Perjantaina 24. kesäkuuta 2022

Lipunnostopuuhat Purokadun pihalla 2006

2006 - Talkoissa mukana vasemmalla lapsenlapseni Lumi, minä itse ja nuorempi tyttäreni Kati, kuvaaja vanhempi tyttäreni Kirsi, Lumin äiti. Kaunis näyttää ilma olleen silloin ja niin varmasti tänäänkin... Kävin äsken luonnontilaisella kotipihallani kuvaamassa kukkaloistoa.

Torstaina 23. kesäkuuta 2022

Kariniemenpoikia 1950-luvulta
pikavisiitillä Purokadulla

Yläkuvassa Lyttisen Lasse, hän pyöräili Ankkurista Merrasjärven ja Metsäpellon kautta Kiveriöön tänään. Yhteisiä lapsuudenaikoja ja -kavereita muisteltiin. Ollaan tapailtu takavuosina kesäaikaan torikahvilassa ja Sinuhessakin, usein mukana myös Walleniuksen Pelle ja Dysterin Larekin - alakuvassa minä ja Pelle. Nyt ollaan kaikki n. 80-v. ukkoja,
1950-luvulla asuttiin Kariniemenkatu 35:ssä ja Pelle 20:ssa.

Lauantaina 18. kesäkuuta 2022

Veteraanijuhlat

18062022 Tapio Strandberg

Näin oli. Raute Oy huolehti veteraaneistaan ja pitkäaikaisista työssäkäyvistä. Tapana oli. Joka vuoden elokuussa oli Enonkärki-huvilassa tosi bileet. Kutsu koski runsaasti yli 100:aa henkilöä. Toki asiaan kuului. On aina kaunis ilma. Juuri tämän kertaisella juhlalla poikkeuksellisen isot mahdollisuudet onnistua.

Niiden henki aina Maija-Liisa Vainio, huoltokonttorin hoitaja. Vastuussa vaikka mistä. Hän hoiti sairauskassaa. Toimi pankkinakin, ja vaikka mitä. Maija-Liisa tiesi kaiken yhtiön ihmisistä ja vaiheista.

Maija tilasi hanuristin. Kaikki tarjoilu saliin, ja myös rantanuotiolle. Hän se laittoi meidät laulamaan Putte Possun nimipäivä-laulun, joskus Vuorineuvoksen puheen jälkeen. Jopa jaettiin ansiomitallit. Runsaati 30 vuotta palvelleita, kuten kirjoittajakin.

Nautittiin kahvitus. Harmonikka hoiti viihtymisen... Ja juuri silloin oli Maija löytänyt oikein kuuluisuuden. Pikku-ukko, jolla sormet aina juuri tansittavilla sävelillä. Sauna toki lämpimänä. Mitä melkoisin puheensorina koko rantamalla... Sain luvan. Ostin oikein kunnolla Koskenkorvaa tähänkin pitoon. Niinpä, ilta senkun parani, ja saatoin kuljeksia kaikkialla ja asuna oli: Koskenkorva molemmissa taskuissa ja molemmissa käsissä. Niinpä kuljin. Pulloja tyhjeni. Harmonikka kaikui kaikkialle. Tanssin rytke avoterassilta lisäsi tunnelmaa. Ja se ilta kaunoinen.

Kohtalo astui peliin. Jokin vähäpäinen alkoi rähjätä Vuorineuvokselle. Siitä ei pitkä tullut. Jokin taho taltutti miehen. Mutta, surkea seuraus: Se oli viimeinen kerta veteraanijuhlissa, kun kirkasta viinaa oli tarjolla. Olinhan kaikkien tuttu, joten lienen ollut oikea mies viinan jakoon.

Enonkärki-huvilan kesän alkuun kuului aina virkailijakerhon kesän avaus.
Niinpä 1975 sain juhlakansan kuljettamiseen Aino-laivan ja se antoi sähköä 5-miehiselle orkesterille, suurimmalle mitä on Enonkärjessä esiintynyt. Itse Lasse Asko ei laivastaan laiturille astunut. Piti laivansa salongissa omia juhliaan.

Kävi niinkin: Aino-laiva saapuu liian suurella vauhdilla rantaamme, ja ajoi keulansa hiekkaan. Melkoisen kauan moottorillaan hurruutti ja sai peruutettua laituriin. Kansaa kaikki kannet täynnä. Rannallakin, kun olivat saapuneet muilla aluksilla.

Niin elämä jatkui, niitä juhliakin joskus.

Keskiviikkona 15. kesäkuuta 2022 klo 12:20

Kyllä sitä korttia ennenkin.
Joku Strandberg läiskii myös.

08062022 Tapio Strandberg

Isoisä oli hyvin äkkipikainen mies. Takalankatu 6:ssa asuessa, oli vaimo Hilda-Maria, lähtöä Lammilta, keittänyt laihaa kahvia. Adolf tempaisi pannun ja heitti ikkunasta ulos. Alkoi kahviton kausi. Hilda-Maria kantoi pannun kauas kompostiin. Lie ollut siellä viikon. Aadolfi ajeli yhden viikon ilman kahvia veturiaan. Saapui sitten kotiin. Kauniisti aneli: Josko Hilda-Maria noutaisi kaffepannun. Keitellään.

Äkkipikaisuus kulkee suvussa. Se on vahvimmillaan pikkuserkku Janilla. Lapsesta alkaen oikonut maailmaan käsityksiä ja tekemisiä. Vielä joskus rikkoo itsensä siinä hommassa. Hartioitakin on kertynyt. Palomies ja ambulanssikuljettaja ja muuta.

Niemisen mamma saapunut meille puutalkoisiin. Isänsä oli markkinamiehiä. Hevoisella aina lähdetiin ja aina ei hevoisella palattu. Feminiinä vaimonsa oli tiukka täti. Koukkunenä ja käyrä piippu. Siskoni peri miehen kaura-arkun. 1,5x1x1m ja erinomaista mäntyä. Joutui siirtymään autotallistani tontin perille kaluvajaksi ja aina vaan kestää. Onhan hän 1" lankkua. Aikaa kulunut vain saapumisesta 60 vuotta.

Tiistaina 14. kesäkuuta 2022

Purokadun kotipihaa tänään

Uudet kuvat kävin äsken ottamassa....

Nämä heinäkuulta 2020

Tiistaina 14. kesäkuuta 2022

Taidetta Taarastissa 2003

Käväistiin Ryynäsiä katsomassa ja kuuntelemassa 'tyttöystäväni' Railin ja tyttäreni Katin kanssa...

Keskiviikkona 8. kesäkuuta 2022

31.8.1930 Lahdessa - Veturinkuljettajat
ja tallien henkilökuntaa

08062022 Tapio Strandberg

Klikkaa hieno ajankuva suuremmaksi, Strandbergin Tapion kokoelmista

Keskiviikkona 8. kesäkuuta 2022

KUVA RAIMO KAARNA, PUROKADUN TAMMIMETSÄÄ KOTIPIHALLANI

Röyhkeää kasvua

08062022 Tapio Strandberg

Aivan hätkähtäen avaan ulko-oven. Varsin tietäen mitä olen kokeva, mutta siltikin: Rapun viime askelmasta alkaa tammimetsä. Sen juuressa kulkee kielopenger 6 metriä, juuri nyt tuoksuen voimalla. Ja kaikki todella 1 m etäisyydellä.

Siis, tammimetsä... Vielä hentoinen, pituus hipoo 4 metriä. Sen kumppaneina ja tiheässä. Pihlajia. En todellakaan näe edemmäs kuin lähimpään tammeen ja pihlajaan. Miten nyt näin? Rakas perennapuutarha on kadonnut. Ehkä ei aivan kokonaan. Siellä se on vihreän suppilon pohjalla ja katselee taivaisiin. Kohdatakseni heidät on lähdettävä pujottautumaan rinteen portaita alas. Tosin senkin sulkee mänty, pituus jo 4 m ja tuuhea. Lähestyin häntä raivaussahalla hänen ollessaan lapsena. Katsoin hänen olemustaan. Kylläpä on valinnut elämälleen huonon paikan. Kasvettuaan sulkee portaikkoni. Nyt on niin käynyt. Voimallisesti oksiaan taivuttaen saatan päästä hirsipöytäni luo, ja tosin siellä kohtaan haavikon ja tiuhan. Huiskivat jo ylitse 3 metriä ja todella tiuhan. Siis, johonkin suuntaan, näen vain 1 m matkan.

Peloittavaa... Eikö???

No, mutta taivaan sini siihen hirrelle löytää. Viime kesänä myös oma ja naapurin kisu saapui seurustelemaan. Olimme aivan turvassa maailman pahuudelta.

Siellä se kaikki on piilossa, vain 7 m päässä salini ikkunasta.

Keskiviikkona 8. kesäkuuta 2022

Kuva: Hennalan asuntoparakki, pysäkin vierellä. KSS II konemestari rakentelee, mm. matkaradioita
ja sähkötoimista nosturia pojalleen, jos tuli alttoviulisti RSO:n sankkaan joukkoon.

Jokseenkin kamalaa

08062022 Tapio Strandberg

Katselin toiseen kertaan elokuvan Veljeni on romukauppias.

Sellaisen elämän kuvaus melko mahdotonta... Filmi tehtiin. Jotakin pintaraapaisua saa sen kautta. Katselen 80-vuotiaan taustoin asiaa.

Aivan varhain se on minua koskettanut. Ei silloin ollut leikkipuistoja. Lapsi sai harhailla missä vain tuntui viihtyvän. Toki, asuminen vanhassa sukutalossa sisälsi aina uusia yllätyksiä. Edellinen sukupolvi nähdyt kapinanajan ja molemmat sodat sen jälkeen. Kodinkin rakenteissa aivan usein löytöjä jostain kaukaa menneestä. Siis, arvoituksellista.

Kotoa lähteissä aivan näköetäisyydellä VR:n pysäkki ja lastauslaituri Hennalan varuskunnalle, ja tietysti aivan vieressä kyläläisten pikku kaatopaikka. Olihan rinne, jolle voi saapua kumoaamaan lastinsa. Miltei aina hevosella. Mistä niitä autoja.

Niinpä ei sitä päivää koulusta palatessa etten tarkoin silmäilisi mahdollisia löytöjä. Kaikenmoista joutavaa löytyi. Parasta kuitenkin kristallilasi hiotuin koristein.

Ensin se katseli minua pohja näkyen punatiilien seasta. Ei voi olla totta. Ehjäkö???? Ja todentotta. Varoen lasin sain esiin ja täydelleen ehjä. Innoissani sen vein äidille. Kyllä sitä siunailtiin. Se oli peheeni ensimmäinen kristallilasi ja edelleen vitriinissä lukuisien heimolaistensa kanssa.

Tuosta kaikesta kertyi kaiken elämää jatkunut uteliaisuus romuihin. Nytkin salin pöydällä kovakantinen albumi, vuodelta 1908 Turusta. Sinä esiintyy Kai-herran isä ja suku. Metallilukko, rasvasin sen hiukan hapettuneen rakenteen. Koko vain 160x120x50mm. Se on nyt vain lainassa.

Tästä tulisi paksu kirja, jos sen toteutan. Se jatkuu Sopenkorven 3:n romukaupan analysoinilla, edeten aivan loputtomiin. Sain viettää työelämäni Lahden Rautateollisuus Oy:ssä, ja kaiken koristeeksi, saavutin luottamustehtäviä saaden koluta aivan kaiken koko korttelin alueella. Mukaan lukien valimon ullakon ja 4 pommisuojaa. Niin, ja Sope Oy:n huonekalutehtaan 5 kerrosta aivan kaikkialla... Sen mahdollisti teollisuusvalokuvaajan ammattini, joka sisälsi henkilökuvauksenkin. Niin, olihan meitä runsas 600 henkilöä palveluksessa. Yritys aloitti toisen raunioilta 1908.

Keskiviikkona 1. kesäkuuta 2022

Mikä miehellä mielessä? Aina.

Onko aivojen käytölle ja ajattelun 'harrastamiselle' olemassa minkäänlaista yläikärajaa?
Mikä? Kysyy nimim. "pian 80-vuotias yksinasuva eläkeläisukko tositarkoituksella"...

Sunnuntaina 29. toukokuuta 2022

Keitä he olivat, tuttujasi? R.I.P.

Niilo Silvessalon tekstiilimyymälä sijaitsi Hämeenkatu 7:ssä ja ilmoitusasioitaan hänkin usein toi työhuoneeseeni naapurissa Hämeenkatu 5:ssa. Aina aurinkoinen kauppias rupatteli elämänmenosta ja kaupankäynnistä, joskus hän kävi yhdessä vaimonsa kanssa.

Seppo Palmi oli lyseossa luokkakavereitani keskikouluajan 1954-59. Armoton jalkapalloilija, taisinpa poiketa hänen kotipihallaankin Vesijärvenkadun alkupäässä. Hänen nuorempi veljensäkin oli muistaakseni lyseon poikia.

Lauantaina 28. toukokuuta 2022

Perjantaina 27. toukokuuta 2022

Kissa

27052022 Tapio Strandberg

Kissaheimo hallitsee. Hallitsi kotonanikin syksyyn saakka, kunnes tri ajatteli toisin. Mutta, kissaheimo hallitsee.

Avatessani Face-kasvoni, saan loputtoman kissaelämän eteeni. Uutisoinissa pyrkii esiin toki sota. Vanhat valokuvat, mutta aivan solkenaan kissasuku astuu esiin. Nyt toki kodeissa hellittyinä. On ikäryhmiä viikonvanhoista, ja 20 vuotta hipovia valtiaita.

Niin kissasuku on valloittanut ihmismielen. Miksi? Sota tosiaan riehuu aivan lähelläkin, kun sotaharjoituksia pidetään kansainvälisesti Norjan alueilla, ja juuri Viron maaperällä. Suomessakin aivan tämän tästä. Ihmistä pelottaa...

Kissasuku astuu rinnanpäälle ja osaa lohduttaa olevasta ja tulevasta. Kaiken saat unohtaa. Onhan sinulla täydellinen ystävä. Tarkoin sinua tarkkaileva, vaativakin. Oppivainenkin, jos vaivaudut opettamaan.

Kissaa ei voita kukaan. Kissa on ottanut sinut.

Jos oivallat seurata sen elämää, kun vieraita saapuu. Melko kohta kissa hiippailee vierasta lähelle. Tarkalla vainulla oitis osaa päätellä, saapuiko ystävä vai sitten niitä muunlaisia. Ehkä vielä varoiksi nuuskaisee huosunlahjetta ja piiloutuu.

Face siis kertoo meistä totuuden. Myönnämme oman heikkoutemme tässä elämässä. Meitähän on niin helppo haavoittaa. Mutta, voimme hankkia kissan. Sen myötämielisyys. Ja alituinen terveytemme tarkkailija havaitsee tilanteemme jo ennen kuin me itse. Sinun tulee opiskella kissasi viestintä.

Niinpä kissasuku lisääntyy meidän lohduksemme. Tiedämme sen olevan omaa puutteellisuuttamme, meidänhän tulee olla aina vahvoja ja viisaita. Emme siihen itsekkään usko. Kotisohvalle asettuessamme kissa saapuu tarkastamaan tilanteen. Se tosin on huolestunut vain omastata turvallisuudestaan, mutta tietää Sinun olevan se turva. Sinut pitää saada taas ehjäksi ja hoitamaan kissan hyvinvointia.

LAHTELAISTA.NETIN TEKIJÄT - RAMI JA RAMIN 'KATTI' PERJANTAINA 27. TOUKOKUUTA 2022

Torstaina 26. toukokuuta 2022

Tippaviinat

26052022 Tapio Strandberg

Sepä oli aikaa 1950-luvulla.

Hotelli-ravintola Salpaus todellisessa kukoistuksessa. Johtaja Pohja osasi asiansa. Mitä muka tippaviinalla tekisi. Koko pullo tai pari, vähintään tulee olla.

Äiti, Tyyne, rakennutti meille uutta kotia. Piti pääsemän pois Ryti-isän syntykodista. No, ei aivan syntykodista, sillä Helsinki on merkitty kirkonkirjoihin syntypaikaksi.

Niinpä. Johtaja Pohja tarvitsi moderniin hotellin pesulaan uuden hoitajan. Oli pesulakin uusi. Äiti Tyyne tuli valituksi tehtävään. Pesulan ovi oli Salpaus Hotellin pihalle. Saatoin joskus ammattikoulun hyppytunneilla käydä tervehdyksellä. Hienot oli laitteet. Todella iso rumpupesukone. Kolme vaakasuoraa linkoa. Apulainenkin äidillä oli, sillä mahdoton oli vuorokauden pyykkimäärä, ja sitä valkopyykkiä kaikki. Kuivausrumpu viimeisteli kaiken. Vielä oli jäljellä viikkaus.

Pyykkärin korviin kuului asioita hotelliravintolan viimeisimmistä kuulumisista. Tyyne saattoi liikkua myös kellarin monissa tiloissa. Minulle kerrottiin, minkälaista oli paistilihojen vuorokausihoito. Niitä pyyhkeiltiin valkopyyhkeillä joka päivä. Niiden annettiin vanheta koukuissaan todella kauan. Siis, aivan ennen mädännystä ne leikattiin pannuille ja paistoon. Kuulemma, vain miltei mätä oli sitä parasta. Olipa sellainenkin osasto kuin tyhjentyneiden viinapullojen varasto. Sen anti oli osalle tarjoilijoista melko kostea. Pullot valutetiin ylösalaisin ja saalis vuorokaudessa melkoinen. Johtaja Pohja koetti hoitaa tämänkin ongelman, mutta ongelmana pysyi. Ihmeen paljon silloin ravintolassa viinaa juotiin vuorokaudessa.

Sekin seuraus asiasta oli. Tyyne sain mehupulloiksi todella upeita likööripulloja. Niinpä kellariimme kertyi ainakin 200 pulloa ja joka vuosi ne keitettiin uusille mehuille.

Pesulatyö oli todella raskasta kaikkine kiireineen. Ei äiti-Tyyne monia vuosia jaksanut. Tilalle astui Esteri Ryyli, ensin Tyynen apuna ja sitten pääpesijänä. Tyyne ja Esteri ystävystyivät. Esterikin jättäytyi pois pesulasta.

Mutta, ei jättänyt perhe Strandbergia. Jopa niin että kun äiti-Tyyne kuoli 92-vuotiaana, Esteri vieraili luonani vuosia. Kunnes hänetkin saattelin Mustakallionmäelle.

Hotellin sisäinen elämä sisälsi aivan alituiseen tragedioita. Sexy veti silloinkin työväkeä ja kyllä hotellissa paikkoja riitti.

Vuodet vieri. Kasvoin aikuisuuteen. Kerran lähdin kaverini Heikin kanssa ottamaan yhdet. Aivan kokemattomia kun olimme, niin kertomukset tsekkien luumuviinasta kiinnosti. Tilasimme yhdet ja lasit vettä. Olipa kirpeä kokemus. Ravintolasali miltei tyhjä. Totesimme olevamme aivan väärässä paikassa. Äiti-Tyyne kunnioitti johtaja Pohjaa taidokkuuden vuoksi. Niinpä kun hotelli lopetti ja ravintola siirtyi silloiseen Aleksi no 3:een, no - kristallia vielä roikkui katosta, mutta varsinainen loisto oli poissa. Olin siis, johtaja Pohjan muistokäynnillä.

Torstaina 26. toukokuuta 2022

Torille Takalankadulta

08012016 Tapio Strandberg

Kun Lahden kaupunki oli aivan nuori, saatu kapinanaika selkeytettyä, viriytyi torikauppakin uudelleen. Sellainen arki- ja lauantaikauppakin.

Myös Takalankadulle tarvittiin kipeästi leivänlisää. Hilda-Marian mies, Anders oli kuollut 1914, ja lapsia 7 kpl. Aivan kaikkea yritettiin. Hilda itse askaroi veturitalleilla. Puutarhaan oli istutettu runsaasti marjapensaita, ja sadot hyvässä maassa verrattomia. Niitä punaisia leikeltiin saksilla ropeisiin marjavarsineen kaikkineen. Saatiin niin edustavia myytäviä. Tertussa saattoi olla 12 marjaa, ja suuria. Siihen aikaan marjaviljelystä ei juuri kodeissa harrastettu. Hilda näin ollen etulyöntiasemassa, tuotetta ei juuri muilla ollut tarjolla.

Syksyn antiin kuului myös perunat ja muutkin juurikasvit. Raparperit huikean mahtavia vahvassa maassa. Kovasti edellytti työtä näiden hyödykkeiden tuottaminen, vaan melkoinen vaiva oli saattaa ne kaupan torille asti. Matkaa 3 km. Kulkuväline: Kaksipyöräiset kärryt teräsvahvikerenkaalla. Ankara lasti, ja menoksi. Hiekkatiet, tietysti. Sopenkorvessa aivan savivelli sateisina päivinä. Oli mäki, Hevosmiehenkatu, lie ollut nimeltään tie, siihen aikaan. Kulki silloin hyvin korkealle, Salpausselän harjanteen ylitse. Miltei vuori oli sen korkeus. Sinne oli kärryt puskettava ensin ylös, ja jarrutellen alas. Vielä oli matkaa torille 1 km. Myyntipaikkojen jakoon, ja myynti alkoi. Yllä kerrottu oli 1920-30-luvuilla.

Nyt kertomaa 1940 lopulta, aluksi:

Tuula ja Tapio saivat isän ohjausta kasvattaa Bellis- ja orvokkipenkkejä. Niiden tuotosta saimme mennä torille kaupittelemaan. Saimme penkkipaikan, lukemattomien muidenkin pikkukauppiaiden jonossa. Kauppa kävi. Tuotteemme kimppuina lie puhutelleet kaupunkilaisia. Näin joitakin kertoja. Kävimme siskoni kanssa koulut, ja alkoi työssäkäynti molemmille.

Puutarhainnostus iski lujemmin siskoon, ja hän aloitti kotipuutarhan tehokohennuksen, nyt perennataimien myymiseksi. Siitäpä seurasi ankarat vuodet. Pitkää puutarhapäivää kotona, torilla, keväin syksyin toripäivät.

Nyt ei enää menty kaksipyöräkärryillä, vaan maksettiin autoilijalle palvelusta. Suhteita syntyi. Muihin viljelijöihin ja sitten jo tukkuostajiinkin. Toiminta laajeni. Jopa työllistävyydessään, töitä vaikka kahdelle. Tosin autoin maan muokkauksessa ja kastelujärjestelmien hoidossa iltaisin.

Maailmassa kun kaikki muuttuu, alkoivat suuret perennaviljelmäkauppiaat vallata kaiken markkinaosuuden. Alettiin tavarataloissakin olla jo perennakauppiaita. Sisko luovutti.

Siihen lie päättynyt myös torikaupustelu Takalankadulta.

Tiistaina 24. toukokuuta 2022

Isoisä ja lapsenlapsi

Tuore toukokuinen kuvatus menneisyydestä ja tulevaisuudesta, mitähän näistäkin oikein tulee? Aika näyttää...

Torstaina 19. toukokuuta 2022

Karjalaiset

21042022 Tapio Strandberg

Hyö ovat ain ilosii... Näin on opittu heit nimittelleen, ko saapuit sielt Karjalast sillo jo sovan aikaan.

Hyö toivat sit illoo mukanaan. Ei heil juur muut ollukaan. A, mit hyö osasiit? Niit iha tavallisii asjoit vaa. Mukuloit niil ol jo valmiin mukanaan. Alkoi tehä tarjol olleit töit. Ei hyö paljo palkast kyselleet. Aluks riitti ko palkaa sai. Vaa, annas olla. Muutaman tilin jälkeen hekii havahtuit elämän kalleuteen. Lapset ko tarvii sitä ja tätä, ja vaaterievut ihtesä pääll alkoit repsottaa. Ol sekkii tott, ko Karjallaisil sit letvehnäst pit ol joka sunnuntaiks. Ei moist tuhlaust on meil Pohjanmaall koskaa hyväksytty.

Vaihtoit työpaikkaakii. Palkka hiukka korkeni... Elämä sai vauhtia. Lapset kasvoi. Saatii muist Karjalaisiist ystävii... Kokoonnuttii, naurettii, piettii juhlii, tanssittiikii.

Aluks ol haittoo mei ordodox-uskonnosta, tääl Suomes ko olliitt nii luterukse ystävii. No, myö muutettii hei uskoo, ja kirkkokii alko meit kastaa ja vihkii. Nii elämä juoks. Ain oltii ilosii.. Meil naurettii aina, vaik polvee sattu nii meil riitti illoo.

Ja, työtä riitti. Leipee sai isommast ko tulles.

Nii sit lapset lensiit koist pois. Täs vaa kahestaa penkil kahellaa, ko maailm virtaa meist poispäi.

Venäläinen teehuone

19052022 Tapio Strandberg

Ja, todella, Lahdessa, Vesijärvenkadulla, ja aivan uuden kerrostalon katutasossa, ja Loviisan radan sillan kohdalla. Siihen se ilmestyi. Aluksi aristelin, että Teehuone. Päästyäni miltei kanta-asiakkaaksi, ihastuin suuresti. Tarjolla oli huikea Hääkakku. Sellainen kepeästi metrin korkuinen, leveyttäkin riittämiin. Se oli jäätelökakku. Paljon värejä, paljon kauniita muotoja. Se tarjottiin seuraavasti: Asiakas voi itse siitä vuoleskella vaikka kuinka paljon. Kassalla seurataan määrää. Muitakin itämaisia leivonnaisia tarjolla.

Musiikki juuri oikein. Siispä, Lahden Lady-henkilöiden toivepaikka.

Teehuone ei ollut juuri koskaan täysi. Saatoin piileskellä siellä jonkin aikaa.

Jopa niin että toimitin heille Venäläistä menevää valssimusiikkia kasetillisen. Joitain kertoja pyytäen sain nauttia omaa musiikkiantia. Minulle kerrotiin: toinen Ladyistä, joka paikkaa hoiti, oli Lasse Askon ns X-vaimo.

Kaikki oli Venäläisessä Teehuoneessa oikein. Se ei löytänyt asiakkaita riittämiin, ja katosi historian yöhön. Osasyy lie huoneusto. Olakseen teehuone, tulisi tilaa olla enemmän, paljon enemmän kuin nyky kerrotaloihin luonnostaan piirustetaan. Toivon moisen verrattomuuden asettuvan Lahteen uudelleen. Voin toimittaa musiikkia Venäläiseen ja iloiseen malliin

Keskiviikkona 18. toukokuuta 2022

Omat opettajat lyseossa 1954-64...

YLÄRIVI
kinos - kirkkohistoria; puupietsu - veisto; kustaa - saksa ranska;
piiparinen - luonnontieteet; ? - ei oma ope; oskari - matikka; haakki - historia

KESKIRIVI
älli - matikka; elli - psykologia; lotja - englanti; kalossi - urheilu/voimistelu - einari; törö - suomi; simula - matikka; ylihärsilä - matikka; ? - ei oma ope; viki - piirustus

ALARIVI
kikkara - laulu; monokkeli - ruotsi; härkä - luonnontieteet; veltto - uskonto;
kaisa - ruotsi; aune - suomi; ? - ei oma ope.

Näillä nimillähän tästä porukasta puhuttiin,
kaikilla ei lempi/haukkuma/kutsumanimeä ollutkaan...
Tai se oli siis pelkkä etu/sukunimi.

Muisti palailee pätkittäin meikäläisellekin, pian kahdeksankymppiselle poikalyseon kasvatille, mutta nyt en muista minne sen lyseon 100-vuotishistoriikkini olen pannut, vakiopaikalta ei löytynyt. Olisin tarkastanut pari oikeata tai väärää nimeä...

Tiistaina 17. toukokuuta 2022

Kotikulmien kuvastoa, huipulla tuuleekin...

DESIGN JAANA LAMPPU-BLICK 2012

Sunnuntaina 15. toukokuuta 2022

POMMITETTUA VIIPURIA
- 1940 VANHEMPANI JA VELJENI
TULIVAT EVAKKONA LAHTEEN...

"Sukumme Viipuriin syyskuussa l936 Nuijamaalta asettuneen haaran lähtö tapahtui kiireenvilkkaan kun kuljetus oli saatu isämme Taunon ja eräiden hänen upseeriesimiestensä toimin järjestetyksi. Viipurin Neitsytniemen, noin kaksi kilometriä keskustasta, Mikonkatu 7:n puutalon pihamaalta lähti illansuussa kuorma-auto - kuljettajana..."

Klikkaa linkkiä TALVISOTA

Sunnuntaina 15. toukokuuta 2022

UKRAINA VOITTI - SLAVA UKRAINI...

Lauantaina 14. toukokuuta 2022

Kuvailin viisuja hetki sitten. Katsomossa minä ja uusi ystäväni, Katti...

Tiistaina 10. toukokuuta 2022

Kuva otettu Purokadulla Kiveriössä lähes puoli vuosisataa sitten...

Sunnuntaina 1. toukokuuta 2022

Saisinko kyydin vapputorille ?

No, ei sittenkään tarvitse minunkaan yksin vappua viettää !!!!
Vakituinen kaverini näkyy jo taas olevan liikkeellä - torilleko mennään?

Sunnuntaina 1. toukokuuta 2022

Kansainvälisenä työläistenpäivänä vappuna työkonejuttuja ahertajille

Oma sorvi

21042022 Tapio Strandberg

Sepä haave suuri. Alkoi vaivata jo ennen ammattikoulua... Siellä kun konetekniikkaa opiskeltiin teoriasssa ja käytännön töissä, niin sorvikuume oli valmis.

Niinpä jo vuotta myöhemmin kiikutin piirustukset ent. opettajalle. Tapio tahtoo seuraavat osat valmistettavan: Puusorvin johde. U 16 palkista. Yläpinnalle 16 mm teräslevy. Siihen 18 mm ura koko matkalle. Siinä siirtelen kärkipylkkää ja terätukea. Ope jopa laittoi vastaan, kun halusin pylkän kaatuvan taakse 20 astetta. Siis vain tyylin vuoksi. Lopulta suostui.

Niin valmistui tilatut osat. Pylkkään sain ostettua vanhan painosorvin pylkän karan. Sen lyhennytin työpaikallani. Suunnittelin myös pyörivän kärjen. Työpaikkani valmisti senkin. Se oli jalostetumpaa mallia, kuin oli totuttu. Niinpä sorvin johdeosuus oli valmis maalattuna. Liitin sen jo aiemmin valmistamaani smirgelilaitteeseen. Se on maailman ainut kaltaisensa.

Sorvarin teriä valmistin lattaviiloista, myös puusepän taltoista. Aloitin puusorvarin uran aivan ilman mitään koulutusta. Jo isän ojentama itseluottamus oman käden mahdollisuuksiin johti hyvin laadukkaaseen tulokseen. Niinpä jo kohta aivan kaupittelin kuppejani, kynttilänjalkoja työpaikkalla. Joka koruliike otti myyntiin puiset rannerenkaani. Pikku ylpeydella ajattelin. Ei oppia mistään. Tulee itse oivaltaa. Näin kului verstaallani vuosia. Aika muuttui. Ihmiset luopuivat puun ihannoimisesta, kauppaa en saanut syntymään.

Sorvi lepää.

Osoittautui: Tarvitaan oma metallisorvi. Alituiseen pulaa metallisorvaajan työpanoksesta. Olen rientänyt paikkaan jos toiseen anelemassa sorvausta. Harvoin heille sopii. On sitä muuta. Tosin myönnän - oma ikäni laittaa pisteen tälle haihattelulle. Katson Oytupesta (youtube.com) toisten tekosia. Saa riittää minulle. Ei kuluja, ei vaikeita metallilastuja.

- - -

Ryti-isän smirgeli

19042022 Tapio Strandberg

Ja, jälleen 1940-luvun alku. Ja isällä koti ja liiteri, jonne tekevät kädet suuntasivat heti päivätöiden loputtua. Mitäpä siellä muuta kuin klapeja.

Oli siellä mm. veivattava smirgeli. Melko pieni oli sen jo kulahtanut hiomalaikka. Mutta, ihmeisiin se pystyi osaavissa käsissä. Niinpä näinkin vaatimattomalla laitteella teroittui taltat, kirveet ja jopa puukko. Tapio sai luvan asentaa sen käyttökuntoon liiterin työpöydälle. Oli varsin somaa saada aikaan kipinäsuihkuja. Silloin tällöin sain kaverin smirgeliä veivaamaan, joten saatoin teroitella metallinlohkomistalttojakin. Kipinät oli kivoja.

Mitä lie kone kokenutkaan. Sen takakannessa näkyvissä messingillä juotossauma. Nyt ehjänä palveli. Upea smirgeli siirtyi 100 metriä länteen uuteen kotiimme. Siellä aivan oma pikkuverstashuone. Ja, kipinää sain sielläkin aikaan. Vuodet kului. Aikuistuin ja työmaa salli hiukan irtorahaakin.

Todellakin, 1980-luvulla alkoi olla kirppareita. Perinteet olivat ankarat. Smirgeli tulee olla. Niinpä eräänä päivänä kohtaan myyntipöydällä smirgelin. No mutta, siinä on vallan 3 välitysakselia. Siis, sillä saavuttaa korkeita kierroslukuja. Ostin sen. Puhdistuksen jälkeen oli ankara koekäyttö. Jopa alkoi akseli jopa ulista.

Mutta, mutta. Siinä ei ollut hiomalaikkaa. Siispä sellaisen hankintaan. Aloin olla jo hiomisen mestari, sillä jo ammattikoulussa käytin Universsali-konetta kokonaisen vuoden. Kauppaan, kauppaan siis. Kohtaan aumiinioxidi-laikan. Valkoisen. Tiedän juuri sellaisen soveltuvan teroitukseen. Laikka kotiin. Koepyöritykset, ja kaunis kiitos.

Laite ottaisi vastaan teroitettavaa, vaikka juuri Teiltä.

Perjantaina 29. huhtikuuta 2022

Isänkin Opel-kaunotar
pääsi Etlariin tänään !!!

No ei nyt sentään isän Opel mutta samanlainen kuitenkin... Katso lisää kuvia tämän päivän lehdestä sivuilla 6-7, auton voit nähdä Classic Motorshow'ssa nyt viikonvaihteessa Lahdessa.

'Kaunottarella' käytiin isäni kanssa vuonna 1975 Porvoossa hakemassa satakunta palisanterista kaapinovea rakenteilla olevaan ok-talooni, ovet olivat lopettaneen huonekalutehtaan jäämistöä, kirjahyllyn osia. Piirtelin ovien mittojen mukaan kaapistot koko taloon, tavallisen komeronoven paikalla oli aina kaksi palisanteriovea päällekkäin, ylhäällä ja alhaalla sokkelit, kirvesmies toteutti suunnitelmani.

Matkalla Porvooseen isäni pysäytti auton ja kysyi haluanko ajaa. Kuskia ei vaihdettu, olin ostanut isäni edellisen Opelin ja sain sillä ok-talon rakennusaikana ajella aivan riittävästi. En siis koskaan ajanut isäni 'kaunottarella' metriäkään, mutta omia Opeleita minullakin on ollut tähän mennessä jo puolisen tusinaa...

Keskiviikkona 27. huhtikuuta 2022

Asia on pihvi.
Ja hyvä pihvi olikin !!!

Lounas tuotiin kotiin paikallisesta herkuttelupaikasta, ravintolan salaattikin niin hyvää että tilasin tuplana muutamaksi seuraavaksi päiväksi. Nammm...

Keskiviikkonana 27. huhtikuuta 2022

Aikamatka vuoteen 1962...

Kuusikymmentä vuotta sitten, siis vuonna 1962, SIGNAL-lehtykäiseni painettiin Salomaan kirjapainossa arkkioffsetvehkeillä, neljä sivua, levikki 2.500. Ja kaikki lehdet postitteli maailmalle yksi ja sama nuorukainen, joka latoi jokaisen ilmoituksen, taittoi sivut, luki jokaisen ulkomailta tulleen vieraskielisen kirjeen, kirjoitti kuorille osoitteet, liimasi postimerkit, vei lehdet postiin... Työtä riitti, lyseota käytiin, elettiin aktiivisesti. Hienoa aikaa, hienoja muistoja, sisältöä elämään vielä nyt pian 80-vuotiaanakin.

Maanantaina 18. huhtikuuta 2022

Aikamatka vuoteen 2005...

On tullut kaikenmoista koettua tuon vuoden jälkeen, on käyty melkein ikuisuudessa! Miten? Viime vuoden elokuussa makasin kuulemma neljä päivää KOOMASSA, onneksi kuitenkin koin myös 'ylösnousemuksen'... Henki siis pihisee, ainakin toistaiseksi.
Kiitos siitä taitaville sydänkirurgeille Helsingin Meilahden sairaalassa.

Sunnuntaina 17. huhtikuuta 2022

Lumi maalailee pääsiäismunia 2008

Lapsenlapseni puuhastelu vaatii tiukkaa keskittymistä, lattioiden suojaamista 'vesivahingoilta', taustalla Signalin lukijoilta saamiani kansallispukuisia nukkeja ympäri maailmaa...

Lauantaina 16. huhtikuuta 2022

Lukijoita Intiasta ja Algeriasta

Perjantaina 15. huhtikuuta 2022

Kiiltomato

28032022 Tapio Strandberg

Liekkö teille tuttu??
Tapiolla vain yksi, ja vaikuttava kohtaaminen.

Olin tyttöystävän kanssa Hälvälässä. Taisimme olla ampumaharjoituksissa. Sateentihkuinen illansuu. Harjoitukset päättyivät. Olemme vetäyhtymässä kotia kohti. Kohta olemme hiekkatien kohdassa, jossa molemmin puolin korkeaa tiheää kuusikkoa. Ja, nyt seis.

Mitä ihmettä. Kuusien oksat kimmeltävät. Ei suinkaan vesipisaroista pelkästään. Mitä nuo ovat? Näyttävät lehtimadoilta. Kenties 1 cm paksuja, vihreitä. Pituus noin 6 cm. Hiljaa nöykkien etenevät oksistolla. Olimme kuulleet kiiltomadoista. Nyt kohtaamme heidät.

Vietimme melkoisen tovin heidän kanssaan. Luontoa harrastava ystävätär myös lumoutunut. Ilta se joutui sinäkin päivänä, ja huolehti meidät koteihimme.

Pitkäperjantaina 15. huhtikuuta 2022

Metz

29032022 Tapio Strandberg

Mitä kaikkea se onkaan. On myös merkittävä saksalainen kaupunki. Katselin aamun kuluessa x3 filmikoosteen Saksa - Ranska -sodasta, kaikkine vaiheineen 1870.

Silloin kohtaa täydelleen kaksi maailmaa, jotka aivan poikkeavia. Saksa vielä aivan repaleina monine osavaltioineen, Ranska kulttuurivoittoisesti kehittynyt uudenlainen valtio. Se sota oli myös kysymyksiä, kuka on saksalainen, kuka ranskalainen. Reuna-alueen kielikin miltei yhtenevä. Koko tuleva sota, vain poliitikkojen juonittelua.

Niinpä, sota kohdattiin ja kärsittiin. Käytiin vielä x2 sotaa yhtä surullisin kääntein.

Mutta, minun Metz.

Se on vain valokuvausapuväline. Se on suuritehoisin salama, kautta aikojen. Miltei valtaisa käsikranaatti se valonheitin osa, ja mahtava akku, kuin viikon eväät. Aivan kaikki toteutettu täydellisellä saksalaisella pedanttisella otteella. Todellakin. Vain paras on riittävää. Olin vuosia kuvaillut harrasteena, ja nyt jo teollisuuskuvausta ammattilaisena. Se työ edellyttää selviämistä kaikissa olosuhteissa.

Monia salamia olin selvitellyt teknisesti. Jotakuinkin, olivat pienoisia tähän tarkoitukseen. Laitteen savuttua alan lehtiin, ahmin kaiken. Etsin saksankielisistä saman. Nyt oli salamien kuningas syntynyt. Ostin sen Olavi Pohjosen avulla Nastolan Optikko-liikkeestä. Siis, hieman riski 4000 mk tiskiin, niin sen voi saada.

Olli toi laitteen kotiini. Halusi sitä kovin heti lainata. Tapio ei suostunut. Ollilla kun on tapana kolhia laitteitaan ja aina sattuu jotain. Siitäpä Olli suuttui.

Mutta. Nyt Metz astui tosikäyttöön. Rauten Oy:ssä haasteita riitti. Olin saanut hankituksi sinne Metz-laitteen 25 voimaisena. Sen puutteet jo tunsin.

Nyt otin omani mukaan kaikkeen, ja jo aukeni aivan uusia mahdollisuuksia. Metz 60 CT on todella tehokas. Se antaa 2000 salamaa kertalatauksella. Salamia saa kohtuuetäisyyksille 2 sek välein. Ja, kun tehoa on, voinen yhden kokeilun kertoa. Olen Lahden konserttisalissa. Parvekkeen takimmaisessa penkissä. Olen lupautunut kansantanssiryhmien kuvaajaksi, talkoilla tietysti. Niinpä mukana oma ammatti Canon F2 n, ja 200 mm opiska. Sillä hallitsi oikein suvereenisti koko näyttämön. Salamia sain tosi tiheään. Melkein tosin hävetti. Koko sali valaistui aivan kokonaan. Kukaan ei tullut hämmästelemään.

Raute Oy:ssä kuvasin koneiden lisäksi kaikki vieraillut. Eipä enää tarvinnut odotella salaman valmiutta. Se oli aivan valmis, ampui kuinka tiheään tahansa.

Ken ei ammattikseen ole kanniskellut tätä viikon eväspakettia ja isoa nuijaa valaisimena, ei voi oivaltaa, minkä rasituksen ne tekevät itse kuvauksessa. On kantohihna, on synkkajohto, jäykkä ja pitkä virtajohto. Siitäkö johtunee, etten muilla ammattikuvaajilla ole juurikaan tätä laitetta kohdannut. Teollisuuskeikoilla kaikilla Suomen vaneritehtailla pääkalustona oli toki studiosalamat, x3, mutta Metz 60 hoiti pienet kohteet. Meni kaksi vuotta, oman salaman käyttöä, ennen kuin sain yhtiön johdon uskomaan sen hankinnan olevan välttämättömän. Niinpä, Metz palveli siviilikuvauksissa ja töissä. Molemmat yksilöt aivan täydellisesti.

Aika muuttui. Alettiin siirtyä digikameroihin. Tapiokin luopui Raute Oy:n palveluksesta. Jatkoin siviilikuvauksia, teollisuudesa ja juhlissa. Mutta, digi se saapui Tapionkin käytäntöön. Metz jouti sivuun.

Tekniikka oli rientänyt. Oli jo tarjolla laadukkaita, kameraan kiinnittyviä melko isoja salamia teholtaan vallan 56. Jo oli herkkua niille, joille se sallittiin. Tapiollekin jonkin aikaa.

Lopulta luovutin ammattikuvaushaasteen. Myin kaiken ammattikaluston. Tyydyn kuvaamaan pikkudigipokkareilla,tosin x10 kpl. Eipä koko enää kiusaa. Pienin kulkee vaikka rintataskussa, ja löytyy merkeissä Canon ja Nikon... Muitakin on.

Torstaina 7. huhtikuuta 2022

Tästä ikkunasta näin aamulla 8:30 ketun juoksevan pihalleni jäniksenpoika suussaan...

Keskiviikkona 6. huhtikuuta 2022

Runotyttömme Lumi 9-vuotiaana

Maanantaina 4. huhtikuuta 2022

Sukumme nuorin runoilija

Maanantaina 28. maaliskuuta 2022

Kaksi puuseppää

28032022 Tapio Strandberg

Mitä yhteistä heillä on?

Luultavammin eivät ole kohdanneet lainkaan. Yhteisyys on nyt Tapion oivaltamaa. Asuivat aikoinaan Kullakukkulalla. Tämä, Asko Oy:n kuulu työnjohtaja, omassa pikkumökissään, aivan länsilaidalla, katsellen kentän ylitse Länsiharjun kansakoulua. Hypähdämme Kullankukkulan ylitse, ja päädymme siihen ainuaan kerrostaloon, itäisellä rinteellä.

Tämä, Soini-niminen palveli todella mallikkaasti Villähteen autokorilla todella pitkään. Mitä teki puuseppä autokoritehtaalla? No, siihen aikaan koreja vielä valmistettiin puusta ja pellistä. Niitä lopunaikoina haluttiin vielä erikoistilauksesta.

Soini tuli kuuluisaksi täydellisistä taidoistaan. Ei nuoremmat pärjänneet lainkaan hänen rinnallaan. Olen tutustunut hänen puuseppäpoikaansa. Yhdessä avitimmekin isää loppuvuosina. Yhden vierailun sain hänen luokseen tehdä. Soini eleli vatimattomasti kaksiossaan. Kävi tanssimassa. Pitkä ja komia mies. Perikunta onnekseen havaitsi, kuoleman jälkeen, Soinin olleen erityinen sijoittaja. Aluksi melko pienin panoksin, oli rakentanut miljoonaomaisuuden. Jospa aloitan Kullankukkulan länsipuolen asukin.

Kohtasin hänet sittemmin kotonaan, kerrostalossa, Alijuhakkalan alueella. Melko lähellä Launeen kirkkoa. Miten sinne ohjauduin? Lie poikansa asiaa järjestänyt. Hän kun palveli ESS-lehden painossa esimiehenä.

Ja oli sellainenkin kytkentä. Hänellä pikkumökki Häilön saaressa. Sen tontilla tonenkin pikkumökki, jota vuokraili veturinkujettaja Bengström. Isän tuttu, ja miltei naapuri samalta kadulta. Niinpä, alle 10 vanhana saimme veneen lainaan, ja luvan olla yhden päivän siinä vuokramökissä.

No, mutta. Kyläilyni seuraus. Jokin aika myöhemmin, talvella kuljen aivan puusepän asuintalon ohite. Muutama metri ennen porraskäytävän ovea, kohtaan näyn. Puuseppä leijuu kahden metrin korkeudessa ja kolmen metrin pituisena edessäni. Todella jähmetyin.

Ehkä oli aika jo, kun puuseppä oli siirtynyt taivaan iloon, mutta hetki oli todella vaikuttava. Näky himmeni ja jatkoin kotimatkaa. Se vierailun toinen kerta jäi toteutumatta... On niitä kiireitä.

Mutta se oivaltaminen yhteydestä!!!

Kullankukkula oli yksi yksi Punaisten konekivääripesäke v. 1918. Sieltä he ampuivat Launeen suunnalta lähestyviä saksalaisia. Ei tosin kovin kauaa. Kullankukkula on ja pysyy. Kaikki muu onkin huuhtoutunut ajan saatossa pois.

Jopa muistin Askon puusepän nimen: Kallioniemi.

- - -

KYLLÄ MAAILMA ON PIENI, tuttuja tulee vastaan 'joka mutkassa' ja tässä jutussakin. Kotipihallani kasvaa Kallioniemen pihalta Kullankukkulasta haettu kirsikkapuu. Heikki - siis 'pätkä-Hessu' oli tosiaan minunkin pitkäaikaisia työkavereitani, valmiit ilmoitusleiskat kiikutin useinkin latomon työnjohtajien lasikoppiin ja he sieltä edelleen latojille. Heikki oli supliikkimies, kaikkien kaveri, sanavalmis huulenheittäjä. - Raimo Kaarna

Maanantaina 21. maaliskuuta 2022

Kivimaan kansakoulussa 1950-1954

HIENO UUSI KOULURAKENNUS

I LUOKKA 1950-51, OPETTAJA IRMA WALLENIUS. OLEN OIKEASSA YLÄNURKASSA.

II LUOKKA 1951-52, OPETTAJA MAIJA MUTIKAINEN, OLEN VASEMMALLA ETUPULPETISSA.

III LUOKKA 1952-53, OPETTAJA RITVA LEINONEN, OLEN OPETTAJAN TAKANA.

IV LUOKKA 1953-54, OPETTAJA RITVA LEINONEN, OLEN TAKARIVISSÄ NELJÄS OIKEALTA.

Maanantaina 21. maaliskuuta 2022

Olipa kerran kolme pikkumiestä. He pelasivat potkupalloa, kukin omilla kentillään. Pallon nimi oli Otan.

Keskimmäisellä kentällä pelasi pallon kanssa teatteriakin harrasteleva pikkumies. Hän oli kerran näytellyt presidenttiäkin, ja tykkäsi siitäkin leikistä. Hän halusi näytellä presidenttiä vielä uudelleen, uudelleeen ja uudelleen. Ja potkiskeli silti Otan-palloakin.

Toinen pikkumies näytteli isompaa pikkumiestä, isompaa presidenttiä, hän halusi määrätä muittenkin pelaajien leikkien sisällön ja järjestyksen. Otan Otan-pallonkin pois sinulta, leiki vain vanhoja leikkejäsi tai en enää leiki sinun kanssasi ollenkaan. Jos et tottele, otan Otan-pallosi pois, rikon kaikki lelusi ja vien vielä pallopelikenttäsikin. Ja presidenttiosasikin, et saa enää näytelläkään...

Ison pikkumiehen naapurissa asuskeli kolmas pikkumies, sai joskus ajatuksen leikkiä Otan-pallollakin. Leikki erotuomaria, tunsihan hän naapurinsa tavat ennestäänkin, kokemusta oli eikä näkemystäkään puuttunut. Anna Otan-pallo minulle, niin isoin pikkumies ei enää kiusaa sinua. Jos hän päättää jotain kiusata, hän jättää sinut ja alkaa kiusata minua. Tai eihän hän ala meidän kentällä pelaamaan, meillähän on yhteistä rajaakin, 1400 kilometriä. Eikä siellä ole Otan-pallostakaan koskaan kinaa syntynyt. Minä otan Otan-pallon ja te kaksi voitte taas veljeillä rauhassa keskenänne, olettehan te veljeskansojakin. Ei syytä tappeluihin enää.

Ja niin rauha palasi kolmeen maahan, pikkumiehet olivat taas kaikki kolme veljeksiä keskenään. Ja kaikki pelailivat onnellisina omia pelejään omilla kentillään, rauhassa ja vailla ristiriitoja.

Uskokoon ken tahtoo, Otan-pallosta tulee varmasti vielä kahinaa. Mutta pysyvätkö talot ehjinä, pikkumiehet omilla kentillään ja viihtyvätkö katselijat maillaan vai muuttavatko muualle omia Otan-pelejään pelaamaan? Aika näyttää, nyt näyttää aika pahalta...

Sunnuntaina 20. maaliskuuta 2022

Jälleen siirtyi
entinen työkaveri
ajasta ikuisuuteen,
R.I.P.

Ulla oli omaa ikäluokkaani. Olin ilmoitusosastolla töissä ja joudun parisen kertaa vuodessa tekemään yhteistyötä toimituksen 'hömppäosaston' naisten kanssa...

Tehtäväni oli myydä ilmoitustilaa keväisin ja syksyisin ilmestyville muotisivuille, parikolme aukeamallista kuvia, tekstiä ja ilmoituksia lahtelaisilta alan yrittäjiltä. Myyntityötä helpotti se, että ilmoittajat saivat etukäteen tiedon k.o. erikoisnumeron sisällöstäkin - muotimessut, kauden värit, materiaalit, tunnetuimmat suunnittelijat jne jne.

Muotinumerosta vastasivat 1960-80-luvuilla yleensä Henttoska, Irina Karjalainen, Ritva Paasilehto ja joskus Ulla Kivekäskin. Sain heiltä 'sisällysluettelon' ja painatin sen ilmoitustilan myyntikirjeisiin, joita sitten postittelin kaikille lahtelaisille alan yrittäjille ja valtakunnallisille suuryrityksillekin. Myöhemmin vielä puhelinsoitto perään ja ilmoituksia tuli melko runsaasti. Sama naistoimittajaporukka päätti myös syksyn ja kevään sisutussivujen sisällöstä.

Kivekäs -sukunimi on kaikille vanhoille lahtelaisille tuttu, ja positiivisessa mielessä. Kukapa meistä ei tuntisi Etelä-Suomen Sanomia, Hämeenkatu 5 hienoa entisöityä 'jugend-linnaa', Ilmarisentien rotaatiorakennuksia ja lehden toimituksen nykytiloja, Uusi Lahti-lehteä jne.

Lahden Puunjalostuksen lähettämö oli ensimmäisiä työpaikkojani 1960-luvun alussa, myöhemmin sain tietää, että yrityksen omistaja oli K. O. Kivekäs - vähän ihmettelinkin, kun aaltopahviin pakattuja pinnatuoleja ja kirjahyllyn osia varastoitiin Hämeenkatu 5:n piharakennuksen toiseen kerrokseen.

Ossi Kivekäs päätti minunkin palkkaamisestani ESS:n ilmoitusosastolle ja teki sinunkaupat heti ensimmäisenä työpäivänäni toukokuussa 1966, työhuoneeni oli hänen huoneestaan seuraava. Pena oli Ullan puoliso, lyseonpoikia tietenkin kuten veljensä Jammu ja Ristokin. Kivekkään omistamassa yksiössäkin tuli asuttua 1966-67.

Sunnuntaina 20. maaliskuuta 2022

Piippu

20032022 Tapio Strandberg

Siis, piippu miehen suussa.
Näky hyvin harvinainen nykyisin.

Muutamissa elokuvissa olen havainnut piipun, tosi harvoissa... Olen viikon kysellyt itseltäni suhdettani piippuun. Jo lapsena sen kohtasin isän suupielessä. Joskus näin hänen valitsevan sinisen Nortin.

Mitä tupakanpolttoon tulee, tulin sitä kokeilleeksi kodin keittiössä jonkin pojan kanssa kun vanhemmat poissa. Polttelimme lattialla istuen. Taisi käydä seuraavasti: Savu nousi ja me kuulostelimme vaikutusta. Luulen tupakan palaneen vasta puoliväliin, kun maailmamme alkoi aaltoilla. Kaaduimme lattian omiksi... Pään selviäminen vei aikaa. Meitä ei siis yllätetty.

Aikaa kului ja Tapio-poika kasvoi. Lähti armeijaan Riihimäelle, viestipataljoonaan... Ja siellä sitä aloin tupakoida. Ja, kuinka se alkoi. Tapiolle se oli aivan luontaista. Minä vaan aloitin... Rahaa kovin niukasti, ja silti tupakkaa ostin. Tupakoivana siirryin reserviin.

Ja, sitten töissä... Kaikkihan siihen aikaan polttivat. Konepaja savusi muutenkin ja tupakan savut lisänä. Saadessani vastuuta Ulkomaanlähetysten valvojana, alkoi aika kovin kiireisenä. Piippua koettelin poltella. Tupakan laatua vaihtelin. Ei sitä aivan omaa alkanut löytyä. Tosin kiireet alkoivat riisua piipunpolton, siihen ei ollut enää aikaa. Nyt paloi punainen Nortti ja kovin usein pikkusikaari. Sikaarin poltto häiriintyi kovin tiuhaan, puhelimen soidessa alinomaa ja ovesta kaiken kysyjiä monia tunnissa. Niinpä tuli päivä, kun monasti aloitettu tupakkalakko alkoi ja piti. Olin silloin 32-vuotias. Silloinen sihteerityttö Eevi keskusteli toimistossamme asiasta. Hän lie ollut 22-vuotias ja poltteli savuketta tyylillä.

Piippu. Talletin sen omalle ullakolle. Siellä se odottaa...

Koin omaksi mallikseni suoravartisen piipun. Joskus ullakolla käväistessä vilkaisen sitä. Hieman kätkössä hyllyssä, kadunpuolella.

Sunnuntaina 20. maaliskuuta 2022

KUVA TAPIO STRANDBERG

Veturinkuljettajan pojan kotipiha

Maanantaina 14. maaliskuuta 2022

Kaksi naista

13032022 Tapio Strandberg

Tiedän heistä jotain.
Nimet: Saara Lagerblom ja Inga Lahtinen.

Saaralla tänään 95-vuotispäivät. Pidettiin upseerikerholla. Kovastikin kiinnostaa, ketä ovat kutsuvieraat, sillä yksi kutsutuista on serkkuni Anja Toiminen, tytär Tuijan kera. Saara nähty aina Toimisten kotijuhlissa kautta vuosi kymmenten. Nauravainen, hyväntuulinen, seurallinen.

Hänen miehensä palveli veturinkuljettajana VR:llä. Yksi isoimmista kylämme miehistä. Kävi sodat ja selvisi. Näin joskus satamassa kesäaikaan. Miehen koko todella näkyi. Oli kokoa joka suhteessa, mutta erityiseen asusteet. Tuli oleman leveälierinen hattu, melko värikäs sekin. Pikkutakki todella kirkaan värinen. Mitä lie keltaisen, vihreän ja jonkin muun kirkkaan yhdistelmä. Halusivat todella parina näkyä ja näkyivät. Saara palveli Lahden kirjakaupassa koko työ ikänsä. Siellä joskus kohtasin. Asuivat suorastaan pikkuisessa punaisessa talossa, tuossa Hyttisen Orvokin vieressä. Mit lie suhteet olleet, eivät tavanneet seurustella. Pikkuvihaa pidettiin. Itse Lagerblom pois nukkui jo ikuisuus sitten.

Mutta, Inga Lahtinen. Pyöreä täti. Kuin kopio edelläkerrotun Lagerblomin asuista. Että värikkäämpää ei voi keksiä. Siis, ja myös: Leveälierisiä hattuja aina. Erittäin kirkkaita asuja. Punaista, vihreää keltaista. Kuitenkin yksivärisiä kankaita.

Palveli kirkkoherran virastossa Kirkkokadulla, koko työikänsä. Mies, tämä kuulu Arvo Lahtinen. Lahden ensimmäisiä floretti-miekkailijoita... Suorastaan uranuurtaja. Kehitti sähköisen pistontallentimen. Leppoisa mies. Todellinen juttujen kertoja. Oli sodan aikana tullut läpiammutuksi keskeltä rintaa. Esitteli kerran selässä silloin tällöin aukeavaa haavaa vieläkin. Se tapahtui hänen työhuoneessaan Raute Oy:sä, valuvarastossa. Sain ajoittain kuulla tarinoita, kun asioin laadunvalvontahommissa hänen luonaan.

Lahtiset asuivat Osuuskaupan alapuolla punaisessa kodissaan pikkupolun varrella. Arvo rakennutti tontilleen pitkähkön työhuoneen ja vain floretti-aseen huoltoon ja rakenteluun. Sain kerran siellä vierailla, kun teimme hänestä miekkailijajuttua Raute Oy:n henkilökuntalehteen. Jopa näin seinällisen säilän teriä, jos sanonta sallitaan. Lahtinen myös matkusti kilpailemaan muille paikkakunnille. Hän sai yhden työkaverimme asiaan innostumaan miekkailusta, ja kerran koetin messukeskuksessa heitä kuvata ottelussa. Koin yllätyksen. Siinä lajissa ei paljonkaan huidota aseilla siinä ollaan asennossa, ja sekunninosassa suoritetaan pisto. Paluu perusasentoon oitis. Oli ensikertalaiselle vaikea pysyä mukana kameran laukaisussa.

Juuri muistan. Lahtisista vain yhden tontin etäisyydellä on sijainnut Lahden kuulu harmonikkaverstas. Valmisti 2-, 3- ja 5-rivisiä harmonikkoja. Valmistaja oli kuulu soittaja itsekin ja siitä seurasi että jokainen harmonikka tuli oitis myytyä.

Mikä näitä kahta naista yhdisti? Ei Tapio Tiedä. Suunnilleen saman kokoisia, hieman pullukoita. Ehkä hyvin sanavalmiita molemmat. Jos kylämme ei olisi näin vehmaantunut, näkisin molempien asumuksen kotoa käsin.

Perjantaina 11. maaliskuuta 2022

Tehomiehiä

11032022 Tapio Strandberg

He työskentelevät Sopenkorven alueella.
Aluksi nimet:
1. Esa Salminen
2. Mikko Federley
3. Mikko Lyytikäinen

Ensin Esa. Hoitaa yksin ja suvereenisti omistamaansa Kisälli Kirppistä. Kokemus alkoi alalle antiikkihuonekalukauppiasnaisen apuna. Hän lopetti ja Esa jatkaa menestyksellä. Kirppis hämäävä nimi. Toki sitäkin toimintaa on, kun ostetaan kuolinpesiä ja niistä kertyy aivan kaikkea. Ei pelkästään antiikkihuonekaluja, joka on sitä Esaa omimmillaan. Ympäri Suomen Esa tunnetaan, toimeksiantoja kertyy kiitettävää vauhtia, hän kun on ainut todella asiansa osaaja. Aivan kuin sattumoisin Esan toimipiste on entinen Vakiopuu-tehdas. SOK lakkautettu.

Hypähdämme Mikko Federleyhin, siihen viereiseen tehdasrakennukseen. Se on Sope Oy ja toimii edelleen. Nämä molemmat tehtaat ovat 1940-luvun tuotteita. Oli sota ja sen jälkeinen aika. Maa asutettiin uudelleen, joten asuntoja ja huonekaluja tarvittiin kymmeniintuhansiin koteihin. Ferderley on ollut tuotantopäällikkönä jo 4 vuotta. Todella yksin pyörittää laitosta. Väkeä enää x6 henkeä. Kauppoja hän saa sittenkin kerättyä ja firma jatkaa toimintaansa.

Mikko Lyytikäinen on päätynyt Manko Oy:n entiseen konepajaan pitämään omaa, Lahden Puuseppiä. Hänkin todellinen ihme. Aivan yksin tuottaa tilauksesta aivan kaikkea puusepän mallistoa, mitä kansa tilaa. Siis, aivan tilauksesta, puutavaran ostamisesta kaikkeen valmistukseen. Pintakäsittely mukaan lukien. Uskomaton selviytymistarina. Mikon mestarina nuorena oli todellinen mestari. Yhdessä aloittivat Messilän puuseppinä, ja siirtyivät, Vuorelma-kiinteistöstä Mankolle. Mikkokin tunnettu ympäri Suomen. Kaiken osaavia puuseppiä todella harvassa.

Monet kun vain rakentavat lastulevystä. Mitä seuranneekaan, kun Lahden kaupunki kaavoittaa aluetta viihtyisäksi asuinlähiöksi, viheriönä ja jopa pikkukauppakeskuksineen.

P.S. Kisälli-Kirppikseltä olen ostellut kaikenlaista keräilykamaa; edesmennyt isäni oli vuosikausia Sopen varastolla töissä; 1950-luvulla Kariniemen 'pitkässä talossa' Nykäsen Matin ja Anteron isä oli Mankon työnjohtajia. - Raimo Kaarna

lahtelaisia kirppiksiä, kymmeniä valokuvia

Torstaina 10. maaliskuuta 2022

Sivukapakka

07032022 Tapio Strandberg

Olipa kerran Kariniemen kahvio. Sen, eteläinen pääty edelleen varastokäytössä. Sinne kuitenkin pääsi, ikäänkuin salaovesta. Hivutauduin sen tunnelmaan kahvikuppeineni. Ikkuna länteen ja satamaraitille. Pariovet samoin. Se, mikä erityiseen minua heläytti, kun yhdellä seinällä oli jonkin kapakan pitkä pehmustettu ja verhoiltu penkki. Siis, miltei seinän mittainen. Se kertoi uskomattomia tarinoita menneestä elämästään.

Ehdimme seurustella joitakin kuukausia yhdessä. Tämä tila oli yksi odotushuoneista VR:n asema-aikoihin. Sen sisäseinältä yleni todella komeat portaat ullakolle.

Olin kerran sohvalla unelmoimassa, kun sieltä laskeutuu palomestari. Oli käynyt tutkimassa paloturvallisuuta. Laususkeli kahvilan pitäjälle: Näin rankalla sahatavaralle ei ole koskaan nähty rakennettavan. Todella järeää. Siis, turvallista myös palomiehen silmin. Jäin sohvalle. Rakentelin päätöstä vuokrata tämä sali Tapion T:mi-nimelle. Siirrän puutyökoneeni tänne.

Toisin kävi. Muu elämäntilanteeni piti kotona... Ja kohta siihen saliin asettukin neljän naisen käsityömyyntikonttori, ja toimii edelleen. Katsottuani Pohjois-Irlannissa kuvattua poliisisarjaa ja sitä myöten pääsi kapakkaan joka päivä. On se vaan niin, että tämä odotushuone tarvitaan sivukapakaksi.

Sille sohvalle oma paikka.

Ovi, joka johtaa kahvilatilaan sisältää myös lippuluukun. Siitäpä sitä juomaa voisi myydä. Pariovista mainio käynti tältä uusitulta lankkusillalta, ja edessähän toki hyvällä säällä pöytiä ja aurinkovarjoja. Vesijärven loisteliaat näkymät tarjolla.

Siispä: Pannaan toimeksi... Tahdomme pikkukapakan satamaan ja tunnelma juuri oikea.

Torstaina 10. maaliskuuta 2022

Aika matka ja aikamatka...

KUVIA ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ

Torstaina 10. maaliskuuta 2022

1964-1965 kauppaopistossa,
täällä opiskeltiin, kivoja aikoja...

KORTTIEN KUVAT ALBIN AALTONEN

Keskiviikkona 9. maaliskuuta 2022

Tilda Kuusenkanto

24022022 Tapio Strandberg

Kylämme melkoinen kuuluisuus, siis Kärpäsen kylässä. Näin lapsuudessa joitakin kertoja. Asui isohkoa taloaan Työrinkadulla - nimi siihen aikaan.

Tänä aamuna sain Markku Stoltin hiukan kertomaan muistojaan. On minua merkittävästi nuorempi, joten muistaa vähemmän, vaikka asuikin melkein naapurissa.

Tildan sanottiin ommelleen mekkoja, kylän naisille ja lie jollekin myyntifirmallekin. Oli täydelleen itsenäinen. Jos kadulla oli sadevesivirtoja, saattoi hän johdattaa ne mm. Stoltin pihalle ja kellariin.

Mikä lie Tildan asumisen menneisyys? Sain tietää hänen omistaneen sittemmin ympärille nousseiden x4 talon tontit. Ja sen kuuluisan ison kivikellarin, jolla miltei sulki koko Työrinkadun. Aivan jyrkkä mutka rinnettä kohti. Haittasi suuresti autoliikennettä. Asiaan koetettiin vaikuttaa. Tilda ei mihinkään suostunut.

Niinpä ulkomaanmatka tuli myös tehtyä. Hänellä jokin naisystävä mukana. Aivan sattumalta myös rouva Stolt oli ensimmäisellä ulkomaan matkallaan. Alettiin käydä nukkumaan, ja Rva Stoltilla myös ystävä mukana. Ovelle ilmaantuu Tilda. Oli joutunut riitaan matkakumpaaninsa kanssa ja pyysi yösijaa. Ja sai.

Kohtasin lapsena Tildan perhejuhlissa. Lie Sulo Järvisen 50-vuotisjuhla. Jopa Tyyne-äiti otti lapsensa mukaan, ja oli samalla juhlien leipuri. Isäni ja Sulo työkavereita VR:llä. Siellä kuulin kylän miesten mollaavan Tildaa melko raskaasti. Outoa lapsen korville.

Tildan hautakivi sijaitsee Läntisellä hautausmaalla, vanhasta portista astellen x8 askelta, niin heti oikealla hän nukkuu.

Tiistaina 8. maaliskuuta 2022

MUSTAA VALKEAA JA HARMAATA - LAHTELAISUUTTA JAKOLAA, JANSSONIA, IKÄVALKOA, HOUZIA
- viimeisin teos Liipolan kirppiksiltä, sieltä taiteilijakin?

Perjantaina 4. maaliskuuta 2022

TERÄSLINNAN TAIDETTA

Vesijärven asema

Mikä se vetikään asemalle. Jo silloin kun se oli jonkin eläkeläisen jonkinmoinen asunto. Se ei meitä polkupyöräiljöitä estänyt - patiolla sijaitsi pöytä ja tuoleja. Sinne ohjauduimme seurustelemaan... Miltei olimme tuntemattomia. Jotenkin taidepiireissä tutustuneita.

Niinpä, seuraa pidettiin pöydän ääressä. Koimme yhden melkoisen henkisen yhteyden. Joku meistä ehdotti: Otetaan ringissä toisiamme käsistä ja ehkä koemme toisen maailman. Ja, todella se toteutui, jopa peloittavassa määrin. Sen pöydän ja pation innoittmana opimme ihannoimaan Vesijärven selkää kaikkina vuodenaikoina. Olemme aivan sidotut, vaikka tuosta ajasta on kulunut 25 vuotta.

Asemarakennuksen itäpäähän avasi käsityöläinen kutomonsa ja myymälänsä. Kun kehtasin, sinne asetin askeleet. Näin talvella isossa pystyuunissa räiskyi tulet, siis, oikein loimuten. Se olikin ainut tapa lämmittää sitä salia, joka oli toinen kansan odotusaleista laivaa ja junaa odottaville. Mik'ol pojan ollessa. Nojatuoli istumena. Kutoja kutoi. Hänellä Villähteen kartanon tiloissa pääpaikkanssa, mutta, nyt alkoi julkisemman kutomisen. Siis, talvella tuli räiskyi ja tunnelma verraton.

Tapio ei koskaan ostanut yhtään teosta. Niinpä, piti rajoittamani vierailujen määrää. Täydellinen hyvä muisto. Salin koko mennyt historia puhui.

Jo silloin tiesin sen aseman päällikönä toimineen Sulo Järvisen, Kärpäsen kylästämme. Isän tuttu VR-vuosiltaan. Lapsena sain jopa olla Järvisellä 50-v. juhlassakin.

Torstaina 3. maaliskuuta 2022

KIRJEENVAIHTOKAVERINI PRAHAN TELEVISIOSTA LAHDESSA 1968 elokuussa Johny Jaros Prahasta vieraili Yrjönkadulla HISTORIA TOISTAA ITSEÄÄN - VALLANHIMOLLA EI RAJOJA 1968 - Breznev USSR TSEKKOSLOVAKIA - PRAHA - Dubcek - kansaa tankkien eteen kuolemaa uhmaten = Tsekit + Slovakia, jakaantui kahdeksi - pakolaisia ja kuolleita - tv-torni pommitettiin, Johny Jaros Yrjönkadulla kylässä > myöhemmin Kanadaan > nyt ??? 2022 - Putin Venäjä UKRAINA - HARKOVA, KIOVA - Zelenskyi - kansaa tankkien eteen kuolemaa uhmaten = Ukraina ja Donbass > eri RU-'valtiot' - pakolaisia ja kuolleita - tv-torni pommitettiin, tuhoa ja kuolemaa ympäristöön TAUSTATIETOA WIKIPEDIASTA JA NETISTÄ 1968 Prahan kevat 1968 Dubcek 1968 Breznevin oppi 2022 Venäjän hyökkays Ukrainaan 2022 Zelenskyi

Keskiviikkona 2. maaliskuuta 2022

Lahtelaista tänne ja vähän äkkiä, janottaa...

Tiistaina 1. maaliskuuta 2022

Ensi kertaa tänä talvena uskaltauduin jäisellä tiellä pihalle ja postilaatikolle

- Postilaatikossa oli Traficomin lasku, 24.02.2022 - 25.05.2022, maksettavaa 70,980 euroa. Aiemmin olen ajellut 20 vuotta vanhalla Ooppelillani 3.000-4.000 km/vuosi, kauppareissuja pääasiassa. Pumppuleikkauksen (elokuu 2021) jälkeen olen ajanut 20 metriä, pihamaalta autotalliin. Tyttäreni ajeli kesällä muutaman kerran, vajaa 100 kilometriä yhteensä. Omaa typeryyttäni olen pitänyt auton käyttökunnossa ja maksanut koko ajan ajoneuvoverot, vakuutukset, katsastuksen, talvi- ja kesärenkaiden allepanot, bensiinit yms. Luultavasti en enää koskaan aja metriäkään, vaikka ajo-oikeus onkin jo palautettu kolmen kuukauden pakollisen tauon jälkeen.

- Kaunista kevättä teille kaikille, ja itsekkäästi tietenkin itsellenikin...

Maanantaina 28. helmikuuta 2022

1959 Pulkkilanharjulla retkeilemässä

Sunnuntaina 27. helmikuuta 2022

28.2.1958 VIIKKO-sanomat
kertoi usealla aukeamalla
Lahden MM-kisoista

Katsele kuvat näistä MM-kisojen monista jutuista - klikkaa lehden kansikuvaa -

---

Lauantaina 26. helmikuuta 2022 Kuoleman porteilta takaisin elämään 17.8.2021 27.4.2021 KIRJOITIN FACEBOOK-SIVUILLANI RINTAA PISTÄÄ JA VITUTTAA... - 78-vuotiaana isäni kuoli Lahdessa - 78-vuotiaana veljeni kuoli Helsingissä - 78-vuotiaana minut kiidätettiin ambulanssilla Helsingin Meilahteen sydämen ohitusleikkaukseen KAIKKI OLEMME KUULLEET TUOSTA SYDÄNOPERAATIOSTA, MUTTA MITÄ SIITÄ OIKEASTI TIEDÄMME ? Annetaan todellisten asiantuntijoiden - kirurgien, sairaanhoitajien ja muiden leikkaukseen osallistuneiden RAPORTOIDA TAPAHTUMAT HETKI HETKELTÄ... Kuvat kaikista raportin sivuista, klikkaamalla luettavaan kokoon ELÄMÄSTÄ KIITOS TEILLE KAIKILLE, Suomen hyvinvointiyhteiskunta, ammattitaitoinen lääkärikunta, kaikki te muut, joiden arvokkaan työn ansiosta pystyn vielä tätä juttua raapustamaan... Raimo Kaarna Perjantaina helmikuun 25. päivänä 2022 Kaunottaria Kariniemestä Oikeanpuoleisen sikkurasilmän kanssa käytiin Lahden vanhassa puukirkossa vihillä 1966. Eilen syötiin maukasta lohikeittoa saman pöydän äärellä. Hyvää oli ja kivaa oli. Kiitos. Keskiviikkona helmikuun 23. päivänä 2022 1992 Signalin levikki 5.000 USAssa Kolmekymmentä vuotta sitten sitten sain kuningasajatuksen - miksi maksaa kalliita postikuluja ja lähetellä lehtiä toiselle puolelle maapalloa, 5.000 kappaletta lehtiä, kallista puuhaa. Nythän maksaa 2,70 euroa/kpl postittaa tavallinen kirje, ulkomaan taksat kalliimpia... Idea oli hyvin yksinkertainen, lähetin 4-sivuisen Lahdessa Salomaan Kirjapainossa painetun lehteni mallikappaleen USAan ja siellä sivut reprokuvattiin ja painettiin sanomalehtirotaatiossa osana 'We The People'- tabloidia. Olin InterNAPMOD-jäsen, se oli amerikkalaisten Mail Order-lehtien julkaisijoiden yhdistys. WTP-lehti koostui 5-10 nelisivuisesta tabloidlehdestä ja jokainen julkaisija sai oman osuutensa kokonaispainoksesta. Co-operation pays, it saves money... Yhteistyö kannattaa. Sain oman osuuteni painoksesta, toki pienemmän, koska ulkomaan postikulut olivat kalliimpia. Tulipahan USAssa lisälevikkiä ja reilusti, mutta jenkit eivät innostuneet kirjeenvaihtolehdestäni. He etsivät tapoja tienata enemmän TAALOJA, RAHAA, RAHAA, MONEY, MONEY... Ja minun SIGNAL INTERNATIONAL-lehdestäni löytyi vain uusia kirjeystäviä, ympäri maailmaa, miten heistä voisi mitenkään hyötyä ja saada rahaa... - - Kokeilu jäi yhteen kertaan, onneksi olin maksanut painatukseni USAsta maksuina saamillani postal ordereilla ja shekeillä. Lahtelaiset pankit eivät niitä suostuneet vastaanottamaan, summat pieniä ja kulut korkeita, osa ehkä katteettomiakin? Pääsinpähän niistä eroon ja hyödyin edes jotain. YLÄKUVA: SIGNALIN TOIMITUS 1972; KESKELLÄ WE THE PEOPLE-LEHTI JA SIGNALIN SIVUJA; ALAKUVA: LUESKELEN YHTEISTÄ TABLOIDLEHTEÄMME, JOSSA 4 SIGNAL-SIVUA SISÄLLÄ Keskiviikkona helmikuun 23. päivänä 2022 Etelä-Suomen Sanomien ilmoituosaston porukkaa 1970-luvulla Taidettiinpa olla nykyisessä kodissani Purokadulla? Vasemmalta Tuula, Raimo, Anna-Maija, Olavi, Anne ja Aili, kuvaaja ehkä Eija. ESS:n henkilökuntalehden päätoimittajana kasasin aikoinaan kaikkien esalaisten perustiedot kuvastoon - passikuva, nimi, työtehtävä - oman arkistokappaleeni olen onnistunut hävittämään. Löytyykö keneltään, lainaksi tai omaksi? Digitoisin itselleni, ehkä nettiinkin... Ota yhteyttä. Keskiviikkona helmikuun 23. päivänä 2022 MANNEKIINEINA KUVASSA PERHEENI NAISET, TUPU, KIRSI JA KATI Älppärin valkkaajia 45 vuotta sitten Vuosina 1975-80 toin maahan USAsta tuhansittain älppäreitä, myin postitse ja tukuttainkin. Lahden Konekellarista Lehmuksen Veikko osti joitain satoja kylkiäisiksi stereoiden ostajille, samoin tavaratalo Aleksanteri elektroniikka- ja levyosastolleen. 'Kauppa se on mikä kannattaa', eivät menneet kauppaopiston opinnot täysin hukkaan... Keskiviikkona helmikuun 23. päivänä 2022 Päivänsankareita 40 vuotta sitten - synttäreitä eilen ja huomenna... Joku täytti 55, joku täyttää 79 ja joku on jonkun äiti ja joku oli jonkun ex-vaimo. Kuvat arviolta noin neljänkymmenen vuoden takaa, paitsi joku. Elämme arvoituksellisia aikoja. Maanantaina helmikuun 21. päivänä 2022 Osaatko sinä laskea yhdestä kahteenkymmeneen? HITAASTI? ÄÄNEEN? Ta-vu--ker-ral-laan... Tau-ko--jo-kai-sen--ri-vin--jäl-keen. yk-si kak-si kol-me nel-jä vii-si kuu-si seit-se-män kah-dek-san yh-dek-sän kym-me-nen yk-si-tois-ta kak-si-tois-ta kol-me-tois-ta nel-jä-tois-ta vii-si-tois-ta kuu-si-tois-ta seit-se-män-tois-ta kah-dek-san-tois-ta yh-dek-sän-tois-ta kak-si-kym-men-tä ONNEKSI OLKOON. On-nis-tui-han--se--si-nul-ta-kin--! Mitä vitsiä tällaisessa ääneen laskemisessa sitten on? Älytöntä puuhaa, lastenleikkiä ! On toisenlainenkin totuus. Se on aivovoimistelua ja kuntoilua ja liikuntaa... Se on ainoa ulkoilumuoto, mitä olen harjoittanut säännöllisesti sitten viime vuoden elokuisen pumppuleikkaukseni jälkeen... Miten homma sitten tehdään 'oikein'? 'Aamiaisen' (kahvi, pulla, kymmenen erilaista pilleriä) jälkeen palaan makuuhuoneeseeni ja avaan seinään metrin aukon (siis ikkunan), istahdan avoimen ikkunan ääreen sängynreunalle, tuijotan etäisyyteen ja alan laskea - yk-si-- kak-si--kol-m... Hitaasti ja rauhallisesti, tauko aina jokaisen luvun jälkeen. Mitä tästä 'fysioterapiasta' saan itselleni? Näen kauniin suomalaisen itselleni rakkaan maiseman, nyt talvisen ja lumisen, keväällä hennonvihertävän, syksymmällä synkempiä sävyja, hengitän yön jälkeen raikasta ilmaa. Joskus rakkaat ystäväni käyvät minua tervehtimässä, oravat juoksevat ympäri kuusenrunkoa, jänikset jättävät jälkensä valkeana hohtavaan hankeen, harakka hyppelehtii oksalta oksalle vaahterassani, talitintit tuppautuvat ikkunalaudaltani sisäänkin. Näen elämää, ELÄMÄÄ !! Torstaina helmikuun 17. päivänä 2022 TIMO PARVIANEN JA LIISA KAUNISTO TORIKAHVILASSA, ESS-TYÖKAVEREITANI Torstaina helmikuun 17. päivänä 2022 PERUSTIN 'KOTIKIRPPIKSEN' WEBBIPALVELIMELLE USAAN... KIRJAT | TIETOKONEET | TAULUT | KERÄILY | RADIOT | POSTIMERKIT / YMS ETC JNE MITEN KAUPPOJA VOI TEHDÄ? Maksu käteisellä tasarahalla, nouto kotoani etukäteen sovittuna ajankohtana. EN postita mitään, EN tuo mitään, vain nouto... KLIKKAA KUVAA, SAAT LISÄÄ TIETOA. Torstaina helmikuun 17. päivänä 2022 Sainpahan uusittua tämänkin... SE ON HISTORIAA... Vuodesta 1960 alkaen olen kerännyt tietoa kaikista mahdollisista PAPERILLE PAINETUISTA kirjeenvaihto- ja keräilylehdistä, USAlaisista Mail Order-magazineista, Underground Press-lehdistä, yhteensä noin 1.000 julkaisua ympäri maailmaa, monista skannasin kansisivutkin. Tein niistä takavuosina tietokannan, josta pääset etsimään itseäsi kiinnostavia julkaisuja. MUTTA GOOGLETA lehden tai sen julkaisijan nimi nähdäksesi löytyykö kumpaakaan, useimmat paperilehdethän ovat jo KUOLLEET!!!! - Kehitys 'kehittyy' mutta ainakin vanhojen lehtykäisten uusia versioita eli webbisivustoja varmasti löytyy. Ja uusia syntyy... Maanantaina helmikuun 14. päivänä 2022 Kesä ja veturi 25072019 Tapio Strandberg Hypätkää kyytiin. Olemme juuri viemässä matkustajajunaa Vesijärven asemalle. On lähtö Heinolaan. Niin kuin nyt näette, matkaamme höyryveturilla. Lähtö Vesijärvenrantaan suoritetaan takaperin, sillä, Heinolaan ajamme uljaasti keula edellä. Takimmaisen vaunun sillalla on konduktööri lippuineen antamassa merkkiä, miten saamme matkaa jatkaa. Niin vaisusti alamme liikkua, ensin varikolle päin, ja sitten jyrkässä kaarteessa etenemme Hämeen Valtatien sillan alitse. Siinä vierellä on isot maanleikkaukset viheriöiden. Miltei timoteitä voisi keräillä aivan vierestä. Alamme lähestyä Jalkarannan maantietä. Konduktööri antaa merkit, että soitetaan veturin sitä isoa malmikelloa, ja silloin ajamme isolla kilkan-kalkan-soitolla tien ylitse. Ja siinä se on nyt allamme kuulu aallonmurtaja, ison ja pienen Vesijärven välissä. Koivuja kasvaa molemmin puolin. Sinistä järven selkää on nyt tarjolla. Ja, uudelleen veturimme kikattaa saapuessamme Vesijärven kuululle asemalle. On niin kesäisen vehmasta kun olla voi. Aurinkokin on tänään niin myötäinen meille. Eipä kauaa mene, kun juna on aivan täysi. Veturissamme koristeena kaksi koivua aivan keulassa, hieman viiriäkin. Niinpä, lähtövihellys pitkään. Puh ja puh ja moneen kertaan, sanoo veturi, kun nyt on edessä Suomen rautateiden jyrkin nousu. Isoja savupilviä suihkii veturin piipusta. Matka on nyt sitten alussa. Järvi alkaa jäädä. Kohtaamme sillankin, alittaessamme Hämeenvaltamaantietä ja jälleen tiukka kurvi kohti Lahden asemaa. Niin jää veturitallitkin kahdeksine pilttuineen tuonne vehmaaseen ympäristöön. Otamme Lahden asemalta vielä muutaman matkalaisen vaunuumme. Niinpä, viihtyisästi Vierumäelle ja kohta sitten Heinolan kuuluille rautasilloille katsomaan alla virtaavaa Kymeä, ja samalla silmäyksellä voi jo katsastaa Harjun paviljonkia, joka komiana siellä ikkunoillaan miltei vilkuttaa. Niinpä, saavumme Heinolan asemalle ja muutaman tunnin tutustuminen Heinolaan saa alkaa. Maanantaina helmikuun 14. päivänä 2022 Remppaa kotitalossa Kiveriössä 2009 vaihdettin vanhat mineriittitiilet teräspeltiin talon katolla. Sattumalta toinen korjaajista oli kansakoulukaverini poika, ammattimiehiä molemmat tekijät. 2011 myllättiin pihatiellä. Tuliko kaukolämpöön siirtymisestä säästöä öljyyn verrattuna, tammikuun 2022 lasku oli 315,43 euroa, vanha kivitalo kalliolla. Nykyään sähkölämmitteiset talot taitavat olla kalleimpia elää. Maanantaina helmikuun 14. päivänä 2022 AUNE JA TAUNO KAARNA 1940 tulimme evakkona Viipurista Lahteen Tässä tutustutaan uuteen kotikaupunkiin, ehkä Rautatienkadulla aseman lähistöllä. Uusi koti löytyi Launeelta, Lahden väki lisääntyi kolmella, Viipurissa syntynyt Pertti oli 3-vuotias. Isäni ryhtyi kuorma-autoilijaksi ja äitimme hoiti meitä kolmea rasavilliä kotona 1950-luvulle asti. Minä synnyin 1943, pikkuveljeni 1945. Olen ainoa edelleen Lahdessa asuskeleva, veljeni on nykyään hesalainen, muut ovat jo vuosia sitten poistuneet lopullisesti joukostamme, R.I.P. Maanantaina helmikuun 14. päivänä 2022 Lahden varakkaat ovatkin köyhiä 13022022 Tapio Strandberg Siihen tulokseen tulin, kun siististi ja jopa muodikkaasti asioin Valokuvausliike Erkki Halmeen erinomaisessa liikkeessä. Sanoisinko ajan jaksoksi 30 vuotta. Miksi moiseen epäilyyn päädyin. Erkki Halme, lukuisien tyttöjensä kanssa palveli todella taidolla kaikkia. Olipa niinkin, kun herra saapui ostoksille, piti tyttöjen mennä noutamaan johtaja Erkki Halme heitä palvelemaan. Niinpä näin loputtomiin tilanteita, kun asiakasherra vääntää Erkin kanssa hintaa alas. Erkin hermo piti aina. Hymyten neuvottelua jatkua ja jatkui. Tapio tarpeensa tiskillä hoidettua, tyttöjen kanssa kaikki sujui. Miltei joka kerta ostava herra jää jaarittelemaan hinnasta, jostakin kameralaitteesta. Niinpä, tohdin todeta: Herralla oli joutoaikaa, ehkä rahaakin. Erkki-johtajan aika ei tuntunut maksavan hänelle mitään. Erkki Halmeen liike todella menestyi. Palvelu ja taso täydellinen. Oma mustavalkolaboratorio kaupungintalon vierellä, täydelleen ammattimaisella tasolla. Siellä, neiti Zitting oli itse täydellisyys. Oli sekin aika, kun olin opetellut itse kehittämään filmini, siis kino ja 120 koko, että taitoni ylitti jopa Halmeen laadun. Niinpä, tulos neiti Zittingin vedostettua valokuvani, alkoivat olla ylivertaisia. Palvelin Raute Oy:ssä toimeni ohella valokuvaajana, ja omalla studiolla vallan. Kuvasin vuosittain kaikilla vaneritehtailla jokaisen uutuuslinjan. Kuvia tuli saada pikaisesti valmiiksi. Erkki Halme aina palveli virheettömästi. Sikäli miellyttävä tosiasia: Erkki Halme palveli Raute Oy:ssä teknikkona konesuunnittelussa ennenkuin ryhtyi yrittäjäksi. Harmi vaan, kun tulin nimitetyksi firmaan valokuvaajaksi, ja Halme syrjääntyi. Siitä lähtien Erkki melko yrmy minulle. P. S. KUVASSA TAPIO VUONNA 1973 Maanantaina helmikuun 14. päivänä 2022 Paskaa taidetta paskahuussissa Sorry, tarkoitin tietenkin tasokasta taidetta wc-galleriassani... Ulkohuusseissahan on usein seinillä nastoilla kiinnitettynä aikakauslehtien kansisivuja, poppareiden kuvia, joskus jopa julisteita. Miksei siis 'kaupunkilaishuusseissakin'? Kaikki 'näyttelyni' teokset olen löytänyt kirppiksiltä, ulkokirppiksiltä ja sisältä, öljyvärimaalaus löytyi kerrostalon roskiksesta - taiteilijan hylkäämänä, venäläiset puukehyksiset klassikkoaiheet 1800-luvulta neljän sarjana Sopenkorven suunnalta. - Kiitos käynnistä... Sunnuntaina helmikuun 13. päivänä 2022 Filateliaa, fiiniä puuhastelua Tämän tekstin julkasin jo vuonna 2013, mutta nyt tässä uusintana: Kävin 1950-luvulla Rautatienkadun apteekintalossa Koskela-nimisen vanhemman filatelistin kotona ihailemassa hänen kokomaailman postimerkkikokoelmaansa, kokonainen huone oli täynnä hienoja arvokkaita postimerkkikansioita, merkkejä ja luetteloita oli tuoleilla, pöydillä ja hyllyillä, jopa lattioilla, varmasti kymmeniätuhansia kappaleita. Koskela veti Lahden postimerkkikerhon nuoriso-osastoa seurakuntatalon alakerrassa, hänen vaimonsa oli hammaslääkäri ja vastaanotto samassa suuressa huoneistossa kuin isännän arvokkaat kokoelmat. Oli valtava kokemus päästä näkemään Koskelan postimerkit, 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta, kymmenittäin paksuja kansioita, 'postimerkkisokeripaloja', kenkälaatikoittain merkkejä ja leikettä, kilotavaraa, kuoria, kortteja jne. Itsestänikin tuli parantumaton keräilijähamsteri, filateliaa, etikettejä, kortteja, kuoria, vaikka mitä... Lauantaina helmikuun 12. päivänä 2022 Pöydiltä ja lattioilta löytyy muutama Applekin... Tätä tekstiä kirjoittelen 24" näytöllä kymmenkunta vuotta vanhalla iMacillä ja siinä on käyttöjärjestelmänä myös Windows 7, lisäksi työhuoneessani on 27" HP ja Windows 10. Olkkarin puolella on pari 27" iMacciä, joissa Apple-käyttöjärjestelmä plus Windows 10. Eli samat grafiikka- ja tekstinkäsittelyohjelmat toimivat kaikissa tietokoneissani. Lauantaina helmikuun 12. päivänä 2022 Minuahan ET kuvaa... Näyttää olevan sormus vasemman käden nimettömässä... Olenko itse luvattomilla teillä ? Eletään vuotta 2006, satamassa tietenkin, oliko olutta laseissa vai lipitettiinkö kahvia. En muista enää, mutta kivaa oli. Nyt eletään vuotta 2022 ja vieläkin tapaillaan. Harvakseltaan mutta silti jo neljännesvuosisadan ajan... Lauantaina helmikuun 12. päivänä 2022 Rautella nähtyä ja kuultua Raute Oy ja Mexico - 05102020 Tapio Strandberg Olipa saatu suurtilaus Mexicolaiselta yritykseltä. Saamme vieraaksi omistajaisän ja hänen kolme poikaansa. On lumisateinen päivä. Lunta tulee, miltei, kuten sanonta kuuluu: turkin hihasta. Saan olla kameroineni Lahden tehtaan saleissa kierroksella. Nyt on kohteinani kaikkein eläväisin vieraskunta kautta aikojen. Huikein hetki on kun ylitämme tehtaan pihaa, ja kiharatukkaiset vieraamme ilakoivat lumihiutaleista. Sellaista aivan lapsellista riemua ei voi pohjoismaalainen aikuinen päästää itsestään näkyville. Nämä pojat olivat lumisateessa sisävaatteisillaan aivan hippasilla. Myös tehdassaleissa oli vilinää. Mexico-vieraat havaitsivat kaiken. Iloisina puikahtelivat ahtaissa asenteilla olevien koneiden välissä täydellisen valloitavina. No, iloiset asiakkaat poistuivat Mexicoon. Ja, sitten vyöryi Rautelaisten tietoisuuteen pommin kokoinen tieto: Laivaus suoritettu. On suuri uhka. Markkinatalouden suuresti heilahdellessa leviää huhu, että Rauten tulevaisuus on uhattu. Yhtiö saattaa nyt kaatua tähän suureen kauppaan. Pelko ja häpeäkin kulkee halleissa. Ja, sitten, iloinen uutinen alkaa kulkea. Markkinoiden raha-arvot ovat täysin yllättävät. Raute Oy saakin 50% korkeamman korvauksen koneistaan, kuin aluksi näytti olevan. Siis, Huraa. Olemme pelastetut ! - - - - - Jännitystä - 12022022 Tapio Strandberg Osastoni työskentelee nyt koko viikonvaihteen... Koko korttelin kokoinen Raute Oy muuten nukkuu. Ei jyrrää isot koneet, ei mitään ääntä. Tarvitsemme ehdottomasti paineilmaa. Vanerilaatikoiden naulaus nykyisin ilmapyssyllä. Jaa. Eipä pihise mikään putki. Menen katsomaan isoa kompressoria. On asetettu käyttökieltoon. Voihan Venäjä. Lievästi on tiedossani. Valimon vintillä on pienempi kompressori. Jassoo. Miten sen löytäisi. Ketään ei valimossakaan, lähden könyämään portaita. Aivan ylhäällä on jokin ovi. Raottelen. Pimeää ja tietysti todella pölyistä ja nokista. Seikkailen kapeaa käytävää koettaen nähdä edes jotakin. Melkoisen matkan päässä jo jokin korkea painesäiliö. Ja, olisiko jokin käynnistysohje. No, ei tietenkään. Hapuilen mahdollisia kytkimiä. Havaitse yhden ilmeisen laitteen. Sen tiedän kuitenkin ja vain. Pitää käynnistää Tähtikolmio-periaatteella. Niinpä linksautan isoa kytkintä kerran. Sähkömoottori alkaa ottaa kierroksia... Joko vai kohtako saan kiertää kytkimen tähtiasentoon. Kestää melko kauan, ja sitten rohkenen. Käymään se sitten jäi, ja x10 ukkoa saattoi aloittaa paukutuksen ilmapyssyillä. Pujottelin itseni taas pois ihmisiin. Tarkoittaa aamupimeälle tehtaan pihalle. Lauantaina helmikuun 12. päivänä 2022 Nastolan Taarastissa tapahtuu... Kuvat toki 10-20 vuoden takaa, taidenäyttelyssä käväistiin kahden Ryynäsen akvarelleja ja öljyvärimaalauksia katselemassa ja pelimannimusiikkia kuuntelemassa. KAIKKI KUVAT RAIMO KAARNA Perjantaina helmikuun 11. päivänä 2022 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 = 168 MINIKUVAA, SUURINA 400 KUVAA FACEBOOK-SIVUILLANI Katso nyt digikuviani, klikkaa! Tällä Sony Mavicalla, digitaalisella kameralla siis, kuvasin satoja valokuvia viime vuosituhannella. Korpulle mahtui 20-25 kuvaa, kamera maksoi 'maltaita' eli todella paljon! Pitäisi kai testata taas, tallessa on. Tämän kuvan olen ottanut aikoinaan omasta peilikuvastani... Torstaina helmikuun 10. päivänä 2022 Lisää kulttuuria ja taidetta lahtelaista.nettiin... Mikä rauha, mikä harmonia... Veistokset on aikoinaan tehnyt 'hovikuvaajamme' Tapion Strandbergin sisko, arkistolöytöjä vuosien takaa. Anna silmiesi levätä, sielusi rauhoittua. Torstaina helmikuun 10. päivänä 2022 Onnittelut Jarmo, tänään 78 v., minä kahden viikon päästä 79... Kuten kuvatekstistä näkyy, istuskelimme vanhat luokkakaverit Lahden torilla kaksikymmentä vuotta sitten, ja lyseon penkeilläkin vuosikausia. Hienoja aikoja ! Torstaina helmikuun 10. päivänä 2022 Miten pyyhkii... Hyvin pyyhkii, kuin jäitä polttelisi. Tai itse asiassa elämä vaikuttaa pinkiltä, vaaleanpunaiselta. Seitsemänä päivänä viikossa, sen seitsemän kertaa päivässä, romanttisenpunertavaa näyttää elämäkin olevan... Verenohennuslääkkeen aikaansaannoksia, mutta minkäs teet. Pumppu pelaa. Veritankkauksissakin olen käynyt - joulukuussa seitsemän pussia, nyt tammikuussa neljä ja pussillinen rautaakin. Tiistaina helmikuun 8. päivänä 2022 Operetteja katolla 08022022 Tapio Strandberg Arvo Saarinen otti tehtäväkseen rakentaa kotimme 1955. Paljon olikin saatu tehtyä. Hän ja poikansa Tuomo. Toki maansiirroissa lukuisia miehiä, ja täysbetonisen alakerran valuissa myös. Nyt elettiin loppukesää. Katto-orsien naulaus käsillä. Sen suoritti isä ja poika kahdestaan. Asuimme vajaan 100 m päässä toistaiseksi, ja koti valmistui puutarhatontillemme. Siellä, runsaan 10 m korkeudessa Tuomo naulaili 5 x 2,5" lankuista kattotuoleja. Tuomon taiteelliseen harrastukseen kuului osallistuminen viihdekuoron toimintaan. Niinpä, joka iskua vasaralla säesti loisteliaat operettisävelmät.. Lienen itsekin ollut hiukan taiteellinen ja todella nautin laulusta. Niinpä monikin operetti saapui ensi kertaa korvilleni. Aivan väsymätön Tuomo lauloi koko päivän. Ehkä pikkutauko, kun pitkiä lankkuja rahattiin katon räystäälle. Sekin nähtiin kun kadulla kulkevat ihmiset hidastelivat. Olihan esitys ainutkertainen koko kylässämme. Melkoisia vuosia myöhemmin katollamme oli toisenmoinen esitys. Hormiin oli kehittynyt nokipalo... Tai sellainen tahallaan sytytettiin sutarin toimesta. Olin paljon pois kotoa, ja kytevä punapyökkituli pannussa sen oli aiheuttanut. Niinpä kaksi sutaria teki pitkän päivän. Toinen piipun päällä, toinen pannulla. Kettinkiä piti nytkyttää se 8 tuntia kaiken aikaa. Sen tuli jatkua, pelkona piipussa räjähdystä. Kuljin piipunpään ja pannuhuoneen väliä. Joskus 3 m liekki piipusta. Valmistin kunnon munkkikahvit. Kuskasin ne piipun pään luo. Niinpä, nautiskelimme laajoista näkymistä. Kysyin sutarilta, josko useinkin saat kahvia piipulle. Lausui tämän olevan ensikerta. Tämä piipun päässä ketjua heiluttava sutari oli kuulu riettaasta suustaan. Niinpä kuulin joitakuita kertoja, kun nainen kulkee ohitse, erittäin rienaavia huudahduksia... Siis, melkoisen raskaan syytöksen veroisia. Pidin suuni kiinni. Olihan kotini piippu saatava pelastettua. Otin tehväkseni myös tutkia piipun kylkiä koko pituudeltaan, ettei pintalämpö aiheuttaisi tulipaloa. Sutarien esimies vastasi vastuukysymykseeni: Me emme vastaa mistään. Tiistaina helmikuun 8. päivänä 2022 Voimistelusali 05012016 Tapio Strandberg Mitä siellä on? Katosta roikkuu paksuja köysiä. Roikkuu köysistä renkaita. Nojapuut korkeina. Hevonenkin. Hyppyponnahduslauta. Korkeushyppyverkko. Koripallokorit seinillä. Puolapuita kaikilla seinillä. Painimattoja suuri joukko. Palloja ja vehkeitä muitakin. Sinne lapsijoukko marssii voimistelupuvuissaan, taitanee olla tossujakin joillain. Alkaa ohjattu lämmittelyriento ympyrässä, vauhti, vauhtia. Kun näyttää jo huohotus joillain olevan rinnassa, aletaan jakaa lapsia eri kohteisiin treenaamaan ohjatusti kaikissa laitteissa. Jopa on vaivalloista. On kovin suuria tasoeroja fyysisissä voimissa. No, treeni tulee nostamaan kaikkien kuntoa talvenajan ponnistelujen tuloksena. Vaihdellaan kohteita. Kaikkien on kokeiltava kykyjään. Siirrytään välillä palloilemaan, ja juostaan rennosti itsensä hikeen. Ope näyttää joillekin vauhdittoman korkeushypyn salaisuuksia. Ollaan nojapuilla. Niitä säädellään lapsen koon mukaan eri leveyksille. Aletaan tutustua hevosen mahdollisuuksiin. Roikutaan renkaissa tehden neuvottuja liikkeitä. Jotkut jo uskaltavat köysissä kiivetä, jopa kattoon saakka. Se on huima suoritus. Sitten ope komentaa kaikkensa antaneet tytöt ja pojat suihkuun. Tulee sekin nimenomainen päivä: Saadaan mennä koulun uimahalliin. Siihen Suomen ensimmäiseen laatuaan kouluissa. Jälleen tarkkaa valvontaa, osanneeko joku jo uida. Sellaisiakin löytyy. Katsotaan taidot. Hyvä. Aletaan harjoittaa niitä, joilla ei ole uimataitoa, siellä matalassa päässä. Opettajien silmät tarkkoina. Villit tenavat ovat alttiit vallattomuuksille. Ollaanhan vallan alastomina kaikki, tytöt ja pojat. Muutenkin osoitettu kiinnostus puolin ja toisin liikuttaa mieliä. Usein se kulminoituu tyttöjen kiusoitteluun. Laskenko tikkaita pitkin altaaseen, vaiko.. Roiskautan ainakin vettä. Opetellaan vimmatusti ja nautitaan. Sen ajan lapsilla ei toki ole kotonaan kaikilla vesijohtoa, ei lämmintä vettä kraanasta. Saunakin kerran viikossa. Siskoja ja veljiä runsaasti kaikissa perheissä. Erityisen ihanaa päästä suihkuun ja uimaan. Mieli siitä niin virkistyy. Tiistaina helmikuun 8. päivänä 2022 Hekumaa 06022022 Tapio Strandberg Niinpä, niin, kuin Pariisin puistoissa... Silloin, kauan sitten. Sain melkein naisystävän kuljettamaan minut Nastolan Villlähteelle seurojentalolle kuvaamaan tutun miehen häitä. Kesää elettiin. Kuvasin tanssihäät perusteellisesti. Hän saapui sovitusti illansuussa noutamaan Tapion. Peugeot 205 siis saapui. Kalusto autoon ja hiljalleen Lahtea kohti. Houku houku. Minua suostuteltiin melko lähellä olleen bensiiniaseman luo... Siellä kun on ihanaa pikkumäntyistä hienon hiekan dyynejä. Sinnepä sitten. No, kamera mukaan. Neitoni heittäytyy yhden hiekkadyynin rinteelle, ja nostaa jalan toiselle reidelle. Mitä näkyykään? No aivan kaikki. Sopivan pyöräkkään lantion seutua ja pikkuhousuja. Niin. Suussa savuke. Mitä pahellisimmin, kuin aivan merkittävästä elokuvasta. Lauhkea illan sää todella mainio. Kuvaan neitoani sieltä täältä. Löysin kaikkein mehukkaimman kuvakulman. Ja savuke palaa hienoista savua levittäen. Mitä sitten muuta. Aurinko alkaa laskea puidenlatvojen taa. On oijottova helmat ja lähdettävä Lahteen. Kuva on Secret-tallessa.. Tiistaina helmikuun 8. päivänä 2022 Olette juutalainen 08022022 Tapio Strandberg Näin lausuttiin sedälleni John Strandbergille junassa, paluumatkalla Hki - Lahti. Näin siis, jo kohta lähdettyä Hki kohteesta. Ei selityksistä apua. John ehkä sillä retkellä, kun hänen lompakkonsa ja kellonsa varastettiin John-sedän mentyä Hiatsun aalloille. Virkalakkimiehen kanssa väittely jatkui ilman tulosta. Elettiin aikaa 1938 ja juutalaisuus kovin kielteinen henkilö. John selittää: Mennään vaikka Riihimäen varikolle. Siellä on veljeni veturinkuljettajana, hän todistaa. Missähän Ryti Strandberg todellisuudessa olikaan. Pitää veturia kuljettaa. Siis, harvoin varikolla. Setä John olemukseltaan toki hieman ulkomaalaisen näköinen. Musta tukka laineilla. Melko jykevä rakenteensa. Helläluonteinen. Herkkä. Kuinka tilanne päättyikään. Urkkija hellitti. John pääsi Lahteen. Sunnuntaina helmikuun 6. päivänä 2022 Käytiin mummon kanssa torilla... KUVAAJA KIRSI KAARNA, 2010 Sunnuntaina helmikuun 6. päivänä 2022 LAHTELAISEN 'LEHTITALON' TUOTANTOA SANOMALEHTIROTAATIOSSA VUOSINA 1980-2004 PAINETUT SIGNAL-LEHDET, ENSIMMÄINEN, SUURIN JA VIIMEISIN. KATSO KAIKKI V. 1960-2022 SIGNALIT NYT NETISSÄ - WWW.SIGNALPENPALS.NET Perjantaina helmikuun 4. päivänä 2022 LAHTELAISIA LEHTITALOJA ESS uusi toimitalo, kuva lainattu videosta - https://www.youtube.com/watch?v=500sOG6ZjzY ESS uusi toimitalo, kuva lainattu KatuMaan videolta - youtube.com/watch?v=500sOG6ZjzY ( KatuMaa - Mediatalo Esa - 354 katselukertaa 3.6.2013 / 02022022 ) Perjantaina helmikuun 4. päivänä 2022 WHY AND WHAT IS SIGNAL? 62 YEARS... LEHDENTEKIJÄN RIEMUA JA TUSKAA... 62 VUOSI MENOSSA !!! LUKAISE TEKSTI. TOIMITTAJAN PALSTA - SIGNAL 59/1983, 20 SIVUA, 1400 ILMOITUSTA, PAINOS 5.000 - YHDEN MIEHEN 'TYÖMAA' - JUTUT, KUVAT, LATOMINEN, TAITTO, PAKKAAMINEN, POSTITUS, KAIKKI. SIGNAL PUBLISHING - ONE-MAN-SHOW - ALL TEXTS, PHOTOS, COMPOSING, LAY-OUTS, PACKING, MAILING... Keskiviikkona tammikuun 26. päivänä 2022 INTERNET VUOSIMALLIA 1912 - klikkaa tekstisivut suuremmiksi - Ei hömppää, ei roskapostia, pelkkää informaatiota ja asiaa Perjantaina tammikuun 21. päivänä 2022 Mies on kuin kameran niellyt !!!! Ja se on TOTTAKIN... Oleilin kuluneen viikon alakuvan huoneessa ja kapselikamera kierteli sisuksissani, ehkä se on siellä vieläkin? NYT PALATAAN normaalipäiväjärjestykseen, päivitellään sivuja ja elämää. Hyvää viikonvaihdetta teille kaikille... Sunnuntaina tammikuun 16. päivänä 2022 CLICK TO OPEN IN ACTUAL SIZE KLIKKAA KANSISIVUT SUURIKSI READ ALL THE PAGES OF ALL SIGNALS - SELAA KAIKKIEN SIGNALIEN KAIKKI SIVUT - 1960-69 1970-79 1980-89 1990-99 2000-2008 OLEN LATONUT JOKAISEN ILMOITUKSEN, TAITTANUT JOKAISEN SIVUN, PAKANNUT JA POSTITTANUT 380.000 SIGNAL-LEHTEÄ YMPÄRI MAAILMAA JO 62 VUODEN AJAN 1960-2022, NYKYÄÄN SIGNAL ILMESTYY VAIN INTERNETISSÄ - www.signalpenpals.net - Lauantaina tammikuun 15. päivänä 2022 LASINEGA - SANOVAT KUVAN OLEVAN RAUTATIENKADUN SILLOISESTA SEURAHUONEESTA Motelli - työmatkoja silloin ennen 15012022 Tapio Strandberg Olin aina menossa kuvaamaan vaneriteollisuutta. Sen uusinta linjaa, joissain tuotantolaitoksissa. Vuodenaika yleensä lokakuun tai huhtikuun aika. Siis, ei juuri luonnonihanuuksia matkan varrella. Joku firman teknikoista oli kyytimässä. Ylipäätään kilttejä ihmisiä. Niinpä, meille molemmille vapauttavaa päästä verstaan rutiineista hieman eroon. Harjaannuin näihin kuvausmatkoihin, joten ei jännitystä tarjoutunut. Siis, laadin itse kuvausohjelman rauhaisin mielin. Mitä Motelli antoi? Oman huoneen. Vuodenaika saneli. Muita matkaajia todella vähän. Ravintolassa väljää, hiljaistakin. Illallisen jälkeen hieman tarinointia, ja sitten unille. Mitä oli uinua Motellissa? Kohtasin lukuisia. Kuin vaipuisi talviuneen. Niin vähäistä tapahtumista elettiin. Oltiin matkalla. Olisiko mahdollista olla palaamatta, siihen, eiliseen ja edeltävään elämään. Tokko tosissani niin ajattelin. Sellainen pitkä himmeä uni, jossakin muualla kuin menneessä arjessa toki houkutti. Ei kohdalla lainkaan kiintopistettä. Vain kelluminen päivän unessa. Oli sellaisikin majapaikkoja, joilla tarjolla sauna ja uima-allas. Kun varhain lähdin liikkeelle, saatoin omistaa koko laitoksen. Ei ketään muita. Ken kustantaisi kellumiseni poissa kotoa, vailla vastuuta mistään. Niinä hetkinä se ei huolettanut. Joka sekuntti antoi lupausta muustakin kuin arkeni oli yleensä. Toki, oli matkoja, jolloin oli perillä klo 22 00. Sain jonkin asian päätökseen ja lähdimme oitis kohti Lahtea vaikka Savonlinnastakin ja aamulla töihin... Perjantaina tammikuun 14. päivänä 2022 Mikko Nupponen 07012022 Tapio Strandberg Arvostettu huonekalutehtailija aivan keskellä Lahden kaupunkia. Kuvitelkaa ja muistakaa: Hämeenkadun ja Vuorikadun välissä, samassa korttelissa kuin Rajasen kelloseppäkoulu ja kelloliike. Näyttääkö teollisuusalueelta? Kuinka lie materiaalivirta liikkunut, silloisilla kaduilla. Aivan kaikki työt tehtiin omassa tehtaassa. Saavutettiin jokasuhteinen laatuisuus. Lahdessa miltei lukemattomia huonekalufirmoja, monet melko lähelläkin vaan Mikko Nupponen löysi oman asiakaskunnan. Käsiini joutui isoja lasinegatiiveja perheestä. Myös 50 v.-juhlaotos. Jopa kukkia ja lahjoja salin täydeltä. Kuvassa itse mestari. Vaimo seisoo takana, katossakin köynnöksiä. Merkittävä puuseppätaidonnäyte oikealla. Kutsuisinko piirongiksi kun parempaa nimea en tiedä. Sen kolmessa kaapinovessa kaiketi 10 cm syvät koristeveistokset. Tummaa jalopuuta koko komistus. Ilokseni viime vuosina selvisi. Kotini kirjoituspöytä, loimukoivua petsattuna. Oivalliset salituolit pehmusteilla, ovat Mikon tehtaan tuotteita. Ajoitus lie 1941. Ei liene rakennusjäämiä tehtaan ajoilta. Perin vähän Mikosta puhutaan. Aivan uusi kirja Lahden puusepistä oheistaa joitakin kertomuksia hänestä LISÄTIETOA: HUONEKALUTEHTAILIJA MIKKO NUPPONEN TAPIOLLE TIEDOKSI: 1970-luvulla ostin Hämeenkadun Nupposelta kotiini massiiviset keittiökalusteet, raskas mäntypöytä ja saman sarjan tuolit. Vähittäismaksulla ja kalliitkin olivat. Tietenkin edelleen käytössä, entisessä kodissani ex-vaimollani. Muutamia Nupposia tunnenkin, lyseosta 1950-60-luvulta Pekan ja Kariniemestä 1950-luvulta Riitan pikkusiskoineen, molemmat koulukavereitani. Torstaina tammikuun 13. päivänä 2022 Yhdet vielä ja sitten lasku... PERHETTÄ JA YSTÄVIÄ, JOTKUT JO POISTUNEET PORUKASTA LOPULLISESTI. RIP. Keskiviikkona tammikuun 12. päivänä 2022 2008 - Ensimmäinen puhelimeni 'JA NÄYTÖLLÄ OMA KUVANI' SANOO LAPSENLAPSENI LUMI. - - - KUVA: KIRSI KAARNA Keskiviikkona tammikuun 12. päivänä 2022 Tässähän pääsivustoni osoite... GOOGLE KÄÄNTÄÄ SUOMEKSIKIN ! Tiistaina tammikuun 11. päivänä 2022 Lehdenteon vallankumous Intiassa - klikkaa kuvaa, katso video... - 40 naista tekee omaa painettua lehteään ja hienoa webbisivustoa khabarlahariya.org/category/english - klikkaa videon linkkiä youtube.com/watch?v=A97uNIlnxYc Click here, visit MEDIA in India Oman SIGNAL-lehteni perustin jo 1960, ilmestyy netissä edelleen... Tiistaina tammikuun 11. päivänä 2022 Ohi on viime elokuinen ohitusleikkaus... Asiantuntijat asialla! Pumppu pelaa taas. Kyllä tämä tästä... Lauantaina tammikuun 8. päivänä 2022 Punaista ja keltaista ...ja siihen ne yhtäläisyydet loppuivatkin, en ole kait koskaan käynyt Olterissa... Tykästyin väreihin. Perjantaina tammikuun 7. päivänä 2022 Kotipihan kotieläimet... Ei kuitenkaan Lahdesta Purokadulta vaan kaverini Matin tontilta Kuivannolla. Meillä on yhteistä menneisyyttä vuosikymmenten ajalta ja kuulumiset vaihdetaan viikottain, Matti soittelee ja minä soittelen. Paavolan CM:n entinen somistaja, mainosmaakari, silkkipainaja, todellinen monitoimimies, ex-yrittäjä, aktiivinen eläkeläinen ja 'tanskalainen maajussi'. - Kuvaaja Matti Ahvenainen 07012022 Perjantaina tammikuun 7. päivänä 2022 Sisustusvinkkejä vanhuksille Eräs lahtelainen ikätoverinikin harrastaa taiteita ja viihtyisyyttä, näytämme olevan hengenheimolaisia, monessakin asiassa... Perjantaina tammikuun 7. päivänä 2022 PIIRROS ALBUMISTA V.1914, TAITEILIJA '-mari'. LAHTELAISELTA KIRPPIKSELTÄ. Haamuilta kuultua 1918 Tapio Strandberg Rytinää Lahdessa kaikkialla Saksalaisia saapuu etelästä, Launeen pelloilta. Punaiset ampuu Teivaanmäeltä tykillä ja panssarijunan tykillä Okeroisten suunnalta. Valkoiset pulassa. Punaisia kiväärillä ampuen Vanhalla hautausmaalla. Valkoisilla johtajia ja iso joukko haavoittuneita Kansanopistolla. On tietoa valkolaisjoukon lähestymisestä Vääksystä. Kaupungin keskustassa saattaa voida liikkua, kunhan välttää ampumasuuntia Teivaalta. Tässä tilanteessa lähetetään nuori lähetti Kaupungintalolle. On se hetki, kun ketään ei ole lähettyvillä. Hänellä tärkeä viesti vietävänä. Astelee pääportaat porrashalliin. Edelleenkään ei ketään. Astelee toiseen kerrokseen. Siinä vasemmalla toimiston ovi auki. Astuu sisälle. Ison kassakaapin ovi auki. Sen hyllyillä pinoittain seteleitä. Vain tuuli heiluttelee papereita pöydällä. Nuorukaisen kohde on kolmas kerros. Ulkona räiskyy taas. Hän kiipeää kolmanteen. Edelleenkään ei ketään. Laskee käskyn mukaan viestin sovitun huoneen pöydälle. On aika poistua Kaupungintalosta. Perjantaina tammikuun 7. päivänä 2022 NETISTÄ LÖYTÄMÄNI TAIDETEOS, TULI RISANA PERILLE. - NO, EHKÄ VAHINGOSTA VIISASTUU? Graniitti-vuorella soi 04012022 Tapio Standberg Isot pojat ovat kertoneet. Todellakin. Tuohon Kärpäsen kylän itäreunaan, ja taajaan asutukseen oli saatu kokoon merkittävä määrä muusikoita. Oli oikein musiikin lehtorikin... Ja ihme sinänsä. Halusi viihdyttää kansaa. Ei mikään pelkkä nuottienviilaaja. Omasta takaa kaksi hanuristia. Kaksi viulistia, kitaristia, jopa mandoliini soi aina. Mikä muu kutsuu kansaa palkeille? Se useimmiten oli laaja sahdinvalmistus ja tarjonta. Siihen aikaan Lahdessa liikuttiin, tosin, pääosin polkypyörällä. Mut ei ihme lainkaan. Lahden kaupungin toiselta puolen alkoi kertyi janoisia ja tanssinnälässä kieppuvia nuoria Graniitti-vuorelle. Monet vuoren rakennuksista suosivat juhlintaa. Niinpä, nuorten sallittiin kesäaikaan myös yöpyä, jopa ullakoilla. Juhlailmiö kesti lukuisia vuosia. Sanoisinko yhden sukupolven juhlineen todella perusteellisesti. Musiikin maisteri opetti Kuopiossa. Mut, kaikken vapaa-aikansa saapui viettämään Graniitti-vuoren lapsuudenkotiinsa. Koetettuaan mahtiaan politiikassa ja täydelleen pettyneenä, päätti elämänsä autioituneessa kotilalossa hirttäytyen, tässä aivan viime vuosina. Tiistaita, hra Päätoimittaja. Värkkäsin jutun: Graniitti-vuorella soi Se oli Kärpäsen kylän Harjulla, Sukulaistentien paikkeilla Tarinaa kertoili Arto Rantanen Torstaina tammikuun 6. päivänä 2022 Hyvää loppiaista, Mukkulassa LAPSENLAPSENI LUMI KAARNA PULKKAILEMASSA - KUVAAJA EERO VAALIVUO 05012022 Maanantaina tammikuun 3. päivänä 2022 Tärkeitä lahtelaisia saleja... Lahtelaisia istuntosaleja, kaupungintalolla ja veturivarikolla... Kumpi suositumpi? Ylempi kuva kopsattu sivustolta : www4.lahti.fi/doc/kaupungintalo/huoneet/hallituksensali.html 'Ehdottomasti käytetyin istuntosali. Sijainti veturitalleilla - sukupolvesta toiseen on kokoukset pidetty.' Tämä on alemman valokuvan kuvaajan kommentti tämänpäiväisessä emailissä. Lahti vai ei ? 03012022 Tapio Strandberg Lahteenko turisteja??? Jopa hymyillyttää koko asia. Todella tyhjällä ylvästelyä. Mitä on Lahti. Tavattoman vähän. Se oli Lahden kylä, radan varressa 1870-luvulla. Sellaisia Suomessa satoja. Miksi Lahti olisi nyt jotain? Onhan se sitä Eurooppa-uhoa. Kun muutkin niin, hengetön Lahti vierähti mukaan. Ei kannata tänne saapua. Tämä Suomi-läntti on vain 500 m kanttiinsa + asumissatelliitteja. Mitä tässä keskustassa on muka näkemistä. Junallako sitä tultiin? Sekoilua jo aseman uudessa arkkitehtuurissa. Lähtisitkö etenemään Vesijärvenkatua? No, mitä koet. Vastamäkeä. Oikealla vilahtaa entinen Kansanopisto. Sinne viuhahti. Kohta Aleksanterinkatu... Se ei ole enään mitään... Se on kuin Bouleward, ja sekin ilman elämää. Hurahdat satamaan saakka. Mitä siellä. Ei enään mitään. Miltei kaikki laivat poissa. Poissa myös toiminta. Siinä Sibeliuksen lasikaapin aukealla ei mitään. - Pysäköinti hankalasti maksullista, ja mitäs sitä sinne, ei ole näemmä muitakaan. Asema-aukiolta alkaa se Rautatienkatu... Tuonne se painuu kerrostalojen väliin. Kun mäki on kiivetty jo ylös asti, jää kaupungintalo vasemmalle. Sekin nyt huputettu muinaismuisto. Hyrytellään kohti Aleksanteria. Olipa kerran hotelliravintola Kauppahotelli, tuossa aivan vasemmalla. Eip uo ennään. Alaspäin. Täytyy edetä hitaasti, sillä Lahti loppuukin jo tuolla seuraavalla harjulla. Kadun kulmassa vilahtaa Lahden Radiomastot. Hyödytöntä romurautaa... Ja sekin ennen, sitä kuulua radiotekniikkaa, jota aaltoa voi kuulla vaikka Euroopassa. Nyt kohdalla entinen Rajasen kelloliike ja oli myös kelloseppäkoulu, niin oli. Ei mitään enään. Osuuskaupan kortteli nyt oikealla. Sekin vanhenee. Entinen Keula-ravintola, vain yksi sisäänkäynti kauppiaan laareille. Ja, nyt, Aleksilla... Joo. Jos on kesä ja aurinkoa, voi vetäytyä ulkoravintoloiden korituoleihin. Ketä näkisit? Et muita kuin ne aina siinä istuvat. Ei todella olla Pariisin metropolissa. Tämä katuherkku vajaa 100 m pitkä ja siinä kaikki. Ja, taas kiivetään. Nyt lähestytään Kirkkokatua, tuolla harjun päällä. Kävellä pitää. On se kävelykatu katkaissut autoliikenteen. Mikä siellä pilkottaa? No, sehän on Launeen Neito veistosryhmä. Joskus vesi lotisee sen altaaseen. Entä siellä. No, korkealla ollaan. Nähty nyt koko Lahti. Tuolla vasemmalla on Ristin kirkko, sitä Alvar Aalon perikunnan rahastamaa rakennuskantaa ja sekin tietysti remontissa. Joutais purkaa pois koko laitoksen. Iljetys arkkitehtoonisesti, myös akustisesti. Tuolla, pohjoisen puolella oleskeli kuulu Mallasjuoman tehdaskonserni. Niin toimelias janon samuttaja. Eip ole enään. Sen murjottuun tehdaskompleksin raatoon asettuu Museo... Aivan tuohon Päijänteenkadun vierelle ja tämän harjun pätkän alle. Oli siellä muutakin kuulua. Hiukan oikealle, ja näkyi Raute Oy, ja sen vieressä silloinen Luhta Oy:n textiilitehdas. No, olkoon. Niiden takana muuta teollisuutta ja autokauppoja. Tässä on Lahti kaupunki. Miksi tulla tänne ? Yhtään kuulua hotelliakkaan ei ole. Satunnaisia kuppiloita kyllä. Joku hiihtoväkin on kuullut Lahden hyppyrimäistä. No, joo. Tuolla lännessä ne x3 ovat. Mitä niillä tekee. Lunta vain joskus, ja aina kisoja perutaan tuulen takia. Alunperinkin ne rakennettiin 90 astetta asiantuntijoiden käsitystä vastaan. Oli kuulemma visuaalisesti komeampaa näin. Nyt siellä kesällä osan aikaa maauimala. Luulis noit altait saatavan viisaampaankin paikkaan. Siis. Älkää tulko Lahteen. Sehän meni jo. Sunnuntaina 2. tammikuuta 2022 ESS 02012022 VUODET VIERIVÄT, YSTÄVÄT VÄHENEVÄT... Seinälläni Hannun akvarelli vuodelta 1978, postimerkkejä vaihtelimme, kirppiksillä tapailtiin, Hannulla oli vanha IBM pallokirjoituskoneeni, kyläiltiin Kiveriössä, Kärpäsessäkin. R.I.P. Hannu, osanottoni Marja-Liisa HANNUN GRAFIIKKAA - LAHTI 1905. KLIKKAA SUUREKSI JA PRINTTAA... YSTÄVÄNI MATTI AHVENAINEN PAINOI HANNUN GRAFIIKAN KUIVANNOLLA. PAIDASSA TYTTÄRENI KATI KAARNAN PIIRROS. Lauantaina 1. tammikuuta 2022 Elämää kotipihallani tänään 1.1.2022. Tunnistatko kaikki ? Klikkaa suureksi. Lauantaina 1. tammikuuta 2022 2022 ILOTULITUSVIDEO, KUVAAJA LUMI KAARNA 2022 FIREWORKS VIDEO BY LUMI KAARNA KLIKKAA KINKKIÄ - CLIK THIS LINK: YOUTU.BE/DHPGKTCUADS JANUARY 1 2022 - PUROKATU LAHTI FINLAND Perjantaina, uudenvuoden aattona 31. joulukuuta 2021 MIKÄ MIEHELLÄ MIELESSÄ? SAMA KUIN SINULLAKIN... PIIRROS VUODELTA 1914, TAITEILIJA '-MARI'. KIRPPISLÖYTÖ. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2022 ! Torstaina 30. joulukuuta 2021 KUVAAJA, TOIMITTAJA, TAITTAJA, JULKAISIJA - VARHAISAAMUSTA MYÖHÄISEEN YÖHÖN... * LAHTELAISTA.NET * SIGNALPENPALS.NET * GLOBALCOLLECTORS.NET * PENPALCLUBS.NET * WORLDSIGNALS.NET * PENPALMAGAZINE.NET * FACEBOOK/RAIMO.KAARNA * ETC ETC ETC Keskiviikkona 29. joulukuuta 2021 Lahtiko vaarallinen? Näin ajattelee - Zachary Burda, 29 tilaajaa: Explore Lahti with us and find out why it is called Chicago of Finland. Finland's most dangerous district is the first episode. TUTUSTU SINÄKIN KAUPUNKIMME NÄKYMIIN, UUDESTA KUVAKULMASTA... KLIKKAA KUVAA Keskiviikkona 29. joulukuuta 2021 Kyllä Aleksilla oli tilaa 2012 Katso lyhyt video tästä linkistä Keskiviikkona 29. joulukuuta 2021 1960 ajelin Vespalla ja pari viikkoa sitten hankin uuden... Äsken löysin kiinnostavan vanhan valokuvan Purokadun ok-talomme rakennustyömaasta ja kuvassa näkyy ensimmäinen ikioma moottoroitu kulkuneuvoni, Vespa !!! Olen kirjoittanut Vespastani jo vuonna 2012 jutun tällä sivustollani, vilkaise se... Tässä kuva parisen viikkoa sitten ostamastani uudesta Vespastani. Hieno !!! Maanantaina 27. joulukuuta 2021 Katselen maisemaa... Näkymä työhuoneeni eli Signalin toimituksen ikkunasta muutama minuutti sitten, Suomen talvi on uskomattoman kaunista aikaa !

Sivun aukeamisen nopeuttamiseksi olen pistänyt kunakin vuonna kirjoitetut jutut omalle sivulleen. Klikkaa linkkejä ja vilkaise muistelut: - KAIKKI JUTUT 2022 - 2002 2021 - 2021 - 2020 - 2019 - 2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 - 2005 - 2004 - 2003 - 2002 Käväisepä muillakin websivustoillani ! signalpenpals.net - 50.000 friends free worldsignals.net - ads by countries globalcollectors.net - swap anything penpalclubs.net - penpal papers penpalmagazine.net - more friends lahtelaista.net - in Finnish, Google translates...