Tällä sivulla pidän päiväkirjaa, esitän omia mielipiteitäni rakkaasta kotikaupungistani Lahdesta, ajankohtaisista asioista ja tapahtumista, muistelen menneitä vuosikymmeniä...
Välillä napsin digillä valokuvia, haastattelen tuttujani, rupatellaan, otetaan kantaa ja parannetaan maailmaa !!!

* Sivuston tekijä * Sisällysluettelo
* Kotikaupunkini * Kirjoita vieraskirjaan!
* Kalamarkkinat * Laituritanssit
* Taidetta, autoja * Hollolan kirkolla
* Suomen ja * Maailman sanomalehdet
Sivun aukeamisen nopeuttamiseksi olen pistänyt kunakin vuonna kirjoitetut jutut omalle sivulleen. Klikkaa linkkejä ja vilkaise muistelut: - SISÄLTÖ 2002-2013 :
2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 - 2005 - 2004 - 2003 - 2002
Lahti 17.12.2012


Muisteluita elämän varrelta - pian 70 vuotta takana, isovanhemmista, isästä ja äidistä, isän autoista, lapsuuden ja nuoruuden kodeista, ikiomaan kotiin muuttamisesta, veljistä ja heidän perheistään ja ystävistään...

Äitini vanhemmat Edward Backlund (1890-1951) ja Selma, o.s. Sikanen (1888-1948) kävivät satakunta vuotta sitten Wiipurissa perhepotretissa oikein WalokuvausAtelierissa. Kuvan kovapahvisella taustalla on graafisesti hieno kaksivärinen kuvaamon mainos.




Vanhempani, Nuijamaalta kotoisin oleva Tauno Kaarna (1911-1989) ja Aune, o.s. Backlund/Aropaasi (1917-2004) Saimaan kanavan varrelta Pälliltä, avioituivat 1936 ja perustivat yhteisen kotinsa Viipuriin. Vanhempi veljeni Pertti syntyi Viipurissa jouluaattona 1937. Isäni ja hänen Eino-veljensä hankkivat kuorma-auton ja ryhtyivät autoilijoiksi. Vanhempani tulivat evakkona Lahteen ja ensimmäinen koti sijaitsi Launeella kuvan talossa osoitteessa Launeenkatu 50.

Joulunviettoa vuonna 1946 kotimme olohuoneessa, vasemmalla pikkuveljeni Ahti, keskellä minä ja oikealla vanhempi veljeni Pertti.
Isäni jatkoi kuorma-autolijan ammattiaan täällä Lahdessa, kuvassa ensimmäinen auto II Kittelänlinjalle pysäköitynä. Poliisi oli huomauttanut auton kaventavan tietä liikaa, siksi naapureilta piti hankkia todistus pysäköintitavasta valokuvan taakse.
Isäni käsiala oli selkeää ja kaunista, kuten kuvasta näkyy.

Hienot lastenrattaat, pikkuveljeni Ahti alle 2-vuotiaana ja minä 4-vuotiaana pyhävaatteissamme seisoskelemassa kotimme läheisellä pellolla Launeenkadun toisella puolella. Kotitalo näkyy kuvan yläreunassa keskellä.


Kuorma-autolla ajettiin Taipalsaarelle isovanhempia tapaamaan, kuvassa vasemmalta mummoni, Riitta-serkkuni Lappeenrannasta, vaija, Raija-serkkuni, minä ja Ritva-serkkuni. Polttopuut oli halottu siisteihin pinoihin pihalle.
Tästä kuvasta karkasin juuri ennen sen ottamista, miksi olisin serkkutyttöjeni Ritvan ja Raijan väliin mennyt ? Nyt ikä- ja pituusjärjestys rikkoutui tuittupäisyyteni takia. Vasemmassa reunassa Lahdessa asuva serkkuni Esko Nikkanen, sitten Riitta Aropaasi, veljeni Ahti Kaarna, Raija ja Ritva Aropaasi sekä veljeni Pertti Kaarna.
Launeelta muutimme Kariniemenkadulle 1947, tämä kuva lienee vuodelta 1951. Vasemmalla pikkuveljeni Ahti, sitten Esko Kukkonen pitkäntalon B-portaasta, ja Brunilan Jorma Kariniemenkatu 33:n pientalosta.
Isän uudempi Chevrolet-kuorma-auto oli pysäköity Johannakodin paikalla olevalle tyhjälle tontille, viereinen talo on Kariniemenkatu 24. Veljeni Ahti ja minä seisomme ylpeinä auton edessä kumisaappaissamme ja golfhousuissa.

Isäni sisko Vilma-täti Helsingistä kyläili usein kotonamme 50-luvulla ja kävi aina Salpausselän kisoissakin. Kyllähän siellä kisoissa käytiin koko perhe, ja joskus isä ja äitikin joutivat hiihtolenkille meidän poikien kanssa, kuten parvekkeella olevat sukset todistavat.

Olen kuvassa saanut päähäni Vilman aurinkolasit, ylellisyyttä tuohon aikaan, ja Ahtilla on sylissään kovia kokenut lempinallensa, äiti ja isä takanamme.

Koulukaverukset Teppo Metsiö ja Ahti Kaarna palaamassa kotiin Kivimaalta Asikkalan Suurtietä pitkin vuonna 1952, Kutomon ja Neulomon kohdalla, Niemenkatu on jo ohitettu ja pian tullaan Reinin parturin kohdalle.
Teppo asui rautelaisten talossa eli Kariniemenkatu 37:ssä, kuvassa taidetaan viettää syntymäpäiviä, Ahti vasemmalla ja Teppo toinen oikealta.



Tämäkin kuva on otettu parvekkeellamme, vasemmalla minä Raimo ja oikealla pikkuveljeni Ahti. Molemmilla hienot uudet sliparit ja housuissakin terävät prässit paikallaan.

Housut oli teetetty vaatturi Nikkasella eli äitini siskon aviomiehellä, kävimme usein sovituksessa Hämeenportissa, missä Topi-setä istui jalat ristissä pöydällä olohuoneen kirkkaan kattovalon alla.

Isä lopetti kuorma-autohommat ja rakensimme vuonna 1959 pienen pihamökin, 40 neliötä, tänne Kiveriöön. Tontti oli alunperin rintamamiestontteja, mutta isäni osti sen suoraan yksityiseltä omistajalta.


Mökki sijaitsi tontin perällä keskellä metsää. Vanhempi veljeni kyllästyi ahtauteen ja muutti Helsinkiin, me muut ihastuimme metsänreunassa asumiseen ja laajensimme mökin varsinaiseksi omakotitaloksi vuonna 1961. Täällä asun tänäänkin...
Ahti-veljeni lopetti lyseon keskikouluun, kävi armeijan ja meni osuuskaupan somistamoon töihin, muutama vuotta myöhemmin Ahtikin hakeutui Helsinkiin copywriteriksi Suomen suurimpiin mainostoimistoihin. Kultajyvää ja Cannesin matkaa, Taucher, SEK, jne jne jne.
Oma koti kullan kallis, oma kulta ja ikioma koti vieläkin kalliimpi. Vuonna 1966 muutimme ex-vaimoni Tuulan kanssa Launeen perukoille, Kuovinkujalle omakotitalon yläkertaan parihuoneisiin. Vasemmalla vanhemman veljeni Pertin ex-vaimo Lea, oikealla Ahti. Alakuvassa oikealla vanhempi tyttäreni Kirsi vuoden parin ikäisenä, vasemmalla Pertin ja Lean tytär Päivi.



Sunnuntai 25.11.2012

"...valppaana ja ajankohtaisena seuraa, selostaa ja ohjaa saatavissa olevien, parhaitten toimittajavoimien avulla alueellaan kaikkea..." "...ettei hän tölväise toisia..."

Nuo tekstinpätkät ovat tuomari Ossi Kivekkään laatimasta Esan Kirjapaino Oy:n ohjelmanjulistuksesta 9.3.1971 ja ne ovat palautuneet mieleen, kun olen viimeksi tänään seurannut Etelä-Suomen Sanomien toimittajan ristiretkeä Heinolan va. kaupunginjohtaja Tita Rinnevaaraa vastaan.

Puolueettoman ja asiallisen journalismin periaatteet ovat loistaneet poissaolollaan jo parissa aiemmassa kirjoituksessa samasta aiheesta, mutta olemmehan saaneet tärkeätä tietoa naapurikaupungin polttavimmista ongelmista - muutama virkanainen on loukkaantunut siitä, että kaupunginjohtaja oli löytänyt kärpäsenkakkaa ikkunanpokien välistä, hänen tietokoneensa näppäimistö oli jätetty likaiseksi, hän ei suostunut antamaan sähköpostinsa salasanaa vaikka oli pyydetty !!!

Jossain työyhteisössä "ongelma" olisi ratkaistu helposti, ikkunanpoka auki ja kärpäsenpaskat pyyhkäisty pois, tietokoneen näppäimistöön suihkaus puhdistusainetta ja pyyhkäisy pehmeällä räsyllä, ja sähköpostin salasanaa ei edes pyydettäisi, sehän on salainen ja meillähän on kirjesalaisuuskin. Arvovaltasyistä varsinaiset 'työt' olisi tietysti pitänyt teettää siivoojalla tai asiatytöllä.

ESS:n tutkiva journalisti on paneutunut ristiretkeensä perusteellisesti, hän on julkaissut 'syväkurkkujensa' valokuvat ja tehnyt heistä rohkeita sankareita, hän on löytänyt lisää epäkohtia Rinnevaaran aiemmista 'virheistä', lyhyistä työsuhteista, riitaisista työyhteisöistä... En tunne Rinnevaaraa, mutta päähänpotkimisen tunnistan, sääli itsenäistä ajattelijaa ! Johtajilta vaaditaan aina itsepäisyyttä.

- Tietääkö kukaan yhtään työyhteisöä, missä näitä samoja ongelmia ei esiintyisi ???

Mutta osataan sitä Helsingin Sanomissakin...

Viime perjantain Pressiklubissa rupateltiin Hesarin suojelupoliisijutusta, poliisi oli 'käyttäytynyt sopimattomasti naisystävänsä kanssa työaikana ja työautossa'.
Olipa varsinainen uutispommi, viisi palstaa etusivulla, kuusi sisäsivuilla, molemmissa valokuva takaapäin kuvatuista lököttävistä farkkuhousuista.

Palstatilaa oli haaskattu yhteensä reilu sivullinen, yksi palsta ja kymmenen senttiäkin olisi ollut liikaa. Ei ihme, että pressiklubilaisetkin miltei nauruun tikahtumassa, vaikka Pentikäinen 'kontekstista' puhelikin.



Tiistai 13.11.2012

Pikkuveijari pesänrakennustarvikkeita hankkimassa parvekkeellani tänään - villatakkini oranssi lempiväri ?

Kuvan otin keittiönikkunan läpi, onnistuihan se silti kohtalaisesti, yhteensä sain neljä kuvaa. Orava ei ollut asialla ensikertaa, se pureskeli kämmenenkokoisen reiän neuleen selkäpuolelle jo pari viikkoa sitten. Pesä on suuressa kuusessa taloni vierellä, kuusesta kurre loikkaa vaahteraan ja vaahterasta teräspeltikatolle - ensin raskaampi tömähdys, sitten reippaita juoksuaskeleita niin että katto kumisee kuin rumpukalvo.

Muitakin eläimiä pihamaalla näkyy miltei päivittäin, pupujussit käyvät nyt omenapuun juurella omenoita pureskelemassa, kesällä kettukin poikkesi pihalla siilien kosiomenoja ihmettelemässä, kaksi urosta kierteli pienempää kaunotarta, tikkoja, tinttejä, harakoita ja variksia, seuraelämä on vilkasta täällä Kiveriössä.

Harvinaisin vierailija taisi kuitenkin olla Vanessa Antiopa, nokkosperhosta miltei tuplasti isompi tummanruskea suruperhonen, siivissä puolen sentin vaalea reunus, sen lentokin oli erilaista, vaappuvaa... Ensi tapaaminen elokuussa, puutarhakeinussa istuskellessa.

Suruperhosen kuva on v.1932 ilmestyneestä Asko Pulkkisen Perhoskirjasta, WSOY,
3 euroa Cetori-kirppiksellä


Lauantai 27.10.2012

Kariniemen kuvia 50-luvun perhealbumista

Tammiston tytöt 'Terttu ja Tuula 16.8.-56 Kanilalla' - kuvassa vasemmalla lasteni äiti Tupu 12-vuotiaana, oikealla hänen pikkusiskonsa Tepa. 'Kanilaksi' sanottiin sitä Kisapuiston osaa, joka sijaitsee nykyisen tennis- ja squashhallin alapuolella olevassa notkelmassa Tarinakadun ja Kolkankadun risteyksen kohdalla, nyt siinä on koripallokenttä. Taustalla kaupungin puutarhan tiheän kuusiaidan takana näkyy Kariniemenkadun talojen kattoja.
Asuin itse 1947-59 Kariniemenkadulla ja ex-vaimoni Tuula asui sadan metrin päässä Vääksyntiellä eli nykyisellä Kolkankadulla ja kävimme molemmat Kivimaan kansakoulua, mutta silti tutustuimme toisiimme vasta 1965...


Tupun vanhemmat Lempi ja Reino Tammisto moottoriveneessään Pikku-Vesijärvellä 50-luvulla, he muuttivat Lahteen Saimaan saaresta Ruokolahden Härskiältä.
Pikkuveskun rannat olivat täynnä veneitä. Oikealla näkyvät Kisapuiston pesäpallo- kentän pitkät matalat katsomot, vasemmalla Kariniemenkadun pientalot ja oma kotinikin pitkän talon yläkerrassa, taustalla Karihovi, mutta Kariporttia ei vielä näy.

Reiska virvelöimässä Pikkuveskulla, suunnilleen kesäteatterin katsomon kohdilla. Kapea ja jyrkkä ratapenkka putoaa suoraan järveen, alhaalla ei ole mitään jalankulkutietä tai nurmikenttiä. 50-luvulla järven tällä reunalla oli neljä-viisi lautarakenteista omakotitaloa vajoineen, muu alue oli täynnä lankunlevyisiä pitkiä laitureita ja veneitä oli vieri vieressä kymmenittäin. Isolle veskulle meni vain muutaman metrin levyinen mutkainen ja kivinen kuja tiheiden paskanmarjapensaiden välissä.


Sunnuntai 21.10.2012
Koe kotikaupunkisi uusin silmin, varaa vartti kallista aikaasi katseluun ja kuunteluun...

Lahti In Timelapse - Audio Visual Journey
Video, photo & editing (c) Seppo Pessa 2012


Lauantai 20.10.2012

Satakolmekymmentäyksi euroa ja printtimediaa kotiin seuraavat seitsemän kuukautta !
Aamulla lueskelin paperille painettua sanomalehteä
pari kolme tuntia lähes kahden vuoden tauon jälkeen !

Tiistaina 25. tammikuuta 2011 lopetin yli 60 vuotta kestäneen suhteeni painettuun Etelä-Suomen Sanomiin ! Siirryin kokonaan nettilehtien lukijaksi.

Nyt palaan takaisin painetun sanomalehden lukijaksi, tilasin uudelleen Helsingin Sanomien printtiversion, paikalliset uutiset luen edelleen vain Etlarin nettilehdestä... Tämän Helsingin Sanomien 100-vuotisjuhlanumeron löytyminen kirpputorilta oli yksi niistä syistä, miksi 'palasin kotiin' takaisin painettujen sanomalehtien maailmaan.
Olen elänyt mukana monissa lehtialan murroksissa, olin tulkkina painokoneasentajille ESS:n kolmatta kohopainorotaatiota asennettaessa, olin mukana Hämeenkadulta Ilmarisentielle muutettaessa, olin mukana offsetpainoon siirtymisessä, sain ilmoitustoimittajana käyttööni Etelä-Suomen Sanomien ensimmäisen henkilökohtaisen tietokoneen jo ennen toimitusta ja konttoriväkeä. Ehdotin tabloidkokoon siirtymistä jo vuonna 1988 henkilökuntalehden pakinassani.

Nyt sanomalehtialalla kuohuu, omistajat vaihtuvat, lehtiä lopetetaan, siirrytään pelkästään nettiversioihin, Helsingin Sanomatkin siirtyy tabloidkokoon vuoden 2013 tammikuussa, muut sanomalehdet seuraavat suurimman mallia pian perässä. Poppaukseni on, että Etelä-Suomen Sanomat siirtyy tabloidiin noin vuoden viiveellä ja se tarkoittaa myös sitä, että Uusi Lahti lakkautetaan pian sen jälkeen, lukijat eivät tule saamaan samana päivänä kahta Esassa painettua Esan kustantamaa tabloidlehteä, mainostajien rahat eivät riitä molemmissa ilmoittamiseen. Ja kaikkien sanomalehtien nettiversiot näkyvät pian joka kodissa internet-televisioiden kautta... Elämme mielenkiintoisia aikoja, kustannusmaailman mullistukset jatkuvat kiihtyvällä vauhdilla.


Lauantai 6.10.2012

Päivää, tässä kirjoittaa Lumi Kaarna

Olen kohta 11-vuotias tyttö. Käyn koulua Lotilan musiikkiluokkien viidennellä luokalla. Tämän sivuston vuoden 2010 arkistosta löytyy minusta tehty toinen juttu, nimeltään Lumi Kaarna, 8 vuotta, toiseksi päätoimittajaksi Lahtelaista-sivustolle. Siihen on linkitetty tuona kesänä kirjoittamani 10-lukuinen (ja -sivuinen) Alma ystävämme. Olen yhäkin hyvin mieltynyt kirjoittamiseen, ja pisimmästä kertomuksestani löytyy jopa 105 sivua. Sen kirjoitin kesällä 2011. Muita kertomuksiani ovat esimerkiksi Green eli Vihreän tytön tarina, Kiki pikkuinen, Nanna, Viivi - eläinten ystävä, Perhosneidot ja posliinikoira, Lohikäärmeiden saari, Sammakoiden paratiisi jne. Noita en tosin ole läheskään kaikkia saanut valmiiksi.

Tuohon vuoden 2010 tekstiin on ukkini kirjoittanut, että ammattihaaveenani siintää kirjailijan ura. Se on tosiaankin totta. Tosin siihenhän on vielä niin pitkä aika, että mieleni ehtii moneen kertaan muuttua. Kevätlukukauden 2012 loppuessa sain koulusta luovan kirjoittamisen stipendin. Myös opettajani näkyy siis olevan mieltynyt kirjallisiin teoksiini. 14.8.2012 alkaneen viidennen luokan aikana olemme koulussa ehtineet kirjoittaa vasta kaksi kertomusta. Minun tarinani olivat nimeltään Hirviön hirvittävä purjehdusmatka sekä Kun talvi ei tullutkaan. Ensimmäinen kertoo hirviöstä, joka saa syntymäpäivälahjaksi purjelaivan, ja toinen Eerika-nimisestä tytöstä, joka kummastelee, kun lunta ei sada, vaikka mennään jo pitkällä joulukuussa.

Tänä iltana sain aikaiseksi kaksi runoa. Niiden nimet ovat Vedenpinnan alla ja Aaveiden valtakunta. Niitä voit lueskella vaikka heti, tuosta alapuoleltahan ne löytyvät. Runojen kirjoitus on minulle aika uusi juttu, joten nuo eivät välttämättä ole mitään maailman parhaita, olenhan vasta aloittelija…

    Vedenpinnan alla
    Vedenpinnan alla on maailma värikäs.
    Aivan toisenlainen, mutta myöskin vauhdikas.
    Siellä nopsapyrstökalat, hitaat merihevoset,
    merilehmät, ankeriaat, mustekalaset.
    Siellä liikkuu pieni sintti, suuri miekkavalaskin,
    jos sen näet, älä sitä katselemaan jää,
    vaan pakoon polski tuhatta ja sataa kohti pintaa!

    Aaveiden valtakunta
    Vai et usko aaveisiin? Se on paha erhe.
    Siis et usko aaveisiin? Oikein paha virhe.
    Aaveita on olemassa tässä meidän maailmassa.
    Juuri tässä maailmassa, ja aivan riittämiin!
    Jos aave teille muuttaa, riittää siinä ongelmaa -
    aaveet eivät kodistaan tahdo käydä kauppaa.
    Usko nyt jo aaveisiin, mieltäs avarra -
    muista että tämä on aaveiden valtakunta.


Lupaan taas joskus kirjoitella tänne, vaikka jonkin kertomuksen nimenomaan tätä sivustoa varten.

L U M I


Tiistai 2.10.2012

Skannasin tähän kaikien luokkakavereitteni kuvat Lahden Kauppaopisto 1965-vuosikertomuksesta. Meitä oli 34 opiskelijaa, 27 tyttöä ja vain seitsemän poikaa... Sivuja klikkaamalla saat ne suuremmiksi, kuvat selkeiksi ja tekstit luettavaan kokoon ! Lisäilen omia muisteluitani opistoajoista ja luokkakavereista kuvasivuille myöhemmin.




Torstai 28.9.2012
Kuukausi kunnallisvaaleihin ja tulihan sitä eilisiltana katseltua teeveestä vaali-iltaakin. Tavanomaista tohinaa, pari erittäin fiksua naista mukana, tutkija Tampereelta, kunnanjohtaja Lapista, täydet pisteet heille !
Jo vuonna 1936 muistutettiin äänestämisen tärkeydestä tulitikkuetiketissäkin ja oikealla on kartta vanhasta Suomesta, vanhempani muuttivat Lahteen luovutetulta alueelta eli Viipurista, äitini lapsuudenkotikin Saimaan kanavan varrella Pällillä jäi rajan taakse sodan jälkeen.

Maanantai 17.9.2012

Kutsumattomia vieraita autossani yöllä, 'kirjahyllyn katsojia' ovella päivällä...

Viime päivinä on Etelä-Suomen Sanomissa kerrottu röyhkeistä murroista omakotitaloihin Renkomäessä, Hollolassa, Nastolassa, varkaat veivät koruja, rahaa, kannettavia tietokoneita - jopa keskellä päivää. Yritystä on ollut täällä lähempänäkin, luultavasti. Reilu kuukausi sitten ovellani kävi nuori siististipukeutunut ja asiallisen tuntuinen pariskunta, tyttö ja poika, he olivat myymässä turvalaitteita kiertelemällä ovelta ovelle, ehkä esittäytyivätkin, joku Security Systems tms ?
Kiitin kohteliaasti, turva-asiat ovat kunnossa, parempaa onnea seuraavassa talossa...

Pari päivää myöhemmin valvoin aamuyöllä yli kolmeen loisteputket päällä ja yritin säätää pelkällä sisäantenilla toimivan vanhan telkkarin kuvaa paremmaksi, se pirstaloittui ja katkeili kaiken aikaa. Vanha valkea Opelini seisoi pihalla metrin parin päässä valaistusta ikkunastani. Valot pois ja nukkumaan, aamukahvien jälkeen piti lähteä autolla liikenteeseen.

- Mitä ihmettä, kuskinpuoleinen auton etuovi oli lonkallaan, hansikaskotelo auki, rekisteriote penkillä levällään, sivutaskuista tyhjä muovipussi lattialla, oma tyhjä pahvinen lääkepakkaukseni lattialla ! Röyhkeitä kutsumattomia vieraita ja talossa valot päällä aamuyöhön, en huomannut mitään hävinneen autostakaan, ei mitään murtojälkiä, varmaankin olin itse jättänyt auton auki. Mutta että ikkunan alla, härskiä hommaa !!

Viime viikon keskiviikkona iltapäivällä ovikello soi, tuntematon noin kolmekymppinen nainen, pitkä tumma tukka, kyseli "Onko tämä Purokatu 18 A, tulin sitä kirjahyllyä katsomaan". Osoite oikea, mitä hiton hyllyä... "Siis Purokatu 18 A ?", osoite edelleen oikea, ehdotin jotain toista osoitetta. "Ei, Purokatu 18 A" sanoi nainen ja riensi pihatielleni kadulta peruuttaneeseen punaiseen vanhaan henkilöautoon, joka oli koko ajan valmiina lähtemään, piti kovaäänistä pörinää.

- Mitään kirjahyllyä en ole kenellekkään myymässä, en ole ketään kutsunut mitään katsomaan - tiedustelukäynti ? Näitä juttuja kirjoittelen yli 10 vuoden ikäisillä kirppiskoneilla, suositan Patinaa tietokone- ja kirjahyllyhankintoihin !


Perjantai 7.9.2012

Vanha puukirjasto 1928-67, vanha Sarjakuvalehti 1958, vanha Ajan Sävel 1958


Lahden kirjaston 100-vuotishistoriikki ilmestyi 1976, kirjoittanut ESS:n päätoimittaja Olli Järvinen, 230x240 mm, 90 sivua, painamo Era. Tämänkin kiinnostavan teoksen löysin kirpputorilta, 4 euroa. Vuonna 1899 rakennetussa puutalossa Hämeenkadun ja Mariankadun kulmassa toimi aluksi Hotelli Lahti, sitten Lahden Lyseo 1921-1928, Lahden kirjasto 1928-67. Kirjastomme muutti konserttitaloon 1968, ja sieltä nykyiselle paikalleen uuteen kirjastotaloon 1990.
Kirjassa kaupungin nokkamiehet ylpeilevät sivukirjastojen perustamisilla ja suurilla lainausmäärillä, nykyiset virkamiehet ylpeilevät sivukirjastojen lopettamisilla ja henkilöstövähennyksillä...
Meneekö meillä nykyään tosiaan niin paljon huonommin kuin muutama vuosikymmen sitten ?

Lyseolaisena käytiin usein ruokatunnilla puukirjaston nuoriso-osastolla Lifea lueskelemassa, kirjoja lainaamassa. Eräveikkojen kolkkapoikana kävin myös talon pihanpuolella kivijalkakerroksessa sijaitsevassa partiokämpässämme merimies- ym solmuja opiskelemassa jo 50-luvun alussa.
Ex-vaimoni työskenteli ennen yksityisyrittäjäksi ryhtymistään kirjastossa, Kivimaalla, Liipolassa, Kärpäsissä, pääkirjastossa ja kirjastoautossakin, kaikissa tuli käväistyä.

Sarjakuvalehti numero 23 vuodelta 1958 oli kooltaan 200x287 mm, 24 sivua, puolet nelivärisiä (4v), loput mustavalkeita (mv). Lehti sisälsi 23 yhden sivun mittaista sarjakuvaa, osa tuttuja, monia en enää muistanutkaan.
Kannessa 4v Mustanaamio; mv Kotkanpoika - kertomus kotkien kasvattamasta pikkupojasta; mv Robotti Arska, tarina Arabiasta; 4v Avulias Aatu Aave keskiaikaan sijoittuva tarina; 4v Yksinäinen Ratsastaja: sheriffi, intiaaneja ja hevosia; mv Avaruuskapteeni Condor oudolla planeetalla;

mv Kilpa-ajajat hienolinjaisia autoja; 4v Pikku-Anni kertoo noin 7-vuotiaasta tytöstä, hänen koirastaan ja vihreästä miehestä; 4v Jonni Huimapää kertoo lentäjistä ja lentokoneista ja rosvoista; mv Roi Rogers on lännenseikkailuja; mv Kim kertoo rosvoista ja merimiehistä laivoilla; 4v Musse ja Pussa on seikkailutarina kahdesta ketunpojasta ja karhusta; 4v hienosti piirretty Timo Terävä kertoo alkuasukkaista, sotilaista ja viidakkoseikkailuista; mv Cisco Kid lännen seikkailuja; mv Kit Carson - lännenmiehiä, inkkareita ja hevosia; 4v Pekka Pikanen perhe-elämää; 4v Sam Seikkailija tieteistarina, raketteja, satelliitteja; mv Vedenalaiset Rosvot; mv Lasse Lentäjä, suihkulentokoneita ja vallankaappauksia Arabiassa; 4v Olli Riuska kruunupäitä ja ritareita; 4v Kapteeni ja Pojat (Kissalan Pojat) lastenkasvatusta ja kujeita; mv Buffalo Bill, tunnethan miehen; mv Salapoliisitehtäviä... Kaikki sarjakuvien tekstit olivat käsintekstattuja.


Tämäkin lehti on vuodelta 1958, aikansa suosituin nuortenlehti. Sivukoko 170x235 mm, nelivärikannet, 40 sivua, kaikki sisäsivut yksi- tai kaksivärisiä. Sisältö numerossa 40: horoskooppi, sarjakuva Tuomari Parker, Woodpeckers yhtyeen esittely, Olavi Virta esittäytyy, Lukijan ääni, Yhtä ja toista maailmalta, muotijuttu Lämmintä syksyä, Hämärän tyttö rakkauskertomus, Lentoemäntä sarjakuva, Debbie Reynoldsin esittely, pari sivua ilmoituksia, Myötä- ja vastoinkäymisissä-sarjakuva, kirjeenvaihtoilmoituksia, sivullinen levyuutuuksien esittelyä, kotimaisen yhtyeen esittely Viikon Domino, Mary Matkalla maineeseen sarjakuva, Lazarella iskelmän sanat, John Saxon filmitähtikuva.


Sunnuntai 2.9.2012

Postia Kivistön Heikiltä - lyseolainen luokkakaverini oli usein Kariniemessä 50-luvulla

Sent: Sunday, September 02, 2012 12:20 PM
Subject: Kuvia Kariniemestä ja Alstasta

Hei Raimo,

"Selailin tänään ylläpitämääsi mainiota Lahtelaista.net-sivustoa. Siellä mainittiin jonkun lyseolaisen yhteydessä myös rautakauppa Alsta ja tämänpäivän Etlarissa oli "ESS 50 vuotta sitten"-laatikossa artikkeli "Murtomiehen saaliiksi 2 miljoonaa Lahdessa", joka juttu koski myös Alstaa.
Näistäpä sain aiheen lähettää oheiset kolme valokuvaa Alstasta. Kuvat on otettu Alstan 60-vuotisjuhlan kunniaksi 1959. Silloin Alsta oli vielä puutalossa Aleksin ja Rautatienkadun kulmassa.
Muistat kai, että lyseolainen Olli Nurminen oli kesätöissä myyjänä Alstassa, taisipa olla opiskeluaikoinaankin. Ollihan oli meitä vuotta ylempänä ja aktiivinen lyseon kulttuuriharrastuksissa - ja oivallinen rautakaupan myyjä."

Muistisi virkistämiseksi - mikä oli Alsta ja missä se sijaitsi ? Unto Tupalan "Kun Lahti rakennettiin" kertoo: Rautatienkatu 19, 'Alstan kulma', on rakennettu 1891, kivitalo valmistui 1968. - - Kuva lienee vuodelta 1965, takana leima 'Foto 65 J Puumalainen Lahti'. Ilmoitus on skannattu Maatalousnäyttelyn oppaasta vuodelta 1951, Alstan esittely Lahden Seudun Yrittäjien 30-vuotishistoriikista (1966): Alla Kivistön Heikin vanhat kuvat Aleksin ja Rautsikan kulmassa sijainneen myymälän sisätiloista:
"Alstan kuvat ovat isäni peruja, hän oli Alstassa töissä. Kuvien takana on leima Valokuvausliike Erkki Halme, Lahti, puh. ... Alkuperäiset kuvat ovat 23,3 x 17,8 cm, niitä on kaikkiaan 12 erilaista ja jokaista on 2 tai kolme kopiota. Ne ovat pahvikotelossa. Luulen, että ne ovat/olivat Alstan omaisuutta, mutta jääneet isälleni, kun hän oli niitä viimeisiä, joka sammutti valot, kun Alsta loppui. Alstahan toimi Aleksin ja Vesijärvenkadunkulman kivitalosta muutettuaan Vanhatiellä ja Möysässä Eirin vieressä ennenkuin loppui. Luulen, ettei estettä niiden julkaisemiseen ole."
- - - Valokuvausliike Halme sijaitsee nykyään miltei Alstan vanhalla paikalla...


Heikki kirjoitti myös: "Laitan mukaan myös kaksi kuvaa Kariniemestä, molemmat otettu 1940-luvun alkupuolella. Toinen kuva on ilmeisesti otettu Kariniemenkatu 35:ssä ja toinen Kariniemenkatu 28:ssa (?). Näin päättelen kuvien taustalla näkyvistä maisemista. Itse olen toisessa kuvassa, mutta en muista kuvaushetkeä. Pystysitköhän hahmottamaan paikat tarkemmin?" Vastasin Heikille: "Luulisin että ensimmäinen kuvasi on otettu pitkän talon parvekkeelta, taustallahan näkyy Lahdenkadun varrella oleva pelto eli 'leikkikenttämme'. Toisessa kuvassa taustalla on valkea matala Etelä-Suomen Auton toimitalo ja sen takana näkyvät Lahden Puukalusto Oy:n eli vuodesta 1961 Oy Iskun Tehtaiden katto ja piippu, sekä Lahden Puunjalostuksen savupiippu."


- Tämäkin ilmoitus on skannattu
vuoden 1951 maatalousnäyttelyoppaasta.
Etelä-Suomen Auton osoite oli Asikkalan Suurtie 1, nyt sekin tunnetaan osana Lahdenkatua, ja puhelinnumerossakin on vain neljä numeroa.
50-luvulla yrityksen omisti muistaakseni Helemaa, myöhemmin sen osti Unto Kivinen.


Sunnuntai 2.9.2012

Etelä-Suomen Sanomien toimittajat vuonna 1964, kuva on skannattu 'Etelä -Suomen Sanomat 1914-1964'-historiikista, joka ilmestyi vuonna 1968: 225 sivua, kovat kannet, painettu tietenkin Esan Kirjapainossa. - Kuvan toimittajista enemmistö on jo poistunut joukostamme, muutamat jatkanevat vielä kirjoittelua...


Ylärivissä päätoimittajat, toimituspäällikkö ja toimitussihteerit.

Leiponen kunta-asiat, Mattila maatalous, Häkkinen urheilu, Savolainen talous - Mattilan kanssa kaksi teemanumeroa joka vuosi.

Salomaa ja Henttonen kulttuuria, Rissasen Eeva myöhemmin päätoimittajaksi, Karjalainen hömppää, Eskola urheilu - Henttonen ja Irina tekivät muotinumerot.

Paasilehdon Mapa ulkomaat, Jalava urheilu, Teuvo Nurmi Kuusankosken Sanomien päätoimit- tajaksi, Nuottimäki oli lyseolaisia.

Aluetoimittajia ja vihoviimeiset paikkakuntanumerot, miltei mahdotonta myydä ilmoituksia - hinnoista ei joustettu markkaakaan !
Väisäsen ja Jussilan arkistoista löysin hyvät kuvat omiin ilmoituksiin jne.


Tuomari Ossi Kivekäs antoi tehtäväkseni suunnitella tämän historiikin kannen, sinivalkea, arvokas. Esassa oli kultafoliolaitteet, vanhat lehden ja yhtiön logot ja vuosiluvut, siinä arvokkuutta.

ESA-henkilökuntalehden päätoimittajana kopioin toimittajien kuvasta idean koko henkilökunnan 'facebookin' julkaisemisesta ja siitä tulikin kaikkien aikojen suosituin lehtemme numero, valitettavasti olen omani hukannut. Löytyykö keneltäkään arkistoihini ?
- Tämän henkilökuntakuvaston pääkirjoituksessa kirjoitin "kuvasi alta näet nimesi ja sen mitä olet työpaikallasi tekevinäsi"... Jostain syystä juttuni herätti melkoista polemiikkia, kahvipöytäjutustelua ja arvosteluakin.


Sunnuntaina 2.9.2012

Kariniemeläiset vuodelta 1959 kohtasivat perjantaina Liipolassa kirppiksellä...

Joko taas, eikö ole mitään muuta järkevämpää muisteltavaa ? No EI ole !!!
Ja tapaamani ex-painonnostaja Juhani Salakka edusti sentään aikoinaan Suomea olympialaisissakin ja oli Painonnostoliiton toiminnanjohtaja 1975–1991.

- Juhani on itseäni seitsemän vuotta nuorempi, asuimme 50-luvulla samassa talossa eli 'pitkässä talossa' Kariniemenkatu 35:ssä. Juhanilla on parisen vuotta vanhempi isosiskokin, joka vaikuttaa edelleen Vuorikatu 1:ssä, missä heidän vanhemmillaan oli aikoinaan osto- ja myyntiliike, kirppisten edeltäjä vaikka myikin enimmäkseen huonekaluja ja muita kotitarvikkeita, antiikkia.

Juhanin oma yritys sijaitsee nykyään Helsingissä oopperaa vastapäätä ja on keskittynyt antiikkihuonekalujen ja valaisimien kauppaan. Kaikki lahtelaiset ovat kuulemma tervetulleita tutustumaan valikoimaan ja tapaamaan ex-lahtelaista huippu-urheilijaa.


Torstai 30.8.2012

Art Häme 12 25.8.-9.9.2012 Lahdessa ja sen kunniaksi paikallista runoutta maailmalle !
Tämäkin kirja on kirppislöytö, ilmestynyt 1990, kustantaja KSL. Kävin itsekin 80-luvun lopulla KSL:n kurssilla Harjukadun nuorisotalolla, opettajana runoilija Arto Kytöhonka, aiheena 'Tietokoneet ja luova kirjoittaminen'. - Nyt Arto Kytöhonkaa muistetaan Felmannian näyttelyssäkin 3.-28.9.2012.

Sunnuntai 19.8.2012


Tämän vuonna 1955 ilmestyneen kirjan lueskelin torstain ja perjantain vastaisena yönä, 169 sivua, löysin sen Sopenkorvesta Mestarinkadun kirppikseltä, lukunautintoni maksoi yhden euron... Kansikuvan tutkailu ja kirjan aloitussivu herättivät kiinnostukseni, elämää ja rakkautta ja ammattikateutta sanomalehtitalon sisällä, kilpailua mies- ja naistoimittajan välillä, tutuntuntuiset miljöökuvaukset. Muistuttaa vähän Etusivu uusiksi elokuvan juonikehitelmiä.

Naisen sielunelämää vuodelta 1942, kirja löytyi Saimaankadun Cetori-kirppikseltä 2 e, lueskelin lauantai- ja sunnuntaiyönä, 209 sivua.
Tässä jo 70 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa minua viehätti etenkin vanhahtava suomenkieli: "...Minulla oli jatkuva kiire työssäni. Olin saanut määrätyn rutiinin, en enää hautonut kirjoitusta, ikävääkään, tuntikausia. Pudottelin sanat koneeseen sormet kuumina... Sanat syntyivät aivoissani herkästi ja valuivat paperille sopivin annoksin kuin lääkepullosta tipoittain serveerattuna..."


Maanantai 6.8.2012

Seitsemänkymppisen sarjakuvat

Vihtori ja Klaara, Jussi Juonio ja Matti Mainio, Rymy-Eetu, Kieku ja Kaiku, Pekka Puupää, Tulitikku-Taavetti, Adam, Ratsupoliisi King, Mustanaamio, Flash Gordon, Tex Willer, Kuvitetut Klassikot, Kissalan Pojat, Nalle Puh, Joonas, Rip Kirby, Tarzan, Teräsmies, Kippari-Kalle, Taika-Jim... Ja tietenkin Sarjakuvalehti ja Ajan Sävel. Kaikkia näitä seurattiin innolla, ensimmäisiä jo alle kouluikäisenä 40-luvulla, useimpia 50-luvulla, joitain vielä tänäänkin. Suosikkisarjikseni on tällä hetkellä Viivi ja Wagner, Wagner on täydellinen kaksoisolentoni, tosi sikamainen tyyppi ja Viivikin on suoraan elävästä elämästä, tyttöystäväni Railin kopio. Löydämme itsemme piirrettyinä useamman kerran joka viikko !

Vihtoriin ja Klaaraan tutustuin jo 40-luvun lopulla, sarja ilmestyi Uudessa Suomessa ja sarjakuvakirjana. USAssa sarjan nimi oli Bringing up the Father, ja se ilmestyi newyorkilaisessa American-lehdessä jo vuonna 1913. Alkuperäinen piirtäjä oli George McManus (k 1954).
Sarjakuvat-kirja (Otava 1972): "Vihtori ja Klaara syntyi valmiina: kertomus nousukkaista sekä tohvelisankarista ja pirttihirmusta. Mies on hyväntahtoinen liikemies, joka haikailee hauskaa menneisyyttään kääriessään yhä lisää rahaa..."

Jussi Juonio ja Matti Mainio ilmestyivät jo
50-luvulla värillisenä ja myöhemminkin Seura-aikakauslehdessä, pitkä ja lyhyt, majakka ja perävaunu, pekka ja pätkä-tyyppinen pari, jolle aina sattuu ja tapahtuu, oman 'justiinansa' käskyläisinä. Myös Ratsupoliisi King ilmestyi Seurassa ja punatakkinen ratsupoliisi virka-asussaan pani roistot järjestykseen Kanadan erämaissa ja kaivoskylissä.

Kotimaisista sarjakuvista katselin alle kouluikäisenä mursunviiksistä lihavaa kaljupäistä Rymy-Eetua, hän oli sympaattinen hymyilevä ja myhäilevä hahmo. Sarjan piirsi Erkki Tanttu jo 30-luvulla Kansan Kuvalehteen. Tanttu oli professori, taidegraafikko ja kuvitti runsaasti erilaisia sananparsikokoelmiakin, yhteensä lähes 900 piirrosta, kertoo Parhaat Pilapiirtäjämme-kirja (Tammi 1979).

Kieku ja Kaiku, nuo pulleat kukkopojat ilmestyivät jo 30-luvulta alkaen Kotiliesi-lehdessä, opettavaiset runoriimitetyt tekstit olivat Mika Waltarin kirjoittamia. Pekka Puupää seikkaili lapsuudessani muistaakseni Kuluttajan tai Me-lehden sivuilla, piirtäjä oli Fogeli eli Ola Fogelberg, Elannon mainospäällikkö, taidemaalari, piirtäjä. Pekka Puupää-kirjoja ilmestyi vuosittain 1943 alkaen, painokset 50-luvulla jopa 60.000-70.000. Kirppiksiltä olen löytänyt puolisen tusinaa näitä kirjoja, hinnat yleensä muutamasta eurosta kymppiin.
Kaikki 13 Puupää-elokuvaakin on tullut katsottua useampaan kertaan.

Tikunlaiha Tulitikku-Taavetti - pää oli tulitikun materiaosa, vartalona ja jalkoina ja käsinä tulitikun tikkuosat - ilmestyi muistaakseni Etelä-Suomen Sanomissa kuten kolhonaamainen Adamkin. Nalle Puh ei ollut varsinainen sarjakuva, siinä oli vain yksi kuva ja sen alle normaalilla 8 pisteen kirjaimella ladottu tarina, tai jatkokertomus.

Mustanaamio seikkaili jossain Bengalin viidakoissa ja löi pääkallosormuksellaan roistoja leukaan, Flash Gordon taisi elää jättiläisotusten kanssa Venus-planeetalla, Tex Willer oli lännenmies hevosineen ja pyssyineen, tämä sarjakuvavihkonen oli kapea läpyskä, noin kolmannes A4:stä eli suunnilleen 90x210 mm. Keräilin ahkerasti Kuvitettuja Klassikkoja kouluikäisenä, ostin ne aina omilla rahoillani Rautatiekirjakaupan kioskeista tai kirjakaupoista. Lehti sisälsi luultavasti 32 rotaatiossa painettua sivua ja lisäksi kiiltäväpintaiselle paperille painetut hienot monivärikannet. Maailmankirjallisuuden helmet helppolukuisina piirrossarjakuvina, jokainen vihkonen oma itsenäinen tarinansa.

Kissalan pojat tekivät kepposia lihavalle kapteenille, Kippari-Kalle söi pinaattia ja tinttasi sitten tappelukavereitaan päin pläsiä, Taika-Jim viittoineen ja silintereineen ja muskelimies Lothar selvisivät tilanteesta kuin tilanteesta, Teräsmies oli toinen viittamies, Rip Kirby piippuineen oli palvelijansa Desmondin kanssa asuva rikoksia selvittelevä herrasmies, siviiliammatiltaan entinen merivoimien upseeri. Rip Kirbyä piirsi USAssa King Features Syndicaten palveluksessa Alexander Raymond
1930-luvulla, ja sarja ilmestyi Helsingin Sanomissa lapsuudessani
50- ja 60-luvuilla.

Joonaksen piirtäjän Veikko Savolaisen sarjat muistuttavat tyyliltään Kirby-sarjakuvia, selkeät ja tyylikkäät piirrokset, varmaa kynänkäyttöä...

Sarjakuvalehti sisälsi useita eri sarjoja yksissä kansissa, A4, ehkä 32 sivua, ainakin kannet nelivärisiä. Ja Ajan Sävel kuului jokaisen teinin - myös meidän poikien - peruslukemistoon 50-luvulla. Lehti sisälsi sarjakuvia, rakkauskertomuksia, iskelmien sanoja, filmitähtien kuvia, elokuvajuttuja jne. Monivärikannet, koko noin A4, sisäsivuilla säästeliämpää värienkäyttöä.

Meille tuli kotiin Etelä-Suomen Sanomat ja Helsingin Sanomat, myös Kotiliesi, Suomen Kuvalehti, Seura ja Viikko-sanomat tulivat vuorovuosittain, ja aina tietysti Valitut Palat. Isäni oli ammatiltaan kuorma-autoilija, yrittäjä, ja halusi itse pysyä ajan tasalla maailman tapahtumista, siksi me lapset eli kolme pojankoltiaistakin saimme lukea runsaasti hyviä lehtiä.

Lukemista sain harrastaa myös työelämässä eli Etelä-Suomen Sanomissa vuosina 1966-1989.
Joka päivä kului tunti tai pari lehtien tutkimiseen, ensin aamulla oma lehti, seuraavaksi Helsingin Sanomat, iltapäivällä Kaleva Oulusta, Savon Sanomat Kuopiosta, Turun Sanomat Turusta ja Vaasa Vaasasta,
lehden nykyinen nimi on Pohjalainen.

Näistä tutkittiin ilmoituspäällikkö Olavi Kukkeenmäen kanssa valtakunnalliset ilmoituskampanjat, minun tehtävänäni oli tutkia kaikki teemanumerot ja noukkia niitten ilmoittajien nimet, osoitteet ja puhelinnumerot talteen samoin kuin teemanumeroiden ilmoitusmäärät. Tietokoneita ei ollut joten kaikki hommat tehtiin käsityönä, kirjoituskoneella, puhelinnumerot ja muut yhteystiedot piti etsiä Sinisestä Kirjasta, osoitteet ilmoitustarjouskirjekuoriinkin kirjoitettiin koneella kuori kerrallaan. Oho, eksyin vähän aiheesta, toki luin kaikista mainituista lehdistä kaikki sarjakuvatkin, ja Esa maksoi palkkaa siltäkin ajalta !

Jos olet oikeasti kiinnostunut suomalaisista piirtäjistä ja sarjakuvista ja niiden tekijöistä tutki nuo yllä olevat kaksi kirjaa, suositan lämpimästi. Omani löysin kirppiksiltä ja maksoin niistä liikaakin, kirjastosta samat taitaisi saada luettavaksi halvemmalla ?


Lauantai 14.7.2012

Tapaamisia - tänään vuodelta 1947 - eilen vuodelta 1956

Kirjoittaja vuonna 1945 Kittelänlinjalla Launeella
Tapasin muutama tunti sitten Kiveriön S-marketin pihalla vanhan naapurini vuosilta 1943-47, tunsin siis hänet 0-4-vuotiaana... Asuimme samassa isossa monen perheen puutalossa Launeella, Launeenkatu 50, hän oli Eerolan Seppo. Sepolla oli veli Pauli (k), sisko Leena, ja heidän äitinsäkin (k) muistan. Viimeksi näin Sepon ja hänen äitinsä kymmenkunta vuotta sitten, nyt muistelimme marketin parkkipaikalla muita talon asukkaita ja naapureita 65 vuoden takaa.

Oikealla oleva frakkipukuinen lasiukko on seitsemän sentin korkuinen, pullo on yli 70 vuoden ikäinen, se lienee sisältänyt joskus miesten partavettä tai parfyymiä, korkki kateissa. Sain tämän pullon Launeenkatu 48:n pihamökissä asuneelta Kousan rouvalta 3-4-vuotiaana, ennen kuin muutimme Kariniemeen vuonna 1947. Kousan pojan, taisi olla Matti, tapasin työasioissa 70-80-luvuilla, hän oli Heinosen makkaratehtaan tekninen johtaja ja toi minulle työpaikkailmoituksia Etelä-Suomen Sanomiin.

Toinen pikkupojan mieleen jäänyt perhe Launeenkatu 48:sta oli Heinoset, lapsia oli kolme, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Tyttö työskenteli aikoinaan Rautatienkadun Oskari Rajasen kultasepänliikkeessä viehättävänä myyjättärenä, pojat Arpo ja toinen vellos menestyivät omilla urillaan, koulutuskeskuksen johtajana ja kunnallispolitiikassa sos-demareiden ja kaupungin johtoportaassa. Syynä Heinosten muistamiseen eivät kuitenkaan olleet nämä itseäni vanhemmat lapset, vaan se että heidän vanhempansa antoivat minun lueskella Vihtori ja Klaara-sarjakuvakirjaa, yleensä tämä pariskunta seikkaili Uusi Suomi-sanomalehden sivuilla. Luultavasti sain Heinosilla selailla myös Rymy-Eetu-sarjakuvavihkosta ? Junalla matkustaessa Lappeenrannan suuntaan tavailin rautatieasemien nimiä jo 4-vuotiaana, mutta en muista katselinko näistä sarjakuvakirjoista vain kuvia vai joko opettelin tavaamaan.

Kotitalossa eli Launeenkatu 50:ssä asui myös Kumisen Erkki äitinsä kanssa, muistaakseni joku Merenlahtikin, sekä tietenkin Sorvarin perhe, äiti oli Elsa, pojat Juha ja Kari, heidän pikkusiskonsa nimeä en muista, perheen isällä oli pieni huonekalutehdas. Sorvarit muuttivat Helsinkiin, pojat kävivät kuitenkin joskus 50-luvulla kyläilemässä meillä Kariniemessä ja he harrastivat jääkiekon pelaamista. Opastin pojat jääkiekkokaukalolle nykyisen jäähallin ja radan välille, kaukalo oli taivasalla ja luonnonjäätä, siellä harjoittelivat ja pelasi Savunsyöjät eli ainoa lahtelaisseura. Tunnetuin pelaaja oli punatukkainen Pumu, hän oli rautakauppa Alstan myyjä. Alsta sijaitsi Rautatienkadun ja Aleksin kulmassa matalassa yksikerroksisessa puutalossa. - - - Eerolan Seppo kertoi edesmenneen äitinsä hämmästelleen Sorvarin Elsan tupakointia, eiväthän naiset polta, kun vein oman äitini (k) ja Elsan Eerolan rouvan 80-vuotispäiville kymmenkunta vuotta sitten.

Mitä muuta mieleeni on jäänyt Launeenkatu 50:ssä asumisesta vuosina 1943-47 ? Ei paljon, mutta jotain kuitenkin. Muistan ikkunoiden pimennysverhot sotavuosien lopuilla, muistelen kuulleeni panssarivaunujen kolinaa Launeenkadulta, muistan pönttöuunissa halstrattujen silakoiden tuoksun, muistan suomenpystykorvakoiraamme Rekua, jonka kylkeä vasten nukuin lattialla ja jonka pennut kävin noutamassa talon alle ryömimällä, muistan kun kävimme synnytyslaitoksella hakemassa pikkuveljeni Ahtin kotiin Launeelle vuonna 1945...

Eilen kahvittelin 50-luvun ihastustani Hollolassa

50-luvun puolivälissä, noin 12- tai 13-vuotiaana, jahtasin kaverini kanssa vappupäivänä Lahden torilla kahta ikäistämme tyttöä ja pommitimme heitä markkinapalloilla, seurasimme heitä pitkään ja pääsimme juttusillekin, tuttavuutta tekemään. Kivaa oli, kasvot painuivat unohtumattomasti mieleen, vuosikymmeniä olemme moikanneet, jos on jossain nähty, muutaman kerran on sana pari lapsuudestamme vaihdettukin.

Harrastan kirppisten kiertelyä, etsin Lahti-aiheisia kirjoja ja lehtiä, Viipuri-tavaraa, vanhoja tietokoneita, lp-levyjä, elektroniikkaa. Eilen käväisin Hollolan suunnalla, kierrätyskeskuksessa ja kirppiksellä. Ja siellähän oli yksi tuttukin, Seija viime vuosisadan puolivälistä. Ensimmäistä kertaa istahdimme kahvipöytään kuulumisia vaihtamaan, molemmilla pari lasta, lastenlapsetkin miltei samanikäisiä, Seijalla lastenlapsen rippijuhlat nyt viikonvaihteessa. Onnea !
Moikkaillaan kun nähdään, istahdetaan joskus toistenkin kupilliselle kahvia...


Sunnuntai 8.7.2012 Lahenlehden päätoimittaja ja Lahti-seuran puheenjohtaja Sauli Hirvonen poikkesi lahtelaista.net sivuston "toimituksessa" rupattelemassa lahtelaisuudesta ja yhteistyöstä lehtientekemisessä, taisipa suorittaa jäsenhankintaakin Lahti-seuraan...


Lauantai 7.7.2012

Tämän linkin löysin Lahenlehdestä...
KATUMAA - VIDEOITA LAHDESTA * Radio- ja tv-museo * Yli-Marolan kotieläinpiha *


Keskiviikko 6.6.2012

Ensivisiitti toiseen lahtelaiseen webbilehteen tuli äsken tehdyksi, käy Sinäkin tutustumassa Lahenlehteen ! Paljon kulttuuria, paljon asiaa.
Kiinnostava sivusto on myös Lahti-seura r.y., joka julkaisee Hollolan Lahti-lehteäkin. Paikallista historiaa, vanhoja valokuvia, jokaiselle jotakin.
Jos Sinä tiedät joitain mukavia Lahti-aiheisia sivustoja, lähetä vinkki tänne.


Tiistaina 5.6.2012

runoilija, muistelmakirjailija, kaunokirjailija, teatteri- ja kirjallisuusarvosteluja, sijoituksia kirjoituskilpailuissa...

Inga Achté

(os. Raja) (s.1927, k. 19.11.2011)
Kirjailijanimet: Raja, Raja-Verkasalo, Achté
Opinnot ja ammatit:
- filosofian maisteri, loppututkinto Pariisin... jne jne
- vanhempi lehtori, Tiirismaan lukio (1952-88)
- sijaisena mm. Lahden yhteiskoulussa ja Harjulan vapaaopistossa

Löysin tänään Cetori-kirppikseltä 36-sivuisen lasertulostetun vihkosen,
'Elokuva, televisio ja videot elämässäni', maksoin siitä peräti 00 € 50, siis 50 senttiä. Kirjoittaja oli Inga Raja-Verkasalo, 1996, en ollut kuullut hänestä aiemmin mitään. Lueskelin tätä erinomaista kiinnostavaa ja elävästi kirjoitettua vihkosta varttitunnin ja kiinnostuin aiheen lisäksi myös itse kirjoittajasta.

Googlettamalla löysin heti Inga Achtén esittelyn ja luettelon 57 eri kirjoituksesta, jotka kaikki kertovat Lahdesta ja lahtelaisista, kulttuurista ja taiteilijoista, elämästä toreilla ja teattereissa. Aiheina mm. Nuoruus radiomastojen kaupungissa 1944-1961; Turistit tuppukylään - Elämää Lahden torilla; Tipalan opettajana 1950-luvulla; Kaupunginteatterin historiaa 1946-84; Lahden teatterihistoriaa 1800-luvun lopusta 1946:een; Jaakonkatu 1 - kotini Lahdessa 1944-53; Kannaksen yhteislyseon oppilaana 1944-47; 1960-luku Tyttölyseossa ja Tiirismaan yhteiskoulussa; Lindholmin vaatetusliikkeen myyjättärenä Lahdessa 1940-luvun lopussa; Radikalismi 1970-luvun koulumaailmassa jne jne. - Useimmat kirjoitukset on julkaistu Lahti-seuran Hollolan Lahti-lehdessä 1990-luvun lopulla, kaikkien 57 kirjoituksen otsikot saat näkyviin klikkaamalla molempia "Tuotantoa"-linkkejä Achtén esittelysivuilla.

P.S.1 - Inga Achtén muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
P.S.2 - Toiveeni Lahti-seuralle: Inga Achtén Hollolan Lahti-lehdessä julkaistut kirjoitukset kiinnostavat meitä vanhempia lahtelaisia. Voisitteko ystävällisesti julkaista ne uudelleen uudella webbisivustollanne ? Tai antaa ne minulle skannattavaksi ja julkaisen ne tällä sivustolla.
Raimo Kaarna


Tiistaina 5.6.2012 Yle Puhe-radiossa Olga K kertoi tänä aamuna Hyvinkäällä eilen järjestetystä mielenosoitusmarssista, jolla vastustettiin väkivaltaa ja aseita. Kristillisten Päivi Räsänen antoi viimeisten surmantekojen jälkeen lausuntoja tulevasta aselaista, hallitus ja kansanedustajat pitivät eduskunnassa hiljaisen hetken, presidentti Sauli Niinistö esitti uutisissa osanottonsa Hyvinkään tapahtumien uhrien omaisille...

Aselain kiristämisesta kirjoitti jo 46 vuotta sitten - kesäkuussa 1966 - Viikko-sanomat, mutta silti surulliset tapahtumat toistuvat kerta toisensa jälkeen. Häiriintyneet ihmiset tekevät hirveitä, ennalta ehkäiseminen taitaa olla mahdotonta. Valitettavasti. Talonpoikaisjärjellä ajatellen on kuitenkin paljonkin tehtävissä, ensimmäiseksi voitaisiin vähentää teeveestä puolet jokapäiväisistä olohuoneisiimme tuoduista murhista ja muusta väkivallasta. Jostainhan ne mallit tekoihin saadaan ? Ja useimmat turtuvat näihin asioihin jo omalla kotisohvallaan !

Nykyään amerikkalaisissa toimintasarjoissa ammutaan ja räjäytellään ihmisiä silmittömästi, tai sitten kuolinsyytutkijat ronkkivat ruumiiden silmiä tai leikkelevät viiltoja vainajien vartaloihin. Englantilaisissa dekkarisarjoissa yliopistokaupungeissa murhataan myrkyillä tai tapetaan akateemisia kilpailijoita pois urakehityksen tieltä. Saksalaisdekkareihinkin on tullut lisää väkivaltaa, jopa 'piikkaripoliiseja' hakataan raa'asti, keskiluokkaisissa rahaperheissä ratkotaan avio-ongelmia tappamalla, kiristämällä ja uhkailemalla. Asia erikseen ovat huumehörhöilyt ja sotaelokuvat, murhia, tappamisia, silpomisia, piikittelyä... Öyk !!!
Liika on liikaa, vähennetään nyt aluksi vaikka puolet väkivalta- ja rikosviihteestä ja viralliset tilastot kaunistunevat samaan tahtiin. Ainakin pitkällä tähtäimellä, 5-10 vuoden kuluessa !

Olen elokuvien ystävä, mutta silti tuntui oudolta että samana iltana kuin uutisissa kerrottiin Hyvinkään tapahtumista, jollain kanavalla näytettiin kahden tarkka-ampujan työskentelyä sotatantereella ja presidentinsuojelussa. Aiemmin on jo pariinkin kertaan näytetty englantilaiseen koulumaailmaan sijoittuvaa kouluampumiselokuvaa, katolta tai kirkontornista kiväärillä. Shakaalikin on nähty usein ja eri maissa valmistetuissa versioissa. Malleja siis riittää...


Maanantai 7.5.2012
Tämä sivu on skannattu Lahden Yhteiskoulun 50-vuotishistoriikista vuodelta 1946, se on siis ilmestynyt jo 66 vuotta sitten. Syy juuri sivun 91 valintaan on Ossi Kivekäs, varatuomari, Esan Kirjapaino Oy:n apulaisjohtaja vuonna 1946, valokuva toinen vasemmalta. Kuten tekstistä näet, historiikin tiedot ovat varsin perusteelliset, se kertoo merkkihenkilöistä nimen, koulutuksen, ammatin, syntymäajan, vanhempien nimet ja ammatin, äidin ja oman puolison tyttönimen, avioliitonsolmimisvuoden, lasten lukumäärän, milloin tullut yhteiskouluun, milloin kirjoittanut ylioppilaaksi, luottamustoimet, sotiin osallistumiset, millä rintamilla isänmaata puolustanut, harrastukset. Edes facebook ei kerro näin paljon luottamuksellisia tietoja, eikä tietosuojavaltuutettu uskaltaisi antaa lupaakaan moiseen ?

Ossi Kivekäs on vaikuttanut monin tavoin myös minun ja perheeni elämään. Hän on Esan hallituksessa toimitusjohtajana hyväksynyt sen, että tulin vuonna 1966 valituksi ilmoitustoimittajaksi, ilmoituspäällikkö Olavi Kukkeenmäen apulaiseksi. Etelä-Suomen Sanomat takasi perheelleni kohtuullisen hyvän elintason lähes neljännesvuosisadan ajan, mahdollisti omakotitalon rakentamisen vuonna 1975, ja varmisti minullekin lokoisat olot vielä eläkepäivinäni.

Omakotitalon rakentamisessa oli omat mutkansa, ja Ossi Kivekäs vaikutti ratkaisevasti asioiden kulkuun. Anoin vuonna 1974 tonttia Soltista, ja sain kyseisen vuoden suosituimman tontin, noin 50 hakijaa ! Syy suosioon oli Merrasjärven läheisyys, tontti oli 5-kulmainen, päättyvän tien viimeinen, ja rajottui vain yhdelta kantilta naapuritonttiin, yhdeltä kantilta tiehen ja kolmelta kantilta kaupungin metsään. Siis loistopaikka !

Tonttia anoessa olin tyhjätasku, rahaa ei ollut pankkitileillä ollenkaan. Vaimoni oli kotona kahta pientä lasta hoitamassa, ei työelämässä vuosikausiin. Talo suunniteltiin omien tarpeiden mukaan, yhdessä arkkitehdin kanssa, lättähattu ajan tyyliin. Rahoitusta anoin tietenkin omasta palkkapankistani Yhdyspankista, pankinjohtaja Ahtela lupasi suullisesti lainan kunhan ensin säästän 20 % kokonaiskustannusarviosta tililleni ennen rakentamisen aloittamista. Aikaa oli vuosi, tilille piti saada äkkiä 24.000 markkaa, pottia kasvatettiin palkkarahojen lisäksi lainaamalla omilta vanhemmilta, vaimon vanhemmilta, omilta tädeiltä. Määräaikaan mennessä, siis kevääseen 1975 mennessä, tililläni tosiaan komeili tarvittava summa ja riensin pankkiin lainapapereita allekirjoittamaan.

Yllätys oli suuri, Ahtela ei enää hoidellut laina-asioita, ne olivat Kavenin hoteissa. Minulle luvatusta lainasta ei löytynyt mitään kirjallista dokumenttia, Ahtelaa ei tavoitettu, lainaa ei myönnetä. Palataan joskus myöhemmin asiaan! Kaikkea sitä kuulee, sain kaupungin suosituimman omakotitontin, säästin tarvittavan omarahoitusosuuden sovitussa määräajassa ja nyt lainaa ei myönnetäkään! Pentele mitä idiootteja !!!

Pettyneenä riensin kadun toiselle puolelle Koppiin neuvottelemaan rakennusasioistani, ei asiakasuhdetta - ei lainaakaan. Kävin Lahden ja Hollolan säästöpankeissa, kävin osuuspankissa, kävin työväen säästöpankissa, kävin kommunistien pankissa, kaikissa kylmäkiskoista kohtelua, ei lainaa... Pieni lainaosuus Aravalta ja vakuutusyhtiöstä olivat jo järjestyksessä, mutta päärahoitus puuttui ja rakentamaan pitäisi päästä pian, tonttikin vaarassa luisua pois ellei rakentamaan päästä ja pian !

Ossi Kivekäs, tuomari - siinä ratkaisu ongelmiini !!! Kiipesin Ilmarisentiellä toiseen kerrokseen ja soitin tuomarin ovisummeria. Ossi kutsui sisään, kuunteli murheeni, katsoi ymmärtäväisesti silmiin ja sanoi "Eiköhän me jotain keksitä...". Sitten hän tarttui puhelinluuriin ja väänsi Yhdyspankin numeron, pyysi keskusta yhdistämään Ahtelalle ja aloitti keskustelun. "Täällä huoneessani on ilmoitustoimittaja Kaarna, joka aikoo rakentaa perheelleen omakotitalon. Olet luvannut suullisesti hänelle lainan jo vuosi sitten, mitään papereita jollain Kavenilla ei kuulemma ole. Kaarna on ollut Esassa jo kahdeksan vuotta, ja on eteenkinpäin. Pitäähän miehelle oma koti saada. Koetapas hoitaa tämä laina-asia kuntoon."

- Seuraavana päivänä sain soiton Yhdyspankista, minut kutsuttiin lainapapereita allekirjoittamaan, rakentaminen alkoi kesällä 1975 ja jouluksi muutettiin omaan taloon Soltissa. Kiitokset vielä kerran jo kauan sitten edesmenneelle Ossi Kivekkäälle, hän oli humaani ja ymmärtäväinen kaiken kunnioituksen ansaitseva ihminen, persoona sanan varsinaisessa merkityksessä !

Kuva Soltista Pilkekatu 1 rakennustyömaalta kesällä 1975. Innokkaat rakentajat - vasemmalla Kirsi, 8 vuotta ja oikealla Kati, 5 vuotta, taustalla perheen ensimmäinen auto isältäni ostamani sininen Opel Rekord.


Lauantai 5.5.2012
Radio Voimassa oli klo 15-16 tänään kiinnostavaa ohjelmaa, vilkaiskaa info facebookista...
Noin 50-60-luvulla syntyneet lahtelaiset
Ja katso tämäkin Lahti-aiheinen facebook-sivusto !
Maanantai 16.4.2012

Kirjoittelen näistä kirjoista lisää joskus lähitulevaisuudessa...
Lahden Yhteiskoulu 50 vuotta vuonna 1946. Löysin tämän kirjan kirppikseltä, kiinnostavat kuvaukset kaikista oppilaista aakkosjärjestyksessä tietoineen perhesuhteista, koulutuksesta, ammatista jne, niistä lisää myöhemmin. Vanhempi veljeni Pertti aloitti yhteiskoulussa 1948, tyttäreni Kirsi kirjoitti ylioppilaaksi yhteiskoulun iltalinjalta.
Lahden Seudun Maatalousnäyttely 1951, ensimmäinen työpaikkani oli lautapojan homma maatalousnäyttelyssä vuonna 1958, karsinoita eläimille Salpausselän puumäen juurelle. 70- ja 80-luvuilla Etelä-Suomen Sanomissa laadin yhdessä agronomi Hämäläisen kanssa maatalousnäyttelyn ilmoitusbudjetin Lahden ja ympäristön sanomalehtiin ja muutamiin valtakunnallisiin lehtiin.
Vuonna 1965 ilmestynyt 'Lahti ennen meitä'-kirja on Olli Järvisen kirjoittama, hän oli Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja, kun menin sinne töihin 1966. Kansikuvat ja muutaman muunkin on piirtänyt Tapani Lemminkäinen, lyseon opettaja, entisen tori-isännän Pokko Lemminkäisen isä.


Maanantai 26.3.2012

Osallistuin viimeviikon keskiviikkona Lyseon Senioreiden tapaamiseen Wanhassa Herrassa, ja edellisen kerran lokakuussa 2011. Silloin juttusilleni tuli vieraalta vaikuttava tukevahko viiksekäs ex-lyseolainen ja vaihdoimme pakolliset kuulumiset "Miten menee?" "Kiitti, hyvin tietysti, entä itselläsi..." jne. En tunnistanut miestä, olin jo kysellyt pöytäkumppaneil- tanikin etukäteen hänen henkilöllisyyttään, koska kaveri näytti pälyilevän suuntaamme, kukaan ei tunnistanut herraa.

Vasta kotona alkoi raksuttaa, pentele sehän taisi olla Hämäläisen Ersa, Erkki Hämäläinen, lääkäriperheen lapsi Oikokadulta. Ersa kävi 60-luvulla kotonani Partasen Puhkun kanssa, viimeksi tapasimme lyseon 75-vuotisjuhlissa vuonna 1996 ja Helsingissä asuva Ersa yöpyikin luonani. Työskentelikö Ersa yliopistolla eläkkeellepääsyynsä asti ? Ammatti, perhesuhteet ?

Ersa puoli vuosisataa sitten kotonani Purokadulla >

Löysin arkistoistani 60-luvun "facebookin" ilman valokuvia, Lyseon vuosikertomuksen.
Omaa ja Sinunkin muistiasi virkistääkseni skannasin lukioaikaiset luokkakaverini tälle sivulle. Jätin meidän kaikkien syntymävuodet ja lyseoontulovuodet näkyviin...
Vuosina 1959-60 olin VI luokalla, 1960-61 olin pois lyseosta eli työelämässä, 1961-62 palasin VII luokalle, 1962-63 jätin ruotsinehdot suorittamatta ja kävin VII luokan uudelleen, 1963-64 ylioppilaskirjoitukset ja 1964-65 kauppaopistoon.

Näistä luokkakavereistani Eiriön Jukka asuu edelleen Lahdessa, Kaukosen Ilkasta tuli tuomari ja hän asui 50-luvulla Kariniemessä samassa pitkässä talossa kuin minäkin, hän on kuollut; Kivekkään Antti, siis Jammu, kuoli parisen viikkoa sitten, hän oli Etelä-Suomen Sanomien omistajia ja sukuyhtiön pääjohtaja, kolmannessa polvessa.

Kososen Pertti oli ensin ESS:n ja sitten Valittujen Palojen toimittajia ja hänen välityksellään minut kutsuttiin työpaikkahaastatteluun Helsinkiin. Toimitusjohtaja Martti Immonen ja talousjohtaja Pertti Araviita haastattelivat minua sekä suomeksi että englanniksi. Kysymyksissä udeltiin mm. sitä, olisinko valmis leikkauttamaan tukkani lyhyemmäksi amerikkalaistyyliin ja haluaisinko muuttaa perheineni Araviidan asuntoon, joka oli vapautumassa. Harkinta-aikaa parisen viikkoa, päätin jäädä Lahteen ja palkkani Etelä-Suomen Sanomissa nousi 100 mk/kk. En milloinkaan hakenut mitään muuta työpaikkaa... - Kosonenkin on kuollut vuosikausia sitten.

Kostensalo oli tullut Porista viimeviikkoiseen tapaamiseemme, hän oli aikoinaan SM-tason lentopalloilija Kimmossa, nykyään porilaisia urheilujohtajia; Laasion Hannun isoveli kommentoi aiempia muisteluitani lyseon opettajista - molemmista tuli opettajia. Lummi eli Lumirakeen Pertti lauleskeli Hiski Salomaan jenkkoja, jos joku jaksoi kuunnella, hänestä tuli toimittaja ja kulttuurikriitikko Helsingissä; Massisen Hannu - erityisopettaja - asuu naapurissa täällä Kiveriössä, hän kirjoitteli vuosikymmeniä elokuva-arvosteluita Etelä-Suomen Sanomiin,
60-luvulla olimme molemmat paikallisen elokuvayhdistyksen hallituksessa Suviojan Mikan ja Kosken kanssa; Mattilan Risto vaikuttaa edelleen Anttilanmäellä; Miestamon Heikki kävi ensin kauppaopiston ja opiskeli sitten tuomariksi, hänkin kuoli parisen vuotta sitten.


Penkkarit helmikuussa 1964: vasemmassa reunassa Walleniuksen Pelle, hänestä toinen oikealle hattu päässään Smeds, haitaristin takana harmaassa villapaidassaan Rännäri...
Pylkkäsen Pekka jäi eläkkeelle Kisapuiston tennis- ja squashhallista, missä hänen vaimonsa ja minun ex-vaimoni hoitivat halliyhtiön aikavaraukset ja pitivät omaa varustemyymäläänsä; Utriaisen Ekusta tuli upseeri armeijaan - eipä olisi uskonut että kurinalaisuus Ekkua kiinnostaisi; Walleniuksen Pelle asui 50-luvulla Kariniemessä, nyt Helsingissä, ja Pelle poikkesi kotonani Purokadulla muutama vuosi sitten vieraillessaan pojallaan naapurissamme - Walleniusten rakennusliike urakoi rivitalot mm. Kilpiäistentien alkuun ja Möysän rantaan; Virtasen Erkki istui Wanhassa Herrassa samassa pöydässä, asuu nykyään Ankkurissa, eläkkeellä oleva opettaja kuten vaimonsakin, joka oli vanhemman tyttäreni ensimmäinen opettaja Kiveriön koulussa...

Toki muitakin luokkakavereitani muistan: Aaltosen Erkki meni kai VR:n palvelukseen Helsinkiin; Hyvönen oli urheilumiehiä; Järvinen oli vaalea kiharatukkainen hiljainen kaveri; Kuuselan Eeron äiti oli ammattikoulujen vahtimestari; Lönnqvist tummatukkainen nappisilmä kikkarapää; Oran Kyösti asui Lahdenkadulla; Palmin Seppo jalkapalloili veljensä kanssa Vesijärvenkadun alkupään kerrostalon pihalla ja muistaakseni Reippaassakin; Pasasen Risto työskenteli HOP:n pankkiautossa; Ritamies meni naimisiin myrskyläläisen herastuomarin tyttären kanssa; Saareksen Pertin äidillä oli sekatavarakauppa Karihovissa; Taskisen Kalle asusteli keskustassa Kestilän talossa;
Virtasen Heikistä (oik.) ja minusta (vas.) on yhteinen valokuvakin otettu Massisen Hannun kotitalon portailla; Virtasen Muke soitteli bassoa konvissa - hän on kuollut; Virtasen Riston kanssa supistiin kotiviinin valmistamisesta Niilo Kinoksen rippikoulussa seurakuntatalolla, Risto asui Karjalankadun alkupäässä ja hänen vanhemmillaan oli nahka-alan myymälä Rautatienkadun Oululaisen vieressä.

Näistä rinnakkaisluokan pojista monet olivat luokallani keskikoulussa, siis I-V luokilla, tai muuten kavereitani. Aaltosen Jaska vaikuttaa Hyvinkäällä, hän on eläkkeellä oleva palopäällikkö, heillä oli Lahden ainoa autokoulu; Humpilan Teuvo asunee vielä Möysän suunnalla; Kivistön Heikin olen tavannut kaikissa senioritapaamisissa; Meltovaaran Risto taisi asua Saksassakin jossain vaiheessa; Nuorasen Semistä, maajoukkuejalkapalloilijasta, oli iso juttu sanomalehdessä hiljattain, hän oli aikoinaan naimisissa kariniemeläisen Hukin Liisan kanssa, josta tuli englanninopettaja kauppaopistoon.

Nykäsen Matti - laivaston ex-merikapteeni - muisteli edellisessä senioritapaamisessa yhteistä lapsuuttamme Kariniemessä, hänelle oli painunut mieleen näky siitä kuinka lyseon pojat pelastivat minut ja veljeni 40-luvun lopulla Lahdenkadun varren liejuallikosta, johon olimme juuttuneet kiinni, kummankaan kumisaappaita ei saatu irti vaan lieju oli jo imaissut ne sisäänsä. Nykäsen Anterostakin tuli merikapteeni...

Pasasen Antero ja hänen veljensä Risto asuivat Karihovissa; Salmenhaaroilla oli elintarvikekauppa vanhassa Starkissa Lahdenkadulla; Siikasen Kari on kuollut, hänen veljellään oli optikkoliike myös Lahdessa. Tiaisen Olli asui 50-luvulla Vääksynkadulla, molemmat vanhemmat olivat opettajia; Tikan Kari menehtyi Helsingissä joitain vuosia sitten.

Elomaan Pössinhän kaikki tiesivät, hänen velimiehestään tuli kaupungin matkailutoimiston johtaja; Erälän Laurin eli Ellun kanssa käytiin Praterin yläritsillä Mosel-viiniä maistelemassa jo lyseonaikoina, hänestä tuli rajavartija jonnekin koillis-Suomeen; Halosen Ilpon äiti oli Salpauksen tarjoilijatar, Ilpo meni naimisiin yhteiskoululaisen Ikävalkon Leenan kanssa ja hänen Alpo-veljensä jatkoi vasemmistopolitikointiaan Helsingissä yhdessä runoilijatar-näyttelijätär Aulikki Oksasen kanssa. Alpon perheineen tapasin joitain vuosia sitten Haukivuorella maalaistalossa, otimme oluet ja muistelimme lyseon aikoja, Alposta tuli uunimuurari.

Heikkilän Kari osallistui meidän Kariniemen poikien tapaamiseen vuonna 2001; Miestamon Pekankin kanssa olimme samalla luokalla ja yleisen syyttäjän Norosen Pekan kanssa rupattelimme senioritapaamisessa viime viikolla. Pesosen Tatulla kävin 60-luvun alkupuolella täällä Kiveriössä, hänesta taisi tulla lennonohjaaja, Tatu toimi Seurahuoneen tarjoilijanakin lyseota käydessään. Simpasen Ykän kanssa maistelimme Kap Brandya radiomäen kentälle vievillä portailla kaupungintalon vieressä; Taiton Pekka harrastaa filateliaa vielä eläkepäivinäänkin, oli kokoontumisessa mukana; Väntsin Ristosta kehkeytyi virkamies ?

Brunilan Jorma asui Kariniemenkatu 33:ssa, oli siis lapsuudenystäviäni jo 50-luvulla. Hän kuoli viime syksynä. Dysterin Lauri asusteli samassa talossa kuin minäkin, Kariniemenkatu 35 A. Hilpisen Matti oli luokkakaverini jo Kivimaan kansakoulussa; Höltän Heikki asui veljensä Erkin - Eräveikkojen partiojohtajia - kanssa osittain Pikku-Vesijärven päällä sijaitsevassa punaisessa isossa omakotitalossa junanradan vierellä järvet yhdistävän tunnelin suulla.
Isotalon Lassekin oli mukana kariniemeläisten tapaamisessa v. 2001, hän asui aikoinaan Vääksyntiellä eli nykyisellä Kolkankadulla.

Laakson Seposta tuli A-lehtien toimitusjohtaja, nykyään hänkin asustelee Ankkurin alueella; Mikkolan Ilkkakin valmistui opettajaksi; Mikkosen Timppa oli kariniemeläisiä ja mukana kokoontumisissamme, kansakoulun ensimmäisellä olimme jo luokkakavereita.

Helemaan Arto osallistui taas senioritapaamiseen, hänen vanhemmillaan oli Kariniemen liikenneympyrän vierellä autoliike 50-luvulla, Etelä-Suomen Auto myi Fordeja. Junkkari, Kolkka, Kyle, luokallani. Laitisen Jarmokin oli mukana Wanhassa Herrassa viime viikolla. Linja-autoliikennöitsijän poika Lehtimäen Leksa järjesti aikoinaan lukiosta potkijaiset perheensä kesämökillä; Liljeblad, Linderborg, Lönnqvist, Roine, Roue, Ruutu, Siren, Söyrilä, Viitanen olivat kaikki luokallani.

Ihamäen Pauli ja Krannilan Matti hoivasivat ‘väsyneitä’ penkkaripileissä jollain metsästysmajalla Lahden lähistöllä; Laitisen Mikko kunnostautui urheilutoimittajana; Meriluoto tietää rautatieasiat; Metsiön Teppo oli 50-luvulla nuoremman veljeni Ahtin paras kaveri; Mäkelän Ese asustelee Padasjoella, hänen äidillään oli tekstiililiike vanhassa Starkissa Lahdenkadulla, Esestä tuli kuvataiteilija ja piirustuksenopettaja.

Puolakka tunnetaan itsepäisenä kokoomuspoliitikkona ja teollisuuspamppuna sekä kiinteistökaupoistaan. Tuomiston Nökön Simca 1000:lla ajettiin Parolasta Lahteen heiloja tapaamaan jopa iltalomilla armeija-aikoina...

Avomaan Pentistä tuli ajankohtaistoimituksen esimies televisioon, lienee maisteri kuten matematiikanopettajavaimonsakin ? Veljeni Ahti Kaarna lopetti keskikouluun ja meni Lahden Osuuskauppaan somistajaksi, myöhemmin Konetalon mainosmieheksi, sitten Helsinkiin mainostoimistoihin copywriterin uraa luomaan. Ahti asuu edelleen Helsingissä. Lantan Pentti osallistuu säännöllisesti lyseon senioreiden toimintaan kuten armeijaväen tuleekin. Niemisen Tapio oli Askon tavaratalon mainososastolla Höltän Erkin alaisia; Rikala kokoontui senioreihin viime viikolla; Tuomen Kari lenteli jo kouluaikoina purjelentokoneilla ja hänen isänsä omisti Tuomi-Auto autopurkaamon. Vankan Leo ja Wellingin Marttikin olivat lukiossa luokallani.

Anteeksi, Ersa eli Erkki Hämäläinen, en tunnistanut Sinua viime syksyn seniorikokoontumisessa, dementiaa... Kaltulan Jussi asui Kariniemenkadun ja Tarinakadun kulmatalossa 50-luvulla; Puhakan Jassi, Karjalankadun poikia, oli ylivoimaisesti luokkamme paras piirtäjä - löytyikö ammattikin taiteista ? Saimovaaran Aimo erosi keskikoulusta vastoin Velton tahtoa; hänen vanhempi veljensä Juhani valmistui teknisen opiston opettajaksi, on Puuseppämestari 1986, käsityöneuvos ja kiltakunnan kunniaylioltermanni.

Ekonomiksi opiskellut Salosen Kari on kommentoinut näitä lahtelaista.net-sivuja aiemmin; Sirenin Mikon autokorjaamo ei ollut Lahden halvimpia, pari visiittiä olen Opeleillani sinne tehnyt. Solajan Juhon arkkua olin kantamassa hänen viimeisellä matkallaan; Vikmanin Hannukin lienee palannut Möysän koulun viereiseen omakotitaloonsa asumaan, teki mainostoimistouran Tampereella.

69 vuotta olen Lahdessa asunut ja on tullut katujakin tallatuksi, tuttuja ja puolituttuja tulee jatkuvasti vastaan. Jotkut tunnistan, joitain nimiä en muista vaikka kasvot ovat tutut, ehkä näissäkin muistikuvissani on virheitä. Jos havaitset, pistä sähköpostia tulemaan osoitteeseen signal@sci.fi tai soittele 0442714064 ja korjataan virheet. - - - Kiitti mielenkiinnosta... Rami


Keskiviikko 21.3.2012

Vespalla Vesivehmaalle vuonna 1961, tyttö takaistuimella...


50- ja 60-luvulla keräiltiin mm. kahvipakettien sisällä olevia autojen ja moottoripyörien keräilykortteja

Kiveriön postissa Tunnelinsuussa Kääpän myymälän vieressä nykyisen pizzerian paikalla oli yleensä töissä parikolme virkailijaa, kaksi vanhempaa rouvaa, heistä toinen tumma kiharatukkainen punahuulinen ja kolmantena ihastuttavan pirteä ikäiseni opiskelijatyttö. Kaikilta ostelin arkkikaupalla postimerkkejä Signal-lehteni postituksiin, mieluiten asioin jostain syystä vesivehmaalaistytön kanssa... Juttu luisti ja kerran annoinkin satapiikkisellä Vespallani tytölle kyydin kotiin Vesivehmaalle, pieneen omakotitaloon. Yläkerran ikkunoista ihailemme yhdessä kaunista koivikkoa, vehmasta maalaismaisemaa ja elokuista kuutamoa.

Vespaani liittyy parikin vanhentunutta rikosta !
Olin lyseon VI luokan jälkeen vuoden työelämässä ja ostin skootterini itse ansaitsemillani palkkarahoillani, mutta rahat eivät riittäneet ajokortin hankintaan. Ajelin siis koko kesän luvatta, ilman ajokorttia, laittomasti ja omatunto kolkutti kaiken aikaa. Pahiten sydämeni kuitenkin pamppaili kaupungintalon alakerrassa sijaitsevassa poliisilaitoksen rekisteröintitoimistossa, jossa kävin Vespan omiin nimiini rekisteröimässä, vaikka ajokorttia ei ollut !

Sain rangaistuksen rikoksestani - Vespani varastettiin !
Syksyllä 1961 ajopelini reistaili, ei ottanut käynnistyäkseen vaikka kuinka käynnistyspoljinta poljin. Varmuuden vuoksi ostin varaosiksi toisenkin samanlaisen Vespan. Olen syntynyt peukalo keskellä kämmentä eikä vika siis korjaantunut. Lahdessa toimi kuitenkin mopokorjaamo "H", jonka julkiuskovainen omistaja kävi pyynnöstäni avolavapakettiautolla noutamassa molemmat skootterini yli 10 kilometrin etäisyydellä sijaitsevalle korjaamolleen. Korjauksella ei ollut kiire, koska talvella en kuitenkaan ajelisi metriäkään, sovimme, että Vespat pannaan kuntoon ennen kevättä, toisesta voisi ottaa varaosia tarpeen mukaan.

Muutaman kuukauden kuluttua soittelin herra "H:lle", Vespat olivat korjaamon sisätiloissa, työaikaa eli rahaa oli mennyt reilusti, mutta kumpikaan ajopelini ei ollut vielä ajokuntoinen. Remontin jatkaminen maksaisi vielä toisen mokoman, itse olin peeaa - ei tuloja, tilanne jäi auki ja palataan myöhemmin asiaan. Mopokorjaamosta tai herra "H:sta" ei kuulunut enää mitään, minä pelkäsin ajokortitta ajeluni paljastumista, rahasta erittäin kalliiseen korjaukseen ei ollut tietoakaan, vanhemmillani oli jo riittävästi vaikeuksia omakotitalon rakentamisprojektissaan.

Signalin postit tuotiin minulle suoraan Purokatu 18:n rakennustyömaalle vuonna1960, Vespoja ei kuvassa näy.

"Uskovaisten tavara on yhteistä" sanotaan, mutta en osannut aavistaakaan että tällainen pakkososialisointi koskettaisi juuri minun Vespojani ! Puoli vuosisataa on mennyt tapahtumasta, mutta silti se pyörii vielä mielessäni, samoin oma arkuuteni ja saamattomuuteni ! Hitto vieköön !!!! Tyhmyydestä sakotettiin, ja kalliisti... Kaksi Vespaa !!!!


Maanantai 5.3.2012

- - - Lukaise vuoden 1988 ennusteeni sanomalehtien tulevaisuudesta, klikkaa linkkejä.

ESS 03.03.2012
1988 lokakuu, Pablo Carna = Raimo Kaarna
Lehdet postin apajille
Yhteisjakeluorganisaatiot keräävät rahaa myös aikakausilehtien jakamisella, saavat omia jakelukustannuksiaan alemmiksi, syövät postin leipää, fuusioivat suoramainosjakeluorganisaatiot itseensä.
Sähköisiä viestimiä tulee lisää, mutta niissäkin tapahtuu keskittymista. Suuret sanomalehtiketjut ovat suurimmat omistajat myos radio- ja tv-yrityksissä. Samat toimittajat tekevät juttuja lehtiin, radioihin ja televisioon. Työpaikkojen määrä vähenee, suuryritysten kannattavuus lisääntyy.

1988 huhtikuu, Pablo Carna = Raimo Kaarna
Small is beautiful - pieni on kaunista
Ympäri maailmaa sanomalehdet ovat pienentäneet sivukokoaan, broadsheetin sijaan painetaan eurotabloideja tai tavallisia tabloideja. Yllätetään lahtelaiset, painetaan 28-normaalisivuisen lehden sijaan huomenna 56-sivuinen tabloid-ESS ja kysellään ylihuomenna mielipiteet uudistuksesta. Ainakin meikäläisen aamuruuhkaisessa kahvipöydässä mahtuisi tabloidlehteä paremmin levittelemään . . .


Torstai 1.3.2012

Etelä-Suomen Sanomien ilmoituspoppoo vuonna 1977

Vasemmalla Tuula Lehtovirta, seuraavana tämän sivuston tekijä ilmoitustoimittaja Raimo Kaarna, sitten Anna-Maija Lehto, osaston pomo ilmoituspäällikkö Olavi Kukkeenmäki, seuraavina Savosta Lahteen muuttaneet Anne Pesonen ja Aili Vasara. Kuvan lienee ottanut siitä puuttuva Eija Heinonen.
Vuonna 1966 osaston vahvuus oli neljä henkilöä, Lehtovirta, Heinonen, Kukkeenmäki ja Kaarna, palvelimme lähinnä yrityksiä ja tiliasiakkaita. Hämeenkadulla konttorin puolella oli toinen poppoo, joka palveli käteisasiakkaita, hoiteli lehtitilauksia ja maksuliikennettä, kirjapainon pienasiakkaiden käyntikortti- ja hautajaiskutsujen painatuksia, lehdenjakajien asioita, vahtasi juoksutyttöjä jne.
Näin taas parisen yötä sitten unia vanhoista työkavereistani ja tekemisistäni Etelä-Suomen Sanomissa, vaikka erosin hommistani jo helmikuussa 1989 !!! Elän päivisin normaalielämää ja sen lisäksi öisin toista elämää, jossa seikkailevat säännöllisesti jo kuolleetkin omaiseni, ystäväni ja työkaverit. Outoa mutta oikeastaan aika hauskaa ja kiinnostavaa...

Kirpputorilta löysin Etelä-Suomen Sanomien 100-vuotishistoriikin, jonka kaikki työntekijät saivat lahjaksi. Itse olin jo eronnut kirjan ilmestyessä, mutta löysin mainintoja omista tekemisistäni useammaltakin kirjan sivulta. Hämeenkatu 5:ssä aloitin ja Hämeenkatu 5:ssä lopetin lähes neljännesvuosisadan esalaisuuden jälkeen. Koko ajan työskentelin yksin ikiomassa työhuoneessani, samoin Ilmarisentien aikoinani.

"...ilmoitusmarkkinointi ja yleensä ilmoitustoiminta tehostuivat edelleen." Siitähän se huikea palkka saatiin, vuonna 1966 lähtöpalkkani oli 900 markkaa kuukaudessa.

Vuonna 1971 aloitin oman toimen ohella Esan henkilöstölehden toimittajana, muutamaa vuotta myöhemmin seurasin Hilskan Untoa lehden päätoimittajana. Keräsin aineistot, kirjoittelin itse muutamia juttuja joka numeroon, otin tuomarin polaroidilla kuvia, oikoluin tekstit ja taitoin lehden paperitaittona yksin alusta loppuun. Ihan kivaa hommaa, samaa tein vapaa-aikanani Signal-lehteni kanssa, mutta sen pakkasin ja postittelin maailmalle, yhteensä 382.000 kpl.

Kuusankosken Sanomat oli Heinolassa ilmestyvän Itä-Hämeen lisäksi Etelä-Suomen Sanomien omia sanomalehtiä. Lehden siirtyessä Esan omistukseen sen logo päätettiin uudistaa yleisökilpailulla. Otin osaa ja suunnittelemani logo sijoittui muistaakseni kolmanneksi, mutta tuomari Ossi Kivekäs valitsi tämän ehdotukseni toteutettavaksi. Sain jonkun pikku- palkinnonkin logosta, ja pääsin levikkiosaston ja asiamiesten mukana risteilylle Tukholmaan.


Sunnuntai 12.2.2012

Lisää vanhoja lahtelaisia tulitikkuetikettejä huutonetistä. Kauppahotellilla puhelinnumeron sijaan "nimihuuto" !
Tällä etiketillä on ikää varmasti jo yli 100 vuotta !!!???



V U O S I 2 0 1 1 - VILKAISE NÄITÄKIN JUTTUJA JA VALOKUVIA ! 05.11.2011 Vanhoja lahtelaisian tulitikkuetikettejä, V. A. Mäkinen, Antti Huvinen... 22.08.2011 Valokuvia 50-luvun Kariniemestä 14.08.2011 Ilmakuvia 40- ja 50-lukujen Lahdesta, Mallasjuoman etikettejä 12.08.2011 Kaukolämpöä omakotitalooni, säästöä lämmityskustannuksiin ? 16.07.2011 Rakkaat romut, kuorma-autollinen painokoneita ja tietokoneita maailmalle 12.04.2011 Ostin suoraan Intiasta Adam-tablettitietokoneen, toimitus Kiinasta 08.04.2011 Muistoja lapsuudesta 50-luvun Kariniemessä, Starkin jouluikkunat, Rukkas-Antti 04.02.2011 Rullattava ePaper tietokone, Raimo Kaarnan idea (ePapyrus, iPapyrus) 02.02.2011 Ajetaanko Opelilla ? Vilkaise kuvaa... 01.02.2011 Vuoden 1979 ajatuksenlentoa ja palkankorotusanomus 31.01.2011 Palautetta jutuista Salosen Karilta 21.01.2011 Taipuva A3-näyttö, intialainen Adam-tablet, Lyseon seniorit, ESS:n tilaus 13.01.2011 100 vuotta isäni Tauno Kaarnan syntymästä 04.01.2011 IT-aiheinen sarjakuva Sosiaalisesti rajoittuneet
Käväisepä muillakin websivustoillani !

signalpenpals.net - 50.000 friends free
worldsignals.net - ads by countries
globalcollectors.net - swap anything
penpalclubs.net - penpal papers
penpalmagazine.net - more friends
lahtelaista.net - in Finnish only

VALO-CD



Lainaa, auta, jaa - ilmoita täällä ilmaiseksi !

lahtelaista.net-sivuston uudessa Sharetribessa yhteisön jäsenet voivat jakaa tavaroita, palveluita ja kyytejä. Voit kertoa muille mitä voisit tarjota heille ja pyytää apua kun tarvitset sitä. Ole ensimmäinen ilmoittaja, testaa tämä uusi palvelu nyt heti.

Sivun aukeamisen nopeuttamiseksi olen pistänyt kunakin vuonna kirjoitetut jutut omalle sivulleen. Klikkaa linkkejä ja vilkaise muistelut:
SISÄLTÖ - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 - 2005 - 2004 - 2003 - 2002