- - - -

Kaksi kulkinetta

Vuosiluku 1940 lopulla. Pihaan päristelee perhe Peuhkuri... Ja millä sitä tullaan? Perheellä isällä ja äidillä on polkupyörään asennettu polttomoottori. Mikä ihme säksätin? Pieni musta peltiloota etupyörän yläpuolella. Se oli enemmän smirgelin oloinen, mutta käynnistyksen jälkeen peltiloota laskettiin etupyörän kumin päälle ja menoksi. Näillä vehkeillä perhe ajeli monia vuosia. Olivat Karjalan heimoa, niin kulkemistarvetta oli helppo keksiä.

Se toinen kulkinemuoto herätti korvani kulkiessaan pikku hiekkakadullamme. Melkoisen kumma laite. Mies istuu pikkukärryn nokalla, käsissään kuin moottoripyörän ohjaimet. Niinpä, ohjainten edessä jyrrää pikkutraktori. Ihan oikein. On traktorin pyörät ja kaikki. Mikä kummajainen tämä on?

Sitä ajelee radanvartija Soikkeli Okeroisista. Hän on American uskossa ja harras mies. Tunnettua on: Radanvartija asuu valtion pienessä hirsi tuvassa, ollen resiinoineen alituisessa valmiudessa tutkia rautatien kuntoa. Lisäelinkeinona radanvartija Soikkelilla oli kaksi lehmää, lampaita ja kanoja. Peltoa kun ei lainkaan, tuli kaikki rehu kerätä radanvarsilta viikatteella leikaten ja tällä traktorikulkineella toimittaa kotiin. Radanvartijan mökki sijaitsi Liehtarin ylikäytävän ja Okeroisten pysäkin puolivälissä.

Olimme maitotinkiläisiä kahtena kesänä Soikkelilla. Kuljin maitokannuineni Metsä-Piettilän tilan läpi, Liehtarin ylikäytävän ylitse ja radan vartta Soikkeliin. Oli sallittua syötellä lampaita. Soikkelin täti kutsui sisälle tupaseen. Minulta kaiketi tiedusteltiin uutisia Kärpäsen kylästä. Vähänpä Tapio tiesi mitään. Asustimme aivan kylämme eteläreunaa ja radanvartta, yhteyksiä ei juuri minnekkään. Niinpä Soikkelin kaksiakselinen pörriäinen kesäaikaan kulki melko usein kodin ohitse. Mistä saapuikaan. Kotiin oli matkalla.

Maanantaina 11. joulukuuta 2023

Tässä ilkutaan 'Lahes täydellistä kaupunkia' Iltalehdessä, vaikka kaupunkimme markkinointimiehet - anteeksi markkinointihenkilöt - näköjään olivat unohtaneet ensimmäisestä sanasta nuo 'ään' pilkut... Aiemminkin samassa lehdessä kehuttiin kaikkea mahdollista Lahdesta, maksua vastaan tietysti. Mitä iso mainoskampanja maksoi? Tuliko paljon uusia raharikkaita veronmaksajia pääkaupunkiseudulta tänne?

Sunnuntaina 10. joulukuuta 2023

KUVA-ARKISTOKUVA

Kaukila - Tapahtumien talo

10122023 Tapio Strandberg

Kaunis mansardikattoinen koti tuossa aivan silmän alla. Valmistunut 1800- luvun puolella. Kun isoisäni muutti aivan viereen punaiseen, oli keltainen naapuri jo valmiina. Ken lie alkuperäinen omistaja. Tietämykseni aikoina sitä hallitsi VR:n mies sivutöinään. Nimi Thelen Okeroisista.

Alkoi asujamiston kirjo näkyä. Alkuun siellä asusti poliisi. Myi pontikkaa. Sitten saapui muuttoaalto, kun sota oli ohitse. Sodankäyneitä perheitä saapui 4 kpl. Piharakennukseen hra kapteeni. Päärakennukseen ylivääpeli Järvikaisla. Keskelle VR-mies Saari ja kadun puolella Laakso. Maalari ja juoppo. Rakennuksiin kuului jo mainittu ulkorakennus vuokralaisille ja sitten iso sauna, sitten melkoisen suuri liiteri. Liekkö joskus pidetty hevostakin. Maata ympärillä 4 ha. Pienoisella kummulla. Alareunassa joku paskurioja.

Vuokralaiset vaihtui. Ja isäntäkin. Karjasta saapui hra Kaukinen. Asusti miltei vuoden ja rakensi talon melkolailla uudelleen. Nouti perheensä Pohjanmaalta, vaimon ja Aulikin ja Karin. Vielä oli tiloja vuokralaisille pohjoispäädyssä ja ullakolla kaksi asuntoa. Purki piha-asumuksen. Vietettiin rymisevät syntymäpäivät. Olin jopa mukana. Vietettiin kahdet hautajaiset.

Vaihtui omistus. Kiinteistön osti lääkäri, hevos- ja lammastilan omistaja Hollolasta. Majoitti serkkunsa pohjoispäätyyn ja poikansakin. Alkoi todellinen sekametelielämä.
Yläkerran pohjoispäähän asuttautui hra Virtanen. Kärpäsen poikii. Oli linnassa heinävarkaudesta suoraan liikkuvasta junasta. Sittemmin vankilan jälkeen kunnostautui vuosiksi peltitynnörikauppiaana veljensä kanssa. Päämaja tuossa Hennalan pysäkin lepikossa.
Eteläpäässä asusti entinen nyrkkeilijä koiransa kanssa. Jokin saksan pihavahti rodultaan. Molemmille oli alkoholi mieleen.
Pohjoispään alakerrassa omistajan tuleva insinööripoika. Tapani toimi laitosmiehenä Vakiopuulla. Tunnettiin nimellä: Täystuho. Harrasteli jotain liiterissä.

Virtasella pahoja tapoja. Kun viina vähissä piti häirikköelämää. Takoi kävelykepillään lattiaa Tapanin yläpuolella. Vieras pihalla. Avasi ikkunansa ja syyti suustaan kaikki sexologian hermoasiat?

Kerran kävi niinkin. Yläkerran Virtanen lähetti koiramiehen pankkikortillaan kauppaan. Ja oitis havaitsi. Oli kadonnut 100€. Alkoi tappelus. Koiramies iski Virtasen lattiaan ja Virtanen otti keittiöveitsen esiin. Jouduin hiukan siihen soppaan osallistumaan. Virtanen saapuu luokseni kuittien kassa ja pyytää osallistumaan selvitykseen. Kieltäydyin. Sekin toteutui. Virtanen saapui silloin tällöin ovelleni. Lainaisit kananmunia. Kaikki raha taas loppu. Samoihin aikoihin lähinaapurissani asusti kaksi naista, jossa vieraili maksavia yövieraita.

Menipä Virtanen kerran sinne kylään. Alkoi availla kaapin laatikoita. Talon vanhempi nainen vetäisi Virtasta turpaan ja heitti ulos. Olivat tuttuja aiemilta ajoilta. Ja taas haudattiin... Virtanen. Koiramies karkasi Anttolaan pakoon pikkuvarkautta.

Keltaiseen taloon muutti outoa väkeä lisää. Keskimmäiseen huoneeseen mies. Kun ei aikoihin näkynyt, mentiin kurkkimaan ikkunasta. Siellä makoili lattialla.

Vuokralaiset olivat jatkossakin kovin viinaan meneviä. Kesäaikaan oli normaalia viettää alastonta juopottelua pihalla. Nykytilanne asettunut. Insinööripoika kerännee autoja. Jopa 8 kpl pihalla. Yksi nainen vain asustaa hänen lisäkseen.

Lauantaina 09. joulukuuta 2023

Jouluntunnelmaa Kiveriössä 1999

Tiistaina 5. joulukuuta 2023

Pimenevässä syysillassa kaarnanpalasia...

Maanantaina 27. marraskuuta 2023;

Sain äsken kotiovelleni taideteoksen, Risto Ryynäsen öljyvärimaalauksen vuodelta 1985. Kaunis, rauhallinen suomalaismaisema, ehkä Kainuun suunnasta?

Haitari haikeasti soi
Purokadulla joskus kauan sitten

Torstaina 23. marraskuuta 2023;

Vuorisen Hilma

On Hilman päivä.
Muistelen hiukan... Tuolla silmän kantaman päässä, Turhalankadulla asusti Hilma. No, mummoja oli aivan joka puolella, mutta Hilma oli isäni ystävän äiti. Poika asusti Amerikassa. Piti kirjeellä yhteyttä isään. Kerran 1940-luvulla saapui myös Suomeen. Lapsen mieleen erityisesti jäi, kun Jouluksi aina saapui lahjapaketti Amerikasta.

Niinpä isä teki aivan lähellä asuneet lapset onnelliseksi. Meillä oli Amerikan paketin avajaiset. Muillekin lapsille ojennettiin Amerikan ihmeitä. Paketissa tietysti kahvia, tupakkaa, suklaata. Kuivattuja hedelmiä ja muuta. Näin monina vuosina.

Mutta, elää piti joka päivä. Hilma oli mm. tarpeessa halon sahaajasta. Äiti koki, että kyllä meidän Tapio tulee saahaamaan halkoja. Arvatkaapa mitä. Koulun jälkeen olisi mentävä tuonne pellon taakse, pimeään liiteriin sahaamaan halkoja. Saha huonossa terässä. Pimeää, kylmää. Lie jäänyt sahaukset kolmeen kertaan.

Hilmaa lohdutaakseen hänet kutsuttiin meille kotiin saunaan joitakin kertoja, ja tietysti Tapion lämmittämään saunaan meidän uuteen kotiin, Takalankatu 8 a. Viehättävä täti.

Hänen mökissään oli myös jatko-osa. Sanoivat siellä hra Vuorisen valmistaneen puusta jotakin. Aivan naapurissa asusti koristeveistäjä pikku mökissään. Nimi oli Liimattta.
Hilmalla toinenkin poika. Töissä Jovilla. Oli jotkut Hilma-juhlat. Tapasin heidät.

Hyvässä Hilma-kodissa ruukkukukkia ja se erityisen ihana keinutuoli. Joskus sain siihen istahtaa, kun Hilma puuhaili hellansa ääressä. Aikanaan Hilma lähti Taivaan iloon. Hieman aikuistuneena kerran talvella kuvasin Hilman kodin hankien keskellä yöllä. Todella puhutteleva kuva. Ja tietysti isän 6x9 kameralla.

Nykyisin Hilmalle pääsisi tuosta aivan suoraan. Turhalankatu saapuu miltei portillemme.

Sunnuntaina 19. marraskuuta 2023;

1980-luvulla keihäänheittoa radiomäellä

Maanantaina 13. marraskuuta 2023;

Tämän rotaatiopainokonepiirroksen löysin netistä ja yritin ostaa, mutta joku oli ollut nopeampi. Ilmarisentiellä ESS:n asiakastilaisuuksissa kierrätin useita ilmoittajaryhmiä sanomalehtirotaatiossa. Painatin samoilla koneilla parisenkymmentä numeroa omia tabloidkokoisia SIGNAL-lehtiäni 1970 / 1980-luvuilla, painos 10.000 kpl tai 5.000 kpl/numero, 16-40 sivua, värikannet. - RK

Tiedon portailla

Olipa kerran ESS lehtipaino
Tuttavuuteni mahdollisti käynnin sen kaikissa osissa, jopa painosalissa. Niinpä ensi kerran näin kaukokirjoitimen textejä suoltuvan toimitukseen. Odotusteni mukaisesti, ei kansalle kerrota tärkeitä asioita. Nyt jonkin aikaa sain seurata uutisten suoltumista.

Se on aivan eri maailma joka meille normaalisti näkyy. Tämä ystäväni oli rento mies. Kerran omalla kadullani hän saapui ison Mersun kyydissä matkustajana. Vaimo ajoi. Ystävällä oli kiinnostusta poimia timoteitä aivan auton ikkunasta. Niin kapoinen oli silloinen Takalankatu.

Olin tutustunut hänen isäänsä. Asko Oy:n työjohtaja ja sitten jo eläkkeellä. Asui ensin nuoruuden kodissaan Kullankukkulalla. Tavatessani kerrostalossa tuossa Launeella lähellä kirkkoa. Kävimme kahvitellen laadukasta keskustelua puunkäsittelystä. Vaimonsa passaili.

Ehdottomasti aioimme tavata uudelleen. Se toteutui vain henkien maailmassa. Olin palaamassa kotiin kävellen Launeen kirkolta. Juuri sen kerrostalon oven kohdalla hänet tapasin viimeisen kerran. Henkiolento leijaili 3 m korkeudessa suurikokoisena ja puhui minulle. Tilanne ei liene kauaa kestänyt talvi-illassa. Lähdin kotiin hyvin ihmeissäni. Se oli elämäni ensimmäinen henkitapaaminen.

Asioilla on juurensa.
Tällä työnjohtajalla oli mökki Häilön saaressa Vesijärvellä. Samalla tontilla sijaitsi pikku lomamökki. Se oli vuokrattu Bengström-veturin kuljettajalle. Sattumoisin isäni puutarhatontti rajoittui hänen tontilleen. Niinpä, isä Ryti sai hänen ison veneensä lainaksi ja purjehdittiin Häilön saareen yhden sunnuntain pikkuretkelle. Kaunis päivä. Hiukan pohjaongella koetin kalastaa. Ei sujunut. Siskollani oli onki, jonka siima oli ikivanhaa. Sanotiin sen siiman oleen kalan suolta. Sisko nosti kalaa tosi joutuisaan. Sain vaihtaa onkia. Ja sama kalaonni siirtyi minulle.

Erityisen merkittävää oli paluu. Isä piipahti metsään. Toi sieltä 3 metrin nuoren koivun. Veneeseen kuului purjevarustus mastoineen, se jäi kuitenkin Köllin rantaan. Niinpä isä veisti koivun alapään veneen pohjan lossiin sopivaksi. Siis, olimme purjevene.

Lievässä iltatuulessa viiletimme lainkaan soutamatta Köllin rantaan. Taatusti olimme ainut koivupurjevene Vesijärvellä. Puuseppämestarin kertomukset elävät mielessäni, vaikka aikaa on kulunut kymmeniä vuosia.

Kaupunki nousee, Unto Pusa 1953

Joulu lähestyy, nyt on oikea aika päättää perheen joululahjaostoksista !

- Lahjavinkkini perheen miehille

Juna tulee

Ja, taas kerran olin lastauttanut Rauten pihalla Vesijärvenkadulla viisi vaunua lähtemään Neuvostoliittoon. Niinpä olin avannut Sammonkadun puolen iso metalliportin, suorastaan aidan osan. Veturi toi aamulla vaunut. Ahkera lastaus suoritettu klo 14:30. Soitan VR:lle ja tilaan noudon.

Kauniissa kesäpäivässä ja kameroineni menen Sammonkadulle. Valtaisa Diedel alkaa saapua hallimme läpi portille ja kadulle. Koetan viittoilla autoilijoille ettei saa tulla.

Ei näytä olevan ihmisten mielessä. Eihän keskellä kaupunkia voi tulla junaa. Nyt se kuitenkin tulee. Huidon mitä huidon. Kukaan ei usko. En ole saanut poliiseilta mitään lippua tai apua asiaan. Kipuan lopulta ns. porsaan päälle muka saadakseni kuvakulmat oikein. Kesähousuni lahje kuitenkin jää puristukseen toisen jalan porsaanreiän vangiksi.

Kuinkas muuten. Sukellan asfalttiin Nikon edellä ja otsani perässä. Samaan aikaan veturi ja vaunujono ohittaa minut. Alan tarkastella mahdollisia vahinkoja. Rannetta särkee. Otsassani pikkureikä Nikonin kulmasta. Menen töihini.

Alan kokea melkoista särkyä yöllä. Aamulla käyn terkkaritädillä. Saan käskyn mennä kuvauttamaan. Löydän yhden kuvauspaikan kaupunginsairaalasta. Tunnin kuluttua joudun havaitsemaan: Olin väärässä paikassa. Kuvaus tehtiin. Kipsiin ja 7 viikkoa.

Tri tiedustaa mitä työtä teen. Kerroin. Oletteko oikeakätinen? No, sitten sairaslomaa ei tarvita. Voitte kirjoittaa.

Kesä kuuma ja kipsi hikoilee ja mies. Tuotekehitin kipsin kuivaukseen keinon. Hallussani oli runsaasti kuivatuspusseja. Siispä, muovipussi käteen, ja sinne kuivatuspussi. Kaksi tuntia ja kipsi kuiva. Ei kutissut.

Keskiviikkona marraskuun 8 . päivänä 2023

Lämmittäjän vala

Oltiinpa matkalla höyryjunalla Heinolaan. Isä ajoi sitä veturia. Minulle oli varattu halkohommia.

Tehtävänä tenderissä latoa puolen metrin koivut lähemmäs lämmittäjää. Oli kaunis kesäpäivä. Oleskellessa tenderissä, pölinä mitä melkoisinta. Viima pyöritti sahauspurua ja muuta roskaa todella riittämiin. Höykyn ja köykyn. Tenderin matka melko töyttyissyinen.

Näin isä jotakin supattavan lämmittäjälle. Lämmittäjä Lantta kutsui minut tenderin välikköön. Yht'äkkiä tempaa minun molemmat ranteeni yhteen käteensä ja astuu veturin ulkopuolelle. Tapio roikkuu lämmittäjän käsistä. Kaikenmoiset pajut ja kasvit piiskaavat jalkojani. Hiukan jännitän. Radan varsilla usein monia tolppia joka puolella. Eipä sellaisia jalkoihin osunut. Minut nostetettin tenderiin selvittämään päätäni.

Tämän valan lie isäni keksinyt. Pitäähän poikaa karaista. Heinolasta palatessa olikin polttoainetäydennyksen paikka tallien takana. Isän tilauksen mukaan rojautettiin valmiista kärryistä kaltevaa pintaa pitkin uusi määrä seuraavalle matkalle.

Seuraava matka olikin veturin vesittäminen. Sain ohjeeksi: Avaat tenderin takaosasta peltikannen. Minua kohti isä kaartaa 5" rautaputken. Kun oletan saaneeni sen aukon kohdalle isä avaa hanan.

Ei se aivan kohdalleen mennyt se suihku. Siirrän isoa metalliputkikäyrää parempaan kohtaan. Tenderi täyttyi. Alkoi jo pursuta ylitsekin. Lähdemme tallille. Veturi menee jokapäiväiseen huoltoon ja uudet lähdöt uudella miehistöllä odottavat.

Keskiviikkona marraskuun 8 . päivänä 2023

VR-matka

Kerran sen koin. VR kutsui palkkiomatkalle. Lähdimme rautatieasemalla isoon dieseliin.

Minne matka.
Meidät aiottiin kuljettaa Joutjärven ympäri hiilijunalla. Diesel alkaa jyristä. Matka ensin sitä entistä kapearaiteista linjaa noudatten. Alkoo maa kohota. Junanmme taakse asettuu toinen veturi. Ei riittäisi oma 3000 hv tähän mäkeen.

Niinpä kohtaamme Joutjärven rantaa. Siinä oikealla kohtaamme entisen Joutjärvi Oy:n tehtaan. Perinteistä punatiiltä kolmessa kerroksessa. Sain siellä vierailla lähivuosina. Nyt miltei ainut kalustevalmistus on leikkaussalien pöydät. Ei enään potkulautoja ja rautasänkyjä. Diedel vetää isoa hiilikuormaa. Lie saapunut Loviisasta.

Joutjärvi alkaa jäädä. Ympärille ilmaantuu ennennäkemätöntä teollisuutta. Vihdoin saavumme Lahden Voimalaitokselle joka on hiilet tilannut. Hiilet kolistellaan radan alla olevaan varastoon. Saamme hiukan kertomuksia radan vaiheista.

Kuulin Joutjärvellä. Heidän pihaansa ulottuva rautatien osuus olisi heidän kunnostettava. Eipä tehdas rataa nykyisin tarvitse. Muutama leikkauspöytä matkaa rekka-autolla. Toista oli ennen. Hyvin laajaa vientiä Neuvostoliittoon ja tavaraliikenne melkoista.

Tiistaina marraskuun 7 . päivänä 2023

Katettu resiina

Jopa olisi herkkua.
Saada ajaa tai matkustaa moisella laitteella. Kuten, lähteä Sibeliukselta. Körötellä Veskun rantaa. Hieman pysähtyä Jalkarannantien edustalla. Antaa katseen siirtyä pitkin ulappaa. Jopa vilkaisen taaksekin päin, olenhan matkustanut rautatiepuistossa. Koko ratapenkereen sivu täynnä suuria lehmuksia. Hieman rajaavat näkymiä Pikku-Veskulle.

Siinä edessä hurahtelee liikenne kaupunkiin ja sieltä pois. Käynnistän motoroidun resiinani, ja alan kokea Teivaanmäen seutuja. Nyt olen todella rautatieläinen. Ei muita näillä kiskoilla. Alamme olla Stadionilla. Vasemmalle jää ammattikoulurakennelmat, pallokenttäkin. Tuossa edessä kaksi harjua.

Niiden ylitse kapinan aikaan ampuivat Punaiset kaupungintaloa ja sairaalaa. Melkoinen harjun aukko.

Lähestyn Hämeenvaltatien siltaa. Toki aion sen alittaa. Aivan sen sillan juuressa kauan sitten oli vaihdemiehen koppi. Sen sai aikaan hänen vaimonsa. Olihan tilanne kiperä. Mies seisoo kesäaikaan 12 tuntia vaihdevartiossa, sillä Vesijärven kesäaikainen tavaraliikenne - Suomen vilkkainta. Niinpä, vaihdemiehén vaimo asteli asemapäällikön luo. Esitti voimalla pulmansa ja miehensä. Naisellista voimaa. Vaihdemies sai koppinsa. Suojaksi sateelta ja tuulelta.

Nyt alitamme sillan. Yllä jymisee raskas liikenne. Edessä jyrkkä mutka vasemmalle. Rata alkaa lähestyä Rautatieasemaa. Aivan mutkassa on isänikin joutunut pulmalliseen tilanteeseen. Oli viime sodan aika. Isäni ajaa vaihtoveturia ja on tulossa satamasta. Alkaa lentopommitus. Veturi pyssätään kaarteeseen.

Miehet pakoon puiden alle. Saapuu pommi. Osuu melko lähelle. Mukana ollut Suojeluskunnan miehen kivääri lentää jonnekin tuiki tuntemattomaan. Pommi osui kovin lähelle.

Mutta, nyt rauhan aika.
Ajelen hiljalleen ohitse veturitallien. Ja alamme kaartaa Tallinpassia. Ympärillä kuitenkin ensin rautatieläisten koteja koko seutu täynnä. Ja, kas. Tallinpassin toisella laidalla on uimareita paljon. Täällä rannassa oli aikaa sitten armeijan uimalaitos kaikkine rakennelmineen. Nyt jo hurahdamme Helsingintien sillan alta, ja alkaa laaja järjestelypiha- alue.

Taidan jättää ajoneuvoni tavara-aseman päärakennuksen vierelle. Siinä sen saa seuraava halukas järvimatkailuun?

Torstaina marraskuun 2. päivänä 2023

Isänpäivää englanninkielisessä tarhassa 15 vuotta sitten

Pääsin isoisänä mukaan lastenkekkereihin Saimaankadun tarhaan ja onneksi oli digikamera mukana. Isossa kuvassa meidän Lumi...

Sunnuntaina lokakuun 29. päivänä 2023

Vanhempani, Nuijamaalta kotoisin oleva Tauno Kaarna (1911-1989) ja Aune, o.s. Backlund/Aropaasi (1917-2004) Saimaan kanavan varrelta Pälliltä, avioituivat 1936 ja perustivat yhteisen kotinsa Viipuriin. Vanhempi veljeni Pertti syntyi Viipurissa jouluaattona 1937. Isäni ja hänen Eino-veljensä hankkivat kuorma-auton ja ryhtyivät autoilijoiksi. Vanhempani tulivat evakkona Lahteen ja ensimmäinen koti sijaitsi Launeella osoitteessa Launeenkatu 50. - Google kääntää vejänkielen suomeksi, klikkaa sinistä linkkiä:

Kiinnostavaa lueskella millaista elämä on nyt Viipurin suunnassa.
V I I P U R I - L E H T I
suomennettuna - gazetavyborg.ru

Torstaina lokakuun 26. päivänä 2023

Vimpsan paja

Lahden Kärpäsissä ainakin 1940-luvulla, tuolla lähellä hautausmaata. Se korjaili kyläläisten laitteita.

Yhden miehen alkoholisoitunut yritys. Hieman perinteitä, kun oli aikoinaan kysymys Hennalan sotilailla: Mistä saisi viinaa. Yleinen käsitys oli syntynyt: Joka talossa siä myydään. No ainakin joka toisessa. Ehkä se aika oli jo ohitse... Kuitenkin joka talossa oli tyhjiä pirtukanistereita. Jostain ne olivat tulleet.

Yhden kerran kävin Vimpsan pajalla. Äidin polkupyörästä oli petaali pudonnut kadulle. Sain ohjeeksi: Osta kaupungin pyöräliikkeestä 8 cm pätkä, jossa on oikea kierre petaalille ja vie Vimpsan pajalle. Niin tein. Odottaessa hitsaus toteutui. Mutta ai!!! Kaksi viikkoa hitsaus kesti. Oli uuden keskiöveivin hankinta ja asennus edessä.

Lauantaina lokakuun 21. päivänä 2023

Elävä tori säilytettävä

Tiistaina lokakuun 17. päivänä 2023;

Kaarnanpalaset saman pöydän ääressä

Kiitti, mukavaa oli.

Sunnuntaina lokakuun 15. päivänä 2023;

Puunjalostuksen lähettämössä v.1960 Oivan osia keräilemässä

Lahden Puunjalostuksen kolmikerroksinen tiilirakennus oli Saimaankadun ja Seponkadun kulmassa, tontilla oli myös matala yksikerroksinen kellertävä jäätelötikkutehdas. Pidin lyseon VI luokan jälkeen 1960-61 välivuoden ja olin muutamia kuukausia tämän huonekalutehtaan lähettämössäkin. Meitä kirjahyllyjen osien ja nippeleiden keräilijöitä oli muistaakseni kolme, kaksi pakkaajanaista, ja työjohtaja Uimonen.

Joitain muistikuviani muusta henkilöstöstä: tekninen johtaja taisi olla Ulmanen, konttoristi oli Mirkku - hän kopsutteli piikkareissaan ja tiukassa puolihameessaan tehtaanpuolelle tuomaan huonekalukauppiaiden tilausten lähetyslistat meille. Oiva-hyllystön osia kerättiin - mahonkia, palisanteria, tiikkiä, jalat, alakaapit, kapeat ja leveät hyllyt, yläkaapit, kiinnitys-/kasaamishelat, ruuvit, mutterit, kaikki pussiin.
Tehtaan toisessa kerroksessa oli muistaakseni puuntyöstökoneet, alakerroksessa viiluttamo, henkilönimiä en enää valitettavasti muista.

Tehtaan pääomistaja oli K.O. Kivekäs, ESS:n julkaisija; samaan sukuun kuuluivat Ristolan veljeksetkin, joskus tehtaalla taisi poiketa itse arkkitehti Oiva Parviainenkin... Muistan kun kerran pakkaajanaiset olivat käärineet aaltopahveihin parisenkymmentä pinnatuolia ja jouduin kuorma-auton apumieheksi viemään niitä varastolle keskustaan. Auto ajoi ESS:n toimitalon pihalle Hämeenkatu 5:een ja purimme kuorman piharakennuksen toiseen kerrokseen. En silloin toki tiennyt mitään Lahden Puunjalostuksen yhteyksistä Etelä-Suomen Sanomiin ja Kivekkäisiin.

Muutama vuosi myöhemmin Kivekkäät vaikuttivat paljonkin minun ja koko perheeni elämään, aloitin ilmoitustoimittajana Etelä-Suomen Sanomissa 1966 ja työsuhteeni jatkui vuoteen 1989, silloin ryhdyin päätoimisesti yksityisyrittäjäksi.

Perjantaina 13. lokakuuta 2023;

Karhun kanssa aamuyöllä tämän talon pihamaalla

Ikinä en ole pelännyt niin paljon kuin parisenkymmentä vuotta sitten Haukivuorella tämän Häkkisten ison punaisen vanhan maalaistalon pihalla. Oli aamuyö, kello jotain neljän tietämissä, tuli pakottava tarve lähteä kalsareissa pellon laitaan pissalle. Ovesta ulos parikymmentä metriä, ulkohuussien lähelle tunkion vierelle.

Käännyin takaisin kohti taloa, silloin pitkän punamultamaalatun aittarivin takaa löntysteli karhu talon vasemman päädyn vierelle pihatielle. Jähmetyin kuin Lootin vaimo, pidättelin hengitystäni, mitä tekisin jos karhu lähtisi tulemaan minua kohti, huussin ovellekin viitisen metriä. Karhu pysähtyi, kääntyi hitaasti pihatiellä ympäri ja lähti pihatieltä kylätielle päin. Henkäisin helpottuneena, menin taloon sisälle, en herätellyt ketään, suoraan pehkuihin kylmän hien kanssa. Tuvassa olijat nukkuivat sikeästi, samoin kumppanini Raili, minä valvoin vielä tunnin pari...

Perjantaina 13. lokakuuta 2023;

Ensilumi 8.10. ja maasta noukittuja pihapuiden omenoita

Tiistaina 10. lokakuuta 2023;

Aamun aloitus, terveellisesti

Ensin kahvinkeittoon, kahvin jälkeen terveydenhoitoa, sitten aamun lehteä tutkimaan.
Ei enää paperista, vain netissä! Ja kuvassa oman pihapuun maukkaita omenoita.
Terveelliseltähän kansakoulun ekaluokan parini Katin taulun aamiainenkin näyttää.

Maanantaina 09. lokakuuta 2023;

LAHTI BY NIGHT...

Itserakasta tutkiskelua...

Ellilä

Tuossa se sijaitsee, Takalankatu 5 ennen, nyt lie 9. Komia hirsitalo keltaiseksi maalattuna. Lie tehty n. 1900. Sen silloiseen pihapiiriin kuului myös kahden huoneen mökki kadun laidassa. Seuraavaksi rivissä liiteri ja sitten laaja sauna. Pihan sulkee iso vajarakennus. Siinä tiloja hevoselle ja lukuisia isoja ovia tavaran säilytykseen. Sen kivijalassa laaja kivikellari. Mitä melkoisin asujamisto. Ken sen rakensi??? Sisäpihalla useita isoja koivuja. Sittemmin koko tontille kaavoitettiin kerrassaan 7 omakotitaloa. Silti ylevänä Ellilä hallitsee.

Paljon on kokenut rakennus minunkin aikana. Sen omisti myös pienviljelijä Thelen. Myi karjalanmies Reino Kaukiselle suunnilleen 1960. Hän aloitti ison remontin. Nyt vaihtui ikkunat. Keskuslämmitys öljyllä. Sauna kellariin. Ullakolle kaksi vuokrattavaa asuntoa. Toiseen päätyyn asunto vuokralle. Reino purki pihan muut rakennukset, kuin iso vaja. Koivuja kaatui. Vain yksi siinä vieläkin seisoo ja suuri on. Kaukinen hallitsi aikansa. Kiinteistön osti lääkäri, lampuri ja hevostilallinen. Vuokralaiseksi siirtyy insinööriksi opiskeleva poikansa. Muu osa täyttyi vuokralaisista. Näin se jatkuu nytkin.

Sellainenkin kohtalo oli kiinteistöllä: Siinä asui vuokralla poliisi. Myi pirtua. Ja tilanne sellainenkin. Isä Ryti meni hakemaan veljeään Adolfia lähtemään veturitalleille veturin lämmitykseen. Olisi vuoro alkanut. Se ei sopinut Aadolfille. Alkoi perättäin juoksu. Ryti juoksi kotiinsa tien ylitse. Aadolf perässä sotilastikarin kanssa. Isä sulketui keittiöön. Aadolf murtautui sisään. Ryti pakeni kammariin. Aadolf alkoi murtaa kammarin oven lukkoa tikarilla. Ryti pakeni ikkunasta ulos ja piiloutui.

Aadolf riuhtaisi Ellen-siskonsa kutomakoneesta keskeneräisen villapaidan. Siinä asussa ilmaantui talleille töihin. Tilanne rauhoittui. Molemmat palveli rautatietä. Kohta lähti Aadolf merille lämmittäjänä höyryalukseen. Kiersi aikansa. Palatessa Italiastakin, toi Hilda Maria-äidilleen marmorisen pöytäkellon. Oleskelee nyt Tapiolla perintönä. Ennen Ellilä oleskeli laajan peltonsa keskellä. Nyt siinä kasvavat nuo uudet kodit.

Sunnuntaina 01. lokakuuta 2023;

Nyt Mukkulaan rentoutumaan...

Lauantaina 30. syyskuuta 2023;

Tornator Oy Lahti

Se oli kuuluisa lapsuudessani. Naapurin Niemisen Martta palveli maalarina rullille. Siis, jollekin isommille kuin lankarullat. Koko toiminta perustui koivun saatavuuteen. Lie myös melko nuorista koivuista oli tarve. Niitä kuljetettiin Päijänteen saarista proomuilla. Niinpä vuotuinen tarve todella suuri. Propsikoossa ne pinottiin tehtaan viereiselle laajalle kentälle. Aivan radan vierestä alkaaneet kolme metriä korkeat ristipinot peittivät koko alueen.

Lankarullien tuotanto perustui plokattaviin koivupöllin pätkiin. Siinä 5 cm paksuja. Siitä iso määrä plokkaajia ne lävisti koneella rulla-aihioiksi. Ne kuivattiin. Reikä porattiin. Huimalla nopeudella syntyi lankarulla. Tietysti kaikki meni vientiin. Paljolti Englantiin. Siellä paljon lankatehtaita. Rullamenekki kymmeniä tuhansia vuodessa. Tehtiin toki monenmoisia rullia. Jopa palleiksi lapsille sopivia. Niitä Martta osti kotiinsa. Myös sellaisia värttinän näköisiä rullan pohjia.

Työväkeä satamäärin. Yhtiö rakensi asumuksia kasarmeiksi muutamia punaisiksi maalattuja. Oli yhteissauna, oli yhteisleivintupa. Alue oli aidattu. Kertyi myös yksityiskauppoja lähitonteille. Köyhyys aina läsnä. Sekin kertomus oli totta. Neljänkaivonkadun pienasujat ostivat koivuhalon yhden kerrallaan. Sillä hellahuoneessa selvisi huomiseen. Sitä asujamistoa koko lähikunnas täynnä.

Kuulin kertomuksia kansalaisten otteista. Yhtiön johtajien esiintymisistä, mm. työnjohtaja Tuuha tuli kertomuksissa usein esiin ja myönteisesti. Akat kun aina riiteli. Tuuha asiat selvitti. Monesta oli kiinni yhtiön toiminta. Vienti joskus takkuili. Oli niitä sotiakin. Siitä firmasta Martta pääsi eläkkeelle

Aika muuttui. Lanka kelattiinkin muovirullille, ja kysyntä todella päättyi. Suomessa oli lukuisia lankarullatehtaita. Pieniäkin. Edellytys toki hyvä koivikko nuorta koivua. Suuri tulipalo. 1930-luvulla koko propsikenttä syttyi palamaan. Huimaa kuumuutta. Jopa rautatien kiskot vääntyivät toisesta raideparista. Juna ei päässyt lainkaan ajamaan yhtenä päivänä. Oli vaarassa vaunujen syttyminen. Sammutus aivan toivotonta. Tallinpassi pumpattiin tyhjäksi. Lopulta jo vesijärvestäkin. Mikään ei paloa sammuttanut. Tehtaasta jäi vain kaksi tiilirakennusta jäljelle. Rakennettiin uusi tehdas ja toiminta jatkui.

SYKSYN VÄRILOISTOA, EHKÄ TAPIO STRANDBERGIN KOTIPIHALTA?

Perjantaina 29. syyskuuta 2023;

Kahdeksan kultaseppää

Mahtoivatko kultasepät tulla tietämään asettuneensa keskiraskaan konepajateolisuuden Lahden kehtoon ja entiseen Rauten lämpövoimarakennukseen. Siihen pitkän savupiipun viereen. Korttelia alkoi piirittää valimorakennus Vesijärvenkadun vieressä. Sammonkadun koko pituudelta valloitti kone- ja kokoonpanosali. Kauan sitten, oli aika sellainen.

Aivan koilliskulmasta saapui junanraide päättyen aivan keskelle pihaa. Se oli kapearaiteinen. Miksi se aikoinaan haluttiin? Tehdas valmisti sisävesilaivoja. Niiden lohkot kuljetettiin Veskun rantaan, jossa tulivat kootuksi laivoiksi niittaamalla. Sama rata palveli myös raaka-aineiden rahdissa tehtaalle. Myös kivihiiliä se toi aivan pannun viereen.

Saimaankadun varteen rakentui tilat Lahden Vaaka Oy:lle. Viimeisin lisärakennus alkoi 1944, kun laajuus lisääntyi ja kerroksia. Että onko taottu. Jo vain. Raute takoi 4:ssä ahjokunnassaan aivan kaikkea. Jopa raamisahojen kiertokanget taipuivat.

Lahden Vaaka Oy valmisti puristamalla vaakojen osia. 150 tonnin heiluriprässi ne toteutti. Konepajatoiminta ei ollut mahdollista ilman valimoa. Siellä valettiin valurautaa ja messinkiä. Pronssiakin. Silloin ennen ei tunnettu hitsausta. Kaikki runkorakenteet olivat valurautaa. Ne piti itse valaa. Tuossa lämpövoimalan vieressä sijaitsi halli Viljo Alangon hallita kaikkea terästen pätkintää koneistajia varten. Miltei vieressä majaili iso harmaasta betonista valmistettu varasto. Toimi ammussorvaamona sodan aikaan.

Veskun laitaan valmistui uusi pääkonttori. Entisen komian puisen jatkoksi. Sanottiin sen olevan aivan liian suuri. Eipä kauaakaan, kun se oli aivan täysi. Jopa korkeasuhdanteen noustua vuokrattiin lisää konttoritilaa ympäri kaupunkia.

Tämä oli kultaseppien pesä. Niin liike-elämä nielaisi koko korttelin. Sepät olivat aikansa. Valimo sentään pelastui. Sinne nimettiin Wanha valimo, ravintolakompleksi. Siellä se toimii.

Keskiviikkona 27. syyskuuta 2023;

Lahtelaisen muotitalon ilmoituksia tein vuosikymmenet

Tiistaina 26. syyskuuta 2023;

Ikää nyt 80 ja vielä täällä porskutetaan, kiitos siitä lääkäreille... Ambulanssilla Helsinki Meilahti, Lahti keskussairaala, Jalmari, takaisin kotiin... Elettiin sitä ennenkii, ja niin eletään nytkin ! Suomi on hieno maa!

Maanantaina 25. syyskuuta 2023;

Lahtelaista kaupunkinäkymää tänään, klikkaa JÄTTIKOKOON!

Sunnuntaina 24. syyskuuta 2023;

1950-luvun Lahtea, olin ESS:ssa
Hämeenkatu 5:ssä 1966-89

Elämän leikkikenttä

Harvalle on suotu saada työskennellä miltei työikänsä samassa korttelissa. Eli Tapiolle suotiin kortteli. Vesijärvenkatu 23-25, Kulmakatu, Saimaankatu. Siis, vuodet 1959-1987. Silloin muutto Nastolaan toteutui. Suureksi harmikseni. Onhan Nastola niin kaukana. Neuvostoliiton romahdus päätti sen seikkailun.

Oli vallan ihmeellistä olla töissä keskellä kaupunkia. Paraimmillaan linjuri otti kyytiin aivan kotinurkilta ja pyssäsi pääkonttorin oven eteen. Vieläkö voi muuta toivoa. Mitä moninaisin oli elämäni. Aluksi viilarioppilaana Lahden Vaakassa. 1968 siirto Rauten puolelle, aivan toisiin tehtäviin, siis, ulkomaan lähetysten valvojaksi. Sitä loppuun saakka. Oli vähintään erikoista.

Lahden tehtaan tontille saapui juna tuoden jopa x5 vaunua lastaukseen. Yksi kortteli aivan keskustassa ja juna saapuu. Se tosin kiersi Joutjärven mennen tullen. Tosin sama rautatie palveli Niemen teollisuutta, kuten isoa myllyä ja hiivatehdasta. Muutakin lastaustoimintaa oli. Oli Isku Oy. Kauan sitten myös Joutjärvi oy. Niin vaan Raute konepaja paisui. Alkoi valloittaa maailmaa. Toki seurauksena oli aivan pakollinen laajentuminen Nastolan tehtaalle. Siellä 13 ha pinta-alaa, ja alituiseen lisääntyviä betonihalleja. Ja tietysti oma rautatie. Sinne saatoin tilata 13 venäläistä vaunua. Kiireimpä aikan myös uuden kylän asema raiteille x5 vaunua.

Koimme siellä huimaava kasvua. Saatoin sinne jouduttuani lähettää faxeja suoralla yhteydellä, vaikka käsin piirtämällä ohjeita koneiden käsittelyyn. Niin oli kaikki muuttunut. Kun Lahden kylään perustui pieni paja rakentamaan sisävesilaivoja. Sai valmiksi x4 kpl. Osat lastattiin keskellä pajan pihaa kapearaiteeseen ja kuljetettin Vesijärven rantaan. Siellä telakoitiin ja niittaus toteutui.

Tuli konkurssi. Pankki kutsui Hietalahden telakalta laivainsiinööri Swardbergin pelastamaan yhtiötä. Hän se toteutti uudistuksen lopetettiin laivojen valmistus. Aloitettiin sahakoneiden valmistus ja Venäjän armeijalle vaikka mitä. Mm. sairaalavuoteita. Sittemmin myös kranaatien sorvaus toisen W2 aikaan. Opittiin tekemään työtä vuorotta. Aina oli kiire. Toimitusajat kireät. Kilpaillutus siihen johti. Vuonna 1962 muuttui saapuva rautatie Tsaarin rautatien mitoille ja rautatie muutti tontin Saimaankadun rinnalla kulkevaksi. Loviisan radan valli hiljalleen purettiin.

Kun nyt kävelen samaisella tontilla S-ryhmän tavaratalon käytävillä, saatan jollekin sanoa: Juuri tässä kohtaa oli Rautatie ja lastasin siihen Rauten koneet itään lähtemään. Ei monikaan osaa yhdistää asioita menneisyyteen. Raute tarvitsi satoja työntekijöitä. Niinpä aivan Saimaankadun itäpuolelle syntyi asutusta. Vähän siitä on jäljellä. Kaikki tontit rakennettu kerrostaloiksi.

Oli haikeaa lähteä Vesijärvenkadun punatiilimiljööstä Nastolan männikköön betonihalleihin. Tosin pääsin upeaan uuteen pääkonttoriin. Oikein johtoryhmän ympäröimäksi. Se tiesi vain vallasta kiistelyyn. Rahaa kertyi ja sitä todella hukattiin surutta. Sain kerran kutsun tulla haastatelluksi Raute-menneisyyteni vuoksi. Hra kapteeni teki filmin: Lemmenlatu. Suutuin mieheen ja en mennyt filmiä katsomaan. Kuljetin Hra kapteenin Rauten Wanhaan valimoon ravintolaan, kertoen hyvin yksityiskohtaisia muistoja. Vanhat tiiliseinät todella puhuivat.

Torstaina 14. syyskuuta 2023;

Omenamössöä, nyt herkutellaan...

Torstaina 14. syyskuuta 2023;

Avaraa Aleksanterinkatua

Maanantaina 11. syyskuuta 2023 PERJANTAINA 15.7.2011 HÄVITIN KONEKALUSTOANI 3 offsetpainokonetta, 3 digitaalista painokonetta, 1 valolatomakoneen, 2 elektronista IBM Composer latomakonetta, reprokameran, lajittelijan, 20 tietokonetta, 4 laseria, 3 sähkökirjoituskonetta, 4 jääkaappia, väri-tv... 4 miestä 4 tuntia töissä, 40 vuoden hankinnat isolla umpilavakuorma-autolla kiertoon ja maailmalle ! Hankintahinta yhteensä 20.000-30.000 euroa ??? Ja minä jouduin vielä maksamaankin laitteiden poisviennistä !!!! Tarvitsin tilaa elämiseen, asumiseen, uusille laitteille... Sunnuntaina 27. elokuuta 2023; UUSI ENNÄTYS !!!! 517 READERS ON AUGUST 26, 2023 !!!! 517 LUKIJAA SIVUILLANI 1 PÄIVÄSSÄ - 26. ELOKUUTA 2023, UUSI ENNÄTYS... - www.signalpenpals.net - www.lahtelaista.net - Perjantaina 25. elokuuta 2023; 'Kielimiestä' ilahdutti ESS:n tämänpäiväinen Pasasen pakina... Jaa että mitä ihmeen KIELIMIESTÄ??? Lievähköä liioitteluahan tuon termin käytössä toki on, mutta tulihan siellä lyseon lukion kielilinjalla 1960-luvulla vähän kieliä opiskeltuakin - ranskaa - saksaa - englantia - ruotsia - suomea... Ja lyseon kielimaikkojen Kustaan, Lotjan, Viulun, Monokkelin ja Aunen oppitunneista on ollut ainakin minulle henkilökohtaisesti suurta hyötyä - olen sujuvasti 'kääntänyt' suomeksi jo ennen tietokoneiden keksimistä postin minulle tuomat yli 150.000 paperikirjettä - ja niitä on tullut arabian, venäjän ja kiinankielilläkin... Kyllä kieltenopiskelu on nykyään helppoa, tarvitsee osata vain kolme sanaa t r a n s l a t e . g o o g l e . c o m ja lähes sata kieltä kääntyy suomeksi näppäimenpainalluksella !!! Siis avaa tuo sivu ja kirjoita tekstisi ja 'puhut' sujuvasti sataa kieltä, tietokoneet jopa LUKEVAT ÄÄNEEN KÄÄNNÖSTEKSTISIKIN ! Voit kääntää ulkomaiset lehtijututkin suomeksi helposti, kopsaa käännettävä teksti tai sen nettiosoite googlen kääntäjään ja valitse kielet. Tietokoneohjelma hoitaa homman ! En tiedä miten kieliä nykyään opetetaan kouluissa... Lyseossa aikoinaan opiskeltiin lukemalla kirjoista sääntöjä, sanoja, kielioppiakin; oppitunneilla ja kokeissa sitten käännettiin tekstejä, oli sanakokeita jne. Kai nykyään homma hoidetaan kannettavilla tietokoneilla ja kännyköillä ja opettajat opastavat niiden hyötykäyttöä??? Syventävät jatko-opinnot interreilillä ja/tai yliopistoissa??? Kertokaa te, jotka tiedätte. Maanantaina 21. elokuuta 2023; Lahtelaisen lehdistön historiaa 1935-1949 Vaikka olin Etelä-Suomen Sanomissa ilmoitustoimittajana lähes 23 vuotta en ollut Iltatarinat-lehdestä koskaan mitään kuullutkaan. Lahti-lehteä olin koulupoikana jakanutkin, Yrittävä Häme, ilmaisjakelut Lahden Kunnallislehti ja vastaavat olivat tuttuja, tunsin niiden julkaisijoita ja ilmoitusväkeäkin. Ensi kertaa lueskelin Iltatarinat-lehteä eilen 20. elokuuta 2023. Onneksi julkaisijat kertoivat lehtensä historian pakinassaan, kiinnostavaa tekstiä, lukaise sinäkin. Tämän 4-sivuisen broadsheet-kokoisen (vanhan ESS:n kokoinen) lehden löysin v. 1949 Helsingin Sanomien välistä, olin kirppiksiltä ostanut muutaman vanhan 1949-1952 hesarin, olympialaisjuttuja, sarjakuvia jne. Hyvä ostos, muutama euro. Lehden toimitus sijaitsi kaupungin keskustassa Kulmalan talossa ja päätoimittaja näyttää olleen L. Nykänen. Tietääkö joku enemmän hänen persoonastaan tai työhistoriastaan tai Osakeyhtiö Viikkolehdestä? Myöhemminhän Helsingin Sanomat julkaisi VIIKKO-lehteä... Tiistaina 15. elokuuta 2023; Lähes sata kävijää tänään 28 eri maasta... Ei paha lukema vaikka sisältääkin kahden sivustoni klikkaukset = www.lahtelaista.net + www.signalpenpals.net Sunnuntaina 6. elokuuta 2023; Torstaina 3. elokuuta 2023; Haa, kävin ULKONA syömässä - tosi pitkästä aikaa !!! . . Ja hyvältä maistuikin... Ja jälkiruokaakin tulossa, odotellaan kypsymistä. Torstaina 3. elokuuta 2023; Tänään puolisen tuntia ennen puoltayötä kävijämäärä oli noussut 58:aan ja lukijoita 18 eri maasta. Aamupäivällä www.signalpenpals.net lukijoita oli parisenkymmentä. Kielinä silloin luultavasti suomi, hindi, ranska, englanti, espanja, saksakin, venäjä, ruotsi, hollanti ja kiina - nyt monia muitakin mutta google kääntää napinpainalluksella! . Sunnuntaina 30. heinäkuuta 2023; Kuvassa paperille painettu tabloid-Signal vuodelta 1985 - nykyisen näet netissä tästä linkistä www.signalpenpals.net Sunnuntaina 23. heinäkuuta 2023; 10-20 VUOTTA SITTEN TEIN OMAA BLOGIA MY OWN BLOGS 10-20 YEARS AGO bloggerlahtelaista * blogspot * journalspace * livejour * livejournal * livejournal2 * overblog * Torstaina 20. heinäkuuta 2023; MINUN UNIVERSUMINI. ONKO TÄMÄ SINUNKIN UNIVERSUMISI? Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, ainakin teoriassa. Mutta onko taiteessa rasismia? Edes opposition mielestä? Taideteoksia aiheesta PALJON ENEMMÄN, klikkaa kuvaa, avautuu uudeksi sivuksi! Tiistaina 18. heinäkuuta 2023; K E S Ä K E ?????? Suomen Kielitoimistokaan EI TUNNE sanaa kesäke!!!! Mutta minä kahdeksankymppinen TUNNEN ja siksi opetan sinutkin äidinkieltäsi puhumaan... Soljuvaa kaunista äidinkieltämme. Elävää kieliopillisesti virheetöntä suomea. Lue ensimmäiset sivut... "Heidän vanha, rakas koulunsa oli jäänyt Moskovan rauhassa rajan taakse. Oli nimittäin kevät 1940." ..."Hän oli ollut Laatokan pohjoispuolella. Sitten hän oli haavoittunut." Luen tämän tyttöjenkirjan pian.

VAIMO > VAIMOKE = vaimon tapainen ihminen, siis puoliso, lapsille äidin korvaaja, kotihengetär KESÄ > KESÄKE = koulutytöille kesän ja kesäloman vastike, vanha huvila Laatokalla menetetty sodassa, uudesta 'kunnon' kesänviettopaikasta ei tietoa... Eletään siis kesän sijaan kesäkettä?

Tämä Otavan kustantaman kirjan on kirjoittanut SALME AAVA sota-aikaan, 80 vuotta sitten... Olen itse syntynyt 1943, kirja ilmestynyt 1942, löysin Lahdesta Cetori-kirppikseltä, hinta 0,70e. Alkuperäinen omistaja Sysmässä Seija Palvalin, ensimmäinen B luokka, oppikoululainen, ikä 11-12 vuotta?

Perjantaina 14. heinäkuuta 2023;

Vilkaise taidekokoelmani teokset...

TÄMÄN PIIRROKSEN SAIN POSTITSE TAITEILIJALTA TÄNÄÄN

Perjantaina 14. heinäkuuta 2023;

Muistathan Mukkulan?

Ja tässä muistoja vuodelta 1999 kesäkuun 16. päivä

Laituritanssit Mukkulassa 1999

A Summer Day in Signal Publisher's Life -
The "ball hall" by the Vesijärvi lake...
Live music, beer, dancing on Wednesday evenings in summertime...

Eija and Heikki were my work mates from 1966 to 1989 in the local newspaper, Etelä-Suomen Sanomat

At the quay in the Mukkula Mansion area, Lahti, Finland - live music - dance etc.

An old friend, my school mate "Ike" Ilkka Maunula from the fifties...

Ja yhteys Enonsaareenkin pelaa...

All photos © Raimo Kaarna, the publisher

Maanantaina 10. heinäkuuta 2023;

Miten sinä seuraat
maailman tapahtumia?

Sitten siirryn Helsingin Sanomia selailemaan, tämän rutiinin opin jo alle kansakouluikäisenä. Isä tilasi kotiin ESS:n lisäksi aina hesarin ja useita aikakauslehtiäkin. ESS:n ilmoitusosastolla työtehtäviini kuului joka päivä selailla läpi HS, Turun Sanomat, Kaleva (Oulu), Savon Sanomat (Kuopio) ja Vaasa (nykyään Pohjalainen), lopuksi vielä Ilta-Sanomat. Piti tietää millaisia valtakunnallisia ilmoituskampanjoita oli meneillään.

Ilta-Sanomat on seuraavan vuorossa, tuoreimmat uutiset, kotimaan politiikkaa ja hömppää julkkiksista jne. Sama kustantaja kuin Hesarilla, Sanomilla nykyään useitakin sanomalehtiä.

Iltalehtikin tuo kevyttä sisältöä raskaaseen elämääni. Kustantaja Alma, päätoimittaja Perttu Kauppinen taisi olla jossain vaiheessa ESS:n toimittajakin.

Radiosta seuraan usein Järviradiota (107.9) ja Voimaa (96.8). Raju myrskytuuli pudotti telkkariantennin ok-taloni katolta vuosi sitten ja nykyään katsonkin ohjelmia vain netin kautta. Ylen kanavat 1, 2 ja teema näkyvät hyvin, joskus seuraan myös 3- ja 4-kanavien ohjelmia.
- Tuhansia muita tv-kanavia linkeistä
WORLD ONLINE TVS ja WORLD iTVS

Aikakauslehtiä lueskelen netissä useinkin, ympäri maailmaa ilmestyviä lehtiä
-GOOGLE KÄÄNTÄÄ KAIKEN SUOMEKSI, lähes sata eri kieltä...
Valikoimissa on yli 1.000 lehteä, magzter.com, tilaukseni on voimassa 3 vuotta.

Tässä mallisivu googlen kääntämästä venäjänkielisestä webbisivustosta

ELÄMÄNTEHTÄVIÄ on monenlaisia... Omani aloitin lyseon VI-luokalla 1960 ja askaroin samoissa puuhissa tuntitolkulla vielä nytkin, aamusta iltaan, joka päivä ja yö. Miksi? Maksan rahaa saadakseni tehdä tätä hommaa. Nettisivutilan, yhteysmaksut, tietokoneet, useita satoja euroja vuosittain. Ilmoittajat saavat kaiken ilmaiseksi. Miksi? Tykkään tehdä tätä hommaa... Aivan sairasta. Jatkan niin kauan kuin henki pihisee!!! SIGNAL !!! - - - - www.signalpenpals.net - - - -

Maanantaina 3. heinäkuuta 2023;

Täällä ripille, ylioppilaaksi, vihille
- 1950/60-luvuilla

Sunnuntaina 2. heinäkuuta 2023;

Kaikenmaailman tv-ohjelmia ruudullani...

Jos haluat itsekin vilkuilla maailmanmenoa vähän erilaiselta kantilta
KLIKKAA LINKKIÄ WWITV - tuhatkunta kanavaa maailman kaikilta kolkilta...

Perjantaina 30. kesäkuuta 2023;

1963 kirjekuoreni Englantiin...

Signal-lehteni postitin tässä kirjekuoressa vuonna 1963 Englantiin. Helmikuussa 2020 samaa kuorta myytiin huutonetissä keräilijöille. Mitä muuta tästä kuoresta vielä muistaisin?
- Painatin 1.000 kpl näitä kirjekuoria Vainion Kirjapainossa, se sijaitsi Saimaankadun ja Kirkkokadun risteystontin piharakennuksessa, kohopaino. Isä ja poika harjoittivat myös kustannustoimintaa, aikakausilehtikokoisia lukemistoja jännityksen ystäville.
- 20 gramman painotuotteen postitus Euroopaan näytti maksaneen 15 markkaa, taksa oli kalliimpi muille mantereille ja halvempi Suomeen. Rahaa meni silti paljon!
- Osoitteeni näytti 60 vuotta sitten olevan sama kuin tänään, mitäpä sitä turhaan vaihtamaan, kun on hyvän löytänyt. Etenkin kun asun edelleen 'itse rakentamassani' talossa, jo 1959 ja 1960-61. Kiveriössä ollaan ja senhän varmaan tiesitkn.
- Käsialanikin näyttää tutulta, samoja harakanvarpaita käytän nykyään...

Perjantaina 30. kesäkuuta 2023;

Lahtelaisten vanhat kuntoiluportaat

Muutama video signal-lehtykäisen tiloista

Juhannusherkkuja
nautiskeltiin Soltissa aattona

Juhannusaattona 22. kesäkuuta 2023 09:15

Hauskaa Juhannusta Sinullekin

Keskiviikkona 21. kesäkuuta 2023

Kuvia kotikaupungista,
40-50 vuotta sitten...

Klikkaa kuvaa...

Tiistaina 20. kesäkuuta 2023

Tietokoneiden piuhat järjestykseen,
netistä löytyi sopiva muovilaatikosto

Keskiviikkonana 14. kesäkuuta 2023

Tyttäreni Kirsi parvekkeellani kukkia hoitamassa

Kuva muistaakseni jo vuodelta 1999. Tämän 'kevään' istutuspuuhat vielä aloittamatta. Mutta ehkä joskus? Jos jaksan itse vaivaantua...

Perjantaina 9. kesäkuuta 2023

Tavaraa tarjoiluvaunuihin...

Tiistaina 6. kesäkuuta 2023

Tyttö tuli maalta kaupunkiin, käytiin heti kirppiksellä

HOLMASSA KÄYTIIN TÄNÄÄN RAILIN KANSSA OSTOKSILLA, SITTEN NAUTISKELTIIN KESÄSTÄ PIHAKEINUSSA.

Lauantaina 3. kesäkuu 2023

Lakkiaispäivän kuvia? Kyllä mutta...

Keskiviikkona 31. toukokuuta 2023

SOME OF MY OWN PENFRIENDS FROM THE 1960'S. I RECEIVED OVER 180.000 LETTERS IN 60 YEARS. THE FIRST ISSUE OF THE SIGNAL, IN JANUARY 1960. - WWW.SIGNALPENPALS.NET U.S. POLICE FROM ENGLEWOOD, MY PENFRIEND FROM PAKISTAN, JUDY MANN USA ROSS W REYMAN USA DID COPYWRITING, GINA MITTAG FROM DDR, EDNA HOGG USA

HANNU MASSINEN AND RAIMO KAARNA, THE SAME ADDRESS IN 1960 AND NOW IN 2023...

Keskiviikkona 31. toukokuuta 2023

1984 kannettavien tietokoneiden huipputekniikkaa, Osborne Vixen

...kahden kuukauden nettopalkalla !!!

Sunnuntaina 28. toukokuuta 2023

MITEN MINÄ MAAN ASIAT NÄEN? TAI POLITIIKAN...
TÄMÄN KLIKINHÄN NELJA SEURAAVAA VUOTTA PITÄISI ASIAT HOITAA.
MIETTIMISTAUKO. ERI MIELTÄ OLLAAN MUTTA SOVITELLAAN. SEHÄN SITÄ POLITIIKKAA...
PERSUT PERIKSIANTAMATTOMALLA LINJALLAAN. SUOSTUKAA TAI...
VI SVENSKA TALANDE BÄTTRE FOLKET... JÄÄRÄPÄÄ. SUOMEN 'PUTIN' SANOI JOKU... VÄLIKÖ HÄLLÄ. MAINE KASVAA, KANNATUS LISÄÄNTYY. AINA OIKEASSA KUITENKIN !

Perjantaina 26. toukokuuta 2023

Kotikirjastoani, aiheena Lahti

www.lahtelaista.net/lahti-kirjat0105.htm

Torstaina 25. toukokuuta 2023

Nykyistä kotitaloani rakentamassa 1960-61

Torstaina 25. toukokuuta 2023

Jättikokoinen kuvasivusto

Keskiviikkona 24. toukokuuta 2023

Kylmää lonkeroa pihakeinussa

Kyllä elämä joskus hymyilee, lämmintä piisaa ja kylmää juotavaakin löytyy. Vanhempi tyttäreni Kirsi käväisi 'viihdytysjoukkona' entisellä kotipihallaan rupattelemassa, ja kännykällä hetkeä ikuistamassakin. Vihreyttä ja vapautta riittää, ihan kirjaimellisestikin. Lienen löytänyt tämän t-paidan joskus joltain kirppikseltä.

Niin hiljainen on kylätie

Ainakin Takalankatu 8 kohdalla klo 02:00, kun kansa kuunteli euroviisujen loppuhuipentumaa. Olin sattumalta hereillä radion avaten. Kuuntelin Radio Suomea, katsoin ikkunasta. Yhdessäkään naapurissa ei ollut valoja. Ehkä kuuntelivat radiota. Ohitse meni vain yksi auto.

Olisiko totta, suomalaissia ei Viisu nyt vetänyt?? Tosin radio kertoi karsinnoissa olleen 1,3 milj. katsojaa. Liekkö väsyttävää hommaa? Tämän aamu naisselostaja todellinen huippu. Oli tunnetta ja pyrskettä. Taidonnäyte todella. Ansaitsisi palkinnon, sellaisen kunnollisen.

Mitä nyt klo 07:37?? Kylätieni edelleen aivan tyhjä. Äitienpäiväajoja ja muuta. Missä moottorit pörräävätkään?

Jos täällä jotakin suihkii, niin pesivät linnut ruoan kuljetuksissa. Siispä: Hyvää Äitienpäivää Suomi.

Niin täydellisen pientä

Lauantai ja varhain, retkeilin keskussairaalan aivan tyhjiä käytäviä, aloittaen uudelta pääovelta. Miltei perillä, kuvantamisessa, kohtaan yhden hoitajan matkalla jonnekin. Hyvä päivä ei kelvannut. Perillä. Tyhjä käytävä. Tuolla aivan perillä 2 henkilöä. Liikahtamatta. Kasvot kännyä tähyten. Melko ajallaan saan kutsun yhdeltä ovelta.

Niinpä minut riisutaan kaikesta metallia sisältämästä. Auttoivat varsin kolkkoon putkeen kuuntelemaan maailman huonoimpia kuulokkeita. Ohjeita tulee. Älä hemgitä. Hengitä kevyesti. Saan apua. Ripustaudun ulkovaatteisiin. Eipä ketään käytävässä, ei seuraavassakaan. Kierrän vanhan kahvion. Suljettu ja siirretty. Jälleen loputon määrä käytävää. Uusi kahvio. Lauantaisin suljettu... Ainakin tähän aikaan.

Luruttelen ulos kalliista pyöröovesta. Ilma kaunehin. Ja ketään ei missään. Outoa todella. Olen pääovella todella ison sairaalan. Ei ketään missään. Sitten alkaa tapahtua. Nuori äiti saapuu oikealta. Ilmeisesti 2-vuotias tyttönen käsipuolessa. Katoavat pyöröovesta. Ja kas. Vasemmalta saapuu nuori äiti tyttönen myös käsipuolessa. Tämäkin tyttönen n. 2-vuotias.

Pääoven seutu edelleen aivan tyhjä. Ilma on tyyni. Tarkenen odotella invataxia. Ohitiellä lievää liikennettä. On niin täydellisen pientä niin suuren ovella. Kuinka maailma pyörii???

Sairaalan sisällä runsas 3000 hoituria, potilaita lie saman verran. Julman tuntuista olla yksin suuren kidassa. Se syönnee 2-vuotiaita tyttösiä.

Sininen kaupunki

Siell' minä uness vaelsin unessa tänä aamuna.

Kuljeskelin Lahden yössä. Oikein lierihattu päässä ja ulsterissa. Kaduilla ei juuri ketään. Rauhankadulle oli ilmaantunut vanha rautatievaunu. Ei sinne kiskoja johda, mutta, siinä se oleskeli. Ei valoja ei elämän merkkiä. Kuljin yössä. Ajauduin lähelle Vesijärvenkatua. Sinne erääseen osoitteeseen. Seitsemäs kerros.

Mistä johtunee, siellä on kahvio. Eteistiloissa istuskelee puettu herra. Kuin sattumalta ohittamallani sohvalla hattu ja todella paksu pinkka suomalaisia sinisiä seteleitä. Mies ei moksiskaan. Siellä 5 m päässä ei ole huolestunut sinisestä rahanipusta. Vilkaiseen minua, pysähtynyttä. Kerron olevani liian rehellinen, ettei kiusausta ole. Menen kahvilan puolelle. Palaan eteistilaan sohvalle. Siniset setelit ja mies kadonneet.

Siirryn kerrosta alemmas. Siellä asustaa entisen liikkeenharjoittajan koti. Pääsen sisälle ensivieraisille. Ehdin päällysvaatteissa esittää muutaman lauseen. Sisään pörähtää kaksi naista. Melko tukevia, aivan pörröisin hiuksin. Viimeisenä mies samanmoisella kampauksessa. Ei vielä ole minulle osoitettu istumapaikkaa, joten seison ja lähtöaikeissa. Mies ryöpyttää minua raha-asioissa. Siis, kuinka tulee sijoittaa. Mitkä ovat nyt oikeat kohteet Lahdessa. Juuri silloin livahdan ovesta rappukäytävään ja lienen pelastunut. Ulkona kadulla ei minulle tarjota mitään.

Pahvilaatikko

Se kamala asia. Sietämätön asia. On aivan kelvotonta käyttää pahvilaatikkoa. Sen olemus on jo tuho.

Siis, täydellinen välinpitämättömyys aivan kaikesta. Eihän asialla ole mitään arvoa. Laitetaan pahvilaatikkoon. Sen voi ilman seuraamuksia toimittaa Kolavalle. Näin lausuu pakkausmestari, joka lähetti Rauten koneet ulkomaille 32 vuotta. Vaneria laatikoiden tulee olla. Voidaan aloittaa 6 mm koivuvaneriaskeista. Niitäkin meni tuhansia. Entäs sitten vanerisorvit. No, koivuvaneripakkaukseen tietysti.

Joskin kuulin Venäjältä sitäkin: Kuin kun laatikot olivat saapuneet, alkoi oitis laatikoiden purku. Vaneri tarvittiin yksityiseen asumiseen. Koneet taivasalle ilman seremonioita. Ei aaltopahvilaatikoista ole mihinkään. Ne ovat lopun alku. Imevät kosteutta. Alkavat muuttua takaisin luontoon.

Muutama kolikko

Se oli silloin 1940-luvulla. Olin päässyt isän tarakalla Vesijärven satamaan. Kaunis sunnuntai ylläni. Proomut levossa laitureissa. Ketään ei missään. Harjoittelen kiipeilemistä proomusta roomuun. Olivat tyhjillään. Siispä, maanantaina alkaisi paluu Päijänteelle lastaukseen saarista. Katselen Enonselälle. Ei liikennettä. Ihmiset vielä saati matkoillaan. Vaan, kappas. Yhden proomun ohjaajan asuinhökkelin pikku ikkunalaudalla muutama kolikko. Siis, pennosia.

Missä lie omistaja? Liekkö Raittius-kahvilassa tuolla Kariniemen rinteellä. Sain pidettyä sormeni rahoista erossa. Isän julma kuri ei salli mitään näpistelyä. Isä sai asiansa kuntoon paikallisen asemapäällikön kanssa ja paluu alkoi aallonmurtajaa kohti hiihtomäkiä ja kotia.

Neljä perunaa

Oli ne kuulut Kruunajaiset.
Ennakkoodotukset aivan korkealla.

Niinpä Suomessa kaikki pysähtyi. Olihan Kruunajaiset. Niinpä, Kylli ehti keittää 4 perunaa. Otti lautasen syliinsä ja 5 tunnin juhlinta saattoi alkaa.

Vaikutus oli. Seuraavana päivänä ei enää kiinnostanut koko asia. Mieli niin täynnä kruunua, ettei edes uutisten anti kiinnostanut.

Elämä jatkunee omaa synkää rataansa Englannissa

Nuori maailma

Aamun näkymä. Turhalankadulta porhaltaa vauhdikkaasti poika 4-vuotta ja isä. Pojallakin jyhkeä pyörä, isällä todella mahtipyörä. 10 cm renkaat. Vakaata ja vauhdikasta on meno.

Ajatella. Jo 4-vuoden ikäisenä ollaan melko itsenäisiä. Mihin yltää nuorimies kunhan vielä kasvaa ja vahvistuu. Alku todella näyttävä. Tuonne Lahtea kohti kurvasivat risteyksestäni. Elintaso tuonkin mahdollistaa.

Ei tarvinnut aloittaa pyörälläajoa isän miesten pyörän rungon välistä. Hoitui se niinkin. Konsa poika sitten yleni, jopa auttavasti putken ylitse ylti polkemaan. Tosin, kadullani näkyi jo 1950-luvun lopulla 3-pyörä lapsille. Se yksi vain. Osattomat kulki sen perinteisen kaavan mukaan.

Mies on täyttänyt 75 vuotta

Joka aamuinen puhelu kertoili: Mökkeilty on koko ikä. Markun ohdalla se tarkoittaa: aloitti sen 2-vuotiaana. Sinne Hollolan Laitiaalaan. Miten matka hoitui? Hyvin usein omalla moottoriveneellä. Toinen vaihtoehto oli linja-auto. Melko matka kävelyä perillä.

Kaikki menneet vuodet yhtä rakentamista. Huvilaa ehostetaan. On venevajaa, huussia ja muuta. Viimeisin lie 5-kulmainen grilli huone.

Tähänkin kevääseen kului 15 m laiturin asennus. Puutarhahuonekaluja sinne ja tänne. On vesijohtoa ja vaikka mitä. Ystäväperhe lapsineen hoiti kaiken kahlaamisen ja raahaamisen ja tietysti saunottiin oikein joukolla. Nyt jopa veneliikennettä, Hollolan kirkko ja Vääksyn suunta. Vesi täysin tyyni. Naapurissa majoittuu Starckjohan-sukua. Aiemmin toisella sivulla asusti vuosia norjalainen lääkäri. Varsin omintakeinen herra. Teki mitä tahtoi. Aina ei taito riittänyt, niin Markku pääsi hätiin.

Vanhaan aikaan Markun huvilan ohitse seilasi keväisin tukkilauttoja Askon sahalle kohti Askon omistamaa kartanoa. Niinpä, laivaliikennettäkin lisänä. Kalastus aivan vimmaista. Markun isä oli raivoisa verkkokalastaja. Verkolle piti mennä klo 03. Kun saalis vihdoin oli siivottu, lähdettin verkot uudelleen viemään pyytö hommiin. Kalaa aivan liikaa. Ne jaetiin lähistön tarpeisiin ja paikalliseen sikalaankin.

Olisiko juhlaa

Katsoin filmiä: Maailman ympäri 80 päivässä. Vain alkua siitä, ollaan Pariisissa. Mutta, miten olisi teille. Saada yhdeksi päiväksi Lahteen kuljettajalla oleva parivaljakko. Verhoineen tietysti. Ette kai uskaltaisi julkisesti kierrellä Lahtea moisella ylellisyydellä. Niitä ei todella ole näkynyt. Ei kai koskaan.

Rauhallista ajelua ristiin rastiin. Ja tietysti aurinko paistaa kesäisenä päivänä. Oleskellaan satamassakin. Kuljettaja noutaa jäätelöt Keltaisesta Paviljongista. Niitä lipoisit verhojen takana. Kansaa nenineen aivan vaunujen kiiltopintojen lumossa. Nyt voisit hähätellä paikalle tunkevien Jaguaarien omistajille. Autojahan tulee ajaa itse. Sinulla koreasti puettu kuski. Hevoset putsattu aivan edustus kuntoon.

Ken on löytänytkin valjaisiin sen kiillon ja loiston. Lienet aivan vahingossa kertonut lehdille, tästä tapahtumasta. Olet suunnitellut lounastavasi Mukkulan kartanossa. Sen henkilökunta on joitakin päiviä treenannut käytöstapoja. Nyt alkaa julkinen lounas. Vain muutama 1800-luvun tyyliin puettu henkilö on kutsustasi paikalla. Niinpä, Mukkulan vielä jäljellä olevat puistopuut ihmeissään. Ei todellakaan näkymää ole ennen siellä ollut. Nyt parihevoset haukkivat ruohoa... Kansaa kertyy 100-määrin. Juhlasalista voitte katsella entiseen mahtikartanoon Messillään. Eivät siellä vielä tiedä Teistä.

Saapuu ilta. Mukkulan kartanoon sytytetään soihtuja tien varteen. Hevoset saavat vuokratallin. Sinä pääset toipumaan salaiseen huoneustoon. Siis, karkaat lehdistöltä.

Kuulamoottori veneessä

Voi ja ihme, ja tietysti Ruotsinmaalla. Peltinen niitattu avoin alus.

Niinpä kummaa näin. Moottoria todella kuumennettiin sylinterin yläreunan murikasta, ja pikkupolkaisu vauhtipyörään ja siinä se käydä puksutti. Kierroksia todella vähän. Liekkö 200 r/min. Niin alus kulki kauniisti. Oli laiturissa sen sukulaisiakin lukuisia. Eipä ole näillä vesillä moista.

Se tunnetaan maamoottorin nimellä, ja tehtävänä maatalouden voimantarpeet. Puintia, sirklausta. Pärehöylää ja sen kaltaisia tehtäviä. Maamoottorit ovat hyvin massiivisia. Aina satoja kiloja. Veneessä toiminut olikin jokin kevennetty malli. Suorastaan soma.

Hiljaisuus

Asia: Missä hiljaisuus sijaitsee.

Aivan ihmeellistä. Se on täällä kotona... Jos maltan sulkea kaikki viestimet. Ajatella. Kuinka kuljettaisin hiljaisuutta ystäville, jos saan joskus kutsun. Eipä vielä ole keinoa. Kovin monissa huusholleissa aina pauhaa jokin. Tuskin sellaista kotia on, jossa ei niin olisi. Kauan sitten, oli alkamassa konsertti. Kapellimestaria, jo valkoinen puikko kädessä haastateltiin. Hänelle tehtiin kysymys: Mikä olisi parasta musiikkia.

Hra kapellimestari oli jonkin sekunnin hiljaa. Suorastaan karjaisi: HILJAISUUS. Niinpä jos kodissani on jokin viesti ollut käytössä, suljen sen aina kun poistun sen luota. Erikoista kodissa, josssa viestimiä on joka huoneessa lukuisia.

Hurmaava puoliso

Sellaisen kohtasin töiden seurauksena. Sain jotenkin avittaa nuorta paria. Poika DI tietysti. Vaimo mitä sorjin nuori nainen. Parille tapahtui kai normaalia avioelämää.

Kuitenkin löysin naisen uudelleen vuosia myöhemmin. Olin neuvottelemassa Lahden Messujen kanssa halliin myyntipaikkaa puutuotteilleni. En ollut uskoa silmiäni. Nainen oli todella muuttunut. Entinen 50 kg ehkä nyt runsas 100. Mitä melkoisin äkeys oli iskenyt naiseen. Ei sitten mikään alkanut sujua. En saanut myyntipaikkaa.

Kuinka lienevät eläneet nämä nuoret. Lapsia lie. Mitä muuta? Aivan surettaa. Minne kauneus on paennut? Perheen jatkosta en tiedä. Missä viilettää nuori DI elämässään.

Tähtitorni Hollolassa

Niin uusi tarina että on vielä kuuma, eli tältä aamulta. Kertojana ystäväni Hannu. Työskenteli Oilon Oy:ssä

Olipa kerran alkamassa viikon pakkoloma yhtiöstä. Yhtiön johtaja tiedusteli, tahtoisko Hannu tehdä töitä sen viikon. Hannu tahtoi.

Tehtäväksi osoittautui Tähtitornin kuvun rullauksen mahdollistamat pyörät. Siispä loputon kävely kiertäviä portaita pitkin ylös. Sielläpä odotti 10 m halkaisijainen pallo kupukatolla. Että olisi pyörien vaihto. Niinpä löytyi 200 mm pyöriä. Vanhemmat alkoivat rispautua, vaikka olivatkin rätti-bageliittia. Niillä oli kulkuratana U-palkki selällään. Viimeaikona tornin pyörintä oli ollut melko nöykkivää. Niinpä. Johtaja-Ossi päätti rahoitaa koko asian.

Mitä lie pyöriä ollut kaikkiaan. Oli olemassa asennusvirhe. Yksi asennettu liian alas. Koko karuselli oli sen pyörän kuormituksessa.

Asiaan ei löytynyt ratkaisua. Ainut tehty asia oli nyt. Poistettiin pyörän pronssiholkki, ja väljä reikä pultille salli muiden pyörien astua myös toimeen. Myös peittoluukujen vaijeri oli vallan mahentunut. Sepä piti kelata koko tornin korkeudelta köysillä ylös. Aivan lopuksi, Hannulta karkasi iso holkki peltikatolle. Pyssäsi räystäälle. Kaverit totesivat. Antaa olla siellä. Hannu päätti. Se noudetaan. Niinpä, köysi Hannun vartalolle ja luisumaan kattoa pitkin räytäälle. Hannu saatiin ylös ja holkki.

. Mitä palkkaa, tiedusti Ossi. Hannu esitti: 20 mk tunti. Ossi löi setelit käteen. Ja niin torni jatkoi pyörintää.

20 ha puutarha

Sellainen oli tuossa Hennalan länsi puolella. Entistä lehmilaidunta. Vapaata maata. Oli myös viljelyksessä 1950-luvulla. Vanhaa muistoa lisänä x4 latoa. Kaiken lävitse luikerteli hiekkatie.

Sekin kummaijainen on totta: Tietä pitkin ajoi pikku linja-auto Metsä-Hennalaan ainakin kesäaikaan. Vielä 1950-luvulla oli tapana mennä hirttäytymään latoihin. Jotkut niitä säikkyi, kun näkyi keskiovesta mies köydessä. Aivan keskellä sijaitsi myös omakotitalo. Harjakatto ja kaikki. Siellä asusti myös tyttönen. Kävi koulua... Kunnes tuli miehet. Siirsivät talon kahdella autolla jonnekin muualle. Alkoi laskeutua rauha alueelle. Sen kasvusto todella rikas. Liekkö osittain venäläistä perua. Ei sellaista kasvustoa ollut muualla.

Niinpä siellä polkuja kiertelemällä koki uuden maailman. Maa-aines ruokkii kasveja todelliseen loistoon. Ja, kuinkas kävikään. Armeija suvaitsi aidata ison alueen kansainväliseksi sotilasurheilukeskukseksi. Ei ollut menemistä panssariaidan toiselle puolen. Pitivät kai vain yhden kilpailun ja alue jä torsoksi. Olimme niin vihaisia. Tie edelleen kulki alueen halki. Aidan verkkorakosista vain saimme silmäillä entistä loistoa. Henna lakkautettiin. Torso seisoo laajala pellolla.

Uutaa on tiedossa: koko alueelle on kartoitettu kerrostaloja 20 000 ihmisen kodeiksi. Saamme odottaa isoja liikenteellisiä muutoksia. Kaikkialle tulee sinkoilemaan henkilöautoja. Niitä riittää radan tällekin puolen. Eli, hyvästi kauneus.

Keskiraskas konepaja

Sellaisessa minun sanottiin työskennelleen koko ikäni.

Maailma muuttui. Saatoin alkaa seurata koko maailman kehitystä areenan kautta. Hiljalleen on selvinnyt. Maailma on merkittävästi suurempi, kuin saatoin kuvitella. Suurvaltioiden resurssit ovat mittaamattomat.

Jos Lahdessa Vesijärvenkadulla ahertaen saamme aikaan vuodessa 20 merkittävää vaneriteolliuuden konetta, niin samalla aikataululla yhdessä suurvallan tehtaassa pykätään 1000 valtaisaa lentokonetta ja usein sotilastarkoituksiin. Todella ihmeissäni kaiken suuruudesta. Ei riitäkkään yksi kortteli Vesijärvenkatu 23-25 Maailman odotukset valtaisia.

Siispä vain toivossa eläen katsomme taivaalle, mahtaisko vieraat koneet sittenkin lentää. On jo nähty itämerääkin joitakin melko tiuhaan. 1900-luvun alussa Lahden Metalli ja Rautateollisuus valmisti Venäjän valtiolle mm. sotilassänkyjä kasarmeihin.

Messilässä valmistui tammesta valmistettuja tykin pyöriä. Me autoimme silloista isänmaata sotaponnisteluissa. Entäs nyt.

Kauppaa toki edelleen käydään salaisesti öljystä ja energiasta ja ties mistä. Nyt tilanne on outo. Jokainen myy aseita kaikille. Ampuuko kohta jokainen jokaista????

Upseerit käskee. Sotilas ja kansa tottelee. Mistä upseeri saa käskyt. Ja, kas: Poliitikko käskee upseeria. Kuka käskee poliitikkoa? No, rahan valta se huitoo ja kerää rahaa itselleen. Onhan meitä kansaa tottelemaan.

Niinpä kaikki toteutuu ja onnistuu, ainakin pääoman mielestä.

Sittenkin niin pientä

Oikeastaan koko Lahti.

Onhan meitä runsas 100 000, hajoitettuna joka puolelle Salpausselän harjua. Tänne, Lahti-nimiseen kuoppaan mahtuu koko n.s keskusta. Niin, se mitä joskus luulimme laajaksi ja suureksi Mitenkä on käynyt?

Teollisuus meni sivummalle. Ihminen muutti asumaan sivummalle. Jäljelle jäi näivettyviä kerrostalo raunioita. Siis, mitä meistä on vielä?

Saksalaiset kävivät aikaansaamassa Radiomastot. Seuraava sukupolvi värkkäsi hiihtomäkiä 3 + 1. Mitäs hyvää?

Ei lentele enää 1918 aikaiset tykkien kranaatit sairaalan mäelle. Kaiken uhkana on täkäläinen ihminen politiikaataustoineen.

Hennala. Mitä merkittävin 4000 ihmisen koulutus ja työpaikka. Valtiovalta politisoi tilanteen ja Senaattikiinteistö valloitti koko alueen. Myy vielä vapaita tontteja. Odotetaan asuntoja 50 000 henkilölle, tuohon entisen Jalkarannan pellolle. Aivan silmäin etehen. Jos vielä lakkautettaisiin tuo Pietarin rata, niin saisimme kuihtua aivan rauhassa. Voisimme palata mehiläisten ja perunanviljelyyn itsellemme. Eihän meistä muuhun olekaan.