut ristiretkeensä perusteellisesti, hän on julkaissut 'syväkurkkujensa' valokuvat ja tehnyt heistä rohkeita sankareita, hän on löytänyt lisää epäkohtia Rinnevaaran aiemmista 'virheistä', lyhyistä työsuhteista, riitaisista työyhteisöistä... En tunne Rinnevaaraa, mutta päähänpotkimisen tunnistan, sääli itsenäistä ajattelijaa ! Johtajilta vaaditaan aina itsepäisyyttä.

- Tietääkö kukaan yhtään työyhteisöä, missä näitä samoja ongelmia ei esiintyisi ???

Mutta osataan sitä Helsingin Sanomissakin...

Palstatilaa oli haaskattu yhteensä reilu sivullinen, yksi palsta ja kymmenen senttiäkin olisi ollut liikaa. Ei ihme, että pressiklubilaisetkin miltei nauruun tikahtumassa, vaikka Pentikäinen 'kontekstista' puhelikin.

Pikkuveijari pesänrakennustarvikkeita hankkimassa parvekkeellani tänään - villatakkini oranssi lempiväri ?

Muitakin eläimiä pihamaalla näkyy miltei päivittäin, pupujussit käyvät nyt omenapuun juurella omenoita pureskelemassa, kesällä kettukin poikkesi pihalla siilien kosiomenoja ihmettelemässä, kaksi urosta kierteli pienempää kaunotarta, tikkoja, tinttejä, harakoita ja variksia, seuraelämä on vilkasta täällä Kiveriössä.

Harvinaisin vierailija taisi kuitenkin olla Vanessa Antiopa, nokkosperhosta miltei tuplasti isompi tummanruskea suruperhonen, siivissä puolen sentin vaalea reunus, sen lentokin oli erilaista, vaappuvaa... Ensi tapaaminen elokuussa, puutarhakeinussa istuskellessa.

Suruperhosen kuva on v.1932 ilmestyneestä Asko Pulkkisen Perhoskirjasta, WSOY,
3 euroa Cetori-kirppiksellä

Kariniemen kuvia 50-luvun perhealbumista

Tupun vanhemmat Lempi ja Reino Tammisto moottoriveneessään Pikku-Vesijärvellä 50-luvulla, he muuttivat Lahteen Saimaan saaresta Ruokolahden Härskiältä.
Pikkuveskun rannat olivat täynnä veneitä. Oikealla näkyvät Kisapuiston pesäpallo- kentän pitkät matalat katsomot, vasemmalla Kariniemenkadun pientalot ja oma kotinikin pitkän talon yläkerrassa, taustalla Karihovi, mutta Kariporttia ei vielä näy.

Reiska virvelöimässä Pikkuveskulla, suunnilleen kesäteatterin katsomon kohdilla. Kapea ja jyrkkä ratapenkka putoaa suoraan järveen, alhaalla ei ole mitään jalankulkutietä tai nurmikenttiä. 50-luvulla järven tällä reunalla oli neljä-viisi lautarakenteista omakotitaloa vajoineen, muu alue oli täynnä lankunlevyisiä pitkiä laitureita ja veneitä oli vieri vieressä kymmenittäin. Isolle veskulle meni vain muutaman metrin levyinen mutkainen ja kivinen kuja tiheiden paskanmarjapensaiden välissä.

Lahti In Timelapse - Audio Visual Journey
Video, photo & editing (c) Seppo Pessa 2012

Satakolmekymmentäyksi euroa ja printtimediaa kotiin seuraavat seitsemän kuukautta !
Aamulla lueskelin paperille painettua sanomalehteä
pari kolme tuntia lähes kahden vuoden tauon jälkeen !

Nyt palaan takaisin painetun sanomalehden lukijaksi, tilasin uudelleen Helsingin Sanomien printtiversion, paikalliset uutiset luen edelleen vain Etlarin nettilehdestä...

Tämän Helsingin Sanomien 100-vuotisjuhlanumeron löytyminen kirpputorilta oli yksi niistä syistä, miksi 'palasin kotiin' takaisin painettujen sanomalehtien maailmaan.
Olen elänyt mukana monissa lehtialan murroksissa, olin tulkkina painokoneasentajille ESS:n kolmatta kohopainorotaatiota asennettaessa, olin mukana Hämeenkadulta Ilmarisentielle muutettaessa, olin mukana offsetpainoon siirtymisessä, sain ilmoitustoimittajana käyttööni Etelä-Suomen Sanomien ensimmäisen henkilökohtaisen tietokoneen jo ennen toimitusta ja konttoriväkeä. Ehdotin tabloidkokoon siirtymistä jo vuonna 1988 henkilökuntalehden pakinassani.

Nyt sanomalehtialalla kuohuu, omistajat vaihtuvat, lehtiä lopetetaan, siirrytään pelkästään nettiversioihin, Helsingin Sanomatkin siirtyy tabloidkokoon vuoden 2013 tammikuussa, muut sanomalehdet seuraavat suurimman mallia pian perässä. Poppaukseni on, että Etelä-Suomen Sanomat siirtyy tabloidiin noin vuoden viiveellä ja se tarkoittaa myös sitä, että Uusi Lahti lakkautetaan pian sen jälkeen, lukijat eivät tule saamaan samana päivänä kahta Esassa painettua Esan kustantamaa tabloidlehteä, mainostajien rahat eivät riitä molemmissa ilmoittamiseen. Ja kaikkien sanomalehtien nettiversiot näkyvät pian joka kodissa internet-televisioiden kautta... Elämme mielenkiintoisia aikoja, kustannusmaailman mullistukset jatkuvat kiihtyvällä vauhdilla.

Päivää, tässä kirjoittaa Lumi Kaarna

Tuohon vuoden 2010 tekstiin on ukkini kirjoittanut, että ammattihaaveenani siintää kirjailijan ura. Se on tosiaankin totta. Tosin siihenhän on vielä niin pitkä aika, että mieleni ehtii moneen kertaan muuttua. Kevätlukukauden 2012 loppuessa sain koulusta luovan kirjoittamisen stipendin. Myös opettajani näkyy siis olevan mieltynyt kirjallisiin teoksiini. 14.8.2012 alkaneen viidennen luokan aikana olemme koulussa ehtineet kirjoittaa vasta kaksi kertomusta. Minun tarinani olivat nimeltään Hirviön hirvittävä purjehdusmatka sekä Kun talvi ei tullutkaan. Ensimmäinen kertoo hirviöstä, joka saa syntymäpäivälahjaksi purjelaivan, ja toinen Eerika-nimisestä tytöstä, joka kummastelee, kun lunta ei sada, vaikka mennään jo pitkällä joulukuussa.

Tänä iltana sain aikaiseksi kaksi runoa. Niiden nimet ovat Vedenpinnan alla ja Aaveiden valtakunta. Niitä voit lueskella vaikka heti, tuosta alapuoleltahan ne löytyvät. Runojen kirjoitus on minulle aika uusi juttu, joten nuo eivät välttämättä ole mitään maailman parhaita, olenhan vasta aloittelija…

Vedenpinnan alla
Vedenpinnan alla on maailma värikäs.
Aivan toisenlainen, mutta myöskin vauhdikas.
Siellä nopsapyrstökalat, hitaat merihevoset,
merilehmät, ankeriaat, mustekalaset.
Siellä liikkuu pieni sintti, suuri miekkavalaskin,
jos sen näet, älä sitä katselemaan jää,
vaan pakoon polski tuhatta ja sataa kohti pintaa!

Aaveiden valtakunta
Vai et usko aaveisiin? Se on paha erhe.
Siis et usko aaveisiin? Oikein paha virhe.
Aaveita on olemassa tässä meidän maailmassa.
Juuri tässä maailmassa, ja aivan riittämiin!
Jos aave teille muuttaa, riittää siinä ongelmaa -
aaveet eivät kodistaan tahdo käydä kauppaa.
Usko nyt jo aaveisiin, mieltäs avarra -
muista että tämä on aaveiden valtakunta.

Lupaan taas joskus kirjoitella tänne, vaikka jonkin kertomuksen nimenomaan tätä sivustoa varten.

L U M I

Skannasin tähän kaikien luokkakavereitteni kuvat Lahden Kauppaopisto 1965-vuosikertomuksesta. Meitä oli 34 opiskelijaa, 27 tyttöä ja vain seitsemän poikaa... Sivuja klikkaamalla saat ne suuremmiksi, kuvat selkeiksi ja tekstit luettavaan kokoon ! Lisäilen omia muisteluitani opistoajoista ja luokkakavereista kuvasivuille myöhemmin.

Kuukausi kunnallisvaaleihin ja tulihan sitä eilisiltana katseltua teeveestä vaali-iltaakin. Tavanomaista tohinaa, pari erittäin fiksua naista mukana, tutkija Tampereelta, kunnanjohtaja Lapista, täydet pisteet heille ! Jo vuonna 1936 muistutettiin äänestämisen tärkeydestä tulitikkuetiketissäkin ja oikealla on kartta vanhasta Suomesta, vanhempani muuttivat Lahteen luovutetulta alueelta eli Viipurista, äitini lapsuudenkotikin Saimaan kanavan varrella Pällillä jäi rajan taakse sodan jälkeen.

Kutsumattomia vieraita autossani yöllä, 'kirjahyllyn katsojia' ovella päivällä...

Viime päivinä on Etelä-Suomen Sanomissa kerrottu röyhkeistä murroista omakotitaloihin Renkomäessä, Hollolassa, Nastolassa, varkaat veivät koruja, rahaa, kannettavia tietokoneita - jopa keskellä päivää. Yritystä on ollut täällä lähempänäkin, luultavasti. Reilu kuukausi sitten ovellani kävi nuori siististipukeutunut ja asiallisen tuntuinen pariskunta, tyttö ja poika, he olivat myymässä turvalaitteita kiertelemällä ovelta ovelle, ehkä esittäytyivätkin, joku Security Systems tms ?
Kiitin kohteliaasti, turva-asiat ovat kunnossa, parempaa onnea seuraavassa talossa...

Pari päivää myöhemmin valvoin aamuyöllä yli kolmeen loisteputket päällä ja yritin säätää pelkällä sisäantenilla toimivan vanhan telkkarin kuvaa paremmaksi, se pirstaloittui ja katkeili kaiken aikaa. Vanha valkea Opelini seisoi pihalla metrin parin päässä valaistusta ikkunastani. Valot pois ja nukkumaan, aamukahvien jälkeen piti lähteä autolla liikenteeseen.

- Mitä ihmettä, kuskinpuoleinen auton etuovi oli lonkallaan, hansikaskotelo auki, rekisteriote penkillä levällään, sivutaskuista tyhjä muovipussi lattialla, oma tyhjä pahvinen lääkepakkaukseni lattialla ! Röyhkeitä kutsumattomia vieraita ja talossa valot päällä aamuyöhön, en huomannut mitään hävinneen autostakaan, ei mitään murtojälkiä, varmaankin olin itse jättänyt auton auki. Mutta että ikkunan alla, härskiä hommaa !!

Viime viikon keskiviikkona iltapäivällä ovikello soi, tuntematon noin kolmekymppinen nainen, pitkä tumma tukka, kyseli "Onko tämä Purokatu 18 A, tulin sitä kirjahyllyä katsomaan". Osoite oikea, mitä hiton hyllyä... "Siis Purokatu 18 A ?", osoite edelleen oikea, ehdotin jotain toista osoitetta. "Ei, Purokatu 18 A" sanoi nainen ja riensi pihatielleni kadulta peruuttaneeseen punaiseen vanhaan henkilöautoon, joka oli koko ajan valmiina lähtemään, piti kovaäänistä pörinää.

- Mitään kirjahyllyä en ole kenellekkään myymässä, en ole ketään kutsunut mitään katsomaan - tiedustelukäynti ? Näitä juttuja kirjoittelen yli 10 vuoden ikäisillä kirppiskoneilla, suositan Patinaa tietokone- ja kirjahyllyhankintoihin !

Vanha puukirjasto 1928-67, vanha Sarjakuvalehti 1958, vanha Ajan Sävel 1958

Lahden kirjaston 100-vuotishistoriikki ilmestyi 1976, kirjoittanut ESS:n päätoimittaja Olli Järvinen, 230x240 mm, 90 sivua, painamo Era. Tämänkin kiinnostavan teoksen löysin kirpputorilta, 4 euroa. Vuonna 1899 rakennetussa puutalossa Hämeenkadun ja Mariankadun kulmassa toimi aluksi Hotelli Lahti, sitten Lahden Lyseo 1921-1928, Lahden kirjasto 1928-67. Kirjastomme muutti konserttitaloon 1968, ja sieltä nykyiselle paikalleen uuteen kirjastotaloon 1990.
Kirjassa kaupungin nokkamiehet ylpeilevät sivukirjastojen perustamisilla ja suurilla lainausmäärillä, nykyiset virkamiehet ylpeilevät sivukirjastojen lopettamisilla ja henkilöstövähennyksillä...
Meneekö meillä nykyään tosiaan niin paljon huonommin kuin muutama vuosikymmen sitten ?

Lyseolaisena käytiin usein ruokatunnilla puukirjaston nuoriso-osastolla Lifea lueskelemassa, kirjoja lainaamassa. Eräveikkojen kolkkapoikana kävin myös talon pihanpuolella kivijalkakerroksessa sijaitsevassa partiokämpässämme merimies- ym solmuja opiskelemassa jo 50-luvun alussa.
Ex-vaimoni työskenteli ennen yksityisyrittäjäksi ryhtymistään kirjastossa, Kivimaalla, Liipolassa, Kärpäsissä, pääkirjastossa ja kirjastoautossakin, kaikissa tuli käväistyä.

Sarjakuvalehti numero 23 vuodelta 1958 oli kooltaan 200x287 mm, 24 sivua, puolet nelivärisiä (4v), loput mustavalkeita (mv). Lehti sisälsi 23 yhden sivun mittaista sarjakuvaa, osa tuttuja, monia en enää muistanutkaan.
Kannessa 4v Mustanaamio; mv Kotkanpoika - kertomus kotkien kasvattamasta pikkupojasta; mv Robotti Arska, tarina Arabiasta; 4v Avulias Aatu Aave keskiaikaan sijoittuva tarina; 4v Yksinäinen Ratsastaja: sheriffi, intiaaneja ja hevosia; mv Avaruuskapteeni Condor oudolla planeetalla;

mv Kilpa-ajajat hienolinjaisia autoja; 4v Pikku-Anni kertoo noin 7-vuotiaasta tytöstä, hänen koirastaan ja vihreästä miehestä; 4v Jonni Huimapää kertoo lentäjistä ja lentokoneista ja rosvoista; mv Roi Rogers on lännenseikkailuja; mv Kim kertoo rosvoista ja merimiehistä laivoilla; 4v Musse ja Pussa on seikkailutarina kahdesta ketunpojasta ja karhusta; 4v hienosti piirretty Timo Terävä kertoo alkuasukkaista, sotilaista ja viidakkoseikkailuista; mv Cisco Kid lännen seikkailuja; mv Kit Carson - lännenmiehiä, inkkareita ja hevosia; 4v Pekka Pikanen perhe-elämää; 4v Sam Seikkailija tieteistarina, raketteja, satelliitteja; mv Vedenalaiset Rosvot; mv Lasse Lentäjä, suihkulentokoneita ja vallankaappauksia Arabiassa; 4v Olli Riuska kruunupäitä ja ritareita; 4v Kapteeni ja Pojat (Kissalan Pojat) lastenkasvatusta ja kujeita; mv Buffalo Bill, tunnethan miehen; mv Salapoliisitehtäviä... Kaikki sarjakuvien tekstit olivat käsintekstattuja.

Tämäkin lehti on vuodelta 1958, aikansa suosituin nuortenlehti. Sivukoko 170x235 mm, nelivärikannet, 40 sivua, kaikki sisäsivut yksi- tai kaksivärisiä. Sisältö numerossa 40: horoskooppi, sarjakuva Tuomari Parker, Woodpeckers yhtyeen esittely, Olavi Virta esittäytyy, Lukijan ääni, Yhtä ja toista maailmalta, muotijuttu Lämmintä syksyä, Hämärän tyttö rakkauskertomus, Lentoemäntä sarjakuva, Debbie Reynoldsin esittely, pari sivua ilmoituksia, Myötä- ja vastoinkäymisissä-sarjakuva, kirjeenvaihtoilmoituksia, sivullinen levyuutuuksien esittelyä, kotimaisen yhtyeen esittely Viikon Domino, Mary Matkalla maineeseen sarjakuva, Lazarella iskelmän sanat, John Saxon filmitähtikuva.

Postia Kivistön Heikiltä - lyseolainen luokkakaverini oli usein Kariniemessä 50-luvulla

Sent: Sunday, September 02, 2012 12:20 PM
Subject: Kuvia Kariniemestä ja Alstasta

Hei Raimo,

"Selailin tänään ylläpitämääsi mainiota Lahtelaista.net-sivustoa. Siellä mainittiin jonkun lyseolaisen yhteydessä myös rautakauppa Alsta ja tämänpäivän Etlarissa oli "ESS 50 vuotta sitten"-laatikossa artikkeli "Murtomiehen saaliiksi 2 miljoonaa Lahdessa", joka juttu koski myös Alstaa.
Näistäpä sain aiheen lähettää oheiset kolme valokuvaa Alstasta. Kuvat on otettu Alstan 60-vuotisjuhlan kunniaksi 1959. Silloin Alsta oli vielä puutalossa Aleksin ja Rautatienkadun kulmassa.
Muistat kai, että lyseolainen Olli Nurminen oli kesätöissä myyjänä Alstassa, taisipa olla opiskeluaikoinaankin. Ollihan oli meitä vuotta ylempänä ja aktiivinen lyseon kulttuuriharrastuksissa - ja oivallinen rautakaupan myyjä."

Muistisi virkistämiseksi - mikä oli Alsta ja missä se sijaitsi ?

Unto Tupalan "Kun Lahti rakennettiin" kertoo: Rautatienkatu 19, 'Alstan kulma', on rakennettu 1891, kivitalo valmistui 1968. - - Kuva lienee vuodelta 1965, takana leima 'Foto 65 J Puumalainen Lahti'.

Ilmoitus on skannattu Maatalousnäyttelyn oppaasta vuodelta 1951, Alstan esittely Lahden Seudun Yrittäjien 30-vuotishistoriikista (1966):

Alla Kivistön Heikin vanhat kuvat Aleksin ja Rautsikan kulmassa sijainneen myymälän sisätiloista:
"Alstan kuvat ovat isäni peruja, hän oli Alstassa töissä. Kuvien takana on leima Valokuvausliike Erkki Halme, Lahti, puh. ... Alkuperäiset kuvat ovat 23,3 x 17,8 cm, niitä on kaikkiaan 12 erilaista ja jokaista on 2 tai kolme kopiota. Ne ovat pahvikotelossa. Luulen, että ne ovat/olivat Alstan omaisuutta, mutta jääneet isälleni, kun hän oli niitä viimeisiä, joka sammutti valot, kun Alsta loppui. Alstahan toimi Aleksin ja Vesijärvenkadunkulman kivitalosta muutettuaan Vanhatiellä ja Möysässä Eirin vieressä ennenkuin loppui. Luulen, ettei estettä niiden julkaisemiseen ole."
- - - Valokuvausliike Halme sijaitsee nykyään miltei Alstan vanhalla paikalla...

Art Häme 12 25.8.-9.9.2012 Lahdessa ja sen kunniaksi paikallista runoutta maailmalle ! Tämäkin kirja on kirppislöytö, ilmestynyt 1990, kustantaja KSL. Kävin itsekin 80-luvun lopulla KSL:n kurssilla Harjukadun nuorisotalolla, opettajana runoilija Arto Kytöhonka, aiheena 'Tietokoneet ja luova kirjoittaminen'. - Nyt Arto Kytöhonkaa muistetaan Felmannian näyttelyssäkin 3.-28.9.2012.

Sunnuntai 19.8.2012 Tämän vuonna 1955 ilmestyneen kirjan lueskelin torstain ja perjantain vastaisena yönä, 169 sivua, löysin sen Sopenkorvesta Mestarinkadun kirppikseltä, lukunautintoni maksoi yhden euron... Kansikuvan tutkailu ja kirjan aloitussivu herättivät kiinnostukseni, elämää ja rakkautta ja ammattikateutta sanomalehtitalon sisällä, kilpailua mies- ja naistoimittajan välillä, tutuntuntuiset miljöökuvaukset. Muistuttaa vähän Etusivu uusiksi elokuvan juonikehitelmiä.

Naisen sielunelämää vuodelta 1942, kirja löytyi Saimaankadun Cetori-kirppikseltä 2 e, lueskelin lauantai- ja sunnuntaiyönä, 209 sivua.

Tässä jo 70 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa minua viehätti etenkin vanhahtava suomenkieli: "...Minulla oli jatkuva kiire työssäni. Olin saanut määrätyn rutiinin, en enää hautonut kirjoitusta, ikävääkään, tuntikausia. Pudottelin sanat koneeseen sormet kuumina... Sanat syntyivät aivoissani herkästi ja valuivat paperille sopivin annoksin kuin lääkepullosta tipoittain serveerattuna..."

Seitsemänkymppisen sarjakuvat

Vihtoriin ja Klaaraan tutustuin jo 40-luvun lopulla, sarja ilmestyi Uudessa Suomessa ja sarjakuvakirjana. USAssa sarjan nimi oli Bringing up the Father, ja se ilmestyi newyorkilaisessa American-lehdessä jo vuonna 1913. Alkuperäinen piirtäjä oli George McManus (k 1954).
Sarjakuvat-kirja (Otava 1972): "Vihtori ja Klaara syntyi valmiina: kertomus nousukkaista sekä tohvelisankarista ja pirttihirmusta. Mies on hyväntahtoinen liikemies, joka haikailee hauskaa menneisyyttään kääriessään yhä lisää rahaa..."

Jussi Juonio ja Matti Mainio ilmestyivät jo
50-luvulla värillisenä ja myöhemminkin Seura-aikakauslehdessä, pitkä ja lyhyt, majakka ja perävaunu, pekka ja pätkä-tyyppinen pari, jolle aina sattuu ja tapahtuu, oman 'justiinansa' käskyläisinä. Myös Ratsupoliisi King ilmestyi Seurassa ja punatakkinen ratsupoliisi virka-asussaan pani roistot järjestykseen Kanadan erämaissa ja kaivoskylissä.

Kotimaisista sarjakuvista katselin alle kouluikäisenä mursunviiksistä lihavaa kaljupäistä Rymy-Eetua, hän oli sympaattinen hymyilevä ja myhäilevä hahmo. Sarjan piirsi Erkki Tanttu jo 30-luvulla Kansan Kuvalehteen. Tanttu oli professori, taidegraafikko ja kuvitti runsaasti erilaisia sananparsikokoelmiakin, yhteensä lähes 900 piirrosta, kertoo Parhaat Pilapiirtäjämme-kirja (Tammi 1979).

Kieku ja Kaiku, nuo pulleat kukkopojat ilmestyivät jo 30-luvulta alkaen Kotiliesi-lehdessä, opettavaiset runoriimitetyt tekstit olivat Mika Waltarin kirjoittamia. Pekka Puupää seikkaili lapsuudessani muistaakseni Kuluttajan tai Me-lehden sivuilla, piirtäjä oli Fogeli eli Ola Fogelberg, Elannon mainospäällikkö, taidemaalari, piirtäjä. Pekka Puupää-kirjoja ilmestyi vuosittain 1943 alkaen, painokset 50-luvulla jopa 60.000-70.000. Kirppiksiltä olen löytänyt puolisen tusinaa näitä kirjoja, hinnat yleensä muutamasta eurosta kymppiin.
Kaikki 13 Puupää-elokuvaakin on tullut katsottua useampaan kertaan.

Tikunlaiha Tulitikku-Taavetti - pää oli tulitikun materiaosa, vartalona ja jalkoina ja käsinä tulitikun tikkuosat - ilmestyi muistaakseni Etelä-Suomen Sanomissa kuten kolhonaamainen Adamkin. Nalle Puh ei ollut varsinainen sarjakuva, siinä oli vain yksi kuva ja sen alle normaalilla 8 pisteen kirjaimella ladottu tarina, tai jatkokertomus.

Mustanaamio seikkaili jossain Bengalin viidakoissa ja löi pääkallosormuksellaan roistoja leukaan, Flash Gordon taisi elää jättiläisotusten kanssa Venus-planeetalla, Tex Willer oli lännenmies hevosineen ja pyssyineen, tämä sarjakuvavihkonen oli kapea läpyskä, noin kolmannes A4:stä eli suunnilleen 90x210 mm. Keräilin ahkerasti Kuvitettuja Klassikkoja kouluikäisenä, ostin ne aina omilla rahoillani Rautatiekirjakaupan kioskeista tai kirjakaupoista. Lehti sisälsi luultavasti 32 rotaatiossa painettua sivua ja lisäksi kiiltäväpintaiselle paperille painetut hienot monivärikannet. Maailmankirjallisuuden helmet helppolukuisina piirrossarjakuvina, jokainen vihkonen oma itsenäinen tarinansa.

Kissalan pojat tekivät kepposia lihavalle kapteenille, Kippari-Kalle söi pinaattia ja tinttasi sitten tappelukavereitaan päin pläsiä, Taika-Jim viittoineen ja silintereineen ja muskelimies Lothar selvisivät tilanteesta kuin tilanteesta, Teräsmies oli toinen viittamies, Rip Kirby piippuineen oli palvelijansa Desmondin kanssa asuva rikoksia selvittelevä herrasmies, siviiliammatiltaan entinen merivoimien upseeri. Rip Kirbyä piirsi USAssa King Features Syndicaten palveluksessa Alexander Raymond
1930-luvulla, ja sarja ilmestyi Helsingin Sanomissa lapsuudessani
50- ja 60-luvuilla.

Joonaksen piirtäjän Veikko Savolaisen sarjat muistuttavat tyyliltään Kirby-sarjakuvia, selkeät ja tyylikkäät piirrokset, varmaa kynänkäyttöä...

Sarjakuvalehti sisälsi useita eri sarjoja yksissä kansissa, A4, ehkä 32 sivua, ainakin kannet nelivärisiä. Ja Ajan Sävel kuului jokaisen teinin - myös meidän poikien - peruslukemistoon 50-luvulla. Lehti sisälsi sarjakuvia, rakkauskertomuksia, iskelmien sanoja, filmitähtien kuvia, elokuvajuttuja jne. Monivärikannet, koko noin A4, sisäsivuilla säästeliämpää värienkäyttöä.

Meille tuli kotiin Etelä-Suomen Sanomat ja Helsingin Sanomat, myös Kotiliesi, Suomen Kuvalehti, Seura ja Viikko-sanomat tulivat vuorovuosittain, ja aina tietysti Valitut Palat. Isäni oli ammatiltaan kuorma-autoilija, yrittäjä, ja halusi itse pysyä ajan tasalla maailman tapahtumista, siksi me lapset eli kolme pojankoltiaistakin saimme lukea runsaasti hyviä lehtiä.

Lukemista sain harrastaa myös työelämässä eli Etelä-Suomen Sanomissa vuosina 1966-1989.
Joka päivä kului tunti tai pari lehtien tutkimiseen, ensin aamulla oma lehti, seuraavaksi Helsingin Sanomat, iltapäivällä Kaleva Oulusta, Savon Sanomat Kuopiosta, Turun Sanomat Turusta ja Vaasa Vaasasta,
lehden nykyinen nimi on Pohjalainen.

Näistä tutkittiin ilmoituspäällikkö Olavi Kukkeenmäen kanssa valtakunnalliset ilmoituskampanjat, minun tehtävänäni oli tutkia kaikki teemanumerot ja noukkia niitten ilmoittajien nimet, osoitteet ja puhelinnumerot talteen samoin kuin teemanumeroiden ilmoitusmäärät. Tietokoneita ei ollut joten kaikki hommat tehtiin käsityönä, kirjoituskoneella, puhelinnumerot ja muut yhteystiedot piti etsiä Sinisestä Kirjasta, osoitteet ilmoitustarjouskirjekuoriinkin kirjoitettiin koneella kuori kerrallaan. Oho, eksyin vähän aiheesta, toki luin kaikista mainituista lehdistä kaikki sarjakuvatkin, ja Esa maksoi palkkaa siltäkin ajalta !

Jos olet oikeasti kiinnostunut suomalaisista piirtäjistä ja sarjakuvista ja niiden tekijöistä tutki nuo yllä olevat kaksi kirjaa, suositan lämpimästi. Omani löysin kirppiksiltä ja maksoin niistä liikaakin, kirjastosta samat taitaisi saada luettavaksi halvemmalla ?

Tapaamisia - tänään vuodelta 1947 - eilen vuodelta 1956

Kirjoittaja vuonna 1945 Kittelänlinjalla Launeella

Tapasin muutama tunti sitten Kiveriön S-marketin pihalla vanhan naapurini vuosilta 1943-47, tunsin siis hänet 0-4-vuotiaana... Asuimme samassa isossa monen perheen puutalossa Launeella, Launeenkatu 50, hän oli Eerolan Seppo. Sepolla oli veli Pauli (k), sisko Leena, ja heidän äitinsäkin (k) muistan. Viimeksi näin Sepon ja hänen äitinsä kymmenkunta vuotta sitten, nyt muistelimme marketin parkkipaikalla muita talon asukkaita ja naapureita 65 vuoden takaa.

Oikealla oleva frakkipukuinen lasiukko on seitsemän sentin korkuinen, pullo on yli 70 vuoden ikäinen, se lienee sisältänyt joskus miesten partavettä tai parfyymiä, korkki kateissa. Sain tämän pullon Launeenkatu 48:n pihamökissä asuneelta Kousan rouvalta 3-4-vuotiaana, ennen kuin muutimme Kariniemeen vuonna 1947. Kousan pojan, taisi olla Matti, tapasin työasioissa 70-80-luvuilla, hän oli Heinosen makkaratehtaan tekninen johtaja ja toi minulle työpaikkailmoituksia Etelä-Suomen Sanomiin.

Toinen pikkupojan mieleen jäänyt perhe Launeenkatu 48:sta oli Heinoset, lapsia oli kolme, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Tyttö työskenteli aikoinaan Rautatienkadun Oskari Rajasen kultasepänliikkeessä viehättävänä myyjättärenä, pojat Arpo ja toinen vellos menestyivät omilla urillaan, koulutuskeskuksen johtajana ja kunnallispolitiikassa sos-demareiden ja kaupungin johtoportaassa. Syynä Heinosten muistamiseen eivät kuitenkaan olleet nämä itseäni vanhemmat lapset, vaan se että heidän vanhempansa antoivat minun lueskella Vihtori ja Klaara-sarjakuvakirjaa, yleensä tämä pariskunta seikkaili Uusi Suomi-sanomalehden sivuilla. Luultavasti sain Heinosilla selailla myös Rymy-Eetu-sarjakuvavihkosta ? Junalla matkustaessa Lappeenrannan suuntaan tavailin rautatieasemien nimiä jo 4-vuotiaana, mutta en muista katselinko näistä sarjakuvakirjoista vain kuvia vai joko opettelin tavaamaan.

Kotitalossa eli Launeenkatu 50:ssä asui myös Kumisen Erkki äitinsä kanssa, muistaakseni joku Merenlahtikin, sekä tietenkin Sorvarin perhe, äiti oli Elsa, pojat Juha ja Kari, heidän pikkusiskonsa nimeä en muista, perheen isällä oli pieni huonekalutehdas. Sorvarit muuttivat Helsinkiin, pojat kävivät kuitenkin joskus 50-luvulla kyläilemässä meillä Kariniemessä ja he harrastivat jääkiekon pelaamista. Opastin pojat jääkiekkokaukalolle nykyisen jäähallin ja radan välille, kaukalo oli taivasalla ja luonnonjäätä, siellä harjoittelivat ja pelasi Savunsyöjät eli ainoa lahtelaisseura. Tunnetuin pelaaja oli punatukkainen Pumu, hän oli rautakauppa Alstan myyjä. Alsta sijaitsi Rautatienkadun ja Aleksin kulmassa matalassa yksikerroksisessa puutalossa. - - - Eerolan Seppo kertoi edesmenneen äitinsä hämmästelleen Sorvarin Elsan tupakointia, eiväthän naiset polta, kun vein oman äitini (k) ja Elsan Eerolan rouvan 80-vuotispäiville kymmenkunta vuotta sitten.

Mitä muuta mieleeni on jäänyt Launeenkatu 50:ssä asumisesta vuosina 1943-47 ? Ei paljon, mutta jotain kuitenkin. Muistan ikkunoiden pimennysverhot sotavuosien lopuilla, muistelen kuulleeni panssarivaunujen kolinaa Launeenkadulta, muistan pönttöuunissa halstrattujen silakoiden tuoksun, muistan suomenpystykorvakoiraamme Rekua, jonka kylkeä vasten nukuin lattialla ja jonka pennut kävin noutamassa talon alle ryömimällä, muistan kun kävimme synnytyslaitoksella hakemassa pikkuveljeni Ahtin kotiin Launeelle vuonna 1945...

Eilen kahvittelin 50-luvun ihastustani Hollolassa

50-luvun puolivälissä, noin 12- tai 13-vuotiaana, jahtasin kaverini kanssa vappupäivänä Lahden torilla kahta ikäistämme tyttöä ja pommitimme heitä markkinapalloilla, seurasimme heitä pitkään ja pääsimme juttusillekin, tuttavuutta tekemään. Kivaa oli, kasvot painuivat unohtumattomasti mieleen, vuosikymmeniä olemme moikanneet, jos on jossain nähty, muutaman kerran on sana pari lapsuudestamme vaihdettukin.

Harrastan kirppisten kiertelyä, etsin Lahti-aiheisia kirjoja ja lehtiä, Viipuri-tavaraa, vanhoja tietokoneita, lp-levyjä, elektroniikkaa. Eilen käväisin Hollolan suunnalla, kierrätyskeskuksessa ja kirppiksellä. Ja siellähän oli yksi tuttukin, Seija viime vuosisadan puolivälistä. Ensimmäistä kertaa istahdimme kahvipöytään kuulumisia vaihtamaan, molemmilla pari lasta, lastenlapsetkin miltei samanikäisiä, Seijalla lastenlapsen rippijuhlat nyt viikonvaihteessa. Onnea !
Moikkaillaan kun nähdään, istahdetaan joskus toistenkin kupilliselle kahvia...

Lahenlehden päätoimittaja ja Lahti-seuran puheenjohtaja Sauli Hirvonen poikkesi lahtelaista.net sivuston "toimituksessa" rupattelemassa lahtelaisuudesta ja yhteistyöstä lehtientekemisessä, taisipa suorittaa jäsenhankintaakin Lahti-seuraan...

Tämän linkin löysin Lahenlehdestä...
KATUMAA - VIDEOITA LAHDESTA * Radio- ja tv-museo * Yli-Marolan kotieläinpiha *

Ensivisiitti toiseen lahtelaiseen webbilehteen tuli äsken tehdyksi, käy Sinäkin tutustumassa Lahenlehteen ! Paljon kulttuuria, paljon asiaa.
Kiinnostava sivusto on myös Lahti-seura r.y., joka julkaisee Hollolan Lahti-lehteäkin. Paikallista historiaa, vanhoja valokuvia, jokaiselle jotakin.
Jos Sinä tiedät joitain mukavia Lahti-aiheisia sivustoja, lähetä vinkki tänne.

runoilija, muistelmakirjailija, kaunokirjailija, teatteri- ja kirjallisuusarvosteluja, sijoituksia kirjoituskilpailuissa...

Inga Achté

Löysin tänään Cetori-kirppikseltä 36-sivuisen lasertulostetun vihkosen,
'Elokuva, televisio ja videot elämässäni', maksoin siitä peräti 00 € 50, siis 50 senttiä. Kirjoittaja oli Inga Raja-Verkasalo, 1996, en ollut kuullut hänestä aiemmin mitään. Lueskelin tätä erinomaista kiinnostavaa ja elävästi kirjoitettua vihkosta varttitunnin ja kiinnostuin aiheen lisäksi myös itse kirjoittajasta.

Googlettamalla löysin heti Inga Achtén esittelyn ja luettelon 57 eri kirjoituksesta, jotka kaikki kertovat Lahdesta ja lahtelaisista, kulttuurista ja taiteilijoista, elämästä toreilla ja teattereissa. Aiheina mm. Nuoruus radiomastojen kaupungissa 1944-1961; Turistit tuppukylään - Elämää Lahden torilla; Tipalan opettajana 1950-luvulla; Kaupunginteatterin historiaa 1946-84; Lahden teatterihistoriaa 1800-luvun lopusta 1946:een; Jaakonkatu 1 - kotini Lahdessa 1944-53; Kannaksen yhteislyseon oppilaana 1944-47; 1960-luku Tyttölyseossa ja Tiirismaan yhteiskoulussa; Lindholmin vaatetusliikkeen myyjättärenä Lahdessa 1940-luvun lopussa; Radikalismi 1970-luvun koulumaailmassa jne jne. - Useimmat kirjoitukset on julkaistu Lahti-seuran Hollolan Lahti-lehdessä 1990-luvun lopulla, kaikkien 57 kirjoituksen otsikot saat näkyviin klikkaamalla molempia "Tuotantoa"-linkkejä Achtén esittelysivuilla.

P.S.1 - Inga Achtén muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
P.S.2 - Toiveeni Lahti-seuralle: Inga Achtén Hollolan Lahti-lehdessä julkaistut kirjoitukset kiinnostavat meitä vanhempia lahtelaisia. Voisitteko ystävällisesti julkaista ne uudelleen uudella webbisivustollanne ? Tai antaa ne minulle skannattavaksi ja julkaisen ne tällä sivustolla.
Raimo Kaarna

Yle Puhe-radiossa Olga K kertoi tänä aamuna Hyvinkäällä eilen järjestetystä mielenosoitusmarssista, jolla vastustettiin väkivaltaa ja aseita. Kristillisten Päivi Räsänen antoi viimeisten surmantekojen jälkeen lausuntoja tulevasta aselaista, hallitus ja kansanedustajat pitivät eduskunnassa hiljaisen hetken, presidentti Sauli Niinistö esitti uutisissa osanottonsa Hyvinkään tapahtumien uhrien omaisille...

Aselain kiristämisesta kirjoitti jo 46 vuotta sitten - kesäkuussa 1966 - Viikko-sanomat, mutta silti surulliset tapahtumat toistuvat kerta toisensa jälkeen. Häiriintyneet ihmiset tekevät hirveitä, ennalta ehkäiseminen taitaa olla mahdotonta. Valitettavasti. Talonpoikaisjärjellä ajatellen on kuitenkin paljonkin tehtävissä, ensimmäiseksi voitaisiin vähentää teeveestä puolet jokapäiväisistä olohuoneisiimme tuoduista murhista ja muusta väkivallasta. Jostainhan ne mallit tekoihin saadaan ? Ja useimmat turtuvat näihin asioihin jo omalla kotisohvallaan !

Nykyään amerikkalaisissa toimintasarjoissa ammutaan ja räjäytellään ihmisiä silmittömästi, tai sitten kuolinsyytutkijat ronkkivat ruumiiden silmiä tai leikkelevät viiltoja vainajien vartaloihin. Englantilaisissa dekkarisarjoissa yliopistokaupungeissa murhataan myrkyillä tai tapetaan akateemisia kilpailijoita pois urakehityksen tieltä. Saksalaisdekkareihinkin on tullut lisää väkivaltaa, jopa 'piikkaripoliiseja' hakataan raa'asti, keskiluokkaisissa rahaperheissä ratkotaan avio-ongelmia tappamalla, kiristämällä ja uhkailemalla. Asia erikseen ovat huumehörhöilyt ja sotaelokuvat, murhia, tappamisia, silpomisia, piikittelyä... Öyk !!!
Liika on liikaa, vähennetään nyt aluksi vaikka puolet väkivalta- ja rikosviihteestä ja viralliset tilastot kaunistunevat samaan tahtiin. Ainakin pitkällä tähtäimellä, 5-10 vuoden kuluessa !

Olen elokuvien ystävä, mutta silti tuntui oudolta että samana iltana kuin uutisissa kerrottiin Hyvinkään tapahtumista, jollain kanavalla näytettiin kahden tarkka-ampujan työskentelyä sotatantereella ja presidentinsuojelussa. Aiemmin on jo pariinkin kertaan näytetty englantilaiseen koulumaailmaan sijoittuvaa kouluampumiselokuvaa, katolta tai kirkontornista kiväärillä. Shakaalikin on nähty usein ja eri maissa valmistetuissa versioissa. Malleja siis riittää...

Tämä sivu on skannattu Lahden Yhteiskoulun 50-vuotishistoriikista vuodelta 1946, se on siis ilmestynyt jo 66 vuotta sitten. Syy juuri sivun 91 valintaan on Ossi Kivekäs, varatuomari, Esan Kirjapaino Oy:n apulaisjohtaja vuonna 1946, valokuva toinen vasemmalta. Kuten tekstistä näet, historiikin tiedot ovat varsin perusteelliset, se kertoo merkkihenkilöistä nimen, koulutuksen, ammatin, syntymäajan, vanhempien nimet ja ammatin, äidin ja oman puolison tyttönimen, avioliitonsolmimisvuoden, lasten lukumäärän, milloin tullut yhteiskouluun, milloin kirjoittanut ylioppilaaksi, luottamustoimet, sotiin osallistumiset, millä rintamilla isänmaata puolustanut, harrastukset. Edes facebook ei kerro näin paljon luottamuksellisia tietoja, eikä tietosuojavaltuutettu uskaltaisi antaa lupaakaan moiseen ?

Ossi Kivekäs on vaikuttanut monin tavoin myös minun ja perheeni elämään. Hän on Esan hallituksessa toimitusjohtajana hyväksynyt sen, että tulin vuonna 1966 valituksi ilmoitustoimittajaksi, ilmoituspäällikkö Olavi Kukkeenmäen apulaiseksi. Etelä-Suomen Sanomat takasi perheelleni kohtuullisen hyvän elintason lähes neljännesvuosisadan ajan, mahdollisti omakotitalon rakentamisen vuonna 1975, ja varmisti minullekin lokoisat olot vielä eläkepäivinäni.

Omakotitalon rakentamisessa oli omat mutkansa, ja Ossi Kivekäs vaikutti ratkaisevasti asioiden kulkuun. Anoin vuonna 1974 tonttia Soltista, ja sain kyseisen vuoden suosituimman tontin, noin 50 hakijaa ! Syy suosioon oli Merrasjärven läheisyys, tontti oli 5-kulmainen, päättyvän tien viimeinen, ja rajottui vain yhdelta kantilta naapuritonttiin, yhdeltä kantilta tiehen ja kolmelta kantilta kaupungin metsään. Siis loistopaikka !

Tonttia anoessa olin tyhjätasku, rahaa ei ollut pankkitileillä ollenkaan. Vaimoni oli kotona kahta pientä lasta hoitamassa, ei työelämässä vuosikausiin. Talo suunniteltiin omien tarpeiden mukaan, yhdessä arkkitehdin kanssa, lättähattu ajan tyyliin. Rahoitusta anoin tietenkin omasta palkkapankistani Yhdyspankista, pankinjohtaja Ahtela lupasi suullisesti lainan kunhan ensin säästän 20 % kokonaiskustannusarviosta tililleni ennen rakentamisen aloittamista. Aikaa oli vuosi, tilille piti saada äkkiä 24.000 markkaa, pottia kasvatettiin palkkarahojen lisäksi lainaamalla omilta vanhemmilta, vaimon vanhemmilta, omilta tädeiltä. Määräaikaan mennessä, siis kevääseen 1975 mennessä, tililläni tosiaan komeili tarvittava summa ja riensin pankkiin lainapapereita allekirjoittamaan.

Yllätys oli suuri, Ahtela ei enää hoidellut laina-asioita, ne olivat Kavenin hoteissa. Minulle luvatusta lainasta ei löytynyt mitään kirjallista dokumenttia, Ahtelaa ei tavoitettu, lainaa ei myönnetä. Palataan joskus myöhemmin asiaan! Kaikkea sitä kuulee, sain kaupungin suosituimman omakotitontin, säästin tarvittavan omarahoitusosuuden sovitussa määräajassa ja nyt lainaa ei myönnetäkään! Pentele mitä idiootteja !!!

Pettyneenä riensin kadun toiselle puolelle Koppiin neuvottelemaan rakennusasioistani, ei asiakasuhdetta - ei lainaakaan. Kävin Lahden ja Hollolan säästöpankeissa, kävin osuuspankissa, kävin työväen säästöpankissa, kävin kommunistien pankissa, kaikissa kylmäkiskoista kohtelua, ei lainaa... Pieni lainaosuus Aravalta ja vakuutusyhtiöstä olivat jo järjestyksessä, mutta päärahoitus puuttui ja rakentamaan pitäisi päästä pian, tonttikin vaarassa luisua pois ellei rakentamaan päästä ja pian !

Ossi Kivekäs, tuomari - siinä ratkaisu ongelmiini !!! Kiipesin Ilmarisentiellä toiseen kerrokseen ja soitin tuomarin ovisummeria. Ossi kutsui sisään, kuunteli murheeni, katsoi ymmärtäväisesti silmiin ja sanoi "Eiköhän me jotain keksitä...". Sitten hän tarttui puhelinluuriin ja väänsi Yhdyspankin numeron, pyysi keskusta yhdistämään Ahtelalle ja aloitti keskustelun. "Täällä huoneessani on ilmoitustoimittaja Kaarna, joka aikoo rakentaa perheelleen omakotitalon. Olet luvannut suullisesti hänelle lainan jo vuosi sitten, mitään papereita jollain Kavenilla ei kuulemma ole. Kaarna on ollut Esassa jo kahdeksan vuotta, ja on eteenkinpäin. Pitäähän miehelle oma koti saada. Koetapas hoitaa tämä laina-asia kuntoon."

- Seuraavana päivänä sain soiton Yhdyspankista, minut kutsuttiin lainapapereita allekirjoittamaan, rakentaminen alkoi kesällä 1975 ja jouluksi muutettiin omaan taloon Soltissa. Kiitokset vielä kerran jo kauan sitten edesmenneelle Ossi Kivekkäälle, hän oli humaani ja ymmärtäväinen kaiken kunnioituksen ansaitseva ihminen, persoona sanan varsinaisessa merkityksessä !

Kuva Soltista Pilkekatu 1 rakennustyömaalta kesällä 1975. Innokkaat rakentajat - vasemmalla Kirsi, 8 vuotta ja oikealla Kati, 5 vuotta, taustalla perheen ensimmäinen auto isältäni ostamani sininen Opel Rekord.

Kirjoittelen näistä kirjoista lisää joskus lähitulevaisuudessa...

Lahden Yhteiskoulu 50 vuotta vuonna 1946. Löysin tämän kirjan kirppikseltä, kiinnostavat kuvaukset kaikista oppilaista aakkosjärjestyksessä tietoineen perhesuhteista, koulutuksesta, ammatista jne, niistä lisää myöhemmin. Vanhempi veljeni Pertti aloitti yhteiskoulussa 1948, tyttäreni Kirsi kirjoitti ylioppilaaksi yhteiskoulun iltalinjalta.

Lahden Seudun Maatalousnäyttely 1951, ensimmäinen työpaikkani oli lautapojan homma maatalousnäyttelyssä vuonna 1958, karsinoita eläimille Salpausselän puumäen juurelle. 70- ja 80-luvuilla Etelä-Suomen Sanomissa laadin yhdessä agronomi Hämäläisen kanssa maatalousnäyttelyn ilmoitusbudjetin Lahden ja ympäristön sanomalehtiin ja muutamiin valtakunnallisiin lehtiin.

Vuonna 1965 ilmestynyt 'Lahti ennen meitä'-kirja on Olli Järvisen kirjoittama, hän oli Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja, kun menin sinne töihin 1966. Kansikuvat ja muutaman muunkin on piirtänyt Tapani Lemminkäinen, lyseon opettaja, entisen tori-isännän Pokko Lemminkäisen isä.

Lisää vanhoja lahtelaisia tulitikkuetikettejä huutonetistä. Kauppahotellilla puhelinnumeron sijaan "nimihuuto" !
Tällä etiketillä on ikää varmasti jo yli 100 vuotta !!!???

V U O S I   2 0 1 1 - VILKAISE NÄITÄKIN JUTTUJA JA VALOKUVIA !
05.11.2011 Vanhoja lahtelaisian tulitikkuetikettejä, V. A. Mäkinen, Antti Huvinen...
22.08.2011 Valokuvia 50-luvun Kariniemestä
14.08.2011 Ilmakuvia 40- ja 50-lukujen Lahdesta, Mallasjuoman etikettejä
12.08.2011 Kaukolämpöä omakotitalooni, säästöä lämmityskustannuksiin ?
16.07.2011 Rakkaat romut, kuorma-autollinen painokoneita ja tietokoneita maailmalle
12.04.2011 Ostin suoraan Intiasta Adam-tablettitietokoneen, toimitus Kiinasta
08.04.2011 Muistoja lapsuudesta 50-luvun Kariniemessä, Starkin jouluikkunat, Rukkas-Antti
04.02.2011 Rullattava ePaper tietokone, Raimo Kaarnan idea (ePapyrus, iPapyrus)
02.02.2011 Ajetaanko Opelilla ? Vilkaise kuvaa...
01.02.2011 Vuoden 1979 ajatuksenlentoa ja palkankorotusanomus
31.01.2011 Palautetta jutuista Salosen Karilta
21.01.2011 Taipuva A3-näyttö, intialainen Adam-tablet, Lyseon seniorit, ESS:n tilaus
13.01.2011 100 vuotta isäni Tauno Kaarnan syntymästä
04.01.2011 IT-aiheinen sarjakuva Sosiaalisesti rajoittuneet