V U O S I   2 0 1 7 

28.12.2017 Ratapenkan lumivallit 1940-luvulla, Tapio Strandberg
20.12.2017 Joulupukin musiikkikortti ja vastaukset, Raimo Kaarna
10.12.2017 Joulukortti 21.12.1944 Kariniemenkatu 31:een
18.11.2017 Lumi Kaarna 16 vuotta, vanha valokuva
01.10.2017 Valotaidetta Lahdesta -video, Seppo Pessa
02.09.2017 Kariniemenpoikia tänään torikahvilassa ja 
		   vuonna 1958 Salpausselän MM-kisoissa
01.09.2017 Elokuva Varjoja kannaksella v.1943, Ensio Jouko 
24.08.2017 Suomalaisuuden ydin, Pekka Puupää-sarjakuvat
20.08.2017 'Vanhat parrat' Sopenkorven kirppiksellä
08.08.2017 Lahti 1921 Maatalousnäyttely-kataloogi
07.08.2017 100-v. valokuva Lahdesta, tunnetko paikan tai henkilöt
21.06.2017 lahtelaista.netin toimitus, ympäristöä
23.05.2017 Säästäjä-lehti vuodelta 1936, painos 100.000
27.04.2017 Kansallinen Veteraanipäivä Lahdessa 
25.04.2017 V. 1972 työnsankareita ESS:n uusissa tiloissa
		   Ilmarisentiellä; v. 1971 Mainos Taucherilla Hki
17.04.2017 Sivustontekijän jälkikasvua Soltissa
11.04.2017 Lahtelaista-tekijän tietokonehaaveet, kuvia
08.04.2017 Kirppislöytöjä Cetorilta, vanhoja Lahti-postikortteja 
07.03.2017 Lapsuudenkotini 1947-59, 'pitkä talo' Kariniemenkatu 35
06.03.2017 Romukaupat Sopenkorvessa 1960-luvulla, Tapio Strandberg
24.02.2017 Lahden MM-kisat, hyppyrimäkien valokuva, Kirsi Kaarna
18.02.2017 Kati Jallin öljyvärimaalaus Virosta, luokkakaverini 1950-54
11.02.2017 LHS:n mäkisankarit MM1958, Kärkisen veljekset, Eeva-lehti
05.02.2017 Risto Ryynäsen muistonäyttely Taarastissa, maalauksia
05.02.2017 Romukauppias Paavo Ille matkustaa, Tapio Strandberg
26.01.2017 Koulupäivä Tipalassa, video vuodelta 1957
11.01.2017 Palautetta lukijalta, Mikko Mesiäinen

28122017 Tapio Strandberg

Riemullista lunta

Voi niitä talvia. Aivan normaalia, ettei katuamme saatu aurattua lainkaan. Oli rakennettu toki lumiaitoja vieripelloille, mutta, silti korkean pensasaidan sen yhteisvaikutus oli miltei kielteinen. Lunta saattoi olla 80 cm ahtalla Takalankadulla. Miten isäkin mahtoi mennä veturia kuljettamaan. Ei ainakaan katua pitkin. Kenties hän käveli radan sivua. Rataa aurattiin ahkerasti, ja sekin tuli koettua, kun lumiaura putosi kiskoilta liiallisen sivupaineen takia.

Mutta. Mahdoinko käydä vielä kouluakaan, kun yhden talven muisto on voimakkaana mielessä. Lunta kaikkialla pihapiirissä. Mutta, laskettelumäkiä ei lainkaan. Niinpä sisko-Tuulan kanssa kahlaamme radalle. Sen voi sanoa olleen yhtenä sileänä pöytänä. Oli tuiskunnut lunta jo monia päiviä ja aivan vinkuen tuuli kulki. Sillä merkittävä seuraus. Siihen aikaan, tuiskut saapuivat aina etelästä. Ja siitä sitten rakentui ratapenkalle laaja kantava valli kodin suuntaan.

Kuljimme vallia pitkin rataviertä. Astuen reunalle, murtui se tietysti, ja sitten mukkelismakkelis rinnettä alas. Pinta kaikkialla hankikantoinen. Voi sitä juhlaa. Saimme naapuristakin yhden ikätoverin herkuttelemaan talviurheilulla. Sille onnistuimme tekemään vielä villimmän muodon. Arvioin hangen paksuuden pitkässä tuiskulipassa, ja sitten, tasakäppähyppy. Jos suunnitelma oli täydellinen, hujahdin hangen reijästä, siihen rinneliukuun. Todella riemullista, meille lapsille, joilla ei ollut laskettelumäkeä.

Niinä vuosina oli aikuisilla muuta tekemistä, kuin kuljetella mukuloita jonnekin mäkiin. Muistan saaneeni aikaan kohtuullisen rivin aukkoja lumilippaan. Sisko ja naapurin Sirpa käyttivät Tapion valmistamia reikiä, saaden vauhdikasta menoa.

Keskiviikkona 20. joulukuuta 2017

Tämä joulupukki kirjoitti kilteille lapsille muutama päivä sitten...

Tänään 17:36
Hei Raimo!
Hauskaa joulua sinulle ja koko perheelle!
Olemme lähdössä tänä iltana joulun ja uudenvuoden viettoon ystäviemme luo Tansaniaan. Palaamme sitten vuodenvaihteen jälkeen.
Onnellista Uutta Vuotta meiltä kaikilta!
T. Päivi

- - - - -

Tänään 23.12.2017 12:00
Oikein hyvää Joulua sinulle ja menestystä uuteen vuoteen!
T. Seppo
Ps. Oletko jo käynnyt katsomassa: (itekkin pääsin leffaan)
http://kinoiiris.com/lemmenlatu/
suosittellen..
- - - - -
Tammikuussa mennään katsomaan. Hyvää alkavaa sinullekin.
- rami

- - - - -

Päiväys Tänään 00:45

No, oli hulluin kirjoitus / esitys mitä olen koskaan saanut !
Olen käynyt Intiassa vuoden aikana neljä kertaa ja siellä ei käydä shoppailemassa.
Olet syönyt köyhien ruoat jo huhtikuusta alkaen, joten olisi aika antaa jotakin niille kahdellekymmenenelle miljoonalle, joiden leivän suomalaiset syövät ! Tuodaan nuo tänne ! ?
Katso itse ja nauti kinkkusi, mutta älä levitä muille viestiäsi!
https://www.youtube.com/watch?v=eSb_d4Yykxw
Kari
- - - - -
HUPSISTA, KARI...
Parannetaan maailmaa, jokainen omalla tavallaan.
- rami

- - - - -

Päiväys Ti 22:22

Kiitos Kaarnalle joulutervehdyksestä. Samalla toivotan kaikille vuoden 1964 riemuylioppilaille hauskaa joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2018.
Tavataan ensi syksynä.
T. Wili

- - - - -

Erkki Hämäläinen kirjoitti 19.12.2017 19:44:

Tervehdys, Rami
Kuvasta päätellen näytät olevan erittäin passeli joulupukin rooliin. Onhan Sinulla aina ollut taiteellista silmää. Meinaatko ammatiksesi olla joulupukki ensi jouluaattona? Ehkä olet ollut siinä hommassa ennenkin.
Kiitoksia lähettämistäsi nostalgisista Lahden muistoista teksteineen ja kuvineen! En muista oikein käyntiämme Tipalan "kauhugalleriassa", mutta onhan se mahdollista kun tämä koulu tuli minulle tutuksi kun siskoni kävivät tätä koulua ja isäni oli sen johtokunnan ja vanhempainneuvoston jäsen.
Olen sen riemuylioppilaiden 50-vuotisjuhlan jälkeen ollut kaksi kertaa Lahdessa riemustuidujen tapaamisissa vuosina 2015 ja 2016. Viime syyskuussa en päässyt valitettavasti kun sattui samaan aikaan ulkomaanreissu.
Viimeksi olin Köpin eli luokkakaverimme Risto Mattilan luona Anttilanmäessä jatkoilla vielä pari tuntia ja meillä oli hauskat jutut ennen kuin hyppäsin Joensuun junaan.
Teen edelleen väittäriä Lahdesta ja vien jatkuvasti tekstiä tarkastettavaksi. Valtava määrä tilastoja ja taulukoita tekeillä, en pärjäisi varmaan ilman tietokonetta.
Hyvää ja Mainiota Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta!
Terveisin
Luokkakaverisi Ersa Hämäläinen
- - - - -
Kiitti kommenteistasi Ersa...
Olin 99,99% varma, että sinun kanssasi seikkailtiin siellä Tipalan tiloissa, mutta ehkä se sitten oli Partasen Puhku???? Aika 'kultaa' muistot, valitettavasti.
Erosin 1992, mutta silti käyn aattona entisessä kodissani jouluaterialla lapsenlapseni Lumin (16, lyseossa ekaa vuotta) ja tyttärieni Kirsin (50, BA taideteollisesta, graafinen suunnittelija) ja Katin (47, lastentarhanope, valmistui aikoinaan Jyväskylästä) ja ex-vaimoni Tupun ja hänen miesystävänsä kanssa. Muutama vuosi sitten oli minun vuoroni olla pukkina, joskus kävi maksettu pukki, yhtenä vuonna oli kolme pukkia samaan aikaan = molemmat tyttäreni ja toisen kaveri...
En ole osallistunut näihin tuoreempiin riemu-yo-tapaamisiin. Mattilan Ristoa en ole nähnyt vuosiin, Krannilan Mattikin vastaili 'pukille', Wili Wilkman kiitteli.
Jos Lahteen joskus poikkeilet niin tervetuloa Purokadullekin, ilmoittele kuitenkin että tiedän asiasta.
Onnekasta Uutta Vuotta koko ruokakunnallenne...
t. Rami
P.S. Lumi on sukulaissielusi, muistaa kaikki ajat ja päivämäärät jne, opetteli internetistä italiankielisen oopperan sanat ja sävelen ja lauleskeli sitä meille omaisille ja kavereilleen jo vuosia sitten.

- - - - - - -

Päiväys Ti 14:02 Terve!

Massiivista sivustoasi katsellessani huomasin valokuvan, jossa oli Lauri Dyster. Asuimme hänen kanssaan samassa talossa Lepolankadulla Kivistönmäellä ainakin jonkin aikaa vuosien 1953 ja 1956 välillä. Sen koommin en ole Lauria nähnyt, enkä mitään hänestä kuullut.
Seuraava silloin nolo, mutta sittemmin hauskaksi muuttunut muisto minulla on hänestä: Olimme päättäneet kahteen mieheen nukkua yön teltassa Lepolankadun ja Parkkarinkallioiden välisessä metsässä. Asetuimme nukkumaan hyvissä ajoin. Ulkona oli vielä valoisaa. En saanut unta, ja vähitellen metsän äänet ja pimenevä ilta alkoivat pientä poikaa pelottaa. Ilmoitin pari vuotta vanhemmalle Laurille lähteväni kotiin. Näin tein ja lujaa meninkin. Kyllä nolotti jälkikäteen. En pystynyt puhumaan Laurille asiasta, välttelinkin häntä.
Muisto muuttui hauskaksi, kun myöhemmin teltassa nukkuminen alkoi muodostua lähes elämäntehtäväksi. Oli seurakuntapoikien Heinäsaarta, partiolaisuutta, varusmiesaikaa, Kadettikoulua ja muutama vuosi palvelusta HämRjP:ssä. Kaikissa näissä vaiheissa telttailu oli aivan keskeistä ja paljolti ympärivuotista.
Kun tapaat Laurin, kerro lämpimät terveiset karkuunlähteneeltä.
Hyvää Joulua ja mainiota vuotta 2018.
Matti Krannila
- - - - -
Kivoja muistoja, Matti... Laitan julkisiksi, jos sattuisi vaikka Lare näkemään ?
- rami

- - - - - - -

Päiväys Ma 17:35

Merry Christmas to you!
Do not know about Finland but a few years ago people here were afraid to offend others by wishing them a Merry Christmas, put up Christmas trees, play Christmas music in stores etc. Would say Happy Holidays. Now people are angry with the muslims. President Trump says Merry Christmas and God Bless. Now things are back to normal here.
How are things in your area?
Sharon - CANADA

- - - - - - -

Päiväys Ma 12:42

Hi Raimo
Such aao long time and hope you have new mail order ideas for Ghana
Have a beautiful Christmas festivals
Nice day
Felix - GHANA

- - - - - - -

Päiväys Ma 12:29

Hello Raimo
Thanks for xmas greetings and music!!
Hope you still in rather good shape, I can´t say I am but at least I´m still alive.
'Merry xmas again and have a very nice year 2018
Rolf - FRANCE

- - - - - - -

Ma 11:15

Terve Raimo! Kiitosta vaan ja hyvää Joulua myös Sinulle!
Sinä jaksat puurtaa edelleen Signaalin kanssa! Hieno juttu ja eihän sitä voi lopettaa kun on kerran aloittanut.
Käytiin eilen pikaisesti Haukivuoressa.
T. Jussi ja Anne

- - - - - - -

Ma 09:28

Kiitos samoin, haha on kyllä hieno kuva!
t. Kirsi

- - - - - - -

Sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Tämä joulukortti oli postitettu 21.12.1944 - siis 73 vuotta sitten - osoitteeseen Kariniemenkatu 31. Talon omisti lääkäri Aalto perheineen ja pihanpuolen alakerrassa asui mm. Pohjanheimon Kati, luokkakaverini Kivimaan kansakoulussa 1950-54.
Itse asuin 'pitkässätalossa', Kariniemenkatu 35, vuosina 1947-59.

Lauantaina 18. marraskuuta 2017

Onnittelut 16-vuotispäivänäsi, rakas Lumi...

Haaveista kannattaa aina pitää kiinni, joskushan ne jopa toteutuvat! Hitaasti mutta varmasti.
Eiköhän tuo dalmatialainenkin piakkoin lenkkeile sinun ja Kikin kanssa Kiveriön suuntaan? Kirjoitellaan...
- ukki

Sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Outo valoilmiö havaittu Lahden keskustassa

Valotaidetta Lahdesta -video (Seppo Pessa) Lahti-tatuoinnit näyttelyn yhteydessä Lahden historiallisessa museossa 29.9.-30.11.2017

Lauantaina 2. syyskuuta 2017

Kariniemenpoikia 50-luvulta tänään torikahvilassa ja
vuonna 1958 Salpausselän MM-kisoissa

Perjantaina 1. syyskuuta 2017

Katsoin äsken teeveestä elokuvan Varjoja kannaksella v.1943
- vasemmalla vanha naapurimme näyttelijä Ensio Jouko

1950-luvulla Kariniemenkatu 35 A-portaan kolmannessa kerroksessa asui naapurissamme taiteilijapariskunta Dagi Angervo ja Ensio Jouko, lapset Pekka ja Pirjo olivat kavereitamme. Usein porraskäytävässämme kaikuivat yhtaikaa näiden kaupunginteatterin näyttelijöiden äänenavausrutiinit, kimeä naisen kieunta ja miehen matala basso, ja erilaista kurlutusta.

Kesäisin Joukot lähtivät maaseudulle ja jättivät kotiavaimensa äidilleni, hän hoiti naapurin kukkienkastelut ja saimme korvaukseksi vaivoistamme lippuja teatteriin. Kävimme sekä ammattikoululla että kesäteatterissa Kartanon pihalla, myöhemmin Pikku-Veskun rantamaisemissa.

WIKIPEDIA: Ensio Jouko oli suomalainen näyttelijä-ohjaaja. Jouko näytteli 1930-, 1940- ja 1950-lukujen aikana noin kahdessakymmenessä elokuvassa. Hänen elokuviaan olivat muun muassa Mies Marseillesta, Varjoja Kannaksella ja Salainen ase. Dagi Angervo oli suomalainen näyttelijä, jonka tunnetuin rooli oli elokuvassa Täällä Pohjantähden alla.

Torstaina 24. elokuuta 2017

Seitsemänkymmentäneljäjapuolivuotiaan
elämänkokemukseni perusteella voin nyt sanoa
löytäneeni suomalaisuuden syvimmän ytimen...

Ja haluaisin jakaa tätä ilosanomaa kaikille kanssaihmisilleni näin Suomi100-vuonna !!! Se voisi tapahtua pakollisena oppiaineena kouluissa, sitä voitaisiin käyttää lukemisen oppikirjana ala-asteella, oppaana piirtämisessä ja itseilmaisussa, sielutieteissä eli psykologiassa, perhe-elämässä ongelmienratkaisussa, lastenkasvatuksessa, pakolaisten kotouttamisessa ja sopeuttamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan ja ajatusmaailmaan. Sitä voitaisiin jakaa ilmaiseksi internetissä koko maahan, Eurooppaan, koko maailmaan !!!

No, mikä se on? Se ei ole Raamattu, se on Pekka Puupää-sarjakuva
ja se on kasvattanut meitä suomalaisia pian sadan vuoden ajan.
Kiitos sinulle, Fogeli !

OLISI TODELLINEN KULTTUURITEKO SKANNATA KAIKKI PEKKA PUUPÄÄ-SARJAKUVAT NETTIIN !

Olen keräillyt kirppiskierroksillani Puupää-kirjoja jo useamman vuoden ajan, tähän mennessä on löytynyt kymmenkunta erilaista. Jokaisella sivulla ja jokaisessa sarjassa löytyy perimmäinen elämäntotuus, jos ymmärrät ironiaa. Pikkupojan sanoin - "Katsokaa, keisarilla ei ole vaatteita!".

Teslan sähköautojen suunnitteluosaston kokous vuonna 1974... Pekka Puupää Wikipediassa...

Sunnuntaina 20. elokuuta 2017

'Wanhat parrat' Sopenkorven kirppiksessä kahvilla tänään sunnuntaina... Kauppiaita oli pihamaalla toistasataa ja ainahan sieltä jotain löytyy vaikka mitään ei puutukaan! Vasemmalla valokuvaaja Tapio Strandberg ja oikealla tämän sivuston julkaisija Raimo Kaarna.

Tiistaina 8. elokuuta 2017

Lahti 1921 Maatalousnäyttely-kataloogi

Maanantai 7. päivänä elokuuta 2017

Tällä potretilla ikää satakunta vuotta, tunnetko henkilöt?
Oliko talo Mytäjäisissä vai Hevosmiehenkadun varrella?

Pekka V. kirjoitti 6.8.2017 09:56:
Tervehdys Karihovista!

Ilmeisesti olemme saman kulmakunnan poikia. Lapsuudenkotini oli Vesku 33, sieltä muutimme 1960 Karihoviin. Samoilla nurkilla on ollut asuntoni koko ikäni. Eli pitkälle en ole päässyt.

Ymmärtääkseni olet harrastanut lahtelaista historiaa. Sanooko ravintoloitsija Martta ja Yrjö? Koskinen. Missähän päin Lahtea heillä on ollut ravintola?

Oheisena vanha valokuva, joka on ilmeisen tärkeä isäni isälle Antille. Vaihtoehtoina voisi olla talo Hollolankadun varrella, siinä nykyisen AA-kerhon alapuolella. Tai sitten Mytäjäisen rannalla. Kuvan oikeassa laidassa on vaarini, vanhempaa pariskuntaa en tunne. Kuva on Böökin ottama.

Kiitos jo etukäteen avustasi.
Terveisin
Pekka V.

- - - -

signal@sci.fi kirjoitti 6.8.2017 kello 17.02:

Kiitti viestistäsi ja vanhasta valokuvastasi, Pekka..

Karihovissa tuli 50-luvulla käytyäkin, talkkarina silloin Leivon Oskun vanhemmat, Pasaset asuivat yläkerroksissa ja Paman ja Antin isä oli filatelisti, pihatason kerhohuohuoneessa ihmeteltiin Brunilan Jorman isäpuolen kultasepänliikkeessä kullansulatusvehkeiden sinistä liekkiä ja pyöreätä metallista kaiverruspalloa, baarissa pajatsoa paukuteltiin ja kirjakaupassa ostettiin oppikirjoja ja vihkoja. Vieläkö siellä on kierreportaat terassilta alapihalle?

Valitettavasti en muista ravintoloitsija Martta ja Yrjö Koskista, enkä nimiä löytänyt erinomaisesta LAHTI-KÄSIKIRJAstakaan, julkaisija Lahden kaupunki v. 2005, koonnut Juha Pihlaja, 370 sivua, kovat kannet, suosittelen. Vilkaisin myös Päijät-Hämeen Yrittäjien julkaisemasta ETURIVI-kirjasta v. 1986 (Väinö Saario ja Voitto Talonen), ei löytynyt Koskisia...

- - - -

Pekka V. kirjoitti 6.8.2017 Su 17:55:

Moi ja kiitos vastauksestasi.

Kierreportaita ei enää ole, eikä terassin puurakennelmia, ns pergola virityksiä. Muutimme Vesku 33 vuonna 1960 Karihoviin. Sen jälkeen olen asunnut muualla maailmassa ja nyt muutaman vuoden putkiremonttia paossa Karihovissa.

Vesku 33 asui koko suku, mutta setäni Antti muutti 53 Kariporttiin ja isäni Unto 60 Karihoviin. Vanha puutalo purettiin 1960.

Voit julkaista kuvan.

Keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kävin äsken pihamaalla kuvaamassa kaunista kesäistä rehevää ja vihreätä luontoa... Klikkaa kuvaa ja uudet aukeavat toisessa ikkunassa, vaihtuvat klikkaamalla.

Tiistai 23. toukokuuta 2017

Löysin tämän hienon monivärisen
SÄÄSTÄJÄ-lehden vuodelta 1936 paikalliselta kirppikseltä

Tuosta kasvattavasta hammaslääkärisarjakuvasta palaa mieleen oma käyntini kouluhammaslääkärillä kartanon koulun eli nykyisen museon alakerrassa vuonna 1950.
Teki mieleni luikkia karkuun odotushuoneesta minunkin...

Piirtäjän nimeä en sarjiksesta löytänyt.

Nämäkin kaksi kotimaisen piirtäjän teosta ovat samasta Säästäjä-lehdestä, 81 vuotta sitten. No miten nämä liittyvät Lahteen? Eikös meillä auennut uusi säästöpankki noin kuukausi sitten?

Torstai 27. huhtikuuta 2017

Kansallinen veteraanipäivä Lahdessa tänään

Tiistai 25. huhtikuuta 2017

'Työn sankareita' ESS:n uusissa tiloissa Ilmarisentiellä 1972

Samoista asiapapereista löytyi toinenkin ex-lahtelainen työnsankari, pikkuveljeni Ahti. Hän toimi copywriterina Mainos Taucherilla Helsingissä ja tuli työkavereineen palkituksikin.

Maanantai 17. huhtikuuta 2017

Sivustontekijän jälkikasvua eilisiltana Soltissa... Lumi, Kirsi ja Kati

Tiistai 11. huhtikuuta 2017

Näillä häkkyröillähän tätä lahtelaista.net -sivustoa tehdään...

Nyt tämän lehdentekijän on vallannut tietokonekuume - vanhoja on yli 50 erilaista - pitäisi ehdottomasti saada "uusi" tietokone ! Harvinaisuuksia on harvoin tarjolla, yksi rakentelija oli tehnyt yli 10-vuotiaasta alumiinikuorisesta Mac G5:stä huippumodernin peeceen kaikin hienouksin, hintapyynti 1300 euroa, tarjosin 950, ei kelvannut.

Toinen oli ympännyt peeceen kuoriin itse kasatun hackintosh tietokoneen, jossa on asennettuna Windows 10 sekä OS X Yosemite käyttöjärjestelmät, hinta 650 euroa, harkitaan. Kolmas oli asentanut vanhaan 27" iMacciin käyttöjärjestelmäksi vanhan Windows 7:n, hinta 500 euroa, tarjosin 400 - ei kauppoja.

Halvemmalla taitaisi päästä, kun vaihtaisi vain näytön ja jatkaisi nykyisillä tietsikoilla... Turkulainen myyjä tarjoaa: uusi Samsung 26" led-tv, toimii pc-näyttönä vga:n kautta, hinta 50 euroa plus postikulut. Möysän mies myy 24" Samsungia satasella.
Mutta auttaisiko pelkkä näytönvaihto 74-vuotiaan vanhuksen tietokonekuumeeseen ? Kaikki nykyiset koneetkin jo yli 10 vuotta vanhoja...

Lauantai 8. huhtikuuta 2017

Pikavisiitti Cetori-kirppikselle tuotti tänään erittäin hienon saaliin...

Lahden kirkko, Albert Mellin 1890 lukee tämän kortin takana, kortti lienee uustuotantoa ja kuva alkuperäisistä rakennuspiirustuksista. Tuttu paikka, lyseon koulunalkamisjumalanpalvelukset 1954 alkaen, ripille 1958, sotilasvalalle Hennalasta 1965, vihille 1966 jne.

Kartanon koulun alakerrassa oli 1950-luvulla Lahden kansakoulujen ainoa hammaslääkäri, Kivimaaltakin jouduimme sinne jokavuotiseen hammastarkastukseen. Nyt rakennuksessa toimii museo.

Liikerakennus Rautatienkatu 12, K. Forstadius 1910, kortin kuva alkuperäisistä rakennuspiirustuksista. Tämähän tunnettiin paremmin Kauppahotellin talona, 'öljymäkenä', 'torstai on toivoa täynnä'... Kauppahotellin johtaja Elenij toi päivätanssi- ja lounasilmoituksia asiakkaanani parin vuosikymmenen ajan, 60-, 70- ja 80-luvuilla.

Lyseolaiset kävivät 50- ja 60-luvuilla konvissa Tipalassa eli tyttölyseossa, siellä syntyi monille lämpimiä ihmissuhteita. Itse muistan Ahosen Raijan ja Hukin Liisan. Kerran seikkailin Hämäläisen Ersan kanssa tutustumassa Tipalan tiloihin varsinaisen konva-alueen ulkopuolellakin, eksyimme karttahuoneen tiloihin ja siellä oli myös täytettyjä eläimiä, isoissa spriipurkeissa ihmissikiöitäkin, aika karmivaa.
Mitä nämä kuusi postikorttia maksoivat? Yhteensä kaksi euroa.

Tiistai 7. maaliskuuta 2017

Lapsuudenkotini 1947-59, 'pitkä talo' Kariniemenkatu 35

Asuin 4-16-vuotiaana talon ylimmässä kerroksessa, rakennuksen vasemmassa ylänurkassa sijaitsevassa A-portaan huoneistossa 9. Tämän ison osakkeen - olohuone ja parveke, kaksi makuuhuonetta, keittiö, palvelijanhuone, kaksi eteistä ja kaksi sisäänkäyntiä, kylpyhuone ja wc ja vielä erillinen wc - omisti metsänhoitaja Perttula Hollolasta.

Sodanjälkeisen asuntosäännöstelyn takia huoneistossa asui 5-henkisen perheemme lisäksi palvelijanhuoneessa osakkeenomistajan alivuokralaisena Iiris Tuomainen-niminen nuori nainen ja toisessa makuuhuoneessa asui kaksi yhteiskoulua käyvää lukiolaispoikaa, Jaakko Perttula ja hänen luokkakaverinsa Seppo Suutari.

Kaarnan perheellä oli siis aluksi hallussaan keittiö, olohuone, yksi makuuhuone ja eteinen ja kylpyhuone sekä tietenkin parveke. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pojat muuttivat pois, samoin Iiris ja huoneisto oli kokonaan perheemme käytössä.

Talon edustalla oli 'pelto' täynnä erilaisia asukkaiden viljelmiä - perunapenkkejä, porkkanaa, herneitä, värikkäitä kukkia jne. Pitkän talon piha oli erotettu kasvimaista korkealla lauta-aidalla. Kuvassa näkyvän sorapintaisen Lahdenkadun vierellä oli tasainen alue pelikenttänämme, siellä potkimme jalkapalloa, löimme pesäpalloa, heittelimme pajukeihästä, hypimme ja leikimme suurena lapsilaumana, nippiä ja kymmentä-tikkua-laudalla. Talossa oli lähes 50 asuntoa ja meillä lapsilla kavereita kymmenittäin!

Vieläkö muistan 50-luvun naapureitani, millaista väkeä A-portaassa asui?

III kerros: A12 kaupunginteatterin näyttelijät Ensio Jouko ja Dagi Angervo, lapset Pekka ja Pirjo - A11 Starkin konttoripäällikkö Siihola ja perhe, poika Pekka - A10 lukiolaispojat Jaakko Perttula ja Seppo Suutari - A9 kuorma-autoilija Tauno Kaarna ja perhe, kolme poikaa Pertti, Raimo ja Ahti; II kerros: A8 ESS:n päätoimittaja Frans Keränen ja rouva Markkula, poika Raimo; myöhemmin Dysterin perhe, lapset Lauri ja isosisko - A7 torikauppiaspariskunta Jaakkola, poika Heikki - A6 ja A5 Luhtasen tehtaan omistajia Eero Luhtanen perheineen, kaksi tytärtä ja Seppo; myöhemmin hattukauppias Liukon poika vaimoineen; I kerros: A4 muistaakseni rouva Railaoro - A3 joko opettajatar Touru tai Vikholmit, yksi tytär, joka oli Kivimaan kansakoulussa opettajani ensimmäisellä luokalla - A2 opettajapariskunta Simula ja Lehtola, lapsia neljä, Aamulehden kulttuuritoimittaja Erkka Lehtola kävi silloin yhteiskoulua; alakerros: A1 kirjapainon faktori Airo.

Muiden porraskäytävien asukkaitakin muistan: sotilassoittokunnan kapellimestari Parantainen, poika Jouko - Lahtimainoksen johtaja Lehto perheineen, lapset Riitta ja poika - Luhdan konttoripäällikkö Tuominen, lapset Virpi, Tuula ja Leena - Lyttiset, kolme lasta, Lasse ja hänen isosiskonja ja -veljensä - Mankon työnjohtaja Nykänen, hänen ompelijavaimollaan oli kotiateljee, lapset Matti ja Antero - insinööri Ahti perheineen, neljä tyttöä ja poika Risto, Mukkulan kirjailijakokouksen perustajia, runoilija - Kaukoset, lapset Ilkka ja Helena - linja-autonkuljettaja Vento ja perhe, poika Jussi - Mallasjuoman omistajia Keipit, isä kuljetuspäällikkö, rouva konttoristi, lapset Erkki, Matti, Maija - Pukkilat, IFA F8 ja talonmiehen perhe, lapset Aila, Matti, Pirkko ja Malla - ja monia muita.

Kuvalähde: Karstila Päivi
Tekijä:
Kuvausaika: 1945
Osoite: Lahti
Koordinaatit: 60.98094,25.65025 Polygon
Tagit:
Asiasanat: kaupunkihistoria
Paikka-tagit: Lahti

Romukaupat Sopenkorvessa 1960-luvulla

Voi sitä tavaran määrää, mikä saapui kauppoihin. Sota oli tehnyt tarpeettomaksi vanhentuneet sotakoneet ja -välineet. Aivan kummia saattoi kokea kuljeskelemalla romukaupoissa Sopenkorvessa.

Täällä, lännessä oli Paavo Illen Romu.
Siinä vallan kolmella tontilla, aivan mitä tahansa. Kaiken rikkominen kun oli romumiesten tavoite, eli erotella eri metallit, ja vain rikkomalla kaiken oli sen aikainen tapa tehdä erotteluasia.

Oli Maan Romu. Se jo pienempi yritys.
Oli Romuliike Yrjö Forss.
Hänellä jo hyvin laajat kentät aivan täynnä junalla saapunutta romua.

Paavon varastoista ostimme raaka-ainetta harrastuksiimme. Voi lausua, että aivan varmasti on tarjolla. Oli se sen aikainen mutta. Työväkenä jotensakin syrjäytynyttä miesporukkaa. Ei voitu puhua asiakaspalvelusta. Miehet sodan murjomia, ja arkisetkin otteet suorastaan pelottavia. Lienevät olleet näennäisellä palkalla. Eivät sopeutuneet teollisuuden ankaraan järjestykseen.

Paavo suostui moneen kummallisuuteen, ja maksoi niukasti. On miltei mahdoton kuvitella hurjempia miestyyppejä, kuin Paavon palveluksesta löytyi. Rajuja kaikin puolin. Alkoholia juotiin jos sitä oli. Paavon valtakunta sijaitsi teollisuusraiteiden risteyksessä, joten niiden jatkona oli Sopenkorven koko teollisuuslaitokset. Niinpä vaunuliikennettä joka arkipäivä pitkinä letkoina kahdelta eri haaralta. Vienti veti, ja osa tavaravirrasta kulki Suomeenkin. Rautatie oli vielä valtias.

Siinä samassa Sopenkorven sopukassa,
Paavon naapurissa oli myös kivihiililiike.
Sillekin kaikki myytävä saapui junanvaunuissa. Pinta-alaan nähden toiminta suorastaan vilkasta.

Kun matkaan Sopenkorvenkatua kaupunkiin päin,
alamme lähestyä Yrjö Forssin valtakuntaa.
Ankarasti sotinut mies. Liekö vallan kapteeni arvoltaan. Hänellä miestä kuin meren mutaa, ja valikoima näöstä ja otteista päätellen, sodan kotiin työntämiä karuja uroita. Sen aikainen työasu, oli jotakin hylkyyn joutunutta vaatetta. Kaikkialla vain likaa ja likaa. Laajoilla kentillä vaikka mitä.

Suurimpia kummajaisia olivat hävittäjälentokoneet.
Oli mereltä rannikkolta rahdattuja armeijan pikkurautalaivoja. Lautahökkeleihin oli kerätty jotakin arvokkaampaa. Mm. yhdessä havaitsin kiväärin pistimiä sadoittain. Sinne vain paiskattu. Sitä miekka- ja sapelimallia. Vähäisillä teini-iän varoillani ostin pikkuhiljaa niitä 34 kpl. Olihan kummaa, jos hinnalla 3 markkaa sai moisia sotakoneita. Tottakai myös sotilaspakkeja, ja lusikka-haarukka yhdistelmiä. Kaikkea niin valtaisat määrät.

Romumiehet melko karskeja, ja eivät juuri olleet ystävällisen juttelun tarpeessa. Kun käväisin maksamassa kulloisenkin ostoksen, kuului konttorista aina valtaisa naurun hyrske. Juttuja siellä kerrottiin. Yhden kerran siellä, Forssilla kuljeskellessani, havaitsen merkillisen kolmihaaralaitteen. Koulu oli opettanut sen jaloissa olevan pallokierteen. Tuollainen 60 cm enintään korkea korkealuokkainen laite. Aikani sitä arvioituani, ymmärsin sen olevan pienoiskranaatinheitin. Jopa on kallis rakenne. Jospa se siirtyisi Tapiolle omistukseen. Oli se niin ihmeellinen. Vähäiset rahat ja pelottavat miehet siirsivät oston ajatusta. En uudelleen sitä tavannut.

Ostinpa kolmivaihevipukytkimen. Kun esittelin jollekin hurjalle aietta ostaa, ja saanko ensin katsoa, onko sisusta kunnossa. Ei se sopinut. Ostat sinällään tai sitten ei. Heille se oli vain valurautaa, ja paino parin kilon luokkaa. Niinpä aprikoiden luovutin siitä kaksi markkaa. Kotona tutkimaan. Iloseni totean sen olevan aivan kelvollinen. Siitä tuli tekeillä olevan puusorvini virtakytkin, ja edelleen käytössä sorvi ja kytkin.

Romukauppa kun on taidetta. Sen voi havaita vaikka omistajien ajokeista.
Paavo Illellä käytetty Toyota.
Piilossa toki Chevrolet, jolla ei koskaan ajettu. Siitä puhuttiin, kun aikanaan ystävystyimme. Siinä vallan pallorenkaat. Yrjö Forssin kohdalla seisoi automaattilaatikolla Armstrong Siddley. Vaihde vain pieni vipunen kojelaudassa. Ammattikouluun mennessä siinä sitä ihmettä ihailin. Samaan aikaan Yrjön aitojen ylitse näkyi pinossa lukuisia hävittäjälentokoneita.

Jospa palaan Paavo Illeen. Hän oli Viipurin romuliikemiehiä.
Saapui rajan takaa, itsenäisyyden Suomessa jo alettua. Suku ja kotitila jäi Neuvostoliittoon. Viipurissa Paavo aloitti aivan tyhjästä. Pyrki laivoille purkamaan lasteja. Katselivat Paavon kovin hoikkaa vartta, että mahtaako teistä olla säkinkantoon lankkuja pitkin laivasta. Paavo lupaa antaa näytteen. Niinpä Paavo ensipäivänään kantoi kahta raskasta viljasäkkiä 8 tuntia. Eivät olleet uskoa - Paavo selittämään: Maatilalla sitä säkin kantoa on aina ollut. Siitä se kunto ja taito.

Paavon elämää on Tapiolla nauhalla melko monta kasettia,
joista voisi poimia paljon tarinoita.
Paavo alkoi tehdä rahaa aluksi miltei autokaupoilla. Siitä ura laajeni kaikkeen romuun. Tulipa sekin aika, kun Paavolla osake Viipurin uusimmassa kerrostalossa. Miehiä muutamia töissä. Alkoi Talvisota. Paavon molemmat kuorma-autot joutuivat kuljettamaan tykin ammuksia, ja välillä tärkeitä arvokuljetuksia sisämaahan. Pommituksia aivan riittämiin. Tapahtui sekin suru: Pommi osui Paavon kerrostaloon ja siellä paloi ja kuoli hänen puhuva papukaijansa. Osti sen merimieheltä.

Paavolla myös vaimo. Muutto Lahteen.
Ensimmäinen toimipiste oli Rajakadulla, tuolla rautatieaseman idän puolella. Sielläkin ehdin hieman poiketa. Paavolla oli sittemmin paritalo Anttilanmäen takana. Liekö vallan Paavon rakennuttama. Vaimo kuoli, ja haudattiin Mustankallion mäelle.

Paavolla oli oikeastaan hovi. Varastolla oli salaisessa sopessa, toimien vanhan junanvaunun pätkässä ihan aito kassarouva. Vain kerran minut sinne salaisia polkuja johdatettiin, ja kamiinassa tuli kohisi. Kodissaan oli keittäjä. Valitti salaa, kun olimme sittemmin Paavon päiville, ettei Paavo anna rahaa ostaa ruokaa. Syö vain silakkaa ja hapanleipää.

Oli siivooja kerran viikossa. Oli maisteri. Sellainen tädin pullukka. Lie toiminut opettajana oppikoulussa. Hänen kanssaan Paavo suoritti autollaan sunnuntaiajeluitaan. Tähän hoviin sain tutustua niillä Paavon päivillä. Moniako niitä kertyi?? Ei muistoa.

Koti todella siisti, ja tyylihuonekaluilla sisustettu. Jopa nojatuolit niin tasokkaat, etten vieläkään ole samanmoisia saanut istua. Paavo alkoi todella vierailla meillä iltaisin, ja tietysti Tapion päivillä. Paavon kohtaaminen oli taidetta. Siitä jo oma juttu.

Liekö viimeinen kohtaaminen Paavon kanssa, kun kesäkuun 18. päivänä nimmariani viettelen. Havaitsen Paavon Toyotan hiljaa saapuvan pikkuportillemme. Ampaisen katsomaan, vaikka tupamme täynnä vieraita. Paavo se siellä. Kuljettajana veljenpoika. Paavo ei enää ajamaan kyennyt. Pikku juttelua. Käy selville, ettei Paavo voi tulla autosta. Niinpä tarjoudun pikaisesti toimittamaan kahvia ja kakkua autoon. Ja niin, muut unhoittaen, toimitan Paavolle kahvit ja kakkua. Kykin auton vieressä kahvittelun ajan. Meillä karjalaisperäisillä kun on toiset otteet, kuin täällä Hämeessä on tapana.

Saattelimme Paavon vaimonsa viereen Mustakallion hautausmaalle sitten aikanaan. Paavolla siellä komia muistokivi.

Paavosta talletetut kasetit kertovat todella paljon Viipurin elämästä. Satunnaisia osia olen kirjoitellut ylös, ja nekin ulkomuistista.

MM-TUNNELMISSA...

Anttilanmäeltä? Mytäjäisistä? Ei, viirin väreista päätellen Eestistä...

Kävin Katin kotona leikkimässä, hänen isänsä vei meidät moottoriveneellään ajelulle pikkuveskulta aallopin läpi ison veskun puolelle, opetti minulle shakinpeluutakin. Katin kanssa pelasimme myös postin lautapeliä, jossa oli pieniä kirjepapereita, kirjekuoria, postimerkkejä ja pyöreä kumileimasin. Leikki enteili myöhempää harrastustani, postihan on tuonut minulle vuoden 1960 jälkeen lähes 200.000 kirjettä ulkomailta ja olen myös kaikkiin vastannut!

Pohjanheimon Katin isän kohtasin sattumalta joskus 70-luvun alussa Tuomitalon Manelin 'hevosmiesten pyöreässä pöydässä', Etelä-Suomen Sanomien Hämeenkadun konttorissa ei ollut ruokalaa, joten kävin usein kaupungilla syömässä. Markkinapäivänä ruokatuntien aikaan pöytäseurueeseen kuului mm. viirusilmäinen nauravainen sairaseläkkeellä oleva entinen junasta pudonnut jarrumies, hän kävi pientä kellokauppaa torinkulmalla vossikkakuskien vierellä lähellä starkin kelloa. Ostin herralta 17-kivisen leijonan, myöhemmin hienomman neliskulmaisen automaattikellon. Lihasoppapäivänä 'kellokauppias' antoi arvionsa ruoan laadusta - 'Lihaa on kuin hautuumaassa'.

Pohjanheimo oli karjanostoasiamies, usein pöytäseurueessa oli maanviljelijöitä ja hevosmiehiäkin. Eräs ravimies kertoili kerran Tirrassa käynnistään, hänelle oli tarjoilu lopetettu ja suuttuneena hän ajoi taksilla kotiinsa, haki haulikon ja palasi takaisin Tirran kulmille pyssyä paukuttelemaan. Taisi tulla putkareissu kaupungintalolle...

Eeva-lehti kertoi huhtikuussa 1959 LHS:n nuorista mäkisankareista, Kärkisen veljeksistä ja heidän MM1958-menestyksestään ja palkinnoistaan äidin silmin.

Neljännesvuosisata myöhemmin eli lokakuun 16. päivänä vuonna 1984 kävin Rautatienkadulla Kuvapalatsin vieressä olevassa Lahden Konttorikoneessa ostamassa Canon-merkkisen sähkökirjoituskoneen. Kauppaa tein Kalevi Kärkisen kanssa pitkään ja hartaasti tästä myymälän esittelykoneesta, sehän oli viimeisintä tekniikkaa, kertakäyttöhiilinauha, vaihdettavat tekstifonttikiekot, kolme askeltiheyttä, äänikin suhteellisen hiljainen. No mitä Canon maksoi tuolloin ? Käteiskaupassa esittelykoneen hinnassa oli hieman 'neuvotteluvaraa' ja niinpä Kärkinen poistui innokkaan ostajan luota hetkeksi takahuoneeseen varmistamaan tarjoustaan. 'Alennettu hinta vain nyt ja vain teille' oli 4.200 markkaa... Vertailun vuoksi - 4-henkisen perheeni ruokakauppalasku oli 1.200 mk/kk vuonna 1984.

Viime perjantaina meitä Riston ja Tuulan ystäviä oli Taarastissa runsaasti. Sinäkin voit helmikuun ajan tutustua Riston hienoihin öljyvärimaalauksiin. Myös musiikki kuului Riston elämään, hän oli Nastolan pelimanneissa ja mieskuorossa, soitteli usein haitariaan tai viuluaan ystävilleenkin, kotona ja puutarhassa.
- Riston kuva vuodelta 2003

Sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Paavo Ille ja hänen romuliikkeensä tonttikin mainitaan kirjassa
'Puuseppää aina tarvitaan, Iskun historia 1928-1988' Jyrki Vesikansa; sivu 104

Paavo Ille matkustaa

Paavon matkustelu alkoi, karattuaan Neuvostoliitosta 1918, juosten kivääritulessa Rajajoen jäiden ylitse. Takkikin tuli leimattua yhdellä kiväärinluodin reijällä. Mies ehjänä Suomen rantapusikoihin. Liekö Paavolla ollut matkakaipuuta, hakeutui aluksi satamaan laivojen purkuun. Siellä raskaissa säkinkannoissa, laivat tuli nähtyä. Ei kuitenkaan pestautunut yhteenkään.

Viipurin vilkas elämä sopi Paavon Karjalais-luonteelle. Liike-elämä etsi uusia uomiaan, kun suuri Pietarin kauppa oli täysin poikki. Viipuri aloitti uuden elämän. Merkittävämmän värin oli tuonut Balttian kansalaiset ja Puola ja Saksakin... Siinä samassa Hollanti ja muut. Nyt laitureilta puuttui koko itäblokki. Laivojen opittua uudet säännöt liike-elämässä niitä alkoi saapua ja lähteä entistä villimmin. Kaikkinainen kauppaliike etsi uudet haasteet ja raha liikkui.

Paavonkin liike-elämän alku ruumiillisten töiden annettua hiukan pääomaa, siirtyi romualalle. Mitä oli romu? Todella aivan kaikki. Kaikenlainen tavara, jonka saattoi ottaa käteen, oli myytävissä… Jossakin odotti asiakas. Niinpä lumput, ja aivan todellakin, aivan kaikki oli kauppatavaraa. Oli elämä todella puutteellista kaikesta maallisesta hyvästä, siispä, jokaiselle tavaralle ja esineelle oli paikka jossakin. Hinta tietysti suhdanteiden mukaan.

Niinpä Viipuri nousi kukoistukseen. Erittäin vilkas rakennustoiminta muutti kaupunkikuvaa. Valmistui kuulujen arkkitehtien luomuksia. Kunnes kohtalon kellot alkoivat taas soida, niin kuin itäisellä rajalla kautta vuosisatojen. Paavon matkustelu alkoi olla omilla kuorma-autoilla tavaran rahtaamista sisemmälle Suomeen. Kun usko Suomen voittoon alkoi sammua, Paavo rahtasi myös sotaväen tykinammuksia koti-Suomeen. Niin viranomaiset olivat määränneet.

Normaalia elämää häiritsi pommituslennot. Noin ylimalkaan, ei uskottu koskaan jätettävän Viipuria itäiselle voimalle. Vaan, koitti sekin päivä, kun näin oli tehtävä. Ja, taas, Paavo matkusti. Nyt jo omalla muuttokuormalla Lahteen. Hän oli vaimoineen yhdet niistä 10 000 Karjalaisesta, jotka kaupunginjohtaja Olavi Kajala pysäytti omaan kaupunkiinsa.

Jopa joutui outoon ympäristöön, tämä, meidän Paavo. Jöröt ja puhumattomat hämäläiset eivät todellakaan toivottaneet tervetulleeksi. Kamppaillen elämä lähti alkuun. Puute oli vaan lisääntynyt ja sen sanelemiin elämän ehtoihin oli Paavo valmentautunut jo Karjalan mailla.

Sinne Karjalaan jäi suku ja kotitila. Yhteyksien hieman avauduttua, Paavo alkoi toimitella taloudellista apua vanhemmilleen ja siskoilleen. Kävi selville sekin merkittävä seikka. Paavon sisko, tai aivan lähisukulainen oli tullut naiduksi Ruotsiin Dynamit Nobel-sukuun.

Kirjeenvaihto Tukholmaan virisi, kun kaikkinainen maailman järjestys alkoi asettua. Niinpä sitäkin alkoi toteutua: Paavo lähti Tukholmaan eikä vain yhden kerran, vaan, useamammankin kerran. Jo häikäistyi Paavo. Nobeleilla koko kerrostalo aivan keskustassa. Ja, Paavolle osoitettiin oma huone oleskella. Jo oli huoneella mittaa ja korkeutta. Kattomaalauksia, kristallikruunuja aivan kaikkialla. Jokaisen päivänä päivälliset. Paavolle määrättiin tietysti frakkipakko. Nyt jo hätä käteen. Ei ole Paavolla frakkia eikä sitä hänen päälleen ilmaantunut. Musta puku pakosti sitten riitti. Että oli hävettävää olla seurassa. Pääasiassa ei Suomen sanaa, ja pöytäkunnat suuria. Eipä aina ehtineet tulkeiksi kaikkiin hetkiin. Tämä alituinen juhla ei ollut Paavon mieleen. Kun suinkin tohti, karkasi Suomeen tositoimiin. Joitakin kertoja kävi tässä sivistysmyllyssä, mutta jäämisen kutsumusta ei Paavoon iskenyt.

Olipa niinkin, kun säälittelivät Suomen niukkuutta, Paavolle annettiin lahjaksi maalauksia ja niitä isoja kristallikruunuja, veistoksiakin.
Sitten astui esiin Stop. Ruotsin maasta ei sen tasoisia esineitä saa viedä pois.
Kyllä Paavo tavaran arvon päälle oli perso, mutta, nyt oli sulkuportti aivan kiinni.
Niin väheni halu matkustaa Tukholmaan. Oma elämänsä kulki romulatuaan Suomessa.

Torstaina 26.1.2017

Sain eilen tyttäreltäni hienon linkin 'koulupäivä tipalassa' vuodelta 1957. Katso !

Hei isä, mitäs sinne kuuluu?
Ei taida onneksi olla lumitöitä kun näkyy sulavan pois... ;)
Törmäsin sua kiinnostavaan video youtubessa. Ootkohan aiemmin tätä nähnyt...?
t. Kirsi

Kiitokset

Kiitokset hienosta julkaisusta, mukavaa ja opettavaistakin lueskella juttujasi! Tietenkin nuo ESS-jutut ovat lähellä sydäntäni, Ilahduin kovasti, kun mm. löysin isoisästäni kuvan ja maininnan sivuiltasi:)

Terveisin,
Mikko Mesiäinen

KIITTI ITSELLESI PALAUTTEESTA, MIKKO !
Kyllä noissa ikimuistoisissa ESS-jutuissa toki äitisi Pippa ja enosi Mattikin mainitaan... Oltiinhan sitä tavallaan 'työkavereita'. Terveiset molemmille.
Itä-Hämeen vanhoissa tiloissa käytiin kerran pikkuporukalla pikkujoulujakin viettämässä ja vuosia myöhemmin uutta hienoa ilveksin koristeltua 'palatsiakin' ihastelemassa. Heinolassa jyrää vaikka taloissa taitaa olla uudet isännät ja uudet toimijat?
Raimo Kaarna