Perjantaina 24. kesäkuuta 2022
Lipunnostopuuhat Purokadun pihalla 2006

2006 - Talkoissa mukana vasemmalla lapsenlapseni Lumi, minä itse ja nuorempi tyttäreni Kati, kuvaaja vanhempi tyttäreni Kirsi, Lumin äiti.
Kaunis näyttää ilma olleen silloin ja niin varmasti tänäänkin... Kävin äsken luonnontilaisella kotipihallani kuvaamassa kukkaloistoa.

















Torstaina 23. kesäkuuta 2022
Kariniemenpoikia 1950-luvulta
pikavisiitillä Purokadulla

Yläkuvassa Lyttisen Lasse, hän pyöräili Ankkurista Merrasjärven ja Metsäpellon kautta Kiveriöön tänään.
Yhteisiä lapsuudenaikoja ja -kavereita muisteltiin. Ollaan tapailtu takavuosina kesäaikaan
torikahvilassa ja Sinuhessakin, usein mukana myös Walleniuksen Pelle ja Dysterin Larekin - alakuvassa minä ja Pelle.
Nyt ollaan kaikki n. 80-v. ukkoja, 1950-luvulla asuttiin Kariniemenkatu 35:ssä ja Pelle 20:ssa.
Lauantaina 18. kesäkuuta 2022
Veteraanijuhlat
18062022 Tapio Strandberg
Näin oli. Raute Oy huolehti veteraaneistaan ja pitkäaikaisista työssäkäyvistä. Tapana oli. Joka vuoden elokuussa oli
Enonkärki-huvilassa tosi bileet. Kutsu koski runsaasti yli 100:aa henkilöä. Toki asiaan kuului. On aina kaunis ilma.
Juuri tämän kertaisella juhlalla poikkeuksellisen isot mahdollisuudet onnistua.
Niiden henki aina Maija-Liisa Vainio, huoltokonttorin hoitaja. Vastuussa vaikka mistä. Hän hoiti sairauskassaa.
Toimi pankkinakin, ja vaikka mitä. Maija-Liisa tiesi kaiken yhtiön ihmisistä ja vaiheista.
Maija tilasi hanuristin. Kaikki tarjoilu saliin, ja myös rantanuotiolle. Hän se laittoi meidät laulamaan Putte Possun nimipäivä-laulun,
joskus Vuorineuvoksen puheen jälkeen. Jopa jaettiin ansiomitallit. Runsaati 30 vuotta palvelleita, kuten kirjoittajakin.
Nautittiin kahvitus. Harmonikka hoiti viihtymisen... Ja juuri silloin oli Maija löytänyt oikein kuuluisuuden. Pikku-ukko,
jolla sormet aina juuri tansittavilla sävelillä. Sauna toki lämpimänä. Mitä melkoisin puheensorina koko rantamalla...
Sain luvan. Ostin oikein kunnolla Koskenkorvaa tähänkin pitoon. Niinpä, ilta senkun parani, ja saatoin kuljeksia kaikkialla
ja asuna oli: Koskenkorva molemmissa taskuissa ja molemmissa käsissä. Niinpä kuljin. Pulloja tyhjeni. Harmonikka kaikui kaikkialle.
Tanssin rytke avoterassilta lisäsi tunnelmaa. Ja se ilta kaunoinen.
Kohtalo astui peliin. Jokin vähäpäinen alkoi rähjätä Vuorineuvokselle. Siitä ei pitkä tullut. Jokin taho taltutti miehen.
Mutta, surkea seuraus: Se oli viimeinen kerta veteraanijuhlissa, kun kirkasta viinaa oli tarjolla. Olinhan kaikkien tuttu,
joten lienen ollut oikea mies viinan jakoon.
Enonkärki-huvilan kesän alkuun kuului aina virkailijakerhon kesän avaus. Niinpä 1975 sain juhlakansan kuljettamiseen
Aino-laivan ja se antoi sähköä 5-miehiselle orkesterille, suurimmalle mitä on Enonkärjessä esiintynyt. Itse Lasse Asko ei
laivastaan laiturille astunut. Piti laivansa salongissa omia juhliaan.
Kävi niinkin: Aino-laiva saapuu liian suurella vauhdilla rantaamme, ja ajoi keulansa hiekkaan. Melkoisen kauan moottorillaan
hurruutti ja sai peruutettua laituriin. Kansaa kaikki kannet täynnä. Rannallakin, kun olivat saapuneet muilla aluksilla.
Niin elämä jatkui, niitä juhliakin joskus.
Keskiviikkona 15. kesäkuuta 2022 klo 12:20
Kyllä sitä korttia ennenkin.
Joku Strandberg läiskii myös.
08062022 Tapio Strandberg
Isoisä oli hyvin äkkipikainen mies. Takalankatu 6:ssa asuessa, oli vaimo Hilda-Maria, lähtöä Lammilta,
keittänyt laihaa kahvia. Adolf tempaisi pannun ja heitti ikkunasta ulos. Alkoi kahviton kausi.
Hilda-Maria kantoi pannun kauas kompostiin. Lie ollut siellä viikon. Aadolfi ajeli yhden viikon
ilman kahvia veturiaan. Saapui sitten kotiin. Kauniisti aneli: Josko Hilda-Maria noutaisi kaffepannun. Keitellään.
Äkkipikaisuus kulkee suvussa. Se on vahvimmillaan pikkuserkku Janilla. Lapsesta alkaen oikonut maailmaan
käsityksiä ja tekemisiä. Vielä joskus rikkoo itsensä siinä hommassa. Hartioitakin on kertynyt.
Palomies ja ambulanssikuljettaja ja muuta.
Niemisen mamma saapunut meille puutalkoisiin. Isänsä oli markkinamiehiä. Hevoisella aina lähdetiin ja
aina ei hevoisella palattu. Feminiinä vaimonsa oli tiukka täti. Koukkunenä ja käyrä piippu.
Siskoni peri miehen kaura-arkun. 1,5x1x1m ja erinomaista mäntyä. Joutui siirtymään autotallistani
tontin perille kaluvajaksi ja aina vaan kestää. Onhan hän 1" lankkua. Aikaa kulunut vain saapumisesta 60 vuotta.
Tiistaina 14. kesäkuuta 2022
Purokadun kotipihaa tänään
Uudet kuvat kävin äsken ottamassa....








Nämä heinäkuulta 2020
Laiskahko kun olen, kopsasin tähän vanhat tekstit mukaan.
Tiistaina 14. kesäkuuta 2022
Taidetta Taarastissa 2003
Käväistiin Ryynäsiä katsomassa ja kuuntelemassa 'tyttöystäväni' Railin ja tyttäreni Katin kanssa...


Keskiviikkona 8. kesäkuuta 2022
31.8.1930 Lahdessa - Veturinkuljettajat
ja tallien henkilökuntaa
08062022 Tapio Strandberg
Klikkaa hieno ajankuva suuremmaksi, Strandbergin Tapion kokoelmista
Keskiviikkona 8. kesäkuuta 2022
KUVA RAIMO KAARNA, PUROKADUN TAMMIMETSÄÄ KOTIPIHALLANI
Röyhkeää kasvua
08062022 Tapio Strandberg
Aivan hätkähtäen avaan ulko-oven. Varsin tietäen mitä olen kokeva, mutta siltikin: Rapun viime askelmasta
alkaa tammimetsä. Sen juuressa kulkee kielopenger 6 metriä, juuri nyt tuoksuen voimalla. Ja kaikki todella 1 m etäisyydellä.
Siis, tammimetsä... Vielä hentoinen, pituus hipoo 4 metriä. Sen kumppaneina ja tiheässä. Pihlajia. En todellakaan
näe edemmäs kuin lähimpään tammeen ja pihlajaan. Miten nyt näin? Rakas perennapuutarha on kadonnut.
Ehkä ei aivan kokonaan. Siellä se on vihreän suppilon pohjalla ja katselee taivaisiin. Kohdatakseni heidät
on lähdettävä pujottautumaan rinteen portaita alas. Tosin senkin sulkee mänty, pituus jo 4 m ja tuuhea.
Lähestyin häntä raivaussahalla hänen ollessaan lapsena. Katsoin hänen olemustaan. Kylläpä on valinnut elämälleen
huonon paikan. Kasvettuaan sulkee portaikkoni. Nyt on niin käynyt. Voimallisesti oksiaan taivuttaen saatan
päästä hirsipöytäni luo, ja tosin siellä kohtaan haavikon ja tiuhan. Huiskivat jo ylitse 3 metriä ja
todella tiuhan. Siis, johonkin suuntaan, näen vain 1 m matkan.
Peloittavaa... Eikö???
No, mutta taivaan sini siihen hirrelle löytää. Viime kesänä myös oma ja naapurin kisu saapui seurustelemaan.
Olimme aivan turvassa maailman pahuudelta.
Siellä se kaikki on piilossa, vain 7 m päässä salini ikkunasta.
Keskiviikkona 8. kesäkuuta 2022
Kuva: Hennalan asuntoparakki, pysäkin vierellä. KSS II konemestari rakentelee, mm. matkaradioita
ja sähkötoimista nosturia pojalleen, jos tuli alttoviulisti RSO:n sankkaan joukkoon.
Jokseenkin kamalaa
08062022 Tapio Strandberg
Katselin toiseen kertaan elokuvan Veljeni on romukauppias.
Sellaisen elämän kuvaus melko mahdotonta... Filmi tehtiin. Jotakin pintaraapaisua saa sen kautta. Katselen 80-vuotiaan taustoin asiaa.
Aivan varhain se on minua koskettanut. Ei silloin ollut leikkipuistoja. Lapsi sai harhailla missä vain tuntui viihtyvän.
Toki, asuminen vanhassa sukutalossa sisälsi aina uusia yllätyksiä. Edellinen sukupolvi nähdyt kapinanajan ja molemmat sodat sen jälkeen.
Kodinkin rakenteissa aivan usein löytöjä jostain kaukaa menneestä. Siis, arvoituksellista.
Kotoa lähteissä aivan näköetäisyydellä VR:n pysäkki ja lastauslaituri Hennalan varuskunnalle, ja tietysti aivan vieressä
kyläläisten pikku kaatopaikka. Olihan rinne, jolle voi saapua kumoaamaan lastinsa. Miltei aina hevosella. Mistä niitä autoja.
Niinpä ei sitä päivää koulusta palatessa etten tarkoin silmäilisi mahdollisia löytöjä. Kaikenmoista joutavaa löytyi.
Parasta kuitenkin kristallilasi hiotuin koristein.
Ensin se katseli minua pohja näkyen punatiilien seasta. Ei voi olla totta. Ehjäkö???? Ja todentotta. Varoen lasin sain esiin
ja täydelleen ehjä. Innoissani sen vein äidille. Kyllä sitä siunailtiin. Se oli peheeni ensimmäinen kristallilasi ja
edelleen vitriinissä lukuisien heimolaistensa kanssa.
Tuosta kaikesta kertyi kaiken elämää jatkunut uteliaisuus romuihin. Nytkin salin pöydällä kovakantinen albumi, vuodelta 1908 Turusta.
Sinä esiintyy Kai-herran isä ja suku. Metallilukko, rasvasin sen hiukan hapettuneen rakenteen. Koko vain 160x120x50mm. Se on nyt vain lainassa.
Tästä tulisi paksu kirja, jos sen toteutan. Se jatkuu Sopenkorven 3:n romukaupan analysoinilla, edeten aivan loputtomiin.
Sain viettää työelämäni Lahden Rautateollisuus Oy:ssä, ja kaiken koristeeksi, saavutin luottamustehtäviä saaden koluta aivan
kaiken koko korttelin alueella. Mukaan lukien valimon ullakon ja 4 pommisuojaa. Niin, ja Sope Oy:n huonekalutehtaan 5 kerrosta aivan kaikkialla...
Sen mahdollisti teollisuusvalokuvaajan ammattini, joka sisälsi henkilökuvauksenkin. Niin, olihan meitä runsas 600 henkilöä palveluksessa.
Yritys aloitti toisen raunioilta 1908.
Keskiviikkona 1. kesäkuuta 2022
Mikä miehellä mielessä? Aina.
Onko aivojen käytölle ja ajattelun 'harrastamiselle' olemassa minkäänlaista yläikärajaa?
Mikä? Kysyy nimim. "pian 80-vuotias yksinasuva eläkeläisukko tositarkoituksella"...
Sunnuntaina 29. toukokuuta 2022
Keitä he olivat, tuttujasi? R.I.P.
V. K. Simola oli komppanianpäällikköni Hennalassa 1964-65, hän karautti lippukentälle
saappaat kiiltäen ratsullaan, kun me alokkaat olimme ensimmäistä kertaa sulkeisharjoituksissa.
Myöhemmin tapasin Simolan työhuoneessani ESS:n ilmoitusosastolla, hän toi maa- tai metsätilan
ostoilmoituksensa ESS:iin ja Maaseudun Tulevaisuuteen.
Niilo Silvessalon tekstiilimyymälä sijaitsi Hämeenkatu 7:ssä ja ilmoitusasioitaan hänkin
usein toi työhuoneeseeni naapurissa Hämeenkatu 5:ssa. Aina aurinkoinen kauppias rupatteli
elämänmenosta ja kaupankäynnistä, joskus hän kävi yhdessä vaimonsa kanssa.
Seppo Palmi oli lyseossa luokkakavereitani keskikouluajan 1954-59. Armoton jalkapalloilija,
taisinpa poiketa hänen kotipihallaankin Vesijärvenkadun alkupäässä. Hänen nuorempi veljensäkin
oli muistaakseni lyseon poikia.
Lauantaina 28. toukokuuta 2022
Lue Kari Naskisen blogi vuodelta 2011 lahtelaisista taiteilijoista :
Hamsterina ja keräilijänä olen löytänyt paikallisilta kirppiksiltä ja netistä muutamien lahtelaisten
taiteilijoiden teoksia kokoelmiini, tältä listaltakin Kaija Ikävalko, Matti Koskela, Olavi Ryyppö.
Ja pian porukkaan liittyy kuvan teos Mauno Lappalaiselta...
Muutakin lahtelaista grafiikkaa ja öljyvärimaalauksia olen onnistunut saamaan seinilleni.
Perjantaina 27. toukokuuta 2022
Kissa
27052022 Tapio Strandberg
Kissaheimo hallitsee. Hallitsi kotonanikin syksyyn saakka, kunnes tri ajatteli toisin.
Mutta, kissaheimo hallitsee.
Avatessani Face-kasvoni, saan loputtoman kissaelämän eteeni. Uutisoinissa pyrkii esiin toki sota.
Vanhat valokuvat, mutta aivan solkenaan kissasuku astuu esiin. Nyt toki kodeissa hellittyinä.
On ikäryhmiä viikonvanhoista, ja 20 vuotta hipovia valtiaita.
Niin kissasuku on valloittanut ihmismielen. Miksi? Sota tosiaan riehuu aivan lähelläkin, kun
sotaharjoituksia pidetään kansainvälisesti Norjan alueilla, ja juuri Viron maaperällä. Suomessakin
aivan tämän tästä. Ihmistä pelottaa...
Kissasuku astuu rinnanpäälle ja osaa lohduttaa olevasta ja tulevasta.
Kaiken saat unohtaa. Onhan sinulla täydellinen ystävä. Tarkoin sinua tarkkaileva, vaativakin.
Oppivainenkin, jos vaivaudut opettamaan.
Kissaa ei voita kukaan. Kissa on ottanut sinut.
Jos oivallat seurata sen elämää, kun vieraita saapuu. Melko kohta kissa hiippailee vierasta lähelle.
Tarkalla vainulla oitis osaa päätellä, saapuiko ystävä vai sitten niitä muunlaisia. Ehkä vielä varoiksi
nuuskaisee huosunlahjetta ja piiloutuu.
Face siis kertoo meistä totuuden. Myönnämme oman heikkoutemme tässä elämässä. Meitähän on niin helppo haavoittaa.
Mutta, voimme hankkia kissan. Sen myötämielisyys. Ja alituinen terveytemme tarkkailija havaitsee tilanteemme jo ennen kuin me itse.
Sinun tulee opiskella kissasi viestintä.
Niinpä kissasuku lisääntyy meidän lohduksemme. Tiedämme sen olevan omaa puutteellisuuttamme, meidänhän
tulee olla aina vahvoja ja viisaita. Emme siihen itsekkään usko. Kotisohvalle asettuessamme kissa saapuu
tarkastamaan tilanteen. Se tosin on huolestunut vain omastata turvallisuudestaan, mutta tietää Sinun olevan
se turva. Sinut pitää saada taas ehjäksi ja hoitamaan kissan hyvinvointia.
LAHTELAISTA.NETIN TEKIJÄT - RAMI JA RAMIN 'KATTI' PERJANTAINA 27. TOUKOKUUTA 2022
Torstaina 26. toukokuuta 2022
Tippaviinat
26052022 Tapio Strandberg
Sepä oli aikaa 1950-luvulla.
Hotelli-ravintola Salpaus todellisessa kukoistuksessa. Johtaja Pohja osasi asiansa.
Mitä muka tippaviinalla tekisi. Koko pullo tai pari, vähintään tulee olla.
Äiti, Tyyne, rakennutti meille uutta kotia. Piti pääsemän pois Ryti-isän syntykodista. No, ei aivan syntykodista,
sillä Helsinki on merkitty kirkonkirjoihin syntypaikaksi.
Niinpä. Johtaja Pohja tarvitsi moderniin hotellin pesulaan uuden hoitajan. Oli pesulakin uusi.
Äiti Tyyne tuli valituksi tehtävään. Pesulan ovi oli Salpaus Hotellin pihalle. Saatoin joskus ammattikoulun hyppytunneilla käydä tervehdyksellä.
Hienot oli laitteet. Todella iso rumpupesukone. Kolme vaakasuoraa linkoa. Apulainenkin äidillä oli, sillä mahdoton oli vuorokauden
pyykkimäärä, ja sitä valkopyykkiä kaikki. Kuivausrumpu viimeisteli kaiken. Vielä oli jäljellä viikkaus.
Pyykkärin korviin kuului asioita hotelliravintolan viimeisimmistä kuulumisista. Tyyne saattoi liikkua myös kellarin monissa tiloissa.
Minulle kerrottiin, minkälaista oli paistilihojen vuorokausihoito. Niitä pyyhkeiltiin valkopyyhkeillä joka päivä. Niiden annettiin
vanheta koukuissaan todella kauan. Siis, aivan ennen mädännystä ne leikattiin pannuille ja paistoon. Kuulemma, vain miltei mätä oli sitä parasta.
Olipa sellainenkin osasto kuin tyhjentyneiden viinapullojen varasto. Sen anti oli osalle tarjoilijoista melko kostea. Pullot valutetiin
ylösalaisin ja saalis vuorokaudessa melkoinen. Johtaja Pohja koetti hoitaa tämänkin ongelman, mutta ongelmana pysyi.
Ihmeen paljon silloin ravintolassa viinaa juotiin vuorokaudessa.
Sekin seuraus asiasta oli. Tyyne sain mehupulloiksi todella upeita likööripulloja. Niinpä kellariimme kertyi ainakin 200 pulloa ja
joka vuosi ne keitettiin uusille mehuille.
Pesulatyö oli todella raskasta kaikkine kiireineen. Ei äiti-Tyyne monia vuosia jaksanut. Tilalle astui Esteri Ryyli, ensin Tyynen apuna
ja sitten pääpesijänä. Tyyne ja Esteri ystävystyivät. Esterikin jättäytyi pois pesulasta.
Mutta, ei jättänyt perhe Strandbergia. Jopa niin että kun äiti-Tyyne kuoli 92-vuotiaana, Esteri vieraili luonani vuosia.
Kunnes hänetkin saattelin Mustakallionmäelle.
Hotellin sisäinen elämä sisälsi aivan alituiseen tragedioita. Sexy veti silloinkin työväkeä ja kyllä hotellissa paikkoja riitti.
Vuodet vieri. Kasvoin aikuisuuteen. Kerran lähdin kaverini Heikin kanssa ottamaan yhdet. Aivan kokemattomia kun olimme, niin kertomukset
tsekkien luumuviinasta kiinnosti. Tilasimme yhdet ja lasit vettä. Olipa kirpeä kokemus. Ravintolasali miltei tyhjä. Totesimme olevamme aivan väärässä paikassa.
Äiti-Tyyne kunnioitti johtaja Pohjaa taidokkuuden vuoksi. Niinpä kun hotelli lopetti ja ravintola siirtyi silloiseen Aleksi no 3:een, no - kristallia
vielä roikkui katosta, mutta varsinainen loisto oli poissa. Olin siis, johtaja Pohjan muistokäynnillä.
Torstaina 26. toukokuuta 2022
Torille Takalankadulta
08012016 Tapio Strandberg
Kun Lahden kaupunki oli aivan nuori, saatu kapinanaika selkeytettyä, viriytyi torikauppakin uudelleen.
Sellainen arki- ja lauantaikauppakin.
Myös Takalankadulle tarvittiin kipeästi leivänlisää. Hilda-Marian mies, Anders oli kuollut 1914, ja lapsia 7 kpl.
Aivan kaikkea yritettiin. Hilda itse askaroi veturitalleilla. Puutarhaan oli istutettu runsaasti marjapensaita,
ja sadot hyvässä maassa verrattomia. Niitä punaisia leikeltiin saksilla ropeisiin marjavarsineen kaikkineen.
Saatiin niin edustavia myytäviä. Tertussa saattoi olla 12 marjaa, ja suuria. Siihen aikaan marjaviljelystä
ei juuri kodeissa harrastettu. Hilda näin ollen etulyöntiasemassa, tuotetta ei juuri muilla ollut tarjolla.
Syksyn antiin kuului myös perunat ja muutkin juurikasvit. Raparperit huikean mahtavia vahvassa maassa.
Kovasti edellytti työtä näiden hyödykkeiden tuottaminen, vaan melkoinen vaiva oli saattaa ne kaupan torille asti.
Matkaa 3 km. Kulkuväline: Kaksipyöräiset kärryt teräsvahvikerenkaalla. Ankara lasti, ja menoksi. Hiekkatiet, tietysti.
Sopenkorvessa aivan savivelli sateisina päivinä. Oli mäki, Hevosmiehenkatu, lie ollut nimeltään tie, siihen aikaan.
Kulki silloin hyvin korkealle, Salpausselän harjanteen ylitse. Miltei vuori oli sen korkeus. Sinne oli kärryt
puskettava ensin ylös, ja jarrutellen alas. Vielä oli matkaa torille 1 km. Myyntipaikkojen jakoon, ja myynti alkoi.
Yllä kerrottu oli 1920-30-luvuilla.
Nyt kertomaa 1940 lopulta, aluksi:
Tuula ja Tapio saivat isän ohjausta kasvattaa Bellis- ja orvokkipenkkejä. Niiden tuotosta saimme mennä
torille kaupittelemaan. Saimme penkkipaikan, lukemattomien muidenkin pikkukauppiaiden jonossa. Kauppa kävi.
Tuotteemme kimppuina lie puhutelleet kaupunkilaisia. Näin joitakin kertoja. Kävimme siskoni kanssa koulut,
ja alkoi työssäkäynti molemmille.
Puutarhainnostus iski lujemmin siskoon, ja hän aloitti kotipuutarhan tehokohennuksen, nyt perennataimien myymiseksi.
Siitäpä seurasi ankarat vuodet. Pitkää puutarhapäivää kotona, torilla, keväin syksyin toripäivät.
Nyt ei enää menty kaksipyöräkärryillä, vaan maksettiin autoilijalle palvelusta. Suhteita syntyi. Muihin viljelijöihin
ja sitten jo tukkuostajiinkin. Toiminta laajeni. Jopa työllistävyydessään, töitä vaikka kahdelle. Tosin autoin maan
muokkauksessa ja kastelujärjestelmien hoidossa iltaisin.
Maailmassa kun kaikki muuttuu, alkoivat suuret perennaviljelmäkauppiaat vallata kaiken markkinaosuuden.
Alettiin tavarataloissakin olla jo perennakauppiaita. Sisko luovutti.
Siihen lie päättynyt myös torikaupustelu Takalankadulta.
Tiistaina 24. toukokuuta 2022
Isoisä ja lapsenlapsi
Tuore toukokuinen kuvatus menneisyydestä ja tulevaisuudesta, mitähän näistäkin oikein tulee? Aika näyttää...
Torstaina 19. toukokuuta 2022
Karjalaiset
21042022 Tapio Strandberg
Hyö ovat ain ilosii... Näin on opittu heit nimittelleen, ko saapuit sielt Karjalast sillo jo sovan aikaan.
Hyö toivat sit illoo mukanaan. Ei heil juur muut ollukaan. A, mit hyö osasiit? Niit iha tavallisii asjoit vaa.
Mukuloit niil ol jo valmiin mukanaan. Alkoi tehä tarjol olleit töit. Ei hyö paljo palkast kyselleet. Aluks riitti ko palkaa sai.
Vaa, annas olla. Muutaman tilin jälkeen hekii havahtuit elämän kalleuteen. Lapset ko tarvii sitä ja tätä, ja vaaterievut ihtesä pääll alkoit repsottaa.
Ol sekkii tott, ko Karjallaisil sit letvehnäst pit ol joka sunnuntaiks. Ei moist tuhlaust on meil Pohjanmaall koskaa hyväksytty.
Vaihtoit työpaikkaakii. Palkka hiukka korkeni... Elämä sai vauhtia. Lapset kasvoi. Saatii muist Karjalaisiist ystävii...
Kokoonnuttii, naurettii, piettii juhlii, tanssittiikii.
Aluks ol haittoo mei ordodox-uskonnosta, tääl Suomes ko olliitt nii luterukse ystävii. No, myö muutettii hei uskoo,
ja kirkkokii alko meit kastaa ja vihkii.
Nii elämä juoks. Ain oltii ilosii.. Meil naurettii aina, vaik polvee sattu nii meil riitti illoo.
Ja, työtä riitti. Leipee sai isommast ko tulles.
Nii sit lapset lensiit koist pois. Täs vaa kahestaa penkil kahellaa, ko maailm virtaa meist poispäi.
Venäläinen teehuone
19052022 Tapio Strandberg
Ja, todella, Lahdessa, Vesijärvenkadulla, ja aivan uuden kerrostalon katutasossa, ja Loviisan radan sillan kohdalla.
Siihen se ilmestyi. Aluksi aristelin, että Teehuone. Päästyäni miltei kanta-asiakkaaksi, ihastuin suuresti.
Tarjolla oli huikea Hääkakku. Sellainen kepeästi metrin korkuinen, leveyttäkin riittämiin. Se oli jäätelökakku.
Paljon värejä, paljon kauniita muotoja. Se tarjottiin seuraavasti: Asiakas voi itse siitä vuoleskella vaikka kuinka paljon.
Kassalla seurataan määrää. Muitakin itämaisia leivonnaisia tarjolla.
Musiikki juuri oikein. Siispä, Lahden Lady-henkilöiden toivepaikka.
Teehuone ei ollut juuri koskaan täysi. Saatoin piileskellä siellä jonkin aikaa.
Jopa niin että toimitin heille Venäläistä menevää valssimusiikkia kasetillisen. Joitain kertoja pyytäen sain nauttia omaa musiikkiantia.
Minulle kerrotiin: toinen Ladyistä, joka paikkaa hoiti, oli Lasse Askon ns X-vaimo.
Kaikki oli Venäläisessä Teehuoneessa oikein. Se ei löytänyt asiakkaita riittämiin, ja katosi historian yöhön.
Osasyy lie huoneusto. Olakseen teehuone, tulisi tilaa olla enemmän, paljon enemmän kuin nyky kerrotaloihin luonnostaan piirustetaan.
Toivon moisen verrattomuuden asettuvan Lahteen uudelleen. Voin toimittaa musiikkia Venäläiseen ja iloiseen malliin
Keskiviikkona 18. toukokuuta 2022
Omat opettajat lyseossa 1954-64...
YLÄRIVI
kinos - kirkkohistoria; puupietsu - veisto; kustaa - saksa ranska;
piiparinen - luonnontieteet; ? - ei oma ope; oskari - matikka; haakki - historia
KESKIRIVI
älli - matikka; elli - psykologia; lotja - englanti; kalossi - urheilu/voimistelu - einari;
törö - suomi; simula - matikka; ylihärsilä - matikka; ? - ei oma ope; viki - piirustus
ALARIVI
kikkara - laulu; monokkeli - ruotsi; härkä - luonnontieteet; veltto - uskonto;
kaisa - ruotsi; aune - suomi; ? - ei oma ope.
Näillä nimillähän tästä porukasta puhuttiin,
kaikilla ei lempi/haukkuma/kutsumanimeä ollutkaan...
Tai se oli siis pelkkä etu/sukunimi.
Muisti palailee pätkittäin meikäläisellekin, pian kahdeksankymppiselle poikalyseon
kasvatille, mutta nyt en muista minne sen lyseon 100-vuotishistoriikkini olen pannut,
vakiopaikalta ei löytynyt. Olisin tarkastanut pari oikeata tai väärää nimeä...
Tiistaina 17. toukokuuta 2022
Kotikulmien kuvastoa, huipulla tuuleekin...
DESIGN JAANA LAMPPU-BLICK 2012
Sunnuntaina 15. toukokuuta 2022
POMMITETTUA VIIPURIA
- 1940 VANHEMPANI JA VELJENI
TULIVAT EVAKKONA LAHTEEN...
Vanhempani ja veljeni ovat kaikki jo kuolleet, Pertti ehti kuitenkin aikoinaan tutkiskella
paljonkin Viipuri-asioita ja kirjoitti evakkoreissun vaiheista artikkelinkin, voit lukea sen kokonaan.
- Alla olevat kuvat pommitetusta Viipurista löytyivät netistä...
"Sukumme Viipuriin syyskuussa l936 Nuijamaalta asettuneen haaran lähtö
tapahtui kiireenvilkkaan kun kuljetus oli saatu isämme Taunon ja eräiden hänen
upseeriesimiestensä toimin
järjestetyksi. Viipurin Neitsytniemen, noin kaksi kilometriä keskustasta,
Mikonkatu 7:n puutalon pihamaalta lähti illansuussa kuorma-auto - kuljettajana..."
Sunnuntaina 15. toukokuuta 2022
UKRAINA VOITTI - SLAVA UKRAINI...
Lauantaina 14. toukokuuta 2022
Kuvailin viisuja hetki sitten. Katsomossa minä ja uusi ystäväni, Katti...
Tiistaina 10. toukokuuta 2022
Kuva otettu Purokadulla Kiveriössä lähes puoli vuosisataa sitten...
Sunnuntaina 1. toukokuuta 2022
Saisinko kyydin vapputorille ?
No, ei sittenkään tarvitse minunkaan yksin vappua viettää !!!!
Vakituinen kaverini näkyy jo taas olevan liikkeellä - torilleko mennään?
Sunnuntaina 1. toukokuuta 2022
Kansainvälisenä työläistenpäivänä vappuna
työkonejuttuja ahertajille
Oma sorvi
21042022 Tapio Strandberg
Sepä haave suuri. Alkoi vaivata jo ennen ammattikoulua... Siellä kun konetekniikkaa opiskeltiin teoriasssa ja
käytännön töissä, niin sorvikuume oli valmis.
Niinpä jo vuotta myöhemmin kiikutin piirustukset ent. opettajalle. Tapio tahtoo seuraavat osat valmistettavan:
Puusorvin johde. U 16 palkista. Yläpinnalle 16 mm teräslevy. Siihen 18 mm ura koko matkalle. Siinä siirtelen kärkipylkkää ja terätukea.
Ope jopa laittoi vastaan, kun halusin pylkän kaatuvan taakse 20 astetta. Siis vain tyylin vuoksi. Lopulta suostui.
Niin valmistui tilatut osat. Pylkkään sain ostettua vanhan painosorvin pylkän karan. Sen lyhennytin työpaikallani.
Suunnittelin myös pyörivän kärjen. Työpaikkani valmisti senkin. Se oli jalostetumpaa mallia, kuin oli totuttu.
Niinpä sorvin johdeosuus oli valmis maalattuna. Liitin sen jo aiemmin valmistamaani smirgelilaitteeseen.
Se on maailman ainut kaltaisensa.
Sorvarin teriä valmistin lattaviiloista, myös puusepän taltoista.
Aloitin puusorvarin uran aivan ilman mitään koulutusta. Jo isän ojentama itseluottamus oman käden mahdollisuuksiin
johti hyvin laadukkaaseen tulokseen. Niinpä jo kohta aivan kaupittelin kuppejani, kynttilänjalkoja työpaikkalla.
Joka koruliike otti myyntiin puiset rannerenkaani. Pikku ylpeydella ajattelin. Ei oppia mistään. Tulee itse oivaltaa.
Näin kului verstaallani vuosia. Aika muuttui. Ihmiset luopuivat puun ihannoimisesta, kauppaa en saanut syntymään.
Sorvi lepää.
Osoittautui: Tarvitaan oma metallisorvi. Alituiseen pulaa metallisorvaajan työpanoksesta. Olen rientänyt paikkaan
jos toiseen anelemassa sorvausta. Harvoin heille sopii. On sitä muuta. Tosin myönnän - oma ikäni laittaa pisteen
tälle haihattelulle. Katson Oytupesta (youtube.com) toisten tekosia. Saa riittää minulle. Ei kuluja, ei vaikeita metallilastuja.
- - -
Ryti-isän smirgeli
19042022 Tapio Strandberg
Ja, jälleen 1940-luvun alku. Ja isällä koti ja liiteri, jonne tekevät kädet suuntasivat heti päivätöiden loputtua.
Mitäpä siellä muuta kuin klapeja.
Oli siellä mm. veivattava smirgeli. Melko pieni oli sen jo kulahtanut hiomalaikka. Mutta, ihmeisiin se pystyi osaavissa käsissä.
Niinpä näinkin vaatimattomalla laitteella teroittui taltat, kirveet ja jopa puukko.
Tapio sai luvan asentaa sen käyttökuntoon liiterin työpöydälle. Oli varsin somaa saada aikaan kipinäsuihkuja.
Silloin tällöin sain kaverin smirgeliä veivaamaan, joten saatoin teroitella metallinlohkomistalttojakin.
Kipinät oli kivoja.
Mitä lie kone kokenutkaan. Sen takakannessa näkyvissä messingillä juotossauma. Nyt ehjänä palveli.
Upea smirgeli siirtyi 100 metriä länteen uuteen kotiimme. Siellä aivan oma pikkuverstashuone. Ja, kipinää sain sielläkin aikaan.
Vuodet kului. Aikuistuin ja työmaa salli hiukan irtorahaakin.
Todellakin, 1980-luvulla alkoi olla kirppareita. Perinteet olivat ankarat. Smirgeli tulee olla. Niinpä eräänä päivänä
kohtaan myyntipöydällä smirgelin. No mutta, siinä on vallan 3 välitysakselia. Siis, sillä saavuttaa korkeita kierroslukuja.
Ostin sen. Puhdistuksen jälkeen oli ankara koekäyttö. Jopa alkoi akseli jopa ulista.
Mutta, mutta. Siinä ei ollut hiomalaikkaa. Siispä sellaisen hankintaan. Aloin olla jo hiomisen mestari, sillä jo ammattikoulussa
käytin Universsali-konetta kokonaisen vuoden. Kauppaan, kauppaan siis.
Kohtaan aumiinioxidi-laikan. Valkoisen. Tiedän juuri sellaisen soveltuvan teroitukseen.
Laikka kotiin. Koepyöritykset, ja kaunis kiitos.
Laite ottaisi vastaan teroitettavaa, vaikka juuri Teiltä.
Perjantaina 29. huhtikuuta 2022
Isänkin Opel-kaunotar
pääsi Etlariin tänään !!!
No ei nyt sentään isän Opel mutta samanlainen kuitenkin... Katso lisää kuvia tämän päivän lehdestä sivuilla 6-7,
auton voit nähdä Classic Motorshow'ssa nyt viikonvaihteessa Lahdessa.
'Kaunottarella' käytiin isäni kanssa vuonna 1975 Porvoossa hakemassa satakunta palisanterista kaapinovea
rakenteilla olevaan ok-talooni, ovet olivat lopettaneen huonekalutehtaan jäämistöä, kirjahyllyn osia.
Piirtelin ovien mittojen mukaan kaapistot koko taloon, tavallisen komeronoven paikalla oli aina kaksi
palisanteriovea päällekkäin, ylhäällä ja alhaalla sokkelit, kirvesmies toteutti suunnitelmani.
Matkalla Porvooseen isäni pysäytti auton ja kysyi haluanko ajaa. Kuskia ei vaihdettu,
olin ostanut isäni edellisen Opelin ja sain sillä ok-talon rakennusaikana ajella aivan riittävästi.
En siis koskaan ajanut isäni 'kaunottarella' metriäkään, mutta omia Opeleita minullakin on ollut
tähän mennessä jo puolisen tusinaa...
Keskiviikkona 27. huhtikuuta 2022
Asia on pihvi.
Ja hyvä pihvi olikin !!!
Lounas tuotiin kotiin paikallisesta herkuttelupaikasta, ravintolan salaattikin
niin hyvää että tilasin tuplana muutamaksi seuraavaksi päiväksi. Nammm...
Keskiviikkonana 27. huhtikuuta 2022
Aikamatka vuoteen 1962...
Kuusikymmentä vuotta sitten, siis vuonna 1962, SIGNAL-lehtykäiseni painettiin
Salomaan kirjapainossa arkkioffsetvehkeillä, neljä sivua, levikki 2.500.
Ja kaikki lehdet postitteli maailmalle yksi ja sama nuorukainen, joka latoi jokaisen ilmoituksen,
taittoi sivut, luki jokaisen ulkomailta tulleen vieraskielisen kirjeen, kirjoitti kuorille osoitteet,
liimasi postimerkit, vei lehdet postiin... Työtä riitti, lyseota käytiin, elettiin aktiivisesti.
Hienoa aikaa, hienoja muistoja, sisältöä elämään vielä nyt pian 80-vuotiaanakin.
Maanantaina 18. huhtikuuta 2022
Aikamatka vuoteen 2005...
On tullut kaikenmoista koettua tuon vuoden jälkeen, on käyty melkein ikuisuudessa! Miten?
Viime vuoden elokuussa makasin kuulemma neljä päivää KOOMASSA, onneksi kuitenkin koin myös 'ylösnousemuksen'...
Henki siis pihisee, ainakin toistaiseksi. Kiitos siitä taitaville sydänkirurgeille Helsingin Meilahden sairaalassa.
Sunnuntaina 17. huhtikuuta 2022
Lumi maalailee pääsiäismunia 2008
Lapsenlapseni puuhastelu vaatii tiukkaa keskittymistä, lattioiden suojaamista 'vesivahingoilta',
taustalla Signalin lukijoilta saamiani kansallispukuisia nukkeja ympäri maailmaa...
Lauantaina 16. huhtikuuta 2022
Lukijoita Intiasta ja Algeriasta
Yläkuvassa Signalia luetaan Intian Amritsarissa, alakuvassa vieraita Algeriasta Lahdessa Soltissa!
Mikä tämä tämmöinen lahtelainen SIGNAL-lehti on ???? Katso netistä, webbiosoite on
- www.signalpenpals.net -
Perjantaina 15. huhtikuuta 2022
Kiiltomato
28032022 Tapio Strandberg
Liekkö teille tuttu??
Tapiolla vain yksi, ja vaikuttava kohtaaminen.
Olin tyttöystävän kanssa Hälvälässä. Taisimme olla ampumaharjoituksissa. Sateentihkuinen illansuu.
Harjoitukset päättyivät. Olemme vetäyhtymässä kotia kohti. Kohta olemme hiekkatien kohdassa,
jossa molemmin puolin korkeaa tiheää kuusikkoa. Ja, nyt seis.
Mitä ihmettä. Kuusien oksat kimmeltävät. Ei suinkaan vesipisaroista pelkästään. Mitä nuo ovat?
Näyttävät lehtimadoilta. Kenties 1 cm paksuja, vihreitä. Pituus noin 6 cm. Hiljaa nöykkien etenevät oksistolla.
Olimme kuulleet kiiltomadoista. Nyt kohtaamme heidät.
Vietimme melkoisen tovin heidän kanssaan. Luontoa harrastava ystävätär myös lumoutunut.
Ilta se joutui sinäkin päivänä, ja huolehti meidät koteihimme.
Pitkäperjantaina 15. huhtikuuta 2022
Metz
29032022 Tapio Strandberg
Mitä kaikkea se onkaan. On myös merkittävä saksalainen kaupunki. Katselin aamun kuluessa x3 filmikoosteen
Saksa - Ranska -sodasta, kaikkine vaiheineen 1870.
Silloin kohtaa täydelleen kaksi maailmaa, jotka aivan poikkeavia. Saksa vielä aivan repaleina monine
osavaltioineen, Ranska kulttuurivoittoisesti kehittynyt uudenlainen valtio.
Se sota oli myös kysymyksiä, kuka on saksalainen, kuka ranskalainen. Reuna-alueen kielikin miltei yhtenevä.
Koko tuleva sota, vain poliitikkojen juonittelua.
Niinpä, sota kohdattiin ja kärsittiin. Käytiin vielä x2 sotaa yhtä surullisin kääntein.
Mutta, minun Metz.
Se on vain valokuvausapuväline. Se on suuritehoisin salama, kautta aikojen.
Miltei valtaisa käsikranaatti se valonheitin osa, ja mahtava akku, kuin viikon eväät. Aivan kaikki
toteutettu täydellisellä saksalaisella pedanttisella otteella. Todellakin. Vain paras on riittävää.
Olin vuosia kuvaillut harrasteena, ja nyt jo teollisuuskuvausta ammattilaisena. Se työ edellyttää
selviämistä kaikissa olosuhteissa.
Monia salamia olin selvitellyt teknisesti. Jotakuinkin, olivat pienoisia tähän tarkoitukseen. Laitteen
savuttua alan lehtiin, ahmin kaiken. Etsin saksankielisistä saman. Nyt oli salamien kuningas syntynyt.
Ostin sen Olavi Pohjosen avulla Nastolan Optikko-liikkeestä. Siis, hieman riski 4000 mk tiskiin, niin
sen voi saada.
Olli toi laitteen kotiini. Halusi sitä kovin heti lainata. Tapio ei suostunut. Ollilla kun on tapana
kolhia laitteitaan ja aina sattuu jotain. Siitäpä Olli suuttui.
Mutta. Nyt Metz astui tosikäyttöön. Rauten Oy:ssä haasteita riitti. Olin saanut hankituksi sinne
Metz-laitteen 25 voimaisena. Sen puutteet jo tunsin.
Nyt otin omani mukaan kaikkeen, ja jo aukeni aivan uusia mahdollisuuksia. Metz 60 CT on todella tehokas.
Se antaa 2000 salamaa kertalatauksella. Salamia saa kohtuuetäisyyksille 2 sek välein. Ja, kun tehoa on,
voinen yhden kokeilun kertoa. Olen Lahden konserttisalissa. Parvekkeen takimmaisessa penkissä.
Olen lupautunut kansantanssiryhmien kuvaajaksi, talkoilla tietysti. Niinpä mukana oma ammatti Canon F2 n, ja
200 mm opiska. Sillä hallitsi oikein suvereenisti koko näyttämön. Salamia sain tosi tiheään. Melkein tosin hävetti.
Koko sali valaistui aivan kokonaan. Kukaan ei tullut hämmästelemään.
Raute Oy:ssä kuvasin koneiden lisäksi kaikki vieraillut. Eipä enää tarvinnut odotella salaman valmiutta.
Se oli aivan valmis, ampui kuinka tiheään tahansa.
Ken ei ammattikseen ole kanniskellut tätä viikon eväspakettia ja isoa nuijaa valaisimena, ei voi oivaltaa,
minkä rasituksen ne tekevät itse kuvauksessa. On kantohihna, on synkkajohto, jäykkä ja pitkä virtajohto.
Siitäkö johtunee, etten muilla ammattikuvaajilla ole juurikaan tätä laitetta kohdannut. Teollisuuskeikoilla
kaikilla Suomen vaneritehtailla pääkalustona oli toki studiosalamat, x3, mutta Metz 60 hoiti pienet kohteet.
Meni kaksi vuotta, oman salaman käyttöä, ennen kuin sain yhtiön johdon uskomaan sen hankinnan olevan välttämättömän.
Niinpä, Metz palveli siviilikuvauksissa ja töissä. Molemmat yksilöt aivan täydellisesti.
Aika muuttui. Alettiin siirtyä digikameroihin. Tapiokin luopui Raute Oy:n palveluksesta. Jatkoin siviilikuvauksia,
teollisuudesa ja juhlissa. Mutta, digi se saapui Tapionkin käytäntöön. Metz jouti sivuun.
Tekniikka oli rientänyt. Oli jo tarjolla laadukkaita, kameraan kiinnittyviä melko isoja salamia teholtaan vallan 56.
Jo oli herkkua niille, joille se sallittiin. Tapiollekin jonkin aikaa.
Lopulta luovutin ammattikuvaushaasteen. Myin kaiken ammattikaluston. Tyydyn kuvaamaan pikkudigipokkareilla,tosin x10 kpl.
Eipä koko enää kiusaa. Pienin kulkee vaikka rintataskussa, ja löytyy merkeissä Canon ja Nikon... Muitakin on.
Torstaina 7. huhtikuuta 2022
Tästä ikkunasta näin aamulla 8:30 ketun juoksevan pihalleni jäniksenpoika suussaan...
Kiirehdin hakemaan kännykkääni, mutta kettu oli jo ehtinyt siirtyä kotiporttaitteni vierelle. Vedin verhot pois ikkunasta,
se piti rapisevaa ääntä, kettu vilkaisi ikkunaani päin ja lähti saalis suussaan loikkimaan takaisin metsän suuntaan herkuttelemaan,
en ehtinyt kännykän kameraakaan laukaisemaan.
Oravat, jänikset, varikset, harakat jokapäiväisiä vieraita pihallani, on kettu aiemminkin käynyt,
punasilmäinen lumikko on tuijottanut silmiini metrin päästä. Kyyhkyjen kujerrus,
tikkojen nakutus, paljon erilaisia luonnonääniä... Elämää.
Keskiviikkona 6. huhtikuuta 2022
Runotyttömme Lumi 9-vuotiaana
Maanantaina 4. huhtikuuta 2022
Sukumme nuorin runoilija
Maanantaina 28. maaliskuuta 2022
Kaksi puuseppää
28032022 Tapio Strandberg
Mitä yhteistä heillä on?
Luultavammin eivät ole kohdanneet lainkaan.
Yhteisyys on nyt Tapion oivaltamaa. Asuivat aikoinaan Kullakukkulalla. Tämä, Asko Oy:n kuulu työnjohtaja,
omassa pikkumökissään, aivan länsilaidalla, katsellen kentän ylitse Länsiharjun kansakoulua.
Hypähdämme Kullankukkulan ylitse, ja päädymme siihen ainuaan kerrostaloon, itäisellä rinteellä.
Tämä, Soini-niminen palveli todella mallikkaasti Villähteen autokorilla todella pitkään. Mitä teki puuseppä
autokoritehtaalla? No, siihen aikaan koreja vielä valmistettiin puusta ja pellistä. Niitä lopunaikoina
haluttiin vielä erikoistilauksesta.
Soini tuli kuuluisaksi täydellisistä taidoistaan. Ei nuoremmat pärjänneet lainkaan hänen rinnallaan.
Olen tutustunut hänen puuseppäpoikaansa. Yhdessä avitimmekin isää loppuvuosina. Yhden vierailun sain hänen
luokseen tehdä. Soini eleli vatimattomasti kaksiossaan. Kävi tanssimassa. Pitkä ja komia mies. Perikunta
onnekseen havaitsi, kuoleman jälkeen, Soinin olleen erityinen sijoittaja. Aluksi melko pienin panoksin, oli rakentanut miljoonaomaisuuden.
Jospa aloitan Kullankukkulan länsipuolen asukin.
Kohtasin hänet sittemmin kotonaan, kerrostalossa, Alijuhakkalan alueella. Melko lähellä Launeen kirkkoa.
Miten sinne ohjauduin? Lie poikansa asiaa järjestänyt. Hän kun palveli ESS-lehden painossa esimiehenä.
Ja oli sellainenkin kytkentä. Hänellä pikkumökki Häilön saaressa. Sen tontilla tonenkin pikkumökki, jota vuokraili
veturinkujettaja Bengström. Isän tuttu, ja miltei naapuri samalta kadulta. Niinpä, alle 10 vanhana saimme veneen lainaan,
ja luvan olla yhden päivän siinä vuokramökissä.
No, mutta. Kyläilyni seuraus. Jokin aika myöhemmin, talvella kuljen aivan puusepän asuintalon ohite.
Muutama metri ennen porraskäytävän ovea, kohtaan näyn. Puuseppä leijuu kahden metrin korkeudessa ja kolmen
metrin pituisena edessäni. Todella jähmetyin.
Ehkä oli aika jo, kun puuseppä oli siirtynyt taivaan iloon, mutta hetki oli todella vaikuttava. Näky himmeni ja
jatkoin kotimatkaa. Se vierailun toinen kerta jäi toteutumatta... On niitä kiireitä.
Mutta se oivaltaminen yhteydestä!!!
Kullankukkula oli yksi yksi Punaisten konekivääripesäke v. 1918. Sieltä he ampuivat Launeen
suunnalta lähestyviä saksalaisia. Ei tosin kovin kauaa.
Kullankukkula on ja pysyy. Kaikki muu onkin huuhtoutunut ajan saatossa pois.
Jopa muistin Askon puusepän nimen: Kallioniemi.
- - -
KYLLÄ MAAILMA ON PIENI, tuttuja tulee vastaan 'joka mutkassa' ja tässä jutussakin.
Kotipihallani kasvaa Kallioniemen pihalta Kullankukkulasta haettu kirsikkapuu. Heikki - siis 'pätkä-Hessu'
oli tosiaan minunkin pitkäaikaisia työkavereitani, valmiit ilmoitusleiskat kiikutin useinkin
latomon työnjohtajien lasikoppiin ja he sieltä edelleen latojille. Heikki oli supliikkimies, kaikkien kaveri,
sanavalmis huulenheittäjä. - Raimo Kaarna
Maanantaina 21. maaliskuuta 2022
Kivimaan kansakoulussa 1950-1954
HIENO UUSI KOULURAKENNUS

I LUOKKA 1950-51, OPETTAJA IRMA WALLENIUS. OLEN OIKEASSA YLÄNURKASSA.

II LUOKKA 1951-52, OPETTAJA MAIJA MUTIKAINEN, OLEN VASEMMALLA ETUPULPETISSA.

III LUOKKA 1952-53, OPETTAJA RITVA LEINONEN, OLEN OPETTAJAN TAKANA.

IV LUOKKA 1953-54, OPETTAJA RITVA LEINONEN, OLEN TAKARIVISSÄ NELJÄS OIKEALTA.
Maanantaina 21. maaliskuuta 2022
Olipa kerran kolme pikkumiestä. He pelasivat potkupalloa, kukin omilla kentillään.
Pallon nimi oli Otan.
Keskimmäisellä kentällä pelasi pallon kanssa teatteriakin harrasteleva pikkumies.
Hän oli kerran näytellyt presidenttiäkin, ja tykkäsi siitäkin leikistä.
Hän halusi näytellä presidenttiä vielä uudelleen, uudelleeen ja uudelleen.
Ja potkiskeli silti Otan-palloakin.
Toinen pikkumies näytteli isompaa pikkumiestä, isompaa presidenttiä, hän halusi määrätä
muittenkin pelaajien leikkien sisällön ja järjestyksen. Otan Otan-pallonkin pois sinulta,
leiki vain vanhoja leikkejäsi tai en enää leiki sinun kanssasi ollenkaan. Jos et
tottele, otan Otan-pallosi pois, rikon kaikki lelusi ja vien vielä pallopelikenttäsikin.
Ja presidenttiosasikin, et saa enää näytelläkään...
Ison pikkumiehen naapurissa asuskeli kolmas pikkumies, sai joskus ajatuksen leikkiä
Otan-pallollakin. Leikki erotuomaria, tunsihan hän naapurinsa tavat ennestäänkin, kokemusta oli eikä
näkemystäkään puuttunut. Anna Otan-pallo minulle, niin isoin pikkumies ei enää kiusaa sinua.
Jos hän päättää jotain kiusata, hän jättää sinut ja alkaa kiusata minua. Tai eihän hän ala
meidän kentällä pelaamaan, meillähän on yhteistä rajaakin, 1400 kilometriä. Eikä siellä
ole Otan-pallostakaan koskaan kinaa syntynyt. Minä otan Otan-pallon ja te kaksi voitte
taas veljeillä rauhassa keskenänne, olettehan te veljeskansojakin. Ei syytä tappeluihin enää.
Ja niin rauha palasi kolmeen maahan, pikkumiehet olivat taas kaikki kolme veljeksiä keskenään.
Ja kaikki pelailivat onnellisina omia pelejään omilla kentillään, rauhassa ja vailla ristiriitoja.
Uskokoon ken tahtoo, Otan-pallosta tulee varmasti vielä kahinaa. Mutta pysyvätkö talot ehjinä,
pikkumiehet omilla kentillään ja viihtyvätkö katselijat maillaan vai muuttavatko muualle
omia Otan-pelejään pelaamaan? Aika näyttää, nyt näyttää aika pahalta...
Sunnuntaina 20. maaliskuuta 2022
Jälleen siirtyi
entinen työkaveri
ajasta ikuisuuteen,
R.I.P.
Ulla oli omaa ikäluokkaani. Olin ilmoitusosastolla töissä ja joudun parisen
kertaa vuodessa tekemään yhteistyötä toimituksen 'hömppäosaston' naisten kanssa...
Tehtäväni oli myydä ilmoitustilaa keväisin ja syksyisin ilmestyville muotisivuille,
parikolme aukeamallista kuvia, tekstiä ja ilmoituksia lahtelaisilta alan yrittäjiltä.
Myyntityötä helpotti se, että ilmoittajat saivat etukäteen tiedon k.o. erikoisnumeron
sisällöstäkin - muotimessut, kauden värit, materiaalit, tunnetuimmat suunnittelijat jne jne.
Muotinumerosta vastasivat 1960-80-luvuilla yleensä Henttoska, Irina Karjalainen, Ritva Paasilehto ja joskus Ulla Kivekäskin.
Sain heiltä 'sisällysluettelon' ja painatin sen ilmoitustilan myyntikirjeisiin, joita
sitten postittelin kaikille lahtelaisille alan yrittäjille ja valtakunnallisille
suuryrityksillekin. Myöhemmin vielä puhelinsoitto perään ja ilmoituksia tuli melko runsaasti.
Sama naistoimittajaporukka päätti myös syksyn ja kevään sisutussivujen sisällöstä.
Kivekäs -sukunimi on kaikille vanhoille lahtelaisille tuttu, ja positiivisessa mielessä.
Kukapa meistä ei tuntisi Etelä-Suomen Sanomia, Hämeenkatu 5 hienoa entisöityä 'jugend-linnaa',
Ilmarisentien rotaatiorakennuksia ja lehden toimituksen nykytiloja, Uusi Lahti-lehteä jne.
Lahden Puunjalostuksen lähettämö oli ensimmäisiä työpaikkojani 1960-luvun alussa,
myöhemmin sain tietää, että yrityksen omistaja oli K. O. Kivekäs - vähän ihmettelinkin,
kun aaltopahviin pakattuja pinnatuoleja ja kirjahyllyn osia varastoitiin Hämeenkatu 5:n
piharakennuksen toiseen kerrokseen.
Ossi Kivekäs päätti minunkin palkkaamisestani ESS:n
ilmoitusosastolle ja teki sinunkaupat heti ensimmäisenä työpäivänäni toukokuussa 1966,
työhuoneeni oli hänen huoneestaan seuraava.
Pena oli Ullan puoliso, lyseonpoikia tietenkin kuten veljensä Jammu ja Ristokin.
Kivekkään omistamassa yksiössäkin tuli asuttua 1966-67.
Sunnuntaina 20. maaliskuuta 2022
Piippu
20032022 Tapio Strandberg
Siis, piippu miehen suussa.
Näky hyvin harvinainen nykyisin.
Muutamissa elokuvissa olen havainnut piipun, tosi harvoissa... Olen viikon kysellyt itseltäni suhdettani piippuun.
Jo lapsena sen kohtasin isän suupielessä. Joskus näin hänen valitsevan sinisen Nortin.
Mitä tupakanpolttoon tulee, tulin sitä kokeilleeksi kodin keittiössä jonkin pojan kanssa kun vanhemmat poissa.
Polttelimme lattialla istuen. Taisi käydä seuraavasti: Savu nousi ja me kuulostelimme vaikutusta. Luulen tupakan
palaneen vasta puoliväliin, kun maailmamme alkoi aaltoilla. Kaaduimme lattian omiksi... Pään selviäminen vei aikaa.
Meitä ei siis yllätetty.
Aikaa kului ja Tapio-poika kasvoi. Lähti armeijaan Riihimäelle, viestipataljoonaan... Ja siellä sitä aloin tupakoida.
Ja, kuinka se alkoi. Tapiolle se oli aivan luontaista. Minä vaan aloitin... Rahaa kovin niukasti, ja silti tupakkaa ostin.
Tupakoivana siirryin reserviin.
Ja, sitten töissä... Kaikkihan siihen aikaan polttivat. Konepaja savusi muutenkin ja tupakan savut lisänä.
Saadessani vastuuta Ulkomaanlähetysten valvojana, alkoi aika kovin kiireisenä. Piippua koettelin poltella.
Tupakan laatua vaihtelin. Ei sitä aivan omaa alkanut löytyä. Tosin kiireet alkoivat riisua piipunpolton,
siihen ei ollut enää aikaa. Nyt paloi punainen Nortti ja kovin usein pikkusikaari. Sikaarin poltto häiriintyi
kovin tiuhaan, puhelimen soidessa alinomaa ja ovesta kaiken kysyjiä monia tunnissa. Niinpä tuli päivä, kun monasti
aloitettu tupakkalakko alkoi ja piti. Olin silloin 32-vuotias. Silloinen sihteerityttö Eevi keskusteli toimistossamme asiasta.
Hän lie ollut 22-vuotias ja poltteli savuketta tyylillä.
Piippu. Talletin sen omalle ullakolle. Siellä se odottaa...
Koin omaksi mallikseni suoravartisen piipun. Joskus ullakolla käväistessä vilkaisen sitä. Hieman kätkössä hyllyssä, kadunpuolella.
Sunnuntaina 20. maaliskuuta 2022

KUVA TAPIO STRANDBERG
Veturinkuljettajan pojan kotipiha
Maanantaina 14. maaliskuuta 2022
Kaksi naista
13032022 Tapio Strandberg
Tiedän heistä jotain.
Nimet: Saara Lagerblom ja Inga Lahtinen.
Saaralla tänään 95-vuotispäivät. Pidettiin upseerikerholla. Kovastikin kiinnostaa, ketä ovat kutsuvieraat,
sillä yksi kutsutuista on serkkuni Anja Toiminen, tytär Tuijan kera. Saara nähty aina Toimisten kotijuhlissa
kautta vuosi kymmenten. Nauravainen, hyväntuulinen, seurallinen.
Hänen miehensä palveli veturinkuljettajana VR:llä. Yksi isoimmista kylämme miehistä. Kävi sodat ja selvisi.
Näin joskus satamassa kesäaikaan. Miehen koko todella näkyi. Oli kokoa joka suhteessa, mutta erityiseen asusteet.
Tuli oleman leveälierinen hattu, melko värikäs sekin. Pikkutakki todella kirkaan värinen. Mitä lie keltaisen,
vihreän ja jonkin muun kirkkaan yhdistelmä. Halusivat todella parina näkyä ja näkyivät. Saara palveli Lahden
kirjakaupassa koko työ ikänsä. Siellä joskus kohtasin. Asuivat suorastaan pikkuisessa punaisessa talossa, tuossa
Hyttisen Orvokin vieressä. Mit lie suhteet olleet, eivät tavanneet seurustella. Pikkuvihaa pidettiin.
Itse Lagerblom pois nukkui jo ikuisuus sitten.
Mutta, Inga Lahtinen. Pyöreä täti. Kuin kopio edelläkerrotun Lagerblomin asuista. Että värikkäämpää ei voi keksiä.
Siis, ja myös: Leveälierisiä hattuja aina. Erittäin kirkkaita asuja. Punaista, vihreää keltaista. Kuitenkin yksivärisiä
kankaita.
Palveli kirkkoherran virastossa Kirkkokadulla, koko työikänsä. Mies, tämä kuulu Arvo Lahtinen. Lahden ensimmäisiä
floretti-miekkailijoita... Suorastaan uranuurtaja. Kehitti sähköisen pistontallentimen. Leppoisa mies. Todellinen
juttujen kertoja. Oli sodan aikana tullut läpiammutuksi keskeltä rintaa. Esitteli kerran selässä silloin tällöin
aukeavaa haavaa vieläkin. Se tapahtui hänen työhuoneessaan Raute Oy:sä, valuvarastossa. Sain ajoittain kuulla
tarinoita, kun asioin laadunvalvontahommissa hänen luonaan.
Lahtiset asuivat Osuuskaupan alapuolla punaisessa kodissaan pikkupolun varrella.
Arvo rakennutti tontilleen pitkähkön työhuoneen ja vain floretti-aseen huoltoon ja rakenteluun. Sain kerran siellä
vierailla, kun teimme hänestä miekkailijajuttua Raute Oy:n henkilökuntalehteen. Jopa näin seinällisen säilän teriä,
jos sanonta sallitaan. Lahtinen myös matkusti kilpailemaan muille paikkakunnille. Hän sai yhden työkaverimme asiaan
innostumaan miekkailusta, ja kerran koetin messukeskuksessa heitä kuvata ottelussa. Koin yllätyksen. Siinä lajissa
ei paljonkaan huidota aseilla siinä ollaan asennossa, ja sekunninosassa suoritetaan pisto. Paluu perusasentoon oitis.
Oli ensikertalaiselle vaikea pysyä mukana kameran laukaisussa.
Juuri muistan. Lahtisista vain yhden tontin etäisyydellä on sijainnut Lahden kuulu harmonikkaverstas.
Valmisti 2-, 3- ja 5-rivisiä harmonikkoja. Valmistaja oli kuulu soittaja itsekin ja siitä seurasi että jokainen harmonikka
tuli oitis myytyä.
Mikä näitä kahta naista yhdisti? Ei Tapio Tiedä. Suunnilleen saman kokoisia, hieman pullukoita. Ehkä hyvin sanavalmiita
molemmat. Jos kylämme ei olisi näin vehmaantunut, näkisin molempien asumuksen kotoa käsin.
Perjantaina 11. maaliskuuta 2022
Tehomiehiä
11032022 Tapio Strandberg
He työskentelevät Sopenkorven alueella.
Aluksi nimet:
1. Esa Salminen
2. Mikko Federley
3. Mikko Lyytikäinen
Ensin Esa. Hoitaa yksin ja suvereenisti omistamaansa Kisälli Kirppistä. Kokemus alkoi alalle
antiikkihuonekalukauppiasnaisen apuna. Hän lopetti ja Esa jatkaa menestyksellä. Kirppis hämäävä nimi.
Toki sitäkin toimintaa on, kun ostetaan kuolinpesiä ja niistä kertyy aivan kaikkea.
Ei pelkästään antiikkihuonekaluja, joka on sitä Esaa omimmillaan. Ympäri Suomen Esa tunnetaan,
toimeksiantoja kertyy kiitettävää vauhtia, hän kun on ainut todella asiansa osaaja.
Aivan kuin sattumoisin Esan toimipiste on entinen Vakiopuu-tehdas. SOK lakkautettu.
Hypähdämme Mikko Federleyhin, siihen viereiseen tehdasrakennukseen. Se on Sope Oy ja toimii edelleen.
Nämä molemmat tehtaat ovat 1940-luvun tuotteita. Oli sota ja sen jälkeinen aika. Maa asutettiin uudelleen,
joten asuntoja ja huonekaluja tarvittiin kymmeniintuhansiin koteihin.
Ferderley on ollut tuotantopäällikkönä jo 4 vuotta. Todella yksin pyörittää laitosta. Väkeä enää x6 henkeä.
Kauppoja hän saa sittenkin kerättyä ja firma jatkaa toimintaansa.
Mikko Lyytikäinen on päätynyt Manko Oy:n entiseen konepajaan pitämään omaa, Lahden Puuseppiä. Hänkin todellinen ihme.
Aivan yksin tuottaa tilauksesta aivan kaikkea puusepän mallistoa, mitä kansa tilaa. Siis, aivan tilauksesta,
puutavaran ostamisesta kaikkeen valmistukseen. Pintakäsittely mukaan lukien. Uskomaton selviytymistarina.
Mikon mestarina nuorena oli todellinen mestari. Yhdessä aloittivat Messilän puuseppinä, ja siirtyivät,
Vuorelma-kiinteistöstä Mankolle. Mikkokin tunnettu ympäri Suomen. Kaiken osaavia puuseppiä todella harvassa.
Monet kun vain rakentavat lastulevystä.
Mitä seuranneekaan, kun Lahden kaupunki kaavoittaa aluetta viihtyisäksi asuinlähiöksi, viheriönä ja jopa pikkukauppakeskuksineen.
P.S. Kisälli-Kirppikseltä olen ostellut kaikenlaista keräilykamaa; edesmennyt isäni oli vuosikausia Sopen varastolla töissä; 1950-luvulla Kariniemen
'pitkässä talossa' Nykäsen Matin ja Anteron isä oli Mankon työnjohtajia. - Raimo Kaarna
lahtelaisia kirppiksiä, kymmeniä valokuvia
Torstaina 10. maaliskuuta 2022
Sivukapakka
07032022 Tapio Strandberg
Olipa kerran Kariniemen kahvio. Sen, eteläinen pääty edelleen varastokäytössä. Sinne kuitenkin pääsi, ikäänkuin salaovesta.
Hivutauduin sen tunnelmaan kahvikuppeineni. Ikkuna länteen ja satamaraitille. Pariovet samoin. Se, mikä erityiseen minua heläytti,
kun yhdellä seinällä oli jonkin kapakan pitkä pehmustettu ja verhoiltu penkki. Siis, miltei seinän mittainen. Se kertoi uskomattomia
tarinoita menneestä elämästään.
Ehdimme seurustella joitakin kuukausia yhdessä. Tämä tila oli yksi odotushuoneista VR:n asema-aikoihin. Sen sisäseinältä yleni
todella komeat portaat ullakolle.

Olin kerran sohvalla unelmoimassa, kun sieltä laskeutuu palomestari. Oli käynyt tutkimassa paloturvallisuuta. Laususkeli kahvilan pitäjälle:
Näin rankalla sahatavaralle ei ole koskaan nähty rakennettavan. Todella järeää. Siis, turvallista myös palomiehen silmin.
Jäin sohvalle. Rakentelin päätöstä vuokrata tämä sali Tapion T:mi-nimelle. Siirrän puutyökoneeni tänne.
Toisin kävi. Muu elämäntilanteeni piti kotona... Ja kohta siihen saliin asettukin neljän naisen käsityömyyntikonttori, ja toimii edelleen.
Katsottuani Pohjois-Irlannissa kuvattua poliisisarjaa ja sitä myöten pääsi kapakkaan joka päivä. On se vaan niin, että tämä odotushuone
tarvitaan sivukapakaksi.
Sille sohvalle oma paikka.
Ovi, joka johtaa kahvilatilaan sisältää myös lippuluukun. Siitäpä sitä juomaa voisi myydä. Pariovista mainio käynti tältä uusitulta
lankkusillalta, ja edessähän toki hyvällä säällä pöytiä ja aurinkovarjoja. Vesijärven loisteliaat näkymät tarjolla.
Siispä: Pannaan toimeksi... Tahdomme pikkukapakan satamaan ja tunnelma juuri oikea.
Torstaina 10. maaliskuuta 2022
Aika matka ja aikamatka...


KUVIA ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ
Torstaina 10. maaliskuuta 2022
1964-1965 kauppaopistossa,
täällä opiskeltiin, kivoja aikoja...
KORTTIEN KUVAT ALBIN AALTONEN
Keskiviikkona 9. maaliskuuta 2022
Tilda Kuusenkanto
24022022 Tapio Strandberg
Kylämme melkoinen kuuluisuus, siis Kärpäsen kylässä. Näin lapsuudessa joitakin kertoja. Asui isohkoa taloaan
Työrinkadulla - nimi siihen aikaan.
Tänä aamuna sain Markku Stoltin hiukan kertomaan muistojaan. On minua merkittävästi nuorempi, joten muistaa vähemmän,
vaikka asuikin melkein naapurissa.
Tildan sanottiin ommelleen mekkoja, kylän naisille ja lie jollekin myyntifirmallekin. Oli täydelleen itsenäinen.
Jos kadulla oli sadevesivirtoja, saattoi hän johdattaa ne mm. Stoltin pihalle ja kellariin.
Mikä lie Tildan asumisen menneisyys? Sain tietää hänen omistaneen sittemmin ympärille nousseiden x4 talon tontit.
Ja sen kuuluisan ison kivikellarin, jolla miltei sulki koko Työrinkadun. Aivan jyrkkä mutka rinnettä kohti.
Haittasi suuresti autoliikennettä. Asiaan koetettiin vaikuttaa. Tilda ei mihinkään suostunut.
Niinpä ulkomaanmatka tuli myös tehtyä. Hänellä jokin naisystävä mukana. Aivan sattumalta myös rouva Stolt oli ensimmäisellä
ulkomaan matkallaan. Alettiin käydä nukkumaan, ja Rva Stoltilla myös ystävä mukana. Ovelle ilmaantuu Tilda. Oli joutunut
riitaan matkakumpaaninsa kanssa ja pyysi yösijaa. Ja sai.
Kohtasin lapsena Tildan perhejuhlissa. Lie Sulo Järvisen 50-vuotisjuhla. Jopa Tyyne-äiti otti lapsensa mukaan,
ja oli samalla juhlien leipuri. Isäni ja Sulo työkavereita VR:llä. Siellä kuulin kylän miesten mollaavan Tildaa melko raskaasti.
Outoa lapsen korville.
Tildan hautakivi sijaitsee Läntisellä hautausmaalla, vanhasta portista astellen x8 askelta, niin heti oikealla hän nukkuu.
Tiistaina 8. maaliskuuta 2022
MUSTAA VALKEAA JA HARMAATA - LAHTELAISUUTTA
JAKOLAA, JANSSONIA, IKÄVALKOA, HOUZIA
- viimeisin teos Liipolan kirppiksiltä, sieltä taiteilijakin?
Perjantaina 4. maaliskuuta 2022
TERÄSLINNAN TAIDETTA
Vesijärven asema
07032022 Tapio Strandberg
Mikä se vetikään asemalle. Jo silloin kun se oli jonkin eläkeläisen jonkinmoinen asunto.
Se ei meitä polkupyöräiljöitä estänyt - patiolla sijaitsi pöytä ja tuoleja. Sinne ohjauduimme
seurustelemaan... Miltei olimme tuntemattomia. Jotenkin taidepiireissä tutustuneita.
Niinpä, seuraa pidettiin pöydän ääressä. Koimme yhden melkoisen henkisen yhteyden.
Joku meistä ehdotti: Otetaan ringissä toisiamme käsistä ja ehkä koemme toisen maailman.
Ja, todella se toteutui, jopa peloittavassa määrin. Sen pöydän ja pation innoittmana opimme
ihannoimaan Vesijärven selkää kaikkina vuodenaikoina. Olemme aivan sidotut, vaikka tuosta ajasta
on kulunut 25 vuotta.
Asemarakennuksen itäpäähän avasi käsityöläinen kutomonsa ja myymälänsä. Kun kehtasin, sinne asetin askeleet.
Näin talvella isossa pystyuunissa räiskyi tulet, siis, oikein loimuten. Se olikin ainut tapa lämmittää
sitä salia, joka oli toinen kansan odotusaleista laivaa ja junaa odottaville. Mik'ol pojan ollessa.
Nojatuoli istumena. Kutoja kutoi. Hänellä Villähteen kartanon tiloissa pääpaikkanssa, mutta, nyt alkoi julkisemman kutomisen.
Siis, talvella tuli räiskyi ja tunnelma verraton.
Tapio ei koskaan ostanut yhtään teosta. Niinpä, piti rajoittamani vierailujen määrää. Täydellinen hyvä muisto.
Salin koko mennyt historia puhui.
Jo silloin tiesin sen aseman päällikönä toimineen Sulo Järvisen, Kärpäsen kylästämme.
Isän tuttu VR-vuosiltaan. Lapsena sain jopa olla Järvisellä 50-v. juhlassakin.
Torstaina 3. maaliskuuta 2022
Keskiviikkona 2. maaliskuuta 2022
Lahtelaista tänne ja vähän äkkiä, janottaa...
Tiistaina 1. maaliskuuta 2022
Ensi kertaa tänä talvena uskaltauduin jäisellä tiellä pihalle ja postilaatikolle
- Apunani oli rollaattori ja sehän osoittautui loistavaksi 'kulkuneuvoksi'.
Vasta lauantai-illan pimeydessä kaatua mätkähdin kaksi kassia käsissäni mahalleni,
onneksi ei sattunut pahempaa. Vaikka oli saattaja, liukkaus teki tepposensa.
Edellisessä kaatumisessa käsi jäi alleni ja oikean käden nimetön naksahtelee ja se pitää auttaa
toisella kädellä suoraksi...
- Postilaatikossa oli Traficomin lasku, 24.02.2022 - 25.05.2022, maksettavaa 70,980 euroa.
Aiemmin olen ajellut 20 vuotta vanhalla Ooppelillani 3.000-4.000 km/vuosi, kauppareissuja pääasiassa.
Pumppuleikkauksen (elokuu 2021) jälkeen olen ajanut 20 metriä, pihamaalta autotalliin.
Tyttäreni ajeli kesällä muutaman kerran, vajaa 100 kilometriä yhteensä. Omaa typeryyttäni olen pitänyt
auton käyttökunnossa ja maksanut koko ajan ajoneuvoverot, vakuutukset, katsastuksen, talvi- ja kesärenkaiden
allepanot, bensiinit yms. Luultavasti en enää koskaan aja metriäkään, vaikka ajo-oikeus onkin jo palautettu
kolmen kuukauden pakollisen tauon jälkeen.
- Kaunista kevättä teille kaikille, ja itsekkäästi tietenkin itsellenikin...
Maanantaina 28. helmikuuta 2022
1959 Pulkkilanharjulla retkeilemässä
Mitäs me nuoret, kuvassa Mirja, Rami ja Tellu ja kuvan otti Hannu...
Lahdesta tultiin ja kiva retki oli, muistot jäivät!
Sunnuntaina 27. helmikuuta 2022
28.2.1958 VIIKKO-sanomat
kertoi usealla aukeamalla
Lahden MM-kisoista
Katsele kuvat näistä MM-kisojen monista jutuista - klikkaa lehden kansikuvaa
-
Lauantaina 26. helmikuuta 2022
Kuoleman porteilta
takaisin elämään 17.8.2021
27.4.2021 KIRJOITIN FACEBOOK-SIVUILLANI
RINTAA PISTÄÄ JA VITUTTAA...
- 78-vuotiaana isäni kuoli Lahdessa
- 78-vuotiaana veljeni kuoli Helsingissä
- 78-vuotiaana minut kiidätettiin ambulanssilla
Helsingin Meilahteen sydämen ohitusleikkaukseen
KAIKKI OLEMME KUULLEET TUOSTA SYDÄNOPERAATIOSTA,
MUTTA MITÄ SIITÄ OIKEASTI TIEDÄMME ?
Annetaan todellisten asiantuntijoiden - kirurgien,
sairaanhoitajien ja muiden leikkaukseen osallistuneiden
RAPORTOIDA TAPAHTUMAT HETKI HETKELTÄ...
Kuvat kaikista raportin sivuista, klikkaamalla luettavaan kokoon
ELÄMÄSTÄ KIITOS TEILLE KAIKILLE,
Suomen hyvinvointiyhteiskunta,
ammattitaitoinen lääkärikunta,
kaikki te muut, joiden arvokkaan työn ansiosta
pystyn vielä tätä juttua raapustamaan...
Raimo Kaarna
Perjantaina helmikuun 25. päivänä 2022
Kaunottaria Kariniemestä
Oikeanpuoleisen sikkurasilmän kanssa käytiin Lahden vanhassa puukirkossa vihillä 1966.
Eilen syötiin maukasta lohikeittoa saman pöydän äärellä. Hyvää oli ja kivaa oli. Kiitos.
Keskiviikkona helmikuun 23. päivänä 2022
1992 Signalin levikki 5.000 USAssa
Kolmekymmentä vuotta sitten sitten sain kuningasajatuksen - miksi maksaa kalliita postikuluja ja lähetellä lehtiä toiselle puolelle maapalloa,
5.000 kappaletta lehtiä, kallista puuhaa. Nythän maksaa 2,70 euroa/kpl postittaa tavallinen kirje, ulkomaan taksat kalliimpia...
Idea oli hyvin yksinkertainen, lähetin 4-sivuisen Lahdessa Salomaan Kirjapainossa painetun lehteni mallikappaleen USAan ja siellä
sivut reprokuvattiin ja painettiin sanomalehtirotaatiossa osana 'We The People'- tabloidia. Olin InterNAPMOD-jäsen, se oli amerikkalaisten
Mail Order-lehtien julkaisijoiden yhdistys. WTP-lehti koostui 5-10 nelisivuisesta tabloidlehdestä ja jokainen julkaisija sai oman osuutensa
kokonaispainoksesta. Co-operation pays, it saves money... Yhteistyö kannattaa.

Sain oman osuuteni painoksesta, toki pienemmän, koska ulkomaan postikulut olivat kalliimpia. Tulipahan USAssa lisälevikkiä ja reilusti,
mutta jenkit eivät innostuneet kirjeenvaihtolehdestäni. He etsivät tapoja tienata enemmän TAALOJA, RAHAA, RAHAA, MONEY, MONEY... Ja minun
SIGNAL INTERNATIONAL-lehdestäni löytyi vain uusia kirjeystäviä, ympäri maailmaa, miten heistä voisi mitenkään hyötyä ja saada rahaa...
- - Kokeilu jäi yhteen kertaan, onneksi olin maksanut painatukseni USAsta maksuina saamillani postal ordereilla ja shekeillä.
Lahtelaiset pankit eivät niitä suostuneet vastaanottamaan, summat pieniä ja kulut korkeita, osa ehkä katteettomiakin? Pääsinpähän niistä
eroon ja hyödyin edes jotain.
YLÄKUVA: SIGNALIN TOIMITUS 1972; KESKELLÄ WE THE PEOPLE-LEHTI JA SIGNALIN SIVUJA; ALAKUVA: LUESKELEN YHTEISTÄ TABLOIDLEHTEÄMME, JOSSA 4 SIGNAL-SIVUA SISÄLLÄ
Keskiviikkona helmikuun 23. päivänä 2022
Etelä-Suomen Sanomien ilmoituosaston porukkaa 1970-luvulla
Taidettiinpa olla nykyisessä kodissani Purokadulla? Vasemmalta Tuula, Raimo, Anna-Maija, Olavi, Anne ja Aili, kuvaaja ehkä Eija.
ESS:n henkilökuntalehden päätoimittajana kasasin aikoinaan kaikkien esalaisten perustiedot kuvastoon - passikuva, nimi, työtehtävä -
oman arkistokappaleeni olen onnistunut hävittämään. Löytyykö keneltään, lainaksi tai omaksi? Digitoisin itselleni, ehkä nettiinkin...
Ota yhteyttä.
Keskiviikkona helmikuun 23. päivänä 2022
MANNEKIINEINA KUVASSA PERHEENI NAISET, TUPU, KIRSI JA KATI
Älppärin valkkaajia 45 vuotta sitten
Vuosina 1975-80 toin maahan USAsta tuhansittain älppäreitä, myin postitse ja tukuttainkin. Lahden Konekellarista Lehmuksen Veikko
osti joitain satoja kylkiäisiksi stereoiden ostajille, samoin tavaratalo Aleksanteri elektroniikka- ja levyosastolleen.
'Kauppa se on mikä kannattaa', eivät menneet kauppaopiston opinnot täysin hukkaan...
Keskiviikkona helmikuun 23. päivänä 2022
Päivänsankareita 40 vuotta sitten
- synttäreitä eilen ja huomenna...
Joku täytti 55, joku täyttää 79 ja joku on jonkun äiti ja joku oli jonkun ex-vaimo.
Kuvat arviolta noin neljänkymmenen vuoden takaa, paitsi joku. Elämme arvoituksellisia aikoja.
Maanantaina helmikuun 21. päivänä 2022
Osaatko sinä laskea yhdestä kahteenkymmeneen?
HITAASTI? ÄÄNEEN?
Ta-vu--ker-ral-laan... Tau-ko--jo-kai-sen--ri-vin--jäl-keen.
yk-si
kak-si
kol-me
nel-jä
vii-si
kuu-si
seit-se-män
kah-dek-san
yh-dek-sän
kym-me-nen
yk-si-tois-ta
kak-si-tois-ta
kol-me-tois-ta
nel-jä-tois-ta
vii-si-tois-ta
kuu-si-tois-ta
seit-se-män-tois-ta
kah-dek-san-tois-ta
yh-dek-sän-tois-ta
kak-si-kym-men-tä
ONNEKSI OLKOON.
On-nis-tui-han--se--si-nul-ta-kin--!
Mitä vitsiä tällaisessa ääneen laskemisessa sitten on?
Älytöntä puuhaa, lastenleikkiä !
On toisenlainenkin totuus. Se on aivovoimistelua ja kuntoilua ja liikuntaa...
Se on ainoa ulkoilumuoto, mitä olen harjoittanut säännöllisesti sitten viime
vuoden elokuisen pumppuleikkaukseni jälkeen...
Miten homma sitten tehdään 'oikein'?
'Aamiaisen' (kahvi, pulla, kymmenen erilaista pilleriä) jälkeen
palaan makuuhuoneeseeni ja avaan seinään metrin aukon (siis ikkunan), istahdan avoimen ikkunan ääreen
sängynreunalle, tuijotan etäisyyteen ja alan laskea - yk-si-- kak-si--kol-m... Hitaasti ja rauhallisesti,
tauko aina jokaisen luvun jälkeen.
Mitä tästä 'fysioterapiasta' saan itselleni? Näen kauniin suomalaisen itselleni rakkaan maiseman,
nyt talvisen ja lumisen, keväällä hennonvihertävän, syksymmällä synkempiä sävyja, hengitän yön jälkeen raikasta ilmaa.
Joskus rakkaat ystäväni käyvät minua tervehtimässä, oravat juoksevat ympäri kuusenrunkoa, jänikset jättävät
jälkensä valkeana hohtavaan hankeen, harakka hyppelehtii oksalta oksalle vaahterassani, talitintit
tuppautuvat ikkunalaudaltani sisäänkin.
Näen elämää, ELÄMÄÄ !!
|
Torstaina helmikuun 17. päivänä 2022
TIMO PARVIANEN JA LIISA KAUNISTO TORIKAHVILASSA, ESS-TYÖKAVEREITANI
Torstaina helmikuun 17. päivänä 2022
PERUSTIN 'KOTIKIRPPIKSEN' WEBBIPALVELIMELLE USAAN...
KIRJAT | TIETOKONEET | TAULUT | KERÄILY | RADIOT | POSTIMERKIT / YMS ETC JNE
MITEN KAUPPOJA VOI TEHDÄ?
Maksu käteisellä tasarahalla, nouto kotoani etukäteen sovittuna ajankohtana.
EN postita mitään, EN tuo mitään, vain nouto...
KLIKKAA KUVAA, SAAT LISÄÄ TIETOA.
Torstaina helmikuun 17. päivänä 2022
Sainpahan uusittua tämänkin...
SE ON HISTORIAA... Vuodesta 1960 alkaen olen kerännyt tietoa kaikista mahdollisista PAPERILLE PAINETUISTA kirjeenvaihto- ja keräilylehdistä,
USAlaisista Mail Order-magazineista, Underground Press-lehdistä, yhteensä noin 1.000 julkaisua ympäri maailmaa, monista skannasin kansisivutkin.
Tein niistä takavuosina tietokannan, josta pääset etsimään itseäsi kiinnostavia julkaisuja. MUTTA GOOGLETA lehden tai sen julkaisijan nimi
nähdäksesi löytyykö kumpaakaan, useimmat paperilehdethän ovat jo KUOLLEET!!!!
- Kehitys 'kehittyy' mutta ainakin vanhojen lehtykäisten uusia versioita eli webbisivustoja varmasti löytyy. Ja uusia syntyy...
Maanantaina helmikuun 14. päivänä 2022
Kesä ja veturi
25072019 Tapio Strandberg
Hypätkää kyytiin.
Olemme juuri viemässä matkustajajunaa Vesijärven asemalle. On lähtö Heinolaan. Niin kuin nyt näette, matkaamme höyryveturilla.
Lähtö Vesijärvenrantaan suoritetaan takaperin, sillä, Heinolaan ajamme uljaasti keula edellä. Takimmaisen vaunun sillalla on konduktööri lippuineen antamassa merkkiä, miten saamme matkaa jatkaa.
Niin vaisusti alamme liikkua, ensin varikolle päin, ja sitten jyrkässä kaarteessa etenemme Hämeen Valtatien sillan alitse. Siinä vierellä on isot maanleikkaukset viheriöiden. Miltei timoteitä voisi keräillä aivan vierestä.
Alamme lähestyä Jalkarannan maantietä. Konduktööri antaa merkit, että soitetaan veturin sitä isoa malmikelloa, ja silloin ajamme isolla kilkan-kalkan-soitolla tien ylitse. Ja siinä se on nyt allamme kuulu aallonmurtaja, ison ja pienen Vesijärven välissä. Koivuja kasvaa molemmin puolin. Sinistä järven selkää on nyt tarjolla. Ja, uudelleen veturimme kikattaa saapuessamme Vesijärven kuululle asemalle. On niin kesäisen vehmasta kun olla voi. Aurinkokin on tänään niin myötäinen meille. Eipä kauaa mene, kun juna on aivan täysi.
Veturissamme koristeena kaksi koivua aivan keulassa, hieman viiriäkin.
Niinpä, lähtövihellys pitkään. Puh ja puh ja moneen kertaan, sanoo veturi, kun nyt on edessä Suomen rautateiden jyrkin nousu. Isoja savupilviä suihkii veturin piipusta. Matka on nyt sitten alussa. Järvi alkaa jäädä. Kohtaamme sillankin, alittaessamme Hämeenvaltamaantietä ja jälleen tiukka kurvi kohti Lahden asemaa. Niin jää veturitallitkin kahdeksine pilttuineen tuonne vehmaaseen ympäristöön. Otamme Lahden asemalta vielä muutaman matkalaisen vaunuumme.
Niinpä, viihtyisästi Vierumäelle ja kohta sitten Heinolan kuuluille rautasilloille katsomaan alla virtaavaa Kymeä, ja samalla silmäyksellä voi jo katsastaa Harjun paviljonkia, joka komiana siellä ikkunoillaan miltei vilkuttaa. Niinpä, saavumme Heinolan asemalle ja muutaman tunnin tutustuminen Heinolaan saa alkaa.
Maanantaina helmikuun 14. päivänä 2022
Remppaa kotitalossa Kiveriössä
2009 vaihdettin vanhat mineriittitiilet teräspeltiin talon katolla. Sattumalta toinen korjaajista oli kansakoulukaverini poika, ammattimiehiä molemmat tekijät.
2011 myllättiin pihatiellä. Tuliko kaukolämpöön siirtymisestä säästöä öljyyn verrattuna, tammikuun 2022 lasku oli 315,43 euroa, vanha kivitalo kalliolla. Nykyään sähkölämmitteiset talot taitavat olla kalleimpia elää.
Maanantaina helmikuun 14. päivänä 2022
AUNE JA TAUNO KAARNA
1940 tulimme evakkona Viipurista Lahteen
Tässä tutustutaan uuteen kotikaupunkiin, ehkä Rautatienkadulla aseman lähistöllä. Uusi koti löytyi Launeelta, Lahden väki lisääntyi kolmella, Viipurissa syntynyt Pertti oli 3-vuotias. Isäni ryhtyi kuorma-autoilijaksi ja äitimme hoiti meitä kolmea rasavilliä kotona 1950-luvulle asti. Minä synnyin 1943, pikkuveljeni 1945.
Olen ainoa edelleen Lahdessa asuskeleva, veljeni on nykyään hesalainen, muut ovat jo vuosia sitten poistuneet lopullisesti joukostamme, R.I.P.
Maanantaina helmikuun 14. päivänä 2022
Lahden varakkaat
ovatkin köyhiä
13022022 Tapio Strandberg
Siihen tulokseen tulin, kun siististi ja jopa muodikkaasti asioin Valokuvausliike Erkki Halmeen erinomaisessa liikkeessä.
Sanoisinko ajan jaksoksi 30 vuotta.
Miksi moiseen epäilyyn päädyin. Erkki Halme, lukuisien tyttöjensä kanssa palveli todella taidolla kaikkia.
Olipa niinkin, kun herra saapui ostoksille, piti tyttöjen mennä noutamaan johtaja Erkki Halme heitä palvelemaan.
Niinpä näin loputtomiin tilanteita, kun asiakasherra vääntää Erkin kanssa hintaa alas. Erkin hermo piti aina. Hymyten neuvottelua jatkua ja jatkui.
Tapio tarpeensa tiskillä hoidettua, tyttöjen kanssa kaikki sujui.
Miltei joka kerta ostava herra jää jaarittelemaan hinnasta, jostakin kameralaitteesta.
Niinpä, tohdin todeta: Herralla oli joutoaikaa, ehkä rahaakin. Erkki-johtajan aika ei tuntunut maksavan hänelle mitään.
Erkki Halmeen liike todella menestyi.
Palvelu ja taso täydellinen. Oma mustavalkolaboratorio kaupungintalon vierellä, täydelleen ammattimaisella tasolla. Siellä, neiti Zitting oli itse täydellisyys.
Oli sekin aika, kun olin opetellut itse kehittämään filmini, siis kino ja 120 koko, että taitoni ylitti jopa Halmeen laadun.
Niinpä, tulos neiti Zittingin vedostettua valokuvani, alkoivat olla ylivertaisia.
Palvelin Raute Oy:ssä toimeni ohella valokuvaajana, ja omalla studiolla vallan. Kuvasin vuosittain kaikilla vaneritehtailla jokaisen uutuuslinjan.
Kuvia tuli saada pikaisesti valmiiksi. Erkki Halme aina palveli virheettömästi.
Sikäli miellyttävä tosiasia: Erkki Halme palveli Raute Oy:ssä teknikkona konesuunnittelussa ennenkuin ryhtyi yrittäjäksi.
Harmi vaan, kun tulin nimitetyksi firmaan valokuvaajaksi, ja Halme syrjääntyi. Siitä lähtien Erkki melko yrmy minulle.
P. S. KUVASSA TAPIO VUONNA 1973
Maanantaina helmikuun 14. päivänä 2022
Paskaa taidetta paskahuussissa
Sorry, tarkoitin tietenkin tasokasta taidetta wc-galleriassani...
Ulkohuusseissahan on usein seinillä nastoilla kiinnitettynä aikakauslehtien kansisivuja,
poppareiden kuvia, joskus jopa julisteita. Miksei siis 'kaupunkilaishuusseissakin'?
Kaikki 'näyttelyni' teokset olen löytänyt kirppiksiltä, ulkokirppiksiltä ja sisältä,
öljyvärimaalaus löytyi kerrostalon roskiksesta - taiteilijan hylkäämänä, venäläiset puukehyksiset klassikkoaiheet 1800-luvulta neljän sarjana Sopenkorven suunnalta. - Kiitos käynnistä...
Sunnuntaina helmikuun 13. päivänä 2022
Filateliaa, fiiniä puuhastelua
Tämän tekstin julkasin jo vuonna 2013, mutta nyt tässä uusintana:
Kävin 1950-luvulla Rautatienkadun apteekintalossa Koskela-nimisen vanhemman filatelistin kotona ihailemassa hänen kokomaailman postimerkkikokoelmaansa, kokonainen huone oli täynnä hienoja arvokkaita postimerkkikansioita, merkkejä ja luetteloita oli tuoleilla, pöydillä ja hyllyillä, jopa lattioilla, varmasti kymmeniätuhansia kappaleita. Koskela veti Lahden postimerkkikerhon nuoriso-osastoa seurakuntatalon alakerrassa, hänen vaimonsa oli hammaslääkäri ja vastaanotto samassa suuressa huoneistossa kuin isännän arvokkaat kokoelmat.
Oli valtava kokemus päästä näkemään Koskelan postimerkit, 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta, kymmenittäin paksuja kansioita, 'postimerkkisokeripaloja', kenkälaatikoittain merkkejä ja leikettä, kilotavaraa, kuoria, kortteja jne. Itsestänikin tuli parantumaton keräilijähamsteri, filateliaa, etikettejä, kortteja, kuoria, vaikka mitä...
Lauantaina helmikuun 12. päivänä 2022
Pöydiltä ja lattioilta
löytyy muutama Applekin...
Tätä tekstiä kirjoittelen 24" näytöllä kymmenkunta vuotta vanhalla iMacillä ja siinä on käyttöjärjestelmänä myös Windows 7, lisäksi työhuoneessani on 27" HP ja Windows 10. Olkkarin puolella on pari 27" iMacciä, joissa Apple-käyttöjärjestelmä plus Windows 10. Eli samat grafiikka- ja tekstinkäsittelyohjelmat toimivat kaikissa tietokoneissani.
Lauantaina helmikuun 12. päivänä 2022
Minuahan ET kuvaa...
Näyttää olevan sormus vasemman käden nimettömässä... Olenko itse luvattomilla teillä ?
Eletään vuotta 2006, satamassa tietenkin, oliko olutta laseissa vai lipitettiinkö kahvia. En muista enää, mutta kivaa oli.
Nyt eletään vuotta 2022 ja vieläkin tapaillaan.
Harvakseltaan mutta silti jo neljännesvuosisadan ajan...
Lauantaina helmikuun 12. päivänä 2022
Rautella nähtyä ja kuultua
Raute Oy ja Mexico - 05102020 Tapio Strandberg
Olipa saatu suurtilaus Mexicolaiselta yritykseltä. Saamme vieraaksi omistajaisän ja hänen kolme poikaansa.
On lumisateinen päivä. Lunta tulee, miltei, kuten sanonta kuuluu: turkin hihasta. Saan olla kameroineni Lahden tehtaan saleissa kierroksella.
Nyt on kohteinani kaikkein eläväisin vieraskunta kautta aikojen. Huikein hetki on kun ylitämme tehtaan pihaa, ja kiharatukkaiset vieraamme ilakoivat lumihiutaleista. Sellaista aivan lapsellista riemua ei voi pohjoismaalainen aikuinen päästää itsestään näkyville. Nämä pojat olivat lumisateessa sisävaatteisillaan aivan hippasilla. Myös tehdassaleissa oli vilinää. Mexico-vieraat havaitsivat kaiken. Iloisina puikahtelivat ahtaissa asenteilla olevien koneiden välissä täydellisen valloitavina.
No, iloiset asiakkaat poistuivat Mexicoon.
Ja, sitten vyöryi Rautelaisten tietoisuuteen pommin kokoinen tieto: Laivaus suoritettu. On suuri uhka. Markkinatalouden suuresti heilahdellessa leviää huhu, että Rauten tulevaisuus on uhattu. Yhtiö saattaa nyt kaatua tähän suureen kauppaan. Pelko ja häpeäkin kulkee halleissa.
Ja, sitten, iloinen uutinen alkaa kulkea. Markkinoiden raha-arvot ovat täysin yllättävät. Raute Oy saakin 50% korkeamman korvauksen koneistaan, kuin aluksi näytti olevan.
Siis, Huraa. Olemme pelastetut !
- - - - -
Jännitystä - 12022022 Tapio Strandberg
Osastoni työskentelee nyt koko viikonvaihteen... Koko korttelin kokoinen Raute Oy muuten nukkuu. Ei jyrrää isot koneet, ei mitään ääntä.
Tarvitsemme ehdottomasti paineilmaa. Vanerilaatikoiden naulaus nykyisin ilmapyssyllä. Jaa. Eipä pihise mikään putki.
Menen katsomaan isoa kompressoria. On asetettu käyttökieltoon. Voihan Venäjä. Lievästi on tiedossani. Valimon vintillä on pienempi kompressori. Jassoo. Miten sen löytäisi. Ketään ei valimossakaan, lähden könyämään portaita. Aivan ylhäällä on jokin ovi. Raottelen. Pimeää ja tietysti todella pölyistä ja nokista. Seikkailen kapeaa käytävää koettaen nähdä edes jotakin. Melkoisen matkan päässä jo jokin korkea painesäiliö. Ja, olisiko jokin käynnistysohje. No, ei tietenkään.
Hapuilen mahdollisia kytkimiä.
Havaitse yhden ilmeisen laitteen. Sen tiedän kuitenkin ja vain. Pitää käynnistää Tähtikolmio-periaatteella.
Niinpä linksautan isoa kytkintä kerran. Sähkömoottori alkaa ottaa kierroksia... Joko vai kohtako saan kiertää kytkimen tähtiasentoon. Kestää melko kauan, ja sitten rohkenen.
Käymään se sitten jäi, ja x10 ukkoa saattoi aloittaa paukutuksen ilmapyssyillä.
Pujottelin itseni taas pois ihmisiin. Tarkoittaa aamupimeälle tehtaan pihalle.
Lauantaina helmikuun 12. päivänä 2022
Nastolan Taarastissa tapahtuu...
Kuvat toki 10-20 vuoden takaa, taidenäyttelyssä käväistiin kahden Ryynäsen akvarelleja ja öljyvärimaalauksia katselemassa ja pelimannimusiikkia kuuntelemassa.
KAIKKI KUVAT RAIMO KAARNA
Perjantaina helmikuun 11. päivänä 2022
Katso nyt digikuviani, klikkaa!
Tällä Sony Mavicalla, digitaalisella kameralla siis, kuvasin satoja valokuvia viime vuosituhannella. Korpulle mahtui 20-25 kuvaa, kamera maksoi 'maltaita' eli todella paljon! Pitäisi kai testata taas, tallessa on.
Tämän kuvan olen ottanut aikoinaan omasta peilikuvastani...
Torstaina helmikuun 10. päivänä 2022
Lisää kulttuuria ja taidetta lahtelaista.nettiin...
Mikä rauha, mikä harmonia...
Veistokset on aikoinaan tehnyt 'hovikuvaajamme' Tapion Strandbergin sisko, arkistolöytöjä vuosien takaa. Anna silmiesi levätä, sielusi rauhoittua.
Torstaina helmikuun 10. päivänä 2022
Onnittelut Jarmo, tänään 78 v.,
minä kahden viikon päästä 79...
Kuten kuvatekstistä näkyy, istuskelimme vanhat luokkakaverit Lahden torilla kaksikymmentä vuotta sitten, ja lyseon penkeilläkin vuosikausia. Hienoja aikoja !
Torstaina helmikuun 10. päivänä 2022
Miten pyyhkii...
Hyvin pyyhkii, kuin jäitä polttelisi. Tai itse asiassa elämä vaikuttaa pinkiltä, vaaleanpunaiselta.
Seitsemänä päivänä viikossa, sen seitsemän kertaa päivässä, romanttisenpunertavaa näyttää elämäkin olevan...
Verenohennuslääkkeen aikaansaannoksia, mutta minkäs teet. Pumppu pelaa.
Veritankkauksissakin olen käynyt - joulukuussa seitsemän pussia, nyt tammikuussa neljä ja pussillinen rautaakin.
Tiistaina helmikuun 8. päivänä 2022
Operetteja katolla
08022022 Tapio Strandberg
Arvo Saarinen otti tehtäväkseen rakentaa kotimme 1955.
Paljon olikin saatu tehtyä. Hän ja poikansa Tuomo. Toki maansiirroissa lukuisia miehiä, ja täysbetonisen alakerran valuissa myös.
Nyt elettiin loppukesää. Katto-orsien naulaus käsillä. Sen suoritti isä ja poika kahdestaan.
Asuimme vajaan 100 m päässä toistaiseksi, ja koti valmistui puutarhatontillemme. Siellä, runsaan 10 m korkeudessa Tuomo naulaili 5 x 2,5" lankuista kattotuoleja.
Tuomon taiteelliseen harrastukseen kuului osallistuminen viihdekuoron toimintaan.
Niinpä, joka iskua vasaralla säesti loisteliaat operettisävelmät..
Lienen itsekin ollut hiukan taiteellinen ja todella nautin laulusta. Niinpä monikin operetti saapui ensi kertaa korvilleni.
Aivan väsymätön Tuomo lauloi koko päivän. Ehkä pikkutauko, kun pitkiä lankkuja rahattiin katon räystäälle.
Sekin nähtiin kun kadulla kulkevat ihmiset hidastelivat. Olihan esitys ainutkertainen koko kylässämme.
Melkoisia vuosia myöhemmin katollamme oli toisenmoinen esitys. Hormiin oli kehittynyt nokipalo... Tai sellainen tahallaan sytytettiin sutarin toimesta.
Olin paljon pois kotoa, ja kytevä punapyökkituli pannussa sen oli aiheuttanut. Niinpä kaksi sutaria teki pitkän päivän. Toinen piipun päällä, toinen pannulla.
Kettinkiä piti nytkyttää se 8 tuntia kaiken aikaa. Sen tuli jatkua, pelkona piipussa räjähdystä.
Kuljin piipunpään ja pannuhuoneen väliä. Joskus 3 m liekki piipusta. Valmistin kunnon munkkikahvit. Kuskasin ne piipun pään luo. Niinpä, nautiskelimme
laajoista näkymistä. Kysyin sutarilta, josko useinkin saat kahvia piipulle. Lausui tämän olevan ensikerta.
Tämä piipun päässä ketjua heiluttava sutari oli kuulu riettaasta suustaan. Niinpä kuulin joitakuita kertoja, kun nainen kulkee ohitse, erittäin
rienaavia huudahduksia... Siis, melkoisen raskaan syytöksen veroisia.
Pidin suuni kiinni. Olihan kotini piippu saatava pelastettua.
Otin tehväkseni myös tutkia piipun kylkiä koko pituudeltaan, ettei pintalämpö aiheuttaisi tulipaloa.
Sutarien esimies vastasi vastuukysymykseeni: Me emme vastaa mistään.
Tiistaina helmikuun 8. päivänä 2022
Voimistelusali
05012016 Tapio Strandberg
Mitä siellä on? Katosta roikkuu paksuja köysiä. Roikkuu köysistä renkaita. Nojapuut korkeina. Hevonenkin. Hyppyponnahduslauta. Korkeushyppyverkko. Koripallokorit seinillä. Puolapuita kaikilla seinillä. Painimattoja suuri joukko. Palloja ja vehkeitä muitakin.
Sinne lapsijoukko marssii voimistelupuvuissaan, taitanee olla tossujakin joillain. Alkaa ohjattu lämmittelyriento ympyrässä, vauhti, vauhtia. Kun näyttää jo huohotus joillain olevan rinnassa, aletaan jakaa lapsia eri kohteisiin treenaamaan ohjatusti kaikissa laitteissa. Jopa on vaivalloista. On kovin suuria tasoeroja fyysisissä voimissa. No, treeni tulee nostamaan kaikkien kuntoa talvenajan ponnistelujen tuloksena. Vaihdellaan kohteita. Kaikkien on kokeiltava kykyjään.
Siirrytään välillä palloilemaan, ja juostaan rennosti itsensä hikeen. Ope näyttää joillekin vauhdittoman korkeushypyn salaisuuksia. Ollaan nojapuilla. Niitä säädellään lapsen koon mukaan eri leveyksille. Aletaan tutustua hevosen mahdollisuuksiin. Roikutaan renkaissa tehden neuvottuja liikkeitä. Jotkut jo uskaltavat köysissä kiivetä, jopa kattoon saakka. Se on huima suoritus.
Sitten ope komentaa kaikkensa antaneet tytöt ja pojat suihkuun.
Tulee sekin nimenomainen päivä: Saadaan mennä koulun uimahalliin. Siihen Suomen ensimmäiseen laatuaan kouluissa. Jälleen tarkkaa valvontaa, osanneeko joku jo uida. Sellaisiakin löytyy. Katsotaan taidot. Hyvä. Aletaan harjoittaa niitä, joilla ei ole uimataitoa, siellä matalassa päässä. Opettajien silmät tarkkoina. Villit tenavat ovat alttiit vallattomuuksille.
Ollaanhan vallan alastomina kaikki, tytöt ja pojat. Muutenkin osoitettu kiinnostus puolin ja toisin liikuttaa mieliä. Usein se kulminoituu tyttöjen kiusoitteluun. Laskenko tikkaita pitkin altaaseen, vaiko.. Roiskautan ainakin vettä.
Opetellaan vimmatusti ja nautitaan. Sen ajan lapsilla ei toki ole kotonaan kaikilla vesijohtoa, ei lämmintä vettä kraanasta. Saunakin kerran viikossa. Siskoja ja veljiä runsaasti kaikissa perheissä. Erityisen ihanaa päästä suihkuun ja uimaan.
Mieli siitä niin virkistyy.
Tiistaina helmikuun 8. päivänä 2022
Hekumaa
06022022 Tapio Strandberg
Niinpä, niin, kuin Pariisin puistoissa... Silloin, kauan sitten.
Sain melkein naisystävän kuljettamaan minut Nastolan Villlähteelle seurojentalolle kuvaamaan tutun miehen häitä.
Kesää elettiin.
Kuvasin tanssihäät perusteellisesti. Hän saapui sovitusti illansuussa noutamaan Tapion.
Peugeot 205 siis saapui. Kalusto autoon ja hiljalleen Lahtea kohti. Houku houku. Minua suostuteltiin melko
lähellä olleen bensiiniaseman luo... Siellä kun on ihanaa pikkumäntyistä hienon hiekan dyynejä.
Sinnepä sitten.
No, kamera mukaan. Neitoni heittäytyy yhden hiekkadyynin rinteelle, ja nostaa jalan toiselle reidelle.
Mitä näkyykään? No aivan kaikki. Sopivan pyöräkkään lantion seutua ja pikkuhousuja.
Niin. Suussa savuke. Mitä pahellisimmin, kuin aivan merkittävästä elokuvasta. Lauhkea illan sää todella mainio.
Kuvaan neitoani sieltä täältä. Löysin kaikkein mehukkaimman kuvakulman. Ja savuke palaa hienoista savua levittäen.
Mitä sitten muuta. Aurinko alkaa laskea puidenlatvojen taa. On oijottova helmat ja lähdettävä Lahteen.
Kuva on Secret-tallessa..
Tiistaina helmikuun 8. päivänä 2022
Olette juutalainen
08022022 Tapio Strandberg
Näin lausuttiin sedälleni John Strandbergille junassa, paluumatkalla Hki - Lahti.
Näin siis, jo kohta lähdettyä Hki kohteesta. Ei selityksistä apua. John ehkä sillä retkellä,
kun hänen lompakkonsa ja kellonsa varastettiin John-sedän mentyä Hiatsun aalloille.
Virkalakkimiehen kanssa väittely jatkui ilman tulosta.
Elettiin aikaa 1938 ja juutalaisuus kovin kielteinen henkilö.
John selittää: Mennään vaikka
Riihimäen varikolle. Siellä on veljeni veturinkuljettajana, hän todistaa. Missähän Ryti Strandberg
todellisuudessa olikaan. Pitää veturia kuljettaa. Siis, harvoin varikolla.
Setä John olemukseltaan toki hieman ulkomaalaisen näköinen. Musta tukka laineilla. Melko jykevä
rakenteensa. Helläluonteinen. Herkkä. Kuinka tilanne päättyikään. Urkkija hellitti. John pääsi Lahteen.
Sunnuntaina helmikuun 6. päivänä 2022
Käytiin mummon kanssa torilla...
KUVAAJA KIRSI KAARNA, 2010
Sunnuntaina helmikuun 6. päivänä 2022
LAHTELAISEN 'LEHTITALON' TUOTANTOA
SANOMALEHTIROTAATIOSSA VUOSINA 1980-2004 PAINETUT SIGNAL-LEHDET, ENSIMMÄINEN, SUURIN JA VIIMEISIN.
KATSO KAIKKI V. 1960-2022 SIGNALIT NYT NETISSÄ - WWW.SIGNALPENPALS.NET
Perjantaina helmikuun 4. päivänä 2022
LAHTELAISIA LEHTITALOJA
ESS uusi toimitalo, kuva lainattu videosta - https://www.youtube.com/watch?v=500sOG6ZjzY
ESS uusi toimitalo, kuva lainattu KatuMaan videolta - youtube.com/watch?v=500sOG6ZjzY
( KatuMaa - Mediatalo Esa - 354 katselukertaa 3.6.2013 / 02022022 )
Perjantaina helmikuun 4. päivänä 2022
WHY AND WHAT IS SIGNAL? 62 YEARS...
LEHDENTEKIJÄN RIEMUA JA TUSKAA...
62 VUOSI MENOSSA !!! LUKAISE TEKSTI.
TOIMITTAJAN PALSTA - SIGNAL 59/1983, 20 SIVUA, 1400 ILMOITUSTA, PAINOS 5.000 - YHDEN MIEHEN 'TYÖMAA' - JUTUT, KUVAT, LATOMINEN, TAITTO, PAKKAAMINEN, POSTITUS, KAIKKI.
SIGNAL PUBLISHING - ONE-MAN-SHOW - ALL TEXTS, PHOTOS, COMPOSING, LAY-OUTS, PACKING, MAILING...
Keskiviikkona tammikuun 26. päivänä 2022
INTERNET VUOSIMALLIA 1912
- klikkaa tekstisivut suuremmiksi
- Ei hömppää, ei roskapostia, pelkkää informaatiota ja asiaa
Perjantaina tammikuun 21. päivänä 2022
Mies on kuin kameran niellyt !!!!
Ja se on TOTTAKIN...
Oleilin kuluneen viikon alakuvan huoneessa ja kapselikamera kierteli sisuksissani,
ehkä se on siellä vieläkin?
NYT PALATAAN normaalipäiväjärjestykseen, päivitellään sivuja ja elämää.
Hyvää viikonvaihdetta teille kaikille...
Sunnuntaina tammikuun 16. päivänä 2022
CLICK TO OPEN IN ACTUAL SIZE KLIKKAA KANSISIVUT SUURIKSI
READ ALL THE PAGES OF ALL SIGNALS -
SELAA KAIKKIEN SIGNALIEN KAIKKI SIVUT
- 1960-69
1970-79
1980-89
1990-99
2000-2008
OLEN LATONUT JOKAISEN ILMOITUKSEN, TAITTANUT JOKAISEN SIVUN, PAKANNUT JA POSTITTANUT 380.000 SIGNAL-LEHTEÄ YMPÄRI MAAILMAA
JO 62 VUODEN AJAN 1960-2022, NYKYÄÄN SIGNAL ILMESTYY VAIN INTERNETISSÄ - www.signalpenpals.net -
Lauantaina tammikuun 15. päivänä 2022
LASINEGA - SANOVAT KUVAN OLEVAN RAUTATIENKADUN SILLOISESTA SEURAHUONEESTA
Motelli - työmatkoja silloin ennen
15012022 Tapio Strandberg
Olin aina menossa kuvaamaan vaneriteollisuutta. Sen uusinta linjaa, joissain tuotantolaitoksissa.
Vuodenaika yleensä lokakuun tai huhtikuun aika. Siis, ei juuri luonnonihanuuksia matkan varrella. Joku firman
teknikoista oli kyytimässä. Ylipäätään kilttejä ihmisiä. Niinpä, meille molemmille vapauttavaa päästä
verstaan rutiineista hieman eroon. Harjaannuin näihin kuvausmatkoihin, joten ei jännitystä tarjoutunut. Siis, laadin itse kuvausohjelman rauhaisin mielin.
Mitä Motelli antoi? Oman huoneen. Vuodenaika saneli. Muita matkaajia todella vähän. Ravintolassa väljää,
hiljaistakin. Illallisen jälkeen hieman tarinointia, ja sitten unille.
Mitä oli uinua Motellissa? Kohtasin lukuisia. Kuin vaipuisi talviuneen. Niin vähäistä tapahtumista elettiin. Oltiin matkalla.
Olisiko mahdollista olla palaamatta, siihen, eiliseen ja edeltävään elämään. Tokko tosissani niin ajattelin.
Sellainen pitkä himmeä uni, jossakin muualla kuin menneessä arjessa toki houkutti. Ei kohdalla lainkaan kiintopistettä. Vain kelluminen päivän unessa.
Oli sellaisikin majapaikkoja, joilla tarjolla sauna ja uima-allas. Kun varhain lähdin liikkeelle,
saatoin omistaa koko laitoksen. Ei ketään muita.
Ken kustantaisi kellumiseni poissa kotoa, vailla vastuuta mistään.
Niinä hetkinä se ei huolettanut. Joka sekuntti antoi lupausta muustakin kuin arkeni oli yleensä.
Toki, oli matkoja, jolloin oli perillä klo 22 00. Sain jonkin asian päätökseen ja lähdimme oitis
kohti Lahtea vaikka Savonlinnastakin ja aamulla töihin...
Perjantaina tammikuun 14. päivänä 2022
Mikko Nupponen
07012022 Tapio Strandberg
Arvostettu huonekalutehtailija aivan keskellä Lahden kaupunkia. Kuvitelkaa ja muistakaa:
Hämeenkadun ja Vuorikadun välissä, samassa korttelissa kuin Rajasen kelloseppäkoulu ja kelloliike.
Näyttääkö teollisuusalueelta?
Kuinka lie materiaalivirta liikkunut, silloisilla kaduilla. Aivan kaikki työt tehtiin omassa tehtaassa.
Saavutettiin jokasuhteinen laatuisuus.
Lahdessa miltei lukemattomia huonekalufirmoja, monet melko lähelläkin vaan Mikko Nupponen löysi oman asiakaskunnan.
Käsiini joutui isoja lasinegatiiveja perheestä. Myös 50 v.-juhlaotos. Jopa kukkia ja lahjoja salin täydeltä.
Kuvassa itse mestari. Vaimo seisoo takana, katossakin köynnöksiä. Merkittävä puuseppätaidonnäyte oikealla.
Kutsuisinko piirongiksi kun parempaa nimea en tiedä. Sen kolmessa kaapinovessa kaiketi 10 cm syvät
koristeveistokset. Tummaa jalopuuta koko komistus.
Ilokseni viime vuosina selvisi. Kotini kirjoituspöytä, loimukoivua petsattuna. Oivalliset salituolit pehmusteilla,
ovat Mikon tehtaan tuotteita. Ajoitus lie 1941. Ei liene rakennusjäämiä tehtaan ajoilta. Perin vähän Mikosta puhutaan.
Aivan uusi kirja Lahden puusepistä oheistaa joitakin kertomuksia hänestä
LISÄTIETOA: HUONEKALUTEHTAILIJA MIKKO NUPPONEN
TAPIOLLE TIEDOKSI: 1970-luvulla ostin Hämeenkadun Nupposelta kotiini massiiviset keittiökalusteet, raskas mäntypöytä
ja saman sarjan tuolit. Vähittäismaksulla ja kalliitkin olivat. Tietenkin edelleen käytössä, entisessä kodissani ex-vaimollani.
Muutamia Nupposia tunnenkin, lyseosta 1950-60-luvulta Pekan ja Kariniemestä 1950-luvulta Riitan pikkusiskoineen, molemmat
koulukavereitani.
Torstaina tammikuun 13. päivänä 2022
Yhdet vielä ja sitten lasku...

PERHETTÄ JA YSTÄVIÄ, JOTKUT JO POISTUNEET PORUKASTA LOPULLISESTI. RIP.
Keskiviikkona tammikuun 12. päivänä 2022
2008 - Ensimmäinen puhelimeni

'JA NÄYTÖLLÄ OMA KUVANI' SANOO LAPSENLAPSENI LUMI. - - - KUVA: KIRSI KAARNA
Keskiviikkona tammikuun 12. päivänä 2022
Tässähän pääsivustoni osoite...
GOOGLE KÄÄNTÄÄ SUOMEKSIKIN !
Tiistaina tammikuun 11. päivänä 2022
Lehdenteon vallankumous Intiassa
- klikkaa kuvaa, katso video...
- 40 naista tekee omaa painettua lehteään ja hienoa webbisivustoa
khabarlahariya.org/category/english
- klikkaa videon linkkiä youtube.com/watch?v=A97uNIlnxYc

Oman SIGNAL-lehteni perustin jo 1960, ilmestyy netissä edelleen...
Tiistaina tammikuun 11. päivänä 2022
Ohi on viime elokuinen ohitusleikkaus...



Asiantuntijat asialla! Pumppu pelaa taas. Kyllä tämä tästä...
Lauantaina tammikuun 8. päivänä 2022
Punaista ja keltaista

...ja siihen ne yhtäläisyydet loppuivatkin, en ole kait koskaan käynyt Olterissa... Tykästyin väreihin.
Perjantaina tammikuun 7. päivänä 2022
Kotipihan kotieläimet...
Ei kuitenkaan Lahdesta Purokadulta vaan kaverini Matin tontilta Kuivannolla.
Meillä on yhteistä menneisyyttä vuosikymmenten ajalta ja kuulumiset vaihdetaan viikottain,
Matti soittelee ja minä soittelen.
Paavolan CM:n entinen somistaja, mainosmaakari, silkkipainaja, todellinen monitoimimies,
ex-yrittäjä, aktiivinen eläkeläinen ja 'tanskalainen maajussi'. - Kuvaaja Matti Ahvenainen 07012022
Perjantaina tammikuun 7. päivänä 2022
Sisustusvinkkejä vanhuksille
Eräs lahtelainen ikätoverinikin harrastaa taiteita ja viihtyisyyttä, näytämme olevan hengenheimolaisia, monessakin asiassa...





Perjantaina tammikuun 7. päivänä 2022
PIIRROS ALBUMISTA V.1914, TAITEILIJA '-mari'. LAHTELAISELTA KIRPPIKSELTÄ.
Haamuilta kuultua 1918
Tapio Strandberg
Rytinää Lahdessa kaikkialla
Saksalaisia saapuu etelästä, Launeen pelloilta. Punaiset ampuu Teivaanmäeltä tykillä ja panssarijunan tykillä Okeroisten suunnalta.
Valkoiset pulassa. Punaisia kiväärillä ampuen Vanhalla hautausmaalla.
Valkoisilla johtajia ja iso joukko haavoittuneita Kansanopistolla. On tietoa valkolaisjoukon lähestymisestä Vääksystä.
Kaupungin keskustassa saattaa voida liikkua, kunhan välttää ampumasuuntia Teivaalta.
Tässä tilanteessa lähetetään nuori lähetti Kaupungintalolle.
On se hetki, kun ketään ei ole lähettyvillä. Hänellä tärkeä viesti vietävänä.
Astelee pääportaat porrashalliin. Edelleenkään ei ketään. Astelee toiseen kerrokseen. Siinä vasemmalla toimiston ovi auki.
Astuu sisälle. Ison kassakaapin ovi auki. Sen hyllyillä pinoittain seteleitä. Vain tuuli heiluttelee papereita pöydällä.
Nuorukaisen kohde on kolmas kerros. Ulkona räiskyy taas. Hän kiipeää kolmanteen. Edelleenkään ei ketään.
Laskee käskyn mukaan viestin sovitun huoneen pöydälle.
On aika poistua Kaupungintalosta.
Perjantaina tammikuun 7. päivänä 2022
NETISTÄ LÖYTÄMÄNI TAIDETEOS, TULI RISANA PERILLE. - NO, EHKÄ VAHINGOSTA VIISASTUU?
Graniitti-vuorella soi
04012022 Tapio Standberg
Isot pojat ovat kertoneet.
Todellakin. Tuohon Kärpäsen kylän itäreunaan, ja taajaan asutukseen oli saatu kokoon merkittävä määrä muusikoita.
Oli oikein musiikin lehtorikin... Ja ihme sinänsä. Halusi viihdyttää kansaa. Ei mikään pelkkä nuottienviilaaja.
Omasta takaa kaksi hanuristia. Kaksi viulistia, kitaristia, jopa mandoliini soi aina.
Mikä muu kutsuu kansaa palkeille? Se useimmiten oli laaja sahdinvalmistus ja tarjonta.
Siihen aikaan Lahdessa liikuttiin, tosin, pääosin polkypyörällä. Mut ei ihme lainkaan. Lahden kaupungin toiselta puolen
alkoi kertyi janoisia ja tanssinnälässä kieppuvia nuoria Graniitti-vuorelle. Monet vuoren rakennuksista suosivat juhlintaa.
Niinpä, nuorten sallittiin kesäaikaan myös yöpyä, jopa ullakoilla.
Juhlailmiö kesti lukuisia vuosia. Sanoisinko yhden sukupolven juhlineen todella perusteellisesti.
Musiikin maisteri opetti Kuopiossa. Mut, kaikken vapaa-aikansa saapui viettämään Graniitti-vuoren lapsuudenkotiinsa.
Koetettuaan mahtiaan politiikassa ja täydelleen pettyneenä, päätti elämänsä autioituneessa kotilalossa hirttäytyen,
tässä aivan viime vuosina.
Tiistaita, hra Päätoimittaja. Värkkäsin jutun:
Graniitti-vuorella soi
Se oli Kärpäsen kylän Harjulla, Sukulaistentien paikkeilla
Tarinaa kertoili Arto Rantanen
Torstaina tammikuun 6. päivänä 2022
Hyvää loppiaista, Mukkulassa
LAPSENLAPSENI LUMI KAARNA PULKKAILEMASSA - KUVAAJA EERO VAALIVUO 05012022
Maanantaina tammikuun 3. päivänä 2022
Tärkeitä lahtelaisia saleja...
Lahtelaisia istuntosaleja, kaupungintalolla ja veturivarikolla... Kumpi suositumpi?
Ylempi kuva kopsattu sivustolta : www4.lahti.fi/doc/kaupungintalo/huoneet/hallituksensali.html
'Ehdottomasti käytetyin istuntosali. Sijainti veturitalleilla - sukupolvesta toiseen on kokoukset pidetty.'
Tämä on alemman valokuvan kuvaajan kommentti tämänpäiväisessä emailissä.
Lahti vai ei ?
03012022 Tapio Strandberg
Lahteenko turisteja???
Jopa hymyillyttää koko asia.
Todella tyhjällä ylvästelyä.
Mitä on Lahti. Tavattoman vähän.
Se oli Lahden kylä, radan varressa 1870-luvulla. Sellaisia Suomessa satoja. Miksi Lahti olisi nyt jotain?
Onhan se sitä Eurooppa-uhoa. Kun muutkin niin, hengetön Lahti vierähti mukaan.
Ei kannata tänne saapua. Tämä Suomi-läntti on vain 500 m kanttiinsa + asumissatelliitteja.
Mitä tässä keskustassa on muka näkemistä. Junallako sitä tultiin? Sekoilua jo aseman uudessa arkkitehtuurissa.
Lähtisitkö etenemään Vesijärvenkatua? No, mitä koet. Vastamäkeä. Oikealla vilahtaa entinen Kansanopisto. Sinne viuhahti.
Kohta Aleksanterinkatu... Se ei ole enään mitään... Se on kuin Bouleward, ja sekin ilman elämää.
Hurahdat satamaan saakka. Mitä siellä. Ei enään mitään. Miltei kaikki laivat poissa. Poissa myös toiminta.
Siinä Sibeliuksen lasikaapin aukealla ei mitään. - Pysäköinti hankalasti maksullista, ja mitäs sitä sinne, ei ole näemmä muitakaan.
Asema-aukiolta alkaa se Rautatienkatu... Tuonne se painuu kerrostalojen väliin. Kun mäki on kiivetty jo ylös asti,
jää kaupungintalo vasemmalle. Sekin nyt huputettu muinaismuisto. Hyrytellään kohti Aleksanteria. Olipa kerran hotelliravintola
Kauppahotelli, tuossa aivan vasemmalla. Eip uo ennään.
Alaspäin. Täytyy edetä hitaasti, sillä Lahti loppuukin jo tuolla seuraavalla harjulla. Kadun kulmassa vilahtaa Lahden Radiomastot.
Hyödytöntä romurautaa... Ja sekin ennen, sitä kuulua radiotekniikkaa, jota aaltoa voi kuulla vaikka Euroopassa.
Nyt kohdalla entinen Rajasen kelloliike ja oli myös kelloseppäkoulu, niin oli. Ei mitään enään.
Osuuskaupan kortteli nyt oikealla. Sekin vanhenee. Entinen Keula-ravintola, vain yksi sisäänkäynti kauppiaan laareille.
Ja, nyt, Aleksilla... Joo. Jos on kesä ja aurinkoa, voi vetäytyä ulkoravintoloiden korituoleihin. Ketä näkisit?
Et muita kuin ne aina siinä istuvat. Ei todella olla Pariisin metropolissa. Tämä katuherkku vajaa 100 m pitkä ja siinä kaikki.
Ja, taas kiivetään. Nyt lähestytään Kirkkokatua, tuolla harjun päällä. Kävellä pitää. On se kävelykatu katkaissut autoliikenteen.
Mikä siellä pilkottaa? No, sehän on Launeen Neito veistosryhmä. Joskus vesi lotisee sen altaaseen.
Entä siellä. No, korkealla ollaan. Nähty nyt koko Lahti. Tuolla vasemmalla on Ristin kirkko, sitä Alvar Aalon perikunnan rahastamaa
rakennuskantaa ja sekin tietysti remontissa. Joutais purkaa pois koko laitoksen. Iljetys arkkitehtoonisesti, myös akustisesti.
Tuolla, pohjoisen puolella oleskeli kuulu Mallasjuoman tehdaskonserni. Niin toimelias janon samuttaja. Eip ole enään. Sen murjottuun
tehdaskompleksin raatoon asettuu Museo... Aivan tuohon Päijänteenkadun vierelle ja tämän harjun pätkän alle.
Oli siellä muutakin kuulua. Hiukan oikealle, ja näkyi Raute Oy, ja sen vieressä silloinen Luhta Oy:n textiilitehdas. No, olkoon.
Niiden takana muuta teollisuutta ja autokauppoja.
Tässä on Lahti kaupunki.
Miksi tulla tänne ?
Yhtään kuulua hotelliakkaan ei ole. Satunnaisia kuppiloita kyllä.
Joku hiihtoväkin on kuullut Lahden hyppyrimäistä. No, joo. Tuolla lännessä ne x3 ovat.
Mitä niillä tekee. Lunta vain joskus, ja aina kisoja perutaan tuulen takia. Alunperinkin ne rakennettiin 90 astetta asiantuntijoiden
käsitystä vastaan. Oli kuulemma visuaalisesti komeampaa näin.
Nyt siellä kesällä osan aikaa maauimala. Luulis noit altait saatavan viisaampaankin paikkaan.
Siis. Älkää tulko Lahteen. Sehän meni jo.
Sunnuntaina 2. tammikuuta 2022
ESS 02012022
|
VUODET VIERIVÄT, YSTÄVÄT VÄHENEVÄT...
Seinälläni Hannun akvarelli vuodelta 1978, postimerkkejä vaihtelimme, kirppiksillä tapailtiin,
Hannulla oli vanha IBM pallokirjoituskoneeni, kyläiltiin Kiveriössä, Kärpäsessäkin.
R.I.P. Hannu, osanottoni Marja-Liisa
|
Lauantaina 1. tammikuuta 2022
Elämää kotipihallani tänään 1.1.2022. Tunnistatko kaikki ? Klikkaa suureksi.
Lauantaina 1. tammikuuta 2022
2022 ILOTULITUSVIDEO, KUVAAJA LUMI KAARNA
2022 FIREWORKS VIDEO BY LUMI KAARNA
KLIKKAA KINKKIÄ - CLIK THIS LINK: YOUTU.BE/DHPGKTCUADS
JANUARY 1 2022 - PUROKATU LAHTI FINLAND
Perjantaina, uudenvuoden aattona 31. joulukuuta 2021
MIKÄ MIEHELLÄ MIELESSÄ? SAMA KUIN SINULLAKIN...
PIIRROS VUODELTA 1914, TAITEILIJA '-MARI'. KIRPPISLÖYTÖ. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2022 !
Torstaina 30. joulukuuta 2021
Keskiviikkona 29. joulukuuta 2021
Lahtiko vaarallinen?
Näin ajattelee - Zachary Burda, 29 tilaajaa:
Explore Lahti with us and find out why it is called Chicago of Finland.
Finland's most dangerous district is the first episode.
TUTUSTU SINÄKIN KAUPUNKIMME NÄKYMIIN, UUDESTA KUVAKULMASTA...
KLIKKAA KUVAA
Keskiviikkona 29. joulukuuta 2021
Kyllä Aleksilla oli tilaa 2012
Katso lyhyt video tästä linkistä
Keskiviikkona 29. joulukuuta 2021
1960 ajelin Vespalla ja pari
viikkoa sitten hankin uuden...
Äsken löysin kiinnostavan vanhan valokuvan Purokadun ok-talomme rakennustyömaasta
ja kuvassa näkyy ensimmäinen ikioma moottoroitu kulkuneuvoni, Vespa !!!
Olen kirjoittanut Vespastani jo vuonna 2012
jutun tällä sivustollani, vilkaise se... Tässä kuva parisen viikkoa sitten ostamastani uudesta Vespastani. Hieno !!!
Maanantaina 27. joulukuuta 2021
Katselen maisemaa...
Näkymä työhuoneeni eli Signalin toimituksen ikkunasta muutama minuutti sitten,
Suomen talvi on uskomattoman kaunista aikaa !
|
130.023 25062022
120.007 06052022
114.326 15042022
100.153 14022022
95.270 01022022
12.110 25102020
|