Vasta kotona alkoi raksuttaa, pentele sehän taisi olla Hämäläisen Ersa, Erkki Hämäläinen, lääkäriperheen lapsi Oikokadulta. Ersa kävi 60-luvulla kotonani Partasen Puhkun kanssa, viimeksi tapasimme lyseon 75-vuotisjuhlissa vuonna 1996 ja Helsingissä asuva Ersa yöpyikin luonani. Työskentelikö Ersa yliopistolla eläkkeellepääsyynsä asti ? Ammatti, perhesuhteet ?

Löysin arkistoistani 60-luvun "facebookin" ilman valokuvia, Lyseon vuosikertomuksen.
Omaa ja Sinunkin muistiasi virkistääkseni skannasin lukioaikaiset luokkakaverini tälle sivulle. Jätin meidän kaikkien syntymävuodet ja lyseoontulovuodet näkyviin...
Vuosina 1959-60 olin VI luokalla, 1960-61 olin pois lyseosta eli työelämässä, 1961-62 palasin VII luokalle, 1962-63 jätin ruotsinehdot suorittamatta ja kävin VII luokan uudelleen, 1963-64 ylioppilaskirjoitukset ja 1964-65 kauppaopistoon.

Näistä luokkakavereistani Eiriön Jukka asuu edelleen Lahdessa, Kaukosen Ilkasta tuli tuomari ja hän asui 50-luvulla Kariniemessä samassa pitkässä talossa kuin minäkin, hän on kuollut; Kivekkään Antti, siis Jammu, kuoli parisen viikkoa sitten, hän oli Etelä-Suomen Sanomien omistajia ja sukuyhtiön pääjohtaja, kolmannessa polvessa.

Kososen Pertti oli ensin ESS:n ja sitten Valittujen Palojen toimittajia ja hänen välityksellään minut kutsuttiin työpaikkahaastatteluun Helsinkiin. Toimitusjohtaja Martti Immonen ja talousjohtaja Pertti Araviita haastattelivat minua sekä suomeksi että englanniksi. Kysymyksissä udeltiin mm. sitä, olisinko valmis leikkauttamaan tukkani lyhyemmäksi amerikkalaistyyliin ja haluaisinko muuttaa perheineni Araviidan asuntoon, joka oli vapautumassa. Harkinta-aikaa parisen viikkoa, päätin jäädä Lahteen ja palkkani Etelä-Suomen Sanomissa nousi 100 mk/kk. En milloinkaan hakenut mitään muuta työpaikkaa... - Kosonenkin on kuollut vuosikausia sitten.

Kostensalo oli tullut Porista viimeviikkoiseen tapaamiseemme, hän oli aikoinaan SM-tason lentopalloilija Kimmossa, nykyään porilaisia urheilujohtajia; Laasion Hannun isoveli kommentoi aiempia muisteluitani lyseon opettajista - molemmista tuli opettajia. Lummi eli Lumirakeen Pertti lauleskeli Hiski Salomaan jenkkoja, jos joku jaksoi kuunnella, hänestä tuli toimittaja ja kulttuurikriitikko Helsingissä; Massisen Hannu - erityisopettaja - asuu naapurissa täällä Kiveriössä, hän kirjoitteli vuosikymmeniä elokuva-arvosteluita Etelä-Suomen Sanomiin,
60-luvulla olimme molemmat paikallisen elokuvayhdistyksen hallituksessa Suviojan Mikan ja Kosken kanssa; Mattilan Risto vaikuttaa edelleen Anttilanmäellä; Miestamon Heikki kävi ensin kauppaopiston ja opiskeli sitten tuomariksi, hänkin kuoli parisen vuotta sitten.

Pylkkäsen Pekka jäi eläkkeelle Kisapuiston tennis- ja squashhallista, missä hänen vaimonsa ja minun ex-vaimoni hoitivat halliyhtiön aikavaraukset ja pitivät omaa varustemyymäläänsä; Utriaisen Ekusta tuli upseeri armeijaan - eipä olisi uskonut että kurinalaisuus Ekkua kiinnostaisi; Walleniuksen Pelle asui 50-luvulla Kariniemessä, nyt Helsingissä, ja Pelle poikkesi kotonani Purokadulla muutama vuosi sitten vieraillessaan pojallaan naapurissamme - Walleniusten rakennusliike urakoi rivitalot mm. Kilpiäistentien alkuun ja Möysän rantaan; Virtasen Erkki istui Wanhassa Herrassa samassa pöydässä, asuu nykyään Ankkurissa, eläkkeellä oleva opettaja kuten vaimonsakin, joka oli vanhemman tyttäreni ensimmäinen opettaja Kiveriön koulussa...

Toki muitakin luokkakavereitani muistan: Aaltosen Erkki meni kai VR:n palvelukseen Helsinkiin; Hyvönen oli urheilumiehiä; Järvinen oli vaalea kiharatukkainen hiljainen kaveri; Kuuselan Eeron äiti oli ammattikoulujen vahtimestari; Lönnqvist tummatukkainen nappisilmä kikkarapää; Oran Kyösti asui Lahdenkadulla; Palmin Seppo jalkapalloili veljensä kanssa Vesijärvenkadun alkupään kerrostalon pihalla ja muistaakseni Reippaassakin; Pasasen Risto työskenteli HOP:n pankkiautossa; Ritamies meni naimisiin myrskyläläisen herastuomarin tyttären kanssa; Saareksen Pertin äidillä oli sekatavarakauppa Karihovissa; Taskisen Kalle asusteli keskustassa Kestilän talossa; Virtasen Heikistä ja minusta on yhteinen valokuvakin otettu Massisen Hannun kotitalon portailla; Virtasen Muke soitteli bassoa konvissa - hän on kuollut; Virtasen Riston kanssa supistiin kotiviinin valmistamisesta Niilo Kinoksen rippikoulussa seurakuntatalolla, Risto asui Karjalankadun alkupäässä ja hänen vanhemmillaan oli nahka-alan myymälä Rautatienkadun Oululaisen vieressä.

Näistä rinnakkaisluokan pojista monet olivat luokallani keskikoulussa, siis I-V luokilla, tai muuten kavereitani. Aaltosen Jaska vaikuttaa Hyvinkäällä, hän on eläkkeellä oleva palopäällikkö, heillä oli Lahden ainoa autokoulu; Humpilan Teuvo asunee vielä Möysän suunnalla; Kivistön Heikin olen tavannut kaikissa senioritapaamisissa; Meltovaaran Risto taisi asua Saksassakin jossain vaiheessa; Nuorasen Semistä, maajoukkuejalkapalloilijasta, oli iso juttu sanomalehdessä hiljattain, hän oli aikoinaan naimisissa kariniemeläisen Hukin Liisan kanssa, josta tuli englanninopettaja kauppaopistoon.

Nykäsen Matti - laivaston ex-merikapteeni - muisteli edellisessä senioritapaamisessa yhteistä lapsuuttamme Kariniemessä, hänelle oli painunut mieleen näky siitä kuinka lyseon pojat pelastivat minut ja veljeni 40-luvun lopulla Lahdenkadun varren liejuallikosta, johon olimme juuttuneet kiinni, kummankaan kumisaappaita ei saatu irti vaan lieju oli jo imaissut ne sisäänsä. Nykäsen Anterostakin tuli merikapteeni...

Pasasen Antero ja hänen veljensä Risto asuivat Karihovissa; Salmenhaaroilla oli elintarvikekauppa vanhassa Starkissa Lahdenkadulla; Siikasen Kari on kuollut, hänen veljellään oli optikkoliike myös Lahdessa. Tiaisen Olli asui 50-luvulla Vääksynkadulla, molemmat vanhemmat olivat opettajia; Tikan Kari menehtyi Helsingissä joitain vuosia sitten.

Elomaan Pössinhän kaikki tiesivät, hänen velimiehestään tuli kaupungin matkailutoimiston johtaja; Erälän Laurin eli Ellun kanssa käytiin Praterin yläritsillä Mosel-viiniä maistelemassa jo lyseonaikoina, hänestä tuli rajavartija jonnekin koillis-Suomeen; Halosen Ilpon äiti oli Salpauksen tarjoilijatar, Ilpo meni naimisiin yhteiskoululaisen Ikävalkon Leenan kanssa ja hänen Alpo-veljensä jatkoi vasemmistopolitikointiaan Helsingissä yhdessä runoilijatar-näyttelijätär Aulikki Oksasen kanssa. Alpon perheineen tapasin joitain vuosia sitten Haukivuorella maalaistalossa, otimme oluet ja muistelimme lyseon aikoja, Alposta tuli uunimuurari.

Heikkilän Kari osallistui meidän Kariniemen poikien tapaamiseen vuonna 2001; Miestamon Pekankin kanssa olimme samalla luokalla ja yleisen syyttäjän Norosen Pekan kanssa rupattelimme senioritapaamisessa viime viikolla. Pesosen Tatulla kävin 60-luvun alkupuolella täällä Kiveriössä, hänesta taisi tulla lennonohjaaja, Tatu toimi Seurahuoneen tarjoilijanakin lyseota käydessään. Simpasen Ykän kanssa maistelimme Kap Brandya radiomäen kentälle vievillä portailla kaupungintalon vieressä; Taiton Pekka harrastaa filateliaa vielä eläkepäivinäänkin, oli kokoontumisessa mukana; Väntsin Ristosta kehkeytyi virkamies ?

Brunilan Jorma asui Kariniemenkatu 33:ssa, oli siis lapsuudenystäviäni jo 50-luvulla. Hän kuoli viime syksynä. Dysterin Lauri asusteli samassa talossa kuin minäkin, Kariniemenkatu 35 A. Hilpisen Matti oli luokkakaverini jo Kivimaan kansakoulussa; Höltän Heikki asui veljensä Erkin - Eräveikkojen partiojohtajia - kanssa osittain Pikku-Vesijärven päällä sijaitsevassa punaisessa isossa omakotitalossa junanradan vierellä järvet yhdistävän tunnelin suulla.
Isotalon Lassekin oli mukana kariniemeläisten tapaamisessa v. 2001, hän asui aikoinaan Vääksyntiellä eli nykyisellä Kolkankadulla.

Laakson Seposta tuli A-lehtien toimitusjohtaja, nykyään hänkin asustelee Ankkurin alueella; Mikkolan Ilkkakin valmistui opettajaksi; Mikkosen Timppa oli kariniemeläisiä ja mukana kokoontumisissamme, kansakoulun ensimmäisellä olimme jo luokkakavereita.

Helemaan Arto osallistui taas senioritapaamiseen, hänen vanhemmillaan oli Kariniemen liikenneympyrän vierellä autoliike 50-luvulla, Etelä-Suomen Auto myi Fordeja. Junkkari, Kolkka, Kyle, luokallani. Laitisen Jarmokin oli mukana Wanhassa Herrassa viime viikolla. Linja-autoliikennöitsijän poika Lehtimäen Leksa järjesti aikoinaan lukiosta potkijaiset perheensä kesämökillä; Liljeblad, Linderborg, Lönnqvist, Roine, Roue, Ruutu, Siren, Söyrilä, Viitanen olivat kaikki luokallani.

Ihamäen Pauli ja Krannilan Matti hoivasivat ‘väsyneitä’ penkkaripileissä jollain metsästysmajalla Lahden lähistöllä; Laitisen Mikko kunnostautui urheilutoimittajana; Meriluoto tietää rautatieasiat; Metsiön Teppo oli 50-luvulla nuoremman veljeni Ahtin paras kaveri; Mäkelän Ese asustelee Padasjoella, hänen äidillään oli tekstiililiike vanhassa Starkissa Lahdenkadulla, Esestä tuli kuvataiteilija ja piirustuksenopettaja.

Puolakka tunnetaan itsepäisenä kokoomuspoliitikkona ja teollisuuspamppuna sekä kiinteistökaupoistaan. Tuomiston Nökön Simca 1000:lla ajettiin Parolasta Lahteen heiloja tapaamaan jopa iltalomilla armeija-aikoina...

Avomaan Pentistä tuli ajankohtaistoimituksen esimies Ylen televisioon, lienee maisteri kuten matematiikanopettajavaimonsakin ? Veljeni Ahti Kaarna lopetti keskikouluun ja meni Lahden Osuuskauppaan somistajaksi, myöhemmin Konetalon mainosmieheksi, sitten Helsinkiin mainostoimistoihin copywriterin uraa luomaan. Ahti asuu edelleen Helsingissä. Lantan Pentti osallistuu säännöllisesti lyseon senioreiden toimintaan kuten armeijaväen tuleekin. Niemisen Tapio oli Askon tavaratalon mainososastolla Höltän Erkin alaisia; Rikala kokoontui senioreihin viime viikolla; Tuomen Kari lenteli jo kouluaikoina purjelentokoneilla ja hänen isänsä omisti Tuomi-Auto autopurkaamon. Vankan Leo ja Wellingin Marttikin olivat lukiossa luokallani.

Anteeksi, Ersa eli Erkki Hämäläinen, en tunnistanut Sinua viime syksyn seniorikokoontumisessa, dementiaa... Kaltulan Jussi asui Kariniemenkadun ja Tarinakadun kulmatalossa 50-luvulla; Puhakan Jassi, Karjalankadun poikia, oli ylivoimaisesti luokkamme paras piirtäjä - löytyikö ammattikin taiteista ? Saimovaaran Aimo erosi keskikoulusta vastoin Velton tahtoa; hänen vanhempi veljensä Juhani valmistui teknisen opiston opettajaksi, on Puuseppämestari 1986, käsityöneuvos ja kiltakunnan kunniaylioltermanni.

Ekonomiksi opiskellut Salosen Kari on kommentoinut näitä lahtelaista.net-sivuja aiemmin; Sirenin Mikon autokorjaamo ei ollut Lahden halvimpia, pari visiittiä olen Opeleillani sinne tehnyt. Solajan Juhon arkkua olin kantamassa hänen viimeisellä matkallaan; Vikmanin Hannukin lienee palannut Möysän koulun viereiseen omakotitaloonsa asumaan, teki mainostoimistouran Tampereella.

69 vuotta olen Lahdessa asunut ja on tullut katujakin tallatuksi, tuttuja ja puolituttuja tulee jatkuvasti vastaan. Jotkut tunnistan, joitain en muista vaikka kasvot ovat tutut, ehkä näissäkin muistikuvissani on virheitä. Jos havaitset, pistä sähköpostia tulemaan osoitteeseen signal@sci.fi tai soittele 0442714064 ja korjataan virheet. - - - Kiitti mielenkiinnosta... Rami

Vespalla Vesivehmaalle vuonna 1961, tyttö takaistuimella...

50- ja 60-luvulla keräiltiin mm. kahvipakettien sisällä olevia autojen ja moottoripyörien keräilykortteja

Kiveriön postissa Tunnelinsuussa Kääpän myymälän vieressä nykyisen pizzerian paikalla oli yleensä töissä parikolme virkailijaa, kaksi vanhempaa rouvaa, heistä toinen tumma kiharatukkainen punahuulinen ja kolmantena ihastuttavan pirteä ikäiseni opiskelijatyttö. Kaikilta ostelin arkkikaupalla postimerkkejä Signal-lehteni postituksiin, mieluiten asioin jostain syystä vesivehmaalaistytön kanssa... Juttu luisti ja kerran annoinkin satapiikkisellä Vespallani tytölle kyydin kotiin Vesivehmaalle, pieneen omakotitaloon. Yläkerran ikkunoista ihailemme yhdessä kaunista koivikkoa, vehmasta maalaismaisemaa ja elokuista kuutamoa.

Vespaani liittyy parikin vanhentunutta rikosta !
Olin lyseon VI luokan jälkeen vuoden työelämässä ja ostin skootterini itse ansaitsemillani palkkarahoillani, mutta rahat eivät riittäneet ajokortin hankintaan. Ajelin siis koko kesän luvatta, ilman ajokorttia, laittomasti ja omatunto kolkutti kaiken aikaa. Pahiten sydämeni kuitenkin pamppaili kaupungintalon alakerrassa sijaitsevassa poliisilaitoksen rekisteröintitoimistossa, jossa kävin Vespan omiin nimiini rekisteröimässä, vaikka ajokorttia ei ollut !

Sain rangaistuksen rikoksestani - Vespani varastettiin ! Syksyllä 1961 ajopelini reistaili, ei ottanut käynnistyäkseen vaikka kuinka käynnistyspoljinta poljin. Varmuuden vuoksi ostin varaosiksi toisenkin samanlaisen Vespan. Olen syntynyt peukalo keskellä kämmentä eikä vika siis korjaantunut. Lahdessa toimi kuitenkin mopokorjaamo "H", jonka julkiuskovainen omistaja kävi pyynnöstäni avolavapakettiautolla noutamassa molemmat skootterini 10 kilometrin etäisyydellä sijaitsevalle korjaamolleen. Korjauksella ei ollut kiire, koska talvella en kuitenkaan ajelisi metriäkään, sovimme, että Vespat pannaan kuntoon ennen kevättä, toisesta voisi ottaa varaosia tarpeen mukaan.

Muutaman kuukauden kuluttua soittelin herra "H:lle", Vespat olivat korjaamon sisätiloissa, rahaa oli mennyt reilusti, mutta kumpikaan ajopelini ei ollut vielä ajokuntoinen. Remontin jatkaminen maksaisi vielä toisen mokoman, itse olin peeaa - ei tuloja, tilanne jäi auki ja palataan myöhemmin asiaan. Mopokorjaamosta tai herra "H:sta" ei kuulunut enää mitään, minä pelkäsin ajokortitta ajeluni paljastumista, rahasta erittäin kalliiseen korjaukseen ei ollut tietoakaan, vanhemmillani oli jo riittävästi vaikeuksia omakotitalon rakentamisprojektissaan.

"Uskovaisten tavara on yhteistä" sanotaan, mutta en osannut aavistaakaan että tällainen pakkososialisointi koskettaisi juuri minun Vespojani ! Puoli vuosisataa on mennyt tapahtumasta, mutta silti se pyörii vielä mielessäni, samoin oma arkuuteni ja saamattomuuteni ! Hitto vieköön !!!! Tyhmyydestä sakotetaan...

- - - Lukaise vuoden 1988 ennusteeni sanomalehtien tulevaisuudesta, klikkaa linkkejä.

ESS 03.03.2012
1988 lokakuu, ESA-lehti, Pablo Carna = Raimo Kaarna
Lehdet postin apajille
Yhteisjakeluorganisaatiot keräävät rahaa myös aikakausilehtien jakamisella, saavat omia jakelukustannuksiaan alemmiksi, syövät postin leipää, fuusioivat suoramainosjakeluorganisaatiot itseensä.
Sähköisiä viestimiä tulee lisää, mutta niissäkin tapahtuu keskittymista. Suuret sanomalehtiketjut ovat suurimmat omistajat myos radio- ja tv-yrityksissä. Samat toimittajat tekevät juttuja lehtiin, radioihin ja televisioon. Työpaikkojen määrä vähenee, suuryritysten kannattavuus lisääntyy.

1988 huhtikuu, ESA-lehti, Pablo Carna = Raimo Kaarna
Small is beautiful - pieni on kaunista
Ympäri maailmaa sanomalehdet ovat pienentäneet sivukokoaan, broadsheetin sijaan painetaan eurotabloideja tai tavallisia tabloideja. Yllätetään lahtelaiset, painetaan 28-normaalisivuisen lehden sijaan huomenna 56-sivuinen tabloid-ESS ja kysellään ylihuomenna mielipiteet uudistuksesta. Ainakin meikäläisen aamuruuhkaisessa kahvipöydässä mahtuisi tabloidlehteä paremmin levittelemään . . .

Etelä-Suomen Sanomien ilmoituspoppoo vuonna 1977

Vasemmalla Tuula Lehtovirta, seuraavana tämän sivuston tekijä ilmoitustoimittaja Raimo Kaarna, sitten Anna-Maija Lehto, osaston pomo ilmoituspäällikkö Olavi Kukkeenmäki, seuraavina Savosta Lahteen muuttaneet Anne Pesonen ja Aili Vasara. Kuvan lienee ottanut siitä puuttuva Eija Heinonen.
Vuonna 1966 osaston vahvuus oli neljä henkilöä, Lehtovirta, Heinonen, Kukkeenmäki ja Kaarna, palvelimme lähinnä yrityksiä ja tiliasiakkaita. Hämeenkadulla konttorin puolella oli toinen poppoo, joka palveli käteisasiakkaita, hoiteli lehtitilauksia ja maksuliikennettä, kirjapainon pienasiakkaiden käyntikortti- ja hautajaiskutsujen painatuksia, lehdenjakajien asioita, vahtasi juoksutyttöjä jne.

Kirpputorilta löysin Etelä-Suomen Sanomien 100-vuotishistoriikin, jonka kaikki työntekijät saivat lahjaksi. Itse olin jo eronnut kirjan ilmestyessä, mutta löysin mainintoja omista tekemisistäni useammaltakin kirjan sivulta. Hämeenkatu 5:ssä aloitin ja Hämeenkatu 5:ssä lopetin lähes neljännesvuosisadan esalaisuuden jälkeen. Koko ajan työskentelin yksin ikiomassa työhuoneessani, samoin Ilmarisentien aikoinani.

"...ilmoitusmarkkinointi ja yleensä ilmoitustoiminta tehostuivat edelleen." Siitähän se huikea palkka saatiin, vuonna 1966 lähtöpalkkani oli 900 markkaa kuukaudessa.

Vuonna 1971 aloitin oman toimen ohella Esan henkilöstölehden toimittajana, muutamaa vuotta myöhemmin seurasin Hilskan Untoa lehden päätoimittajana. Keräsin aineistot, kirjoittelin itse muutamia juttuja joka numeroon, otin polaroidilla kuvia, oikoluin tekstit ja taitoin lehden paperitaittona yksin alusta loppuun. Ihan kivaa hommaa, samaa tein vapaa-aikanani oman Signal-lehteni kanssa, mutta sen pakkasin ja postittelin maailmalle, yhteensä 382.000 kpl.

Kuusankosken Sanomat oli Heinolassa ilmestyvän Itä-Hämeen lisäksi Etelä-Suomen Sanomien omia sanomalehtiä. Lehden siirtyessä Esan omistukseen sen logo päätettiin uudistaa yleisökilpailulla. Otin osaa ja suunnittelemani logo sijoittui muistaakseni kolmanneksi, mutta tuomari Ossi Kivekäs valitsi tämän ehdotukseni toteutettavaksi. Taisin saada jonkun pikkupalkinnonkin logosta.

Lisää vanhoja lahtelaisia tulitikkuetikettejä huutonetistä. Kauppahotellilla puhelinnumeron sijaan "nimihuuto" !
Tällä etiketillä on ikää varmasti jo yli 100 vuotta !!!???

V U O S I   2 0 1 1 - VILKAISE NÄITÄKIN JUTTUJA JA VALOKUVIA !
05.11.2011 Vanhoja lahtelaisian tulitikkuetikettejä, V. A. Mäkinen, Antti Huvinen...
22.08.2011 Valokuvia 50-luvun Kariniemestä
14.08.2011 Ilmakuvia 40- ja 50-lukujen Lahdesta, Mallasjuoman etikettejä
12.08.2011 Kaukolämpöä omakotitalooni, säästöä lämmityskustannuksiin ?
16.07.2011 Rakkaat romut, kuorma-autollinen painokoneita ja tietokoneita maailmalle
12.04.2011 Ostin suoraan Intiasta Adam-tablettitietokoneen, toimitus Kiinasta
08.04.2011 Muistoja lapsuudesta 50-luvun Kariniemessä, Starkin jouluikkunat, Rukkas-Antti
04.02.2011 Rullattava ePaper tietokone, Raimo Kaarnan idea (ePapyrus, iPapyrus)
02.02.2011 Ajetaanko Opelilla ? Vilkaise kuvaa...
01.02.2011 Vuoden 1979 ajatuksenlentoa ja palkankorotusanomus
31.01.2011 Palautetta jutuista Salosen Karilta
21.01.2011 Taipuva A3-näyttö, intialainen Adam-tablet, Lyseon seniorit, ESS:n tilaus
13.01.2011 100 vuotta isäni Tauno Kaarnan syntymästä
04.01.2011 IT-aiheinen sarjakuva Sosiaalisesti rajoittuneet