Tällä sivulla pidän päiväkirjaa, esitän omia mielipiteitäni rakkaasta kotikaupungistani Lahdesta, ajankohtaisista asioista ja tapahtumista, muistelen menneitä vuosikymmeniä...
Välillä napsin digillä valokuvia, haastattelen tuttujani, rupatellaan, otetaan kantaa ja parannetaan maailmaa !!!

* Sivuston tekijä * Sisällysluettelo
* Kotikaupunkini
* Kalamarkkinat * Laituritanssit
* Taidetta, autoja * Hollolan kirkolla
* Suomen ja maailman sanomalehdet
Sivun aukeamisen nopeuttamiseksi olen pistänyt kunakin vuonna kirjoitetut jutut omalle sivulleen. Klikkaa linkkejä ja vilkaise muistelut:
SISÄLTÖ - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 - 2005 - 2004 - 2003 - 2002


Lauantaina 5.11.2011

Kopioin nettihuutokauppasivulta hienoja vanhoja lahtelaisten tulitikkuetikettien kuvia

Kuvan etiketti lienee noin vuodelta 1900,
koska V. A. Mäkisen maito- ja sekatavarakaupan puhelinumerossa on vain kaksi numeroa ! Kauppa taisi sijaita Niemenkadun ja Savon Valtatien - nykyinen Lahdenkatu - kulmassa vanhassa puutalossa vielä 1950-54, jolloin kävin Kivimaan kansakoulua. Toki kadun toisella puolella hieman ylempänä Asikkalankadun risteyksessä oli kaksikerroksinen vaaleanpunainen iso rapattu omakotitalotyyppinen rakennus, jossa oli alakerrassa kauppa, kumpi lienee
V. A. Mäkisen kauppa ?
Klikkaa etikettiä ja näet kolmisenkymmentä muutakin hieman tuoreempaa lahtelaisetikettiä !

Maanantaina 22. elokuuta 2011

Löysin äsken useita valokuvia 50-luvun Kariniemestä...

Kariniemenkatu 35, yläkerrassa talon päädyssä asuimme me Kaarnat. Katutasossa Lahden Osuuskaupan myymälä, maitokauppa ja siitä lasiseinällä erotettu sekatavarakauppa, talon pihanpuolella lihakauppa ja varastotilat. Kuva on otettu nykyisen Johanna-kodin paikalta. Näkymä pihanpuolelta, isä parvekkeella. Pitkä ja korkea lauta-aita eristi pihan peltojen hyötyviljelmistä, pelto jatkui avarana Lahdenkatuun asti, siellä ei vielä ollut mitään kerrostaloja.
Tulevia suurmiehiä vuonna 1952, vasemmassa reunassa moninkertaisesti palkittu suomalaisrunoilija ja Runomaratonin taiteellinen johtaja professori Risto Ahti, sitten Kukkosen Esko ja tuleva voimistelun piirinmestari Jorma Brunila - v. 2000 apulaisrehtori Savonlinnan Aikuiskoulutuskeskus, tieto kuolemasta Etelä-Suomen Sanomien kirkollisissa sunnuntaina 30.10.2011; seuraavana minä Raimo Kaarna eli tämän sivuston tekijä, vieressäni on kaupunginteatterin näyttelijöiden Ensio Joukon ja Dagi Angervon poika Pekka Jouko, Hennalan varuskunnasta korkea-arvoisena kapiaisena, everstinä, eläkkeelle päässyt ex-naapurini.
Vuonna 2001 kokoonnuimme Kariniemen mäelle lapsuutta muistelemaan...

Yllä paikalliset kovikset tummanvihreissä nahkapusakoissaan, vasemmalla veljeni Pertti, sitten Pekkalan Make, josta tuli myöhemmin kodinkonekauppias Heinolaan, ja oikealla Helmisen Ola.
Kaarnanpalasten - Pertti 13, Raimo 7, Ahti 5 - talvimuotia vuonna 1950, kaikilla lämpimiä turkisasusteita. Kettutytöistä ei tiedetty vielä mitään !

Sunnuntaina 14. elokuuta 2011

Lahden vanha puukirkko v. 1948 ilmakuvana, katso avara Felmanninpellon maisemakin, ei vielä ammattikouluja jne.

- Veljekset Karhumäki Oy:n kokoelmat sisältää lähes 100 lentokoneesta otettua kuvaa Lahdesta 1930-luvulta vuosituhannen vaihteeseen...

Jos olet kiinnostunut lahtelaisten ravintoloiden ja ruokakauppojen logoista ja tulitikkuetiketeistä

sekä Mallasjuoman limsa- ja olutetiketeistä vuosikymmenten takaa, klikkaile tämän sivun linkkejä.
Perjantaina 12. elokuuta 2011

Kaukolämpöä omakotitalooni, säästöä lämmityskuluissa ?

Tältähän tämä kotipiha Kiveriössä Purokadulla parisen viikkoa näytti, nyt toki jo kaukolämpöputket on asennettu ja pannuhuoneeseenkin viety. Kaivanto täytettiin elokuun puolenvälin tietämissä, sisähommat toistaiseksi tekemättä, mutta syksyllä jo lämmitetään öljyjä tilaamatta...

Vuositasolla talossani kului noin 3500 litraa öljyä, hinta karkeasti euron litralta, eli asuminen maksaa. Jos LahtiEnergian ennakkoarviot pitävät paikkansa, lämmityskulut laskisivat reilut 1.000 euroa vuodessa ja eläkeläiselle se on iso summa ! Aika näyttää...


Lauantaina 16. heinäkuuta 2011

PERJANTAINA 15.7.2011 hävitin 3 offsetpainokonetta, 3 digitaalista painokonetta, 1 valolatomakoneen,
2 IBM Composer elektronista latomakonetta, reprokameran, lajittelijan, 20 tietokonetta, 4 laseria, 3 sähkö- kirjoituskonetta, 4 jääkaappia, väri-tv... 4 miestä 4 tuntia töissä, 40 vuoden hankinnat isolla umpilavakuorma-autolla kiertoon ja maailmalle ! Hankintahinta yhteensä 20.000-30.000 euroa ??? Hävityskulut 50 euroa !

Tiistai 12. huhtikuuta 2011

Tässä kuvassa
minulla on käsissäni
Intiassa suunniteltu ja
Kiinassa valmistettu
Adam tablettitietokone,
Android käyttöjärjestelmä!
Maksoin laitteesta
US$ 550 ja rahtikuluja
US$ 50, eli yhteensä US$ 600 = noin 450 Euroa. Tullit, ALV ja TNT:n toimituskulut olivat lisäksi 128,66 Euroa. Kokonaishinta riittävä, lähes 600 Euroa !!!!!
Klikkaa, saat lisätietoja englanniksi


Maailman sanomalehdet kökkösuomennettuina englannista !
Toinen hyvä kansainvälinen sanomalehtisivusto aukeaa tästä !
Käännös muista kielistä tällä sivulla = webbiosoite + klikkaus

Perjantai 8. huhtikuuta 2011

Tapani Ripatti soitteli eilen torstaina 7.4. ja kyseli olisinko halukas tulemaan ensi maanantaina klo 8.30 Lahden paikallisradioon rupattelemaan lahtelaista.net -webbisivustostani ja lahtelaisuudesta. Johanna Talasterä ja hän hoitaisivat homman käytännössä, vanhassa Starkin talossa alatorin reunalla...

Hommassa on vain yksi mutta, ja siitä muistui mieleen arvoitus:
Kysymys: Mitä eroa on sorsalla ?
Vastaus: Se ui paremmin kuin kävelee.
- Väännös samasta:
Kysymys: Mitä eroa on Kaarnalla ?
Vastaus: Se kirjoittaa paremmin kuin puhuu.
- Siis aivan hirveä ramppikuume yleisissä esiintymisissä, ääni värisee, kainalot kostuvat, paita liimautuu märkään selkään ! Vältän näitä tilanteita aina, jos mahdollista...

MUISTOJA LAPSUUDESTA
- olen asunut Lahdessa koko ikäni, 68 vuotta ja jotain on sentään jäänyt mieleenikin


STARKIN JOULUIKKUNOIDEN AVAUS

Se oli suuri paikallinen joulutapahtuma 50-luvun alussa, satamäärin vanhempia lapsineen seisoi tässä Starkin edustalla Aleksilla Rauhankadun ja Marolankadun välisellä pätkällä, jotkut jopa kadullakin ja odottivat, että kello tulisi viisi lauantaina tai sunnuntaina noin viikko ennen joulua. Silloin se tapahtuisi, tavaratalon henkilökunta kävisi poistamassa ikkunan eteen viritetyn pressun, jonka takana somistajat olivat viikon päivät valmistelleet kaupungin suurinta joulutapahtumaa.

- No mitä sieltä paljastui ? Yhtenä vuotena valtavan suuri pienoisrautatie junineen. Valot vilkkuivat ja junat kiitivät läpi tunneleiden ja vihreiden metsien, puomit nousivat ylös ja laskivat alas, vaunuja ja vetureita, pumpulinen lumimaisema. Veturien puuskutusta ja pillien vihellystä ! Äidin ja 4-vuotiaan pikkuveljen lisäksi meitä suurten ikäluokkien lapsia oli katukäytävä pullollaan, onnellisimmat lapset painoivat nenänsä kiinni näyteikkunaan, yleisön puristuksessa.

- Toisena jouluna näyteikkunan oli vallannut 'elävä' orkesteri, ehkä metrin korkuisia mekaanisia nukkeja, rumpali, basisti, torvensoittaja, haitaristi ? Tätä joulunavausta käveltiin aina Kariniemenkadulta torin reunalle ihmettelemään. En tiedä, kuka sen pienoisrautatien omisti, mutta ESS:n ulkomaantoimituksen Matti Paasilehto asui lapsena Lahdenkadulla Starkin talossa, ja hänen vanhempansa olivat Starkin pomoja. Mapalla oli kotonaan kuulemma kokonainen huone omistettu pienoisrautatielle, ehkä se oli sama kuin tavaratalon ikkunassa ollut ?

KARINIEMEN AJAT 1947-59

Kuva v.1948: www.kulttuurisampo.fi / Veljekset Karhumäki Oy:n ilmavalokuvakokoelma

50-luvulla Kariniemen mäen päällä oli soittolavan ja kesäravintolan lisäksi myös kiinteä pieni huvipuisto avoimen taivaan alla. Esiintymislavalla oli kymmenkunta numeroitua kaappia vähän Tarvajärven laatikkoleikkien tyyliin. Taikuripariskunnalla oli pari pientä koulutettua villakoiraa, jotka kävivät kuonollaan osoittamassa yleisön pyytämän kaapinoven, ja saivat sitten herkkupalan palkkiokseen. Lisäksi kentällä oli maantasalla oleva vinhasti pyörivä, aaltoileva ja keinuva “karuselli” ja sen kyydistä vihdoin pää pyörällä päästyäni yrjösin välittömästi, kamalaa ! Yök ! Toki voin pahoin aina bussilla tai isän kuorma-autojen lavalla matkustettuani vähänkin pidemmän matkan.

- Vappumarssijat lippuineen - siis työväen puolueet - pitivät vappujuhliaan torin lisäksi myös kesäravintolan pihalla, kenttä oli täynnä pitkiä puupenkkejä ja väkeä satamäärin, torvisoittokunta soitti työväenmusiikkia ja kansainvälistä, puhujat politikoivat, yhteislaulua, huumoria. Muitakin kesätapahtumia kentällä järjestettiin, Suomenliput soittolavan reunoilla.

- Elävää musiikkia sain usein kuulla kotiparvekkeeltakin, Kariniemenkatu 35:n kolmannessa kerroksessa. Vääksyntien ja Kolkankadun kulmatalon pihalla klarinettia tai saksofonia ja Benny Goodmanin kappaleita luritteli Erkki Salminen, josta tuli myöhemmin launeelaisen koulun voimistelunopettaja, rehtori tai johtajakin... Hänen veljensä oli työnjohtajana Esan latomossa ja pikkusiskonsa luokkakaverini Kivimaan kansakoulussa.

- B-portaassa kotitalossani asui mukava railakas vanhapiika, taisi olla Railaoro nimeltään, ja hän pyysi usein meiltä pikkupojilta pikkupalveluksia, kaupassakäyntiä, roskienvientiä, mattojentamppausta jne. Ja tottahan hän runsaasti vaivamme palkitsi, kerrankin sain sotien jälkeen harvinaista herkkua - banaaneja - ja söin niitä vatsan täydeltä. Ahneudella oli kuitenkin seurauksensa, olin vuoteenomana ja pahoinvoipa parisen päivää enkä ole sen jälkeen banaaneita ostellut!

- Vierailulla ollut äitini sisko Henni-täti eksyi kauppakäynnillään väärään asuntoon meidän omilla avaimillamme! Hän avasi oven kerrosta liian aikaisin, alapuolellamme asuvan Eero Luhtasen kotiin... Uskomaton juttu, pyysimme Henniä näyttämään käytännössä mitä tapahtui. Menimme kerroksen alaspäin, soitimme Luhtasten ovikelloa, kukaan ei avannut ja kokeilimme avainta. Ovi porraskäytävään avautui, kurkkasimme sisään ja näimme pitkän eteisen seinän, joka oli täynnä aseita, kivääreitä, pistooleita, miekkoja, veitsiä. Painoimme oven äkkiä kiinni ja kipitimme kotiimme yläkertaan. Myöhemmin ilmoitimme Eero Luhtaselle - hän oli Luhtasen tehtaan omistajia - avaimista ja hän vaihtoi oviinsa uudet lukot ja avaimet.

ILONPILAAJANA KISAPUISTOSSA JA VESIJÄRVELLÄ

Kisapuisto ja Vesijärven ratapenkka olivat meille pikkupojille toinen koti, elämän keskipiste. Rusettiluistelut ja pikkukentän valottomuus, kylmää mutta niin lämmintä, ah sitä autuutta...

Kerran 50-luvulla kesällä pikkukentän ympäri ajoi kilpapyörällään raivoisasti polkien pieni vanttera käkkäräpäinen tumma nuorukainen, hänen valmentajansa hihkui innoissaan kentän laidalta sekunttikellon aikoja, oli revetä riemusta, pyöräilijä kiihdytti vauhtiaan, uusi ennätys, loistavaa, molemmat olivat tikahtua riemuunsa. Pyöräilijä pysähtyi, valmentaja raportoi huipputuloksia, me pikkupojat kuuntelimme ja ihmettelimme tulevaa pyöräilyn Suomen mestaria, sitten kysäisimme että kait tiedätte, että radan pituus on vain 330 metriä eikä 400 metriä ? Miesten ilmeet synkkenivät, he raivostuivat, me juoksimme minkä kintuista pääsimme kohti pikkuveskua...

Ison Veskun puolella oli laiturissa muutama proomu, pari hinaajaa. Toisen kannella parikolme kalamiestä, isoja poikia, ehkä 15-17 vuotiaita, ja riemu ylimmillään ! Kerrankin varsinainen Pietarin kalansaalis, hopeakylkinen metrinmittainen lahna juuri koukusta irroitettuna, kaverit olivat yhteisvoimin onnistuneet saamaan saaliin yli hinaajanlaitojen ylös. Sitähän piti päästä läheltä ihmettelemään, kiipesin laiturilta hinaajan kannelle ja kysyin, saisinko ottaa jättiläiskalan syliini. Nuorukaiset vilkaisivat toisiaan, empivät hetken, ja sitten antoivat kalan minulle noin 10-vuotiaalle poikaselle käsiin. Lahna oli pullea ja painava, limaisen tuntuinen ja liukas... Se lipesi käsistäni, putosi hinaajan kaiteelle ja siitä suoraan takaisin järveen, leijui hopeinen kylki kimmeltäen takaisin Vesijärven aaltoihin. Poikien mustanpuhuvat vihaiset pettyneet ilmeet eivät ole koskaan kadonneet mielestäni, ärräpäitä kuului ja runsaasti, mutta he hillitsivät itsensä, olinhan jo niin nolona kuin kukaan voi koskaan olla. Metrinmittainen lahna, luultavasti heidänkin elämänsä suurin ja tuo pikkuinen rääpäle pudotti se takaisin järveen !!! Pentele !!!!

LYSEOLAISENA TORILLA

Rukkas-Antti eli Antti Kuronen Salon markkinoilla v.1983. Kuva: Motopark/Wikipedia/Creative Commons
Aina markkinapäivinä 50-60-luvuilla käytiin ruokatunnilla torilla Rukkas-Anttia kuuntelemassa. Ilmaista huvia, puolivillaisia mutta silti harmittomia juttuja elävästi kerrottuna, katkeamatonta sanasolinaa, ja ympärillä sankka kuulijajoukko - siinä olisi Timo Soinikin jäänyt kakkoseksi ! Rukkas-Antti oli markkinamies jostain Pertunmaan suunnalta (?), hänellä oli rukkastehdas joka taisi mennä konkkaan myöhemmin. Kupletin juoni oli jotenkin siihen malliin, että Antti myi ensin yhden parin, lisäsi toisen, sitten kolmannen ja hela hoito ronttohintaan, alle torihintojen, tappiolla ja kyseli ostajilta oliko emännän lupa markkinoille tulla perheen vähiä rahoja hävittämään, vai oliko emäntä juoksujalkaa kipittänyt naapurin itaraa isäntää viihdyttämään pässinpökkimissä villahousuissaan ? Kaupat syntyivät, uusi nippu rukkasia maailmalle, valtakunnan asiat kuntoon siinä sivussa kaikki kansanedustajat irvaillen, ajankohtaiset huulet lensivät ja punainen junanlähettäjän lippalakki pyöri suulaan Antin päässä aamusta myöhäiseen iltapäivään. Antti oli Suomen parhaita helppoheikkejä, täydellinen ja taitava sanansäilän käyttäjä, synnynnäinen humoristi, joka markkinoilla !

‘Torimummoilta’ ostettiin aina myös lihariisi- ja omenapiirakoita jo lyseoaikoina ruokatunnilla, ja kaupasta puolikas maitoa välipalaa täydentämään. Menin Etelä-Suomen Sanomiin töihin 1966 ilmoitustoimittajaksi, omaa ruokalaa ei ollut, joten ruokatunnilla taas pari piirakkaa ja Hämeenkatu 7:n kaupasta maitoa eikä nälkä kurninut Hämeenkatu vitosessakaan. Pika-ateria omassa työhuoneessa oli maukas ja täyttävä, alkupalat ja jälkiruoka! Nykyäänkin käyn samoilta piirakantekijöiltä lähellä Oululaisenkulmaa herkkuja hankkimassa ja annoskin entinen tai isompi, eväitä pariksikin päiväksi. Joskus piirakat jo lopussa, kun torille ehdin ja kauppias kysäiseekin missä olen viipynyt, olisit tullut aiemmin. Kauppaa olemme tehneet 30-40 vuoden ajan...

ETELÄ-SUOMEN SANOMIEN AIKA

Reilut 22 vuotta tienasin leivän itselleni ja perheelleni sekä eläkkeeni Esasta, olin palkkalistoilla 1966-1989. Ossi Kivekkään työhuone Hämeenkatu 5:ssä oli oman työhuoneeni vieressä, Ukkosen Jaskan huone hänen työhuonettaan vastapäätä. Ossi Kivekäs, eli tuomari, teki sinunkaupat kanssani heti ensimmäisen työpäiväni esittelykierroksella, konttoripäälliköltä vei yli kymmenen vuotta ennen kuin hän sinunkauppoihin alentui.

Hämeenkatu 3:ssa oli nykyisen tietokonekaupan paikalla aikoinaan viinakauppa ja siellä ympäristön sotaveteraanitkin kävivät varastojaan täydentämässä. Jotkut heistä poikkesivat ‘kauppareissullaan’ myös Esan tiloissa, porraskäytävässä oli markkinapäivien tietämissä tyhjiä Vinettopulloja seinän vierustoilla. Rohkeimmat saattoivat myös käväistä entistä komppanianpäällikköään tapaamassa, ‘pikalainaa’ Ossilta anomassa ja pakkasilla saattoi jonkun päähän eteisen naulakosta tarttua väärä karvalakkikin. Minulta katosi lyhyen ajan kuluessa kolme aitoa turkislakkia, ja tein asiasta kirjallisen valituksen pomoilleni. Asia käsiteltiin Esan hallituksessa, sain uuden karvalakin, oman naulakon omaan työhuoneeseeni ja kuulin mutkan kautta tuomarin kommentinkin asiaan: “Minähän en ystävistäni luovu!”

Heinosen Joni hoiteli Katakombin ilmoitusasioita usein kanssani, konttorin tytöt eivät aina uskaltaneet ottaa Jonin ilmoituksia laskuun, jos edellisiä ei oltu vielä maksettu, he toimivat Olavin eli ilmoituspäällikön ohjeiden mukaan. Joni on omaa ikäluokkaani, tuttu mies, ja hoitaa hommansa joten luottoa on, oli minun mielipiteeni. Toinen veitikka oli lapsuudenkaverini Walleniuksen Pelle, joilla oli rakennusliike ja vain käteislaskutus, varovaisuussyistä. Otin Pellen ilmoitukset laskuun, mutta Pelle heitti kuitenkin herjan “Rami perrrrhana, kun menen tästä kotiin ja toimistolle, siellä on jo varrrmaan tästä huomisestakin ilmoituksesta trrrattta odottamassa !!!”.

Kalevi Laalo käväisi joskus 80-luvulla työhuoneessani Esassa tuomassa ilmoituksen, jossa oli erittäin hyvä piirros. Aiemmin olin nähnyt hänen sarjakuvan muotoon tehdyn ilmoituksensa joko Yrittävässä Hämeessä tai ehkä Elevaaran ilmaisjakelulehdessä, päätyö taisi olla Upon mainososastolla. No, kerroin kuitenkin ostaneeni Rauli Nordbergiltä Punaniska-sarjakuvan omaan Signal-lehteeni kertakäyttöä varten ja ihmettelin samalla, miksi hän tai Rauli eivät saa myytyä piirroksiaan lahtelaiseen lehteen. Molemmat ovat aivan huippuluokan piirtäjiä eikä kummankaan töitä näy Etelä-Suomen Sanomissa ? Raulin isä oli ESS:n toimittajia, nepotismin pelkoa ? Kari Suomalainen oli tunnetuin pilapiirtäjä, kait nyt lahtelaiset piirtäjät voisivat seurata hänen jalanjälkiään ja myydä piirrokset Etlariin, Lahden ainoaan kunnon lehteen, vaikka joka päivä, offset ei aiheuta kuvalaatta- ja värinerottelukustannuksiakaan. Nyt Kerberos piirtää pilapiirroksen pääkirjoitussivulle joka päivä, Nordberg kuvitti USA-matkakertomuksensa kaikki osat väripiirroksillaan.

MARKETTEJA JA HOTELLEJA SUUNNITTELEMASSA 80-LUVULLA

Etelä-Suomen Sanomien ilmoitusasiakastilaisuuksiin kutsuttiin yleensä parisenkymmentä vierasta. Tutustuimme Esaan, kiersimme tilat, siirryimme aluksi jatkoille yrittäjien tiloihin, myöhemmin suurhalliin, isäntinä ilmoituspäällikkö Kukkeenmäki, minä ja pari-kolme ilmoituskonttorin tyttöä. Söimme, joimme, paransimme maailmaa ja saunoimme...

Kerran istuimme todellisten suurilmoittajien kanssa saunanlauteilla. Paikallisten markettien ja tavaratalojen väkeä, johtajia ja mainosmaakareita oli paikalla, Kääpältä, Anttilasta, Citymarketista, Ekamarketista, Lahden Osuuskaupasta, Kauppakunnasta, Valtakulmasta jne. CM oli avattu, Anttila toimi Luhdan kiinteistössä Vesijärvenkadulla, useammassa kerroksessa. Virvokkeet ja kuuma löyly synnyttivät kuumia ajatuksia. Tokaisin Lehtolaisen Karille eli Anttilan pomolle, että mitä te siellä Vesijärvenkadun kerroksissa kauppaa käytte, kun tossa Citymarkettia vastapäätä on Luhdan yksikerroksinen peltihalliompelimo, perustakaa siihen kilpailijaa vastapäätä tavaratalonne. Tuolloin liikkeet olivat eri puljua, Anttila T-kauppa.


Toinen löylyhuuruissa heitetty herja maksoi minulle 10.000 markkaa !!!! Kauppakunnan mainospäällikkönä oli Tapani Alenius ja olin huomannut Helsingin Sanomissa ilmoituksen, jossa heidän somistamonsa myi Gestetner 211 -merkkistä offsetpainokonetta tarvikkeineen. Soitin ilmoituksen numeroon, koneen hinta oli lähes 20.000 markkaa, sijainti Lahdessa Hennalassa autokauppa Grönroosin yläkerrassa. Ajattelin juomien ja löylyjen pehmittäneen Tapanin aivoja jo niin paljon, että tein hänelle vastatarjouksen, 10.000 markkaa ja sitten alkaisin painaa itse oman Signal-lehteni. Tapani nauroi, ei tule kauppoja, ei... Kone ei kuitenkaan ketään muuta kiinnostanut ja parin viikon kuluttua Tapsa soitti, että tarjoukseni oli hyväksytty, ota kymppitonni mukaan ja nouda pois ! Pakkohan se oli ostaa, vaikka todellista tarvetta ei ollut, olen painanut laitteella viimeksi 30 vuotta sitten.

Eino Parkkonen Valtakulmasta oli somistamon päällikkö, hiljainen ja vaatimaton mutta terävä ajattelija. Hän manaili saunanlauteilla iänikuisia turhia palavereja ja kokouksia, joita tavaratalossa oli miltei päivittäin töitä häiritsemässä. Hänen ratkaisunsa ongelmaan oli kekseliäs, palkataan mainososastolle yksi päätoiminen palavereissajuoksija niin saavat muut tehdä töitäkin.

Viimeaikoina on Etelä-Suomen Sanomissa ollut juttuja Jalkarantaan tulevasta hotellista ! Oma ratkaisuni tähän ongelmaa ilmestyi Esan henkilökuntalehden sivuilla jo huhtikuussa 1988: “Pilvenpiirtäjä Business Cityyn! Käännetään Suomen Chicagon maine negatiivisesta positiiviseksi! Rakennetaan 100-kerroksinen pilvenpiirtäjä Teivaanmäen kylkeen entisen peenpuhdistamon paikalle. Torni olisi ensimmäinen ja ainoa koko Suomessa. Huipulle voisi sijoittaa vaikka Päijät-Vision lähetysstudiot, kerroksiin kaikki kisavieraat ja kilpailijat, lehdistön edustajat, turistit, Vesijärven purjehtijat jne. Eivät pääsisi vieraspaikkakuntalaisetkaan eksymään, kohti tornia vaan... “


Perjantai 4. helmikuuta 2011

- Rullattava tietokone - Raimo Kaarnan idea ! Selaa alaspäin, lue LG:n taipuvasta näytöstä ! Putken sisällä: näyttö, näppäimistö, kännykkä, akku, kovaääniset, WiFi, G3, USB jne.


Keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Bensaa on tankissa, käyttömaksut ja vakuutukset maksettu, talossani on lämmin autotalli ja pihalla lisäksi kylmä peltitalli... Mutta mihin tätä Opel Vectraa eläkeläinen oikeasti tarvitsee ? Kauppaan, pubiin ja apteekkiin viiden minuutin kävelymatka, marketteihin ja terveyskeskukseen 20 minuuttia, kirppiksille tai torille 30 minuuttia. Kumpi on tärkeämpi, elintaso vai elämäntaso ?


Tiistai 1. helmikuuta 2011

Mikä ilmoitustoimittajalla mielessä 32 vuotta sitten
- vuonna 1979 jo 13 vuotta Etelä-Suomen Sanomissa !

Siivet on, lentää ei saa, ideoita roiskuu ajatuksiin yötäpäivää... Pannaan kotona paperille myöhempää käyttöä varten. Sitten katsotaan ymmärtääkö kukaan, sormet syyhyävät, 'tarttis tehrä jotain' Manun tyyliin.

Klikkaa tekstiä, se suurenee luettavaan kokoon. Nämä ajatukset koskevat kirjoittamattoman toimenkuvan muuttamista, uudistamista, laajentamista.
Pannaan koko firman asiat kuntoon yhdellä kertaa, energiaa taitaa olla rajattomasti. Ehkä jotain ideoita asiakkaidenkin hyväksi ?

Paperi jalostui palkankorotusanomukseksi Esan Kirjapainon hallitukselle 15.8.1979 eli 32 vuotta sitten. Vaatimattomuus taitaa ollakin päähyveeni, oli silloin ja on vielä nytkin.
Lukaise tämäkin, se on omalla tavallaan lahtelaista paikallishistoriaa !



Palautetta jutuista vanhalta tutulta

Maanantai 31. tammikuuta 2011

Aluksi on kai hyvä todeta nimeni; Kari Salonen. Olemme tavanneet viimeksi joskus 60-luvulla, kun olimme hieman tuoreempia versioita nykyisestä. Asuin Hirsimetsäntie 47:ssä ja ehkä muistat minut siitä, että olimme nuoremman veljesi Ahdin kanssa hyviä kavereita teinivuosina 60-luvun alussa ja liikuimme paljon yhdessä tutkimassa ja kokeilemassa asioita ja ilmiöitä, joita siinä iässä kuuluukin selvittää.

Löysin nämä sivustosi jo vuosia sitten ja aioin ottaa yhteyttäkin, mutta vasta nyt eläkeläisenä näyttää olevan aikaa täyttää itselle annettuja hyviä lupauksia. Kävi niin, että olin joskus maininnut näistä sivuista pojalleni ja kertonut signal-lehdestäsikin; sen ainutlaatuisesta ideasta ja toteutuksesta. Hän oli saanut viime joulupyhien aikaan idean tutkailla vieläkö julkaiset sivuja ja ilahtuneena havainnostaan linkitti minullekin osoitteen.

Olemme molemmat taipuvaisia nostalgiaan, poika jopa vielä enemmän. Tosin hän perustelee sitä rationaalisella tarpeella luoda historiaperspektiiviä. Muutimme Helsinkiin (tai perhe muutti) -73 kun hän oli 7-vuotias, joten hänelle jäi Lahdesta selkeät muistikuvat, jotka tietenkin kehittyivät mummolakäyntien aikana. Ja olipa hän yhden kesän lukioaikana Luhdan varastomiehenäkin. Itse aloitin opiskelun Hgin Kauppakorkeassa -70 ja valmistuin ekonomiksi keväällä -73. Joten Lahti ei ole yhdentekevä paikka meille kummallekaan, vaan selkeästi syntymäkaupunki ja minulle merkittävä osa nuoruutta. Eikä vaimoni Mailiskaan kaukaa ole. Hän muutti 16-vuotiaana Lahteen Vääksystä.

Olet tehnyt merkittävän kulttuuriteon keräämälläsi kuva-aineistolla, kommenteilla ja mainioilla analyyseillä Lahden lyseon opettajista ja oppilaista, teinimaailman miljöistä: kahviloista, tanssipaikoista, jopa ravintoloista..Olet saanut elävästi hahmotettua 50-60-luvun nuorison zeitgeistia.

Sivujasi tutkaillessa avautuu mielessä ovi menneisyyteen: muistoja ihmisistä, tapahtumista, tunnelmista tulvii niin vahvasti, että voi jopa palautua ja eläytyä omaan mielentilaansa niinä menneinä aikoina, joiden olemusta ja sisältöä ei enää tiennyt kaikilta osin edes muistavansa. Ihmettelen vain, että miten ihmeessä sinä muistat sen kaiken?

Sivustosi arvon kruunaa koreilematon avoimuus ja rehellisyys sekä letkeän kursailematon huumori. Jatka ihmeessä kommentointia nykyajasta ja muistele menneitä!

terveisin
Kari
p.s.
Ahdille terkkuja. Hänet taisin nähdä viimeksi joskus 80-luvulla..Kylläpä aika joutuu.
s-a

    Vastaukseni Karille:
    Terve Kari; Ja kiitti kommenteistasi, niin hyviä olivat että julkaisen, ellet Sinä sitä kiellä... Toki Sinut hyvin muistan, Ahdin kanssa oleilit täällä Purokadulla ja Hirsimetsäntiellä vissiin yhtä paljon ! Ja lyseossa tietenkin... Eikös vaimosi Mailis ollut o.s. Savolainen (?), veli Mariankadulla pankkimiehiä ja Pylkkäsen Pekan kavereita? Ahti asuu Helsingissä, kaksi lasta (aikuisia tietenkin), pitkän mainostoimistouran jälkeen nykyään eläkkeellä kuten me muutkin. Yrttimaankuja siellä Vantaan lentokentän suunnalla. Jos Sinulle tulee mieleen joitain mukavia muistoja omasta nuoruudestasi, pistä emailiä tulemaan ja kerrotaan muillekin.
    Lahtelaista, totta kai !
    Rami signal@sci.fi

      Karin korjaus:
      Vaimo o.s. Savola, veli vakuutusalalla, Pekan siskon aviomies...


Perjantai 21. tammikuuta 2011

Lainaus Wikipediasta
"Papyrusarkki on kooltaan likimain nykyisen A4-arkin kokoinen. Kun arkkeja liitettiin yhteen saatiin rulla, jota kutsuttiin kirjaksi (kreikan byblos). Rullan pituus oli tyypillisesti 4-5 metriä. Useissa antiikinaikaisissa teoksissa esiintyvä jaottelu kirjoihin viittaa siis näihin papyrusrulliin. Papyrus menee itsestään rullalle, ja rullia luetaan rullaamalla niitä auki aina sopivalta matkalta. Kirjoitettaessa rullaa käärittiin sitä mukaa kun teksti edistyi."

Taipuisa A3-kokoinen tietokoneen näyttö

Kaikkea se korealainen LG keksiikin... Koko 250x400 mm, paksuus 0,3 mm !!!!
Klikkaa linkkiä ja näet miltä sanomalehtesi pian näyttää !
Mutta kehitellään ideaa edelleen, vaikka Nokialle uudeksi rahasammoksi.
Jokainen meistä on nähnyt rullaverhon ja laskenut sen alas tai vetänyt ylös.


Pistetään korealaisten ohut filminäyttö (=ePaper) RULLALLE papyruksen ja rullaverhojen tyyliin ja halkeavan muoviputken sisään. Putki voisi olla parin kuulakärkikynän korkuinen ja paksuinen, helposti taskussa kuljetettava.
Ja A3/A4 näytön molemmissa reunoissa putkenpuolikkaan pinnassa tietysti tarpeelliset kirjain- ja numeronäppäimet, sisällä kännykkä, akku, mikrofoni, äänet, siru nettiyhteyksiin, USB-liitäntä...

Intialainen Adam-tablet on vaihtoehto kalliille iPadille - blogissa 5,718,035 kävijää


Siis todellakin vaihtoehto eikä pelkkä kopio, sen suunnittelijat ovat 23-25-vuotiaita opiskelijoita, ja tämä start-up yritys toimii nyt Bangaloressa. Ensimmäiset Adam-tablettitietokoneet postitettiin Kiinasta ennakkotilaajille 19.1.2011, videoita ja juttuja alan lehdissä on runsaasti. Vilkaise linkin englanninkieliset ja saksankieliset videot ja tekstit heti, se kannattaa!
Voit säästää satoja euroja...

Nokia voisi ostaa tuon Notion Ink yrityksen ja palkata Adam-tabletin suunnittelijat kehittämään laitetta Applen iPadille oikeaksi kilpailijaksi. Taitaisi Nokialta löytyä Intiasta omia tehtaitakin, jotka pystyisivät tekemään näitä tablet-tietokoneita miljoonittain pikavauhdilla.

Liityin Lahden Lyseon Senioriyhdistykseen 27.10.2010
Poikakoulun penkkejä kulutin 1954-64, ja nyt näin ravintola Vanhassa Herrassa muutamia vanhoja luokkakavereitakin, mm. Kivistön Heikin, Laitisen Jarmon, Roineen Pekan, Virtasen Erkin, Kivekkään Antin. Myös kartanonherra Knuuttilan Kari, mäenlaskija Halosen Niilo, tiedemies Raumolinin Jussi, valtakunnan viulistin isä Vähälän Timo, sotaherrat Iisakkila ja Lantta näkyivät paikalla, yhteensä meitä oli vajaa 100 lyseolaista. Tilaisuus kesti ruokailuineen ja esitelmineen parisen tuntia.

Sanoma Oy:n toimitusjohtaja Hannu Syrjänen, lyseolainen 1962-70, kertoi "Kustannustoiminnasta Suomessa". Aihe oli tuttu ja kiinnostava, Syrjänen oli innostunut iPadeistä ja sähköisestä julkaistoiminnasta. Omissa kokoelmissani on noin 50 erilaista tietokonetta ja julkaisen omaa lehteä sekä internetissä että paperilehtenä ja siksipä kysäisinkin tilaisuuden jälkeen Syrjäseltä miten hän uskoo internet-television vaikuttavan lehdentekemiseen. Muutaman vuoden kuluttua kaikki tv:t sisältävät tietokoneen eli niissä on internetyhteydet vakiona ja se tarkoittaa, että sanoma- ja aikauslehdetkin voi lukea suoraan joka kodin tv-ruudulta ! Häviävätkö rotaatiopainokoneet ja painettujen lehtien jakeluverkostot ? Jenkeissä on jo Lahden kokoisessa kaupungissa lakkautettu ainoa painettu sanomalehti kokonaan ja siirrytty vain webbiversioon. Sama suuntaus yleistyy kaikkialla maailmassa...

Useilla Lyseon senioreilla näytti olevan takinkauluksessa pikkuruinen lyseon pinssi. Itse olisin valmis ostamaan uudestaan viininpunaisen lyseon villapaidan, jossa komeilisi
iso valkea L-kirjain hihassa. Edellisen tilasin 50-luvulla Toivosen kutomosta läheltä vanhaa katsastuskonttoria, Karjalankadun poikkikadulta pienen puutalon ullakkokerroksesta.
Tätä paitaa näkyisi varmasti lahtelaisuutta ja lyseolaisuutta korostamassa runsaasti kaupungissamme, jos paita herätettäisiin uudestaan henkiin. Toivoset, toimikaa...

Etelä-Suomen Sanomat kestotilauksena 239 euroa vuodeksi 2011 !
Ja lasku lankeaa näköjään 25.1.2011... Siis 20 euroa kuukaudessa. On se niin väärin !!! Etenkin kun kaverilleni 40 kilometrin päässä tarjottiin samaa vuositilausta alle 200 euron (197e???), jos hän sitoutuu tilaamaan vuoden 2012 sillä hinnalla mikä vuonna 2012 on voimassa. Miksi minun pitäisi kestotilaajana maksaa vuosikerrastani 40 euroa enemmän kuin Orimattilassa asuvan "satunnais"tilaajan ?

Omat lapseni lukevat lehtensä netistä ja heilakin hyödyntää vain lyhyitä ja edullisia tärppitarjouksia. Itse olen lukenut Etelä-Suomen Sanomia jo yli 60 vuotta, kaiken aikaa maksettua tilausta paitsi vuosina 1966-1989, jolloin sain ilmaisen lehden henkilökuntaan kuuluvana. Lueskelen ESS:n useimmiten sängyssä selälläni maaten, kirkas valo tulee takaa, aikaa vierähtää puolesta tunnista reippaaseen tuntiin. No mitä sitten luen ? Aloitan kannesta, luen pääkirjoitussivun, vilkaisen miltei kaikki otsikot koko lehdestä ja lukaisen muutaman jutun kokonaan, urheilu- ja kulttuurisivut ohitan nopeasti, Viivin ja Wagnerin nauran päivittäin, riviruikutukset ja mielipidekirjoitukset luen aina, samoin Koskelan Jaskan ja Tonttilan miehen jutut, ja tärkeimmät paikalliset asiat. Itse aikoinaan aloittamani 'Kympin Rivit' eli nykyinen Osta ja Myy-palsta pitää toki vilkaista päivittäin, hamsteriluonteena haluan tehdä edullisia löytöjä näistä pikkuriveistä.

Pentele, pitäsiköhän säästää 240 euroa ja heittäytyä pelkästään nettilehtien lukijaksi ?
Äsken tilasin Helsingin Sanomien yhden kuukauden ILMAISEN näköislehden ja vertailun vuoksi olen nyt lueskellut myös ESS:n näköislehteä, kestotilaajallehan sekin on 'ilmainen'. Hesari on vähän kätevämpi käyttää, muuten melko samanlaiset systeemit. Varsinaiset verkkolehdet toimivat nopeammin, tekstit selkeämpiä, mutta verkkolehdet eivät ole niin "aidon" tuntuisia kuin näköislehdet. Toki verkkolehtikin voi olla oikean sanomalehden tapaan taitettu webbiin, vilkaise New York Times, voit kääntää lehden juttuja kökkösuomeksikin tällä sivulla.
- Siis maalaa haluamasi tekstikappale (=raahaa kursoria tekstin päällä hiiren vasen nappula alhaalla) ja kopioi se (=klikkaa control ja c) ja siirrä käännösruutuun (=klikkaa control ja v) ja klikkaa käänna-nappulaa, voit lukea tekstin suomeksi.

Intialainen Adam-tablet houkuttaa, sitä voi käyttää e-kirjanakin eli lukea myös kirjoja ja lehtiä. Laite on noin A4-kokoinen, parisen senttiä paksu, kevyt, sen voi ottaa mukaan sänkyyn tai veskiinkin. Yhden-kahden vuoden Etelä-Suomen Sanomien tilaushinta riittää ostokseen, tämä 'köyhän miehen iPad' eli Adam-tablet maksaa mallista riippuen noin 375-550 jenkkitaalaa plus postikulut 50 taalaa, euroissa lähes kolmannes vähemmän ! Valitettavasti ennakkotilauksia on niin paljon, että uusia ei oteta tällä hetkellä vastaan. Applen iPad maksaa miltei tuplasti enemmän. Siis intialainen Adam-tablet suoraan Kiinasta kotiin, tehtaalta toimitettuna - joten odotetaan vielä hetki ja sitten tilaus nettiin, säästetään rahaa !

Kello on nyt 02:07 perjantaiyönä, taitaa olla nukkumisaika !
Hyvää yötä, satunnainen lukija...


Torstai 13. tammikuuta 2011

Tänään tasan 1 0 0 vuotta isäni Tauno Kaarnan syntymästä ja kuolemastakin on jo yli 21 vuotta...
Äitini Aune Kaarna - s.22.3.1917 Nuijamaa, k.25.7.2004 Lahti - lepää isän vierellä Levon hautuumaalla.

Muistelen vanhempiani, tässä linkkejä vanhoihin juttuihin ja valokuviin:

V U O S I 2 0 0 5
17.07.2005 Isä, kuorma-auto ja pojat v.1948
17.07.2005 Isäni Tauno Kaarnan
muistotilaisuus syksy 1989, Isän muisto

V U O S I 2 0 0 4
25.08.2004 Äitini Aune Kaarna, viimeiset kuvat 18.7.2004
22.03.2003 Muistoja Karjalasta, vanhempani olivat Viipurista Lahteen tulleita evakkoja

- Tutustu virtuaaliViipuriin vuonna 1939
- Kuuntele sopraano Anna Mutasen esittämä Karjalan kunnailla ja Anneli Saariston Evakon Laulu





Isovanhempani ja isäni sisaruksineen v. 1914 ja Kaarnan kotitila Nuijamaalla.
Backlundin perhe v. 1922 Pällillä Saimaan kanavan varrella, äitini pikkutyttönä kuvan vasemmassa reunassa, lapsia oli tuolloin elossa seitsemän.
Perheen kotitalo jäi sodassa rajan taakse. Oikealla äitini Lahden satamassa v. 2004.
- Lisää kuvia Saimaan kanavalta Pälliltä: äitini isoisä sulkuvartija Sikanen alaisineen, äitini eno ja tätejä, sukua 1900-luvun alkupuolelta

Tuoreempia kuviakin on:
Äidin synttärit, kuvassa myös veljeni Pertti ja Ahti




Tiistaina 4. pvä tammikuuta 2011

Näin äsken ensimmäistä kertaa kotimaisen päivittäin ilmestyvän
IT-aiheisen sarjakuvan Sosiaalisesti rajoittuneet...

Strippi on suomalaisen Internet-sarjakuvan pioneeri, ilmestyy jo kuudetta vuotta ja se on kerännyt uskollisen yleisön. Vilkaise tämä sarjis nyt heti omalla kotisivullaan www.sosiaalisestirajoittuneet.fi.


Olen siirrellyt näitä lahtelaista.net-sivustojani USAsta Helsingin Pitäjänmäellä sijaitseville servereille. Muuton luotettaville suomalaisille sivustoille aiheutti parin viikon "katoamistemppu", viisi eri webbisivustoani oli 'alhaalla', kadoksissa, tavoittamattomissa... Nyt kaikki taas toimii, käväisepä muillakin sivustoillani !

signalpenpals.net - 50.000 friends free
worldsignals.net - ads by countries
globalcollectors.net - swap anything
penpalclubs.net - penpal papers
penpalmagazine.net - more friends
lahtelaista.net - in Finnish only

VALO-CD


Sivun aukeamisen nopeuttamiseksi olen pistänyt kunakin vuonna kirjoitetut jutut omalle sivulleen. Klikkaa linkkejä ja vilkaise muistelut:
SISÄLTÖ - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 - 2005 - 2004 - 2003 - 2002