menikö muisti - jo 83 vuotta lahtelaisuutta
UUSIMMAT HÖPINÄT NYT LINKISSÄ - WWW.FACEBOOK.COM/RAIMO.KAARNA

LAHTI-KAUPUNKIA 1970/80-LUVUILLA, odota hetki, kuva vaihtuu 10 sekunnissa

INTERNET VUOSIMALLIA 1912
- klikkaa tekstisivut suuremmiksi

- Ei hömppää, ei roskapostia, pelkkää informaatiota ja asiaa

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2026

JOULUKIIREET ALKANEET, NYT OSTOKSILLE, KIIRE...

OLIPA KERRAN MIEHELLÄ IHAN HYVÄT HAMPAATKIN
SITTEN HÄN PÄÄTTI MENNÄ HAMMASLÄÄKÄRILLE
JA HAMMASLÄÄKÄRIHÄN 'KORJASI' HAMPAAT
JA JOKA ATERIALLA 'HATUTTAA', YLÄLEUASSA VAIN YKSI HAMMAS JÄLJELLÄ... YLI 1500e HUKKAAN !!!!

Joka kerta kun panen ruokaa suuhuni ja yritän sitä pureskella kiroan maanrakoon tuon hammaslääkärimiehen. Olen kolmeen kertaan lähetellyt hänelle tietoa asiasta, kertaakaan ei ole vaivautunut vastaamaan millään lailla. Eikä edes anteeksi pyytänyt !!!

Veljeni, copywriter

Ahti Olavi

K A A R N A

05.11.1945 Lahti
18.08.2025 Helsinki

Tekstit ja kuvat,
siinä ikuisuus...

- Raimo

Yhteinen lapsuus, nuoruus, lyseolaisia ja kariniemenpoikia oltiin...
Kuvia elämästämme Lahdessa - klikkaa linkkiä.

Tarkkisluokka

20042025 Tapio Strandberg

Sellaista se on kun ei tiedä. Kaikki alkoi Kärpäsen koulussa. Olin saanut kutsun esittelemään, miten koulua käytiin silloin ennen. Niinpä vein mukanani käsityöihmeitä. Aluksi 2-napainen sähkömoottori. Sitten 6-napainen sähkömoottori. Mukanani oli akku. Sain esitellä pyöriviä laitteita.

Olipa mukana myös itse valmistamani putsihöylä. Siis, se puusepän perustyökalu. Silloinen opettaja Niemi laittoi tekemään laatua. Kaikki vempaimet edelleen kotonani. Paikalla oli myös käsityön opettajia. Ei uskoneet. Onko totta, että nuo ovat tässä koulssa valmistettuja. Lapset alimmilla luokilla. Lie 35 lasta. Puheenvuoroa pyytäviä lapsia runsaasti. Puhuttiin läksyistä ja myös väliaikaleikeistä. Tunti oli todella vilkas.

Lähdimme sitten koko joukko lounaalle koulun ruokalaan. Mutta, järjestäytymisen aikana sain pistäytyä koulun perällä. Se oli tarkkisluokka.

Olin lyyhistyä kynnykselle. Onko tuollaisia ihmisen alkuja todella keskellämme. Luokassa mahdoton huuto ja karjunta. Lapset mylläsivät toistensa niskoissa. Oliko se oppitunti vai jokin välitunti. Kauhistuttavaa. Sittemmin on tarkkisluokat hajoitettu sekaisin muihin luokkiin. Tosin koulukuri aivan romu. Mitä jälkeläisillemme oikein tapahtuu.

Tapion oma luokkakuva Kärpäsen koulusta 'muutama' vuosikymmen sitten...

Vaihteeksi toisenlaistakin katseltavaa ja luettavaa. Klikkaa kuvaa - tai tätä linkkiä - RaminRomut

Kuin tropiikissa

20042025 Tapio Strandberg

Olin saaanut ostettua Husqvarna-moottorisahan. Oikein ammattimallia. Se edellinen Homelite jo käytetty. Ei suostunut käynnistymään metsässä mutta kotipihalla kyllä. Siitä tämä muutos.

Niinpä juuri näin keväänkorvalla olin saanut Lahden kaupungilta raivausluvan tuolla Hennalan seisakkeen vierellä. Sielläpä melkoinen penger kun tehtiin parannus kevyenliikenteen väylälle. Sinne urheasti. Pienpuuta kaatui melkoisesti. Tulin rinteen reunamille ja stop. Edessä aivan mahdottoman tiivis pensaikko. Siinä ei nähnyt eteen ei taakse.

Tuomia pensaikkona aivan tuikitiheästi. Vaikka sahailin sinne ja tänne, ei aukkoa alkanut syntyä. Jouduin perääntymään tekemääni uraa pitkin. Hiukan sivummalta aloitin taas. Nyt puita isommalla rungolla. Jo alkoi kaatua. Vaihdoin linjaa taas. Nyt osuin tosi tiuhaan lepikkoon. Kaadan oikealta ja vasemmalta, ja kas. Alkavat kaikki kaatua haudatakseen minut puiseen kammioon. Ei mitään rakoa, mistä pois pääsisin. Istahdin katsomaan ympärilleni. Ei missään aukkoa pakooni.

Harkiten käynnistin sahan ja aukkoa alkoi syntyä. Puuta poikki joka puolelta. Sellaista se on kun puuta on 20 cm välein. Pois selvisin. Polttoainekaasuja tiheässä viidakossa aivan liikaa. Palasin seuraavana päivänä, aloin järkeistää näitä kaatohommia. Kävi niinkin siinä lähistöllä.

Todella isoa leppää ja haapaa. Ajattelin kaataa ne rasiin. Kuivukoot isommat puumehunsa siinä. Siitä tulikin tosi rytö. Tuli rankkasade. Kaatoi puuni aivan isoksi rovioksi. No niin. Mitä tehdä vehmaalle puukasalle. Korkeutta paikoin 1,5 m. Niinpä siellä vehmaassa pusikossa on jossakin isoja runkoja. Mitään ei näy. Teräketju etsii isoa puuta. Pitää sahata kaikki lehdykäiset pois.

Lopulta aukkoa alkoi löytyä. Ja aivan lopuksi iso autokuormallinen siirtyi Takalankatu 8 pihaan. Kirves sai kauan kalkuttaa, ennenkuin kaikki rungot olivat klapeina.

Tuo se kohta soittaa jotain

20042025 Tapio Strandberg

Mestarinkatu. Olin kierrellyt pihakirppiksen ja päätynyt kirpparin oven pieleen aivan asfaltin reunaan, pinnatuoliin. Lie ollut asiakkaille ojennettu. Katselen hiljaista autoliikennettä ja toki aivan housunilahkeita hipaisevia kirpparille tulijoita.

Vasemmalta lähestyy kaksi hyvälihaista naista. Tuossa 5 m ennenkuin sujahtavat kirpparin ovesta, toinen lausahtaa: Tuo se soittaa kohta jotain.

Menivät sisälle. Ei Tapio vieläkään soita mitään. Ulkonäköni ennallaan: Tukassa melkoinen nuttura ja parta pitkä kuin ennenkin. Muuten kaikki ennallaan, mutta ulkokirppikset lakkautettu. Esa Salminen arveli, ettei niiden avaaminen näy lainkaan päivän kassassa.

Juhannusruis

19942025 Tapio Strandberg

Olipa aika Tietävälässä. Niin todella. Siihen aikaan oli rukiinkorsi hyvinkin 160 cm. Niinpä normaalipituiset ihmiset saattoi kulkea polkuja ruispellossa. Sain sen kokea. Tyttöystävä mukana ja lähdimme isäntäväen kanssa ison ruispellon laitaa pellon taakse. Tavoite mennä todella ison siirtolohkareen luo.

Ja suuri se oli. Liekkö 5 m korkia. Osa meistä sen päälle kiipesi. Ja tietysti aurinko heloitti sinä Juhannusaattona.. Palattiin isännän siskon perheen kanssa päärakennuksen saliin. Oikein pataruokaa ja isäntä Eeron valmistamaa sahtia. Voiko verrattomampaa kohdata. Lehmä oli siltä illalta hoidettu. Oli aika juhannussaunan savusaunassa.

Sielläpä oli lauteita 10:lle ihmiselle. Sahti kulki mukana. Kuviakin on väreissä albumissa. Jo kahden metrin päästä ruispellosta ei tyttöystävää enää näkynyt.

Sellaisista oljista isä Ryti teki kutoen paksuja mattoja kasvillavoille. Niissä oli hommaa. Illalla matot levitettiin kasvilavoille ja aamulla pois. Niin se jatkui koko halla-ajan.

Onnellisia hetkiä

20042025 Tapio Strandberg

Kun se oli vielä mahdollista. Astelen Raute Oy:n vanhan pääkontorin toiseen kerrokseen kaposia portaita pitkin. Olen jälleen ollut valokuvausretkellä vaneritehtaissa. On mennyt vuosia opiskellessani valokuvauksen filmikehitystä. Siis, sain selville mitä voikaan olla piilossa täydellisessä negatiivissa. Niinpä ylitin Valokuvausliike Erkki Halmeen tason. Tosin teetin kaikki kopiot heillä. Sain jopa kiitosta. Nti Zitting oli heidän mestari. Niinpä nyt astelen kaartuvia portaita. Siellä ylhäällä odottaa ovaalin muotoisella ikkunalla oleva valkoinen ovi, ja sen takana tasanne. Sielläkin samanmoinen ikkuna Vesijärvenkadulle. Saatan aivan läheltä katsella lehmuksia ja lomasta autojen vilinää.

Tämä salainen ullakko on nyt hylätty toimistotila. Myöhemmin kun sain vallattua, kävi selville: Kassanhoitaja oli neuvotellut itseleen luvallisen lounasunipaikan aivan tuonne perille. En tosin samoissa portaissa koskaan kohdannut Kyllikkiä. Hän oli Vuorineuvoksen uskottu. Niinpä aivan edessä. Avaan oven pikkuhuoneeseen, jossa isohko valurautainen pesuallas kuumaa ja kylmää vettä.

Laitan oven hakaan. Kukaan ei saa tulla, kun kelailen valotettua filmiä kehitystankkeihin. Alkaa vesien kalibrointi. Sen tulee olla täydelleen + 20 astetta. Laitan kehitysseoksen millilitralleen kuntoon. Alkaa kehityspurkkien sekunttien tarkka kallistelu ja ravisteli. Purkkeja on kinofilmille ja 120 koolle. Usein kehitysprosessin kesto on 12 min sekunnilleen. Alkaa tarkka lämpöinen huutelu. Filmejä kehitykseen saattaa olla 8 kpl. Aikaa menee sen mukaan.

Melkein kummaa. Saan vuosia suorittaa sitä aivan rauhassa. Nyt hyvin harva asiasta edes tietää. Yhtiölle riittää, kun valokuvaustulos on täydelleen tyydyttävä. Niinpä filmit jäävät kuivumaan. On kahden tunnin kuluttua tarve siirtää ne negatiivitaskuihin.m Melko pitkästyttävää hommaa. Onhan tämä kai vain OTO-hommaa.

On niin somaa asetella huuhtelun aikoina konttorin pitkää käytävää. Olihan siellä työskennellyt 20 konttoristia aikoinaan. Vanhimpaan aikaa, alkaen 1908. Tosi konttoria sitten jatkettiin ja lopuksi 1963 jatkoksi tuli vielä mustatiilinen, se uusi Pääkonttori.

Mutta, aivan korvaamatonta oli ajat filmin kehityksessä. Ei mitään häiriötä ja sain toteutta kuviksi itse ottamiani teollisuus- ja ihmiskohteita. Niin sitten kävi. Kaikki katosi muruiksi. Niin meni molemmat konttorit ja melkoinen osa konepajaakin. Siis, vain valokuvia siitäkin.

Lyijyinen veistos

13042025 Tapio Strandberg

Jo varhaisessa lapsuudessa sain nähdä sellaisen Hilda-Marian tyylikirjoituspöydällä. Jospa esittelen tarkemmin. Se palveli kynätelineenä. Ratsu koipeaan oikoen keskellä. Kahta puolta lyijyiset kannet mustetolpoille. Katseeni osuin aina toiseen etujalkaan. Se oli aina tinankiiltävä. Kummallista. Onko se jokin vika?

Toiseen tolppoon oli tullut vika. Kannella ei ollut saranatappia. Organisoin siihen 1 inch naulan. Kummeksuin sitä kiiltävää kaviota.

Niin meni vuodet. Jopa perin kirjoituspöydän ja hevosen. Kiiltävä kavio vaivasi minua. Otin ja myin lyijyisen hevosen kirpparilla. Mieleen painuva mutta en kadu.

Kirjoituspöytä palveli minua huoneessani, kunnes elämäntilanteet pakottivat siirtämään sen ullakolle. Siellä se odottaa. Siitä on kertomus, kun punakapinan aikaan joku ampuu kiväärillä keskimmäisen laatikon lukon rikki. Jäljet laatikon takaseinässä edelleen Missä kavio nyt kiiltelee?

Kapteeni ja konepistooli

13042025 Tapio Strandberg

Kuuntelin ystäväni Swenin kertomuksia varusmiesten koulutuksesta. Hän itse piti kuntoaan yllä.

Komia upseeri. Sain ohjeen polkupyörällä ajoon. Konepistooli kaulassa. Kovaa vauhtia kohti vihollista. Sitten täydessä vaudissa pyörällä ojaan, koko ajan tulittaen konepistoolilla vihollista edessä. Seuraavaksi pikainen ryömintä tien oheen tulittaen edelleen. Kun tilanne on ohi ja on järjestäydyttävä.

Jokainen varusmies aivan puhkiväsynyt. Niinpä kapteeni, siis, Swen ottaa neljän varusmiehen kiväärit konepistoolinsa lisäksi ja siirtyy johtamaan joukkoa.

Tavoitettu gansterit

13042025 Tapio Strandberg

Toimii pääosin Hollolassa. Kuusi miestä ja kaksi naista.

On kerätty tiedot vuosia kestäneestä rikollisesta toiminnasta. Liittyy rakennusteollisuuteen, koneenrakennukseen. Monimuotoiseen kauppaan. Myös kiinteistöjen hankintaan ja myyntiin. Henkilöiden tausta mitä monipuolisin. Omaisuutta on siirretty myös ulkomaille.

Kopla on nyt vangittu. Kulunee 5 vuotta, ennenkuin tekoset kaikki selvitetään.

Sirpan koulutie

13042025 Tapio Strandberg

Kohtasin Sirpan ensi kertaa naapurin pihalla. Sinne oli tuotu lapsille hienoa hiekkakuorma. Istuimme hiekkakasassa. Sirpa oli periksi antamaton. Jokin neuvottelu ei johtanut toivomaani tulokseen. Meillä oli vain pikkuhousut jaloissamme. Aloin käsin lastata hiekkaa Sirpan housuihin kuminauhan ylitse. Sitä kertyi paljon. Suutuin ja lähdin kadun ylitse omaan kotiin.

Vuosi kasvattaa lapset. Niinpä Sirpalle tuli mahdollisuus siirtyä perheensä mukana Metsä-Hennalaan aivan uuteen isä Järvikaislan rakentamaan. Metsä-Hennala oli niin sivussa kaikesta liikenteestä, ja astui voimaan koululaki. Sirpa määrättiin kävelemään Okeroisten kansakouluun. Melko hirveätä. Ensin vanhalle Helsingintielle. Sitä pitkin kohti Okeroista. Ja tulihan se koulu vihdoin. Kaikilla talven keleillä hento tyttönen sen matkan teki yksi kävellen tai hiihtäen. Sehän tekee kilometreissä paljon. Sirpa selvisi hengissä sen kouluvuoden ja jatko koulussa alkoi Länsiharjun koulussa. Sinnekin lie 3 km. Kävellen se piti suorittaa. Sirpa kävi kauppakoulun ja muutakin.

Tapailimme kovin harvoin. Tuli sekin aika: Sirpa sai paikan Askon johtajiston sihteerinä. Sirpa muutti äitinsä kanssa Metsäkankaalle kolmioon ja Marja-sisko mukana. IT-ala vei Marja-siskon Tampereelle, ja kumma sinänsä avioon IT-miehen kanssa. Oli ollut naisasianainen. Aika vei Askon. Sirpalle siunaantui aviomies.

Kohtasimme keskussairaalan käytävällä. Kukin meistä oli menossa laboratorioon. Vaihdettiin osoitetietoja. Aioimme uudelleen kiinnittyä. Tapio sairastui lisää, ja mitään ei alkanutkaan.

Kolme naista

13042025 Tapio Strandberg

Sellaista oli elämän kulku. Saavuin linja-autolla tuohon Hennalan pysäkin paikkaan. Muutamia meitä lähti töihin sillä autolla. Niin myös Anita Nevala. Aikamme silmäiltiin toisiamme. Sain Anitalta ehdotuksen: Sopisko saapua hänen kotiinsa teelle. Hiukan ihmeissäni suostuin. Ensivierailu kotiin, jota asusti Anita ja äitinsä Aino. Kaunis ja hyvin värikäs koti. Siihen liittyi myös pappa, joka majaili piharakennuksessa. Vierailuja kertyi 17 vuotta. Arvannette, tapahtumia oli riittämiin. Lopulta Anita osti kaksion Elokadulta, minulle kertomatta. Kerran vaan vei tutustumaan. Sitä vaihetta kesti 4 vuotta.

Alkoi aivan uudet ajat. Äiti-Tyyne joutui sairaalaan. Vaihe, joka kesti melkein 5 vuotta. Tapion työ siirtyi Nastolan tehtaalle. Neuvostoliitto romahti. Vuotta myöhemmin sain lopputilin. Moni asia näytti päättyvän.

Oli melko pitkään ollut vireillä suhde Kylliin. Asusti hyvin keskeisesti Metsä-Hennalassa. Miehensä kuoli 2000. Tauti vei. Aloin tutustua myös Marjaan. Asusti Metsä-Hennalan takareunassa. Aviossa kapteenin kanssa. Häilyvä suhde kulki mukana vielä 3 vuotta sitten, ja Marja katosi kaikesta tietoisuudesta.

Kyllikin muutti luotani Leevi-poikineen 2016. Pidämme lievää yhteyttä. Kolme naista Metsä-Hennalasta. He kaikki ovat muuttaneet muihin osoitteihin.

Arvid Strandberg, Siuntio-syntyä

13042025 Tapio Strandberg

Hakeutui Hki-kohteeseen konepajakouluun. Tavoitteena veturin kuljettajan vakanssi. Arvid havaitsi edellä kulkeneen nuoren naisen pudottavan avaimensa kadulle. Kiirehti sitä ojentamaan naiselle. Kävi selville. Nainen piikoo Sinebrykoffin perhettä Espanadilla. Alkoi suhde. Päättyi Takalankatu 6:een v. 1910.

Perheeseen syntyi 7 lasta. Aluksi lapsia 3 ja pian kertyi loputkin. VR määräsi uudeksi paikaksi Lahden sivuveturitallin, kun oli Arvid saavuttanut veturinkuljettajan pätevyyden.

Asuttiin ensin Tornatorin portin kohdalla vuokralla puutalossa. Arvidilla mukanaan myös juoppo äitinsä. Osasi vain ruotsia ja istui sään salliessa portillaan haukkuen kaikkia ohikulkijoita Ruotsin kielellä. Eivät osanneet kieltä niin harmia ei kertynyt.

Päätettiin muuttaa Takalankatu 6 osoitteeseen Hennalan ylikäytävän vierelle. Arvid alkoi sairastella ja sai Helsingissä kuollessaan haudan Lahden vanhalle hautausmaalle. Siellä valurautainen muistomerkki seisoo rinteessä.

Bengström

13042025 Tapio Strandberg

Veturinkuljetaja evp asui Takalankatu 8:ssa. Lapsuuten muistoissa ja koulusta palatessani katsoin Kärpäsen osuuskaupalta kotia kohti. Koti oli n:o 6 Takalankadulla. Ei jylhempää kuusikkoa voi kuvitella, kuin oli Bengströmillä. Aivan kuin erityisenä maamerkkinä se kutsui luokseen. Niinpä astelen luikertelevaa Työrinkatua alaspäin.

Lie ollut niinkin, että Bengström oli rakennuttanut taloonsa lisänä keittiön. Siellä aivan kuusien kätkössä aivan kaikki. Lumi ei satanut pihalle lainkaan. Kaikki jäi kuusien oksille. Kahdesti sain mennä isän kanssa vieraisille. Käsky oli: Olet aivan vierelläni. Et puhu mitään.

Sellainenkin asia oli: Josko Johan tilaisi Ruotsista sukulaisilta Mora-puukkoja. Sodanjälkeinen Suomi oli aivan puukoton. Kyllä sekin päivä koitti, kun Morat saapuivat. Isällä ja Johanilla oli myös kilpailua: Kumman raparperi on isompaa ja kumman kessu parempaa.

Siinäpä aiheita. Johan voitti aina molemmissa kisoissa. Ajat muuttuvat. Johan haudatiin Läntiselle, ja ilmaantui Luotonen vävyksi. Kuulaana talvipäivänä kertyi Luotosen veljeksiä kaatamaan näitä jättikuusia. Toilailin pihoilla ja seurasin tilanteen kehitystä. Miehet astelivat ulos. Piti kaataman. Isoin veljeksistä nosti ison mellakan. Kuka on rikkonut hänen kirveensä. Terässä oli melkoinen puolikuu poissa. Meteli säikytti minua, joten liukaasti menin kotiin. Kuuset kaatui. Tosi isoja kantoja näkyi vielä 20 vuotta myöhemminkin.

Siskoni nouti metsästä 1 m pituisia kuusentaimia 1970-luvulla. Lie kuuselle mieluista maata meilläkin. Nyt siskon kuuset jopa 40 cm rungoltaan. Täytynee odottaa vielä 20 vuotta, että pääsen Johanin kuusten mittaan.

Valokuvaaja Olli

13042025 Tapio Strandberg

Olliin tutustuin työn kautta. Sain merkkariksi Nastolan tehtaalle vientipakkauksiin. Olli oli aivan täydellinen tietopankki valokuvauksen välineissä. Kun satunnaiset keskustelut välillämme alkoi, koin huomattavaa kiinnostusta. Olinhan kuvannut nuorena vain isän saksalaisella 6x9 kameralla.

Tosin isä oli opettanut kuvausasioita jo 7 vanhasta lähtien. Ei isä Ryti työkseen kuvannut. Oli vaan hyvin ahkera. Kantoi mukanaan jalustaa aina. Olli intohimoinen opettaja.

Vuosia jatkunut tapailumme useimmin jo vapaa-aikoinakin, johti valokuvaajaurani alkuun. Olli myi minulle käytetyn kinofilmikameran Diax 2 B. Kuvauksia kertyi vapaa-ajassa. Erkki Halmeen laboratorio hoiti kaiken kehityksen.

Ollin koulutus jatkui. Päättyi, kun ostatin Ollilla kalliin Mezt cd 60 ammattisalaman. Olli pyysi sitä lainaksi. Tiesin Ollin hutiloivan omien kameroidensa kanssa ja kieltäydyin lainaamasta. Raute Oy koki saavansa säästöjä, kun minut nimettiin yhtiön teollisuusvalokuvaajaksi

Kevyesti lähdettiin. Alkoi kiivas vuosia kestänyt itseopiskelu. Tuloksena oikein hieno valokuvausstudio. Suoritin 15 v. tehdaskuvauksia vaneritehtaille kaikkialla Suomessa. Jos oli uudisrakennusta Rauten koneilla, niin kahdesti vuodessa lähdin kiertämään kohteet.

Ken asioista tietänee, ymmärtää tehtaiden työympäristön olevan erittäin vaativaa valokuvaukselle. Kaikki valoisuus vaihtuu. Likaa ja roskaa aivan kaikkialla. Ihmeekseni selvisin kaikesta.

Tuli Venäjän vallankumous. Kaupallinen lakko alkoi. Vuotta myöhemmin olinkin vapaa kuvaamaan muuta teollisuutta ja juhlia.

Ollin minulle hankkima Metz ct 60 palveli täydellisesti. Studiokalusto jäi Rauteen. Olin hankkinut itselle Canon-kaluston. Yhtiöön tulin hankkineeksi Nikon-kaluston. Molempiin sitä uusinta mallia. Astui voimaan digiaika. Astuin yhdellä rungolla mukaan. Ostin Sony-kaluston. Melko pian selvisi: Sony uutuuttaan vanheni nopeasti. Myin pois ja valokuvaajan ura oli siinä.

Ollin koulutuksella nousin aivan yliopistotasolle. Saatoin kilpailla kenen kanssa tahansa.

Hitotsu

13042025 Tapio Strandberg

Kehittyi ihmissuhde työpaikalla. Pirjo-Liisa oli mainoshoitaja. Tarvitsi valokuvapalveluita. Niinpä neuvotteluja oli usein. Ikäänkuin luonnostaan kohtaimme jopa lemmekkäästi hänen toimistossaan. Jaa, ja sitten erilaista koskettelua kaupungillakin.

Hänellä oli varaa kalliisiin tuoksuihin. Ja erityisen ihaniin. Otin häneltä lainaksi Chiwensii-tuoksun. Elämä aivan pilalla, jo sitä tuoksua ollut minullakin. Elämä vei ihmissuhteen ja tuoksunkin. Ei ollut varoja moneen pulloon sitä ihanuutta.

Mugden 1800

14042025 Tapio Strandberg

Venäjän Tsaari kävi sotaa Kiinaa ja Japania vastaan. Myös Marsalkka Mannerheim sai husaarina käskyn lähteä sotimaan. Olihan jo koettu Puolan sotaretki.

Niinpä C. G. E. Mannerheim lastasi kolme ratsuaan ja palvelijat junaan. Alkoi 4000 km junamatka rintamalle. Matka kesti 3 viikkoa. Sota oli itse asiassa Kiinan mantereella, mutta Japania vastaan.

Mitä Mannerheim perillä kohtasi? Pelkkää aavikkoa ja savimajoja. Tuhansia Venäjän sotilaita pulassa. Ei mitään majoitusta. Kaikki syötävä piti tuleman Venäjältä. Rautatie vain yksiraiteinen. Siispä kaikki liikenne erittäin hidasta juuri sotatilanteen takia. Niinpä asumiseen turvauduttiin kiinalaisten savimajoihin. Niissä vain ympäri kiertävien penkkien alla kiertävät savukaasut. Mistä poltttoaine saatiinkaan, kun puita ei kasva missään. Se oli eläinlanta.

Koko sota alkoi Mannerheimille huonosti. Aivan kohta japanilaisten konekivääri ampui Mannerheimin alta hänen parhaan hevosensa. Kaikki oli mullin mallin.

Eipä aikaakaan, kun perääntyminen alkoi. Huolto petti onnettoman rautatieyhteyden takia kaiken. Paluumatka kesti useamman kuukauden. Loputttomia pysähdyksiä. Koko Venäjä oli kapinassa. Siihen se johti. Tsaarin valta kukistui tunnetuin menetelmin. Mannarheimimme sotilasura pysähtyi, kunnes Suomessa ilmaantui itsenäistymisen vuoksi kenraalin paikka.

Niin päätyi kenraali takaisin kotimaahansa Suomeen. Lähti ansiokkaasti Sveitsiin kuolemaan. Siinä tarina suomalaisesta ritarista ja aatelisesta.

Snell virkailija

14042025 Tapio Strandberg

Lapsuudessa nähty. Asui pikku kolmiotontillaan Hennalan ylikäytävältä 100 m. Rajoittui parakkikylään ja Tornatorin metsään. Aivan VR-raiteiden vieressä.

Kahdesti hänet kohtasin isän kanssa. Oli jokin työasia. Isä varoitti. Hän on tiukka mies. Älä puhu mitään. Niinpä isän kyljessä kulkien etenimme isoa omenatarhaa. Puut todella tiheässä. Sato näkyy tulevan suuri.

Pieni valkoinen talo aivan takimmaisessa siimeksessä. Kohtasimme talon edessä. Lienen kuunnellut ja saman tien unohtanut. Olin alle 10-vuotias. Mikä oli virkansa VR:llä. Hän toimi vaunujen tarkastajana. Joskus varsin paljon sain kuulla, mitä se sellainen työ on. Ja, todella. Hän kulkee kaikki vaunustot Lahdessa läpi. Kolauttelee vanteita kuin veturin kuljettaja veturia ennen reissua. Voiteluakin vahditaan. Melko laaja työkenttä. Onhan ratapiha sillä lailla mitaten ainakin 2 km. Junia saapuu ja lähtee. Kaikki hoidetaan aikanaan.

Joskus sain kuulla: Snell oli sukua tj Soudolle. Asui siihen aikaan toisella puolen rataa. Heillä poika Seppo. Sittemmin kirkon arkkitehti. Niin on poissa parakkikylä ja Snell-asumus. Hennalan ylikäytävä poistui. Ehkä palaa, kun saavat Jalkarannan pellot asutettua aivan täyteen.

Tsaarin ajan VR

14042025 Tapio Strandberg

Tavaraliikenne tapahtui melko pienillä tavaravaunuilla ja hyvin yksinkertaisilla rakenteilla. Niinpä tavaravaunu tarvitsi jarrumiehen jokainen. Jos juna oli 500 m pitkä, niin joka vaunun katetulla sillalla istui jarrumies. Siis, koko junan jarrutus perustui veturin äänivihellykseen, joka ohjasi junan täydelistä jarrutusta.

Junat kulkivat silloinkin läpi vuoden. Ajatelkaa. Juna savuten kulkee jonnekin tuntemattomaan, ja joka vaunussa ilman mitään katteita on jarrumies. Niinpä suurella Venäjällä sitäkin sattui. Tultiin jollakin kaukaiselle asemalle. Joissain vaunuissa oli jäätynyt jarrumies. Montako tuhatta ihmistä menehtyi. Venäjällä on kaikki suurta. Ihmisiä jopa liikaa. Näitähän riitti.

Vielä 1950 alussa, kun silloinen Neuvostoliitto tyhjensi Hangon tukikohtaa, tuossa meidän kiskotuksella liikkui venäläinen veturi ja siinä monasti myös pieniä tavaravaunuja. Vasta viimeisen junan mentyä Suomi oli taas itsenäinen.

Perheessämme ei venäläisistä pidetty. Niinpä sellainen pikku viha tarttui lapseenkin.

Hortoilin mummolan pihalla omassa koivikossa. Heittelin itse tekemääni teräskärkistä keihästä. Kuulin junan lähestyvän lännestä. Menin lähelle kiskoja. Ja kas. Olikin taas venäläinen juna. Juna meni itään. Tein päätöksen. Tapan edes yhden venäläisen vaunun. Kohdalle osui mainittuja pikkutavaravaunuja sillä pikkusillalla jarrumiestä varten. Ei ollut jarrumiestä. Sinkosin keihääni kohti vaunua. Arvio oli väärä. Totaalinen tuho. Keihääni osui jarrumiehen katokseen ja jatkoi idän matkan matkustaen sen jalkatilassa.

Tappioni oli suuri. Ainut teräskärkinen lähti itään.

Padankoskelle 1948

Tapio Strandberg

Kesäinen matka. Linjurilla Lahdesta ensin Lammille ja sieltä vaihdolla toiseen autoon. Pitkänokkainen linjuri jyräsi mäkiä alas ja ylös. Kuljettaja tiesi missä meidät tulee jättää kyydistä. Olimme matkalla koko perheellä. Isä Ryti, äiti Tyyne ja sisko Tuula. Minä Tapio melko innolla mukana. Ei perheemme juurikaan yhdessä matkustanut. Isä aina töissä.

Matkakohteemme oli äidin äiti, asusti maatilan piharakennuksessa. Tormakka oli Anna-mummu. Hänellä kolmas miehensä kalasteli lähijärvessä. Taito oli opittu ja Muolaassa, siellä lapsuuskodissa.

Saapui ilta. Sain kuulla. Annan mies lähtee meitä soutamaan Saima-tätini kotiin ruuhella. Rannassa alettiin lastautumaan 3 m pitkään ruuheen. Rannalta katselin ruuhta. Vesirajaa oli vain 4 cm. Julistin ehdottoman kieltoni. En lähde mukaan. Isä Ryti yleensä pakotti nöyrtymään. Nyt oli jyrkkä. En astu ruuheen. Neuvottelun jälkeen sovittiin: Saima-tätini lähtee rantoja pitkin Saiman mökille. Jälleen epäröin. Enhän ennen ollut nähnyt tätä järveä eikä minulla olut mitään varmuutta, kuinka pitkä on matka.

Niinpä ruuhi lähti. Me Saima-tädin kanssa rantapolkua pitkin sinnne jonnekin. Kovin ripeästi täti asteli. Kapoinen polku jatkui ja jatkui. Polku pysytteli melko lähellä rantaa. Seurasin rantojen kulkua. Ja vihdoin olimme pikkumökin pihalla. Siellä tapaan serkkuja: Raimo, Riitta ja Reijo. Oli määrä nukkua pirtin lattialla. Yö meni jotenkin. Aamulla saimme jotakin suuhun. Serkkuni ehdotteli, josko menisimme Kukkiajärvelle kalaan. Sain ongenkin. Melkoinen rimpula. Serkut souti.

Menimme kapeasta salmesta Kukkian puollelle. Jopa kohtaamme tuulen. Jonkin matkaa soudimme. Ankkuri järveen ja onkimaan. Veneemme hyppi ja rojahteli takaisin aaltojen tahdissa. Eipä ankkuri pitänyt. Ajelehdimme. Kalaa ei saatu. Serkut soutamaan mökille takaisin. Miten mökiltä pääsimme lähtemään? Lähistöllä oli maatila, jossa Saima täti oli karjapiikana. Sieltä löytyi maantie ja sillä kulki linja-auto.

Hevoskastanja

10042025 Tapio Strandberg

Olin juuri poistumassa kaupunginsairaalan osastolta S4. Olin kädestä pitäen ollut äitini lähdön hetkellä. Toisessa kädessä äidillä oli viehättävä hoituri. Me molemmat tosimme valtimon sykkeen päättyneen. Mukanani oli kynttilä ja kamera. Siinä vietin aikaa kynttilän palaessa. Lopulta saapuu vahtimestari. Siirryin äidin kanssa käytävälle odottamaan toista vahtimestaria. Aikaa kuluu. Käytävästä kävelee kohti varaosastonhoitaja. Miltei karjaisee: Mitä vielä teette siinä.

Oli siinä ja siinä ettei hoitsu tullut ruhjotuksi seinää vasten. Saapui vahtimestari ja melkoinen hissimatkailu kohti tuonelaa alkoi. Olihan miltei 5-vuotinen jokapäiväinen sairaalareissu lopuillaan. Saavuimme kylmälle ovelle. Vaunu ja äiti jäivät ikuisiksi ajoiksi. Lähden ulos sairaalasta. Ja valkoinen ja iso hevoskastanja on erittäin komeasti kukassa.

Parkissa odottaa sydänystäväni inva-taxiaan. Lähdemme. Sitten aikanaan, Kylli astui asumaan luokseni Leevi-pojan kanssa.

Tämä oli 5-vuotinen päiväkirja jokaiselle päivälle. Näkymä S4-huoneesta kansanopiston rakennukseen tuli vallan tutuksi. Jopa pyörätuolilla sitä kiersimme säästä riippumatta.

Päämaja 3

09042025 Tapio Strandberg

Kuten aiemmin esittelin, se sijaitsi Rauten konepajan vanhimman osan keskiössä. Mitä ympärillä. Kuten kerrottu on. Työstökoneiden jyrinä kuuluu monien lasiseinien lävitse. No, kohtuu voimalla vain. Muistanatte huoneen yhden seinän olleen lasia lattiasta kattoon. Villiviinit sen valloittivat. Olimme omassa eriössä. Toki meille saapui toimihenkilöitä melko usein. Useimmin he tulivat viihtyäkseen ja kahville. Kaikkea tätä valvoi keskuskello. Sen tahdissa koko konepaja eli. Kellokortit leimattiin ja kaikkea.

No niin. Meitä oli kolme nuorta. Olin jo alussa saanut nuoria neitosia hoitamaan konekirjoituksen, monistuksen ja jakelun. Tulin tunnetuksi iloisuudestani. Niinpä meillä oli aina hauskaa. Työt sujuivat hyvin.

Neitosten elämä kulki nuorten ratoja. Saapuivat tunnollisesti töihin. Niin. Meillä oli takaoven vieressä oma WC-tila. Pääkonttorin väki saapuikin useimmiten takaovesta. Ikäänkuin kukaan ei näkisi. Meillä oli aina viihtyisää.

Työnjohdolisesti jouduin päivittäin kiertämään pakkaajien luona työnjaossa. Samalla keräilin työtunnelmia verstaan miehiltä. Olimmehan monisatapäinen yhteisö. Koko elämänkirjo aivan mukanamme. Siis, jossain perheessä lisää lapsia. Jokin vanhempi kuoli. Oli keräyksiä kaikille.

Iltaisin monasti pidättäydyin jäämään miettiäkseni kulunutta päivää ja huomisen suunnittelu valmiiksi. Ne ovat rakkaita hetkiä keskuskellon valvoessa askeleitani. Vihreä villiviini kutsui viihtymään. Olivathan taimet hallinneet jo kymmeniä vuosia.

Tehdas toimi usein 2-vuorotyössä. Niinpä koneet eivät juurikaan seisseet. Hiukan salaperäistä. Kulkiessa Päämajasta hallien läpi, olisi vasemmalla portaat melko salaiseen paikkaan. Hieman kiertäen, nousemme parvelle. Eli Päämajankin ylle.

Siellä sijaitsee urakkasuunniittelija. Hänen en koskaan nähnyt tekevän mitään. Yhtiössä kiersi lehtiä. Ulkolaisiakin. Niitä oli 30 cm pino. Tärkeintä kai, ulkolaiset autolehdet.

Hieman eteenpäin, kohtaamme palkkalaskentaa. Ja seuraava sloossi on kortisto kaikesta. Ja, vielä huoltokonttori, Maija-Liisa Vainion komennossa. Siinäpä neiti joka hoiti aivan kaikkea. Peloittava. Vältin joutumasta valvonnan alle. Kaikilla näillä konttoreilla oli jo kattoikkunoita.

Öiseen aikaan jossakin näissä huoneissa kohtasi mies ja nainen. Kielletty hedelmä. Joku paljasti ja miehelle tuli siirto toiselle tehtaalle.

His Master Voice

09042025 Tapio Strandberg

Mieleen palautui kesäilta. Isä Ryti on sallinut Tapion noutaa ullakolta gramofonin. Valokuvan mukaan lie jokin pikkujuhla meneillään kotipihalla. Olemme pyhäasussa.

Uusi leikkimökkimme siinä kiiltelee vaaleanvihreänä. Koolla Tuula-siskoni. Tapio itse. Serkku Rauni ja äitinsä Aino. Ulla Järvinen, tuolta Sääskenkadulta. Pikkuneiti on minua 1 v. vanhempi. Savikiekkoja nurmikolla hyvin lukuisia. Lienen halunnut nautiskella masinistina. Tunnelma on aurinkoinen.

Mitäpä näistä alle 10-vuotiaista lapsista on valmistunut. Kertomus pitkänlainen, onhan 1940-luvun lopusta jo aikaa. No, niin. Tapio tässä kirjoittelee Tyynen ja Rytin rakentamasa omassa kodissa. Yksin.

Sisko Tuula lähti tarkastelemaan mananmajoja 49-vuotiaana. Ulla, sittemmin Roine, opiskeli valtiotiedettä. Meni avioon opiskelija-asuntonsa pojan kanssa. Hänkin meni selaamaan tuttuja mananmajan luetteloista 2 v. sitten. Ulla halusi säilyttää asumisensa syntykodissaan. Se paloi pahasti ja nyt Ulla laati paritalon samalle tontille. Pojistaan toisen aikoi saada kanssaan asumaan, vaan Thai-vaimo hankkiutui riitaan Ullan kanssa ja muuttivat pois.

Raunin äidin saattelin Länsiharjun hautausmaalle jo 10 v. sitten. Nyt Rauni alkaa olla muistinsa menettänyt vanhus. Perään koettaa katsoa Minja-ehdokas, Minna Maija.

Ulla lopetti seurustelun Tapio kanssa kun Tapion perheeseen ilmaantui Kylli lapsenlapsen kanssa.

His Masters Voice sai uuden kodin Hannu Keskikylän kotona. Liekkö soinut lainkaan?

Silloinen pihamaa on kahden peltihallin valtaama, asfalttipihalla. Tapion sallitiin kokea työelämänsä Raute Oy:ssä, kaikkiaan 34 vuotta. Aikarepeämä syntyi, kun Neuvostoliitto romahti ja Venäjänkauppaan tuli täysi stoppi. Pääsin aloittamaan omaa yritystä. Tmi Strandberg toimi aikansa. Olin valokuvaaja edelleen ja käsityöläinenkin. Kylli ja Leevi asuivat kanssani 17 vuotta ja sitten molemmat karkasivat.

Lapin mies Enska

06042025 Tapio Strandberg

Toki alkuaan Herralasta. Sai siellä kaupallista koulutusta paikallisessa kaupassa. Oppi lajia ja sai paikan Lahdessa Starckjohanin myymälässä. Ruuvia ja pulttia, maalia jne.

Tästä urkeni ura lähteä mekkokauppiaaksi etelä-Suomeen. Kutomon autolla ja mekkoja kyytiin sovitun jakelun mukaan. Nyt alkoi ajoittain virrata rahaakin omaan plakkariin. Ja tietysti myyntitiliin annetut vaatteet katosivat konkurssitapauksessa. Avioliittokin valmistui.

Oli pikavene Vesijärvellä 90 hv ja hyvin janoinen. Kuinka ollakaan. Karigasniemellä tehtiin mökkikauppa, siitä joen rannalta. Laajoilla tunturinlakeuksilla porot vaelteli ja saapuivat mökin terassille ruokaa annelemaan. Piti olla 4-veto auto. Matkoilla kun kahlattiin virtojen ylitse.

Tuli tehtyä mökkikauppa, kaksikin Padasjoelle. Veljen perua. Siinä hiukan korjailua. Uutta laituria ja ikkunoita. Toisen sai myytyä. Kohtalo koettelee. Liipolan koti 7 kerros paloi, siis koko kerrostalon yläkerta. Korjaukseen meni runsas vuosi.

Kaikkina vapaina Enska vaimoineen kiersi kaikki kirpparit. Vierailivat Tapiollakin 3 x. Ja juttu kulki. Kunnes 2 v sitten joulukuussa, otti ja kuoli kotinsa lattialle. Vaimo oli kotona. Kuolema oli välitön. Kiharatukkavaimoa nähdään vielä kerrostalojen pihoilla kauppareissuilla. Enskan toinen vaimo oli kodinhoitajana työskennellyt hymyilevä pikkunainen.

Laitialan kevään myllerrys

02042025 Tapio Strandberg

Sellaistakin on koettu. Isot jääkentät työntyy maan päälle. Siinä ei ole esteenä rantakoivut ja ei saunat. Iso jääkenttä vaan tulee. Monien kilometrien matkalla näin on tapahtunut... Yhden huvilan eteen tehtiin iso betonilaituri. Myös ratakiskoja raudoituksena. Ja niin sekin tuli maihin. On todella arvaamaton pitää kiinteistöjä joillain Vesijärven rannoilla. Niinpä, ystäväni mökkilaituri oli saanut olla rauhassa 30 vuotta, kunnes eräänä keväänä lahdelmalla alkoi pyöriä koko lahdelmankokoinen jäälautta.

Niinpä se pyöriessään suvaitsi ruhjoa laiturin pahasti. Oli sillä hakatuista kivistä perusta isoine nurkkatukkeineen. Niin se vaan siirtyi osin maalle ja merkittästi rannan suuntaisesti. Olimme sitä tungraamassa likimain paikoilleen, ja kuinka ollakaan, saimme uuden myräkän. Jälleen ruhjoitui laituri. Nyt piti jo kutsua ammattimiehiä sähköpylväitä junttaamaan. Pohja liejuinen, sen totesin sitten kesällä. Normi vedenkorkeus vain runsas 2 m. Vuosien kuluessa tulimme kokemaan. Laiva- ja veneliikenne hyvin vähäistä. Eipä Hollolan kirkolle veneillä juuri kuljettu.

Ei pistoolia

01042025 Tapio Strandberg

Elettiin 1940-lukua.
Rautatieläiset julisti lakon. Varikolle saapui luutnantti ja sotamiehiä kiväärit selässä ja paljon vaatetavaraa. Sotaväki aikoi pakkokeinoin saattaa junaat taas kulkemaan. Kuljettajat yhteispäätöksellä kieltäytyivät pistooleista ja sotaväen varusteista.

VR-väki saapui uskollisesti varikolle joka päivä. Alettiin eritoten suorittaa työpalvelusta katuharjoin. Sotilaat vartioi kaikkea toimintaa. Tätä siivousjuhlaa kesti kaksi viikkoa. Lakko päättyi ja katuharjat vaihtuivat junien hoitoon ja kuljetukseen.

Matkaradio 1940-luku

Tapio Strandberg

Olipa jälleen kesä.
Pihapiiriin ilmaantui konemestari Edvard Ristolainen. Toimi KSS Lahden sairaalan konemestarina. Kertovat olleen samoissa hommissa jo Viipurissa. Tuli sota ja toi Edvardin Lahteen KSS 2 työhön.

Aika oli surkia. Asuntoja ei ollut kaikkille Karjalasta juuri saapuneille. Niinpä Edvardinkin perhe asusti parakissa Hennalan ylikäytävän vierellä. Työnsä ohessa oli Edvard melkoinen tiedemies. Erityisti sähkö ja radio intohimona.

Nyt, tänä kesäiltana Edvardilla mukanaan matkaradio. Ehkä ei aivan ainut Suomessa, mutta, kuitenkin itse tehty. Aluksi 1-putkinen. Tarvitaan kahdenlaista virtaa. Ne kulkivat mukana laatikon akuissa. Isä ja Edvard halusivat hiukan iloitella. Lähdimme Ylikäytävän tienoille ja siitä mäkeä ylös Kärpäsiin. Toki toiveena oli satunnaista kansaa kohtaamaan. Oli se kummma iltapäivä. Ketään kyläläistä ei osunut olemaan liikkeellä. No, matka tehtiin radion soidessa.

Eipä kauankaan, kun Edvard laati 2-putkisen radion. Lisää asemia ja laatua. Samoihin aikoihin Seppo-pojalle valmistui puominosturi. Kaikki toiminnot olivat sähköisiä. Se se vasta oli uutta. Askartelu toki jatkui. Edvardin orkesterikannel soi ahkerasti ja kohta syntyi kaksospojat Olli ja Kalle.

VPK ja kesäilta

01042025 Tapio Strandberg

Niinpä kuuntelin puutarhahommien ohessa moottorisahan ääntä. Hiukan kummaa. Mitä se olisi. Kävelin naapurin pihan lävitse, ja niin näin 3 paloautoa kadulla. Tositoimina oli ensin kaataa 70 cm pihakoivu. No niin. Saha soi. Eipä soinut kauan. Löytyi nauloja pihapuusta. Otettiin toinen saha. Soitto jatkui. Eivät pojat hallinneet sitäkään hommaa. Lie ollut ketjunvaihto taas. Koko illan ahkeroivat. Eli tosiasia toteutui klo 22. Iso koivu kaatui talon päälle. 15 cm oksa meni talon ullakolle. Nyt loppui poikain teho. Lähtivät nukkumaan.

Jatkoa seurasi aamulla. Taas saha soi ja hiljalleen koivu pölkyttyi ja tuli alaskin katolta. Sitten tulta tupaan. Ja palo alkoi. Oikein tosi komea roihu. Taaskin 3 paloautoa. Lieskat poltti kasvoja 25 m päässäkin. Saihan siinä menemään VPK koko päivän.

Pyörä ja Kone

01042025 Tapio Strandberg

Liike myi myös aseita. Tuli myyntiin cal. 022 venäläinen tarkkuuspistooli. Viehättävän edullinen. Hankin ostoluvan ja ostin. Menin kotiin. Ei ketään kotona. Pitäähän asetta kokeilla. Niinpä lähdin tuohon 1 km päähän Sippalan metsään. Panostin aseen venäläisillä patruunoilla. Kuten odottaa sopii. Jokin oli vialla.

Liipaisin ja odotin laukausta. Ei sytyttänyt. Varomattomattomasti nostin piippua muka katsoakseni vikaa. Tuli elämäni melkein viimeinen varoitus. Ase laukesi. Otsatukkani pöllähti. Luoti lähti 5 cm päässä otsastani.Eihän tälläistä voi tapahtua. Mies ostaa aseen ja menee lähimetsään ampuen itsensä. Eipä ollut tarkoituskaan. Lapsesta asti asehulluna olin vähällä kuolla aivan uuteen ilmiöön.

Vaihdoin patruunat tuttuun Lapuaan ja häiriöitä ei ole. Mitkä aseessa viehätti? Sen kahvakulma on sama kuin Parabellum- sotilaspistoolissa, jota olen aina ihaillut. Joillekin on tuttua. Ase toimitetaan puulaatikossa kaikkine varusteineen öljyä myöten.

Kuten tunnettua. Venäläisten sota-aseet toimivat kaikissa olosuhteissa. Siis, välyksiä sopivasti.

Poraaminen

31032025 Tapio Strandberg

Niin se on käynyt. Koettuani hyvin monia käsityökaluja. Ja poraaminen se on juhlaa.

Kun kodin laitteet parani, saatoi porata puuhun 50 mm reikiä. Siten syntyi yksi malli retkitulistani. Kun tekaisee 500 kpl retkitulia mäntylankusta 50x125, saa verstas melkoisen kattavan lattiamaton. Ajoin lastuja oli 25 cm. Kuiva mänty ja pihkaisena todella tuoksun lähde. Aluksi sain erityisen oksaisia lankkuja. Ne eivät kelvanneet rakentamiseen, ei puusepäntyöhön. Siispä sain niitä polttopuun hinnalla. Retkitulista sain erityisen yksilöllisiä. Iso oksa vain oikealle kohdalle, niin erikoinen puujaloste puhutteli. Mm. Dilan johtaja saapui kerran katsomaan ristituotantoani. Keskustelun kestäessä hän tiedustaa, onko muita tuotteita. Piipahdin verstaalla ja toin kauniin Rantaloiste-tulen. Johtaja kääntelee sitä kädessään. Lausuu: Minulla on tämänmoinen Turun asunnossa.

Siinäpä se. Jos ken niitä ostikin, niin jo jäivät takkojen päälle, ei tilauksia juuri kertynyt.

Lankuista kertyi toki monenmoisia juhlatulia ja lankkua kului. Lopulta olin pakoitettu ostamaan sormijatkettua 50x125 lankkua. Ei enää syntynyt yksilöllisä tulia. Hintakin raaka-aineelle nousi merkittävästi. Siis, tuli seis. Sota päättyi.

Poraaminen sinänsä mieluiten konepajan pylväsporakoneella. Sitten ei enään kara värähtele ja voimaa on. Tällä hetkellä kodin koneilla voin porata 1mm-50 mm terillä. Koneitakin lukuisia, kun poraaminen on niin kivaa. Nopein akseli kotona on 30 000 r/min. Niitä on vallan 4 kpl.

Yksi lankkujen ostoreissu Kausalaan oli tyssätä. Iso Transit tuli lastattua kattoon asti. Jarruttelin autoilijaa. Kuinkahan onnistuu. Lähdettiin. Pääsimme keskustasta 1000 m niin poliisi pysäyttää. Kiertää vanhaa transua. Istumme hiljaa. Paperit tarkistetaan. Katsoo hymyillen kuljettajaa: Tuolla edessä on poliisien koulutustilanne menossa. Saatte kuitenkin nyt mennä. Kotiin tultiin. Tapiolla oli pitkä ilta purkaa yksi kuorma. Auto jäi yöksi pihalleni.

Kaksi seppää, eri kohtalot

31032025 Tapio Strandberg

Niin me Matin kanssa saimme työpaikan Lahden Vaaka Oy:stä 1959 ammattikoulun jälkeen. Meidät ripotteli tehtäviin ylityönjohtaja Arhur Nikku. Tyylikäs mies. Piippu tietysti. Kopikenkiä jaloissa. Hyväntahtoinen. Olihan meitä lähes 200 henkeä.

Niinpä Tapio aloitti tasohiomakoneella vaakojen osia. Matti sai tehtäväkseen hitsauksen samassa toisen kerroksen hallissa. Matti karkasi muille työmarkkinoille jo melko pian. Tapio sai siirron piirtämöön harjoittelijaksi. Monia asioita opittiin. Tapion tie eteni Rautelle ja sinne päättyi, kun Neuvostoliitto romahti ja vienti tyssäsi. Tapiosta tuli yrittäjä.

Matti hitsaili hetken aikaa muissa pajoissa ja pääsi Eiri Oy:öön asentamaan värikuvalaitoksia. Matin elämään tuli myös YK:n rauhanturvajoukot. Ja sittenpä Matti alkoi kiertää Suomea, Viroa asentamassa aina vaan uusia värikuvalaitoksia. Pääsi Eirin johtajan ykkösavustajaksi. Niinpä ura jatkui yhtä kauan kuin Eirikin. Matti siirtyi purkamaan kemian laitoksia samoihin kohteisiin. Eiri päättyi ja Matti oli vapaa uuteen elämään. Nyt se jo vieläkin sisältää viikottaista kaverien tapailua. Kesäisin kalastusta pojan veneen kyydissä.

Entinen ahkerointi omakotitalossa on nyt loikoilua kaksiossa Starckin vanhan alueen uudessa kodissa.

Muuan Jouko

30032025 Tapio Strandberg

Pois nukkui 20.10.2024. Tutustuin pihakirppareilla. Teimme kauppaakin. Ilmaantui saapumaan joka päivä Takalaan klo 14. Syynä aikatauluun oli monet sairaudet ja syövät ja leikaukset.

Omisti vauhdikkaan menneisyyden. Lähimenneisyys sisälsi kirpputorin turvamiehen hommia kutsuttaessa. Kutsuja saapui melko tiheään, kun narkkarit olivat varkaissa.

Joskus silloin ennen ahkeroi hitsarina telakoilla. Liikkui, tavaraa ja rahaa. Rakensi Herralaan ison oman talon. Lie vielä silloin aviossa, josta poika 210 cm gorilla. Perusti Suomen ensimmäisen sisäampumaradan lopetettuun tiilitehtaaseen. Kunnostautui niinkin, että kuuleman mukaan kävi istumassa jonkin tuomion. Kaikesta kun oppii. Myi radan ja uuden talonsa ja avio johti eroon. Silti Jouko oli Rotareissa. Metsästi hirviä. Kalasti jäämerellä ja etelän merilläkin. Autoja hyvin lukuisia.

Oli pitkäaikainen ystävä Riitta. Sai apua aina. Riitta oli todellinen asunnon muuttaja. Vuosi vain paikassaan. Apua tarvittiin.

Kun astui eteemme se viimeinen tapaaminen Joukon kanssa. Kuten aina: Nyt saapui suoraan PHKS:sta, oli saanut lopullisen syöpätuomion. Ehkä 2 kk elinaikaa tai vuosi. Istui parhaassa nojatuolissani asian kertoen.

Oli jättänyt minulle 500 kinodiaa 2 vikkoa sitten jotenkin arvioitavaksi. Ne oli saatu kaupan lisäkkeenä. Kun kyllästyin diojen tavanomaisuuteen. Merkitys siis nolla. Poistin kaikki muut kuin 1,5 pakasterasiaa. Joukolle sen tarjosin. Suorastaan raivosi. Olen muka tuhonnut Myrskkyläläisen valokuvaajan elämäntyön. Tuskin sellainen tapahtui. Olivathan vain satunnaisia dioja perhe-elämästä.

Jouko lähti ovat paukkuen. Meni 2 viikkoa. Ilmaantui pihalle Jouko ja poikansa isolla peräkärryllä. Keräilivät Joukon veneen tahvehtimispuutavaraa kärryyn. Lopulta Jouko saapui sisälle. Paiskasi kotini avaimen eteisen pöydälle huudahtaen 'Tos on avaimesi'. Jaa. Siinä oli viimeinen tapaaminen.

Seuraava uutinen oli kuolinilmoitus. Kuoli, Antti Soinin syntymäpäivänä. Merkittävä ystävä kaikkine kulmikkuuksineen oli poissa.

LAHTI - KESKUSTAN NÄKYMIÄ VUODELTA 1902. TUNNISTATKO SIJAINNIT?

Klikkaa HÄME-WIKI - HISTORIALLISIA KUVIA LAHDESTA

LAHTI-KAUPUNKIA 1970/80-LUVUILLA, odota hetki...

LAHTELAISTA.NET 2024 CONTENTS

 
04.11.2024 Vanhaa Paavolaa
01.11.2024 Vuoden lahtelainen
01.11.2024 Onnea Lahti, 119 vuotta! Tori-taulu
25.10.2024 Vaatturilta pojille puvut 1950-luvulla
25.10.2024 Diakonialaitoksella kalloa kuvauttamassa
25.10.2024 Missä Lahdessa 1950-luvulla Urheilupuisto?
25.10.2024 Kaunista kotikaupunkia, vanha iso värikuva
22.10.2024 Taidetta vanhasta Lahden puukirkosta
22.10.2024 Kirjapainotaitoa v.1914, kuvia Lahdesta
22.10.2024 Tauno Palo ja äitini Keskon paitatehtalla, tulitikkuetiketteja
22.10.2024 Vanhoja postikortteja linja-autoasemasta, 15 kpl
18.10.2024 Missä oli Pyörä ja Kone 1970-luvulla? Valokuva 
18.10.2024 Aleksanterinkatua v. 1902 alkaen, 20 kuvaa
18.10.2024 Signal-lehti 1985-86, Postia lokeroon 150
18.10.2024 Ravintoloiden tulitikkuetikettejä 1920-luvulta alkaen, 20 kpl
18.10.2024 Lahtelaista taidetta ja taiteilijoita, tauluja, piirroksia...
18.10.2024 Ravintoloiden tulitikkuetikettejä, 21-40
18.10.2024 Kirppisten kiertely elämäntapana (julkaistu 30.5.2003)
18.10.2024 Vanhoja ravintoloiden tulitikkuetikettejä, 41-57
18.10.2024 Ravintoloita, kapakoita, yökerhoja, etiketit 58-83
18.10.2024 Kahviloita, olutkuppiloita, etiketit 84-95
18.10.2024 Lahden kaupungintalo, 40 valokuvaa 100 vuoden ajalta
18.10.2024 Janoisia ja ravintoloita, kuvat 100-123
18.10.2024 Lahti uudistuu, rakennusten kuvia 1970/80-luvulta
18.10.2024 Lahti-tulitikkuetikettejä, kauppa - 6x20 eriista
18.10.2024 Lahti-aiheisia kirjoja, kansisivut n. 100 erilaisesta 
18.10.2024 Lähikauppoja Lahdessa, 6x20 erilaista tulitikkuetikettiä
18.10.2024 Lahtelaisia näkymiä jaa ihmisiä, itsestään vaihtuvia kuvia
12.09.2024 Tapion Tarinoita, Tapio Strandbergin muisteluita ja kuvia
12.09.2024 Ajatukset kirkkaiksi, uusinta (09.08.2021)
12.09.2024 Polttimon Viski, pullon kuva ja 15 muuta kuvaa, 100-115
12.09.2024 1980-luvun tabloid-SIGNAL-lehtien kansisivuja
12.09.2024 Tamminiemen Pesänlikaajat, kirjan esittely
12.09.2024 Kääpä 125 v. ja muita vanhoja lahtelaisia tulitikkuetikettejä
12.09.2024 RaminRomut-DIGIMUSEO avattu, linkki retrosivustolle
12.09.2024 Hampaat ennen ja jälkeen hammaslääkärikäynnin, vilkaise, yllätyt
12.09.2024 Tulitikkuetikettejä 1920-luvun Lahdesta
02.09.2024 Enonkärjessä Rauten huvila, muisteluita T. Strandberg
02.09.2024 10.000 pilleriä kolmessa vuodessa !!!! Se on liikaa...
02.09.2024 Vaihtuvia kuvia Lahdesta, uusi joka 20. sekunti
02.09.2024 Rauten historiaa v.1986, Tapio Strandberg
29.08.2024 Mitä eilen tapahtui? Kerron...
29.08.2024 Tietökoneitten historiaa 1970-1980-luvuilta alkaen
24.08.2024 Veturinkuljettaja, kertoja luljettajan poika Tapio S.
21.08.2024 Tuula-sisko oli taiteilija, Tapion muisteluita
20.08.2024 Olavi Ryypön grafiikkaa
19.08.2024 Kärpäsen ilta 1980-luvulla, muisteluita
19.08.2024 Vesijärven jäätyminen 1980-luvulla lokakuussa
06.08.2024 Lahti norjalaisen ystävyyskaupunki-postimerkillä
29.07.2024 Kotipihan näkymiä, kukkia, omenoita, puitten oksistoa
29.07.2024 Firstpost Intiasta, englanninkielinen uutissivusto
26.07.2024 Terveiset Lahdesta, väripostikortti
12.07.2024 Peräkonttikirppis satamassa ja vaihtuva kesäkuva v. 2006
18.07.2024 Elokuvateatteri Häme Aleksilla, postikortti 1950-luvulta
17.07.2024 Muisteluita 1950-60, lyseon opet, Pisartartunta-kirja v.2010
12.06.2024 Alatorin kaunotar, puukirjastoon ja Maneliin kulkeminen
10.06.2024 signalpenpals.net - uudistunut selkeä ja toimiva 'tabloid' nettiin
30.05.2024 Lyseon tyttö pyrkii EU-parlamenttiin, valokuvakin
30.05.2024 1964 kirjoittaneet Lyseon Riemuylioppilaat v.2014 - 8a - 8b - 8c
20.05.2024 Lapsuudenkaverit 1950-luvulta Purokadulla, muisteluita ja kuvia
17.05.2024 Kotipihan kauneutta, valokuvia
14.05.2024 Lapsuuden maisemaa 1947-59, klikkaa JÄTTIkooon
09.05.2024 Aleksi iltapimeydessä, postikortti
09.05.2024 Taidekokoelma Lahdesta ja maailmalta, 50+ teosta
05.05.2024 Mitä telkusta, vaihtoehtoja KOKO MAAILMASTA
29.04.2024 Sama pää kesät talvet... Parturin?
27.04.2024 Etelä-Suomen Sanomat haki ilmoitustoimittajaa, tulin valituksi
22.04.2024 Terassivaunu? Tapio Strandbergin päähänpisto...
22.04.2024 Radio Voimassa Hautaustoimiston äänimainos !
15.04.2024 Arkistot järjestykseen ja lisää taidetta taloon ja nettiin
04.04.2024 Radio Voima vai YLE? Kokeile Järviradiotakin ja muita
04.04.2024 In English - Finnish press, news, times, dailies
04.04.2024 4x3 vaihtuvaa kuvaa Lahdesta, siis kaksitoista erilaista
04.04.2024 Esan hallituksen tiedotus 7/85, Kaarna siirtyy Hämeenkatu 5:een 
04.04.2024 Viimeisin työhuoneeni ESS:ssa 1989, kuva ja muisteluita
04.04.2024 Tunneittain vaihtuvia luontokuvia, Raimo Kaarna
04.04.2024 Aikuisia naisia, puutarhapileet
20.02.2024 Rauten remonttimies Manni, Strandbergin muisteluita
20.02.2024 Karjusaaren edustalla pilkillä 1950-luvulla, valokuva
20.02.2024 Vaihtuvia lahtelaisnäkymiä, pikkukuvia
20.02.2024 Signal-lehden toimitusnäkymä 1970/80-luvulla
20.02.2024 Kauniita muistoja 1950-60-luvuilta, tyttöjä, tyttöjä...
20.02.2024 Tuhat tv-kanavaa näkyy tietsikallasi, klikkaa linkkejä
17.02.2024 Vaunuja satamaan, Höyryä lapsille, Liikenainen, Strandbergin juttuja
17.02.2024 Tämän sivuston julkaisijan perhe saman pöydän ääressä, kuva
17.02.2024 Joulunviettoa Purokadulla 1999
17.02.2024 Syysillan pimeydessä, oma katras koolla samaan aikaan
09.02.2024 Strandberg ja kamera satamaan tarkkailemassa, ajatuksia
09.02.2024 Muisteluita Rauten toiminnasta, keskusta, Sopenkorpi, Nastola 
09.02.2024 Taidetta Lahden kaupungintalosta, iät 50-100 vuotta
04.01.2023 Mallasjuoma muistoissani 1958-67, Raija Lindén
2023-2022- ja vanhempiakin kuvalinkkejä Lahteen...

1910 höyryveturin puuskutusta, taustalla Kullankukkulaa

1958 MM-kisat Salpausselällä ja junalla Lahteen...

Lahden rautatieaseman ratapihaa ja junia vuonna 1973

LAHTI UNITED - JUNAVARIKKO - SIGNAALI... Siinähän sitä yhdistynyttä Lahtea.
- Kuuntele lahtelaismuusikoita linkissä www.youtube.com/watch?v=sb2e4-reZWQ
- Vilkaise lahtelaista 65-vuotiasta SIGNAL-lehteä = www.signalpenpals.net
- Ja käy myös sivustolla LAHTELAISTA = www.lahtelaista.net

LAHTI-KAUPUNKIA 1980-LUVULLA - ODOTA, KUVAT VAIHTUVAT MINUUTISSA...

LAHDEN RAUTATIEASEMA - YRJÖ FORSÉN 1936

30.01.2025

Klikkaa tätä YOUTUBE-LINKKIÄ ja juna lähtee liikkeelle!

Sama juna kaikissa kuvissa, 1902 ja 1914?

Ylimmässä kuvassa postikortti vuodelta 1902 ja kaksi alempaa alkuperäisiä lyijykynäpiirroksia vuodelta 1914, taiteilija käytti nimimerkkiä '-mari'. Maasto piirrokissakin muistuttaa hyvin paljon Salpausselän rinnettä rautieaseman läheisyydessä. Sinun mielipiteesi? - Alla Lahden rautatieasema vuonna 1919.

Teräslinnan juna-aiheisia öljyvärimaalauksia Lahdesta, Vesijärven aseman aluetta ja toinen näkymä varikon alueelta.

Tämä näkymä Aleksilta on kopsattu vanhasta valokuvasta, tekijää en tiedä.

Seppo Pessan videossa 'Lahti in timelapse' nähdään ja kuullaan junaakin tutuissa maisemissa. Google löytää...

Lahden veturitallien henkilökuntaa v. 1931, kuva Tapio Standbergin arkistoista.

Pitää kilpailla

29012025 Tapio Strandberg

Kärpäsen kylää siunattiin lapsilla sodan jälkeen. Eipä ollut mitään kunnallista toimintaa. Siispä piti keksiä itse. Kaikkea urhokasta tietysti.

Talvisin laskettiin potkukelkoilla osuuskaupan mäeltä, ohittaen hurjasti kiitäen Kuusenkannon Tildan kuulun kivikellarin. Tiukka mutka. Tultiin rautatien tasoristeykseen. Kumma kyllä. Kukaan ei vahtinut junien kulkua. Sujahdettiin 10 kelkalle radan ylitse.

Hirveästi huutaen sujahdettiin Hennalan Kärpäs-portista, kurvaten eteläiselle baanalle. Saavuttiin lopulta varusmiesten saunalle. Ja tietysti kelkat takaisin osuuskaupalle ja uusimäen lasku.

Piti kilpaileman kusemisen taidossa. Melko pian selvisi. Voittaja oli ehdottomasti Sinikka. Hän oli ainut, joka kusi saunarakennuksen ylitse. Oli mäenlaskua myös sikaruuhella poikkipäin Työrin kadusta. Ei tietysti koskaan varmistettu mitään. Sattui niinkin. Saapui mäen puolivälissä varuskunnan päällikkö hevosreellä. Sattui somasti. Sikaruuhi hurjaa vauhtia kyydissä olevien 3 pojan huutaessa aivan hurjasti ja sujahti aivan varuskunnan päällikön hevosen edestä. Hevonen vauhkoontui ja meni ties minne.

Sota-aikana oli myös työvelvoitteita. Niinpä äitinikin joutui varuskuntaan pyykkihommiin. Äiti menee vuorolleen Hennalan portista. Ilmassa pörrää hävittäjälentokoneita. Ollessaan eteläisellä suoralla ottaa hävittäjä äitini kohteeksi. Siipikonekiväärien suihkut tien molemmille puolille. Äiti kävelee keskellä. Ihmiset kirkuvat talojen takana. Pian pois sieltä kadulta. Äiti vastaa: eivät ne osuneet.

++++++++++++++++++

Tikapuut

28102025 Tapio Strandberg

Kaikkea netti opettaa. Nyt valmistettiin jopa 16 m pitkiä tikapuita, joita jaksaa mies kanniskella. Käytetään kirsikan poiminnassa. Siispä. Etsitään tiuhasta kuusikosta hyvin hoikkia runkoja. Niinpä saatetaan saavuttaa paksumman päänkin mitaksi vain 15 cm. Netti oppaassa kohtaamme vanhan yrittäjäpariskunnan. >

Esimerkkitapauksessa aloitetaan 14 m pituisella kuusenrangalla. Sirkkelillä se halkaistaan. Alkaa sivujen pyöristykset sähkökutterilla. Melkoisen monta kieputusta rankojen ympäri vaaditaan. Valmistetaan tikkaiden askelmat. Ne kiinnyttävät orsiin 1 inch reikiin. Sovitus on ahdas. Molempiin päihin tehdään askelmat lujasta jalopuusta ja litteinä. Kun osat ovat valmistuneet, alkaa tikkaan kasaus. Apuun tulee vanha vaimo. Askelmia todella paljon. Liekkö väli vain 35 cm. Askelmat nuijitaan ensin toiseen tikasrunkoon ja käännön jälkeen myös toiseen. >

Tämä on torni, tehtävää kahdelle. Koko rakennelma puristetaan sivusuunnassa lukuisilla puristuksilla isolla vinkalla. Olemme päässeet jo askelen päiden tasaukseen. Nyt uudellen käyttöön myös nauhahiomakone. Tehdään kaikista kulmista siloisia. Elokuvassa yrittäjä lastaa tikkaansa avolavatrukkiinsa. Pituutta riittää ylitse molempiin suuntiin. Kuljetus asiakkaalle toteutui. >

Tikkaita tarvitaan hyvin lukuisia kirsikkatilalle. Keräys aivan sidottu kypsymiseen. Se suoritetaan aina tunnilleen.

++++++++++++++++++

Viikate

25012025 Tapio Strandberg

Jo kauan sitten sain tietää. Viikatteen voi teroittaa takomalla aivan teränsuun ohueksi. >

Toki asiaa kokeilin joskus takomalla vasaralla kiskon päällä. Taisi käydä niin, että iskut eivät olleet aivan kohdallaan. Jouduin siirtymään hiomakiven käyttöön. Tontillamme heinää ja monenmoista kortta kesän mittaan. Niinpä niittoa riitti. Myös sirpille paljon käyttöä. Nyt netti näytti takomiseen laitteen. >

Se on metallinen rajoitin, joka takaa iskujen osuvan optimaalisesti aivan viikatteen terän kärkeen. Siihen vasaralla paukuttaen saadaan mallikelpoinen viikatteen terä. ++++++++++++++++++

Leevi seikkailee

29012025 Tapio Strandberg

Mennä vuosina olimme Laitialan selällä talvikalassa. Pauli-serkku kairaa reikiä vallan 6 inch kairalla. Olemme jo runsaan 100 m mökin rannasta. Reikiä syntyy. Tapiokin kairaa niistä osan. Pikku-Leevi pyörii ympärillä. Näen hänen saappaallaan huiskivan poratun avannon reunalta jäitä kauemmaksi. Lopuksi astuu pienen saapaansa reikään.

Ja humpsista. Aivan haarojaan myöten poika sinne sujahtaa. Nostan Leevin jäälle. Kylli on seurannut rannalta tapahtumia. Saapuu potkurilla meitä katsomaan. Leevi saa kyydin mökille. Kohta piipusta nousee jo savu. Kylli on siis kiivennyt katolle, poistamaan peitteet piipun päältä.

Niinpä tilanne hallinnassa. Pauli katsoo kaikki reiät. Jopa Tapio saa muutaman ahvenen. Harmittavasti hiukan enemmän kuin Paul-serkku.

++++++++++++++++++

Akkasen likat

29012025 Tapio Strandberg

Olin juuri oppinut ajamaan polkupyörää. Niinpä harjoittelin Kärpäsen kujilla. Oli luontaista, että sotilaita parveili joka puolella. Olihan Hennalan varuskunnassa 1000 sotilasta. Niinpä kesäisenä iltana, tuossa kotoani 200 m päässä kohtaan muutamia sotilaita. Ovat Lepistönkadun kulmassa.

Kovasti tähtäävät kujan päähän, asuihan siellä 5 juuri sopivan ikäistä tyttöä. Minulle tehtiin ehdotus. Josko veisin pienen kirjelapun sinne aivan perille, ja sitten sille aivan oikealle tytölle. Jopa oli vaikea tehtävä. En ollut tyttöjä koskaan kohdannut. Kuinka löydän oikean.

Sotilaat kehottivat välttämään tyttöjen äitiä. Ajomatka ei ollut pitkä. Vain 100 metriä. Luruttelin alamäkeä valkoiseen taloon. Sekoileva tapaaminen. Ojensin kirjelappusen yhdelle tyttöselle. Palasin sotilaiden luo ja sain jonkin palkkion.

Se valkoinen talo erityinen. Se jopa näkyi pellon ylitse kotoani, mutta en tiennyt asukkaista mitään. Sotilaiden kiinnostus lie löytänyt kohteensa.

Nyt, ja kauan sitten, on valkoinen talo kadonnut peltomaisemasta. Tytötkin löytäneet kohtalonsa. Hennalakin samoin. Kaikki sotilaat pyyhkäisty pois jonnekin.

++++++++++++++++++

Graniittivuoren naiset

29012025 Tapio Strandberg

Tuossahan se seisoo, lähellä Hennalan ylikäytävää. Se on tuollainen Salpausselän köyry. Aivan poikkipäin Salpausselästä etelään. Ketä siellä asuu? Tavallista kansaa mökeissään. Mistä ilo aina löytyy? Sen kupeilla asustaa myös kaksi harmonikkamiestä. Oikein orkesterimeininki. Siellä asustaa myös äitinsä kanssa musiikki-tri. Hänen viulunsa herätti jokaisen musiikkia ymmärtävän. Oli myös pikkutalouksia, joissa oli jopa tarjolla väkijuomia.

No siinäpä ainekset jatkuvaaan juhlintaan. Myös majoitusta oli tarjolla. Niinpä Lahden ympäristöön sana riensi mistä ilo löytyy. Niinpä pelillä jos toisella Kiveriöstä asti saavuttiin olemaan hauska. Tämä jatkui vuosikymmeniä. Väki vanheni.

Kaikki loppuu, kun muusikot menevät maan poveen. Suurin tappio toteutui, kun musiikinmaisteri oli Kuopiosta saapunut äitinsä jo kylmeneeseen mökkiin ja hirtti itsensä.

Hyvä esimerkki musiikin johdatuksesta... Lienee merkittävää, kun 40 vuoden jälkeen niitä aikoja muistellaan silloisten nuorten toimesta.

++++++++++++++++++

Sota Jeep WAR 2

20012025 Tapio Strandberg

Miljoonia ja miljoonia on tätä Jeep-autoa valmistettu. Ulkonäön muuttumatta, lie kehitysmalli nyt No 6. Youtube esittelee Jeep-historiaa hyvin laajasti. Senkin, että sen voi tilata puulaatikossa, jos hoitaa kasauksen itse. On myös loistavia kuvauksia, miten raato JEEPistäkin saa toimivan. Siispä, varaosatoimitus toimii. Miten olisi, jos jokaiseen Suomen kotiin saataisiin valtion tukemana JEEP. Siis, enempi kesäautoksi.

Sitä toimitetaan myös pressukatteella. On se kuulkaas niin selkeää, tuo Jeepillä ajelu. Kolme vaihdetta ja vivusta saa nelivedon päälle. Kyllä sillä saa ajettua 80 km/h ja suihke on riittävä. Talvirenkaita siihen tuskin kannattaa hankkia. On niin vetoisaa meno.

Auto on riittämiin mörkin näköinen. Siis, älköön ulkopuoliset siihen koskeko. Uteliasuus toki nuorilla on iso. Syytä kunnioittaa kansainvälistä sotilasta tauonkin aikana.

Näyttöjä Jeepin kelpoisuudesta netti esittelee todella riittämiin. Lie siten se vanha totuus: Jeep selviää, jos kuskin kantti riittää jyrkänteille mennä. Mitähän tuo maksaisi, jos valtio hyvittää 50%. Kertokaa te.

++++++++++++++++++

VANHAA LAHTEA 1970-80-LUVUILLA

Kirppisdioja, 20 erilaista sarjaa, jokaisessa 60-80 'uutta' vanhaa diaa - kaupunkinäkymiä, rakennuksia, ilmakuvia ja tottakai eri puolilta kotikaupunkiamme. Katsele ja tunnista paikkoja. Löydätkö kotikulmiasi? Kerro meille...

Takalankatu 5 silloin ennen

18062025 Tapio Strandberg

Tontti lie ollut n. 1 ha kokoinen. Sopivasti kumpareella. Pohjoisessa rajoitti Lepistönkatu mökkeineen. Etelässä melkoinen oja, etelässä Takalankatu ja sitten rautatie. Idässä oli Mäkelän talo. Muhkea talo. Mansardikattoinen. Komia lasiveranta länteen.

Lännessä piharakennus huone ja keittiö. Varsin soma asumus. Sen jatkona oli liiteri. Pieni välikkö ja sitten saunarakennus. Toimi myös pyykkitupana. Tulemme pihaneliön kulmaan. Sinne sijoittuu suurehko liiterirakennus. Sen alla oli rakettu iso kivikellari. Toisessa päässä lukuisten muiden ovien viimeisenä lie pidetty hevosta. Lie kaivokin jossakin pihapiirissä. Ehkä melko merkittävää: Isoja koivuja runsaasti koko pihassa. Takalankadun reunassa täynnänsä korkeita sireenipuskia.

Hirsirakennus. Kun astut terasssin ensimmäiselle kivelle kohtaat graniittisen paaden. Pituus 3 m ja koko 60x60 cm. Jopa kelpaa astella muitakin kiviaskelmia. Lasiterassi hyvin näyttävä ja tilava. Rakennuksen väri maalaiskeltainen. Koko kivijalka merkittävän kookasta louhittua kiveä.

Kenelle tämä lie rakennetttu? Sisään rakennukseen astuttaessa saavutaan melkomoiseen eteiseen. Siitä ovi oikealle ja saavutaan keittiön ja huoneen käsittävään asumukseen. Siitä pariovet talon keskellä olevaan isoon saliin. Sen seinissä jo kahdet ikkunat. Tullaan pariovista takaisin saliin niin oikealle käy ovi pohjoispään asumukseen, huone ja keittiö. Mitä viihtyisin koti sekin. Kenelle rakennus on kuulunut. Pitkään sen omisti Thelen, VR-virkamies ja pienviljelijä. Joku tosin tätä 1 ha alaa viljeli, kun havaitsin viljan lainehtivan. Myös pikku perunamaa kadun vieressä vuokralaisille.

Sain seurata talon elämää 1940-luvulla. Kuulin kertomuksia mitä merkillisimistä vuokralaisista. Mm. poliisi joka myi viinaa, ja myös tarjoili sitä korvausta vastaan. Lapsuudessani oli taas kerran kaikki muuttunut. Nyt talosta löytyi Laakson Paavo Maija-vaimoineen. Rakennusmiehiä. Keskisalissa eleskeli Saarinen vaimon ja yhden Seija-tyttösen kanssa. Pohjoispäässä asui ylivääpeli Järvikaisla. Todella iso soturi ja ääni komentamaan koko komppaniaa. Vaimo ja Sirpa-tytär. Piharakennuksen vuokralaiset vaihtuivat melko usein. Koiratkit vaihtui. Ensi kookas schäfer ja sitten minun kaverini pystykorva.

++++++++++++++++++

Valoa talven pimeyteen

1950/60-luvulla juostiin ruokatunnilla lyseosta Maneliin ja takaisin koululle, oikaistiin alatorin kautta. Alatorilla tapahtuu, iloisia ihmisiä, värikästä elämää ja vesikin solisee suihkulähteellä. Keskikorokkeen tummaa kaunotarta aina vilkaistiin, mikä lie mielessä. Nuorilla miehillä... - No, tältä sivustolta löytyy yli tuhat kuvaa lisää. Kaikki Lahdesta, katso!

Koivuhalkoja Helsinkiin

16012025 Tapio Strandberg

Helsinki lämpeni vain koivuhaloilla.
Jopa veturitkin polttivat niitä suuria määriä. Niinpä Valtion Rautateiden johtaja Stömberg käynnisti valtakunnallisen halkojen tuotannon. Hän asetti kahden hengen toimiston suorittamaan hankintojen käynnistyksen. Se ilmoitteli paikkakuntien lehdissä: Hakkuu miehille on töitä seuraavissa Päijänteen saarissa. Tulee ilmoittautua nimismiehelle.

Niinpä käynnistyi todella valtakunnallinen halkojen metsästys. Päijänteen saaret saivat todelle ankaran harvennuksen koivuista. Määräykset käskivät pinojen asettuvan rantaviivalle. Järjestettiin todellinen proomulaivasto niitä keräilemään heti jäiden lähdettyä. Niinpä keväällä alkoi hinaajien virta kohti Vääksyn kanavaa. Suorastaan ahdinko astui voimaan. Pitkinä jonoina proomut saapuivat Lahteen. Lahdessa Vesijärven satamassa suoritettiin purku avoimiin rautatien vaunuihin. Niinpä kaiken kesää jatkui vaunujen jono satamasta asemalle ja Helsinkiin. Jopa 5 junallista satamasta lähti kohti pääkaupunkia. Todellisuus kuvastui Helsingin asematorille. Se peittyi 4 m korkeista koivupinoista.

Talvisota alkoi jo häämöttää.
Joku muistanee, mikä taho sitten sytytti asematorin ison roihun. Helsinkiin varattu polttopuulämmitus häiriintyi tuntuvasti. Muistanette loppu tuleman... Joskus sammui puupinot.

Näin tuli todeksi yhden miehen konttorin voima ryhtyä hallitsemaan polttopuupulaa.

++++++++++++++++++

Kiekon emännän salakuljetus

13012025 Tapio Srandberg

Sitä ei koskaan tiedä, missä on näkijä. Emäntä polkee Murronsuon tietä. Läheni omaa laidunporttiaan. Joutuu pysähtymään portin avaukseen. Kuinka ollakkaan, serkku Risto oli piilossa pensaikossa. Risto omalla asiallaan. Oli tähyilemässä kaunotartyttöä Okeroistentien omakotitalossa.

Tytön perhe oli Lestaadio-uskossa polvirukouksineen kaikkineen. Risto oli kerran saaanut vierailla, ja usko oli liikaa Ristolle ja perheelle. No, Kiekon emäntä saa portin auki ja kiinni. Ottaa pikku Bostonin essun taskusta ja poltelee hiljalleen. Risto piilossa hiljaa. Emäntä jatkaa matkaa omalle navetalle, onhan se melko lähellä jo.

Matkan tarkoitus oli viedä kermaa veljelle Takalankadulle. Eipä kermaa koskaan tullut meille, vaikka asuimme melko lähekkäin.

++++++++++++++++++

Eskon elämä

11012025 Tapio Strandberg

Eskon perhe muutti jostakin sodan jaloista katumme Metsä-Pietilään. Sinne isoon kartanoon, jossa vuokralaisia joka kulmalla. Yksi huone. Saapuivat todella köyhistä oloista. Vanhemmat vanhoja känkkyröitä. Ei todella mitään tapoja.

Istuin joskus heillä yhdellä jakkaralla odotellen, että Esko saisi jotain syödäkseen. Silloin näin ateriakulttuurin. Äiti paisteli kahta makkaran känttyrää. Ottaa pannun ja läjäyttää sen ruokapöydälle, lausuen 'Heh'. Poikkesi laajasti kotini kultuurista.

Kävimme Eskon kanssa Kärpäsen koulua. Lie vuoden verran eroa luokissa. Jostakin syystä ei koulumatkoilla tavattu. Esko aikuistui. Saapui kerran portillemme, lausuen 'Lähde mukaan'. Hänellä on vene Vesijärven rannassa.

En nuorena juurikaan ollut veneillyt. Kohtasimme ikivanhan tervatun soutuveneen. Siskoni oli mukana. Lähdimme soutelolle. Suuntasimme redillä oleville proomuille. Niihin aikoihin sellainen liikenne aivan yleistä. Kohtasimme proomun. Esko kipaisee reelingin ylitse kannelle. Minä koetan tehdä samoin. Reelinki kovin korkealla. Veneessä lyhyt köysi. Jouduin tilanteeseen - vene loittonee altani. Olen roikkumassa proomun ja veneen välissä. Nuori siskoni ei osaa tehdä mitään. Huutelen Eskolle apua. Esko saapuu. Pääsen kannelle. Sisko jää veneeseen. Tutustumme tyhjään proomuun. Puun kuljetuksen jäljiltä kaikkea puunsälää on kaikkialla. Päätimme veneretken. Polkupýöräretki päättyi kotiin.

Myöhemmin portille pysähtyy Jaguar W12 syl. auto. Melkoinen ihme siihen aikaan. Esko oli miltei salaa valmistunut autoteknikoksi ja kotonaan kuusen alla pikakorjaili Auto Siltasen vaihtoautoja. Pääsin pikkuajelulle loisteliaalla autolla. Suloista nahkaa penkit. Varusteen takatilassa iso joukko kaljapulloja.

Esko muutti pois jonnekin. Serkkuni oli tietävinään; Esko on Helsingissä poliisina. Eskolla kokoakin melkoisesti. Kelpasi poliisin ammattiin.

++++++++++++++++++++++++

Viisi kirvestä

10012025 Tapio Strandberg

Ne perin kun isä kuoli ollessani 11-vuotias. Kirvehiä todella käytettiin. Mummola, jossa asuimme, lämpisi puilla. Samoin sauna. Siellä oli myös pyykkitupa.

Ensimmäinen kirves on Billnäs 12, 3. Sellainen luku oli sen kyljessä. Pitkä petsattu varsi. Lakattukin. Varsi vallan kiiteli lakasta. Olin läsnä, kun isä teki tämän uuden varren.

Toisena kirveenä lyhyempi teräinen Billnäs. Lie sekin ollut 12, 3, mutta tahkottu muutama sukupolvi, joten terästä oli hiottu pois jo 3 cm. Varsi vain puolikas tuosta isän ykkösestä. Klapin tekoon sitä käytettiin. Tässä Billnäs-sarjassa oli pikkuinen, siniteräinen. Mikä lie numero. Sellainen retkikirves. Sille en osannut arvoa antaa. Isä osti sen minulle, kun täytin 10 vuotta.

Oli lahtikirves. Aivan lyhytvartinen ja melko leveä teräinen. Sillä sain opastuksen kaniemme pään irroitukseen. Siispä isä komentaa: ota korvista kiinni ja et tee mitään muuta. Mentiin hakkuutukille. Isä asetti vikuroivan kanin pitkäleen ja hetkessä oli kädessäni verta vuotava kanin pää. Kaikella on puolensa. Vuosia kaneja kasvatettiin ja siitä lahjana karvahattu minulle, ja siskolle hattu ja turkki. Oli juhlaa, kun oli ateriaksi kanipäivä. Äiti osasi todella loihtia kanista herkkua. Oli 1940-lukua ja ruokaa tarjolla niukasti. Oli halkokirves. Kumma rakenne sinänsä. Terä lie 20 cm pitkä. Sillä korvat ylöspäin ja ne oli tungettu koivuisen varren lävitse. Se kai soveltui parhaiten kuusen havujen karsintaan lehmien alusiin.

Oli puomikirves. Sen oli valmistanut Kellokoski oy. Miltei Billnäs- tyyppinen kirvestehdas. Sen suora terä soveltui tukinpäihin tehtäviin reikiin tukkilautoilla. Vasta myöhemmin tulin tietämään sen tekniikan. Sellaisella setäni naapuri liiterissä rikkoi puita isoäidilleni. Härkämäisen vahva mies. Kyllä puu katkesi. Hän ei juuri sahaillut koskaan.

Oli vielä hyvin lyhytvartinenkin teurastuskirves. Sille ei juuri ollut meillä käyttöä. Sain siis tottua kirveisiin jo 7 vuotiaana. Siitä kehittyi miltei elämäntehtävä. Kun muu Suomi vaurauden aikoihin osti Fiskars-putkivarsi kirveitä, Tapio alkoi ostella kirppareilta Billnäs-kirveen teriä.

Uudessa kodissamme oli koneita jo riittämiin kaikkeen kunnostukseen. Teroitus sujui hyvin. Varren malliksi otin metaätyöoppaan ohjeen mukaan: Kevyt Aukusti. Jo on käteen istuva malli. Niinpä valmistin kymmeniä varsia. Taidolla istutin ne teriin ja myin ihmisille. Uusi kotimme kulutti talvessa 22 m3 puuta. Se haettiin metsästä tai ostettiin tukkeina pihaan. Siitä Huskvarna valmisti klapipituutta ja kirves sen pilkkoi.

Niinpä kirvesteollisuus jatkui vielä 2022 saakka. Taloon tuli kaukolämpö. Tosin Aito 57-kiuas tarvitsi puuta. Perinteet pysyi rantehissa. Suunnittelin myös uuden varren klapien tekoon. Sen varsi oli S-kirjaimen muotoinen ja teritettyä Billnäs 12, 3. Iskun teho merkittävä. Tuli esille jopa Metsälehdessä.

Että terät terottuisi aivan lopuksi rakensin monivaihesähkömoottorilla tahkon. Olin saanut ostettua Raute OY:n poistoista piikarbidi-laikkoja, D 315 mm, oikein otsalaikkamallia. Niinpä on käynyt. Yhtäkään kirvestä ei ole teroitettu. On lukuisia käsisähkölaitteita, joilla teroistus hoituu nopeasti.

++++++++++++++++++++++++

Danny

11012025 Tapio Strandberg

On villinnyt tyttölapsia jo vuodessta 1960. Jopa niin, että kiertueella Lahdessa hurmasi siskonikin. Oli yleinen tapaaminen Mariankadun Sinuhessa.

Dannyllä postikorttikuvia kasvoistaan kaikille. Jokin vuosi sitten pengoin siskon perimää ja siellä se Dannyn kuva omistuskirjoituksin oli tallessa. Sisko oli vihdoin aloittanut teininuoren piikkikorkoretkeilyt. Tanssimaan tottakai. Sinuheen totta kai.

Niinhin aikoihin sisko sai korkonsaa remonttikuntoon joka viikon vaihde. Tapion vaihtoehto oli lämmitellä saunaa ja suutaroida. Lopulta kyllästyin pienten korkojen korjailuun. Viilailin alumiinista uuden koron ala osan. Kiinnitin Araldiitilla.

Danny on ikätoverimme Signal-herran kanssa. On juuri leikattu ja toipuu.

++++++++++++++++++++++++

LAHTELAISIA NÄKYMIÄ JA IHMISIÄ - - ITSESTÄÄN VAIHTUVIA PIKKUKUVIA

SIGNAL-LEHTI 65 VUOTTA !!!

Signal office and the publisher
Raimo Kaarna in 1970-1980's

Nyt tammikuussa 2025 lehtykäiseni tulee jo 'eläkeikään' eli täyttää 65 vuotta !!!! Ja julkaisijakin täyttää helmikuussa 82 vuotta, mutta silti SIGNAL elää ja voi hyvin - ei enää paperilla mutta internetissä !
- - - w w w . s i g n a l p e n p a l s . n e t - - -
Signalin ulkomaisia yhteistyökumppaneita 1
Signalin ulkomaisia yhteistyökumppaneita 2
Signalin ulkomaisia yhteistyökumppaneita 3

LAHTI KAUPUNKIA 1970/1980 LUVUILLA
- Odota, kuvat vaihtuvat 10 sekunnin välein

Kiekon lähde

27122024 Tapio Strandberg

Kärpäsen kylän ainut maatila. Siellä emännöi isäni sisko. Lehmiä lie 6, lampaita jokunen. Sikoja 3-4. Kanoja tottakai. Heillä oli maitotinki kyläläisille. Toivat kannunsa ja vaihtoivat sen täyteen seuraavana aamuna.

Kaikki tekeminen oli käsityövaltaista. Olihan viljan lisäksi perunaa ja juureksia. Tytär Anja autteli. Myös isäni sisko siitä läheltä kylältä teki pikkuhommia. Talkoita toki piti teettää. Monen moista tehtävää riitti. Oli myös sahtia talkoolaisille 6 tynnörillistä. Sillä kellahti isokin mies.

Niin se Kiekon lähde. Liekkö navetalta sinne matkaa 300m. Sieltä noudettiin karjan vesi ja kai kaikki muukin. Veden laatu parempaa kuin missään kaivoissa. Sieltä isäntä Väinö hevosella vettä nouti. Hänellä itse valmistettu puinen pumppu, jolla todella iso määrä joka nostolla.

Kävipä kerran niinkin, kun vesi oli niukalla ja lähdettiin pyykkiä pesemään Kiikunlähteelle vävyn Ladalla. Perillä jokin vesivahti saapui hätistelemään. Ei lähteellä saa mitään pestä. Asiasta neuvoteltiin ja päädyttiin huuhteluun pyykille tällä kertaa. Niin. Pyykki huuhdeltiin ja vietiin kotiin narulle kuivamaan. Asiasta kertoi juuri tänään tytär Anja.

Talouden hoitoon kuului toki sauna. Tilan kaikki rakennukset ripoteltu mäen rinteeseen väljästi. Niinpä puimala kyllä samalla kumpareella, mutta melko kaukana navetasta. Sauna sitäkin kauempana metsän reunasta. Toki vielä pellon reunassa ajokalukatokset ja muutakin. Etelän puolella laajat pellot. Täältä radan varresta näki hyvin Kiekon pihalle, siis, miltei kilometri. Mutta tiet olivat eri juttu. Piti meiltä mennä ensin osuuskaupalle tuonne harjulle ja sieltä vasta voi laskeutua kohti Kiekon maatilaa.

Maatilan toimiin kuului noutaa ns. rapaa eläimille talvisaikaan polttimolta. Se oli miltei joka päivän hommaa. Lapsena saatoi vain hiukan olla perillä maatilan toiminnasta. Saatoin kesäaikaan lähteä metsän läpi maitokannu kädessä ja naapurin pystykorva matkaoppaana vaihtamaan kannun täyteen. Siellä se kannumme nimi kirjaimin odotti. Odotti myös tilan koira Vili. Ei ollut mukanani saapuneella naapurin pystykorvalla mitään asiaa tilan mailla. Vili saatteli minua ja palautti taas aidalle.

Talvisin sekin näky hiihtokeleillä aivan normaalia. Maatilan rakennuksen vierestä alkoi melkoinen myötäle pelloille. Piikkilanka-aidat katkottu osin tähän talviliikenteeseen. Niinpä Hälvälästä saapui komppania toisensa jälkeen ja hurauttivat kohti Hennalan ylikäytävää. Monia laskunäytelmiä oli tarjolla. Lenkkisukset joskus harhautuivat erilleen ja mahalaskuja tuli. Väinö-isäntä kuului myös Kärpäsen VPK-palokuntaan. Kun häly tuli, pyrki jokainen kärpäsläinen lähtemään palosotaan.

Miltei kilometrin päässä harjun syrjää asusti varapalopäällikkö Alenius. Hänellä niin mahtava äänen kanto, että omalta pihaltaan saattoi kutsua koko kylän palokuntaa koolle. Toki sairaankuljetuskin melko usein asettui maatilan töihin. Sairasautoja ei juuri ollut, ei maanteitäkään. Maatila auttaa aina.

Kylässämme oli muitakin hevosmiehiä. Kuljetettavaa riitti. Mm. polttopuita Sopenkorven tehtaista tai Tornatorin rullatehtaalta. Pienet oli hevosrattaat ja vain vajaa 1m3 puita sille mahtui. Väinä hoiteli metsäänsä ajatuksin. Sekametsä oli paras ratkaisu. Kaadettiin vain synkät kohteet valoon. Kaikille valtalajeille mahdollisuus kasvaa.

++++++++++++++++++++++++

Kaapinlähde

27122024 Tapio Strandberg

Sellainen majoituskohde tuli tietoisuuteen Hollolan kultturisihteerin toimesta. Vierailimme siellä. Saimme kuulla kaiken taustan. Kahdella naisella silloin - lie siskoksia, pitivät lounaspaikkaa ja mökkikylää palveluineen.

Ken Heinolaan käy, saattaa vahingossa ohittaa kohteen. Siellä se sijaitsee tien oikealla puolella kuusikossa.

Sisusta ainakin merkillinen esineistöltään. Silloin ennen, mentäessä kaksi isoa susikoiraa tulee tarkistamaan asiakkaan.

Siskokset saattavat laulaa uskonnollista musiikkia ennen tarjoilua. Asiakkuus oli vaativaa. Pyöräilin monena vuonna saamaan ravinto- ja sielunhoitoa.

Siskokset tiemmä matkustivat vuosittain keski-Euroopan kylpylöihin hoitoihin.

Melko jännittävää ajaa pyörällä kohteeseen. Ei ollut pyöräteitä. Vain 10 cm reunus pyöräiljöille.

Ajat lie muuttuneet. Menkee työkii kahtommaa tät kaikkee.

++++++++++++++++++++++++++

Kiikunlähde Hollola

26122024 Tapio Strandberg

Seurausta kirppareiden kiertelyltä, tutustuimme viehättävään vanhempaan naiseen Alkoi käydä selville. Asuu Kiikunlähteellä omassa talossa. On miehensä kanssa kerännyt taidetta ja erityiseen taidelasia ja posliinia. Useampia sattumoisia tapaamisia.

Lopulta saamme kutsun saapua katsomaan kerättyjä taiteita. Niinpä Kyllin kanssa etsiydyimme aivan Kiikunlähteen reunalle. Hänellä on todellakin koti. Palveli aikoinaan pientilana. Pinta ala 80 ha. Mies otti ja kuoli. Nyt hän yksin taloa asustaa. On tytär Hollolan kirkolla. Niinpä saamme tutustua todella laajaan valikoimaan kauneutta. Kahdessa kerroksessa. Toki kahviteltiin. Saimme hyvin laajan kertomuksen kaiken kertymästä. Tarjonta täydellinen vaikka museoksi. Ainut näin laaja kokoelma minulle. Ehdotin: Josko saisin valokuvata kaiken, vaikka vakuutusta varten. Sellainen tilaus viipyi.

Kävi selville, että olisi tarjolla runsaasti metalliromua maanviljelyksen ajalta. Tarjosin mahdollisuutta kutsua Porvoon Wanhan rautakaupan edustajan ostoksille. Sellainen sopi. Teimme uuden tapaamisen. Vanha tuttuni saapui sovitusti. Osti töyden lastin navettarakennuksen tiloista. Porvoo-ystävä osasi hyvin käyttäytyä.

Hänkin sain nähdä taideaarteet. Mutta vain rautaa nyt myytiin. Mielihyvin lähdimme Lahteen. Tapio sai 50 euroa välityspalkkiota. Asiat tahtovat muuttua.

Keräilijä muutti Hollolan keskustaan Terveystielle lähelle tytärtään. Hoitoa sai, mutta kohta nukkui pois maailman pahuudesta. Koko tila myytiin. Tytär myös myi kaiken taiteen jollekin. Emme saaneet uusia tapaamisia.

Tilasta muodostui hevostilan laajennus. Kansalaiset kiirehtivät Kiikun lähdettä ihailemaan. Jopa aiheuttivat häirötä. Vettä noudettiin juomavedeksi kanistereilla. Onhan tunnettua sen kirkkaus. Niinpä tienvieret täynnänsä autoja.

Taide tuli kerättyä. Kerääjillä vain rakennustyöläistausta. Tulos kansallisesti arvokas. Ken sen ostikaan. Perikunta hyvin perillä taiteen hinnoista.

++++++++++++++++++++++++++

Tzavitii

27122024 Tapio Strandberg

Sellaiseen seikkailuun astui lahtelainen tietokoneinsinööri. Sain seurata suhteen valmistumista. Ins. teki Thai-matkoja. Syttyi rakkaus. Avioonko? Siinäpä seikka. Thai-neidolla aivan eri uskonto. Niinpä ins. luovutti ja siirtyi samaan uskoon. Moninaisten järjestelyjen tuloksena avio onnistui ja Tzavitii saattoi ryhtyä rouvaksi Metsä-Hennalaan, rivitaloon. Hän hankkiutui työhön S-ryhmään ja oli tavattavissa Koti-Pokissa ahkeroimassa hyllyjen välissä. Saatiin aikaan lapsonenkin. Vierailivat vallan Takalassa. Kaikki niin iloista ja sujuvaa. Kielimuuriko? Todella. Silti aurinko säteili.

Mutta pox!! Mies sairastui johonkin päätautiin. Luopui työstään. Saatoin nähdä Tzasitiivin Anttilan kahviossa, kun hän oli koolla heimolaistensa kanssa.

Aloin tietää: Thai-heimoilla on jyrkkä erilaisuus pohjois ja etelä Thai- kansan kanssa. Ovat jopa melko eri näköisiä ulkoiselta olemukseltaan. Jos jokin yhdistää, on se ainakin tavaton ahkeruus.

Yhden kohtalon kulkua sain seurata Vesijärvi-kalastajan elämässä. Asui isossa saaressa ja kalasti tehokkaasti.

Siellä asuttiin läpi vuoden. Saatiin lapsikin. Hänelle oli koulutie vaikea. Jollakin jääkulkuneuvolla lapsi ensin mantereelle ja koulumatka muuttui iän mukaan. Teininä oli jo mopedi rannalla odottamassa... Aika koetteli ahkeraa miestä ja naista. Miehen selkä alkoi pettää. Siirtyi asumaan mantereelle. Kalastus jäi.

Vaimolla hankittiin kalaa säilöntää varten. Nousi pikkutehdas Kotiin. Tosi ahkeraa ei mikään pidätä.

++++++++++++++++++++++++++

Savusaunaan siis

24122024 Tapio Strandberg

9-vuotias pojan tytär alkoi vaatia savusaunaa Jouluksi. Asiaa hiukan nikoteltiin. Karjanhoidon osana teettää saunojen lämmitys paljon työtä. Se merkitsee alkulämityksiä jo edellisenä päivänä ja lämmitys vie kylpypäivästä suuren siivun.

Niinpä sitten toteutui tytön toive. Aaton aattona hän saattoi kävellä lumista polkua kohti kuusikon savusaunaa. Tuikkupolku johti aivan perille asti. Lukuisia kertoja nuori neito ylös lauteille kiipesi. Välillä vilvoitellen katoksessa. Lopuksi tuikkupolkua pitkin päärakennukseen ja sisäsaunaan. Siellä Aito 57 odotteli uusin lämmöin ja mainio suihku.

Päättäväinen nuori nainen sai toiveensa toteen. Ties vaikka hänestä kehkeytyisi maatilan emäntä.

- - - -

Pitkäs-Matin joulukuusi...

23122024 Tapio Strandberg

Matti tunnettu hevosmies. Palveli kyläläisiä moneen lähtöön. Käväisi kerran Kiekon isännän pihalla. Piha laaja ja monirakennuksinen. Yhdellä pihan nurkalla kasvoi todellinen kuusikaunotar.

Matti tiedustamaan, saisiko hän sen. Kiekon isäntä tuumaa: ota vaan. Kiekon isännällä melkoisesti metsää ja Pitkäs-Matilla ei lainkaan. Matilla oli peltoja melkoisesti tuolla Kintterönsuon laidoilla, mutta ei metsää.

Matti tunnettiin ahkerana miehenä. Nukkui usein vain 2 tuntia ja nukkui saappaat jalassa, että lähtö tuli nopeaksi.

Tämäkin lausuma kuultiin Pitkäs-Matin vaimon suusta, kun hän oli valitellut Matin sotaan joutumista.
Kiekon isäntä oli lohdutellut: Ei ne siellä kaikki kuole.

Näitä muisteli Anja Toiminen, Kiekon tytär, serkkuni

Rauhaa maailmaan ja Iloa ihmisille... - Toivottavasti toiveet toteutuvat, joskus.

Kokoontumisemme
Lahdessa 3.12.2024

Moi!

Lahden lyseon vuoden 1964 ylioppilaista eri luokilta 13 kokoonnuimme 3.12.2024 ensin entisellä koulullamme. Siellä kierrostamme opasti apulaisrehtori Kalle Nieminen. Hän otti meistä juhlasalissa yhteiskuvan 2. maailmansodassa kaatuneitten lyseolaisten muistotaulujen edessä, muistotaulut ovat nykyisin salin päätyseinällä. Vielä ennen koulusta lähtöämme tapasimme myös rehtori Tero Matkaniemen. Kiitämme vierailustamme. Yksi yksityiskohta entisestä koulustamme jäi erityisesti mieleen. Koulussa on oppilaita yli 800 ja kaikki ovat lukiolaisia.

Oheisessa kuvassa vasemmalta oikealle: Kari Wilkman, Pentti Pesola, Pekka Miestamo, Matti Krannila, Kari Tuomi, Hannu Luostarinen, Tapani Timonen, Pekka Wallenius, Pekka Nupponen, Pekka Roine. Harry Smeds, Jarmo Rytilahti, Martti Vuojolainen.

Lyseovierailun jälkeen siirryimme uusittuun Lahden historialliseen museoon, jossa teimme opastetun kierroksen. Joukkoomme liittyi siellä vielä viisi luokkatoveriamme. He olivat Ersa Hämäläinen, Risto Mattila, Timo Mikkonen, Ilkka Saulo ja Jussi Wallenius.

Museovierailun jälkeen siirryimme syömään vanhalla linja-autoasemalla olevaan ravintolaan nimeltään Kaarlo.

Puhuimme myös jatkosta. Kyllä me varmaan kokoonnumme taas ensi vuonna. Ehdotuksia vierailukohteista Lahdessa otan vastaan.

Toivotan tässä samalla teille hauskaa joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2025.

T. Wili

alias Kari Wilkman

Joulukortteja 1930/40-luvulta?

> > > PALJON - OMIA - LAHTELAISKUVIANI - FACEBOOKISSA < < <

Maanantaina 9. joulukuuta 2024

Talvista Lahtea, mutta milloin ?

Ja talvista lumilinna-arkkitehtuuriakin, otin kuvat 2001 hiihdon MM-kisojen aikaan...

Hyvää Itsenäisyyspäivää, suomalaiset

Kuvassa isäni autoineen Suomen itsenäisyyttä puolustamassa,
lienee otettu Karjalan kannaksella talvisodan aikaan.

Kaarnan perhe tuli evakkona Lahteen Viipurista
1940, koti siellä jouduttiin jättämään, myös
äidin syntymäkoti Saimaan kanavan varrella
Pällillä jäi luovutetulle alueelle, isän
syntymäkoti oli Nuijamaalla rajan tuntumassa
ja edelleen Suomen puolella.
- Kuvassa isän kuorma-auto on Lahdessa
Launeella toisella Kittelänlinjalla vuonna 1946.

Käy webbisivustolla - www.lahtiseura.fi
- ja voit lukaista kuvan jutun...

Lahden kaupunginhallitus huomioi Lahtiseuran
valinnan kutsulla Itsenäisyyspäivänjuhliin kaupungintalolla.
Valitettavasti en terveydellisistä syistä voinut
osallistua tilaisuuteen.

Jouluterveiset Sinullekin
Joulusaarilta ja 100 eri maasta !

Vuosikymmenten mittaan SIGNALille ja Raimo Kaarnalle on tullut postia reilusti yli 100 maasta. Nyt voit katsella mistä kirjeet ovat tulleet, hienoja kuoria ja värikkäitä postimerkkejä, lajiteltu englanninkielisten maanimien mukaan.
Klikkaa postimerkin kuvaa tai tätä linkkiä ja kuvasivu aukeaa uudessa ikkunassa.

Förlag Märta Molanders Bokhandel, Lahti on julkaissut hienoja väripostikortteja Lahdesta jo vuoden 1916 tienoilla...

Nämä kortit vaihtuvat uusiin, odota hetki!

Perjantaina 22. marraskuuta 2024

Talvi on tullut !!!

Torstaina 21. marraskuuta 2024

Kataja kaatui Kaarnan pihalla lumimyrskyssä viime yönä!

Jari-lumimyrsky kaatoi kotipihallani vanhan katajan... Tässä pylväsmäisessä katajassa oli alunperin neljä runkoa miltei kiinni toisissaan. Viime viikolla kaksi runkoa kaatui vasemmalla olevan pensasaidan päälle, joten jatkoa osasin jo odottaakin.

Torstaina 21. marraskuuta 2024

SIGNAL international-lehteni oli kansainvälinen jo vuonna 1986

Ilmoittajia palveltiin ruotsiksi, saksaksi, espanjaksi, portugaliksi, hebreaksi ja esperantoksi, kuten kuvasta näkyy.
Vaikka olin lyseossa aikoinaan kielilinjalla en sentään pystynyt itse tällaisia käännöksiä tekemään. Lahjoin lehden lukijat hoitamaan homman ja palkitsin paksuilla saksan, ranskan tai englanninkielisillä kuvateoksilla Suomesta. Olin ostanut lopettaneen divarin loppuvarastosta lähes sata hienoa kovakantista ja paksua Suomi-kirjaa ja niitä sitten postittelin palkkioina Signalin lukijoille ympäri maailmaa.

Torstaina 21. marraskuuta 2024

Nyt kesämarkkinoille vaikka heti...

Klikkaa kuva suureksi ja sitten kopsaa pikkutekstissä oleva youtuben linkki tietsikallesi ja katsele kesäisiä tunnelmia !

Tiistaina 19. marraskuuta 2024

Ilmoitusleiskojani Kausi-asulle 1990

Ryhdyin päätoimiseksi yksityisyrittäjäksi vuonna 1989 - Toiminimi Moniposti - ja jatkoin Kausi-asun ilmoittelun suunnittelua ja toteuttamista vuosikausia kotonani Soltissa vanhaan tapaan. Etelä-Suomen Sanomissa olin tehnyt samaa hommaa jo parin vuosikymmenen ajan, ja kävin jonkun aikaa myös Kausi-asun konttorissa lauantaisin johtaja Matti Kosken kanssa mainosasioita pohdiskelemassa. Kosken perhe tuli tutuksi muutenkin, ESS:n ilmoituspäällikkö Olavi Kukkeenmäen kanssa kävimme Kausi-asun kutsusta Seurahuoneella jouluaterialla, kesällä heidän mökillään saunomassakin.

Maanantaina 18. marraskuuta 2024

Kaunista kotikaupunkia 1963 ja 1997

Lahtelaisuuden tunnukset, hyppyrimäet, näkyvissä molemmissa korteissa. 1950-60-luvulla ostettiin aina koulusta pääsyliput Salpausselän kisoihin. Lauantain iltamäki ja ilotulitus, sunnuntaipäivän mäkikisat, hiihdotkin kiinnostivat. Ja tietystl paikalliset omanikäiset kaunottaret, kerran tutustuin Hyvinkään tyttöönkin... Kultainen nuoruus.

Maanantaina 18. marraskuuta 2024

Lumin pieni hauvahaave

Haaveet saattavat joskus toteutuakin, aito dalmatialainen löytyä...

ONNITTELUT SYNTTÄRISANKARILE !

- u

Sunnuntaina 17. marraskuuta 2024

Näitä kanaviahan tulee öisin tai aamuisin kuunneltua...

Kuvan SilverCrest-keittiöradion ostin netistä takavuosina, 15e ja postikulut, ja hyvin pelaa, tallentaa neljä kanavaa muistiin, hakee uudet asemat nappia painamalla.

Signal-sivustoni vuonna 2012

Testailin vanhaa kannettavaa, toimi hyvin! Nykyinen sivustoni n erilainen, vilkaise osoitteessa www.signalpenpals.net

Lauantaina 16. marraskuuta 2024

Ilmoitus, joka huomataan...

Elämäntyöni tein Etelä-Suomen Sanomien ilmoitusosastolla ilmoitustoimittajana. Hyvin harvoin näkyi lehdessä tällaisia todellisen taiteilijan teoksia. Ehkä Vuorelman somistajan tai tekstiilitaiteilijan piirros? Hieno joka tapauksessa.

Maanantaina 11. marraskuuta 2024

Digikameran kanssa sataman alueella

TAIDEHANKINTANI LAHTELAISELTA KIRPPIKSELTÄ VUOSIKYMMENIÄ SITTEN
UUDEN OMAN DIGIKAMERAN TESTAILUA SATAMAN ALUEELLA VIIME VUOSITUHANNELLA

SATAKUNTA VUOTTA VANHOJA KUVIA SAMALTA ALUEELTA, RAKENNUKSEN SEINÄLTÄ KUVATTUJA

TV-OHJELMIA MAAILMALTA, 1.000 iTV-KANAVAA - 1 - 2

MY PHOTOS IN FACEBOOK - MY FB DIGI PHOTOS
MORE FACEBOOK PHOTOS - FB RAIMO.KAARNA PHOTOS
ONLY FACEBOOK-MEMBERS CAN SEE THESE PHOTOS

TÄLLAISEKSI JOSKUS OLONI TUNSINKIN, IHAN OIKEASTI. SIGNAL-LEHTENI ON ILMESTYNYT PIAN
65 VUODEN AJAN, YHDEN MIEHEN 'YRITYS', HARRASTUS, INTOHIMO, MIKÄ LIE? ALUKSI MONISTE, SITTEN PAINETTU LEHTI, SITTEN NELIVÄRINEN TABLOID-SIGNAL, TIETOKONEIDEN TULTUA 1980-LUVULLA KORPPUVERSIO, NYT YLI 20 VUOTTA INTERNETISSÄ. MITÄ TUO TULEVAISUUS TULLESSAAN, AIKA NÄYTTÄÄ... 380.000 SIGNALIA EHDIN PAKATA JA MAAILMALLE POSTITELLA!
- MUTTA VILKAISE MENNEISYYTTÄ, MITÄ ILMOITTELIVAT IHMISET NELJÄNNESVUOSISATA SITTEN. OSOITTEET JA EMAILIT JO VANHENTUNEITA, MUTTA MIKÄÄNHÄN EI ESTÄ GOOGLAAMASTA, JOS KIINNOSTAVA ILMOITUS LÖYTYY! AINAKIN MINULLA ON TÄNÄÄN SAMA OSOITE KUIN V.1960.

MORE FRIENDS FROM YEAR 2006 - 30-50 ADS PER PAGE

2134 2133 2132 2131 2130 2129 2128 2127 2126 2125 2124 2123 2122 2121 2120 2119 2118 2117 2116 2115 2114 2113 2112 2111 2110 2109 2108 2107 2106 2105 2104 2103 2102 2101 2100 2099 2098 2097 2096 2095 2094 2093 2092 2091 2090 2089 2088 2087 2086 2085 2084 2083 2082 2081 2080 2079 2078 2077 2076 2075 2074 2073 2072 2071 2070 2069 2068 2067 2066 2065 2064 2063 2062 2061 2060 2059 2058 2057 2056 2055 2054 2053 2052 2051 2050 2049 2048 2047 2046 2045 2044 2043 2042 2041 2040 2039 2038 2037 2036 2035 2034 2033 2032 2031 2030 2029 2028 2027 2026 2025 2024 2023 2022 2021 2020 2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982 1981 1980 1979 1978 1977 1976 1975 1974 1973 1972 1971 1970 1969 1968 1967 1966 1965 1964 1963 1962 1961 1960 1959 1958 1957 1956 1955 1954 1953 1952 1951 1950 1949 1948 1947 1946 1945 1944 1943 1942 1941 1940 1939 1938 1937 1936 1935 1934 1933 1932 1931 1930 1929 1928 1927 1926 1925 1924 1923 1922 1921 1920 1919 1918 1917 1916 1915 1914 1913 1912 1911 1910 1909 1908 1907 1906 1905 1904 1903 1902 1901 1900
READ OLDER ADS FROM YEARS - 2005 | 2004 | 2003 | 2002 | 2001 | 2000

Maanantaina 4. marraskuuta 2024

VANHAA PAAVOLAA

Vanhaa Paavolaa, kuvat 1961 ja 1964-66 Museovirasto, Teuvo Kanervo

Perjantaina 1. marraskuuta 2024

Kuka, mitä, häh ???

* www.lahtelaista.net - 22 vuotta valokuvia ja tekstiä, 2002-2024
* facebook.com/raimo.kaarna - yli 1.000 Lahti-aiheista kuvaa
* www.signalpenpals.net - 1960-2024, Signal-kokonaispainos 380.000
* Etelä-Suomen Sanomat - ilmoitustoimittaja 1966-1989

Perjantaina 25. lokakuuta 2024

Saimaankadun ja Oikokadun kulmassa

1950-luvulla minulle ja veljelleni teetettin takki ja housut oikein vaatturilla, Hämeenportissa toisessa kerroksessa, ikkunat Saimaankadun puolelle.. Äitini siskonmies kävi Helsingissä töissä, mutta ehti Lahdessa ollessaan tekemään meille alle 10-kesäisille hienot asusteet. Topi-setä istui jalat ristissä pöydällä kattolampun alla ja ahersi kankaiden, lankojen ja neulojen ja mittanauhan kanssa rillit silmillään.

Tässä pikkuveljelläni Ahdilla ja minulla on Topi-sedän tekemät puvut.

Perjantaina 25. lokakuuta 2024

Tuttuja taloja ja katuja...

Diakonialaitoksella 1970-luvulla kävin kalloani kuvauttamassa näköhäiriöiden takia. Sain lääkityksen aivoverenkierron parantamiseen. Talvella 1964/65 kävelin Hakatornien ohi Paasikivenkatua pitkin kauppaopistolle leipätyöhön valmistautumaan, ennen inttiin menoa.

Perjantaina 25. lokakuuta 2024

Lahti Urheilupuisto?

Enpä muista että oltaisiin koskaan 1950-luvullakaan kariniemeläisinä kakaroina puhuttu urheilupuistosta, vaika kesäisin lähes päivittäin siellä käytiin Pirskasen ovikelloa soittamassa ja kuulaa tai kiekkoa pyytämässä. Milloin Kisapuisto-nimi otettiin virallisesti käyttöön, muistaako joku?

Kaunista kotikaupunkia v. 1969

Näissä maisemissa meni lapsuus, nuoruus, kouluvuodet, näkyy 1950-luvun kotitalo, lasteni ja lapsenlapsen koti ja koulut, Lahden sydän...

Tiistaina 22. lokakuuta 2024

Vanhoille lahtelaisille rakkain rakennus kaupungissamme...

Ja googlaamalla löytyy netistä kymmeniä kuvia lisää.

Tuttu paikka itsellekin, ripille, ylioppilaana sankarihaudoilla, vihille, lapsen ristiäiset, joulukirkot

Hienoa kirjapainotaitoa vuodelta 1914, ja aiheena LAHTI

22.10.2024

Muistelen v. 2004 edesmennyttä äitiäni

Tauno Palo vieraili Keskon paitatehtaalla vuosikymmeniä sitten, äitini seuraa näyttelijää ihailevalla katseellaan. Palo mainosti nimellään miesten Mister-paitoja kaikissa mahdollisissa mainosvälineissä.

Keskon paitatehtaaan mainontaa, 15 tulitikkuetikettiä 1970-80-luvulta. Klikkaa kuvaa ja odota hetki, näet ne kaikki, vaihtuvat itsestään.

Lahden linja-autoasema, 15 erilaista kuvaa, klikkaa tätä ja odota hetki.

Kuvat avautuvat uudessa ikkunassa ja vaihtuvat 10 sekunnin välein.

Perjantaina 18. lokakuuta 2024

Tämän kuvan löysin netistä ja se vahvistaa muistikuvaani
LAHDEN PYÖRÄ JA KONE OY yrityksen sijainnista.
Osoite oli Rautatienkatu 14, myymälänhoitaja toi 1970/80-luvulla lehti-ilmoitukset työhuoneeseeni ESS:ssa. Tummahko viisissäkymmenissä, rillipäinen lainetukkainen mies, aina pikkutakki tai puku päällä. Visuaalinen muistini toimii hyvin, MUTTA asiakkaan nimeä en saa enää millään mieleeni. Muistatko sinä? Pentele!

Aleksanterinkatu Lahti, 20 kuvaa v.1902 alkaen, klikkaa tätä kuvaa ja odota hetki.

Kuvat aukeavat uuteen ikkunaan ja vaihtuvat itsestään...

SIGNAL INTERNATIONAL #85-86E-1996 * RAIMO KAARNA
More info - www.signalpenpals.net - signal@sci.fi
TÄMÄ JUTTU KOPSATTU V. 1996 ILMESTYNEELTÄ
SIGNAL-TIETOKONEKORPULTA

POSTIA LOKEROON 150

Lahtelaisella Raimo Kaarnalla on erikoinen harrastus, kirjeiden kirjoitta- minen ja niiden saaminen. Raimo perusti Lahden lyseon VI-luokkalaisena vuonna 1960 kansainvälisen SIGNAL INTERNATIONAL-kirjeystävälehden. Ja lehti ilmestyy edelleen... Vuoden 1995 joulukuun alusta alkaen jopa sähköisessä muodossa, aluksi disketilla ja ensi vuoden alkupuolella myös Internetin World Wide Webissä - http://www.signalpenpals.net

Kaikkiaan posteljooni on kantanut Raimolle yli 160.000 kirjettä ja maailmalle on lähtenyt noin 380.000 kpl Signal-lehtiä. Pelkkiin posti- merkkeihin kustantajamme kertoo laittaneensa markkoja yhden hyvän omakotitalon arvosta. No mikä tässä hommassa sitten Raimoa oikein viehättää? Tirkistelläänpä yhdessä millaista postia tuli lokeroon 150 maanantaina 16.1.1995.

Kirjeitä tuli kolmen päivän edestä eli peräti 45 kappaletta! Afrikasta, Euroopasta, Aasiasta, Amerikasta, 20 eri maasta...

Japanilainen Tomiko Jo kertoo olevansa 19-vuotias tyttö, hän kirjoittaa englanniksi ja haluaisi kirjeystäväkseen suomalaisen noin 19-v. pojan. Tomiko liitti kirjeeseensä kaksi kansainvälistä vastauskuponkia (IRC), joilla saa postitoimistosta ulkomaiseen kirjeeseen tarvittavan postimerkin. Kuponkeja myydään myös Suomen posteissa.

Englantilainen M.O. Carr yliopistokaupunki Cambridgestä pyytää lisätietoja Signal-lehdestä. Ei maksua, tiedossa postikuluja 2,70 mk. EU nosti kakkos- postinkin hintoja arvonlisäveroprosentin verran eli 22 %!

Zambialainen Benoit Muke Sakala tilailee Raimolta muutamia ulkomaisia posti- myyntilehtiä. Maksuna hän lähettää neljä Kuuban Pesoa (vajaa 20 mk), italialaisen 2000 Liiran setelin (6 mk), 25 Egyptin Piasteria (lähes 20 mk) ja 15 vanhentunutta Norjan kruunua 50-luvulta... Kuubalaissetelissä on Ernesto Quevaran kuva, ja kuoren päällä neljä kaunista kuvapostimerkkiä.

Ruotsalainen Linda Persson lähettelee oman kirjekerhonsa esitteitä postitettavaksi ja parisivuisen kirjeen, men på engelska. Vaihdamme ilmoitustilaa lehdissämme...

Ja taas postia Japanista, vastauskupongit mukana. Tytön nimi on Hiroko Kato, ikä 15, harrasteet musiikki, ruoanlaitto, keilailu, uinti, kieli englanti, hän etsii 14-16-vuotiasta suomalaista tyttöä tai poikaa ystäväkseen.

Je suis un jeune algeriene, qui habite une petite ville... Olen nuori algerialainen, joka asuu pienessä kylässä... Eipä arvannut Roineen Kustaa, ranskankielen opettajamme lyseossa 1960-luvulla, että vielä Kaarnakin tavailee ranskaa ja vapaaehtoisesti. No, kirjeen postitti Saiam Dah-mane, ikää ei kerrota, harrasteet matkailu, luonto ja meri ja kirjeet ranskaksi. Nykyään Algeria on kyllä turvaton paikka ulkomaalaisille ja arabimaissa naisen asema on kovin erilainen kuin täällä kotimaassa!

Oho, kirje Suomesta, tiliotteita pankista, onneksi ei sentään laskuja!

Ja taas japanilaispostia, lähettäjä Mieko Nakajima. Liekö tyttö vai poika, ei kerro tietoja itsestään, pyytää Signalin esitteitä, vastauspostimerkki eli IRC-kupongit mukana.

Michael Crehan jenkeistä ilmoittaa muuttaneensa, korjatkaa osoite please. Hän on kirjoitellut viimeksi v. 1993:n lokakuussa. Aikoo kuulemma joskus taas tilailla lehteäni.

Kreikasta kirje Billy Jones Mawushielta, pyytää kirjeystävälehdestä lisä- tietoja itselleen Italiaan! Sukunimestään päätellen Billy on kotoisin Afrikasta, ehkä Ghanasta tai Nigeriasta? Ei vastaus-postimerkkiäkään!

Jamaikalta Karibeanmereltä Kuuban eteläpuolelta kirjoittelee Kenton Bennet. Hän on nähnyt Signalin osoitteen kingstonilaisessa Daily Gleaner-sanoma- lehdessä ja haluaisi 20-40:n ikäisiä suomalaisia kirjeystäviä. Kenton on 30-vuotias, harrastaa jalkapalloa, hölkkäämistä, ruoanlaittoa, elokuvia, laulamista ja musiikin kuuntelua. Aitoa reggeatä? Kirjeet englanniksi.

Japanilaiset 12-18-v. koulutytöt lähettelivät viime vuonna Signalille lähes 1000 kirjettä. Kaikki etsivät suomalaisia kirjekavereita, useat tunsivat Toni Niemisen ja Mika Häkkisen... Ja tämän päivän postissakin on kymmenkunta kirjettä Japanista: Fyuki Sasagawa on 18-v. tyttö, Mina Ueda 15-v. tyttö, Yumi Ogata 16-v. koululainen, Yuki Onishi - tyttö hänkin ja 15-vuotias - harrasteina tietokonepelit ja shoppailu, Tomoko Kaminosono, ikä 15, tyttö, kielenä englanti, Mayuko Hiraga, 14-v tyttö. Japaninkieli saattaisi olla melko helppo suomalaiselle oppia, vaikka Mika on siellä tytön nimi ja Suomessa pojan nimi. Jokohama humahutan...

Willie Parris Jr USAsta lähettelee jälkikäteen muutaman taalan posti- maksuiksi saamistaan lehdistä, ja kirjoittaa tietenkin englanniksi. Willie harrastaa mail order businessta, erilaisten lehtien ja ilmoitustilan postimyyntikauppaa, hän on Signal-lehden levittäjäagentteja.

Kirje Uudesta Seelannista ! Sieltäpäin tulee postia melko harvoin... Steve Coffey lähettää viisi talaa ja ilmoituksen seuraavaan Signaliin. Hän myy kirjaa Untold Secrets of the UltraRich eli Ylirikkaiden Tuntemattomat Salaisuudet... Lisätietoja tästä MLM-busineksesta eli monitaso-humpuukimarkkinoinnista voit tilata parilla kansainvälisellä vastauskupongilla. Päävoitto lotossa on todennäköisempi kuin rahantulo MLM-hommeleista!

Toinenkin MLM-humpuukimaakari postittelee omia rahanteko-ohjeitaan, 6 sivua A4-saastetta, nyt USAsta, lähettäjä Jo Mars. Pelkistetty yhteenveto: lähetä pino taaloja, me kerromme kuinka voit tienata taaloja...

Postgirot från Sverige, ahaa - tietoja korkotuloista, 7,68 kruunua eli lähes 5 markkaa vuonna 1994! Ja Linkovuori tarjoaa huopakyniä, liima- puikkoja jne nyt edullisesti, Hirsimetsäntiellä Lahdessa! Lahden kaupunki postittelee asiapapereita, Puhelinyhdistys laskuja, Hämeen Työsuojelu- piirin kuoressa tulee Kauppakamarin kutsu työsopimusasioita käsittelevään tiedotustilaisuuteen...

Ja sitten taas ulkomaanpostiin. Kaksi sinistä sileätä seteliä, takapuolella kuningaskalastajan kuva, etupuolella Laurier-niminen henkilö ja jonkun julkisen rakennuksen pieni kuva, arvo CAD 5 kumpikin. "I got your address from a book by Richard N. Cote", sain osoitteenne Richard N. Coten KIRJASTA! Tosi on, Signal mainitaan tässä 244-sivuisessa Love by Mail-kirjassa useilla sivuilla. Kirjoittaja on usalainen ja meni itse naimisiin kolumbialaisen kirjeystävänsä kanssa.

Kanadankirjeen lähettäjä oli Simon A. M. Hesp.

USAsta filatelisti Ralph Roth New Yorkin Brooklynistä lähettelee nipun Stamp Collector-lehden vuositilauslipukkeita levitettäväksi. Muistaakseni amerikansuomalaistenkin Suomi-talo eli Finland Hall sijaitsee Brooklynin kaupunginosassa NYKissä? Merkit kuoren päällä jääneet leimaamatta, postimaksu US$ 0,95 eli vajaa vitonen. Toinen kirje Yhdysvalloista tulee Nashvillen country & western-musiikkikaupungista. Freda Savahl lähettelee yhden taalan postimaksuiksi Signal-lehteä varten...

Gulzar Usmani-niminen Signalin entinen asiamies Pakistanin Lahoresta kirjoittelee olevansa taas halukas myymään lehtiäni. Maksuksi hän olisi valmis lähettelemään muita ulkomaisia lehtiä, jotka lienee painattanut luvatta paikallisissa kirjapainoissa. Surutta tekijänoikeuslakeja rikkoen Gulzar & kumppanit ovat viime vuosina painattaneet minunkin lehtiäni ja myyneet niitä lehtikioskeissa ja kirjakaupoissaan. Kuoren päällä kolme eläinaiheista postimerkkiä, postimaksu 16 Rupiaa eli noin 2,50 markkaa.

Seuraavalla kuorella on postimerkkinä ranskalainen automaattilipuke, siis esi-painettu sinertävä lintukuvioinen tarra, johon automaatti on tieto- koneen avulla tulostanut postimaksun, kellonajan, paikkakunnan ja postitoimiston numeron, leimauslaitteen numeron jne. Remy Chartois tilaa Signal-lehden ja maksaa sen USAn setelillä.

Norjalainen Per Deiss - lienee sikäläinen Pekka - tilailee kirjatussa kirjeessään intialaisen Kalkutta International- ja pakistanilaisen Lovely Message-kirjeystävälehtien näytenumerot. Maksu taaloissa, kirje postitettu kirjattuna, 19 Norjan kruunua eli noin 15 mk.

Marokon Casablancasta, siis valkeasta talosta, tulee kirjeessä väriposti- kortti. Lähettäjina sisarukset Naim (22-v tyttö) ja Samira Hamham, 20-v. tyttö. Molemmat haluaisivat ilmoituksensa lehteeni ja kirjeystäviä ympäri maailmaa, kielenä englanti. Mellah Hakim Algeriasta postitti valokuvansakin, hän on 22-v. poika, keräilee kolikoita, pelaa koripalloa ja lentopalloa, kielet ranska, arabia ja englanti. Toinen algerialainen "kerjuukirje" tulee Mr Mehallilta, ranskaksi: "j'ai l'hereuse de vous demander de bien vouloir me freuvenir (?, en saa selvää) une documentation sur SIGNAL INT'L". "Olen onnellinen pyytäessäni teitä ystävällisesti lähettämään minulle Signal- lehtenne esitteen"... Cote d'Ivoire, Norsunluurannikko, on seuraavan kirjeen lähettäjän kotimaa, ja taas ranskankielistä postia. Diatta Alpha etsii kirjeystäviä kaikkialta maailmasta ja lupaa vastata jokaiselle. Postimerkissä afrikkalaisnainen vaeltelee puunhakureissuillaan, naisethan ne siellä työt tekevät...

Englanninkielisestä Afrikasta Ghanasta eli entiseltä Kultarannikolta tulee pari kirjettä. 27-vuotiaat neiti Jennifer Obeng ja Barbara Quansah ovat naimattomia ja etsivät lämminsydämistä luotettavaa herraseuraa ja kestävää syvää suhdetta... Kirje on valokopioitu, tietokoneella ladottu ja 12 pisteen helvetikalla tulostettu, sujuvaa huolellista englantia, osoitettu Signal-lehden Herra Päätoimittajalle, "the Chief Editor-In-Charge". Toinen kirje tulee Anita Yeboaalta, ja tähän sensuuri iskee! Valokuva on täynnä mustaa pintaa ilman rihmankiertämää... Tyttö on 24 vuoden ikäinen, etsii varakasta herraseuraa ja pyytää lähettämään neljä taalaa postikuluiksi "for my nude action photo" !

James Cariz J. asuu Cartagenassa Kolumbiassa Etelä-Amerikassa. Hän on 27- vuotias, harrastaa lukemista, popmusiikin kuuntelua, tv:n katselua, seteleiden ja maisemakorttien keräilyä, ymmärtää espanjaa, englantia ja vähän saksaakin. Tytöt, 20-25, kirjoitelkaa, etenkin länsi-Euroopasta.

Ben E Jones jenkeistä pyytää poistamaan nimensä Signalin postituslistoilta tai... Että tällainenkin tapaus ! Belinda Cole El Pasosta Texasista haluaisi Signal-lehden näytenumeron, mutta maksusta ei hajuakaan. Pitäisiköhän mennä ilman rahaa Alkoon pyytämään pullollinen konjakkia ?

Joulupukin porot lentelevät taivaalla Uuden Seelannin v. 1992 jouluposti- merkissä, lapset uimarannalla, kirkko-kuoro ja joku keltainen lintu koristavat Leighton Carradin kirjekuorta. "Hi Riamo, Guess it's time I 'dropped you a line' and checked up on your health - did you take my advise and drink twelve bottles of whiskey and smoke 50 cigarettes a day ?" eli "Moi Raimo (taas hän kirjoittaa nimeni väärin), arvaan, että on aika heittää kirjeellä ja tarkistaa terveydentilasi. Otitko neuvostani vaarin ja ryyppäät 12 pulloa wiskiä ja poltat 50 savuketta päivässä?". Huumoris- miehiä tämä pumppuvaivainen lähes 70-v. julkaisijaystäväni, hän operoi omaa kirjeystävälehteään ja hankki hiljattain tietokonesysteemitkin. Leighton on muuttanut Yhdysvalloista Uuteen Seelantiin ja löysi sieltä nuoremman vaimonkin. Vaihdamme mielipiteitä maailmanpolitiikastakin pitkillä kirjeillä silloin tällöin...

Vielä muutama kirje jäljellä, taitavat olla kaikki muilta pienlehtien tekijöiltä, katsotaanpa. Open Forum #7 Kreikasta, julkaisija Lianos. Lehti keskittyy vapaan seksin puolustamiseen, juttuja, mielipiteitä, rohkeita ilmoituksia, 24 sivua, valokopioitu ja YLLÄTYS, YLLÄTYS ! Kansikuvan on piirtänyt lahtelainen taiteilija... Vaihdamme ilmoitustilaa Lianoksen kanssa. Seuraava lehti on The Philatelic Exchange Club Tsekin tasavallasta eli entisen Tsekkoslovakian puolikkaasta ja sitä tekee Jaromir Hincica. Seitsemän sivua postimerkkeilyasiaa, keräilijöiden ilmoituksia, uutuus- esittelyjä ja Signalin ilmoitus paikallaan. Sivukoko A5, valokopioitu, ei sittenkään, offsetilla painettu !

Iso ruskea kirjekuori USAsta, postimaksukin $ 4.33... Mitähän täältäkin löytyy, lähettäjän nimi painettuna postituslipukkeeseen,"Naughty & Nice" eli "Ilkeetä ja Kivaa" tai "Paheellista & Mukavaa", miten haluatte. Ooooohhhhhh, monivärisiä seksialusvaate-esitteitä, tukkuhinnastot ja yhteistyötarjous. Pitäisi ryhtyä myymään näitä Suomeen ? Tästä en puhu kellekkään, mainehan menee... Vai tulisiko RAHAA ??? Harkitaan, kannat- taisikohan tämä ? No, avataan vielä tämä viimeinenkin kirje, USAsta taas, Wenatcheesta - varmaankin intiaanien kieltä - Washingtonin osavaltiosta. Lähettäjänä on Fast River Ad Company eli Nopean Joen Ilmoitusyhtiö ja kirjeen allekirjoittaja Don Gibson. Rahanteko-ohjeita, ilmoita Blue Earth Advertiserissa eli Sinisen Maan Ilmoittajassa, levikki 5.000, vain $ 8 ! Lähetetäänpäs oman Signal-lehden esitteet sinnekin !

Niin, mikä ihme tässä kansainvälisess kirjeenvaihdossa oikein viehättää ? Palataan parin viikon päästä taas asiaan, katsotaan kuka silloin kirjoittaa ja mitä.

Raimo Kaarna

SIGNAL INTERNATIONAL #85-86E-1996 * RAIMO KAARNA
More info - www.signalpenpals.net - signal@sci.fi

Ja me tulimme kapakasta kai hiukkasen...
Sarjassa 20 vanhaa tulitikkuetikettiä (1-20)

KLIKKAA TÄTÄ KUVAA JA ODOTA HETKI, ETIKETIT VAIHTUVAT ITSESTÄÄN UUDESSA IKKUNASSA 10 SEKUNNIN VÄLEIN.

Tauluja ja taiteilijoita - kotikaupunkimme näkymiä ja vähän taustatietoakin

Useimmat haalittu kirppiksiltä ja netistä. Lisää tauluja, piirroksia, akvarelleja täällä - klikkaa linkkiä ja pääset niitäkin katselemaan. Ramin taidekokoelma

18.11.2021 Mainosmies Matti Huotarin taidetta, kolme teosta
18.11.2021 Lahti Thelma Salon silmin, maalauksia
20.04.2021 Tori 1930, Salokiven öljyväri kirppikseltä

15.11.2020 Taidehankintoja, tauluja ostamassa netistä
17.09.2020 Juna ylittää Aleksia Lahden keskustassa, taulu

24.07.2019 Värikäs muki konserttitalostamme
21.05.2019 Väripiirros Salpausselän puuhyppyristä 1965
01.04.2019 Saunojat, akvarelli 1950, Tea Korpinen
10.01.2019 Öljyvärimaalaus Lahden Satama 2010, taiteilija Risto Ryynänen

06.11.2018 Talvinen näkymä 1960 Hämeenkatu, akvarelli K. Nieminen
06.11.2018 Yksityiskohta ESS:n toimitalosta, akvarelli 2010 Raija Dyster

18.02.2017 Kati Jallin öljyvärimaalaus Virosta, luokkakaverini 1950-54
05.02.2017 Risto Ryynäsen muistonäyttely Taarastissa, maalauksia

11.11.2016 Vesijärvenkatu 32 ja Sihvolan baari, piirros, Jorma Kuuva
04.06.2016 Grafiikka Lahdesta 1980-luvulta, kaksi piirrosta, tekijä?
22.03.2016 Grafiikkaa Olavi Ryyppö 1957, kaupungintalo
24.01.2016 Arabian lautanen 50-luvulta, Lahden vanha puuhyppyrimäki

10.11.2009 Piirrosalbumi vuodelta 1914, 
hienoja akvarelleja, tussi- ja lyijykynäpiirroksia
19.05.2008 Isänpäivä 1993, Kirsin piirros
16.07.2005 Öljyvärimaalaus Vesijärven satamasta 1953

FACEBOOKIIN LÄHETTÄMÄNI LAHTI-KUVAT
- Näkyvät vain facebook-ryhmien jäsenille

Kahviloita ja ravintoloita, 20 kuvaa (21-40). Klikkaa etikettiä ja odota hetki.

Kuva auvautuu uuteen ikkunaan ja vaihtuu itsestään 10 sekunnin välein.

Uusinta parin vuosikymmenen takaa - kirjoitettu 30.5.2003

Kirppisten kiertely elämäntapana

Tänään ostin Femmasta lukulampun seinälleni, hinta 2,50 €, viime viikolla pari pussilakanaa - italiankielistä tekstiä kuviona, 4 € kpl. Aiemmin tekstinkäsittelyyn kannettava 286 tietokone, heilalle atk-alaan tutustumiseksi vanha 386, nurkkiin lojumaan pari Sun-unix-tietokonetta, väriprinttereitä, joskus ohjelmiakin.
Kirjallisuutta halvalla, Maija Dahlgrenin Toimittajan muistelmat; Esperanto-sanakirja v.1923, 830 sivua; tusina muita sanakirjoja, kymmenen dekkaria, joissa dollarinkuva kannessa; saksan-, ruotsin ja englanninkielisiä tietosanakirjoja; keräilykamaa, kortteja, CD- ja vinyyliäänilevyjä...

Lista on loputon: nahkainen laiskanlinna, muoviset arkistolaatikostot, konttorituoleja, nahkapusero, hattuja, näppäimistöjä, salkkuja, päälläni olevat vaatteet: pikkutakki, housut, paita ja kengät, kaikki kirppiksiltä. Rahaa on mennyt vain murto-osa uusien hinnasta !

Mutta mikä kirppiksillä kiertelyssä viehättää ? Halpa hinta, kiertely ja katselu, löytöjen tekeminen, rahan säästö ? Muut samanhenkiset ihmiset, kierrättäjät, tavaran runsaus, kaikki yhteensä. Itse olen hamsteriluonne, haalin rojua - tarpeellista ja tarpeetonta - nurkat täyteen enkä raaski luopua mistään. Keräilyviettini on kirppiksillä valloillaan, ostan heti kun mieleistä löytyy, huomenna on myöhäistä, joku toinen ehti ensin ! Monista kauppiaista ja asiakkaista on tullut puolituttuja, rupatellaan kun tavataan, moikataan kun nähdään.

Lahtelaisista kirpputoreista keskustassa on Femmatori, tilat ovat nyt toukokuussa 2003 ahtaahkot, tavaraa kuitenkin riittää ja suoraan ihmisten kodeista, vuokrapöydillä. Kadun vastakkaisella puolella toimii Suurkirppis, erikoistunut arvokkaampien vanhojen huonekalujen kauppaan, lisäksi normaalit vuokrapöydät, runsaasti erilaista tavaraa.

Vesijärvenkadulta löytyi ennen Kellarikirppis, mutta se lopetti toimintansa lokakuun 2003 alussa. Sieltä ostin aikoinaan mm. nojatuolin, kaapin, nahkatakin, kenkiä, keräilytavaraa. Kierrätyskeskus Patinakin on Vesijärvenkadulla, kaupan on kaikkea huonekaluista ja kodinkoneista vaatteisiin ja astioihin, kirjojakin kaikenlaisia, vanhempaa ja halpaa.

Ekin Kierrätys Saimaankadun Iskun vieressä painii omassa sarjassaan; huonekaluja, astioita, vaatteita, kirjoja, lehtiä, jne nurkat pullollaan, vaikka tilaa on runsaasti. Kaikki on kauppiaan omaa, hinnoista neuvotellaan ?

Kissakirppis on rautatieaseman naapurissa Rautatienkadulla, pienemmät tilat, vähemmän tavaraa ja tulot eläintensuojeluun. Karjalankadun alkupäässä - 5 tai 7 - kellarikerroksen kirppis kauppaa muovipussillisen vaatetta puoli-ilmaiseksi. Launeella Mustanmäenkadulla on launtaisin ja sunnuntaisin avoinna viikonloppukirppis. Monet vanhanajan osto- ja myyntiliikkeetkin ovat visiitin arvoisia, yleensä hintataso on jo korkeampi. Kirjoja, äänilevyjä ja vauvanvaatteita löytyy omista divareistaan.

Hollolan kirppiksellä käyn viikon parin välein, Nastolassa kerran kuukaudessa tai parissa. Viime kesänä tein kavereittani ja tyttäreni kanssa "kirppiskiertomatkoja" Lahden ympäristön lähikuntiin, loistolöytöjä tehtiin mm. Riihimäellä, Kouvolassa, Kausalassa, käytiin Läyliäisissä, Järvelässä, Orimattilassa ja... Mutta siitä tehdään jo toinen juttu, kunhan ehditään. Digikuvia napsin ahkerasti sekä paikoista että tavaroista, ne näet myöhemmin.

Raimo Kaarna 30.5.2003

P.S. Vanhana lahtelaisena muistelen kirppisten tilojen entisiä haltijoita:
Femma - Heps Luhtasen kiinteistössä, Suurkirppis - Sihvolan baari puutalo; Kellarikirppis - Veljekset Vaahto metallipaja; Kierrätyskeskus Patina - Lahden Auto; Ekin Kierrätys - Mattoyhtymä/Aino Virtanen; Kissakirppis - Kääpä ?
Parempi kirppis kuin tyhjät tilat ja vuokrattavana-kyltti !!!

16 erilaista ravintoloiden tulitikkuetikettiä Klikkaa ja odota hetki, uusi ikkuna aukeaa.

Etiketit (41-57) vaihtuvat 10 sekunnin välein.

Ravintoloita, kapakoita,
yökerhoja... 25 etikettiä (58-83)

Klikkaa kuvaa ja odota hetki. Etiketit vaihtuvat itsestään.

Kahville vai olusille? 11 kuvaa (84-95) Etiketit vaihtuvat 10 sekunnin välein.

LAHDEN KAUPUNGINTALO
40 kuvaa sadan vuoden ajalta

Klikkaa ja odota hetki. Kuvat vaihtuvat 10 sekunnin välein.

Janoisia ja ravintoloita, 23 kuvaa (100-123).
Klikkaa, ne vaihtuvat itsestään - hetkinen.

LAHTI UUDISTUU
- klikkaa kuvaa ja odota hetki

Kuva vaihtuu itsestään 10 sekunnin välein.

Myös Lahti-tulitikkuetiketit, 6 x 20 kpl, vaihtuvat itsestään.

LAHTI-tulitikkuetiketit, sarjoja 6x20 erilaista, vaihtuvat itse

Klikkaa ja odota hetki. Kuvat vaihtuvat 10 sekunnin välein.

- Täältä löytyvät kaikki ne LAHTI-aiheiset kirjat, mitkä olen kirppiksiltä joskus löytänyt. Ja kirjoista löytyy kaikki tieto, mitä netissä sivustoillani levitän, Sinullekin...

Haluatko nähdä millaisilla vehkeillä näitä sivustojani - www.signalpenpals.net - www.lahtelaista.net - facebook.com/raimo.kaarna - ylläpidetään? Klikkaa kuvaa.

LAHTI-tulitikkuetiketit, sarjoja 6x20 erilaista, vaihtuvat itse

Klikkaa ja odota hetki. Kuvat vaihtuvat 10 sekunnin välein.

Klikkaa tätäkin ja odota hetki. Kuvat vaihtuvat 10 sekunnin välein.

LAHTELAISIA NÄKYMIÄ JA IHMISIÄ - - ITSESTÄÄN VAIHTUVIA PIKKUKUVIA

SATA TARINAA LISÄÄ VANHUKSEN VANHAHTAVAAN TYYLIIN KLIKKAA KUVAA

Suomalainen ihme

12092024 Tapio Strandberg

Hokemaa joka puolella:
Marjat jäävät metsään
Oman kyläni on toisenlainen ihme: Jokainen vanhempi talo pitää tontilla isoja omenapuita. Tänä vuonna on sato todella kylläinen. Itselläni on vain 2 isoa puuta. Omenia kai yli 1000 kpl.
Naapurusto kertoo: Veimme 20 säkillistä peuroille metsään. Nyt juuri lähdössä iso peräkärry Kolavan kaatopaikalle. Eikö käyttöä? Eikö voisi antaa lupaa tulla sadon korjuuseen.
Hämäläiseen tapaan:
Ketään ei kutsuta.

UUSIA TARINOITA LISÄTTY SYYS-LOMA-MARRASKUUSSA 2024 !!!

UUSINTA KOLMEN VUODEN TAKAA (Maanantaina 9. elokuuta 2021)
Tuon ylinnä olevan kuvani tein intialaisella tietokoneohjelmalla, sen löytyi ystäväni Rohan Shravanin webbisivustoilta. Aikoinaan ostin Rohanin yritykseltä ADAM-tablettitietokoneenkin, lähes tuhat euroa kaikkine tulleineen ja pankkikuluineen.

Ajatukset kirkkaammiksi
- kumpi auttaa paremmin?

Janottaako taas?? 15 kuvaa (100-115).
Ne vaihtuvat itsestään, odota hetki.

SIGNAL-LEHTENI
KANSISIVUJA 1980-LUVULTA,
VAIHTUVAT ITSESTÄÄN

Loistava dokumentti suomettumisesta...

Olin tuolloin ollut ESS:ssa jo 15 vuotta, tosin ilmoitus'toimittajana'. Mutta hommiin kuului myös tuntitolkulla sanomalehtien lukua päivittäin - ESS, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Turun Sanomat, Savon Sanomat (Kuopio), Vaasa ja Kaleva (Oulu). Pääasiana oli tutkailla lehtien ilmoituskantaa, mutta kyllä siinä samalla kaikki Suomen ajankohtaiset asiat ja poliitikotkin tulivat tutuiksi, pilapiirrokset ja valokuvat, pakinatkin. Kekkonen, Virolainen, Karjalainen, Väyrynen, Holkeri, Koivisto joka päivä lehtien sivuilla. Tietysti ostin ja luin Tamminiemen pesänjakajat heti sen ilmestyttyä.

Urkin kohtalo oli samanlainen kuin Bidenin USAssa tänään, valta vaihtui ja seuraajia meillä oli ruuhkaksi asti. 'Suomettuminen' oli aikoinaan melkein kirosana ja häpeämisen aihe. Mutta mielestäni Kekkosen politiikka oli viisasta ja koko kansallemme hyväksi. Idänkauppa oli vilkasta, naapurin kanssa tultiin toimeen, ymmärrettiin elämän realiteetit, on aina parempi että lähellä on mieluummin ystäviä kuin vihollisia. Siitäkin oli jo riittävästi kokemusta.

80 vuotta rauhanaikaa on arvokas asia. Pikkumaan nokittelu ja kukkoilu isommalle harvoin tuo mitään positiivista. Jotkut vaatimukset saattavat rajoittaa itsenäisyydentunnetta, mutta ihmiset säilyvät hengissä, rakennukset ehjinä, kaikkea kansan vaurautta ei ole pakko sijoittaa aseisiin, varustatumiseen, sotakoneistoon, sairaaloihin ja myöhemmin uudisrakentamiseenkin. Ehkä 'väärän' epädemokraattisesti valitun presidentin jatkaminen olisi jossain nykykonfliktialueilla säilyttänyt rauhan, säästänyt kaupungit tuholta, säästänyt satojatuhansia ihmishenkiä kahdessa maassa, pitänyt pakoonlähteneetkin omilla kotikonnuillaan...

Naapureiden kanssa pitää tulla toimeen tulevaisuudessakin. Vaikka emme ole sodan osapuolia itse, jäsenyys sotilasliitoissa tuo aina velvollisuuksia, aiheuttaa valtavia taloudellisia kustannuksia, ja verovaroinhan kaikkia kansakunnan asioita aina hoidetaan. Ei ole halpaa sotimisen harjoitteleminenkaan, eikä jatkuva varustautuminenkaan pahimpaan mahdolliseen. Sotilaallinen apu toisilta mantereilta vie aikaa ja maksaa paljon, ehkä tulevat ellei omilla kulmilla ole vakavempaa sotilaallista tilannetta odotettavissa tai uhkaamassa. Kansainvälinen kaupankäyntikin saattaa kangerrella odotettua enemmän, jos rahtikulut nostavat kustannuksia liikaa, läheltä löytyvä valmistaja tai ostaja on järkevämpi kauppakumppanina.

Tuutintäydeltä joutuu nykyään seuraamaan sotakiihkoilua joka tuutista ja kaikilta kanavilta. Kuolleita, haavoittuneita, sankaritarinoita, totta ja tarua olleista, menneistä ja tulevista ajoista. Elokuvia ja tilastoja, taktisia selityksiä hävityistä ja voittoisista taisteluista, varustautumisesta ja sotilaskoulutuksesta, pakollisista väestonsuojeluharjoituksista. Viholliskuvaa luodaan väkisin, epäillään jokaista väärän maan asukasta, löydetään vikaa kaikista mahdollisista tekemisitä tai tekemättä jättämisistä... Löytyykö mitään positiivista sanottavaa? Venäjästä tai Israelista, tiedätkö mitä sotia Afrikassa käydään tai muualla?

Liika on liikaa... Vaikka vanhempani ja veljeni joutuivat 1940 tulemaan Viipurista evakkoina Lahteen, vaikka äitini synnyinkoti jäi rajan taakse Pällille Saimaan kanavan varrelle. TULKOON RAUHA, SÄILYKÖÖN HENKI - AIKANSA KUTAKIN, SOTAHULLUUTTAKIN !

- Raimo Kaarna torstaina syyskuun 12.yönä klo 01:47

LAHTI-TULITIKKUETIKETIT, 6 SARJAA
- JOKAISESSA 20 ERILAISTA, VAIHTUVAT ITSESTÄÄN KUN ENSIN KLIKKAAT KUVAA

- avautuu uuteen ikkunaan

TIETOKONEJUTUT JA KUVAT OMALLA SIVUSTOLLAAN

KLIKKAA TÄTÄ JOS TIETOKONEET KIINNOSTAVAT - CLICK BELOW TO SEE RETRO COMPUTERS

COMPUTER MAGAZINES 1970's 1980's - - ELECTRONICARCHIVES.ORG - - www.facebook.com/groups/262520792775341

OQO - Tämä on aito windows-tietokone vuodelta 2005, ei mikään älypuhelin tai kännykkä. Hinta yli 1.000 USA dollaria. Lisää tietoa linkistä. - My smallest handheld computer OQO, with windows OS. - Link to information - OQO computer info
Bondwell cp/m Australiaiskaunotar siirtyi jo 'RaminRomut Digimuseoon', sieltä löytyy.

Lahdessa syyskussa 2024

Yläkuvissa hampaani ennen yksityiselle hammaslääkärille menoa, alakuvissa noin viiden hoitokerran jälkeen ja minä parisentuhatta euroa köyhempänä...

Hammaslääkärini voi tarkistaa käyntikerrat ja veloitetut maksut potilaskortistostaan ja kirjanpidostaan. Itsekin voisin tarkistaa ne halutessani nettipankkini tiliotteilta, kaikki maksettu kortilla. Käynnit 2015-2021 välisenä aikana. Hammaslääkärini päätti muuttaa purentaani (olin 77-v.), kahdelle yläetuhampaalle hän teki yhteisen paikan, alahampaita hän 'smirklasi' matalammaksi...

KIITOS HELVETISTI. Hampaanmuruja suussa muutaman vuoden joka aterialla. Ylhäällä ei nykyään hampaita juuri lainkaan, alhaalla muutama jäljellä! Naksahtelevat poikki kesken ruokailun, viimeksi elokuussa 2024. Lienen nielaissut edellisen hammaslääkärini tekemän kultahampaankin yläleuastani. Muutaman millin hampaanmuruja keräilin kahvikuppiin, mutta siivoojat heittivät 'todistuskappaleet' roskiin.

TILANNE ENNEN 24.2.2023 80-VUOTISPÄIVÄÄNI

TÄSSÄKIN SARJASSA
20 VANHAA LAHTELAISTA TULITIKKUETIKETTIÄ

Klikkaa, ne avautuvat uudessa ikkunassa ja vaihtuvat 20 sekunnin välein

VAIHTEEKSI VIERAILEVIENKIN KIRJOITTAJIEN MUISTELUITA LAHTELAISESTA HISTORIASTA

Päämaja

02092024 Tapio Strandberg

Olen siirtänyt sen Enonkärjen aurinkohuoneeseen. Näköalani verraton. Saatan vahtia kaikkea veneliikennettä ja rannikkoa. Tuuli uivertaa nurkissa. Tiilikatto rapsahtelee. Ketään ei ole kanssani. On vain pikkutoimisto Aurinko-huoneessa, jonka aurinkoverhot ostimme Raute-nuorten kanssa 1960-luvulla.

Niin tuhannet muistot kulkee muassani jokaiseen loukkoon. Niin monet hellyyden hetketkin piirtyvät suorastaan seiniin. Miten tavoitaisinkaan silloiset kohteet. Liekkö hengissä kukaan.

Tämän huvilan nimi on ollut kerran Honolulu. Kerrotaan apteekin omistajan pitäneen merkittäviä juhlia usein. On toki aina talvi. Oli sekin talvi 1918, kun jokin joukkio ampui kiväärillä Salin ikkunasta, osuen isoon lasitiilitakkaan. Paikka näkyy edelleen. Hieman haaleampana kuin muu osa. Harva siitä tietänee.

Niin monien vuosien tuulet rasittaneet rakennusta. Olen itsekin jo kerran maalauttanut 1970-luvulla. Kuuluu uusin omistaja sen maalauttaneen 2 vuotta sitten. Työn tehnyt maalari kerskui Niemen moottorirannassa. Oli tehty muutakin. Ihana uimahuone siirretty maihin.

Toden totta. Sen uimahuoneen vierellä olen tähystänyt laivaliikennettä. Tulihan myös kiertävä moottori, jos viittamme oli vaakasuorassa. Teetin sen vanerista ja maalattiin valkoiseksi. Uimakoppi on kokenut muutoksia jo aijemminkin. Ennen minun aikaani se myös nostettin ylös talvisaikaan. Alapäästä sahattiin 20 cm mädännyttä osaa pois. Sitä ei lainkaan havaitse. Jopa uimahuoneen rannanpuolinen kaunis kaari-ikkunallinen ovi paikallaan.

Laituri. Laitatin ison remontin 1970-luvulla. Kuuluu seuraava omistaja teetättäneen melkoisen laajennuksen. Joko oli syntymässä uusi Honolulu. Omistaja kuoli 2v kuluttua. Mitä nyt.

Tapio on soluttautunut luvatta Aurinkohuoneeseen. Kylmää toki. Hämähäkit koristaa ikkunoita. Tapiolla on varusteena vain puhelin ja tietokone. Sähkön veti uusi omistaja.

Melko yksinäinen Päämaja. Kenkään ei tiedä sijaintiani. Toisaalta on ollut samoin koko isännyyteni ajan. Kansaa kävi. Kansa piti juhlia. Tapio ne järjesti. Mutta, mitä jää kansasta tälle paikalle. Olisko jokin hius tai muuta. Enonkärjen on vaan pärjättävä itse... Niinkuin minunkin. Vuonna 1963 kömmittyämme isolle ullakolle. Mitä näimme. Lukuisan määrän vanhoja patjoja. Melkein vimmaisesti ne siirtyivät nuotioon.

Ullakkoa valaisi yksi pyöreä ikkuna. Se oli säröillä. Otin pokan pois teetin uuden Rauten malliverstaalla, sillä kuululla Pesosella. Ikkunaksi sain Lahden Vaakasta heilurivaa'an etulasin. Pitäähän huvilassa olla kaikken ehjää.

Patio huvilan kahdella sivulla. Sinne noustiin kahdesta suunnasta. Hyvin laadukas lattia. Tosin kerran hankin siihen uuden laudoituksen. Sillehän satoi lumet, muut kosteudet.

Patiolle katsellee soma soikea ikkuna, katselee erillisin lasisilmin järvelle. Yläkertaan kiivetessä se koristaa valollaan portaita. Myös sen läpi on somaa salaa katsella pation ja pihan liikennettä.

Olemme nyt saapuneet eteiseen. Sinnehän tullaan pariovista ja niissäkin somat lasitukset. No, niin. Heti vasemmala portaat ylös. Alussa tolppa jonka päässä iso kynttilälyhty monelle kynttilälle. No, vieressä ovi n.s. emännän huoneeseen, katse oikeaan, niin kohtaamme keittiön oven ja lisää päätä kääntäen kohtaamme salin pariovet.

Astukaamme saliin. Sen takaseinällä erkkeri-ikkuna. Sen edusta varustettu kiinteillä penkeillä. Katse kiertää oikealle. Kohtaamme pari-ikkunan ja senkin alla on kiinteä penkki. Ja jälleen oikealle. On pari-ikkuna ja kiinteä penkki jatkuu ovelle saakka. Tuossa kulmiossa on penkkien yläpuolella täydellin kaapisto. Ja sitten jo saavumme uudelleen oville.

Niinpä juhlasali on nyt avattu. Kalusto vaihtui uudeen 1960-luvulla. Kaikki on valkoista. Salissakin Aurinkoverhot. Suurinta muotia 1960 luvulla. Olette tervetulleita. Koska saavutte?

Ehkä hiukan omistusjärjestelyjä. Verottajakin rankaisee, mutta mitäs siitä. Ollemme nyt varakkaita. Niinpä palkkaamme joka kesäksi emännän. Palkkaamme veneenkuljettajan. Venekin on hankittava.

Jokin 2-kajuuttainen ja 12 m pitkä soveltunee. Yhden sellaisen Rautekin osti aivan viimemetreillä. Sekin myytiin pois. Sitä ohjasi edustusauton kuljettaja, jolla rannikkolaivurin lupakirja. Ehkä katastamme ison kellarin tilan huvilan alla. Eteläpäädystä valtain riippulukon takaa sen löytää.

Onkohan saunarakennusta jotenkin muovattu? Ostin sinne kaikkein suurimman jatkuvalämmitteisen Misan. Kelpasi 10 miehen löylytellä ja siihen aikaan kilpailtiin kuka kestää eniten kuumaa.

On toki piharakennus. Oli juuri valmistunut, kun pääsin hallitsemaan kaikkea. Siinä iso puuliiteri WC–no puuseet tietysti, ja varasto-osasto. Hyvin toimivaa. Kertovat Rauten myyneen aivan piharakennuksen takaa tontin jollekin. Uusi talo siellä könöttää katsellen Lahteen.

Olen siis yksin tässä muiden omistamassa paratiisissa. Lienen lintuna lentänyt ja luvatta ja asettunut. Kiinnyin paikkaan todella. Olinhan siellä joka kesä 1963-1977, emäntiäkin oli. Siskokin kahtena vuonna.

Yli 10.000 pilleriä kolmessa vuodessa!
Pumppuleikkauksen jälkeenkin...

Nyt kotonakin yli 10 päivässä, 300 kuukaudessa, 3.600 vuodessa, 10.800 kolmessa vuodessa. Lääkärin määräyksestä, mutta silti, onko tässä enää mitään järkeä? Onnistuneesta operaatiosta huolimatta ja kuinka kauan, koko loppuelämän ajan? Olisikohan tässä toisinajattelun paikka...

Edesmennyt tuttavani, kansainvälisen lääkefirman palkkalistoilla, järjesteli lääkäreille reissuja Lapin hangille, Etelä-Euroopan golfkentille, kursseja ja esittelytilaisuuksia, jostainhan ne rahat näihin suhteidenhoitotilaisuuksiinkin piti saada.

Olen ennenkin kirjoitellut näistä pilleriasioista, klikkaa linkkiä pillerinpyorittaja

Päämaja - Rauten historiaa

02092024 Tapio Strandberg

Sain perustaa Ulkomaan lähetysten päämajan 1986. Melko erityistä. Minut johdatettiin merkittävän isoon huoneeseen, vanhan Raute-konepajan takimmaiseen huoneeseen. Iso seinä. Edessä määrätön määrä villiviinejä ikkunoiden täydeltä. Seinällä lie koko yhtiön keskuskello. Mikä onkaan tämä paikka.

Sen menneisyydestä en tiedä. Lasiseinien toisella puolella lukuisia kopperoita työn johdolle. Kaiken yllä työstökoneiden jylinä. Sain kaksi tyttöä kirjureiksi. Meillä oli takaovi. Sinne, villiviinein kujalle, jouduin rakentamaan oman hovin. Pakkaajia 6 henkeä.

Koko tehtäväkenttäni sisälsi koko yhtiön piha-alueen ja hallit mukaan lukien. Jopa oli opiskeltavaa. Aloitinhan venäjänkielen paperien toimittamisen ja moninisen leimauksen ja muuta.

Toiminta vei minut aivan menessään. Sain virkavuosia yhteen 36 vuotta. Niitä kertyi kaikiaan todella 36. Neuvostoliitto romahti ja kauppasuhde päättyi. Pääsin aloittamaan Yrittämisen onnen. Siitä on eri juttuja.

Torstaina 29. elokuuta 2024

ELETTIIN SITÄ EILENKIN
ja raportoitiin tapahtumat...

ILTAA LUMI, ja anteeksi etten ole ehtinyt aiemmin vastaamaan...

AVASIN EMAILIT vasta pari tuntia sitten. Olen ihan oikeasti aherrellut nettisivujeni kanssa. Vilkaise lahtelaista.net tai signalpenpals.net tai facebook.com/raimo.kaarna -sivuja ja näet miksi.
KATIA PYYSIN SITTENKIN hakemaan kalsaripaketin, kävely vaikutti olevan 'vaikeaa' ja autollahan homma käy nopeammin. Perille tulivat tänään ip, kun Kati jatkoi matkaa mökilleen, ei käynyt sisälläkään ollenkaan.
YÖLLÄ UNISSANI suunnittelin juttuja sivuilleni, heti aamulla riensin koneille niitä toteuttamaan. Nimilogo jutulle Corel-ohjelmalla, kuvat sopivaan kokoon, uusia kuvia jne. Julkaisin heti aamusta, vasta sitten kahvinkeittoon. Jatkoa juttuun äsken, uusia kuvia otin, kahdeksan jutussakin.
HEIKKI KÄVI IP, toi kolme 'kallista' alennusruokaa ja pehmeitä rinkeleitä. Ei ollut antaa 50e:sta takaisin, jäin velkaa 15e.
Ei voitu keittiönpöydällä katsella nettiä ja kuunnella musiikkia, pöytä liian täynnä, eilisiltanahan tuli JÄTTIKOKOINEN HP Z1 ja siinä se on keittiönpöydällä nytkin. Pitää lähipäivinä raivata sille tila työhuoneessa.
AAMUN LÄÄKKEETKIN OTTAMATTA, en ole ehtinyt kolmen viikon pillereitä dosetteihin asettelemaan. Kai se annostelukin on tehtävä sängyn päällä kun pöydillä EI TILAA. En mahtunut edes syömään tavallisesti. Tiskipöydältä ruokani söin ja keittiötikkailla istuin. Aamukahveista se toinen kupillinen juomatta. Makuuhuonetta en ehtinyt tuulettamaan. KIIRETTÄ ON, jos haluaa saada jotain aikaan. Ja minä haluan.
NYT UUTISIA KATSOMAAN, ehkä jotain tulee telkastakin, Bond-filmi ainakin. Poikkea taas PUROKADULLA, kun ehdit. Tehdään sitten joitain 'hommiakin'. Omenamössön tekeminenkin kokonaan aloittamatta.

HYVÄÄ YÖTÄ, LUMI. Nähdään...
- u

GOOGLE TRANSLATES ALL

COMPUTER MAGAZINES 1970's 1980's - - ELECTRONICARCHIVES.ORG - - KOTITIETOKONEET - - HENKILÖKOHTAISET PC-TIETOKONEET

RETRO COMPUTER PHOTOS

Vuodesta 1983 alkaen olen 'harrastanut' tietokoneiden käyttämistä lehdenjulkaisutoiminnassani ja silloin tällöin olen joutunut uudistamaan konekantaani ja päivittelemään ohjelmia, ostelemaan alan lehtiä ja kirjallisuutta. HAMSTERINA JA KERÄILIJÄNÄ en ole raaskinut luopua mistään, miltei kaikki lähes puolessa vuosisadassa ostelemani tietokoneet jne ovat tallessa, täällä kotonani, pöydillä, hyllyillä, kaapeissa, autotallissa, kellarissa, lattioilla, pinoja päällekkäin ja vierekkäin.

Hyötykäyttö on muuttunut pääasiassa keräilyharrastukseksi, eräänlaiseksi INTOHIMOKSI iän karttuessa. Nyt olen 81-vuotias ukko ja asuskelen yksin omassa ok-talossani, voin 'sisustella' sitä mieleni mukaan keneltäkään lupaa kysymättä. Oikeastaan asuntoni onkin muiden mielestä romuvarasto, mutta minun mielestäni
" RaminRomut DIGIMUSEO ".
Kokoelmissa on kaikenlaisia kämmentietokoneita, minitietokoneita, läppäreitä, pöytätietokoneita, Applen vehkeitä, windows-laitteita, cp/m-koneita, tabletteja, satoja lehtiä ja kirjoja, printtereitä, skannereita jne jne.

Veturin kuljettaja

24082024 Tapio Strandberg

Junia virtaa kotini vieritse yötä päivää. Juuri nyt yksi niistä surrasi ohitse. Mitä näki kuljettaja? Ei juuri mitään. Sumuinen yö edessä. Isäni ja isoisäni olivat veturinkuljettajia, siis, yötä päivää. Höyrykauden veturien 60W lamppu ei valaissut kuin puskurit. Siispä aina päin tuntematonta.

Eipä kansa tiedä mitä on kuljettajan elämä. Juna ei pysähdy onnettomuustapauksissakaa kuin 1 km kuluessa, jos säilyy kiskoilla. Siis, veturissa kaksi miestä tähystää näkemättä juuri mitään. Liikenteen ohjausvaloja sitten kun alkavat olla alle 100 m etäisyydellä. Niinpä 80-100km/h aikaa reagointiin kovin vähän ja keinot pysähtyä hyvin rajalliset. Niinpä, alle jää ajoneuvoja, eläimiä, ihmisiä. Osalle kuljettajista jää traumoja.

Näin sitä vaan mennään kohti mahdollista eläkeikää. Myös kokonaisvastuu junasta lankeaa aivan kuljettajalle. Moni kuljettaja makselee korvauksia kaiken ikänsä.

Palkka. Sanovat kaidaksi. Kolmivuorotyö todella rassaa. Keli kuin keli, niin kiskoille matka käy.

Tarinoita kuunttelin lapsena usein. Minulta kysyttiin: Miksen opiskellut veturinkuljettajaksi. Ammattikoulun jälkeen opintieni oli ollut melko lyhyt. Kovin läheltä seuranneena kotimme elämää. Isä aina poissa.

Sisko Tuula

21082024 Tapio Strandberg

Kasvoi taiteilijaksi. Kävi tosin käsityöammattikoulun. Oli hetken Vuorelmalla. Oli kemikaliliikkeessä myymässä. Hoiti itsensä varsin näyttäväksi. Hän ystävällinen kaikille. Alkoi kuvanveistoa Kärpäsen omaa taiteellista kuvanveistäjää käyttäen opetukseen. Vieläkin pöytäkorkuisia veistoksia kodissani.

Hyvin liikuttavaa. Veistoksen teko todella hidasta. Tuula otti suorastaan omakseen puutarhamme kehittämisen. Sai aikaan melkoisen liikevaihdon. Piha todella täynnänsä pikkuruukkuja. Oli osan aikaa Siemenessä ja Koneessa myymässä juuria.

Kerran oli rahaa niin paljon, että karkasi Lammin Vähä-Evolle serkkunsa Reijon kanssa. Vankilakundi. Ahkera puutarhahommissakin. Kerroin Tuulalle: Jos Lammille lähdet, sinulla ei ole paluuta. Ei auttanut. Sinne Tuula meni Reijon ja 5 kissan kanssa.

Oli yksi mutta. Tyyne-äiti ikävöi yötä päivää. Halusi Tuulan takaisin. Tuula tuli lomalle talvella. Sinä aikana Reijo hankki entisen naisensa seurakseen. Käry kävi. Jouduin hakemaan kuorma-autolla Tuulan Lahteen Sanoisin: Voi helvetti. Tuula alkoi raskaasti sairastella. Pois nukkui 1992. Aivan viime metreillä Ulla Roine alkoi kietoutua meihin. Aviossa tietenkin. Tosin lapsuuden aikainen rakkauteni 9-vuotiaana. Asia meni todella mutkille. Ulla Tuulaa saattamassa arkkuunpanijaisissa. Risto Teräslinna toisena paikalla. Ulla oli ollut Ristolla mallinakin.

Ullalla yksiö Katsastajankadun kerrostalossa. Joutui niinkin käymään. Kohtasin joitakin kertoja Ullan siellä melkoisessa hellyydessä. Hän haki avioeroa. Se ei kai koskaan toteutunut, kun Heikki miehensä oli mukana Ullan rakentaessa kaksoisomakotia Sääskentu 8:aan.

Kyllin saapuminen Takalaan asumaan Leevin kanssa, katkesi Ulla-suhde. Eihän Kyllille sopinut mikään nainen muu, kuin hän. Kylli otti hoitaakseen perhehautaamme. Jo kahdesti on Kylli ollut sinne vainajaa saattamassa. Nyt puutarha aivan ränstyy. Kylli lähti kerrostaloon 2016 ja Tapio lopetti kaiken puutarhatyön. Isä Ryti katselee taivaasta, että mitä tämä tälläinen on.

Lahdessa tiistaina elokuun 20. päivänä 2024

Netissä myynnissä
Olavi Ryypön hienoa grafiikkaa

Kokoelmissani on ennestään pari teosta taiteilijalta, maisemaöljyväri ja värikkäämpää grafiikkaa kaupungintalon kulmilta. Tämä tummempi teos on hieno, ehkäpä...

Lahdessa maanantaina elokuun 19. päivänä 2024

Kärpäsen ilta 1980-luku

Tapio Strandberg

Kuljeskelen kesäillassa. Aurinko jo suunnittelee maille menoa. Harjunalustankadulta poikkean ylämäkeen, Pylväs-Heikin polulle. Ketään ei missään. Mäen puolivälissä on liikettä vasemmalla kädellä.

Omalla vierulla pihallaan astuu talosta ulos papparainen. Vanhoissa alusvaatteissa. Kantaa laskiämpäriä. Köpittää minua kohti n. 8 m päässä. Saapuu rinteen kompostille. Heilauttaa laskiämpäriä, koettaen saada lastin kompostin laelle. Ja, huiskis. Pappa lentää kuin katapultilla kompostin laelle. Uskomaton suoritus. Alan epäillä asian olevan jokin ansa. Seutu on juopottelevaa kylän osaa. Ketään ei ilmaannu.

Hiljalleen kävelen tontin yläpäähän, josta portti k.o. talolle. Varoen menen ovelle koputtamaan. Vastaan saapuu kaksi naista. Kerron asiani. Kompostilla on pappa seljällänsä. Alkaa parku. Eihän pappa saa lähteä ulos. Tulevat ovelle katsomaan. Asia totta on. Astelen portista, ajatellen mennä osuuskaupan mäelle ja kotiin.

Lahdessa maanantaina elokuun 19. päivänä 2024

Vesijärvi jäätyy 1980-luku

Tapio Strandberg

Ollaan jo lokakuussa. Vesijärvellä ei enää veneitä. Meille tarjottiin mahdollisuus lähteä vanhalla keskimoottorilla Rauten mökille. Omistaja kaverineen meni toisille mökeille saaren itärannalle.

Jopa oli outo menomatka. Meille Raijan kanssa määrättiin etukajuutta. Sinne pääsi etukannen luukusta. No niin. Edessä mylläsi iso olympia. Vettä roiski öljyineen ilmaan. Melko ahdistavaa.

No, Enonkärjen laituriin saavuttiin ja vene jäi laituriin. Aloimme Raijan kanssa tutkimaan talvista tunnelmaa. Aioimme yöpyä saunalla. Siellä iso Misa-kiuas, jonka ostin joku vuosi sitten. Suurin silloisista. Aiemmin nurkassa sijaitsi Kastor.

Kuljeskeltiin. Katsottiin hyvin ovet. Kiinni olivat. Ikkunat ehjät. No niin. Jo aluksi laitoimme kunnon praasun kiukaan pesään. Sitä tulta pidettiin yllä koko yö. Eipä lämmennyt sauna ei patjat, jotka lainasimme huvilalta. No, halkoa kului runsaasti. Keiteltiin tuvassa kahvit ja senkin isoon leivinuuniin rankasti koivua. Valtaisa kiviraunio. Hitaasti lämpeni.

Menimme Raijan kanssa vallan saunan katolle. Se olikin ensi kerta laatuaan. Näkymät melkoiset moneen suuntaan. Kaksi piippua ja savut molemmista. Hieno tiilikatto. Uimahuone se nökötti laiturin päässä ja vene, jolla saavuimme. Ikivanha romu.

Yö tuli ja meni. Saapuivat kaverimme mökeiltään. Alettiin suunnitella Lahteen lähtöä. Ja, kas. Järvi onkin jäässä. Eipä muuta neuvoa. Kone saatiin käyntiin ja Tapio lastauksen jälkeen etukannelle jäätä särkemään pitkällä airolla. Eityisen epäillyttävää. Kuinka tästä selvitään. Löytyi se avovesikin.

Niinpä jouduimme jälleen petroolin huuruun etukannen alle. Olympia jurskutti. Jää rohisi keulalautojen takana. Ajattelutti melkoisestti. Entäs jos lauta pettää. Mitään pelastusta ei ole tarjolla. Kumma kyllä. Hengissä Lahden laituriin. Luojaa kiittäen poistuimme Raijan autolla koteihin.

Lahdessa tiistaina elokuun 6. päivänä 2024

Netistä löytyi mielenkiintoinen norjalaispostimerkki, ystävyyskaupunkitoimintaa sekin...

Lahdessa maanantaina heinäkuun 29. päivänä 2024

Kotipihan näkymiä hetki sitten,
kävin postilaatikolla kännykkä kourassa...

Lahdessa maanantaina heinäkuun 29. päivänä 2024

Maailmallakin tapahtuu tänään kaikenlaista
Klikkaa kuvia tai linkkiä - firstpost.com

Lahdessa perjantaina heinäkuun 26. päivänä 2024

Hieno kortti kotikaupungista

Sen oli postittanut vuoden 1981 messuvieras kotiväelleen! Klikkaa kortti JÄTTIkokoon...

Lahdessa perjantaina heinäkuun 12. päivänä 2024

Peräkonttikirppis satamassa

Löysin arkistoistani Strandbergin Tapion ottaman valokuvan, ikää taitaa olla 5-10 vuotta? Kansaa ja kauppiaita runsaasti.

Tämä kuva vaihtuu tunnin välein, testasin Sony Mavica-digikameraani kesällä 2006... CLICK THIS LINK TO SCROLL ALL THIRTEEN PHOTOS HERE AT ONCE

W N . C O M = M A A I L M A N U U T I S E T

GOOGLE.COM

+ + + + +

Lahdessa tiistaina kesäkuun 18. päivänä 2024

Elokuvateatteri Hämeessä kävin lapsena 1950-luvulla non-stop näytöksiä katsomassa, monta peräkkäin yhdellä lipulla...

Uutiskatsauksia maailmalta, Disneyn piirrettyjä, musiikkia jne. Esitys kesti tunnin, salista sai poistua tai jäädä seuraavaan näytökseenkin.

Lahdessa maanantaina kesäkuun 17. päivänä 2024

Vilkaise v.2010 LAHTELAISTA.NET-juttuani
- muistelin silloin
ROINEEN KUSTAATA (ranskan ja saksan opettajani lyseossa 1950/1960-luvulla) ja
LEHTOLAN ERKKAA (lahtelainen yhteiskoululainen tamperelaisen Aamulehden kulttuuritoimittajana)

+ + + + + + + + + + + + + + + +

Lahdessa kesäkuun 12. päivänä 2024

1960-luvulla lyseolaisena oikaistiin
alatorin kautta puukirjastoon, Maneliin...

Jossainhan se ruokatunti piti viettää, kuunneltiin Rukkas-Anttia torilla, ostettiin ohuita lihariisipiirakoita torimummoilta, painuttiin Maneliin tai Sinuheen kavereita etsimään, lukusaliin Lifea ja Timea selaamaan. Ja sitten taas takaisin kouluun juoksujalkaa, ettei myöhästyttäisi...

Lahdessa kesäkuun 10. päivänä 2024

Tänään maanantaina 10.6.2024 UUDISTIN signalpenpals.net-sivustoni kokonaan... Lehdentekijänä 'palasin juurille', tein Signalista taas tavallisen vanhanaikaisen tabloid-sanomalehden näköisen, kaikki turhat liikkuvat välkkyvät pyörivät etc elementit karsin pois. Miksikö? - NOPEA, SELKEÄ, SIISTI, TOIMIVA, siinähän niitä tavoitteita.
TESTAA UUSI SIVUKOKO, KLIKKAA LINKKIÄ - signalpenpals.net

search engine and directory

Lahdessa toukokuun 30. päivänä 2024

Lyseon tyttö EU-parlamenttiin...

Jos aiot äänestää europarlamenttivaaleissa, suosittelen tietenkin lahtelaista ja lyseolaista, vaikka muualla nykyisin asuisikin. Kuva vuodelta 2013, kun me seniorit pääsimme vanhan lyseon uusittuihin tiloihin tutustumaan

1964 KIRJOITTANEET POIKALYSEON RIEMUYLIOPPILAAT V. 2014 - 8a - 8b - 8c

Lahdessa toukokuun 20. päivänä 2024

Kahdeksankymppisten kokoontumisajot Kiveriössä

Kuntoliikuntaa harrastavat Kariniemen pojat eli Lyttisen Lasse ja Walleniuksen Pelle polkaisivat keskustasta tänne 'maaseudun rauhaan' vanhoja 1950-luvun aikoja muistelemaan. Moottoripyöriäkin muisteltiin, 350cc Jawaa, Laren Triumphia, Hurmeen hurjasteluita, Roverin kylkeen kolaroinutta kuskia. Lähiasukkaiden ammatteja ajateltiin, oli postin johtajaa, huonekalutehtailijaa, oppikoulun rehtoria ja opettajia, tuomareita, lääkäreitä, lasitehtaan johtajaa, Ruotsin konsulaattia, vaikka mitä - pikkutaloissa isoja pomoja! Ja joitain tyttöjä, tietenkin... Pojat on poikia.

Perjantaina 17. päivänä toukokuuta 2024

Kotipihalla kännykän kanssa...

Tistaina 14. päivänä toukokuuta 2024

Lapsuuteni maisemaa 1947-59,
KLIKKAA JÄTTIKOKOON !

1947-59 kuvan seutu oli lapsuusmaisemaani - KLIKKAA JÄTTIKOKOON !
- Kariniemessä, veskujen rannoilla, kisapuistossa kaikki aika lapsena vietettiin kavereitten kanssa, kuvan punatiilistä lyseota kävin 1954-64, vanhempi tyttäreni kirjoitti yhteiskoulusta, lapsenlapsenikin kirjoitti lyseosta, vaimon ja äidin lapsilleni löysin Vääksynkadun varrelta, Päijänteenkadun punakattoisessa kerrostalossa asuu nyt jälkikasvuani, vaimoni oli aikoinaan tennis- ja squashhallin kahvilayrittäjäkin... Hieno kuva, hienot muistot. - Kirppisdioja, k55

Myöhemmin siirryttiin urkin ja Teivaalan kautta keskustaan korttelia kiertämään ja paikallisia ravitsemusliikeyrittäjiä rikastuttamaan... Ja kivaa aikaa oli sekin, ennen perheen perustamista. Kultainen nuoruus, kultaiset muistot.

Torstaina 9. päivänä toukokuuta 2024

Taidetta Lahdesta ja maailmalta, klikkaa linkkiä ramintaidekokoelma

Sunnuntaina 5. päivänä toukokuuta 2024

Mitä tänään katsoit telkusta?

Klikkaa kuvaa ja näet suurena mitä minä katselin iltakymmenen tienoilla ruudulta.

NÄISTÄ LINKEISTÄ VOIT KATSELLA
YLI TUHATTA iTV-KANAVAA
TIETOKONEESI RUUDULTA. KLIKKAA!

Tiistaina 29. päivänä huhtikuuta 2024

Sama pää kesät talvet...

Ehkä ei sittenkään, mitäpä jos tilaisin sutjakan parturineitosen kotikäynnille?
Viimeksi nuorruin vuositolkulla, miltei kädenkäänteessä !

Lauantaina 27. päivänä huhtikuuta 2024

Muistellaan vähän vanhoja juttuja...

1966 Etelä-Suomen Sanomat etsi ilmoitustoimittajaa

Olin asevelvollisuutta suorittamassa aliupseerikoulussa Parolassa, toimisto-au kompppanianvääpelin apulaisena, alikersantti, hakupaperit postiin.
Ylioppilas lyseosta: kuvaamataito 10, Suomen kieli kirjallinen esitys 9, sielutiede ja filosofia 9; kaupallinen koulutus yo-merkonomi. Muistaakseni liitin mukaan myös työtodistukset Lahden Puunjalostuksesta - Kivekkään yritys ja Luhtasen tehtaan varastohommistakin, armeijasta komppanianvääpelin suosituksen ja oman Signal-lehteni näytenumeron, olin julkaissut sitä jo 6 vuotta.
Kaikenlainen lehdenkustannustoiminta ja kirjapainotekniikka kiinnosti suuresti, siis sopiva mies ilmoitustoimittajaksi. Tulin valituksi Etelä-Suomen Sanomiin vuonna 1966 hakupapereitteni perusteella, ilman haastatteluja.

International Newspaper Promotion Association USA eli INPAn jäsenenä olin opiskellut sanomalehtien markkinoinnin kehittämistä ja sitten päätin kertoa ESS:n johdollekin miten ilmoitustilaa saataisiin enemmän kaupaksi ja levikkiäkin kasvamaan. INPAn jokaviikkoiset jäsenlehtykäiset sisälsivät runsaasti arvokkaita vinkkejä, hyviä tuloksia tuottaneita kampanjaesimerkkejä ja ilmoituksia. Olisipa vähän enemmän aikaa luovalle ja visuaaliselle ilmoitusmarkkinoinnille... Panin ajatuksiani paperille ja lähetin nivaskan ESS:n silloiselle pääjohtajalle, Ukkosen Jaskalle, pohdittavaksi.

KLIKKAA TEKSTIT SUUREMMIKSI, UUTEEN IKKUNAAN...
Ilmaisjakelulehdet > painaminen> alennukset > hinnoittelu > levikki
> kuvauspalvelut > tilastot > väri-ilmoittelu > repro > oma mainonta
> ammattilehdet > asiakaspalvelu > takaisin keskustaan > oma tietokone

ESAN HALLITUKSEN TIEDOTUS

Terassivaunu

22042024 Tapio Strandberg

Päähänpisto. Tapio Tahtoo hinattavan vaunun. Siihen seinän levyisen ikkunaluukun... Se hinattaisiin Jeepillä suunnitellusti Lahden satamassa, Niemen satamassa.

Mikä se olisi? Se on osto- ja myyntivaunu. Myy kaikkea luukulta ja muualtakin. Tieto kulkee. Luukulla aina tiedetään mitä on kaupan ja missä. Veneet ensisijaisesti asiana. No, menee siinä jokinen autokin. Tieto on valtaa. Niin. Pitää olla kahviautomaatti ja hiukan jotakin tykö. Ulkonäköön ilmeisesti välkkyvä valo. Sillä onhan luukkuherra jossakin asioillakin.

Luukkuherra todellinen välittäjä. Aivan kaikkea kulkee. En juurikaan näe tehtyä kaupan kohdetta. Olen vain yhteensaattaja ja sopiva väliraha mahdollistaa toiminnan. Tulee jo kiirehtiä. Toukokuussa kaikki alkaa. Laitetaan sana kiertämään.

Maanantaina huhtikuun 22. päivänä 2024

Tänä aamuna kuulin Radio Voimassa hautaustoimiston äänimainoksen...

'Kuolkaa tänään, me hautaamme Sinut huomenna, arvokas ja asiantunteva palvelumme kaupungin keskustassa'.

No, ei se mainos tietenkään näin mennyt, mutta palautti mieleen vanhoja asioita. Kun menin ESS:iin töihin 1966, minulle tuotiin kerran asiamiehen hautajaisaddressi tekstattavaksi, piirustusnumeronihan oli 10 yo-todistuksessakin. Kävin ostamassa tussiteriä ja tussia kirjakaupasta ja ryhdyin hommaan, ei ollut tekstaaminen minun alaani, hävetti vähän. Toisenkin kerran addressi tuotiin huoneeseeni, otin kirjekuoren mukaani ja lähdin 'kaupungilla käymään', menin Vapaudenkatu kakkoseen Nurmen Kukkaan ja Hautaustoimistoon. Siellä nuorehko naispuolinen asiakaspalvelija kertoi tekstauksen onnistuvan sekä addresseihin että seppelenauhoihin, ja näytti mallitkin. Jätin työn tehtäväksi ja pyysin lähettämään laskun Esan Kirjapainoon, kassanhoitajalle.

Maanantaina huhtikuun 15. päivänä 2024

© 2024 signal@sci.fi - B28f2

Nyt on arkisto järjestyksesssä,
tässähän ehtii vaikka lehteä lukemaan.
Viikon päivät sitten ostin
TAIDETTA, JA PALJON...
Teidän lukijoiden iloksi !

Julkaisen näitä taideteoksia kaikilla webbisivustoillani - siis
www.lahtelaista.net - www.signalpenpals.net - www.facebook.com/raimo.kaarna
pikkuhiljaa, tietenkin juttujen aihepiiristä riippuen. MINULLE KALLISTA LYSTIÄ, SINULLE ILMAISTA !

Torstaina huhtikuun 4. päivänä 2024

KUUNTELEEKO KUKAAN NYKYÄÄN RADIOTA? RADIO VOIMAA VAI YLEÄ?
Vai onko niitä muitakin? Lyseossa 1950/60-luvulla olin kielilinjalla - suomi - ruotsi - englanti - saksa - ranska... Arvaa puhunko niistä mitään 'sujuvasti' nyt 81-vuotiaana. MUTTA KUUNTELEN NIITÄ KAIKKIA SUJUVASTI vaikka en mitään ymmärtäisikään, tai ehkä joitain irrallisia sanoja sieltä täältä sittenkin.
Klikkaa www.radiomap.eu -linkkiä ja valitse avautuvalta uudelta nettisivulta mieleisesi maa, kaupunki, kieli tai radioasema ja käännä volume kaakkoon...
Kartan oikeassa alakulmassa näkyvää pientä maapalloa klikkaamalla pääset muidenkin maanosien radioasemia kuuntelemaan.

Suosittelen Sinulle - 'umpisuomalaista' järviradiota - nettiselailun taustamusiikiksi vanhoja kotimaisia ikivihreitä ja suomenkieltä....

Suomalaisiakin radioasemia löytyy runsaasti - www.radiomap.eu/suomi

* FINLAND PRESS * FINNISHNEWS * HELSINKITIMES * DAILY FINLAND

Maanantaina maaliskuun 18. päivänä 2024

Kaunis aurinkoinen aamu, elämää miltei pihapiirissä, avatusta ikkunastani kuvasin aamulla huomioliiveissä liikkuvia lastentarhalaisia. Iloisia ilmeitä ja reipasta jonomarssia... Uutta valkeata lunta parisenkymmentä cm.

Nämä kuvat vaihtuvat pian = 4x3 erilaista...

Olin Etelä-Suomen Sanomissa 1966-1989
- sain uuden työhuoneen keskustassa 1985

ESAN HALLITUKSEN TIEDOTUKSIA 7/85

LUONTOKUVIA LAHDESTA, VAIHTUU TASATUNNEIN - KUVAAJA RAIMO KAARNA LAHTELAISTA-UUTISIA-NEWS - SIGNALPENPALS-PITNIK-FI

Aikuiset naiset puutarhapileissä Karjalankadulla, kuvaaja Raimo Kaarna 2005

VUONNA 2013 ISTUSKELTIIN STRANDBERGIN TAPION KANSSA KIRPPIKSEN KAHVILASSA SOPENKORVESSA.

Manni

20.02.2024 Tapio Strandberg

Koneenrakentaja jos kukaan. Todella aikuisiässä. Rotevassa kunnossa. Aina hymyssä suin. Toimi RAUTEN kakkien koneiden remonttimiehenä. Säyseys piti hänet suosittuna.

Näin jatkui vuosia. Kunnes koitti matkavuosi. Manni otti vastaan asennustyönjohtajan homman Tanzaniassa. Liekkö ensimmäinen ulkomaan työmatka. Hänelle lyöttäytyi tosi reipas nuorukainen kumppaniksi.

Niinpä tultiin perille. Lentokentällä vastassa kehitysavun auto. Hyvin pitkän ajon jälkeen oltiin perillä alkuasukaskylässä. Alkoi selvitä töiden kulku. Muutamia mustia tarjolla mutterin vääntöön. Käytännössä kukaan ei osannut mitään. Kuljetusliike oli raijannut paikalle koko sahalaitoksen koneet. Sinne viidakkoon sen piti nouseman. Purettiin pakkaukset.

Todettiin kylän elämisen meininki. Valtoi tankki autollisen jotakin viljapohjaista hieman käytettyä juomaa. Niinpä sallimuksen mukaan juomingit alkoivat lau-aamulla ja jatkuivat myös sunnuntain. Remu oli valtava. Yhden kerran illalla saapui asentajien majalle räyhääviä humalaisia mustia.

Lukittiin ovi. Tulijoilla käsissään Machete-veitsiä ja muuta uhkakuvaa. Ovea hakattiin. Mannilla oli turvallisuutta varten pistooli. Hän ampui yhden lippaallisen oven yläosiin. Melu vaimeni ja loppui. Mitään ei olisi ollut tehtävissäkään. Alkoi työaamu. Oli saatu pystyyn raamisahan runko. Manni opetti yhtä mustaa kiertämään kiintoavaimella isoja muttereita kiinni. Musta mies lauloi. Kohta miess joutuu perässä. Se mutteri ei mene kiinni. Osoittautui. Musta oli unohtanut mihin suuntaan tuli mutteria kiertää ja tehtävä ei siis onnistunut.

Sen kaltaista kaikki tekeminen. Kaikki tehtiin moneen kertaan. Alituisessa valvonnassa sahalaitos sitten valmistui. Piti olemaan kaikkien aikojen juhla sen kunniaksi. Joku maksoi ja humala oli syvä.

Niinpä Manni palasi Vesijärvenkadulle. Kohtasi tuoni. Manni menossa aamiaiselle kaupungille, kun lyyhistyi kohta Veskulle saavuttuaan ja poistui laatuasentajien kirkkokuoroon.

++++++++++++++++++++

1950-luvulla Karjusaaren edustalla

Pilkkijät ovat Tammiston perhettä, kuvan lienee ottanut siitä puuttuva lasteni äiti Tuula. Vasemmalta Lempi, Terttu ja Reino - anoppi, käly ja appiukko. Perheen mökki oli Askon yhteisalueella tuolla ylhäällä kalliolla.

LAHTELAISIA NÄKYMIÄ JA IHMISIÄ, ITSESTÄÄN VAIHTUVIA PIKKUKUVIA...

Elettiin sitä ennenkin, 1950-60-luvuilla

ENSIRAKKAUS JA TOISIA RAKKAUKSIA - LINJA-AUTOILIJAN TYTÄR RIPPIKOULULEIRILTÄ, ASKO TAVARATALON MYYJÄTÄRNEITONEN. KISAHEILA HYVINKÄÄLTÄ, KESKUSTAN KIVITALON YLIOPISTO-OPISKELIJA, JA UUDELLEEN ENSIRAKKAUS... KULTAINEN NUORUUS, KAUNIITA MUISTOJA.

CLICK BELOW, WATCH
1.000+ iTV-CHANNELS

KLIKKAA TÄTÄ RUSKEAA TEKSTIKENTTÄÄ, UUSI AVAUTUVA IKKUNA SISÄLTÄÄ LINKIT YLI TUHANTEEN TV-KANAVAAN JA WEBBIKAMERAAN YMPÄRI MAAILMAA

Visit also signalpenpals.net

Vaunuja satamaan

1702024 Tapio Strandberg

Todella. Avoimia rautatievaunuja satamaan 3 kpl. Sellaisia mustia ja puhuttelevia. Ei satama voi olla ilman niitä. Ne olivat sataman joka päivää jo 1800-luvulla. Satama on aivan alaston ilman niitä. Siis, kolma kappaletta.

Osaan rakennuttaa mekanismin, jolla voidaan vaunut kesäksi satamaan toimittaa traktorilla hinaamalla. Niissä lapsille oivallinen kiipeily- ja oleskelupaikka. Niistä kuvastuu sataman oman henki.

Ajatelkaa. Vaunuja aiemmin kesällä jatkuvana kiertona satoja. Eikö Lahden kaupunkilainen muista lainkaan menneisyyttä. Puuttuu samalla hinaajat ja tukkilautat. Myös matkustajalaivat lukuisine lähtöineen joka päivä.

++++++++++++++++++++++++++++++

Höyryä lapsille

12022024 Tapio Strandberg

Lapsuuskotini aivan rautatien vieressä. Niinpä monenmoiset leikit lähellä kiskoja. Olihan lapsella vaihtelua. kun juna sujahti ohitse. Ei niitä kovin usein 1940-luvulla mennyt päivässä. Kodin kohdan ratapenger lapioitu kultaisesta hiekasta. Mukava sitä oli kaivella. Jopa lähimmän raiteen alle tunneli. Se tosin oli teollisuusraide ja vähemmän käytössä.

Jotenkin villitsi sekin, kun Hennalan ylikäytävälle vain muutama 10 metriä. Kiskojen luona oleillen näki parhaiten. Oli myös ratavartija resiinoineen. Heiltä sai aina kyytiä mikäli jäi vähänkään viivyttelemään kiskoille.

Meidän kadun lapsilla ei todella ollut leikkikenttiä, ei juuri kavereitakaan. Niinpä monasti päivässä oleilimme kiskojen lähellä. Hyvin tiesimme höyrysuihkusta veturin sivulta, kun kuljettaja havaitsin meidät taas leikkimästä lähellä kiskoja. Jo huomattavasti ennen kohdallemme saapumista, alkoi veturista isolla pauhulla syöksyä höyryä, jopa 6 m leveydeltä. Kuumaa se olisi. Toki, melko viime tinkaan poistuimme. Olihan sekin jännittävää.

Sellainenkin muisto. Koko perheellä koti koivikossa ja kuulemme ison veturin saapuvan Lahtea koti. Vauhti suorastaan loppuu. Ukko-Pekka pysähtyi vaunuineen juuri meidän kohdalle... Mitähän se puuhaili? Isä veturinkuljettajana neuvoi. Nyt sen pannuun nostetaan painetta. Aikansa puhkuttuaan, veturi alkaa elää. Tuhauksia ja pauhua, tuossa aivan edessä. Kolme akselistoa herää eloon. Ne 180 cm korkeat pyörät. Ja, komeaa on. Isot tuli suihkut, pyöristä lentävät ensimmäisestä vaunusta kauas taakse.

Ja puhkuen matka jatkuu. On lievää nousua kiskojen mäessä meidän kohdalla ja se jo kaukaa alkanut. Höyryä oli kulunut. Pysäkki sitten meidän kohdalle. Mikähän lie syynä. Veturi oli todella Ukko-Pekka. Raskaita junia vetää aina *Truman-mallinen veturi. Ukko-Pekka on laadittu kiidättämään vain matkustajajunia. *) Truumannis oli 4 vetävää akselistoa ja pyörät vain hiukan ylitse 1 metri.

++++++++++++++++++++++

Liikenainen

16022024 Tapio Strandberg

Oli tarvetta klapipuille. Talvisaika.

Lehdessä ilmoitus: Myydään 30 m3 koivukalapia. Sijainti tuolla koillis-Lahdessa. Neuvottelin serkkuni perheen mukaan omalla autolla ja peräkärryllä. Talviaika ja lunta riittämiin.

Osasimme perille. On saavuttu ison omakotitalon eteen. Lähden soittelemaan ovikelloa. Ovelle ilmaantuu melko lihaisa vanhempi nainen. Esitän asiani eli klapien mahdollinen osto. Saamme opastuksen alakertaan. Melko sokkeloisen kellarin perältä todella löytyy iso puuliiteri. Totta kyllä. Koivuklapia todella valtaisasti.

Alamme tarkastella koivukasoja. Kuinka ovatkaan koivut liiteriin joutuneet, kun kasoja hiukan penkoen löydän runsaasti hometta. Mitä sitten onkaan siellä kasan pohjilla. Tarkastelen mahdollisuuksia saada koivut ulos jä kärryyn. No, ensin melkoinen kynnys. Hiukan käytävää ja toinen isohko kynnys. Ovelta katselen autoille päin. Hoh hoijaa. Kokolailla jyrkkä kapea railo. Aurinko todella paistaa. Ihana sää.

Mutta. Hintakin kohdallaan vaan eipä meille tämä työmäärä ole kohtuullinen ja se home. Käyn keskustelua matamin kanssa. Saan tietää hänen olevan liikenainen Vesijärven kadulta. Hiukan mietin mikä on kauppansa siellä. Työoaikkani on samalla kadulla ja tunnen nurkat. Matami ylistää liikeemiestaitojaan. Niinpä kuitenkin kävi: Kieltäydyimme kaupasta. Hiukan motkotusta saimme paluumatkalle. Liikenainen jäi klapiaan kauppaamaan.

LAHTELAISTA.NET-SIVUSTON JULKAISIJAN RAIMO KAARNAN PERHE 'PERHE ON PAHIN' - TUPU, RAMI, KATI JA KIRSI - 2023 LOKAKUU

Jouluntunnelmaa Kiveriössä 1999

Äiti oli saanut kotiin kauniin kuusen, vakiopaikalle takan vierelle.
Ehkä minunkin pitäisi käydä aito tuoksuva kuusipuu jouluksi jostain hankkimassa?
Paikka tietenkin entinen...

Pimenevässä syysillassa kaarnanpalasia...

-Vuonna 2010 - Rami ja Tupu > Kati, Kirsi ja Kiki > viulisti Lumi

Olen nuori viehkeä nainen

09022024 Tapio Strandberg

Mistä tupsahdinkaan Lahden satamaan, ja keltaiseen paviljonkiin. On hieman varhainen kevät ja joudunkin olemaan aivan yksin. Kevyt tuuli Vesijärveltä.

Tähyilen ympärille. Ketään ei missään. Paviljonki on auki. Kierrähdän sisään ja nautin yhden kahvin. Lettu houkuttaisi. Ei nyt sentään näin varhain. Käveleskelen laitureille. Laivat hieman keinuvat vähäisessä aallokossa. Eikö todellakaan täällä ole ketään.

Astelen Sibeliustaloa kohti. Olen jo lähellä pyöreää ponttoonilaituria. Ja kas. Askelmilla istuu kuulu kirjailija Saarinen. Hänen aluettaan on linnut Vesijärvellä ja sodanaikainen lentotoiminta. On kirjoittanjut jo 3 kirjaa. Täydellisiä historiateoksia. Tiedän hänellä olevan väistämättömät 2 pulloa kossua repussa. Siinä hän istuu yksin reppunsa kanssa. Saavun luokse. Puheita ei tarvita. Tunnemme toisemme. Otamme pienet huikat. Juttu alkaa kulkea.

Joitakin töihin meneviä puikahtaa kävelykatua pitkin töihinsä. Himmeä aamu jatkuu. Meitä ei häiritse lokitkaan. Ovat laiskalla tuulella. Ilma on himmeä. Annamme ajan valua pois. Olemme paljon maailmaa nähneet. Annamme se riekkua kuin tahtoo.

Me kuuntelemme Vesijärveä, sen laineilla sentään laivattiin tuhansia koivutukkeja vuosittain tuohon, aivan viereisiin sahalaitoksiin. Osa niistä päätyi Tornator-tehtaan koneisiin ja niistä valmistui lankarullia. Nyt kaikki entisyys on vaipunut unhoon. Vain me kaksi osaamme seurata historiaa.

Miten olen tässä. Olen Tapion lähetti. Hän se pyöräili monasti Saarisen luokse ja elkeet samat, jotka minulle on ojennettu. Tapio ei koskaan ottanut Saarisen pullosta. Juttu vain selkeni ilman Jaloviinaa.

Tohdin lähteä kohti Ruoriniemeä. Ilma on himmeä ja kolea. Kovin vähän rantaraitille kulkijoita nyt kun töihin lähtijät jo menivät. Jotkin uskaliaat käväisevät aamu-uinnilla, tuolla missä rivitalot miltei rantaan ulottuvat. Istahdan sielläkin penkeille. Täydellinen rauha. Ei häiritse vaikka aamutakkisia joitakin vaeltaa ohitse uimasille.

Hanhet ovat saapuneet. Ilmeisesti kesän mittaan ne valloittavat koko laguunin. Uimakansa alkaa jo väistellä.

Merkillisen vähän kansaa liikkeellä. Jokin polkupyörä suhahtaa ohitse. Ajaudun aivan Ruoriniemen kärkeen. Täällä Tapiollakin on tapana poiketa. Silmäilee kaiholla Enonkärkihuvilaa tuolla 3 km päässä. Siellä se valkoisena esiintyy nytkin.

Jatkuu ja jatkuu

09022024 Tapio Strandberg

Lahden Vesijärvenkadulla oli metalliyritys. Valmisti ihan mitä vaan. Oli saanut valmiiksi 4 sisävesilaivaa. Myöhemmin eläkeläiset kertoi uuden yhtiön astuttua valtaan: Kyllä laivat oli hyviä. Hinta vaan aivan alhainen. Konkurssiuhka toi pankin lähettämän insinööri Schwartzberg Helsingistä Hietalahden telakalta. Hän oli laivanrakentaja. Tutustuttuaan tilanteeseen, aloitti uudistuksia. Ei enää laivoja. Ja olihan niiden valmistus sisämaassa pulmallista. Vaikka tehtaan pihaan tuli kapearaiteinen rata. Sillä tosin vietiin laivan lohkoja Vesijärven rantaan. Niitattiin siellä laivaksi.

Oli Venäjän kauppaakin. Venäjän armeija tarvitsi vaikka mitä. Mm. sairaalasänkyjä loputtomiin. Samoihin aikoihin, Hollolan Pyhäniemen tehdas valmisti tammesta tykin pyöriä. Lahden seutu todella yksi sotavarustuksen alueista.

Tuotteiksi asettui raamisahat sahalaitoksille. Siihen tarvittiin ehdomasti valimo. Niinpä ponnistelut johti myös vaneritehtaiden viilusorvien valmistukseen.

Kaikki tuli piirtää suunnitteluosastolla. Lie aluksi ollut varsin pieni. Silloin puinen pääkonttori oli Vesijävenkadun varressa. Viereen istutettu lehmuksia. Sekin melko ihme. Lehmukset ovat edelleen vallassa 2024 vuonna. Valimokin rakentui aivan kadunvarteen. Vastapäätä alkoi hahmottua puisia asuintaloja. Silloisessa Lahdessa alue oli vallan laitakaupunkia. Orastavalle torillekin 500 m. Vain muutamia kivitaloja keskustassa. Liekkö vielä muita kuin kaupungintalo, ehkä myös Kotila torin kupeessa.

Toki rakentaminen kiihtyi. Saapui venäläinen varuskunta. Tsaari edusmiehineen osti etelä-Suomesta hyvin lukuisia maa-alueita. Niille rakennettiin sotilasvaruskuntia Venäjän piirustuksilla ja työn johdolla. Niinpä Hennalan tila myytiin 1910. Alkoi raju rakentaminen v. 1911. Tuhansia sotilaita ja työmiehiä saapui Lahden alueelle. Kauppa vilkastui aivan räjähdysmäisesti. Niinpä keskustaan alkoi kiihtyvästi kertyä uusia kivitaloja.

Sittemmin Raute Oy:ksi nimetty yritys kasvoi mukana. Pieni konttorirakennus jatkettiin kaksin verroin pidemmäksi. Huonekaluteollisuus läheni. Kulmakadulle puusepänliike. Sammonkadulle samoin. Niinpä Rauten tontille rakennettiin lämpövoimalaitos. Höyryä ja lämpöä tarvittiin. Tehdashallit lisääntyivät. Iso piippu ilmaantui myös Sammonkadun tehtaan pihalle. Niinpä piippuja jo kaksi melko lähekkäin. Suomi kohtasi uuden sodan. Töiden määrä lisääntyi. Miehiä rintamalle ja naisia tilalle. Poikasiakin.

Saatiin tai oikestaan valtio käski aloittaa tykkikranaattien valmistuksen. Rauten pihalle rakenttiin huomattavan suuri harmaatiilielementtinen varasto. Siellä sorvattiin ja viimeisteltiin ammukset. Työ oli yötä-päivä- työtä. Perustettiin sorvaamo myös Joutjärven rantaan. Sota senkun kiihtyi.

Ostettiin Sopenkorven nousevalta teollisuusalueelta tontti. Aie valmistaa varsikäsikranaattien varsia. Juuri kun tuotantoa olisi voitu aloittaa, sota loppui. Mitäs nyt? Kysymys joka tehtiin varsin usein. Elämässä kun kaikki muuttui nopeasti päätettiin aloittaa huonekalujen valmistus. Oli Rauten omassa tuotannossa myös puusepän koneita. Siispä, tuotannot alkuun. Aluksi oli kolmikerroksinen todella mallikas tehdas. Myöhemmin se sai 2 kerrosta lisää.

Ja, niinpä tietysti. Teollisuusraiteen toiselle puolen rakentui S-ryhmän huonekalutehdas. Alettiin tuntea nimellä Vakiopuu. Siispä satoja ihmisiä asettui molempiin töihin. Sopenkorpi Oy tarvitsi oman sahalaitoksen huonekaluteollisuuden tarpeisiin. Sinne takapihalle se pystytettiin. Koivulankkua alkoi syntyä. Niinpä Sope sittemmin kehittyi jopa Suomen kolmanneksi suurimmaksi huonekaluryhmittymäksi.

Konttoritarve iski kovasti. Suunnittelijoita iso liuta. Niitä ripoteltiin kaupungille lukuisiin kerrostaloihin. Tähän pulmaan rakennettin komia 3-kerroskonttori edelleen 1962 Vesijärvenkatu 23-25. Nyt oli olevinaan tilaa aivan liikaa. Varsin pian totuus paljastui. Iso ja komia konttori alkoi olla pieni. Vesijärvenkadun tontti alkoi olla täyteen rakennettu. Sitä se kansainvälistyminen teettää.

Oli ostettu tulevaisuutta varten 13 ha tontti Nastolasta. Pian alkoi sinne nousta betonihalleja. Niinpä v. 1987 valmistui myös aivan uusi 5-kerroksinen pääkonttori. Sain käskyn muuttaa ulkomaanlähetyksen toimistoni sinne, kera kauniin sihteerin.

Täydellinen punatiilirakkauteni jäi Vesijärvenkadulle. Sielläkin muutosta. Koko konepaja lopetettiin. Kaikki toiminta ajettiin alas. Sekin kumma päivä tuli. Kaivinkoneet mursivat Vesijärvenkadun toimistot kaikki. Valimon rakennus muodostui Wanhaksi ravintolaksi ja koko itäinen osa olikin S-ryhmän K-Superia, siis siellä mistä ennen junia lähetin kauas Siperiaan tai meren rantaan.

Kaikki muuttuuu. Mitä olisi edessä? Aina vaan tulee laajentaa. Nyt Rautella yhteistyöympäristöä ympäri maapalloa. Jopa alkaa ihminen kokea pienuutta. Maapallo vaan pyörii. No, jaa. Rautatie. Nastolassakin toki oma raide. Sain siellä lastattua kerrallaan 13 Venäjän vaunua.

Astui voimaa presidentti Putinin valta. Suomen raja kiinni. Eipä kulje rautatien vaunut itään. Aina kaikki muuttuu. Kattellaan nyt... Tsaari rakennutti rautatien Suomeen, ja suomalaiset maksoi. Täydellinen organisaatio olisi valmiina. Kauanko sitä on varaa olla käyttämättä?

JUST COPY THE TEXTS AND WRITE YOUR OWN INFO
and then send it as email to signal@sci.fi
I will copy your email text in a few minutes or hours and
you will see it on this page of www.signalpenpals.net
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
Name, age, sex: Address, COUNTRY: Email: Homepage: Education: Occupation: Languages: Hobbies: Signal is: Your message: Your photo:

All the photos received are cropped to suitable size or suitable view. The more real surroundings, local beautiful buildings or scenery are seen in the background the more interesting is the photo. And it is given also bigger size here... Most readers prefer seeing in what kind of neighborhood you are living in. A passport photo will be small in our columns, too.
Porno, politics, begging, 'business offers' - investment consults, loan sharks, human trafficers etc - NOT accepted. NO prisoners, NO phone numbers accepted.

Olavi Ryyppö, Terho Apponen, etiketti ja juliste...
Näkemyksiä Lahden kaupungista.
Taidetta talostamme...
Teokset 50-100 vuoden ikäisiä, kaikki?
Savilautasia, metallipinssejä, lasituhkiksia
- kaikkeen kaupungintalo on ikuistettu.

YOUR ADS FREE! > ILMOITA !

SIGNAL is a website for those looking for foreign penpals or swapping contacts for collectors. Advertising is free for private persons as far as the contents is legal and the text is polite and not too long, also photos ok. One listing monthly accepted. Next ad next month.

04.01.2023

Raija Lindén on julkaissut hienoja muisteluita Mallasjuomassa työskentelystään 1958-1967
Lue juttu 'Mallasjuoma muistoissani', paljonkin tuttuja nimiä, kiinnostavia tapahtumia... SUOSITTELEN, klikkaa linkkiä Raija Lindén muistelee

Raija Lindén on Lahdessa asuva kirjailija, infoa löytyy mm. Wikipediasta. Hänen juttunsa Malskin ajoista löysin sattumalta kuvan vanhalta kovalevyltä eilisiltana ja googlaamalla löytyi lisätietoa, kuvia, kirjailijaesittely jne.

01.01.2023

Onnellista Uutta Vuotta 2023...
Happy New Year 2023. Kippis !!!!

29.12.2022
Vaaravyöhykkeellä oltiin taas näitten nettisivujen kanssa, vanhat lahtelaiset diakuvat houkuttelevat 'liikaa' vierailijoita! Palveluntarjoaja tapaa katkaista sivuston näyttämisen heti jos liikaa liikennettä - 'bandwidth exceeded' - vaikka palvelu maksettu vuodeksi kerrallaan. Vilkkaimpina päivinä kolmisensataa kuvienkatselijaa...

Lauantaina 1. tammikuuta 2022

2022 ILOTULITUSVIDEO, KUVAAJA LUMI KAARNA
2022 FIREWORKS VIDEO BY LUMI KAARNA
KLIKKAA KINKKIÄ - CLIK THIS LINK: YOUTU.BE/DHPGKTCUADS

JANUARY 1 2022 - PUROKATU LAHTI FINLAND

Torstaina 30. joulukuuta 2021

KUVAAJA, TOIMITTAJA, TAITTAJA, JULKAISIJA - VARHAISAAMUSTA MYÖHÄISEEN YÖHÖN...
* LAHTELAISTA.NET * SIGNALPENPALS.NET * FACEBOOK/RAIMO.KAARNA * ETC ETC ETC

Sivun aukeamisen nopeuttamiseksi olen pistänyt kunakin vuonna kirjoitetut jutut omalle sivulleen. Klikkaa linkkejä ja vilkaise muistelut:
- KAIKKI JUTUT 2022 - 2002
2022 - 2021 - 2020 - 2019 - 2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 - 2005 - 2004 - 2003 - 2002

LAHTI, TALVINEN ALEKSANTERINKATU - Kuva: YLE TV1 - Iskelmäkirkko Lahden Ristinkirkossa

VANHAA KESKUSTAA, PUUMÄKI JA LIIKENNEYMPYRÄKIN VIELÄ KUVASSA - TAPIO STRANDBERG

1970'S AND 1980'S OLD DIAS FROM LAHTI IN FINLAND

S E N S U R O I T U ! ! ! !

EU ON SENSUROINUT TÄMÄN SIVUSTON NETISTÄ
- ELÄKÖÖN LÄNSIMAINEN LEHDISTÖNVAPAUS!!!
Omilla aivoilla ajattelu kielletty ellet ole samaa mieltä meidän kanssamme...
Anna mun kaikki kestää, eläköön demokratia! Mutta vain EU:n sääntöjen mukaan.
Saako näitäkään sivuja enää selata ilman EU:n lupaa?

Hauskaa Vappua, lahtelaiset
- Kiva kuulla teistäkin vanhat kaverit, lyseolaiset, kariniemenkakarat jne.
Pistä terkkuja näkyviin sivustolla - facebook.com/raimo.kaarna